Ai saakeli että kaduttaa talokaupat
Olen vasta puoli vuotta asunut ja nyt jo ketuttaa. Epäilen että maksoin liikaa, eikä talo ole alkanut tuntua kodilta. Heti kauppojen jälkeen tuli myyntiin useita kohteita, jotka olisivat kiinnostaneet enemmän. Haluaisin myydä tämän jo parin vuoden päästä, mutta alue ei ole voimakkaasti kasvava, joten en usko että tulen ikinä saamaan lähellekään sitä mitä maksoin.
Kommentit (42)
Oletko kokeillut kakata housuusi? Heti tuntuu kotoisammalta.
Iski siis ostokrapula.
Tyypillistä ihmisen isoissa hankinnoissa, onneksi helpottaa aikaa myöten.
Jos kadut ja et halua asua siinä on parasta kuitenkin realisoida tappiot ja mennä eteenpäin. Typerin ratkaisu on asua asunnossa josta ei pidä "koska tulisi tappiota". Se tappio on tehty jo ostettaessa.
Mulla oli toi olo ekat kaksi vuotta. Helpotti kun sai pintaremontilla tehtyä omannäköiseksi. Ja kun jonkun eteen on nähnyt vaivaa, vuodattanut verta ja kyyneliä, alkaa se arvostus kyseistä asiaa kohtaan nousta. Nyt en haluaisi luopua, kun ollaan niin paljon käytetty aikaa ja vaivaa kodin rakentamiseen.
Ei muuta kuin ilmoittaudut remppa vai muutto -ohjelmaan.
Jos myyt alle kahden vuoden, tappiot voit vähentää muista pääomatuloista. Osingot, vuokratulot jne mitä sulla nyt onkaan
Vierailija kirjoitti:
Ei muuta kuin ilmoittaudut remppa vai muutto -ohjelmaan.
Siellä pitää olla pinkka kunnossa.
Ei ap
Miksi ostit asunnon, josta et pidä? Kävin katsomassa kolmen vuoden ajan lukemattomia asuntoja ja sitten tuli asunto, jossa heti tunsin olevani kotona. Se oli voimakas tunne. Nyt olen asunut tässä 19 vuotta.
Ihan oikein sulle. Olen muuten todella vahingoniloinen, köyhä.
Olen huomannut, että jotkut ihmiset toimivat luonteeltaan noin. Päätöksenteko ei ole luontaista, niin sitä kyseenalaistaa pitkään sen jälkeenkin. Ajan kanssa helpottaa
Toiset taas tekevät nopeammin eivätkö jahkaile asialla. Eivätkä päätöksen jälkeen enää palaa valintaan, vaan katsovat heti eteenpäin
Sä oot niitä ihmisiä, jotka ei viihdy missään. Ongelmasi syy on korviesi välissä: et viihdy itsessäsi. Ala korjata sitä ja remontoi samalla pikkuhiljaa talostasi kiva.
Maalikin riittää ja repsottavien kohtien fiksaus. ja hyvä siivous, mitä tuskin olet jaksanut tehdä. Näihin on ostopaveluja saatavana.
Veikkaan ettei sulla ole ihmissuhteitakaan kun etsit aina sitä parempaa. Jälleen: vika on korviesi välissä.
Kun raahaa koko elämänsä mukana päänsä sisäistä paskaa, onhan ihan selvä, että olo on ankea missä tahansa. Mielikuvitust kehiin ja stailaaminen on helppoa ja hauskaa verrattuna psyykkisten ongelmien ratkomiseen, kun niissä joutuu aina myöntämään olevansa viallinen.
Vierailija kirjoitti:
Iski siis ostokrapula.
Tyypillistä ihmisen isoissa hankinnoissa, onneksi helpottaa aikaa myöten.
Yhteen aikaan sanottiin, että kun on viettänyt yhden kerran joulua uudessa kodissa, se alkaa tuntua omalta kodilta.
Mulla oli ystävä, joka hoiti päänsä sisäistä kaaosta shoppailemalla, vaikka oli ulosotossa. Pummi rahaa ihmisiltä ja harrasti ostoholismia. Kämppä kuin kämppä oli sitten myös sen näköinen, että sinne on raahattu ihan kaikki mitä on kaupoista ja roskiksesta löydetty.
Ja niinpä tämä ihminen epäviihtyi ja muutti 2 kertaa vuodessa. Tekee varmaan samaa nyt Kuopiossakin. En sanonut hänelle edes näkemiin vaan kerroin, että todennäköisesti hän on vuoden päästä takaisin täällä. Hänen lähdettyään estin hänet kaikkialla. Erittäin raskas ihminen ja kyvytön näkemään itseään.
Moi Aila! Hyvinkö menee tinderöidessä luuserimiehiä?
Ei kannata hätähousuna ostaa asuntoa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ostit asunnon, josta et pidä? Kävin katsomassa kolmen vuoden ajan lukemattomia asuntoja ja sitten tuli asunto, jossa heti tunsin olevani kotona. Se oli voimakas tunne. Nyt olen asunut tässä 19 vuotta.
Ei se aina niin selvää ole. Useimmat ihmiset eivät osta asuntoa pelkkiin fiiliksiin perustuen vaan tarkkojen reunaehtojen puitteissa: hinta, sijainti, remontit, neliöt, tontti jne. Ja silti voi mennä mönkään, koska kaikkea ei voi mitenkään tietää. Itselläni kävi juuri niin että kun unelmien taloa ei ollut tullut vuoden aikana vastaan niin tehtiin kaupat sellaisesta kompromissikohteesta, joka ei ollut ihana muttei myöskään ihan huono. No eikös se unelmien talo unelmien paikalta tullut myyntiin samana päivänä kun oltiin allekirjoitettu kauppakirja, ja kirsikkana kakun päälle sen pyyntihinta oli eurolleen sama kuin mitä maksettiin. Voin kertoa että kirveli.
Mikä siinä kaduttaa? Sijainti, pohja, piha? Kaikkea muuta voi muuttaa omannäköiseksi ja oloiseksi paitsi sijaintia. Ja voithan tosiaan parin vuoden harkinta-ajan jälkeen laittaa alin myyntiin ja etsiä toista kotia, jos nykyinen ei kerrassaan ala tuntua omalta. Toivottavasti alat kuitenkin pikkuhiljaa kotiutua uuteen! 🙂
Omistamisen tuska ei helpota kuin myymällä.