Lue keskustelun säännöt.
Ai saakeli että kaduttaa talokaupat
23.09.2026 |
Olen vasta puoli vuotta asunut ja nyt jo ketuttaa. Epäilen että maksoin liikaa, eikä talo ole alkanut tuntua kodilta. Heti kauppojen jälkeen tuli myyntiin useita kohteita, jotka olisivat kiinnostaneet enemmän. Haluaisin myydä tämän jo parin vuoden päästä, mutta alue ei ole voimakkaasti kasvava, joten en usko että tulen ikinä saamaan lähellekään sitä mitä maksoin.
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että jotkut ihmiset toimivat luonteeltaan noin. Päätöksenteko ei ole luontaista, niin sitä kyseenalaistaa pitkään sen jälkeenkin. Ajan kanssa helpottaa
Toiset taas tekevät nopeammin eivätkö jahkaile asialla. Eivätkä päätöksen jälkeen enää palaa valintaan, vaan katsovat heti eteenpäin
Mieheni on tällainen. Välillä se ärsyttää kun mitään ratkaisuja ei voi reflektoida jälkikäteen, mutta varmasti se on mielelle helpompaa kun menee vaan eteenpäin. Minä taas olen aivan toista maata, vatvon helposti pitkään jälkikäteen, vaikkei se hyödytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jonkinlainen ostokrapula varmaan iskee aina, mutta kyllä tunnen myös ihmisiä joilla on hirveä kiire kaikessa ja ostetaan eka joka tulee vastaan. "No onhan tässä iso vastike ja aika kummallisia remontteja tehty, mutta oli niin isot ikkunat". "Joo, oltaishan me tarvittu kolmio kun perheessä on viisi henkeä, mutta tää kaksio on toisaalta kompaktimpi". "No kyllähän tää hissittömyys kuudennen kerroksen asunnossa on yksijalkaisena aika vaikeaa, mutta seinä oli maalattu niin kivalla maalilla että pakko oli ostaa"
Vierailija kirjoitti:
Jos kadut ja et halua asua siinä on parasta kuitenkin realisoida tappiot ja mennä eteenpäin. Typerin ratkaisu on asua asunnossa josta ei pidä "koska tulisi tappiota". Se tappio on tehty jo ostettaessa.
Itselleni on käynyt samoin kuin Ap:lle. Muutin ostamaani asuntoon innokkaana. Jostakin kummallisesta syystä se alkoi nopeasti tuntua virheeltä. Talvella kaikki tuntui synkältä. Myöhemmin uutisissa oli, että silloin oli erityisen vähän aurinkopäiviä. Yhdistin ikävän olon uuteen kotiin, vaikka syynä oli todellinen valon vähäisyys. Myin sen tappiolla, kun maan taloustilanne oli heikentynyt. Sain hiukan lohtua, kun yksi työkaveri koko samantapaisen "kohtalon". Myös hän osti toisen asunnon ja kertoi muutosta kahvipöydässä. Myöhemmin oli hiljaista uuden kodin tiimoilta. Lopulta hän myönsi, että asunnonvaihto oli ollut virhe ja hän myi sen. Siinä tulee ikäviä kuluja arvonlisäverosta, muuttokuluista ja kaikki se vaivannäkö, kun ilmoittaa uuden osoitteen tutuille, laskuttajille ja viranomaisille.
Mä itse en koskaan kiintynyt asuntoon joka oli paperilla, siis spekseiltään, tosi hyvä. Siinä vain asuttiin mutta eipä sitten muuta. Tuli hirveä helpotus kun lopulta todettiin et tää ei ole meidän juttu ja myytiin asunto pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ostit asunnon, josta et pidä? Kävin katsomassa kolmen vuoden ajan lukemattomia asuntoja ja sitten tuli asunto, jossa heti tunsin olevani kotona. Se oli voimakas tunne. Nyt olen asunut tässä 19 vuotta.
Ei se aina niin selvää ole. Useimmat ihmiset eivät osta asuntoa pelkkiin fiiliksiin perustuen vaan tarkkojen reunaehtojen puitteissa: hinta, sijainti, remontit, neliöt, tontti jne. Ja silti voi mennä mönkään, koska kaikkea ei voi mitenkään tietää. Itselläni kävi juuri niin että kun unelmien taloa ei ollut tullut vuoden aikana vastaan niin tehtiin kaupat sellaisesta kompromissikohteesta, joka ei ollut ihana muttei myöskään ihan huono. No eikös se unelmien talo unelmien paikalta tullut myyntiin samana päivänä kun oltiin allekirjoitettu kauppakirja, ja kirsikkana kakun päälle sen pyyntihinta oli eurolleen sama kuin mitä maksettiin. Voin kertoa että kirveli.
Myynti-ilmoituksia ei missään tapauksessa saa selailla enää kun kaupat on tehty!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että jotkut ihmiset toimivat luonteeltaan noin. Päätöksenteko ei ole luontaista, niin sitä kyseenalaistaa pitkään sen jälkeenkin. Ajan kanssa helpottaa
Toiset taas tekevät nopeammin eivätkö jahkaile asialla. Eivätkä päätöksen jälkeen enää palaa valintaan, vaan katsovat heti eteenpäin
Tai sit ei helpota, kannattaa myydä poies.
Vierailija kirjoitti:
Sä oot niitä ihmisiä, jotka ei viihdy missään. Ongelmasi syy on korviesi välissä: et viihdy itsessäsi. Ala korjata sitä ja remontoi samalla pikkuhiljaa talostasi kiva.
Maalikin riittää ja repsottavien kohtien fiksaus. ja hyvä siivous, mitä tuskin olet jaksanut tehdä. Näihin on ostopaveluja saatavana.
Veikkaan ettei sulla ole ihmissuhteitakaan kun etsit aina sitä parempaa. Jälleen: vika on korviesi välissä.
Kun raahaa koko elämänsä mukana päänsä sisäistä paskaa, onhan ihan selvä, että olo on ankea missä tahansa. Mielikuvitust kehiin ja stailaaminen on helppoa ja hauskaa verrattuna psyykkisten ongelmien ratkomiseen, kun niissä joutuu aina myöntämään olevansa viallinen.
Olipa negatiivinen näkökanta. Et varmaan ole empaattinen ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sä oot niitä ihmisiä, jotka ei viihdy missään. Ongelmasi syy on korviesi välissä: et viihdy itsessäsi. Ala korjata sitä ja remontoi samalla pikkuhiljaa talostasi kiva.
Maalikin riittää ja repsottavien kohtien fiksaus. ja hyvä siivous, mitä tuskin olet jaksanut tehdä. Näihin on ostopaveluja saatavana.
Veikkaan ettei sulla ole ihmissuhteitakaan kun etsit aina sitä parempaa. Jälleen: vika on korviesi välissä.
Kun raahaa koko elämänsä mukana päänsä sisäistä paskaa, onhan ihan selvä, että olo on ankea missä tahansa. Mielikuvitust kehiin ja stailaaminen on helppoa ja hauskaa verrattuna psyykkisten ongelmien ratkomiseen, kun niissä joutuu aina myöntämään olevansa viallinen.
Johan tuli syvällistä analyysia tuntemattomasta ihmisestä. Niin se nyt vain on että jokin paikka ei tunnu eikä tule tuntumaan (toivottavasti ap:n kohdalla alkaa/saa talonsa myytyä) kodilta vaikka mitä tekisi ja joku toinen on se koti jossa on hyvä olla. Ihmissuhteisiin asia ei liity mitenkään.
Kävelin tuossa yks päivä sellaisen korttelin ohi, jonka vuoksi noin 10 vuotta sitten päätettiin muuttaa itsekin samalle alueelle (sukulainen asui siellä main). Tuli vaan niin järjettömän hyvä viba siitä. Ja siis nyt, 10 vuoden jälkeen, tuli uudestaan tosi hyvä viba.
Harmi vaan että me ostettiin silloin oma asunto noin viiden korttelin päästä, eikä koskaan tullut samanlaista vibaa kuin tuosta yhdestä paikasta. Olisi vaan pitänyt aikoinaan odottaa, että siitä vapautuu meille koti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ostit asunnon, josta et pidä? Kävin katsomassa kolmen vuoden ajan lukemattomia asuntoja ja sitten tuli asunto, jossa heti tunsin olevani kotona. Se oli voimakas tunne. Nyt olen asunut tässä 19 vuotta.
Ei se aina niin selvää ole. Useimmat ihmiset eivät osta asuntoa pelkkiin fiiliksiin perustuen vaan tarkkojen reunaehtojen puitteissa: hinta, sijainti, remontit, neliöt, tontti jne. Ja silti voi mennä mönkään, koska kaikkea ei voi mitenkään tietää. Itselläni kävi juuri niin että kun unelmien taloa ei ollut tullut vuoden aikana vastaan niin tehtiin kaupat sellaisesta kompromissikohteesta, joka ei ollut ihana muttei myöskään ihan huono. No eikös se unelmien talo unelmien paikalta tullut myyntiin samana päivänä kun oltiin allekirjoitettu kauppakirja, ja kirsikkana kakun päälle sen pyyntihinta oli eurolleen sama kuin mitä maksettiin. Voin kertoa että kirveli.
Myynti-ilmoituksia ei missään tapauksessa saa selailla enää kun kaupat on tehty!
En mä selaillutkaan, poistin hakuvahdit jo heti ostotarjouksen jälkeen, mutta mies on ihan toista maata ja informoi minua että hei kato tällainen tuli. 😠 Sillä on ne hakuvahdit laulamassa edelleen kun se tykkää seurata kauppaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli toi olo ekat kaksi vuotta. Helpotti kun sai pintaremontilla tehtyä omannäköiseksi. Ja kun jonkun eteen on nähnyt vaivaa, vuodattanut verta ja kyyneliä, alkaa se arvostus kyseistä asiaa kohtaan nousta. Nyt en haluaisi luopua, kun ollaan niin paljon käytetty aikaa ja vaivaa kodin rakentamiseen.
Tämä juuri. Ap:lla on nyt todennäköisesti ostokrapulaa. Siihen auttaa, kun alkaa hissukseen laittamaan paikkoja ja pintoja kuntoon. Tekemällä kiintyy.
Itellä ei ole noin, vaan se kiintyminen täytyy tulla melkein saman tien, ostettiin kans enemmän miehen toiveesta yks talo, joka myytiin sit heti kahen vuoden päästä hieman alempaan hintaan mitä ite maksettiin. Nyt on vain luhtitaloasunto alempi kerros ja mökki korvessa, kahdesta okt liikaa vaivaa. Ja oikeesti mies ei tehnyt siinä talossa niin paljoa, mitä oli puhe. Ruohonleikkuut ym. jäi omalle kontolle. Onneks saatiin myytyä, myöhemmin alueella ollut paljon myymättömiä taloja.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli ystävä, joka hoiti päänsä sisäistä kaaosta shoppailemalla, vaikka oli ulosotossa. Pummi rahaa ihmisiltä ja harrasti ostoholismia. Kämppä kuin kämppä oli sitten myös sen näköinen, että sinne on raahattu ihan kaikki mitä on kaupoista ja roskiksesta löydetty.
Ja niinpä tämä ihminen epäviihtyi ja muutti 2 kertaa vuodessa. Tekee varmaan samaa nyt Kuopiossakin. En sanonut hänelle edes näkemiin vaan kerroin, että todennäköisesti hän on vuoden päästä takaisin täällä. Hänen lähdettyään estin hänet kaikkialla. Erittäin raskas ihminen ja kyvytön näkemään itseään.
Moi Aila! Hyvinkö menee tinderöidessä luuserimiehiä?
Olet varsinainen ällötys ihmiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin 11 vuotta sitten talon myynti-ilmoituksen ja etenkin olohuone näytti kuvissa unelmalta. Saimme silloisen miehen kanssa sovittua näytön jo parin päivän päähän ja pian jo jätimme tarjouksen. Kaupat syntyi nopeasti. Taloon tehtiin pintaremonttia ennen muuttoa ja olohuoneesta tuli vielä ihanampi.
Avioliitto päättyi eroon ja jäin lapseni kanssa asumaan taloon. Nykyään asun yksin eikä kyllä kaduta yhtään asua tässä talossa vaikka taloudellisesti tekee nyt tiukkaa, kun en tee täyttä työaikaa.
Vähän maalia ja tapettia ja muuta pientä remppaa, niin alkaa talo tuntua kodilta. Jospa keskittyisit nyt siihen mitä sulla jo on, etkä koko ajan vilkuilisi niitä nyt myynnissä olevia taloja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli toi olo ekat kaksi vuotta. Helpotti kun sai pintaremontilla tehtyä omannäköiseksi. Ja kun jonkun eteen on nähnyt vaivaa, vuodattanut verta ja kyyneliä, alkaa se arvostus kyseistä asiaa kohtaan nousta. Nyt en haluaisi luopua, kun ollaan niin paljon käytetty aikaa ja vaivaa kodin rakentamiseen.
Tämä juuri. Ap:lla on nyt todennäköisesti ostokrapulaa. Siihen auttaa, kun alkaa hissukseen laittamaan paikkoja ja pintoja kuntoon. Tekemällä kiintyy.
Itellä ei ole noin, vaan se kiintyminen täytyy tulla melkein saman tien, ostettiin kans enemmän miehen toiveesta yks talo, joka myytiin sit heti kahen vuoden päästä hieman alempaan hintaan mitä ite maksettiin. Nyt on vain luhtitaloasunto alempi kerros ja mökki korvessa, kahdesta okt liikaa vaivaa. Ja oikeesti mies ei tehnyt siinä talossa niin paljoa, mitä oli puhe. Ruohonleikkuut ym. jäi omalle kontolle. Onneks saatiin myytyä, myöhemmin alueella ollut paljon myymättömiä taloja.
Mulle kävi kans tämä että erehdyin muuttamaan ok-taloon miehen kanssa, jolla on sellainen tekevän omakotiasujan ego ja puheet, mutta kerrostaloeläjän taidot ja viitseliäisyys. Omakotitalo oli siis ennen kaikkea hänen vaatimuksensa ja hän se minulle toisteli että ei se mikään työleiri ole. Joo ei varmaan ole jos ei mitään tee. Olen saanut opetella yhtä sun toista talotekniikasta sun muusta kun miestä ei kiinnosta. Olen joskus myynti-ilmoituksia selatessa ihmetellyt, miten osa taloista pääsee aivan karmeaan kuntoon, ja vastaus lienee juuri se että asukkaat ovat tätä samaa tyyppiä kuin mieheni.
Kadutti minullakin. Sitten, kun tajusin ettei puolisolla kiinnostanut suunnitellut remontit tai mikään niin tympi todella. Sitten tuli avioero ja talo myytiin halvalla. Enää ei harmita, mutta se asuminen siinä ja ne minun päälle kaatuvat remonttiasiat oli stressi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä oot niitä ihmisiä, jotka ei viihdy missään. Ongelmasi syy on korviesi välissä: et viihdy itsessäsi. Ala korjata sitä ja remontoi samalla pikkuhiljaa talostasi kiva.
Maalikin riittää ja repsottavien kohtien fiksaus. ja hyvä siivous, mitä tuskin olet jaksanut tehdä. Näihin on ostopaveluja saatavana.
Veikkaan ettei sulla ole ihmissuhteitakaan kun etsit aina sitä parempaa. Jälleen: vika on korviesi välissä.
Kun raahaa koko elämänsä mukana päänsä sisäistä paskaa, onhan ihan selvä, että olo on ankea missä tahansa. Mielikuvitust kehiin ja stailaaminen on helppoa ja hauskaa verrattuna psyykkisten ongelmien ratkomiseen, kun niissä joutuu aina myöntämään olevansa viallinen.
Olipa negatiivinen näkökanta. Et varmaan ole empaattinen ihminen.
No oletko sinä? Nykyisin empaattisuutena on alettu pitää pelkkää hymistelyä ja päähäntaputtelua. Mutta voivoi kyllä kai se siitä ei auta ketään. Nytkään juuri kukaan ei ole kysynyt, mikä ostoksessa harmittaa. Mikä toki on sopivaa kun ap jostain syystä tuskin kertoisi. Mutta ei teitä kiinnosta, haluatte vain kokea olevanne mukavia ihmisiä mutta ei se mitenkään erityisen empaattista ole.
Ja mitä tulee tuohon närkästykseen, että analysoidaan tuntematonta, niin siinähän se vitsi juurikin on, että turha siitä on ongelmaa ottaa. Kaikki me analysoimme tuntematonta joka hetki, kuuluu perusselviytymistaitoihin. Jokaisen pitäisi ymmärtää, että joko osuu tai sitten ei, eikä ottaa henkilöohtaisesti syytöksinä toisen villiä arvausta. Kyllä niitä saa tehdä. Jos sattui osumaan niin pahasti, että teki kipeää, niin sen voi ottaa lohduttavana asiana, että en sitten taida olla ainoa jos joku muutamasta lauseesta arvasi noin lähelle. Ja jos oikeasti ap olisi kuvauksen mukainen luonne, niin hänhän saattaisi hyötyä arvaamattoman paljon tuosta täräytyksestä. Se on empatiaa, että tarjotaan mahdollisuus avartavaan näkökulmaan ja jos vika on omassa päässä, ihminen voi yrittää käsitellä sitä ja miettiä, onko elämässä jotain muuta vikaa, joka purkautuu harmituksena uutta kotia kohtaan. Jos hän ei ole kertonut harmituksen syytä, mitä tässä muutakaan voidaan tehdä kuin jutella asian liepeiltä sitä sun tätä.
Enkä sitten ole osallistunut tähän ketjuun aiemmin.
Tämä juuri. Ap:lla on nyt todennäköisesti ostokrapulaa. Siihen auttaa, kun alkaa hissukseen laittamaan paikkoja ja pintoja kuntoon. Tekemällä kiintyy.