Ai saakeli että kaduttaa talokaupat

Elämässä on yleensä melko turha katua mitään. Katse eteenpäin vaan. Teit päätöksen aikoinaan niillä tiedoilla, mitä sinulla sillä hetkellä oli ja se oli sillä hetkellä oikea päätös. 

Toinen asia, mikä kannattaa tiedostaa on, että ei ole olemassa "täydellisiä" taloja. Tuttavapiirissäni on monia itse talonsa suunnitelleita ja  aina, AINA on syystä tai toisesta tehtävä jotain kompromisseja. Yleisin syy on raha, mutta asioihin vaikuttaa myös kaavoitus, saatavilla ole työvoima ja sen ammattimaisuus, saatavilla oleva materiaali toimitusaikatauluineen jne. 

Itseäni on jäänyt eniten harmittamaan talossamme se , että luonnonvaloa ei tule tarpeeksi sisälle.  Se taas johtuu siitä, että katon lappeet tulevat kauas yli talon seinän ja varjostavat isoja  ikkunoita. Tämä taas toisaalta pitää seinät ja sokkelin kuivana ja kesäkuumalla talon viileänä ilman koneellista viilennystäkin.  Jokaisessa tönössä on omat hyvät ja huonot puolensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ostit asunnon, josta et pidä? Kävin katsomassa kolmen vuoden ajan lukemattomia asuntoja ja sitten tuli asunto, jossa heti tunsin olevani kotona. Se oli voimakas tunne. Nyt olen asunut tässä 19 vuotta.

Ei se aina niin selvää ole. Useimmat ihmiset eivät osta asuntoa pelkkiin fiiliksiin perustuen vaan tarkkojen reunaehtojen puitteissa: hinta, sijainti, remontit, neliöt, tontti jne. Ja silti voi mennä mönkään, koska kaikkea ei voi mitenkään tietää. Itselläni kävi juuri niin että kun unelmien taloa ei ollut tullut vuoden aikana vastaan niin tehtiin kaupat sellaisesta kompromissikohteesta, joka ei ollut ihana muttei myöskään ihan huono. No eikös se unelmien talo unelmien paikalta tullut myyntiin samana päivänä kun oltiin allekirjoitettu kauppakirja, ja kirsikkana kakun päälle sen pyyntihinta oli eurolleen sama kuin mitä maksettiin. Voin kertoa että kirveli.

Sijainti tietysti on tärkein. Etsin asuntoja tietyltä alueelta tietyn maximihinnan mukaan. Kaksi asunnoista tietävää tuttua kävivät sen myös katsomassa. Minun oli tosi vaikeaa pidätellä itkua ja peittää kuinka paljon asunnosta pidän. 

Oli etsinnässä koti, kriteereinä just hinta, sijainti, remontit, neliöt, tontti jne. Etsittiin 10 vuotta, ja ei tullut yhtään vastaan. Ehdittiin asua 3 muussa kompromissikämpässä siinä välissä, kunnes se täydellinen löytyi. Ostettiin heti. Ei mennyt kauaa, niin todettiin asuessa että ei sittenkään ole se täydellinen, vaan kompromissiksi jää tämäkin, mutta nyt osataan etsiä seuraavaa täydellistä paremmilla kriteereillä.