Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi uudiskohteet ovat niin sieluttomia typerien integroitujen avokeittiöidensä kanssa?
50-100 vuotta vanhat remontoidut asunnot paljon kodikkaampia
Kommentit (411)
Vaikka pidän avokeittiösysteemiä parhaimpana, niin en halua tiskiallasta saarekkeeseen, vaan haluan sen perinteisesti kuivauskaappi ylhäälle. Tiskialtaita pitää olla ehdottomasti kaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin yksin asuvana etsin nimenomaisesti asuntoa jossa olisi yksi iso tupakeittiö-tyyppinen avotila, eli keittiö, ruokailutila ja olkkariin samassa. Makkari erikseen, iso vaatehuone, iso parveke ja iso kylppäri. 2010-rakennetuissa talossa oli tällaisia ja unelmakämppä löytyi. Olen pitkiä päiviä töissä, illalla salilla, leffassa, uimassa, ulkoilemassa. Viikonloppuisin paljon menoja.
Kyllä te vanhemmat omakotitaloissa pikkupitäjissä lapsena kasvaneet saatte siellä orimattiloissa asua 6h + k + autotalli lokeroitaloissanne pakoilemaan aviopuolisoiden. Itse maksan mieluimmin asuntolainaa ja vastiketta vain käyttämistääni neliöistä.En ihmettele että olet yksin asuva, jos olet niin vittumainen miltä tekstisi loppuosa kuulosti😂
Ihan oma valinta on. Kumppanini kanssa haluttu pitää omat asunnot. Katsoa kaikki ei tarvitse 24h holhooja.
Puhut aviopuolisoiden pakoilusta ja itse asut kumppanisi kanssa eri osoitteissa.
Vähän eri asia, jos kaksi vuosikymmeniä yhdessä ollutta jää perheasuntoon ja elää siellä kuin eronneet vs. pari vuotta yhdessä ollut pari, joilla kummallakin ura ja harrastukset mutta viikonloput vietetään vuorotellen toistemme makuuhuoneissa. Ei siinä ruokaa ehditä tehdä. ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua taas ihmetyttää se, että miksi ihmiset ottavat näin suuren ongelman asunnosta, jollaista eivät itse halua/omista/ostaisi? Silloinhan on välttynyt kaikelta pahalta, kun ei sellaista ole mikä ei miellytä.
Koska he haluaisivat unelma-asuntonsa uudiskohteesta 70-luvulla rakennetun asunnon hinnalla. Tämä menee samaan kategoriaan kuin miksi ei löydy uutta yksikerroksista rivitaloa. Kaikkea löytyisi, jos ihmiset olisivat valmiita maksamaan. Kaupungit kaavoittavat tonteille paljon rakennusoikeutta, joka maksaa rakentajalle. Jos rakennettaisiin kapearunkoisia taloja tai yksikerroksisia rivareita, puolet rakennusoikeudesta jäisi käyttämättä ja rakennetut neliöt olisivat vielä kalliimpia kuin nykyään.
Minä olisin valmis maksamaan ja olisi sitä rahaakin, mutta vaan ei löydy sopivaa asuntoa. Se voisi olla lähes uusi, mutta omalla tontilla, eikä taloyhtiön yhteistä velkaa. Olen pääkaupunkiseudulta, Järvenpäätä myöten katsonut sopivaa mutta jos ei löydy, niin minkäs teet? Haluaisin kerrostaloon ja siinä pitäisi vähintään autokatos. Nyt asun rivitalossa ja aikaa myöten se alkaa olemaan raskasta, kun teemme talon väen kesken kaikki lumityöt sekä ruohonleikkuut. Tietty saisi maksua vastaan apuja, mutta asunto on jo oikeasti jopa liian suuri kahdelle ja kaksi kerrosta, joten vanhuutta odottaessa voi tulla kaikenlaista remppaa, ettei portaita jaksa nousta. Meillä on olohuone erikseen ihan keittiön vieressä ja keittiöpöydän ääreen mahtuu 11 yhtä aikaa, joten vähän sen mukaan haluaisin seuraavaankin mahtuva. Joihinkin ruokapöytä mahtuu siten, että 6 ihmistä, ja sekin vielä kävisi, mutta meillä on paljon tapaamisia lasten/lastenlasten kanssa, joten toivoisin isoa keittiötä, jossa paljon tasotilaa. Eli mahdoton yhdistelmä.
Eiköhän tässäkin asuntoasiassa toimi kysynnän ja tarjonnan laki. Asukkaat haluavat asuntoja, jotka ovat mahdollisimman edullisia ja rakentajat rakentavat sitten sellaisia. Rakentamisessa tingitään kaikessa, erityisesti asuntojen ja asuntopohjien suunnittelussa, ja mennään samalla kaavalla joka paikassa. Ei tarvitse suunnitteluun uhrata yhtään enempää, eikä tarvitse palkata osaavia arkkitehtejä suunnittelemaan. Yksinkertaista rakentamista. Ostajan on tyydyttävä tarjontaan tai jos on rahaa niin rakennuttaa oma. Kerrostalorakentamisessa tyydyttävä yleensä tarjontaan, mutta kyllä rahalla saa tässäkin asumismuodossa parempaa laatua ja suunnittelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua taas ihmetyttää se, että miksi ihmiset ottavat näin suuren ongelman asunnosta, jollaista eivät itse halua/omista/ostaisi? Silloinhan on välttynyt kaikelta pahalta, kun ei sellaista ole mikä ei miellytä.
Koska he haluaisivat unelma-asuntonsa uudiskohteesta 70-luvulla rakennetun asunnon hinnalla. Tämä menee samaan kategoriaan kuin miksi ei löydy uutta yksikerroksista rivitaloa. Kaikkea löytyisi, jos ihmiset olisivat valmiita maksamaan. Kaupungit kaavoittavat tonteille paljon rakennusoikeutta, joka maksaa rakentajalle. Jos rakennettaisiin kapearunkoisia taloja tai yksikerroksisia rivareita, puolet rakennusoikeudesta jäisi käyttämättä ja rakennetut neliöt olisivat vielä kalliimpia kuin nykyään.
Minä olisin valmis maksamaan ja olisi sitä rahaakin, mutta vaan ei löydy sopivaa asuntoa. Se voisi olla lähes uusi, mutta omalla tontilla, eikä taloyhtiön yhteistä velkaa. Olen pääkaupunkiseudulta, Järvenpäätä myöten katsonut sopivaa mutta jos ei löydy, niin minkäs teet? Haluaisin kerrostaloon ja siinä pitäisi vähintään autokatos. Nyt asun rivitalossa ja aikaa myöten se alkaa olemaan raskasta, kun teemme talon väen kesken kaikki lumityöt sekä ruohonleikkuut. Tietty saisi maksua vastaan apuja, mutta asunto on jo oikeasti jopa liian suuri kahdelle ja kaksi kerrosta, joten vanhuutta odottaessa voi tulla kaikenlaista remppaa, ettei portaita jaksa nousta. Meillä on olohuone erikseen ihan keittiön vieressä ja keittiöpöydän ääreen mahtuu 11 yhtä aikaa, joten vähän sen mukaan haluaisin seuraavaankin mahtuva. Joihinkin ruokapöytä mahtuu siten, että 6 ihmistä, ja sekin vielä kävisi, mutta meillä on paljon tapaamisia lasten/lastenlasten kanssa, joten toivoisin isoa keittiötä, jossa paljon tasotilaa. Eli mahdoton yhdistelmä.
Lähes uusi kerrostalo, eikä taloyhtiöllä ole velkaa? Tietenkin voi olla, jos kaikki osakkaat maksavat yhtiölainaosuuden pois heti, tai kyseessä on ryhmärakentamiskohde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me rakennettiin "puoleksi avoin" keittiö. Olohuone on auki ns. ruokailutilaan ja keittiön "puhtaaseen osaan", mutta tiskit yms. jää seinän taakse. Keittiössä on laskutilaa ja kaapistoa kolmella eri seinällä. Ei haluttu saareketta, me syödään ihan pöydän ääressä. On kuitenkin tärkeää ettei keittiö ole erillinen tila, koska helpompi vahtia lasten leikkejä ruokaa tehdessä ja tiskatessa.
Samas mietin. Ei ihme että suomalaiset on niin läskejä. Koko elämä pyörii syömisen ympärillä.
Väärin.
Olemme kaikki hoikkia/normaalipainoisia:) Kyse on laadusta ei määrästä, annoskoot on pieniä normi avmammoihin verrattuna!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samas mietin. Ei ihme että suomalaiset on niin läskejä. Koko elämä pyörii syömisen ympärillä.
Ei hätää. Kohta hän saapuu kertomaan kuinka koko perhe on tietenkin hoikkia ja liikunnallisia😂
Mahtaa sinua harmittaa🤣🤣
Onhan se eri asia nauttia ruoasta juhlien ystävien kanssa vaikka tuntikausia, kuin mikrossa lämmittää mättöruokaa ja syödä se sohvalla puoli-istuvassa asennossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Yhdessä tuttavaperheessä on olohuoneessa juuri tuollainen löhösohva, ja siinä on todella epämukavaa ja hankalaa vierailla istua kun on tarkoitettu lähinnä makaamiseen leffoja katsellessa. Sohva on matala ja istuinosa on pitkä, niin yritä siinä sitten kököttää reunalla kun mihinkään et voi nojata."
Joo, tällainen sohva meilläkin on ja jotkut vieraat tosiaan kököttää hassusti reunalla, sen sijaan että istuisivat ihan kunnolla. En tiedä, mistä tuo johtuu.
Mutta katsos, kun se sohva on meidän, asujien, tarpeisiin sopiva. Ei sinun.
En toki tiedä millainen sohva juuri teillä on, mutta tuolla tuttavaperheen sohvalla on mahdotonta näin keskimittaisena naisena istua kunnolla. Istuinosa on niin pitkä, että kun siihen istahdat niin päädyt puoleenväliin istuinosaa. Jos haluat nojata selkänojaan, joudut jotenkin repimään itsesi ylemmäs sohvalla. Sen jälkeen jalat sojottavatkin suorana eteenpäin. Lisäksi selkänoja on niin matala ja tyynyt matalat ja pulleat, että vaikka saavuttaisitkin ne, ei niistä ole kunnolla tukea selälle. Olet siis puoliksi makaavassa asennossa jalat tikkuina. Kun haluat nousta, joudut tekemään saman toisinpäin ja työntämään itsesi eteenpäin jotta jalat yltävät maahan. Samalla yleensä lähtee istuinosan tyyny mukaan. Ainoa taktiikka siis on kököttää reunalla. Makoiluunhan tuollainen sohva on hyvä, mutta en minä kyläillessäni ja kahvia juodessani halua maata vieraalla sohvalla. Jouluna ja muulloin sukukokoontumisissa olen huomannut että tuollainen sohva on iäkkäämmille ja huonosti liikkuvammille ihmisille vielä hirveämpi kuin minulle.
Jokainenhan valitsee sen sohvan mikä itselle sopii, mutta kun tuossa ihmettelit miksi vieraat kököttävät reunalla, niin avasin asiaa vierailijan näkökulmasta.
Hassua ylipäätään, jos kylässä ollessasi juot kahvia sohvalla.
Mutta niin, kertomasi perusteella veikkaan että meillä on samanlainen sohva. Jos haluaa istua tikkusuorassa, jalat 90 asteen kulmassa, niin kyllä, varmasti pitääkin kököttää vaikeasti reunalla. Mutta meidän vieraat istuu kyllä rennommin, ei mitään ongelmaa.
Juon kylässä kahvia siellä missä isäntäväki ne tarjoaa, ei ole minun omista preferensseistä kiinni. Meillä on usein sukujuhlissa niin, että kaikki eivät yksinkertaisesti mahdu isonkaan ruokapöydän ääreen kahvittelemaan, joten porukka hajaantuu keittiöön ja olohuoneeseen, olosuhteiden salliessa myös terassille ja muihin tiloihin. Tai pienemmälläkin porukalla voidaan juoda kahvit tai teet vähän rennommin sohvalla.
Kuten siinä alkuperäisessä viestissä mainitsinkin, niin tykkään kahvitteluun ja seurusteluun ryhdikkäämmistä sohvista ja nojatuoleista, juuri sellaisista missä saa jalat 90 asteen kulmaan. Siitä on helppo laskea kahvikuppi pöydälle. Telkkarin katseluun ja muuhun rentoutumiseen sitten se löhösohva.
Persaukiset kateellisena tällä palstalla ulvovat. Rakentakaa oma mieleinen. Vuoden voitte ihan hyvin odottaa valmistumista, niin ei toisten jämiä tartte valkkailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ite asun yli sata vuotta vanhassa hirsitalossa ja tässä on nimenomaan tupakeittiö. Toki se on eri tila kuin olohuone, mutta ei mikään erillinen keittiökään.
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia olemme suunnitelleet ja rakentaneet 3 taloamme itse, omien mieltymysten mukaan.
Meille avokeittiö (ei seinäkeittiö!) on ollut taas must mutta järkevästi sijoitettuna. Kaikki talot ovat suunnitellut 12-14 hengen ruokapöydän ympärille käytännössä.
Nyt kun etsimme rivaria vanhuuden tukikohdaksi yritämme löytää yksitasoisen asunnon missä ei olisi kammottavaa I-keittiötä tai muuten umpinaista keittiötä jota ei voi avata ja laajentaa.
ON SUUNNITELTU
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama vaivaa nykyistä käyttöarkkitehtuuria muutenkin yleensä. Sieluttomuus. Suomessa ei ole oikein koskaan päästy yli siitä funktionalismin ihanteesta, jossa riittää että on käyttökelpoinen, estetiikasta ja tunnelmasta viis.
Eikä siihen toki ole syyllisiä pelkästään mielikuvituksettomat arkkitehdit tai edes ahneet rakennusliikkeet, vaan se, että vaikka moni tykkäisi tosin erilaisesta, niin sitten kun tulee tilanne ostaa, niin jos se avokeittiöllinen sieluton asunto elementtikuutiossa on halvempi, se kuitenkin ostetaan. Ja koska niitä ostetaan, niitä rakennetaan lisää.
Ei noi uudisrakentamisen asunnot ole edes oikein käyttökelpoisia. Hankalasti kalustettavia jossa sohvat ja ruokapöydät ovat rinnatusten eikä mihinkään voi sijoittaa vaikka kirjahyllyjä, telkkaria tai vaikka tauluja kun ei ole ehjää seinäpinta-alaa kuin metrin pätkiä.
Kirjahyllyä ei oikeastaan tarvita. Minulla sellainen kyllä on, mutta haluan siitä eroon. Jos haluaa kerätä kirjoja niille pitäisi olla oma kirjastohuone, ei mikään kirjahylly olohuoneen nurkassa. Kirjahylly täyttyy äkkiä ja siinä nököttävät kirjat keräävät pölyä. Teettää paljon työtä pitää kirjahylly pölyttömänä, kun se on täynnä kirjoja.
Meillä kirjahylly on makkarissa käytännön syistä, mutta olen jo vuosia antanut kirjoja tuttaville jotka on niitä halunneet, vienyt niitä kierrätykseen jne. Ja en enää toivo kirjaa lahjaksi (koska saan sen kyllä kirjastostakin, eikä se jää kotiin pyörimään) enkä osta niitä itsekkään. Kirjat on ihania, mutta kerran luettuna oikeastaan täysin turhia pölynkerääjiä. Olen siis kirjojen suurkuluttaja ja luen paljon, mutta en minä niitä kirjoja kotona halua säilyttää. Nyt haluan vain päästä eroon noista lopuistakin ja hävittää koko kirjahyllyn.
Vierailija kirjoitti:
Me rakennettiin "puoleksi avoin" keittiö. Olohuone on auki ns. ruokailutilaan ja keittiön "puhtaaseen osaan", mutta tiskit yms. jää seinän taakse. Keittiössä on laskutilaa ja kaapistoa kolmella eri seinällä. Ei haluttu saareketta, me syödään ihan pöydän ääressä. On kuitenkin tärkeää ettei keittiö ole erillinen tila, koska helpompi vahtia lasten leikkejä ruokaa tehdessä ja tiskatessa.
Miksi niitä leikkejä pitää valvoa? Mikset anna lastesi olla lapsia vaan kyttäät kuin joku vartija sieltä keittiöpöytäsi takaa?
Vierailija kirjoitti:
Ite asun yli sata vuotta vanhassa hirsitalossa ja tässä on nimenomaan tupakeittiö. Toki se on eri tila kuin olohuone, mutta ei mikään erillinen keittiökään.
Jos ei herraskartanoita/huviloita lasketa niin varmaan lähes kaikissa vanhoissa maalaistaloissa on ollut tupakeittiöt. Ainakin nää vanhat pohjalaistalot on rakennettu niin, että ensin on tupakeittiö ja sitten kamarit kahdessa rivissä ja niissä kuljetaan aina toisen huoneen läpi.
Vierailija kirjoitti:
Lasiseinäiset taloyhtiön saunat ovat myös perseestä. Ei siis vain oviset, vaan kun on koko seinä lasia. Löyly häviää sekunnissa kuin pieru Saharaan.
- Yllämainitun lisäksi kiukaan yläpinta on ylempänä kuin alalaude, joten varpaat palelee vaikka korvia polttaa.
- Kiuas liian lähellä lauteita eli kun istut jalat kaiteella ja lyöt löylyä, saat kuumat höyryt varpaillesi.
- Kaiteen ja takaseinän väli liian lyhyt. Joudut istumaan jalat liian koukussa jos jalat kaiteella.
- Ylälauteen laudat kasattu jämäpaloista eli poikittain lauteen pituussuuntaan nähden. Istut aina raon päällä.
- Seinien ja katon lämpöeristeenä vain 45 mm kovavilla, lämpö karkaa hukkaan.
- Ainakin puolen seinän kokoinen ovi, joka useimmiten lasia. Valtava lämmönhukka ja oven avaus kulkua varten tehokkaasti vaihtaa saunasta lämpimän ilman kylmään. Kapeammasta ovesta mahtuu lihavampikin sisään. Ja oven pitää olla matalampi lämmönhukan takia; saunan ovesta kulkiessa kuuluu kumartaa!
- Raitisilman tulo pitää saada suljettua aina saunomisen ajaksi lämmönhukan takia ja avattua kuivumisen takia.
Herääkin kysymys, minkä maalaisia arkkitehdit ja/tai grynderit Suomessa ovat, kun ei edes saunan suunittelu onnistu. Kelvottomin kokemus Volvon tehtaan "sauna" eli bastu Torslandassa: lämpö korkeintaan 40 astetta ja veden heitto kiukaalle kielletty. Toiseksi kehnoin UlaanBaatarissa, Mongoliassa. Siellä tosin muu kylpy(lä)sisustus loistoluokkaa ja olut parasta, hintakin kohtuullinen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä avotilatrendi on rantautunut ulkomailta, jossa asunnot on huomattavasti isompia. Siellä yleensä on omat makuuhuoneet kaikille, on vierashuone, työhuone, aikuisten olohuone, lasten/nuorten olohuone, piha, kodinhoitohuone ja useampi kylpyhuone ja wc. Tämä arkiolohuone-ruokailutila-avokeittiö toimii siellä hienosti perheen yhteisenä tilana. Kun tämä idea siirretään 40 - 60 neliöiden kerrostalo kotiin, niin ei enää toimikaan niin hyvin, koska käytännössä kodissa on silloin vain parhaimillaan avotulasta erillinen ovella suljettava makuuhuone ja Wc-suihku-pyykkihuolto tila,
Nyt on myös muutettu 60 - 70 luvun kaksioita tällaiseksi yksi avotila + yksi makuuhuone asunnoiksi. Toimii huonosti käytännössä muilla kuin nuorilla pariskunnalla.Tämä on hyvä pointti. Asun kaksiossa ja erillinen keittiö on tarpeellinen ihan vaan siksikin, että saa tarvittaessa omaa rauhaa.
Mielenkiinnosta kysyn, että eikö avokeittiö-ihmisiä (jotka eivät asu ihan valtavassa huoneistossa tai talossa) häiritse meteli? Asuin lapsuuden isohkossa 3 makuuhuoneen kerrostaloasunnossa, jossa oli erillinen keittiö. Muistan yhä, miten äitini lautasten kolistelu kantautui suljettujen ovien taakse viikonloppuaamuisin ja ääni olisi varmasti ollut sietämätön avokeittiössä! Myös esim lapsen päiväunet helpottuvat (tai jos yksi asunnossa asuvista herää esim aikaisin töihin), jos on erillinen keittiö, jossa voi hiljaa puuhailla toisen nukkuessa.
'
Ei kai niissä keittiöissä mitään lautasia kolistella eikä ole ruuankäryä. Nautitaan vain smoothieta (valmiina ostettuja) ja woltattuja ruokia.
Joo, noissa "keittiöissä" on ehkä juuri ja juuri tila airfryerille (ei välttämättä edes mikrouunille). Lautasiakaan ei tarvita, kun syödään woltatut valmisruoat suoraan kuljetusastioista. Paluu 1900-luvun köyhiin aikoihin, kun varattomilla helsinkiläisillä ei ollut mahdollisuutta vuokrata asuntoa, jossa olisi ollut keittiö tai ylipäätään ruoanlaittomahdollisuus. Pelkän huoneen vuokraajien piti tilata valmista ruokaa, joka saatiin ravintolasta palautettavassa astiassa. Hotelli- ja ravintolamuseo kertoo:
"Olemme tottuneita hakemaan ruokaa mukaan pizzerioista, etnisistä ravintoloista sekä pikaruokaloista. Uudehkot ruuankuljetuspalvelut tuovat kotiin ruokaa lähes mistä tahansa ravintolasta. Take-away-ruokaa on kuitenkin kaupungeissa syöty vähintään jo 1800-luvun alkupuolelta lähtien. Silloin puhuttiin ruuan hakemisesta porttöörillä.
Mikä ihmeen porttööri?
Porttööri oli ruuankannin (ruotsiksi matportör), jossa oli kolmesta neljään päällekkäin pinottua pyöreää, syvää astiaa. Erilliset annokset tai ruokalajit pakattiin omiin astioihinsa. Yhteen astioista saatettiin laittaa kuumaa vettä, jotta ruoka pysyi lämpimänä.
Astioiden reunoissa olevien lenkkien läpi pujotettiin metallinen sanka, josta koko porttööriä pystyi kantamaan. Ruuankantimet valmistettiin metallista, yleensä emalista tai alumiinista. Ruuankantimia oli kaupungeissa myynnissä eri liikkeissä ainakin 1860-luvulta lähtien."
"Porttööriruuan tyypilliset käyttäjäryhmät kertovat siitä, kenen ei oletettu valmistavansa aterioitaan itse sekä siitä, kenellä ei välttämättä ollut aikaa tai asunnossaan sopivaa tilaa ruuanlaittoon.
Miesten ei luonnollisesti 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa oletettu kokkaavan itselleen. Siten porttööriruuan syöminen oli tyypillistä nuorten miesten ja erityisesti opiskelijoiden keskuudessa. Naimisissa oleville miehille aterioiminen muodostui ongelmaksi, kun he jäivät kesäleskiksi eli kun muu perhe palvelijoineen lähti maalle kesänviettoon. Osa ruokaloista mainostikin ruokailu- ja porttööripalveluitaan nimenomaan kesäleskille.
Porttööriä käyttivät myös naimattomat, työssäkäyvät naiset, joiden oli työssäkäyntinsä sekä keittiöttömien vuokrahuoneidensa vuoksi vaikea laittaa itse ruokaa. Keski- ja ylempi luokkaisten naisten säädynmukaiseen elämäntapaan olisi kuulunut palvelijan pitäminen, mutta tämä ei ollut matalapalkkaisille konttoristeille ja erilaisille virkailijoille mahdollista.
Annosruokaa kotona syötäväksi ostivat niin ikään työläisäidit, jotka kävivät ansiotöissä. Tosin myös keskiluokkaiset, etenkin nuoremmat pariskunnat saattoivat joutua turvautumaan porttööriin päivällisjärjestelyissään, jos heillä ei ollut varaa tai tilaa pitää palvelijaa. Kaikki eivät Helsingissä saaneet haluamansa kokoista asuntoa asuntopulan takia.
Esimerkiksi kirjailijat Katri Bergholm sekä Tyyni Tuulio asuivat molemmat naimisiin mentyään pienessä vuokrahuoneistossa ilman palvelijaa. Bergholm haki päivällisen itselleen ja aviomiehelleen porttöörillä neiti Roseniuksen keittokoulusta ja Tuulio puolestaan rouva Campbellilta, joka myi päivällisruokaa kodistaan.
Bergholmin mukaan ”annokset olivat niin suuria, että meille riitti hyvin yksi annos, jopa siitäkin jäi joskus jotakin lämmitettävää seuraavaksi aamiaiseksi.” Lämmitys tapahtui petroli- tai kaasukeittimellä."
https://hotellijaravintolamuseo.fi/mukaan-kiitos-take-awayn-yllattavan-…
Enpä ole tuollaisesta koskaan ennen kuullutkaan, mutta ainahan sitä uutta ehtii oppimaan. Olenhan vasta 83 -vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen sitä, miten näissä keskusteluissa melkein kaikki ovat sitä mieltä, että keittiön pitäisi olla erillinen. Minulle taas ei tule mieleen ketään, joka asuisi sellaisessa asunnossa, kaikilla tutuilla on enemmän tai vähemmän avoin keittiö riippumatta siitä onko kysymys omakotitalosta vai kerrostalokaksiosta tai milloin talo on rakennettu. Itse olen kerran poistattanut loputkin seinät puoli avoimen keittiön ympäriltä. Se asunto parani huomattavasti siitä, että ruokapöydän ympärille tuli riittävästi tilaa.
Yhden kerran olen itse asunut asunnossa, jossa oli erillinen keittiö, kysymys oli 60-luvun betonikuutiosta. En ole jäänyt kaipaamaan, erityisesti kun keittiö oli pieni ja kylpyhuone vielä pienempi. Olohuoneeseen sitten oli riittänyt turhia neliöitä.
En välttämättä kaipaa ihan erillistä keittiötä, mutta keittiö olohuoneen seinällä on järkyttävä. Nyt minulla on selkeesti erotettu keittiö syvennys olohuoneesta. Tämä on mielestäni toimiva. Pitkä ruokapöytä on olohuoneen päädyssä avokeittiön jatkeena. Keittiössä pitää olla laskutilaa ja myös kaapit. Pölyä keräävistä avohyllyistä en tykkää. Kuivauskaappi on hyvä. Kyllä jotain tulee käsin myös tiskattua.
Alue: Aihe vapaa
Hmmm. Toivoni ehkä mulle, kun kommentoin huoneita varastoina. Omat perikunta-asiat hoidettu ja edellisen muuton yhteydessä tein kuolinsiivouksen. En todellakaan halua hillota tavaraa.