Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin jättää mieheni - hänellä alkava muistisairaus
12.09.2026 |
Äitini on hoitanut dementoitunutta isääni yli 10v. Isälle on etsitty paikkaa hoitokodista, mutta on kuulemma liian hyväkuntoinen. Isää ei kuitenkaan voi jättää yksin ollenkaan, äiti on isän vartija ja koti on äidille vankila. Äidillä ei ole ollut omaa elämää koko sinä aikana, kun isä on sairastanut. Asun 450 km päässä, enkä pysty auttamaan.
Nyt huomaan 58v miehelläni samoja oireita, kuin isälläni oli, kun hän sairastui dementiaan.
En kestä ajatusta, että joutuisin itse samaan tilanteeseen kuin missä äitini elää.
En kestä.
Kommentit (244)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän on varmaankin vielä töissä kun noinkin nuori? Eikö töissä ole huomattu mitään jos muistisairaus?
Oli töissä. Yt vei työpaikan viime talvena.
Syyksi laitettiin "tuotannollistaloudelliset", mutta miehellä oli suuria vaikeuksia oppia uusien ohjelmien ja järjestelmien käyttöä. Nuoremmat olivat dissaneet "paapaksi" jo pitkään. Minäkin näin kasvoista ja silmistä, miten miestä joskus suorastaan pelotti mennä töihin. Töissä oli liikaa hallitsemattomia tilanteita.
Itse teen etätöitä kotona. Mikä on tavallaan ollut hyväkin. Työrauhaa en aina saa, kun miehellä on sitä sun tätä asiaa, ja työflow katkeaa.
Mies on pitkästynyt, etsii töitä, mutta en usko, että enää löytää.
Muistisairauden myöntäminen ei tule kysymykseen. Olen kehottanut ja anonut menemään lääkäriin, koska varhaisessa vaiheessa lääkkeet voivat auttaa. Mies poistuu huoneesta, ei reagoi mitenkään pyyntöihini.
Ap.
Hommaat itsellesi oman asunnon. Tossa on nyt selvästi se riski että susta tulee pakolla miesystäväsi omaishoitaja. Johtuu myös siintä että olet etätyöntekijä. Olet siis kotona nyt jo nonstop.
Olisko sulla mahdollista nyt ainakin ens alkuun mennä työskentelemään työpaikallesi?
Jos ei niin onko lähistöllä vuokrakonttoreita?
Ala toimeen, äläkä täällä vauvalla mieti ikuisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alttarilla luvattiin rakastaa myötä- ja vastamäessä ja kuolema sitten vasta erottaa!
Mitä valehtelua!
Tämä menee vielä englanniksi ”in sickness and in health” eli ”terveydessä ja sairaudessa”.
Kai te jeesustelijat ymmärrätte, että kaikki ihmiset eivät ole kristinuskoisia? Ja vaikka olisikin, niin oma uskontonnekkin antaa luvan erota ilman "seurauksia" esim. ei kristitystä puolisosta, koska se avioliitto ei muutenkaan ollut mikään sitova. Joten on paljon skenaarioita missä tämä teidän uskontoon vetoaminen ei toimi.
Ja nuo kirkon vaatimat valat ja luritukset ei edes liity mitenkään siihen alkuperäiseen Jumalan sanaan, jota raamatuksi kutsutte: Raamatun mukaan vihkimiseen ei tarvita kirkkoa eikä pappia, se on raamatun kirjoittamisen jälkeen keksitty asia, varmaan sillä jotenkin on haluttu kontrolloida kansaa (yleensäkkin siis kirkon ideana).
Itsekäs ja itseään täynnä oleva akka
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alttarilla luvattiin rakastaa myötä- ja vastamäessä ja kuolema sitten vasta erottaa!
Mitä valehtelua!
Tämä menee vielä englanniksi ”in sickness and in health” eli ”terveydessä ja sairaudessa”.
Toivon että te marttyyriluontoiset saatte tulevaisuudessa mahdollisuuden todistaa että seuraatte tota sanontaa. Tarkottaa myös että sitä dementikkoa ei anneta hoivakotiin vaan saa elää kotonaan loppuun asti. Vaikka ihan sen 15 vuotta, rakkaan vaimonsa/miehensä hoitamana.
Vielä parempi ihminen ja kirkkaampi kruunu jos hoitaa täysin ilman yhteiskunnan apuja.
Tuntuu vain oudolta sitten mennä lupaamaan mitään tuollaista ”Jumalan edessä” vai mitenkäs se siellä kirkossa sanotaan, jos kerran ei ole mitään tarkoitusta noudattaa lupauksiaan.
Eri mutta kai sinullakin joku raja on? Intiassa poltettiin vaimokin jos mies kuoli. Minä olen samaa mieltä kuin kirjoittaja ylempänä, että jos minä sairastun muistisairauteen, toivon että mieheni löytää uuden rakkauden jossain vaiheessa vaikka olen vielä elossa, se ei haittaisi minua lainkaan. Talo myyntiin, kummallekin oma asunto kun tilanne muuttuu liian raskaaksi. Toivoisin että minulla olisi rohkeutta päättää päiväni riittävän aikaisin mutta se ei liene realistista. Se pitäisi tehdä niin aikaisin ettei vain pysty ja sitten onkin liian myöhäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alttarilla luvattiin rakastaa myötä- ja vastamäessä ja kuolema sitten vasta erottaa!
Mitä valehtelua!
Tämä menee vielä englanniksi ”in sickness and in health” eli ”terveydessä ja sairaudessa”.
Toivon että te marttyyriluontoiset saatte tulevaisuudessa mahdollisuuden todistaa että seuraatte tota sanontaa. Tarkottaa myös että sitä dementikkoa ei anneta hoivakotiin vaan saa elää kotonaan loppuun asti. Vaikka ihan sen 15 vuotta, rakkaan vaimonsa/miehensä hoitamana.
Vielä parempi ihminen ja kirkkaampi kruunu jos hoitaa täysin ilman yhteiskunnan apuja.
Tuntuu vain oudolta sitten mennä lupaamaan mitään tuollaista ”Jumalan edessä” vai mitenkäs se siellä kirkossa sanotaan, jos kerran ei ole mitään tarkoitusta noudattaa lupauksiaan.
Eri mutta kai sinullakin joku raja on? Intiassa poltettiin vaimokin jos mies kuoli. Minä olen samaa mieltä kuin kirjoittaja ylempänä, että jos minä sairastun muistisairauteen, toivon että mieheni löytää uuden rakkauden jossain vaiheessa vaikka olen vielä elossa, se ei haittaisi minua lainkaan. Talo myyntiin, kummallekin oma asunto kun tilanne muuttuu liian raskaaksi. Toivoisin että minulla olisi rohkeutta päättää päiväni riittävän aikaisin mutta se ei liene realistista. Se pitäisi tehdä niin aikaisin ettei vain pysty ja sitten onkin liian myöhäistä.
Odotatko kruunua, että uhraat elämäsi miehesi eteen. Itseäänkin voi rakastaa 😉
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten seuraavassa lauseessa ihmetellään, että miksi miehet eivät halua nykyään enää sitoutua ja mennä naimisiin, kun ne valat mitkä lausutaan on ihan valhetta.
Se sinunkin mies on varmasti kantanut sinua monesti elämäsi aikana. Nyt nopeasti hakemaan apua ja diagnoosia. Alzheimerin hoito on ihan toisella tasolla nykyään ja mitä aikaisemmin aloittaa niin sitä paremmat ennusteet.
Miten aikuinen mies viedään väkisin lääkäriin?
Ap- jo pelkästään siitä syystä, että miehesi ei lähde lääkäriin ja jättää sinutkin tietämättömyyteen ja kärsimään- on syy sille että otat asumuseron!
Muustisairauksissa on yleistä se, ettei potilas itse tunnista oireitaan eikä ole lainkaan huolissaan. Oliko ap: n puoliso vielä työelämässä? Yleensä oikean muistisairauden oireet näkyvät ensin työssä kun on todella hidasta oppia uusia asioita ja niitähän nykypäivän työelämässä riittää jatkuvien ja päällekkäisten muutosten vuoksi.
Niin ,on monenlaisia miehiä. Meillä mies tekee kaikkensa , ettei muistin heikkeneminen etenisi. Tiedostaa tilanteen erittäin hyvin. Syö superterveellisesti, ei käytä alkoholia, liikkuu paljon, syö citikoliinia , b12 vitamiinia ym vitamiineja. Tiedän paljon muistisairauksista ,koska olen intohimoinen lukija ,,kaikkea maan ja taivaan välillä luen netistä. Olemme jo kasikymppisiä.
Mutta kestokaa joku minulle , miten olette nähneet ,että nykyiset lääkkeet auttaa läheisenne muistisairauteen. Tuota kaikkialla jankutetaan, mutta kukaan ei kerro mitä todellisuudessa ne auttaa.Emme ole käyneet muistitesteissä, ne kun on ihan helppo tehdä kotonakin MMSE JA MOCA-testit.
Kirjoitin tuolla että lääke auttoi läheiseni kaaottiseen arkeen. Kaaoottisuus oli ennen kaikkea sitä että muistisairas oli ihan ylettömän paranoidi. Ei muistanut itse siirtäneensä tavaroita vaan kuvitteli että joku kävi niitä siirtämässä. Mylläsi koko kotinsa piilottaessaan tavaroita varkailta. Eli varkaiden takia jatkuvassa ahdistuksen tilassa, vartioi kotia öisin. Kyseli jatkuvasti samoja asioita. Lääkkeen aloittamisen jälkeen samojen asioiden kysely on vähentynyt selvästi, varkaista ei juuri enää puhuta, koti ei ole enää täynnä varkailta piiloon tuotua ulkotavaraa, suurin osa on jopa oma-aloitteisesti palautettu paikoilleen. Hygieniakin tuntuu olevan paremmalla tolalla. Ylipäänsä tunnelma rauhallisempi, toki ei voi sanoa rauhalliseksi edelleenkään.
Eikö tässä nyt kuitenkin ole kyse jostain mt-lääkityksestä?
Samat saisi varmaan joku vainoharhanen 30 veekin lääkkeiksi.
Tämä on ihan yleistä muistisairailla että piilotellaan tavaroita. Oman vanhempani lisäksi tiedän henkilökohtaisesti kolme muistisairasta, näistä kahdella kolmesta on ollut tämä sama ongelma.
Tämäkin on vain jos tapa on uusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alttarilla luvattiin rakastaa myötä- ja vastamäessä ja kuolema sitten vasta erottaa!
Mitä valehtelua!
Tämä menee vielä englanniksi ”in sickness and in health” eli ”terveydessä ja sairaudessa”.
Toivon että te marttyyriluontoiset saatte tulevaisuudessa mahdollisuuden todistaa että seuraatte tota sanontaa. Tarkottaa myös että sitä dementikkoa ei anneta hoivakotiin vaan saa elää kotonaan loppuun asti. Vaikka ihan sen 15 vuotta, rakkaan vaimonsa/miehensä hoitamana.
Vielä parempi ihminen ja kirkkaampi kruunu jos hoitaa täysin ilman yhteiskunnan apuja.
Tuntuu vain oudolta sitten mennä lupaamaan mitään tuollaista ”Jumalan edessä” vai mitenkäs se siellä kirkossa sanotaan, jos kerran ei ole mitään tarkoitusta noudattaa lupauksiaan.
Eri mutta kai sinullakin joku raja on? Intiassa poltettiin vaimokin jos mies kuoli. Minä olen samaa mieltä kuin kirjoittaja ylempänä, että jos minä sairastun muistisairauteen, toivon että mieheni löytää uuden rakkauden jossain vaiheessa vaikka olen vielä elossa, se ei haittaisi minua lainkaan. Talo myyntiin, kummallekin oma asunto kun tilanne muuttuu liian raskaaksi. Toivoisin että minulla olisi rohkeutta päättää päiväni riittävän aikaisin mutta se ei liene realistista. Se pitäisi tehdä niin aikaisin ettei vain pysty ja sitten onkin liian myöhäistä.
Odotatko kruunua, että uhraat elämäsi miehesi eteen. Itseäänkin voi rakastaa 😉
Se mitä muistisairailla on loppuvaiheessa elämää niin ei siinä ole paljoakaan uhrattavaa. Mitä järkeä on typistää sellaisen ihmisen elämä pelkäksi selviämiseksi jota ei enää edes tunne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten seuraavassa lauseessa ihmetellään, että miksi miehet eivät halua nykyään enää sitoutua ja mennä naimisiin, kun ne valat mitkä lausutaan on ihan valhetta.
Se sinunkin mies on varmasti kantanut sinua monesti elämäsi aikana. Nyt nopeasti hakemaan apua ja diagnoosia. Alzheimerin hoito on ihan toisella tasolla nykyään ja mitä aikaisemmin aloittaa niin sitä paremmat ennusteet.
Miten aikuinen mies viedään väkisin lääkäriin?
Ap- jo pelkästään siitä syystä, että miehesi ei lähde lääkäriin ja jättää sinutkin tietämättömyyteen ja kärsimään- on syy sille että otat asumuseron!
Muustisairauksissa on yleistä se, ettei potilas itse tunnista oireitaan eikä ole lainkaan huolissaan. Oliko ap: n puoliso vielä työelämässä? Yleensä oikean muistisairauden oireet näkyvät ensin työssä kun on todella hidasta oppia uusia asioita ja niitähän nykypäivän työelämässä riittää jatkuvien ja päällekkäisten muutosten vuoksi.
Niin ,on monenlaisia miehiä. Meillä mies tekee kaikkensa , ettei muistin heikkeneminen etenisi. Tiedostaa tilanteen erittäin hyvin. Syö superterveellisesti, ei käytä alkoholia, liikkuu paljon, syö citikoliinia , b12 vitamiinia ym vitamiineja. Tiedän paljon muistisairauksista ,koska olen intohimoinen lukija ,,kaikkea maan ja taivaan välillä luen netistä. Olemme jo kasikymppisiä.
Mutta kestokaa joku minulle , miten olette nähneet ,että nykyiset lääkkeet auttaa läheisenne muistisairauteen. Tuota kaikkialla jankutetaan, mutta kukaan ei kerro mitä todellisuudessa ne auttaa.Emme ole käyneet muistitesteissä, ne kun on ihan helppo tehdä kotonakin MMSE JA MOCA-testit.
Kirjoitin tuolla että lääke auttoi läheiseni kaaottiseen arkeen. Kaaoottisuus oli ennen kaikkea sitä että muistisairas oli ihan ylettömän paranoidi. Ei muistanut itse siirtäneensä tavaroita vaan kuvitteli että joku kävi niitä siirtämässä. Mylläsi koko kotinsa piilottaessaan tavaroita varkailta. Eli varkaiden takia jatkuvassa ahdistuksen tilassa, vartioi kotia öisin. Kyseli jatkuvasti samoja asioita. Lääkkeen aloittamisen jälkeen samojen asioiden kysely on vähentynyt selvästi, varkaista ei juuri enää puhuta, koti ei ole enää täynnä varkailta piiloon tuotua ulkotavaraa, suurin osa on jopa oma-aloitteisesti palautettu paikoilleen. Hygieniakin tuntuu olevan paremmalla tolalla. Ylipäänsä tunnelma rauhallisempi, toki ei voi sanoa rauhalliseksi edelleenkään.
Eikö tässä nyt kuitenkin ole kyse jostain mt-lääkityksestä?
Samat saisi varmaan joku vainoharhanen 30 veekin lääkkeiksi.
Tämä on ihan yleistä muistisairailla että piilotellaan tavaroita. Oman vanhempani lisäksi tiedän henkilökohtaisesti kolme muistisairasta, näistä kahdella kolmesta on ollut tämä sama ongelma.
Tämäkin on vain jos tapa on uusi.
Tietenkin se on uusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lue Raamatusta 1. Kirje Korinttilaisille
..mitä on rakkaus..kaiken se kestää..jne
Mutta kerran täällä eletään,.että... 🙄
Työskentelen dementiakodissa ja kyllä säälin vierailevia puolisoita. Heillä voisi olla vielä vuosikymmeniä elämää ja uusi suhde edessä, mutta kaikki vapaa-aika vietetään sairaan puolison luona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikaisessa vaiheessa mies muistitestiin. Nykyään on hyviä lääkkeitä alkuvaiheeseen. Ajoissa sitten kotihoito paikalle ja lopuksi ajoissa haet paikkaa hoivakotiin. Muuten käy niin että päädyt omaishoitajaksi.
Itse oon kotihoidossa töissä ja tekisin mitä vain että mun kotiin eivät ikinä tulisi? Olisiko oikeasti teistä mukava ajatus että tuntematon ihminen tulee pesemään ukon pepun heti aamulla? Itse siinä oot aamutakki päällä kahvilla samalla, ahdistava ajatus.
Tilanne olisi helpompi jos muistisairauden kaltainen tragedia ei tapahtuisi niin loppuvaiheessa pariskunnan elämää. Jos terveempi voisi ajatella että kestän nyt sen 10 vuotta ja sen jälkeen aloitan uuden elämän. Ei ole mitään takeita että dementikon kuollessa on itse enää edes elossa tai jos on, mikä on elämän laatu. Ihan pahimpia tilanteita tuo, että kumppani sairastuu kuudenkympin pintaan ja kun viimein pääset ulos putkesta olet pahimmassa tapauksessa itsekin lähempänä kahdeksankymmentä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, toivottavasti sulla itselläsi on sitten tulevaisuudessa joku tuttu, joka heittää sut johonkin laitokseen, jos sun muistisi alkaa pätkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alttarilla luvattiin rakastaa myötä- ja vastamäessä ja kuolema sitten vasta erottaa!
Mitä valehtelua!
Tämä menee vielä englanniksi ”in sickness and in health” eli ”terveydessä ja sairaudessa”.
Toivon että te marttyyriluontoiset saatte tulevaisuudessa mahdollisuuden todistaa että seuraatte tota sanontaa. Tarkottaa myös että sitä dementikkoa ei anneta hoivakotiin vaan saa elää kotonaan loppuun asti. Vaikka ihan sen 15 vuotta, rakkaan vaimonsa/miehensä hoitamana.
Vielä parempi ihminen ja kirkkaampi kruunu jos hoitaa täysin ilman yhteiskunnan apuja.
Tuntuu vain oudolta sitten mennä lupaamaan mitään tuollaista ”Jumalan edessä” vai mitenkäs se siellä kirkossa sanotaan, jos kerran ei ole mitään tarkoitusta noudattaa lupauksiaan.
Elämä muuttuu. Ja muuttaa myös ihmistä. Joskus aina vaan parempaan suuntaan joskus huonompaan. Vastaan saattaa tulla sairautta, pettämistä, rikollisia tekoja, vilpillisyyttä.
Useasti mennään naimisiin nuorena ja terveenä, elämän kukoistuksessa. Luvataan mitä luvataan.
Vastapuolen kaikkia luonteenpiirteitä ei edes aina tiedetä. Kun elämä on kriisissä saattaa paljastua piirteitä mitä ei ikinä uskoisi todeksi.
Sinun voimavarasi saattaa riittää auttamaan in sickness and in health, toisen voimavarat taas eivät riitä.
Sinäkin sitten saatat monta vuotta hoidettuasi muuttaa mieltäsi. Onko se sitten luvallista, taikka edes sopivaa, koska olethan joskus valan vannonut? Vai lasketaanko jaksamasi vuodet kuitenkin plussaksi ja riittäviksi, kukapa sen päättää, joku toinen vauvapalstailija ehkäpä?
Maailma ja elämä ei ole mustavalkoinen, ne harmaasävytkin olisi hyvä yrittää huomioida.
Eikä tuomita toisiamme vähäisestä jaksamisesta taikka sen puutteesta.
Ei heitetä sitä ensimmäistä kiveä.
Vierailija kirjoitti:
Tilanne olisi helpompi jos muistisairauden kaltainen tragedia ei tapahtuisi niin loppuvaiheessa pariskunnan elämää. Jos terveempi voisi ajatella että kestän nyt sen 10 vuotta ja sen jälkeen aloitan uuden elämän. Ei ole mitään takeita että dementikon kuollessa on itse enää edes elossa tai jos on, mikä on elämän laatu. Ihan pahimpia tilanteita tuo, että kumppani sairastuu kuudenkympin pintaan ja kun viimein pääset ulos putkesta olet pahimmassa tapauksessa itsekin lähempänä kahdeksankymmentä.
Ja kun täysin sekaisin oleva dementikko voi olla fyysisesti terve ja elää 100-vuotiaaksi, jolloin tuo 10 vuotta voi olla 40 vuotta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikaisessa vaiheessa mies muistitestiin. Nykyään on hyviä lääkkeitä alkuvaiheeseen. Ajoissa sitten kotihoito paikalle ja lopuksi ajoissa haet paikkaa hoivakotiin. Muuten käy niin että päädyt omaishoitajaksi.
Itse oon kotihoidossa töissä ja tekisin mitä vain että mun kotiin eivät ikinä tulisi? Olisiko oikeasti teistä mukava ajatus että tuntematon ihminen tulee pesemään ukon pepun heti aamulla? Itse siinä oot aamutakki päällä kahvilla samalla, ahdistava ajatus.
Kumpi on parempi, se että istut aamutakissa kahvilla vai että olet itse pesemässä sitä peppua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilanne olisi helpompi jos muistisairauden kaltainen tragedia ei tapahtuisi niin loppuvaiheessa pariskunnan elämää. Jos terveempi voisi ajatella että kestän nyt sen 10 vuotta ja sen jälkeen aloitan uuden elämän. Ei ole mitään takeita että dementikon kuollessa on itse enää edes elossa tai jos on, mikä on elämän laatu. Ihan pahimpia tilanteita tuo, että kumppani sairastuu kuudenkympin pintaan ja kun viimein pääset ulos putkesta olet pahimmassa tapauksessa itsekin lähempänä kahdeksankymmentä.
Ja kun täysin sekaisin oleva dementikko voi olla fyysisesti terve ja elää 100-vuotiaaksi, jolloin tuo 10 vuotta voi olla 40 vuotta...
En usko että noin vanhaksi kuitenkaan elää dementikko. Alzheimerin taudin eliniänodote on 7-20 vuotta. Myös 20 vuotta on hyvin pitkä aika.
Vierailija kirjoitti:
No, toivottavasti sulla itselläsi on sitten tulevaisuudessa joku tuttu, joka heittää sut johonkin laitokseen, jos sun muistisi alkaa pätkiä.
Itse toivon että ennen mun aikaa, tulis eutanasia lailliseksi ja saisin sen kirjattua hoitotahtoon. Mielellään jättäisin väliin sen hoitokodissa virumisen peloissaan ja muistamatta koko elämästäni mitään.
Tilaa salaa lääkärin kautta muistihoitaja teille kotiin, koska "kaikki ikäisenne tutkitaan".
Näin selvisi äidin muistisairaus.