Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin jättää mieheni - hänellä alkava muistisairaus
12.09.2026 |
Äitini on hoitanut dementoitunutta isääni yli 10v. Isälle on etsitty paikkaa hoitokodista, mutta on kuulemma liian hyväkuntoinen. Isää ei kuitenkaan voi jättää yksin ollenkaan, äiti on isän vartija ja koti on äidille vankila. Äidillä ei ole ollut omaa elämää koko sinä aikana, kun isä on sairastanut. Asun 450 km päässä, enkä pysty auttamaan.
Nyt huomaan 58v miehelläni samoja oireita, kuin isälläni oli, kun hän sairastui dementiaan.
En kestä ajatusta, että joutuisin itse samaan tilanteeseen kuin missä äitini elää.
En kestä.
Kommentit (244)
Oletpa reilu ja ollut väärässä suhteessa koko ikäsi.
Ei tulisi mieleenikään jättää kumppaniani vaikka mikä olisi.
Suurin osa sinun kommenttiasi ylöspäin äänestäneistä ei tiedä mitä on oikea rakkaus. Suomi on aika surullinen maa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omaishoitajan rooli on niin raskas, että ei sellaiseen voi kyllä ketään velvoittaa. Yksi sun toinen omaishoitaja on huokaissut helpotuskesta kun se omainen on vihdoin kuollut jopa vuosikymmenien hoitorupeaman jälkeen. Ja sen omaishoitajan oma elämä on sillä välin jäänyt elämättä.
Jos pariskunnan välillä on aiota rakkautta, niin kukaan ei velvoita toista toimimaan omaishoitajana, se on ihan liian raskas rooli yksin kannettavaksi. Sillä vain on perinteet ajalta kun koko suku asui samassa omakotitalossa, siellä se dementikkomummo meni lastensa ja lastenlastensa kaitsemana, eikä ollut vain yhden ihmisen vastuulla: Muut jatko elämäänsä ja vuorotteli mummon hoitotoimissa. Samalla hoidettiin koko suvun lapset ja mummot sekä papat yhteistuuminen.
Nykymaailman on täysin erilainen kuin silloin.
Väärin. Ei ennen hoidettu dementikkoja kotona. Ihmiset kuoli kauan ennen muistisairauksien yleistä puhkeamisikää. Toki niitä harvoin tulee nuorillekin, mutta muistisairaudet on yleistyneet räjähdysmäisesti viimeisen 20 vuoden aikana.
Lääketiede pitää ruumiin hengissä loputtomiin, mutta ei mieltä terveenä. Terveitä elinvuosia ei ole tullut lainkaan lisää vuosikymmeniin, vain keinotekoista lääkkeillä ylläpidettyä kituutuselämää.
Vierailija kirjoitti:
Alttarilla luvattiin rakastaa myötä- ja vastamäessä ja kuolema sitten vasta erottaa!
Mitä valehtelua!
Tämä menee vielä englanniksi ”in sickness and in health” eli ”terveydessä ja sairaudessa”.
Vierailija kirjoitti:
Oletpa reilu ja ollut väärässä suhteessa koko ikäsi.
Ei tulisi mieleenikään jättää kumppaniani vaikka mikä olisi.
Suurin osa sinun kommenttiasi ylöspäin äänestäneistä ei tiedä mitä on oikea rakkaus. Suomi on aika surullinen maa.
Aloittajan mies ei suostu menemään lääkäriin. Se olisi pieni rakkauden teko, mutta hän ei tee edes sitä puolisonsa vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Olen hoitanut dementikkoja työkseni, hoivakodissa.
Tosi huonossa kunnossa ovat ennenku saavat paikan. Saanut tapahtua yhtä sun toista kotona tai ihan missä nämä muistisairaat nyt liikkuukin.
Ap koska olette vielä työelämässä niin jos muistisairautta niin kroppa kuitenkin helpolla pelittää miesystävälläsi kymmeniä vuosia.
Ja ihan niiku täälläkin kirjotettu niin käytökseen muutoksia ja agressiivisyyttä saattaa olla tiedossa.
Älä kuuntele ketjun marttyyrejä joilla ei selvästikään ole mitään kokemusta muistisairauksista. Helppo henkseleitä paukutella kun ei tiedetä asiasta mitään.
Teet omat päätöksesi.
Kiitos.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista, miten ketjussa kauhistellaan dementiaa. Molemmilla vanhemmillani on ollut dementia, mutta ns. helppoja hoidettavia.
Isäni kenellä oli muistisairaus niin oli helppo hoidettava, oli muuten kuin ennenkuin mutta muisti ei pelannut.
Voihan se olla että miehesi on vaan masentunut eikä muistisairas ja jos vielä huomauttelet tavaroiden tai asioiden unohtelusta. Ehkö teillä on muitakin syitä erota kuin mahdollinen muistisairaus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käykää keskustelu, mutta:
- kirjoita nämä asiat myös paperille (hän unohtaa keskustelunne)
- kerro hänelle, että tämä on viimeinen kerta, kun tämä keskustelu käydään. Että tällä kertaa vaadit häntä menemään lääkäriin. Että lääkäriin meno on suhteenne jatkumisen ehto. Kaikki tämä paperille myöskin.
- voit taustaksi kertoa nuo omat kokemuksesi muistisairaudesta sekä sen, miten hyvin tunnistat oman jaksamisesi rajat. Tiedät, ettet jaksaisi sitä. Kirjoita paperille.
- kun puhut ja kirjoitat, olet rohkeasti oma itsesi. Ei ole toista samanlaista paria kuin te kaksi. Ota tästä neuvosta myöskin vain se, mikä sopii sinulle.
N57
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletpa reilu ja ollut väärässä suhteessa koko ikäsi.
Ei tulisi mieleenikään jättää kumppaniani vaikka mikä olisi.
Suurin osa sinun kommenttiasi ylöspäin äänestäneistä ei tiedä mitä on oikea rakkaus. Suomi on aika surullinen maa.
Aloittajan mies ei suostu menemään lääkäriin. Se olisi pieni rakkauden teko, mutta hän ei tee edes sitä puolisonsa vuoksi.
Jos on vielä työelämässä niin eikö siellä ole pakolliset terveystarkastukset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten seuraavassa lauseessa ihmetellään, että miksi miehet eivät halua nykyään enää sitoutua ja mennä naimisiin, kun ne valat mitkä lausutaan on ihan valhetta.
Se sinunkin mies on varmasti kantanut sinua monesti elämäsi aikana. Nyt nopeasti hakemaan apua ja diagnoosia. Alzheimerin hoito on ihan toisella tasolla nykyään ja mitä aikaisemmin aloittaa niin sitä paremmat ennusteet.
Miten aikuinen mies viedään väkisin lääkäriin?
Ap- jo pelkästään siitä syystä, että miehesi ei lähde lääkäriin ja jättää sinutkin tietämättömyyteen ja kärsimään- on syy sille että otat asumuseron!
Muustisairauksissa on yleistä se, ettei potilas itse tunnista oireitaan eikä ole lainkaan huolissaan. Oliko ap: n puoliso vielä työelämässä? Yleensä oikean muistisairauden oireet näkyvät ensin työssä kun on todella hidasta oppia uusia asioita ja niitähän nykypäivän työelämässä riittää jatkuvien ja päällekkäisten muutosten vuoksi.
Niin ,on monenlaisia miehiä. Meillä mies tekee kaikkensa , ettei muistin heikkeneminen etenisi. Tiedostaa tilanteen erittäin hyvin. Syö superterveellisesti, ei käytä alkoholia, liikkuu paljon, syö citikoliinia , b12 vitamiinia ym vitamiineja. Tiedän paljon muistisairauksista ,koska olen intohimoinen lukija ,,kaikkea maan ja taivaan välillä luen netistä. Olemme jo kasikymppisiä.
Mutta kestokaa joku minulle , miten olette nähneet ,että nykyiset lääkkeet auttaa läheisenne muistisairauteen. Tuota kaikkialla jankutetaan, mutta kukaan ei kerro mitä todellisuudessa ne auttaa.Emme ole käyneet muistitesteissä, ne kun on ihan helppo tehdä kotonakin MMSE JA MOCA-testit.
Kirjoitin tuolla että lääke auttoi läheiseni kaaottiseen arkeen. Kaaoottisuus oli ennen kaikkea sitä että muistisairas oli ihan ylettömän paranoidi. Ei muistanut itse siirtäneensä tavaroita vaan kuvitteli että joku kävi niitä siirtämässä. Mylläsi koko kotinsa piilottaessaan tavaroita varkailta. Eli varkaiden takia jatkuvassa ahdistuksen tilassa, vartioi kotia öisin. Kyseli jatkuvasti samoja asioita. Lääkkeen aloittamisen jälkeen samojen asioiden kysely on vähentynyt selvästi, varkaista ei juuri enää puhuta, koti ei ole enää täynnä varkailta piiloon tuotua ulkotavaraa, suurin osa on jopa oma-aloitteisesti palautettu paikoilleen. Hygieniakin tuntuu olevan paremmalla tolalla. Ylipäänsä tunnelma rauhallisempi, toki ei voi sanoa rauhalliseksi edelleenkään.
Eikö tässä nyt kuitenkin ole kyse jostain mt-lääkityksestä?
Samat saisi varmaan joku vainoharhanen 30 veekin lääkkeiksi.
Tämä on ihan yleistä muistisairailla että piilotellaan tavaroita. Oman vanhempani lisäksi tiedän henkilökohtaisesti kolme muistisairasta, näistä kahdella kolmesta on ollut tämä sama ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletpa reilu ja ollut väärässä suhteessa koko ikäsi.
Ei tulisi mieleenikään jättää kumppaniani vaikka mikä olisi.
Suurin osa sinun kommenttiasi ylöspäin äänestäneistä ei tiedä mitä on oikea rakkaus. Suomi on aika surullinen maa.
Aloittajan mies ei suostu menemään lääkäriin. Se olisi pieni rakkauden teko, mutta hän ei tee edes sitä puolisonsa vuoksi.
Jos on vielä työelämässä niin eikö siellä ole pakolliset terveystarkastukset?
Jos on, niin korkeintaan joka viides vuosi, ei välttämättä silloinkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten seuraavassa lauseessa ihmetellään, että miksi miehet eivät halua nykyään enää sitoutua ja mennä naimisiin, kun ne valat mitkä lausutaan on ihan valhetta.
Se sinunkin mies on varmasti kantanut sinua monesti elämäsi aikana. Nyt nopeasti hakemaan apua ja diagnoosia. Alzheimerin hoito on ihan toisella tasolla nykyään ja mitä aikaisemmin aloittaa niin sitä paremmat ennusteet.
Miten aikuinen mies viedään väkisin lääkäriin?
Ap- jo pelkästään siitä syystä, että miehesi ei lähde lääkäriin ja jättää sinutkin tietämättömyyteen ja kärsimään- on syy sille että otat asumuseron!
Muustisairauksissa on yleistä se, ettei potilas itse tunnista oireitaan eikä ole lainkaan huolissaan. Oliko ap: n puoliso vielä työelämässä? Yleensä oikean muistisairauden oireet näkyvät ensin työssä kun on todella hidasta oppia uusia asioita ja niitähän nykypäivän työelämässä riittää jatkuvien ja päällekkäisten muutosten vuoksi.
Niin ,on monenlaisia miehiä. Meillä mies tekee kaikkensa , ettei muistin heikkeneminen etenisi. Tiedostaa tilanteen erittäin hyvin. Syö superterveellisesti, ei käytä alkoholia, liikkuu paljon, syö citikoliinia , b12 vitamiinia ym vitamiineja. Tiedän paljon muistisairauksista ,koska olen intohimoinen lukija ,,kaikkea maan ja taivaan välillä luen netistä. Olemme jo kasikymppisiä.
Mutta kestokaa joku minulle , miten olette nähneet ,että nykyiset lääkkeet auttaa läheisenne muistisairauteen. Tuota kaikkialla jankutetaan, mutta kukaan ei kerro mitä todellisuudessa ne auttaa.Emme ole käyneet muistitesteissä, ne kun on ihan helppo tehdä kotonakin MMSE JA MOCA-testit.
Kirjoitin tuolla että lääke auttoi läheiseni kaaottiseen arkeen. Kaaoottisuus oli ennen kaikkea sitä että muistisairas oli ihan ylettömän paranoidi. Ei muistanut itse siirtäneensä tavaroita vaan kuvitteli että joku kävi niitä siirtämässä. Mylläsi koko kotinsa piilottaessaan tavaroita varkailta. Eli varkaiden takia jatkuvassa ahdistuksen tilassa, vartioi kotia öisin. Kyseli jatkuvasti samoja asioita. Lääkkeen aloittamisen jälkeen samojen asioiden kysely on vähentynyt selvästi, varkaista ei juuri enää puhuta, koti ei ole enää täynnä varkailta piiloon tuotua ulkotavaraa, suurin osa on jopa oma-aloitteisesti palautettu paikoilleen. Hygieniakin tuntuu olevan paremmalla tolalla. Ylipäänsä tunnelma rauhallisempi, toki ei voi sanoa rauhalliseksi edelleenkään.
Eikö tässä nyt kuitenkin ole kyse jostain mt-lääkityksestä?
Samat saisi varmaan joku vainoharhanen 30 veekin lääkkeiksi.
Tämä on ihan yleistä muistisairailla että piilotellaan tavaroita. Oman vanhempani lisäksi tiedän henkilökohtaisesti kolme muistisairasta, näistä kahdella kolmesta on ollut tämä sama ongelma.
Ja lisäyksenä että läheiselläni on nimenomaan muistisairauslääkitys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä katselisi ja kuuntelisi tuollaista naista.
Mietin omalle kohdalle. Jos sun ukkos jättäisi sut muistisairaan
Tietenkin miehet jättävät muistisairaan!
Näytä Suomesta yksikin mies, joka uhraisi oman elämänsä, jättäisi työnsä ja toimisi 24/7 muistisairaan vaimonsa omaishoitajana.
Koko myötä- ja vastamäessä ja loppuelämä yhdessä -vannomiset ovat miesten keksint. Naiset elävät pidempään kuin miehet ja tuolla lailla miehet saavat painostettua itselleen ilmaisen omahoitajan.
Jos joku onkin yrittänyt, se on päättynyt rumasti henkirikokseen.
Joskus on mennyt lopuksi hoitajakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletpa reilu ja ollut väärässä suhteessa koko ikäsi.
Ei tulisi mieleenikään jättää kumppaniani vaikka mikä olisi.
Suurin osa sinun kommenttiasi ylöspäin äänestäneistä ei tiedä mitä on oikea rakkaus. Suomi on aika surullinen maa.
Taitaa se rakkaus puuttua sieltä suunnasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omaishoitajan rooli on niin raskas, että ei sellaiseen voi kyllä ketään velvoittaa. Yksi sun toinen omaishoitaja on huokaissut helpotuskesta kun se omainen on vihdoin kuollut jopa vuosikymmenien hoitorupeaman jälkeen. Ja sen omaishoitajan oma elämä on sillä välin jäänyt elämättä.
Jos pariskunnan välillä on aiota rakkautta, niin kukaan ei velvoita toista toimimaan omaishoitajana, se on ihan liian raskas rooli yksin kannettavaksi. Sillä vain on perinteet ajalta kun koko suku asui samassa omakotitalossa, siellä se dementikkomummo meni lastensa ja lastenlastensa kaitsemana, eikä ollut vain yhden ihmisen vastuulla: Muut jatko elämäänsä ja vuorotteli mummon hoitotoimissa. Samalla hoidettiin koko suvun lapset ja mummot sekä papat yhteistuuminen.
Nykymaailman on täysin erilainen kuin silloin.Väärin. Ei ennen hoidettu dementikkoja kotona. Ihmiset kuoli kauan ennen muistisairauksien yleistä puhkeamisikää. Toki niitä harvoin tulee nuorillekin, mutta muistisairaudet on yleistyneet räjähdysmäisesti viimeisen 20 vuoden aikana.
Lääketiede pitää ruumiin hengissä loputtomiin, mutta ei mieltä terveenä. Terveitä elinvuosia ei ole tullut lainkaan lisää vuosikymmeniin, vain keinotekoista lääkkeillä ylläpidettyä kituutuselämää.
Vaivaistalossa oli entisajan dementikot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alttarilla luvattiin rakastaa myötä- ja vastamäessä ja kuolema sitten vasta erottaa!
Mitä valehtelua!
Tämä menee vielä englanniksi ”in sickness and in health” eli ”terveydessä ja sairaudessa”.
Toivon että te marttyyriluontoiset saatte tulevaisuudessa mahdollisuuden todistaa että seuraatte tota sanontaa. Tarkottaa myös että sitä dementikkoa ei anneta hoivakotiin vaan saa elää kotonaan loppuun asti. Vaikka ihan sen 15 vuotta, rakkaan vaimonsa/miehensä hoitamana.
Vielä parempi ihminen ja kirkkaampi kruunu jos hoitaa täysin ilman yhteiskunnan apuja.
Vierailija kirjoitti:
Hän on varmaankin vielä töissä kun noinkin nuori? Eikö töissä ole huomattu mitään jos muistisairaus?
Oli töissä. Yt vei työpaikan viime talvena.
Syyksi laitettiin "tuotannollistaloudelliset", mutta miehellä oli suuria vaikeuksia oppia uusien ohjelmien ja järjestelmien käyttöä. Nuoremmat olivat dissaneet "paapaksi" jo pitkään. Minäkin näin kasvoista ja silmistä, miten miestä joskus suorastaan pelotti mennä töihin. Töissä oli liikaa hallitsemattomia tilanteita.
Itse teen etätöitä kotona. Mikä on tavallaan ollut hyväkin. Työrauhaa en aina saa, kun miehellä on sitä sun tätä asiaa, ja työflow katkeaa.
Mies on pitkästynyt, etsii töitä, mutta en usko, että enää löytää.
Muistisairauden myöntäminen ei tule kysymykseen. Olen kehottanut ja anonut menemään lääkäriin, koska varhaisessa vaiheessa lääkkeet voivat auttaa. Mies poistuu huoneesta, ei reagoi mitenkään pyyntöihini.
Ap.
Ultimatum pöydälle. Joko mies menee testeihin tai alat etsiä itsellesi omaa asuntoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alttarilla luvattiin rakastaa myötä- ja vastamäessä ja kuolema sitten vasta erottaa!
Mitä valehtelua!
Tämä menee vielä englanniksi ”in sickness and in health” eli ”terveydessä ja sairaudessa”.
Toivon että te marttyyriluontoiset saatte tulevaisuudessa mahdollisuuden todistaa että seuraatte tota sanontaa. Tarkottaa myös että sitä dementikkoa ei anneta hoivakotiin vaan saa elää kotonaan loppuun asti. Vaikka ihan sen 15 vuotta, rakkaan vaimonsa/miehensä hoitamana.
Vielä parempi ihminen ja kirkkaampi kruunu jos hoitaa täysin ilman yhteiskunnan apuja.
Tuntuu vain oudolta sitten mennä lupaamaan mitään tuollaista ”Jumalan edessä” vai mitenkäs se siellä kirkossa sanotaan, jos kerran ei ole mitään tarkoitusta noudattaa lupauksiaan.
Hän on varmaankin vielä töissä kun noinkin nuori? Eikö töissä ole huomattu mitään jos muistisairaus?