Ai saakeli että kaduttaa talokaupat

Elämässä on yleensä melko turha katua mitään. Katse eteenpäin vaan. Teit päätöksen aikoinaan niillä tiedoilla, mitä sinulla sillä hetkellä oli ja se oli sillä hetkellä oikea päätös. 

Toinen asia, mikä kannattaa tiedostaa on, että ei ole olemassa "täydellisiä" taloja. Tuttavapiirissäni on monia itse talonsa suunnitelleita ja  aina, AINA on syystä tai toisesta tehtävä jotain kompromisseja. Yleisin syy on raha, mutta asioihin vaikuttaa myös kaavoitus, saatavilla ole työvoima ja sen ammattimaisuus, saatavilla oleva materiaali toimitusaikatauluineen jne. 

Itseäni on jäänyt eniten harmittamaan talossamme se , että luonnonvaloa ei tule tarpeeksi sisälle.  Se taas johtuu siitä, että katon lappeet tulevat kauas yli talon seinän ja varjostavat isoja  ikkunoita. Tämä taas toisaalta pitää seinät ja sokkelin kuivana ja kesäkuumalla talon viileänä ilman koneellista viilennystäkin.  Jokaisessa tönössä on omat hyvät ja huonot puolensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ostit asunnon, josta et pidä? Kävin katsomassa kolmen vuoden ajan lukemattomia asuntoja ja sitten tuli asunto, jossa heti tunsin olevani kotona. Se oli voimakas tunne. Nyt olen asunut tässä 19 vuotta.

Ei se aina niin selvää ole. Useimmat ihmiset eivät osta asuntoa pelkkiin fiiliksiin perustuen vaan tarkkojen reunaehtojen puitteissa: hinta, sijainti, remontit, neliöt, tontti jne. Ja silti voi mennä mönkään, koska kaikkea ei voi mitenkään tietää. Itselläni kävi juuri niin että kun unelmien taloa ei ollut tullut vuoden aikana vastaan niin tehtiin kaupat sellaisesta kompromissikohteesta, joka ei ollut ihana muttei myöskään ihan huono. No eikös se unelmien talo unelmien paikalta tullut myyntiin samana päivänä kun oltiin allekirjoitettu kauppakirja, ja kirsikkana kakun päälle sen pyyntihinta oli eurolleen sama kuin mitä maksettiin. Voin kertoa että kirveli.

Sijainti tietysti on tärkein. Etsin asuntoja tietyltä alueelta tietyn maximihinnan mukaan. Kaksi asunnoista tietävää tuttua kävivät sen myös katsomassa. Minun oli tosi vaikeaa pidätellä itkua ja peittää kuinka paljon asunnosta pidän. 

Oli etsinnässä koti, kriteereinä just hinta, sijainti, remontit, neliöt, tontti jne. Etsittiin 10 vuotta, ja ei tullut yhtään vastaan. Ehdittiin asua 3 muussa kompromissikämpässä siinä välissä, kunnes se täydellinen löytyi. Ostettiin heti. Ei mennyt kauaa, niin todettiin asuessa että ei sittenkään ole se täydellinen, vaan kompromissiksi jää tämäkin, mutta nyt osataan etsiä seuraavaa täydellistä paremmilla kriteereillä. 

Vierailija kirjoitti:

Elämässä on yleensä melko turha katua mitään. Katse eteenpäin vaan. Teit päätöksen aikoinaan niillä tiedoilla, mitä sinulla sillä hetkellä oli ja se oli sillä hetkellä oikea päätös. 

Toinen asia, mikä kannattaa tiedostaa on, että ei ole olemassa "täydellisiä" taloja. Tuttavapiirissäni on monia itse talonsa suunnitelleita ja  aina, AINA on syystä tai toisesta tehtävä jotain kompromisseja. Yleisin syy on raha, mutta asioihin vaikuttaa myös kaavoitus, saatavilla ole työvoima ja sen ammattimaisuus, saatavilla oleva materiaali toimitusaikatauluineen jne. 

 

Itseäni on jäänyt eniten harmittamaan talossamme se , että luonnonvaloa ei tule tarpeeksi sisälle.  Se taas johtuu siitä, että katon lappeet tulevat kauas yli talon seinän ja varjostavat isoja  ikkunoita. Tämä taas toisaalta pitää seinät ja sokkelin kuivana ja kesäkuumalla talon viileänä ilman koneellista viilennystäkin.  Jokaisessa tönössä on omat hyvät ja huonot puolensa.

Sekä vanhassa, tunnelmallisessa talokaunottaressa että tylsässä uudemmassa tiilitalossa asuneena allekirjoitan tämän että se on aina kompromissi. Siellä vanhassa talossa oli korkeat huoneet, vanhat lautalattiat, ruutuikkunat ja iso puutarha, mutta myös surkea lämmöneristys, hiiriä vintillä ja useampikin aikakaudelle tyypillinen riskirakenne. Tätä uudempaa taloa ei taatusti tasan kukaan ohikulkija ihastele että ooh mikä karkki ja tonttikin on uudemmille taloille tyypillinen pieni taajamatontti, mutta asumiskulut on pienemmät ja asumisen taso parempi. Kaikkea ei yleensä voi saada. 

"Itselläni kävi juuri niin että kun unelmien taloa ei ollut tullut vuoden aikana vastaan niin tehtiin kaupat sellaisesta kompromissikohteesta, joka ei ollut ihana muttei myöskään ihan huono. No eikös se unelmien talo unelmien paikalta tullut myyntiin samana päivänä kun oltiin allekirjoitettu kauppakirja, ja kirsikkana kakun päälle sen pyyntihinta oli eurolleen sama kuin mitä maksettiin. Voin kertoa että kirveli."

Noin voi käydä kelle vaan kun se "ostokuume" iskee. Itsekin kerran tuon virheen tehneenä olen sen jälkeen pitänyt mielessä että jos ostan kohteen joka ei ole ihan juuri sitä mitä haen, hinnan pitää silloin olla aina poikkeuksellisen halpa jotta se kompensoi puutteita. Ns. normihintaan en enää osta kuin vain sellaisen jonka ihan aidosti haluan.

Vierailija kirjoitti:

"Itselläni kävi juuri niin että kun unelmien taloa ei ollut tullut vuoden aikana vastaan niin tehtiin kaupat sellaisesta kompromissikohteesta, joka ei ollut ihana muttei myöskään ihan huono. No eikös se unelmien talo unelmien paikalta tullut myyntiin samana päivänä kun oltiin allekirjoitettu kauppakirja, ja kirsikkana kakun päälle sen pyyntihinta oli eurolleen sama kuin mitä maksettiin. Voin kertoa että kirveli."

 

Noin voi käydä kelle vaan kun se "ostokuume" iskee. Itsekin kerran tuon virheen tehneenä olen sen jälkeen pitänyt mielessä että jos ostan kohteen joka ei ole ihan juuri sitä mitä haen, hinnan pitää silloin olla aina poikkeuksellisen halpa jotta se kompensoi puutteita. Ns. normihintaan en enää osta kuin vain sellaisen jonka ihan aidosti haluan.

Jos minä olisin lähtenyt siitä joka ikisen toiveen ja ihanteen pitää täyttyä, en olisi luultavasti ostanut mitään, koska en ole miljonääri. Ja miljonäärinäkin olisi luultavasti ollut vähän vaikeaa, koska taloja ei vaan ole määräänsä enempää olemassa tietyllä alueella ja riittävän suurilla tonteilla. Toki oli tietyt asiat, joista en ollut valmis joustamaan. En halunnut vuokratonttia enkä remonttikohdetta, ja sekä palveluiden että lenkkipolkujen oli oltava lähellä. Mutta sitten esimerkiksi tontin koko ja talon aikakauden mukainen ilme olivat sellaisia, joiden kohdalla totesin että tää on nyt se mihin omat pelimerkit riittää. 

Vierailija kirjoitti:

Elämässä on yleensä melko turha katua mitään. Katse eteenpäin vaan. Teit päätöksen aikoinaan niillä tiedoilla, mitä sinulla sillä hetkellä oli ja se oli sillä hetkellä oikea päätös. 

Toinen asia, mikä kannattaa tiedostaa on, että ei ole olemassa "täydellisiä" taloja. Tuttavapiirissäni on monia itse talonsa suunnitelleita ja  aina, AINA on syystä tai toisesta tehtävä jotain kompromisseja. Yleisin syy on raha, mutta asioihin vaikuttaa myös kaavoitus, saatavilla ole työvoima ja sen ammattimaisuus, saatavilla oleva materiaali toimitusaikatauluineen jne. 

 

Itseäni on jäänyt eniten harmittamaan talossamme se , että luonnonvaloa ei tule tarpeeksi sisälle.  Se taas johtuu siitä, että katon lappeet tulevat kauas yli talon seinän ja varjostavat isoja  ikkunoita. Tämä taas toisaalta pitää seinät ja sokkelin kuivana ja kesäkuumalla talon viileänä ilman koneellista viilennystäkin.  Jokaisessa tönössä on omat hyvät ja huonot puolensa.

Just luin miten Lempäälän asuntomessujen yhteydessä joku asiantuntija manasi kun nykyinen muoti on tehdä katot ilman lappeita. Sanoi että järjetön villitys, joka tulee kostautumaan kun talvet ovat entistä sateisempia. Eli teillä on oikein hyvä talo.

jos on terve talo ilman home ongelmia on ostos silti onnistunut. pihaa ja sisutaa voi muokata oman maun mukaan.

sitten jos ajan kanssa vielä tuntuu huonolta voi sen myydä.

Ota se haltuun, muokkaa sitä. Maalaa vaikka seinät ensi alkuun. Voi helpottaa sitä myymistäkin, kun korjaat pahimmat ärsytyksen aiheet. Voit lohduttautua sillä, että tuo ei ole niitä virheitä elämässä, jota ei pystyisi oikaisemaan.

Jos alue kuitenkin tuntuu oikealta,voit muokata talostasi mieleisen.

Et mitään taloa ole ostanu. Kuhan Trollailet- Persu?

Mä olen ostanut monta taloa ja kaikki ovat tuntuneet kodilta. Siksi ostinkin. Minusta tuntuu pahalta siinä vaiheessa kun joutuu myymään pois.

Kaikissa asunnoissa on yleensä jotain sellaista mistä pitää, tuskin kukaan ostaa asuntoa sen takia kun halvalla sai hirveän läävän. Paitsi jos aikoo tehdä perusteellisen remontin.

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikein sulle. Olen muuten todella vahingoniloinen, köyhä.

Kateus on kamala tauti!

”Siinä tulee ikäviä kuluja arvonlisäverosta, muuttokuluista ja kaikki se vaivannäkö, kun ilmoittaa uuden osoitteen tutuille, laskuttajille ja viranomaisille.”

Ei asuntokaupassa ole arvonlisäveroa. Muuttoilmoitus tehdään postille ja DVVlle yhdellä ja samalla ilmoituksella. Sieltä se tieto menee eteenpäin. 
 

Vierailija kirjoitti:

Elämässä on yleensä melko turha katua mitään. Katse eteenpäin vaan. Teit päätöksen aikoinaan niillä tiedoilla, mitä sinulla sillä hetkellä oli ja se oli sillä hetkellä oikea päätös. 

Toinen asia, mikä kannattaa tiedostaa on, että ei ole olemassa "täydellisiä" taloja. Tuttavapiirissäni on monia itse talonsa suunnitelleita ja  aina, AINA on syystä tai toisesta tehtävä jotain kompromisseja. Yleisin syy on raha, mutta asioihin vaikuttaa myös kaavoitus, saatavilla ole työvoima ja sen ammattimaisuus, saatavilla oleva materiaali toimitusaikatauluineen jne. 

 

Itseäni on jäänyt eniten harmittamaan talossamme se , että luonnonvaloa ei tule tarpeeksi sisälle.  Se taas johtuu siitä, että katon lappeet tulevat kauas yli talon seinän ja varjostavat isoja  ikkunoita. Tämä taas toisaalta pitää seinät ja sokkelin kuivana ja kesäkuumalla talon viileänä ilman koneellista viilennystäkin.  Jokaisessa tönössä on omat hyvät ja huonot puolensa.

Kaavoituksesta puheen ollen, tiedän tapauksen, että pariskunta tai ainakin rouva halusi sellaisen talon, jonka yläkerran parvekkeenkaiteena on alppimajatyyppiset tummat puiset koristeet. Kaupungin rakennusvalvonnalle sellainen ei käynyt, ruksit tuli rakennuslupahakemukseen. Pari teki uuden hakemuksen, jossa ei enää puukoristelua, lupa tuli. Pari teki valmiiksi talonsa - ja lisäsi lopputarkastuksen jälkeen tumman puukoristekaiteen omin päin, kysymättä lupaa enää keneltäkään. Siellä kaide vieläkin on, tällä hetkellä vaaleanliilojen kukkien alla, jo kymmeniä vuosia rakentamisensa jälkeen. Sitä en tiedä, mitä tapahtuu, kun laittavat sen joskus myyntiin, tuleeko heille ongelmia. 

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ostanut monta taloa ja kaikki ovat tuntuneet kodilta. Siksi ostinkin. Minusta tuntuu pahalta siinä vaiheessa kun joutuu myymään pois.

Kaikissa asunnoissa on yleensä jotain sellaista mistä pitää, tuskin kukaan ostaa asuntoa sen takia kun halvalla sai hirveän läävän. Paitsi jos aikoo tehdä perusteellisen remontin.

Vanhoista taloista ja itse tekemisestä tykkäävänä vaikeinta ja ärsyttävintä on se kun tavallisen kuolevaisen budjetti ei salli sitä että ostais pois jokaisen hiomattoman timantin joka tulee myyntiin. Itse asun arjen sanelemana just tällaisessa kompromissitalossa taajamassa ja välillä melkein itkettää kun tulee myyntiin joku laittoa vaille oleva rintsikka hehtaarin tontilla maalaismaisemista ja hinta on käytännössä tontin hinta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämässä on yleensä melko turha katua mitään. Katse eteenpäin vaan. Teit päätöksen aikoinaan niillä tiedoilla, mitä sinulla sillä hetkellä oli ja se oli sillä hetkellä oikea päätös. 

Toinen asia, mikä kannattaa tiedostaa on, että ei ole olemassa "täydellisiä" taloja. Tuttavapiirissäni on monia itse talonsa suunnitelleita ja  aina, AINA on syystä tai toisesta tehtävä jotain kompromisseja. Yleisin syy on raha, mutta asioihin vaikuttaa myös kaavoitus, saatavilla ole työvoima ja sen ammattimaisuus, saatavilla oleva materiaali toimitusaikatauluineen jne. 

 

Itseäni on jäänyt eniten harmittamaan talossamme se , että luonnonvaloa ei tule tarpeeksi sisälle.  Se taas johtuu siitä, että katon lappeet tulevat kauas yli talon seinän ja varjostavat isoja  ikkunoita. Tämä taas toisaalta pitää seinät ja sokkelin kuivana ja kesäkuumalla talon viileänä ilman koneellista viilennystäkin.  Jokaisessa tönössä on omat hyvät ja huonot puolensa.

Kaavoituksesta puheen ollen, tiedän tapauksen, että pariskunta tai ainakin rouva halusi sellaisen talon, jonka yläkerran parvekkeenkaiteena on alppimajatyyppiset tummat puiset koristeet. Kaupungin rakennusvalvonnalle sellainen ei käynyt, ruksit tuli rakennuslupahakemukseen. Pari teki uuden hakemuksen, jossa ei enää puukoristelua, lupa tuli. Pari teki valmiiksi talonsa - ja lisäsi lopputarkastuksen jälkeen tumman puukoristekaiteen omin päin, kysymättä lupaa enää keneltäkään. Siellä kaide vieläkin on, tällä hetkellä vaaleanliilojen kukkien alla, jo kymmeniä vuosia rakentamisensa jälkeen. Sitä en tiedä, mitä tapahtuu, kun laittavat sen joskus myyntiin, tuleeko heille ongelmia. 

Tuskin tulee, koska ihan hiljattain rakennusvalvonnan lupapisteen kanssa asioineena voin kertoa että ovat täysin pihalla siellä. Olisin kysynyt tontilla vuosikymmeniä sijainneen ison leikkimökin statuksesta rakennusoikeuden kannalta ja vastauksen voi tiivistää niin että eivät tiedä eikä myöskään kiinnosta.

Remppaa mieleiseksi se, niin johan alkaa tuntumaan kodilta.

Minäkin kaduin. Nyt olen jo jotenkin tottunut, en mieti asiaa enää. 

Voithan sinä myydä sen vaikka heti, eikä odottaa kahta vuotta, jos siitä ei mitään voittoa edes ole tulossa.