Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin jättää mieheni - hänellä alkava muistisairaus
12.09.2026 |
Äitini on hoitanut dementoitunutta isääni yli 10v. Isälle on etsitty paikkaa hoitokodista, mutta on kuulemma liian hyväkuntoinen. Isää ei kuitenkaan voi jättää yksin ollenkaan, äiti on isän vartija ja koti on äidille vankila. Äidillä ei ole ollut omaa elämää koko sinä aikana, kun isä on sairastanut. Asun 450 km päässä, enkä pysty auttamaan.
Nyt huomaan 58v miehelläni samoja oireita, kuin isälläni oli, kun hän sairastui dementiaan.
En kestä ajatusta, että joutuisin itse samaan tilanteeseen kuin missä äitini elää.
En kestä.
Kommentit (262)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikaisessa vaiheessa mies muistitestiin. Nykyään on hyviä lääkkeitä alkuvaiheeseen. Ajoissa sitten kotihoito paikalle ja lopuksi ajoissa haet paikkaa hoivakotiin. Muuten käy niin että päädyt omaishoitajaksi.
Ihanan naiivi luulo. Hoitokotiin pääsee vasta kun ei osaa laittaa lusikkaa suuhun tai nousta tuolilta itse.
Nyt kun hyvinvointivaltiota romutetaan todennäköisesti ei tulevaisuudessa silloinkaan.
Aamen tälle. Isälleni on etsitty ja pyydetty hoitokotipaikkaa yli 5v. Ei irtoa, kun on vielä liian hyväkuntoinen. Äitini kärsii ja itkee puhelimessa sitä, että hänen elämässään ei ole ollut iloa yli 10 vuoteen. Ei pääse matkalle, ei voi mennä museoon, elokuviin, teatteriin. Voi vain olla kotona vahtimassa isää.
Äitini on vanki.
En halua samaa itselleni.
Ap.
Sen sinä voit tehdä, että tuuraat silloin tällöin äitiäsi yhden illan ja hän pääsee konserttiin tai elokuviin tai ihan vaan kävelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikäs sinua estää, sen kun jätät.
Ollappa nyt sitten ateisti joka opettaa kristitylle hänen omaa uskontoaan. Tähän on tultu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistiongelmat voivat johtua monesta syystä. Stressistä, univaikeuksista, masennuksesta, B12-vitamiinin puutteesta, kilpirauhasen vajaatoiminnasta, aivoverenkierron häiriöstä jne.
Puolison voi jättää ilman tekosyitäkin.
Tämä tilanne ei kyllä ole mikään tekosyy ihmiseltä joka on katsonut sivusta 10 vuotta äitinsä kärsimystä. Päinvastoin hänellä on ihan harvinaisen realistinen tilannekuva.
Onhan se tekosyy, koska ei ole edes varmuutta onko miehellä muistisairaus.
Sillä lääkärireissullahan selviää, onko miehellä muistisairaus vai ei. Miehen pitää mennä lääkäriin, joten sinä varmaan osaat kertoa, miten hänet sinne saa?
Miksi minun pitäisi se kertoa? Jos miehellä on muistisairaus, niin se etenee ja huomataan kyllä esim töissä.
Lompakon ja avaimien unohtelu ei ole niin vakava asia, että sen perusteella ketään pitäisi jättää. Tekosyy.
Sinuako tässä ollaan jättämässä?
Onko äiti uhkaillut omalla asunnolla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten seuraavassa lauseessa ihmetellään, että miksi miehet eivät halua nykyään enää sitoutua ja mennä naimisiin, kun ne valat mitkä lausutaan on ihan valhetta.
Se sinunkin mies on varmasti kantanut sinua monesti elämäsi aikana. Nyt nopeasti hakemaan apua ja diagnoosia. Alzheimerin hoito on ihan toisella tasolla nykyään ja mitä aikaisemmin aloittaa niin sitä paremmat ennusteet.
Miten aikuinen mies viedään väkisin lääkäriin?
Ap- jo pelkästään siitä syystä, että miehesi ei lähde lääkäriin ja jättää sinutkin tietämättömyyteen ja kärsimään- on syy sille että otat asumuseron!
Muustisairauksissa on yleistä se, ettei potilas itse tunnista oireitaan eikä ole lainkaan huolissaan. Oliko ap: n puoliso vielä työelämässä? Yleensä oikean muistisairauden oireet näkyvät ensin työssä kun on todella hidasta oppia uusia asioita ja niitähän nykypäivän työelämässä riittää jatkuvien ja päällekkäisten muutosten vuoksi.
Mun äidistä ei kukaan muu huomannut mitään paitsi isä joka oli kotona ja lomilla hänen kanssaan koko ajan. Muistitesteistäkin pääsi läpi 2 vuotta kunnes vaadittiin kuvauksia. Älkää vaan luulko että diagnoosin saa aina noin vaan. Äiti oli itse todella paniikissa koska tiesi että jokin on vialla ja pahasti. Silti testit olivat täydet pisteet (kun sinne lopulta suostui - eli ilmiselviä oireita oli 3-4 vuotta ennen diagnoosia). Silti kaikki hävisi ja 2s päästä samat kysymykset ja eksyi vieraassa paikassa koska paniikissa lähti pyörimään järjettömästi eri suuntiin. Koita siinä saada apua tai lääkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikaisessa vaiheessa mies muistitestiin. Nykyään on hyviä lääkkeitä alkuvaiheeseen. Ajoissa sitten kotihoito paikalle ja lopuksi ajoissa haet paikkaa hoivakotiin. Muuten käy niin että päädyt omaishoitajaksi.
Äiti teki juuri näin. Ja siitä on nyt yli 10v. Mieheni ei suostu testeihin, kun minä vaan kuvittelen eikä hänen muistissa ole mitään vikaa.
Silti kadottaa joka päivä kännykän, avaimet, lompakon... Joka päivä. Ei muista, mistä aamulla puhuttiin, ei muista minne laittoi puhtaan paitansa...
Ap.
Voit myös lähteä muutamaksi kuukaudeksi muualle ja kysyt sitten uudelleen. Jos mies itsekin havaitsee että ei selviä, voi lääkitys alkaa houkuttaa. Toki voi ottaa eronkin.
Nämä onkin hauskoja aina nämä lähde pariksi kuukaudeksi jonnekin kotoasi -sekoilut😂 oikeasti sinä tai joku muu täällä voi ihan tuosta pariksi kuukaudeksi lähteä kotoa johonkin sen takia että mies ei suostu muistitesteihin ? Ja sitten toiset idiootit vielä peukuttavat voi jeesus teidän kans😂😂
Ja miksi ei? Ei vuokra-asunnon löytäminen ole vaikeaa. Tuttavaverkostokin voi auttaa.
Yhtä helppoa on erota lopullisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistiongelmat voivat johtua monesta syystä. Stressistä, univaikeuksista, masennuksesta, B12-vitamiinin puutteesta, kilpirauhasen vajaatoiminnasta, aivoverenkierron häiriöstä jne.
Puolison voi jättää ilman tekosyitäkin.
Tämä tilanne ei kyllä ole mikään tekosyy ihmiseltä joka on katsonut sivusta 10 vuotta äitinsä kärsimystä. Päinvastoin hänellä on ihan harvinaisen realistinen tilannekuva.
Onhan se tekosyy, koska ei ole edes varmuutta onko miehellä muistisairaus.
Sillä lääkärireissullahan selviää, onko miehellä muistisairaus vai ei. Miehen pitää mennä lääkäriin, joten sinä varmaan osaat kertoa, miten hänet sinne saa?
Miksi minun pitäisi se kertoa? Jos miehellä on muistisairaus, niin se etenee ja huomataan kyllä esim töissä.
Lompakon ja avaimien unohtelu ei ole niin vakava asia, että sen perusteella ketään pitäisi jättää. Tekosyy.
Sinuako tässä ollaan jättämässä?
Onko äiti uhkaillut omalla asunnolla?
Tuskin nyt sentään. Ihan hyvä parisuhde mulla on ja kaksi aikuista lasta.
Miksi kyselet tyhmiä?
N54
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti suurin osa tähän ketjuun kirjoittavista ihmisistä on iki-sinkkuja. Liki jokainen jättäisi ja laittaisi puolisonsa hoitokotiin tämän sairastuessa muistisairauteen. Tuskin sitten kestäisitte esimerkiksi huonoennusteiseen syöpäänkään sairastunutta puolisoa. Syöpäkin kun on hoitoineen, hyvine ja huonoine hetkineen varsin raskas sairaus niin sairastuneelle kuin läheisillekin. Mikä se sellainen liitto on, jossa kestetään vain hyviä hetkiä ja hädän tullen jätetään? En voi käsittää. Niin ja kyllä, tiedän kyllä, millainen muistisairaus voi olla ja syöpään sairastumisetkin ovat tuttuja.
Nykyinen yksinäinen somesukupolvi ei pysty käsittämään mitä on oikea rakkaus, jos sitä ei ole kohdalle sattunut.
Kommentit sen mukaisia; minä, minä, minä, minä....
Mielenkiintoista, Olen 74 vuotias enkä ole koskaan kokenut oikeaa rakkautta. Olin yli 30 vuotta naimisissa ja miehelleni kaikin tavoin hyödyke. Koskaan en saanut olla väsynyt tai kipeä. Eli ei ole vain somesukupolven vika vaan aina sitä on ollut etteivät läheskään kaikki "saa sitä oikeaa rakkautta". Naivia ajatella, että kunhan on tosi rakkautta niin kestää kaiken. Jokaisella on vain yksi, tämä nyt elettävä elämä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten seuraavassa lauseessa ihmetellään, että miksi miehet eivät halua nykyään enää sitoutua ja mennä naimisiin, kun ne valat mitkä lausutaan on ihan valhetta.
Se sinunkin mies on varmasti kantanut sinua monesti elämäsi aikana. Nyt nopeasti hakemaan apua ja diagnoosia. Alzheimerin hoito on ihan toisella tasolla nykyään ja mitä aikaisemmin aloittaa niin sitä paremmat ennusteet.
Miten aikuinen mies viedään väkisin lääkäriin?
Ap- jo pelkästään siitä syystä, että miehesi ei lähde lääkäriin ja jättää sinutkin tietämättömyyteen ja kärsimään- on syy sille että otat asumuseron!
Muustisairauksissa on yleistä se, ettei potilas itse tunnista oireitaan eikä ole lainkaan huolissaan. Oliko ap: n puoliso vielä työelämässä? Yleensä oikean muistisairauden oireet näkyvät ensin työssä kun on todella hidasta oppia uusia asioita ja niitähän nykypäivän työelämässä riittää jatkuvien ja päällekkäisten muutosten vuoksi.
Mun äidistä ei kukaan muu huomannut mitään paitsi isä joka oli kotona ja lomilla hänen kanssaan koko ajan. Muistitesteistäkin pääsi läpi 2 vuotta kunnes vaadittiin kuvauksia. Älkää vaan luulko että diagnoosin saa aina noin vaan. Äiti oli itse todella paniikissa koska tiesi että jokin on vialla ja pahasti. Silti testit olivat täydet pisteet (kun sinne lopulta suostui - eli ilmiselviä oireita oli 3-4 vuotta ennen diagnoosia). Silti kaikki hävisi ja 2s päästä samat kysymykset ja eksyi vieraassa paikassa koska paniikissa lähti pyörimään järjettömästi eri suuntiin. Koita siinä saada apua tai lääkitystä.
Sellaistahan muistisairaus on, eikä lääkkeet edes paranna muistia, joten potilaan unohtelu ja kysely eivät vähene lääkehoidolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti karma kostaa ja ap kuolee tuskalliseen syöpään yksin.
Juu, jos ap kieltäytyy menemään lääkäriin eikä halua mitään hoitoja, vaikka selviä oireita on. Ihan muuten vaan peräsuolesta purskahtelee verta ja paino tippuu kilon viikkovauhtia.
Muistisairauskin pitää saada ajoissa kiinni, siihen on tautia hidastavia lääkkeitä. Ihan itse kuulin, kun geriatri niistä äidilleni kertoi. Lääkäri maanitteli pitkään äitiä aloittamaan lääkityksen, mutta äiti väänsi itkua ja kieltäytyi. Kieltäytyi siis tablettilääkityksestä. Aloittajalla on sama tilanne, ero on tuossa ihan hyvä vaihtoehto. Minä en asu äitini kanssa enkä siellä halua vieraillakaan ja se on täysin äidin oma syy.
Joo, mutta minä taas ymmärrän äitiäsi. Nuppi on jo pahasti sekasin kun saavat diagnoosin.
Noi lääkkeet ei mitään paranna vaan tavallaan vaan pitkittävät jo sairaan ihmisen elämää.
Onko siis oikeastaan parempi että muistisairas saa viisi muistisairasta vuotta lisää? Vai että pääsee kärsimästä aikasempaa?
Lääkityksen aloitettuaan äitini "parani" 3 vuodeksi. Muistitestit nousi täysiin pisteisiin ja siitä alkoi ihan pikkuhiljaa tippua. Nyt mennyt 9v oireiden alusta. Edelleen kokkaa ja pitää hygieniastaan huolen, käyttää puhelinta ja telkkua jne. Melkein ainoat oireet ovat jatkuva järjestely, harrastukset jääneet ja välillä suuttuu keskellä yötä. Eli meillä lääkkeet ovat todellakin olleet hyvä juttu, äiti ei tunne kärsivänsä ja mekin vasta nyt koska yölliset suuttumiset ovat lisääntyneet. Hän ei niitä aamulla muista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti karma kostaa ja ap kuolee tuskalliseen syöpään yksin.
Juu, jos ap kieltäytyy menemään lääkäriin eikä halua mitään hoitoja, vaikka selviä oireita on. Ihan muuten vaan peräsuolesta purskahtelee verta ja paino tippuu kilon viikkovauhtia.
Muistisairauskin pitää saada ajoissa kiinni, siihen on tautia hidastavia lääkkeitä. Ihan itse kuulin, kun geriatri niistä äidilleni kertoi. Lääkäri maanitteli pitkään äitiä aloittamaan lääkityksen, mutta äiti väänsi itkua ja kieltäytyi. Kieltäytyi siis tablettilääkityksestä. Aloittajalla on sama tilanne, ero on tuossa ihan hyvä vaihtoehto. Minä en asu äitini kanssa enkä siellä halua vieraillakaan ja se on täysin äidin oma syy.
Joo, mutta minä taas ymmärrän äitiäsi. Nuppi on jo pahasti sekasin kun saavat diagnoosin.
Noi lääkkeet ei mitään paranna vaan tavallaan vaan pitkittävät jo sairaan ihmisen elämää.
Onko siis oikeastaan parempi että muistisairas saa viisi muistisairasta vuotta lisää? Vai että pääsee kärsimästä aikasempaa?
Lääkityksen aloitettuaan äitini "parani" 3 vuodeksi. Muistitestit nousi täysiin pisteisiin ja siitä alkoi ihan pikkuhiljaa tippua. Nyt mennyt 9v oireiden alusta. Edelleen kokkaa ja pitää hygieniastaan huolen, käyttää puhelinta ja telkkua jne. Melkein ainoat oireet ovat jatkuva järjestely, harrastukset jääneet ja välillä suuttuu keskellä yötä. Eli meillä lääkkeet ovat todellakin olleet hyvä juttu, äiti ei tunne kärsivänsä ja mekin vasta nyt koska yölliset suuttumiset ovat lisääntyneet. Hän ei niitä aamulla muista.
Lääkehoidolla pystytään mahdollisesti lieventämään kognitiivisia eli aivojen tiedonkäsittelyyn liittyviä oireita ja hidastamaan taudin kulkua. Oireiden lieventyminen voi näkyä esimerkiksi omatoimisuuden ja arjen sujuvuuden säilymisenä tai kohenemisena. Lääkkeet eivät kuitenkaan paranna muistia, joten potilaan unohtelu ja kysely eivät vähene lääkehoidolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilanne olisi helpompi jos muistisairauden kaltainen tragedia ei tapahtuisi niin loppuvaiheessa pariskunnan elämää. Jos terveempi voisi ajatella että kestän nyt sen 10 vuotta ja sen jälkeen aloitan uuden elämän. Ei ole mitään takeita että dementikon kuollessa on itse enää edes elossa tai jos on, mikä on elämän laatu. Ihan pahimpia tilanteita tuo, että kumppani sairastuu kuudenkympin pintaan ja kun viimein pääset ulos putkesta olet pahimmassa tapauksessa itsekin lähempänä kahdeksankymmentä.
Ja kun täysin sekaisin oleva dementikko voi olla fyysisesti terve ja elää 100-vuotiaaksi, jolloin tuo 10 vuotta voi olla 40 vuotta...
Ja jos hoitajalle käy huonosti, niin mitä sitten tehdään?
Parempi toimia ajoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikaisessa vaiheessa mies muistitestiin. Nykyään on hyviä lääkkeitä alkuvaiheeseen. Ajoissa sitten kotihoito paikalle ja lopuksi ajoissa haet paikkaa hoivakotiin. Muuten käy niin että päädyt omaishoitajaksi.
Äiti teki juuri näin. Ja siitä on nyt yli 10v. Mieheni ei suostu testeihin, kun minä vaan kuvittelen eikä hänen muistissa ole mitään vikaa.
Silti kadottaa joka päivä kännykän, avaimet, lompakon... Joka päivä. Ei muista, mistä aamulla puhuttiin, ei muista minne laittoi puhtaan paitansa...
Ap.
Voit myös lähteä muutamaksi kuukaudeksi muualle ja kysyt sitten uudelleen. Jos mies itsekin havaitsee että ei selviä, voi lääkitys alkaa houkuttaa. Toki voi ottaa eronkin.
Nämä onkin hauskoja aina nämä lähde pariksi kuukaudeksi jonnekin kotoasi -sekoilut😂 oikeasti sinä tai joku muu täällä voi ihan tuosta pariksi kuukaudeksi lähteä kotoa johonkin sen takia että mies ei suostu muistitesteihin ? Ja sitten toiset idiootit vielä peukuttavat voi jeesus teidän kans😂😂
Ja miksi ei? Ei vuokra-asunnon löytäminen ole vaikeaa. Tuttavaverkostokin voi auttaa.
Yhtä helppoa on erota lopullisesti.
Hieno ajatus. Olet pari kuukautta poissa. Kun palaat, ja äijä ei muista, kuka naikkonen siinä oikein on, niin helppo lähteä livohkaan. Kerrot vaan, jos joku kyselee, että Pertin kanssa vähän nyt erottiin, ja muutan nyt Aurinkorannikolle, ettei vahinkossakaan nähdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, toivottavasti sulla itselläsi on sitten tulevaisuudessa joku tuttu, joka heittää sut johonkin laitokseen, jos sun muistisi alkaa pätkiä.
Itse toivon että ennen mun aikaa, tulis eutanasia lailliseksi ja saisin sen kirjattua hoitotahtoon. Mielellään jättäisin väliin sen hoitokodissa virumisen peloissaan ja muistamatta koko elämästäni mitään.
Niinpä. Makaat hoitokodissa, et tunne ketään, et tee mitään muuta kuin syöt ja makaat sängyssä. Ja tätä vuosikausia. Kipuja joita et pysty sanoittamaan, makuuhaavoja.
Tai kuljet ahdistuneena ympäriinsä, etsit kuollutta läheistäsi.
Viimeksi tänään olen nähnyt tällaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistiongelmat voivat johtua monesta syystä. Stressistä, univaikeuksista, masennuksesta, B12-vitamiinin puutteesta, kilpirauhasen vajaatoiminnasta, aivoverenkierron häiriöstä jne.
Puolison voi jättää ilman tekosyitäkin.
Tämä tilanne ei kyllä ole mikään tekosyy ihmiseltä joka on katsonut sivusta 10 vuotta äitinsä kärsimystä. Päinvastoin hänellä on ihan harvinaisen realistinen tilannekuva.
Onhan se tekosyy, koska ei ole edes varmuutta onko miehellä muistisairaus.
Sillä lääkärireissullahan selviää, onko miehellä muistisairaus vai ei. Miehen pitää mennä lääkäriin, joten sinä varmaan osaat kertoa, miten hänet sinne saa?
Miksi minun pitäisi se kertoa? Jos miehellä on muistisairaus, niin se etenee ja huomataan kyllä esim töissä.
Lompakon ja avaimien unohtelu ei ole niin vakava asia, että sen perusteella ketään pitäisi jättää. Tekosyy.
Sinuako tässä ollaan jättämässä?
Onko äiti uhkaillut omalla asunnolla?
Tuskin nyt sentään. Ihan hyvä parisuhde mulla on ja kaksi aikuista lasta.
Miksi kyselet tyhmiä?
N54
Miksi sitten jeesustelet kuin pahin hikikomeron incel?
Vierailija kirjoitti:
Aikaisessa vaiheessa mies muistitestiin. Nykyään on hyviä lääkkeitä alkuvaiheeseen. Ajoissa sitten kotihoito paikalle ja lopuksi ajoissa haet paikkaa hoivakotiin. Muuten käy niin että päädyt omaishoitajaksi.
Hae paikkaa hoitokotiin🤣🤣🤣
Eipä sitä paikkaa hakemalla saa ellei ole täysin hoidettava ympäri vuorokauden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistiongelmat voivat johtua monesta syystä. Stressistä, univaikeuksista, masennuksesta, B12-vitamiinin puutteesta, kilpirauhasen vajaatoiminnasta, aivoverenkierron häiriöstä jne.
Puolison voi jättää ilman tekosyitäkin.
Tämä tilanne ei kyllä ole mikään tekosyy ihmiseltä joka on katsonut sivusta 10 vuotta äitinsä kärsimystä. Päinvastoin hänellä on ihan harvinaisen realistinen tilannekuva.
Onhan se tekosyy, koska ei ole edes varmuutta onko miehellä muistisairaus.
Sillä lääkärireissullahan selviää, onko miehellä muistisairaus vai ei. Miehen pitää mennä lääkäriin, joten sinä varmaan osaat kertoa, miten hänet sinne saa?
Miksi minun pitäisi se kertoa? Jos miehellä on muistisairaus, niin se etenee ja huomataan kyllä esim töissä.
Lompakon ja avaimien unohtelu ei ole niin vakava asia, että sen perusteella ketään pitäisi jättää. Tekosyy.
Sinuako tässä ollaan jättämässä?
Onko äiti uhkaillut omalla asunnolla?
Tuskin nyt sentään. Ihan hyvä parisuhde mulla on ja kaksi aikuista lasta.
Miksi kyselet tyhmiä?
N54
Miksi sitten jeesustelet kuin pahin hikikomeron incel?
Käytkö sinä töissä? Onko lapsia?
- ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistiongelmat voivat johtua monesta syystä. Stressistä, univaikeuksista, masennuksesta, B12-vitamiinin puutteesta, kilpirauhasen vajaatoiminnasta, aivoverenkierron häiriöstä jne.
Puolison voi jättää ilman tekosyitäkin.
Tämä tilanne ei kyllä ole mikään tekosyy ihmiseltä joka on katsonut sivusta 10 vuotta äitinsä kärsimystä. Päinvastoin hänellä on ihan harvinaisen realistinen tilannekuva.
Onhan se tekosyy, koska ei ole edes varmuutta onko miehellä muistisairaus.
Sillä lääkärireissullahan selviää, onko miehellä muistisairaus vai ei. Miehen pitää mennä lääkäriin, joten sinä varmaan osaat kertoa, miten hänet sinne saa?
Miksi minun pitäisi se kertoa? Jos miehellä on muistisairaus, niin se etenee ja huomataan kyllä esim töissä.
Lompakon ja avaimien unohtelu ei ole niin vakava asia, että sen perusteella ketään pitäisi jättää. Tekosyy.
Sinuako tässä ollaan jättämässä?
Onko äiti uhkaillut omalla asunnolla?
Tuskin nyt sentään. Ihan hyvä parisuhde mulla on ja kaksi aikuista lasta.
Miksi kyselet tyhmiä?
N54
Miksi sitten jeesustelet kuin pahin hikikomeron incel?
Ai sinä olitkin näitä tyyppejä.
AP, kuinka kehtaat antaa diagnoosin miehellesi, ilman lääkärin tutkimuksia. Olet törkeä!
Sinun mielipiteesi on, että tuo on outoa. Jos väität mielipidettäsi faktaksi, asetat itsesi tuomitsemaan muita Jumalan puolesta ja teet syntiä. Jumala on se joka päättää, että onko se outoa, et sinä.