Ai saakeli että kaduttaa talokaupat
Olen vasta puoli vuotta asunut ja nyt jo ketuttaa. Epäilen että maksoin liikaa, eikä talo ole alkanut tuntua kodilta. Heti kauppojen jälkeen tuli myyntiin useita kohteita, jotka olisivat kiinnostaneet enemmän. Haluaisin myydä tämän jo parin vuoden päästä, mutta alue ei ole voimakkaasti kasvava, joten en usko että tulen ikinä saamaan lähellekään sitä mitä maksoin.
Kommentit (73)
Liian usein oman kodin ostoa järkeillään taloudellisilla syillä. Ehkä se oli taloudellisesti kannattavaa nollakorkojen ja halvan energian aikaan, mutta ei enää. Ja toisaalta jotkut ostavat kohteen, joka ei tunnu oikealta tai vastaa täysin omia tarpeita ajatellen, että kyllä sen saa aina myytyä. Ei välttämättä saa paitsi valtavalla tappiolla tänä päivänä. Itse asun mieluummin vuokralla ja odottelen sitä oikeaa, kuin ostan jonkun kompromissin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voithan sinä myydä sen vaikka heti, eikä odottaa kahta vuotta, jos siitä ei mitään voittoa edes ole tulossa.
Talon myyminen on aina ihan helvetinmoinen saaga ja näinä aikoina varsinkin todella hidasta ja vaikeaa, ellei ole valmis antamaan sitä pois lähes ilmaiseksi. Ja silloinkin on kaikki viralliset asiat jumpattavana. Jos on juuri ostanut niin ei todellakaan välttämättä jaksa lähteä prosessiin heti uudelleen.
Ai että sitten mieluummin ruikuttaa ja valittaa 2 vuotta kun teki huonon päätöksen? Plus hinta on entistä alhaisempi kun tyhjiä asuntoja on vielä enemmän ja hinnat on laskenut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voithan sinä myydä sen vaikka heti, eikä odottaa kahta vuotta, jos siitä ei mitään voittoa edes ole tulossa.
Talon myyminen on aina ihan helvetinmoinen saaga ja näinä aikoina varsinkin todella hidasta ja vaikeaa, ellei ole valmis antamaan sitä pois lähes ilmaiseksi. Ja silloinkin on kaikki viralliset asiat jumpattavana. Jos on juuri ostanut niin ei todellakaan välttämättä jaksa lähteä prosessiin heti uudelleen.
Ai että sitten mieluummin ruikuttaa ja valittaa 2 vuotta kun teki huonon päätöksen? Plus hinta on entistä alhaisempi kun tyhjiä asuntoja on vielä enemmän ja hinnat on laskenut.
Niin miksi odottaa kahta vuotta, jos myyntivoittoa ei ole tulossa. Myyntiin heti vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli toi olo ekat kaksi vuotta. Helpotti kun sai pintaremontilla tehtyä omannäköiseksi. Ja kun jonkun eteen on nähnyt vaivaa, vuodattanut verta ja kyyneliä, alkaa se arvostus kyseistä asiaa kohtaan nousta. Nyt en haluaisi luopua, kun ollaan niin paljon käytetty aikaa ja vaivaa kodin rakentamiseen.
Tämä juuri. Ap:lla on nyt todennäköisesti ostokrapulaa. Siihen auttaa, kun alkaa hissukseen laittamaan paikkoja ja pintoja kuntoon. Tekemällä kiintyy.
Itellä ei ole noin, vaan se kiintyminen täytyy tulla melkein saman tien, ostettiin kans enemmän miehen toiveesta yks talo, joka myytiin sit heti kahen vuoden päästä hieman alempaan hintaan mitä ite maksettiin. Nyt on vain luhtitaloasunto alempi kerros ja mökki korvessa, kahdesta okt liikaa vaivaa. Ja oikeesti mies ei tehnyt siinä talossa niin paljoa, mitä oli puhe. Ruohonleikkuut ym. jäi omalle kontolle. Onneks saatiin myytyä, myöhemmin alueella ollut paljon myymättömiä taloja.
Et siis kiintynyt mieheesikään
Onhan näitä. Itseäni kaduttaa tekemättömät kaupat. Keväällä käytiin katsomassa yhtä lupaavaa paikkaa. No siinä tuli muutamia aika isoja huomioita ja kysymysmerkkejä, että ei ollutkaan ihan niin täydellinen kuin olin ajatellut. Mutta myös hyviä juttuja.
Valvottiin niitä hetki ja toinen talonkatsoja taisi tehdä siitä tarjouksen. Päätettiin että unohdetaan kohde, liikaa kaikkia juttuja.
No minäpä en unohtanutkaan sitä. Mietin koko kesän aina silloin tällöin että jos olisi Se talo niin olisin siinä pihalla ja... Ja aina kun katson jotain kohdetta vertaan sitä siihen taloon että eihän tämä ole oollenkaan niin hyvällä paikalla kuin se oli...
Pahinta on, että mitään lähelläkään vastaavaa ei ole löytynyt ja toisekseen jälkiviisaana: olisimme voineet ottaa riskin sen kanssa, koska sen olisi satavarmasti saanut myytyä, jos ei olisikaan ollut hyvä.
Ei huolta AP. Oletko yksin talossa? Onko tämä pohdintasi oma mielipiteesi vai vaikuttaako siihen joku muukin?
Meilläkin oli omistuksessa talo, joka täytti tietyt sovitut kriteerit. Hävisimme tarjouskilpailun eräästä josta pidimme paljon. Toisesta minä pidin valtavasti, mutta siinä olisi ollut liikaa remontoitavaa jne.
No, sitten tämä talo tuli kehiin ja pidin siitä valtavasti. Vaimonikin piti siitä. Näin hän ainakin sanoi ja otin sen totuutena.
Se oli rauhallisella alueella lähellä seutua jolta halusimme talon. Se oli tilava, suhteellisen halpa kahden työssäkäyvän maksettavaksi. Se oli vanha, mutta varsin kodikas ja sisälsi potentiaalia.
No... Elämä vei meitä, tuli vastoinkäymisiä sekä rahattomuutta ja vaimo alkoi vihata taloa. Vihasi sitä ja vihasi minua sen takia. Haaveesta jota yritimme toteuttaa tuli painajainen. Tuli ero. Ja sepä vasta yksi helvetti olikin, kun piti sitten tämä talo myydä. En pystynyt sitä yksin palkastani maksamaan ja koska sijainti palveli vaimoani eikä minua, en sitä erottuamme halunnutkaan.
Mitä haen takaa.. Jos olet AP yksin "suossasi", mikäli vain taloutesi kestää edelleen asua kyseisessä talossa, niin asennoitumalla eri tavalla saatat vielä pitääkin talosta. Se on sinun talosi, voit tehdä sillä juuri sen mistä olet haaveillut.
Jos taas olet samankaltaisessa tilanteessa kuten minä olin.. Paljon voimaa sinne.
Me haluttaisiin muuttaa lammen rannalta järvenrannalle. Joka puolella meuhkataan kuinka hinnat ovat romahtaneet, mutta edelleen nämä järvenrantatontilla olevat kelvolliset talot ovat ihan yhtä kalliita kuin aiemminkin. Käytännössä jos meidän talosta saa nyt 300000 euroa niin hitusen paremmasta järvenrantaversiosta saa maksaa puoli miljoonaa ja ylikin.
Nykyajan vitsaus tuo, että niin helposti tulee eteen ns. parempia, ei osata olla tyytyväisiä siihen mitä on jo omistuksessa. Oli ruoho ennenkin vihreämpää aidan toisella puolella, mutta netti ei ollut täynnä mahdollisuuksia, jotka sitten tuntuvat paremmilta, vaikkeivät ehkä todellisuudessa sitä olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli toi olo ekat kaksi vuotta. Helpotti kun sai pintaremontilla tehtyä omannäköiseksi. Ja kun jonkun eteen on nähnyt vaivaa, vuodattanut verta ja kyyneliä, alkaa se arvostus kyseistä asiaa kohtaan nousta. Nyt en haluaisi luopua, kun ollaan niin paljon käytetty aikaa ja vaivaa kodin rakentamiseen.
Tämä juuri. Ap:lla on nyt todennäköisesti ostokrapulaa. Siihen auttaa, kun alkaa hissukseen laittamaan paikkoja ja pintoja kuntoon. Tekemällä kiintyy.
Hyvä ja rakentava kommentti. Olet oikeassa. Karmeita vahingoniloisia tyyppejä tämä ketju vetää.
Vierailija kirjoitti:
Me haluttaisiin muuttaa lammen rannalta järvenrannalle. Joka puolella meuhkataan kuinka hinnat ovat romahtaneet, mutta edelleen nämä järvenrantatontilla olevat kelvolliset talot ovat ihan yhtä kalliita kuin aiemminkin. Käytännössä jos meidän talosta saa nyt 300000 euroa niin hitusen paremmasta järvenrantaversiosta saa maksaa puoli miljoonaa ja ylikin.
Omatonttisesta järvenrantatalosta meillä päin saakin maksaa sen puoli miljoonaa, mutta ovat niiden arvot silti laskeneet. Jos ennen pyydettiin 800k, niin eipä pyydetä enää. Tai jos pyydetään niin vaikeampi sitä on saada, kun naapuri myy lähes vastaavaa parisataa tonnia halvemmalla. Ja meillä päin noita on tarjolla hyvin, joten on mistä valita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voithan sinä myydä sen vaikka heti, eikä odottaa kahta vuotta, jos siitä ei mitään voittoa edes ole tulossa.
Talon myyminen on aina ihan helvetinmoinen saaga ja näinä aikoina varsinkin todella hidasta ja vaikeaa, ellei ole valmis antamaan sitä pois lähes ilmaiseksi. Ja silloinkin on kaikki viralliset asiat jumpattavana. Jos on juuri ostanut niin ei todellakaan välttämättä jaksa lähteä prosessiin heti uudelleen.
Ai että sitten mieluummin ruikuttaa ja valittaa 2 vuotta kun teki huonon päätöksen? Plus hinta on entistä alhaisempi kun tyhjiä asuntoja on vielä enemmän ja hinnat on laskenut.
Susta huomaa että et ole ikinä ostanut etkä myynyt taloa.
Vierailija kirjoitti:
Liian usein oman kodin ostoa järkeillään taloudellisilla syillä. Ehkä se oli taloudellisesti kannattavaa nollakorkojen ja halvan energian aikaan, mutta ei enää. Ja toisaalta jotkut ostavat kohteen, joka ei tunnu oikealta tai vastaa täysin omia tarpeita ajatellen, että kyllä sen saa aina myytyä. Ei välttämättä saa paitsi valtavalla tappiolla tänä päivänä. Itse asun mieluummin vuokralla ja odottelen sitä oikeaa, kuin ostan jonkun kompromissin.
Et sä mitään osta, koska mikään ei koskaan ole riittävän täydellinen. Aina löytyy jotain, mikä ei olekaan aivan sitä mitä toivoit, ja jäät odottamaan että se vielä täydellisempi tulee vastaan. Lopulta olet maksanut jotain puolisen miljoonaa vuokrien muodossa.
Talon myyminen on aina ihan helvetinmoinen saaga ja näinä aikoina varsinkin todella hidasta ja vaikeaa, ellei ole valmis antamaan sitä pois lähes ilmaiseksi. Ja silloinkin on kaikki viralliset asiat jumpattavana. Jos on juuri ostanut niin ei todellakaan välttämättä jaksa lähteä prosessiin heti uudelleen.