Köyhällä/Vähävaraisella ei ole oikeutta parempaan elämään ja ylellisyyksiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi köyhän pitäisi saada jotain, mitä keskituloinen työssäkäyväkään ei saa? Keskituloisen palkasta annetaan iso osa köyhille ja lisäksi he joutuvat maksamaan samoista yhteiskunnan palveluista enemmän kuin muut esim. lasten päivähoitomaksut, omat harrastukset jne. Monesti työttömille ja eläkeläisille ne ovat alennetuilla hinnoilla. 

 

Milloin Suomi muuttui sellaiseksi, että laiskuudesta palkitaan ja ahkeruudesta rangaistaan? Köyhiä pitää auttaa, mutta ei toisten hyvinvoinnin kustannuksella. Reiluus ja oikeudenmukaisuus pitää säilyttää verojen kantamisessakin.

Myös köyhän pitäisi saada pitää esim. S-bonukset itsellään ilman, että toimeentulotuki vähenee. Vai mitä itse ajattelisit siitä, että saisit bonusten verran vähemmän palkkaa?

Mulla on tähän ihan hemmetin yksinkertainen ratkaisu tähän, jokaiselle vuoden ensimmäinen tienattu kymppitonni verovapaaksi, eikä tukia lasketa tienesteiksi. Tämä mahdollistaa sen, että jokainen voi tehdä jotain pientä elämänlaatunsa parantamiseksi. Verrattain pieni veroetu, mutta voisi piristää kulutusta kummasti.

Eihän pienistä tuloista nykyisinkään makseta juuri lainkaan veroja.

Mutta tuet lähtee heti, jos erehdyt jotain vähän tekemään 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi köyhän pitäisi saada jotain, mitä keskituloinen työssäkäyväkään ei saa? Keskituloisen palkasta annetaan iso osa köyhille ja lisäksi he joutuvat maksamaan samoista yhteiskunnan palveluista enemmän kuin muut esim. lasten päivähoitomaksut, omat harrastukset jne. Monesti työttömille ja eläkeläisille ne ovat alennetuilla hinnoilla. 

 

Milloin Suomi muuttui sellaiseksi, että laiskuudesta palkitaan ja ahkeruudesta rangaistaan? Köyhiä pitää auttaa, mutta ei toisten hyvinvoinnin kustannuksella. Reiluus ja oikeudenmukaisuus pitää säilyttää verojen kantamisessakin.

Myös köyhän pitäisi saada pitää esim. S-bonukset itsellään ilman, että toimeentulotuki vähenee. Vai mitä itse ajattelisit siitä, että saisit bonusten verran vähemmän palkkaa?

Mulla on tähän ihan hemmetin yksinkertainen ratkaisu tähän, jokaiselle vuoden ensimmäinen tienattu kymppitonni verovapaaksi, eikä tukia lasketa tienesteiksi. Tämä mahdollistaa sen, että jokainen voi tehdä jotain pientä elämänlaatunsa parantamiseksi. Verrattain pieni veroetu, mutta voisi piristää kulutusta kummasti.

Miten tuo eroaa teoreettisista perustulomalleista? Paitsi että 10 000 euroa / 12 kk = 833e/kk, mikä on perustuloksi aika vähän.

Sinänsä kaikki uudet ideat nykytilanteen muuttamiseksi ovat tervetulleita. Eihän tuosta tule mitään, että tuilla passivoidaan ihmiset huonovointisiksi.

Eroaa siten ettei se passivoi, koska hyödyn saa vain tekemällä jotain.

ihmiset on samanarvoisia. kus*ipäät ja pyrkyrit johtajat ym joutuvat lopulta saamaan mitä muille tehneet. Nähtyä. eikä hyvät jutut välttämättä maksa paljon. hyvä kirja , telttailu, ulkoilu, retkieväs. mielentila on tärkein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja jos tarkoitus oli miettiä sitä, miksi paheksutaan, että vähävarainen pitää lemmikkieläintä, hankkii rakennekynnet ja tekoripset, tatuointeja tai käyttää päihteitä, niin lisään vielä mielipiteeni. Kaikkea arjen pientä ylellisyyttähän perustellaan sillä, että elämällä pitää olla merkitystä. 

Eläimen suhteen voi sanoa, että lemmikki antaa muun ilon lisäksi omistajalleen myös terveyshyötyjä. Ja pitää muistaa, että ihminen voi olla joutunut taloudelliseen ahdinkoon myöhemmässä vaiheessa, jolloin hänellä tietynlainen elintaso, omaisuus tai vaikka se lemmikki on jo ennestään. 

Mutta jos rahatilanne on kädestä suuhun -tasoa eikä sekään meinaa riittää, niin pitäisi olla tervettä järkeä kerätä ensin jonkinlainen puskurirahasto turvakseen ja alkaa törsätä joutavuuksiin vasta sitten. (Vaikka käteisellä, jos sitä ei saa tilille koota.) Esim. se noutokahvikupillinen tai suklaapatukka päivässä tekee niin paljon vuositasolla, että ikinä en tuhlaa sellaiseen vähiä rahojani. 

Vähävarainen (joka ei ole rappiolla) voi myös hyvin toimia vastavuoroisesti ystäväpiirissään niin, että toinen toisilleen ollaan apuna. Esim. kaveri, joka osaa tehdä kynsiä, voi tehdä nätit kynnet toiselle, joka puolestaan vaikka auttaa välillä tiskaamaan, hoitaa lapsia tai käyttää koiraa ulkona. Näin me teimme silloin ysärillä, kun oli niukkaa. Yhdessä toimittiin, ja jokainen hyötyi siitä. Lisäksi kaikilla oli kivaa, kun vietettiin paljon aikaa porukalla. Joku osasi tehdä hienoja kampauksia ja leikata hiuksia, niin säästyi käymästä kampaajalla. Toinen tykkäsi leipoa, kolmas siivota, neljäs piti lapsista eikä ollut omia, yksi oli innokas ompelija ja korjaili vaatteita tai neuloi. Yhteisöllisyys kunniaan, se vasta todellakin on sitä parempaa elämää!

Mun kaveripiiri ei tykkää siivota, leipoa eikä ommella vaatteita vaan he tykkäävät matkustella, käydä ravintoloissa, konserteissa jne....

Ehkä kannattaa kysyä, kiinnostaisiko kuitenkin. Eihän se sulje toisiaan pois. Tai sitten hankkia myös kavereita, joilla on samankaltainen elämäntilanne kuin itsellä. 

Minä tykkään myös matkustella, käydä konserteissa jne, mutta harrastan sitä harvoin. Sen sijaan luen kirjoja ja neulon tai vietän ystävien kanssa aikaa kotona teekupin äärellä jutellen vielä mieluummin. 

Sekin parempituloinen kaveri voisi ilahtua, jos innostuu vaikka geokätköilystä tai lenkkeilystä kanssasi. Jos on oikea ystävä, ei ole tärkeää se, mennäänkö kalliiseen kahvilaan vai paistetaanko yhdessä kotona pannukakkua.

Varmaan raha riittää oikein materialistiselle ihmiselle parempaan elämään, kyllä se mahdollistaa asioita ja riittää onnentunteen kokemiseen, aina vähäksi aikaa. Kunnes pitää saada taas jotakin lisää, ettei "onnentunne" pääse haihtumaan.