Miksi uudiskohteet ovat niin sieluttomia typerien integroitujen avokeittiöidensä kanssa?

Itse en tiedä, mitä keittiöllä tekisin. Keittokomero ehkä. Keittiö olisi vain hukkaneliöitä. Mieluiten avokeittiö. 

En käytännössä koskaan syö ruokapöydän ääressä. Oikeastaan minulle ei sellaista nykyisellään edes ole. Aiemmin oli, mutta syön aina sohvalla, tai nojatuolissa, katsellen samalla jotain leffaa, tai tv-sarjaa. 

Aamiaisen, lounaan ja välipalan syön seisten keittiössä. Niiden kohdalla ei huvita käyttää aikaa syömiseen yhtään liikaa, joten menee ns. lennossa. 

Vierailija kirjoitti:

Itse en tiedä, mitä keittiöllä tekisin. Keittokomero ehkä. Keittiö olisi vain hukkaneliöitä. Mieluiten avokeittiö. 

En käytännössä koskaan syö ruokapöydän ääressä. Oikeastaan minulle ei sellaista nykyisellään edes ole. Aiemmin oli, mutta syön aina sohvalla, tai nojatuolissa, katsellen samalla jotain leffaa, tai tv-sarjaa. 

Aamiaisen, lounaan ja välipalan syön seisten keittiössä. Niiden kohdalla ei huvita käyttää aikaa syömiseen yhtään liikaa, joten menee ns. lennossa. 

Tuo kuulostaa lapsettoman sinkun elämältä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivuhuomiona, en ymmärrä, miksi altaassa pitäisi olla mitään likoamassa. En ole onnistunut vielä koskaan polttamaan mitään pohjaan siten, etteikö se minuutin "likoamisella" irtoaisi.

Oma isäni oli kokki/keittiömestari ja kotoa jäi oppi, että keittiö on siisti myös ruokaa laittaessa. Padan edessä ei valtaosan ajasta ole tarvetta seistä kapusta kädessä, vaan se aika pyyhitään pintoja ja pestään+kuivataan astioita pois. Keittiössä kädet käy koko ajan. Kun aletaan kokkaamaan oleellinen osa on myös lanteilla keikkuva carita-liina, mikä heitetään ruuanlaiton päätteeksi pyykkiin, tai kertakäyttöversiona roskiin. 

Kun ruoka on valmis, pitäisi tiskiä olla lähinnä ne astiat, missä ruoka sillä hetkellä vielä on. Kattauksen lähtiessä pestään nekin ja esim. pannut ja padat laitetaan jälkilämmölle kuivahtamaan. Ruokailun jälkeen nostetaan vain kattaus koneeseen ja se oli siinä. Keittiö on siisti.

Itse en edes pysty nauttimaan ruokailusta, jos tiedän keittiössä olevan jonkinsortin sekamelska, näkyi se tai ei. 

 

Sama oppi on meilläkin äidinmaidossa peritty ja edelleen lapsille ja lastenlapsille opetettu.

Vain silloin kun on isommat illalliset kaikki astiat eivät mahdu kerralla astianpesukoneeseen mutta nekin pinotaan siististi huuhdottuina vuoroaan odottamaan tiskipöydälle. 

Inhoan altaassa lilluvia astioita! 

Rankka fakta, mutta kaikilla ei ole sitä astianpesukonetta, jonne kaikki voi vaan lykätä.

Astiat hoituvat hetken huuhtelulla kuuman kraanan alla harjalla välittömästi ruokailun jälkeen, minuutin homma joka kerta. Ei ole konetta enkä edes halua. Tiskaamisesta ei pidä tehdä vaikeampaa kuin se on, vaikka suomalainen kaikesta työleirin haluaakin tehdä.

Näinpä, keittiö ei ole enää oma huone mutta hintalappu asunnolla on hirveä.

Itse viihdyn todella hyvin 1960-luvulla rakennetussa asunnossa. On oikea suuri keittiö erikseen. Ja avarat, tilavat huoneet toisaalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän takia olemme suunnitelleet ja rakentaneet 3 taloamme itse, omien mieltymysten mukaan.

Meille avokeittiö (ei seinäkeittiö!) on ollut taas must mutta järkevästi sijoitettuna. Kaikki talot ovat suunnitellut 12-14 hengen ruokapöydän ympärille käytännössä. 

Nyt kun etsimme rivaria vanhuuden tukikohdaksi yritämme löytää yksitasoisen asunnon missä ei olisi kammottavaa I-keittiötä tai muuten umpinaista keittiötä jota ei voi avata ja laajentaa. 

Ihan mielenkiinnosta: miten olette päätyneet rakentamaan 3 omakotitaloa? Kysyn, koska olen jo pidempään ihmetellyt sitä, miten asumisesta tuntuu vaivihkaa tulleen kaikkialla projekteja. Sitoutuminen kotiin ja samalla ympäristöön tuntuu menettäneen merkitystään. Jos ennen rakennettiin elämän aikana 1 unelmakoti, nyt unelmakoteja voi rakentaa joka elämänvaiheeseen omansa. 

 

Elämäntilanteet muuttuvat 30 vuodessa, asuinkunta ei.

Ensimmäinen talo rakennettiin suurperheelle, meillä oli 4 lasta kotona. Tällä talolla tehtiin hyvä tili 90-luvun lopussa.

Sitten löysimme unelmien tontin ja teimme hyvin alhaisen tarjouksen. Unohdimme koko jutun kunne 1/2v myöhemmin myyjä otti yhteyttä. Tälle tontille rakennettiin pala luksusta, lapsia oli enää 2 kotona.

Kun kuopuskin oli lukiossa halusimme pienemmän, helpomman ja yksitasoisen talon joka tehtiin n 10v sitten. Välirahaakin jäi reilusti joten hankimme myös kodin etelästä.

Kohta on taas aika muuttaa pienempään koska emme jaksa Suomen kylmyyttä ja pimeyttä, Suomeen jää vain pieni tukikohta lomia varten ja elämämme siirtyy lopullisedti etelä-Eurooppaan. 

Taloudellisesti olisi ollut helpointa ja ehkä fiksuintakin jäädä tuohon ensimmäiseen mutta me olemme sellaisia että aina pitää olla jotain tekemistä. Uusi haave, uusi projekti, jotain haastetta

Ymmärrän, että elämäntilanteet muuttuvat, mutta jäin miettimään tuota, että aina pitää olla uusi haave ja projekti.

Onko unelmien tavoittelusta tullut nykyisin itseisarvo, jossa mikään ei oikein riitä ja aina tarvitaan jotain uutta? Jokainen tekee toki omat valintansa, mutta yksityisillä valinnoilla on myös omaa elämää laajempia vaikutuksia. Luonnonvarat eivät ole rajattomat.

 

Voisiko sittenkin tyytyä, arvostaa sitä mitä on jo saanut aikaan? Ja pohtia myös, tarvitseeko kaikkea mahdollista todella tavoitella. Ehkä suunnitelmallisuutta voisi olla myös se, että rakentaa kodin kestämään aikaa ja erilaisia elämänvaiheita sen sijaan, että jokainen vaihe vaatii uuden kodin.

Ihmisten elämäntilanteet muuttuu nykyisin enemmän kuin vaikka 30 vuotta sitten. Silloin oli todennäköisempää, että ollaan siinä samassa työpaikassa hamaan eläkeikään ja riitti se yksi elämänikäinen talo. Nyt voidaan vaihtaa paikkakuntaa työn perässä useaan kertaan. Erojakin tulee enemmän kuin 30 vuotta sitten ja sitten taas pannaan omaisuus jakoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivuhuomiona, en ymmärrä, miksi altaassa pitäisi olla mitään likoamassa. En ole onnistunut vielä koskaan polttamaan mitään pohjaan siten, etteikö se minuutin "likoamisella" irtoaisi.

Oma isäni oli kokki/keittiömestari ja kotoa jäi oppi, että keittiö on siisti myös ruokaa laittaessa. Padan edessä ei valtaosan ajasta ole tarvetta seistä kapusta kädessä, vaan se aika pyyhitään pintoja ja pestään+kuivataan astioita pois. Keittiössä kädet käy koko ajan. Kun aletaan kokkaamaan oleellinen osa on myös lanteilla keikkuva carita-liina, mikä heitetään ruuanlaiton päätteeksi pyykkiin, tai kertakäyttöversiona roskiin. 

Kun ruoka on valmis, pitäisi tiskiä olla lähinnä ne astiat, missä ruoka sillä hetkellä vielä on. Kattauksen lähtiessä pestään nekin ja esim. pannut ja padat laitetaan jälkilämmölle kuivahtamaan. Ruokailun jälkeen nostetaan vain kattaus koneeseen ja se oli siinä. Keittiö on siisti.

Itse en edes pysty nauttimaan ruokailusta, jos tiedän keittiössä olevan jonkinsortin sekamelska, näkyi se tai ei. 

 

Sama oppi on meilläkin äidinmaidossa peritty ja edelleen lapsille ja lastenlapsille opetettu.

Vain silloin kun on isommat illalliset kaikki astiat eivät mahdu kerralla astianpesukoneeseen mutta nekin pinotaan siististi huuhdottuina vuoroaan odottamaan tiskipöydälle. 

Inhoan altaassa lilluvia astioita! 

Rankka fakta, mutta kaikilla ei ole sitä astianpesukonetta, jonne kaikki voi vaan lykätä.

Astiat hoituvat hetken huuhtelulla kuuman kraanan alla harjalla välittömästi ruokailun jälkeen, minuutin homma joka kerta. Ei ole konetta enkä edes halua. Tiskaamisesta ei pidä tehdä vaikeampaa kuin se on, vaikka suomalainen kaikesta työleirin haluaakin tehdä.

Kaikki vaan nyt ei halua tiskata, vaikka se olisi kuinka nopsaa. Anoppi kiiruhti tiskaamaan heti kun oli hotkinut viimeisen suupalan lautaselta. Minä en.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivuhuomiona, en ymmärrä, miksi altaassa pitäisi olla mitään likoamassa. En ole onnistunut vielä koskaan polttamaan mitään pohjaan siten, etteikö se minuutin "likoamisella" irtoaisi.

Oma isäni oli kokki/keittiömestari ja kotoa jäi oppi, että keittiö on siisti myös ruokaa laittaessa. Padan edessä ei valtaosan ajasta ole tarvetta seistä kapusta kädessä, vaan se aika pyyhitään pintoja ja pestään+kuivataan astioita pois. Keittiössä kädet käy koko ajan. Kun aletaan kokkaamaan oleellinen osa on myös lanteilla keikkuva carita-liina, mikä heitetään ruuanlaiton päätteeksi pyykkiin, tai kertakäyttöversiona roskiin. 

Kun ruoka on valmis, pitäisi tiskiä olla lähinnä ne astiat, missä ruoka sillä hetkellä vielä on. Kattauksen lähtiessä pestään nekin ja esim. pannut ja padat laitetaan jälkilämmölle kuivahtamaan. Ruokailun jälkeen nostetaan vain kattaus koneeseen ja se oli siinä. Keittiö on siisti.

Itse en edes pysty nauttimaan ruokailusta, jos tiedän keittiössä olevan jonkinsortin sekamelska, näkyi se tai ei. 

 

Sama oppi on meilläkin äidinmaidossa peritty ja edelleen lapsille ja lastenlapsille opetettu.

Vain silloin kun on isommat illalliset kaikki astiat eivät mahdu kerralla astianpesukoneeseen mutta nekin pinotaan siististi huuhdottuina vuoroaan odottamaan tiskipöydälle. 

Inhoan altaassa lilluvia astioita! 

Rankka fakta, mutta kaikilla ei ole sitä astianpesukonetta, jonne kaikki voi vaan lykätä.

Astiat hoituvat hetken huuhtelulla kuuman kraanan alla harjalla välittömästi ruokailun jälkeen, minuutin homma joka kerta. Ei ole konetta enkä edes halua. Tiskaamisesta ei pidä tehdä vaikeampaa kuin se on, vaikka suomalainen kaikesta työleirin haluaakin tehdä.

Olen ihan eri, mutta pakko tulla tähän sanomaan, ettei meillä tule kuumaa vettä hanasta 😂 kylmä tulee, mutta se pitää lämmittää kattilassa puuhellalla. Tai sitten vedenkeittimessä. Tiskaaminen vaatii vadit ja tiskaamisen. Ja ei, emme tiskaa joka päivä.

Ja kyllä, ymmärrän että olemme harvinaisuus 😂

Vierailija kirjoitti:

Näinpä, keittiö ei ole enää oma huone mutta hintalappu asunnolla on hirveä.

Mutta jos olisi se erillinen keittiö, hintalappu olisi paljon suurempi. 

Kompakteja asuntoja myydään, koska niille on ostajansa. Ei kaikki pysty lukaaleja ostamaan, eivätkä haluakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivuhuomiona, en ymmärrä, miksi altaassa pitäisi olla mitään likoamassa. En ole onnistunut vielä koskaan polttamaan mitään pohjaan siten, etteikö se minuutin "likoamisella" irtoaisi.

Oma isäni oli kokki/keittiömestari ja kotoa jäi oppi, että keittiö on siisti myös ruokaa laittaessa. Padan edessä ei valtaosan ajasta ole tarvetta seistä kapusta kädessä, vaan se aika pyyhitään pintoja ja pestään+kuivataan astioita pois. Keittiössä kädet käy koko ajan. Kun aletaan kokkaamaan oleellinen osa on myös lanteilla keikkuva carita-liina, mikä heitetään ruuanlaiton päätteeksi pyykkiin, tai kertakäyttöversiona roskiin. 

Kun ruoka on valmis, pitäisi tiskiä olla lähinnä ne astiat, missä ruoka sillä hetkellä vielä on. Kattauksen lähtiessä pestään nekin ja esim. pannut ja padat laitetaan jälkilämmölle kuivahtamaan. Ruokailun jälkeen nostetaan vain kattaus koneeseen ja se oli siinä. Keittiö on siisti.

Itse en edes pysty nauttimaan ruokailusta, jos tiedän keittiössä olevan jonkinsortin sekamelska, näkyi se tai ei. 

 

Sama oppi on meilläkin äidinmaidossa peritty ja edelleen lapsille ja lastenlapsille opetettu.

Vain silloin kun on isommat illalliset kaikki astiat eivät mahdu kerralla astianpesukoneeseen mutta nekin pinotaan siististi huuhdottuina vuoroaan odottamaan tiskipöydälle. 

Inhoan altaassa lilluvia astioita! 

Rankka fakta, mutta kaikilla ei ole sitä astianpesukonetta, jonne kaikki voi vaan lykätä.

Astiat hoituvat hetken huuhtelulla kuuman kraanan alla harjalla välittömästi ruokailun jälkeen, minuutin homma joka kerta. Ei ole konetta enkä edes halua. Tiskaamisesta ei pidä tehdä vaikeampaa kuin se on, vaikka suomalainen kaikesta työleirin haluaakin tehdä.

Kaikki vaan nyt ei halua tiskata, vaikka se olisi kuinka nopsaa. Anoppi kiiruhti tiskaamaan heti kun oli hotkinut viimeisen suupalan lautaselta. Minä en.

Tämä. Elämässä pitää osata ottaa rennommin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näinpä, keittiö ei ole enää oma huone mutta hintalappu asunnolla on hirveä.

Mutta jos olisi se erillinen keittiö, hintalappu olisi paljon suurempi. 

Kompakteja asuntoja myydään, koska niille on ostajansa. Ei kaikki pysty lukaaleja ostamaan, eivätkä haluakaan.

Asunto erilliskeittiöllä = lukaali? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivuhuomiona, en ymmärrä, miksi altaassa pitäisi olla mitään likoamassa. En ole onnistunut vielä koskaan polttamaan mitään pohjaan siten, etteikö se minuutin "likoamisella" irtoaisi.

Oma isäni oli kokki/keittiömestari ja kotoa jäi oppi, että keittiö on siisti myös ruokaa laittaessa. Padan edessä ei valtaosan ajasta ole tarvetta seistä kapusta kädessä, vaan se aika pyyhitään pintoja ja pestään+kuivataan astioita pois. Keittiössä kädet käy koko ajan. Kun aletaan kokkaamaan oleellinen osa on myös lanteilla keikkuva carita-liina, mikä heitetään ruuanlaiton päätteeksi pyykkiin, tai kertakäyttöversiona roskiin. 

Kun ruoka on valmis, pitäisi tiskiä olla lähinnä ne astiat, missä ruoka sillä hetkellä vielä on. Kattauksen lähtiessä pestään nekin ja esim. pannut ja padat laitetaan jälkilämmölle kuivahtamaan. Ruokailun jälkeen nostetaan vain kattaus koneeseen ja se oli siinä. Keittiö on siisti.

Itse en edes pysty nauttimaan ruokailusta, jos tiedän keittiössä olevan jonkinsortin sekamelska, näkyi se tai ei. 

 

Sama oppi on meilläkin äidinmaidossa peritty ja edelleen lapsille ja lastenlapsille opetettu.

Vain silloin kun on isommat illalliset kaikki astiat eivät mahdu kerralla astianpesukoneeseen mutta nekin pinotaan siististi huuhdottuina vuoroaan odottamaan tiskipöydälle. 

Inhoan altaassa lilluvia astioita! 

Rankka fakta, mutta kaikilla ei ole sitä astianpesukonetta, jonne kaikki voi vaan lykätä.

Astiat hoituvat hetken huuhtelulla kuuman kraanan alla harjalla välittömästi ruokailun jälkeen, minuutin homma joka kerta. Ei ole konetta enkä edes halua. Tiskaamisesta ei pidä tehdä vaikeampaa kuin se on, vaikka suomalainen kaikesta työleirin haluaakin tehdä.

Eivät muuten tiskaudu kunnolla noin ollenkaan. Kun kerran peset nuo astiasi kunnolla, yllätyt, minkä väriset astiat sinulla onkaan. On omakohtainen kokemus asiasta omilleni muuton jälkeiseltä ajalta noin 45 vuoden takaa. Se pari kuukautta tuota tekniikkaa riitti, sen jälkeen aina kunnon tiskaus joko käsin tai koneella.

Tykkään vanhoista taloista Niissä on käytännöllinen huonejako. Pienetkin tilat on saatu käytännön keinoilla. 

Keittiöissä on ikkuna ja saunassa myös.

Nämä nykyajan valkoiset harkkotalot korkeine huoneineen ja suurine ikkunoineen ja aivan mahdottomine keittiötiloineen ovat saastetta ja epäviihtyisää asumismuotoa.  Sellaisia kun istutetaan klassisten talojen keskelle kun entinen kaunis rakennus jyrätään alta. Hirveää.

miksi aallon  kantti kertaa kantti tönöjä isoilla ikkunoilla ihannoidaan. kuten lasi parvekkeet. minulla ikävä avokeittiö ex sää  minusta toimivampi kuin tämä nykyinen. tämä myyntiin ja takaisin avokeittiöön. mikä teitä avossa risoo vai haukutteko kun muutkin.

Se on se amerikkalainen "entertaining" saatu myytyä tänne pohjolaan; että vieraat tulee ja samalla kokataan niille herkkuja ja kaikki on kerääntyneet siihen saarekkeen ympärille seurustelemaan eikä kukaa ole sivussa keskustelusta.

Suurin osa kuitenkin tekee ruuat valmiiksi kun harvalla se ruuanlaittoprosessi on kumminkaan mikään erikoinen näytösluontoinen juttu. Ja kuinka usein niitä vieraita käy, kannattaa miettiä rakentaako talo vieraita vai itseä varten.

Ei taida montaa kattilaa ja pannua olla nykykeittiöissä hellan päällä. Valmista ruokaa monen elämässä.  

Kuka keittiössä kokkaa näissä piilotetuissa tiloissa. Piilotetuissa sillä kaapit alhaalta ylös vain ovea näkyvissä. Missä on laskutila. Miksi kaikki pitää piilottaa? Ihanat provencen keittiöt ja välimeren keittiöt tuovat viihtyisyyttä. 

Suomalaiset tukehtuvat noihin harkkotaloihinsa seinän kokoisine ikkunoineen.

Kauttaaltaan valkoiset asunnot joita rakennettiin ennen koronaa, muistuttavat perinteistä hullujen huonetta. Asuttiin vähän aikaa sellaisessa, silloinen mies sanoi, että ihan kuin kidutusta ja tulee hullujen huone mieleen, kaikki valkoista eikä kohta tiedä onko yö vai päivä. Samoin poikani totesi, että nyt on liikaa kun kaikki on valkoista. Joku ihme villitys se oli, että lattiankin piti olla valkoinen. Siitä tuli muutto pois ja asia kääntyi toisinpäin, nyt on todella värikästä ja parempi näin. Muutenhan nuo asunnot olivat kivoja, mutta että ei ollut kovin järkevää tehdä kaikesta niin valkoista. 

Ap olet varmaan vaan jo aika vanha. 

Vierailija kirjoitti:

Uudet asunnot on tylsiä. Asutaan rivarissa ja aina menee tästä asunnot viimeistään parissa viikossa.
 

Tekstistäsi voisi saada käsityksen, että uudessa rivarissanne on aika tylsää asua kun asunnot myydään joka kerta niin nopeasti ettei ole edes kivaa enää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän takia olemme suunnitelleet ja rakentaneet 3 taloamme itse, omien mieltymysten mukaan.

Meille avokeittiö (ei seinäkeittiö!) on ollut taas must mutta järkevästi sijoitettuna. Kaikki talot ovat suunnitellut 12-14 hengen ruokapöydän ympärille käytännössä. 

Nyt kun etsimme rivaria vanhuuden tukikohdaksi yritämme löytää yksitasoisen asunnon missä ei olisi kammottavaa I-keittiötä tai muuten umpinaista keittiötä jota ei voi avata ja laajentaa. 

Ihan mielenkiinnosta: miten olette päätyneet rakentamaan 3 omakotitaloa? Kysyn, koska olen jo pidempään ihmetellyt sitä, miten asumisesta tuntuu vaivihkaa tulleen kaikkialla projekteja. Sitoutuminen kotiin ja samalla ympäristöön tuntuu menettäneen merkitystään. Jos ennen rakennettiin elämän aikana 1 unelmakoti, nyt unelmakoteja voi rakentaa joka elämänvaiheeseen omansa. 

en minäkään ymmärrä. Jos ne 3 on olleet omien mieltymysten mukaan, niin miksi niistä on poismuutettu?