Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtautua mökkiin, josta perijän puoliso on rajattu ulos?
09.09.2026 |
Jos puolison vanhemmat tekevät testamentin, jossa puoliso rajataan pois omistajana. Miten puolisona kannattaa suhtautua? Osallistutteko puolisona remontteihin ajallisesti ja rahallisesti?
Jos mökkeilyyn panostaminen on tavoitteissa, kannattaako tällöin (perintömökistä ulos jäävän) puolison ostaa oma mökki
Kommentit (1139)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalissa liitossa nautitaan mökkeilystä yhdessä lasten kanssa. Lapset perivät sitten mökin. Nykyaikana vaan ei ole normaaleja liittoja ja yhteisiä lapsia vaan aina on jalka oven välissä kohti parempia ja rahakkaampia liittoja. Uusia lapsia.
Kaikki eivät nauti mökkeilystä.
Keksin parempaa tekemistä vapaa-ajalle kuin loputtoman työnteon toisen omistamalla mökillä, ja parempaa käyttöä rahalleni kuin osallistua tämän mökin remppaamiseen.
Joten olisin oikeastaan vain iloinen, ettei minulla olisi mökistä mitään vastuuta :D
Harmi vain, jos puoliso sitten syytää aikaa ja rahaa siihen mökkiin, kun se on sitten omalta perheeltä pois. Kun pitäisi vaikka kotona tehdä remontti A ja mökillä remontti B, mutta molempiin ei ole kerralla varaa, niin kumpi odottaa, varsinkin jos mökissä on muita osakkaita, jotka päsmäröivät ja vaativat milloin mitäkin.
Vähän sama kun minä päättäisin ostaa hevosen, jonka takia kaikki rahani menisivät tämän ylläpitoon, ja lisäksi kaikki vapaa-aikani tallilla.
Harrastuksia saa ja pitääkin olla, mutta jos parisuhteessa ja yhteisasumisessa elää, niin näitä pitäisi miettiä yhteensopiviksi. Tai sitten todeta, ettei yhteiselo nyt sitten vaan onnistu.
Siinä ei ole mitään samaa.
Kerrotko, mitä eroa tarkalleen ottaen näillä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossa mitään ongelmaa ole.
Pidät Exceliä johon kirjaa kaikki käytetyt tunnit, mihin tunnit on käytetty, ostetut tarvikkeet ja tunnit jotka olet käyttänyt mökillä oleskeluun.
Erotilanteessa sitten ihan perus poistomekaniikalla lasketaan se summa mikä on sinun osuutesi mökin ylläpidosta ja siitä vähennetään käyttöarvo. Jos poistojen jälkeinen summa on käyttöarvoa suurempi, niin sitten puolisosi maksaa sinulle tasinkoa.
Mitä jos haluaa nauttia vapaa-ajastan, eikä suunnittele eroa, eikö silloin ole paljon tarkoituksenmukaisempaa unohtaa koko sukumökki ja panostaa omaan perheeseen?
Ja kieltää lapsilta sukumökki, tuleva perintö ja kaikki siihen liittyvä?
Aika itsekeskeistä. Vihaatko lapsiasi?
Ne lapset sen sukumökin kuitenkin perii, oli siinä sinun ja puolison välisessä tilanteessa mitä tahansa.
Kuka tässä on itsekeskeinen, se joka luulee diktaattioikeudella omistavansa lapsensa ja lapsenlapsensa, vai se joka on muodostanut lapsesi kanssa perheen ja varmistanut osaltaan jälkikasvunkin, eli omat lapsensa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi omaisuutta muka pitäisi jättää jollekin muulle kuin omalle lapselleen? Tyhmä ajatuskin, pitäisi olla laissa kirjattuna että puolisoilla ei ole toisen perintöihin oikeutta.
Omat vanhemmat peritään, ei muiden.
Se ei ole tämän keskustelun aihe. Aihe on sukumökit, joista puolisot ovat poissuljettuja heti päivästä yksi viimeiseen hengenvetoon. Huomaa monikko. Miksi poissuljetut rakentaisivat perheilleen yhteistä paikkaa tällaiseen järjestelyyn? Itse en keksi ensimmäistäkään syytä.
Niille, jotka kirjoittavat kuinka mukavaa on yhdessä ja sienimetsässä, kannattaa muistaa, että kaikki pitävät naamionsa, eivätkä pilaa yhteisiä hetkiä. Ovatko kaikki edes mukana siellä sienimetsässä, vai onko joillain kenties muuta puuhaa silloin ja jatkossa myös usein kun mökkiviikonloppua ehdotetaan?
Eihän se rahan laittaminen tietysti heille kuulukaan, aivan itse mökkini kulut maksan. Mutta ei myöskään kuulu omistaminenkaan sen enempää. Jokainen kuitenkin tekee mökillä töitä oman osansa aivan kuten muuallakin, ruoat, siivous jne tehdään yhdessä.
Ei meillä ole ollut tapana kinuta rahaa muilta, me vanhemmat lahjoitamme lapsille rahaa aina kolmen vuoden välein. Nuoret pariskunnat saavat siis pitää omansa tietysti, ja hieman ylikin.
Ja meillä ei kyllä mitään naamioita ole, kun kaikki toisistamme pidämme. Tuskin nuo soittelisivat, kyläilisivät ja pyytelisivät reissuun mukaan jos joistain naamioista kyse olisi.
Sitten kun itse en enää mökkiä käytä niin lahjoitan tämän lapsilleni jos tästä yhä kiinnostuneita ovat. Puolisot tietysti poissulkien. Jos ei kiinnostusta ole niin sitten myyn.
Oudon kyyninen ja rahanhimoinen asenne sinulla kyllä on.
Huomaa monikko! Kirjoittelet omasta mökistäsi. Se on aivan eri asia. Minun jälkeen jäävä mökki menee lapsilleni, kuten myös perinnöksi saatava mökki. He puolestaan tekevät niillä mitä tekevät. Heillä on avioehdot, tai sitten ei, se on heidän asiansa. Sama koskee muutakin omaisuutta. Se ei liity siihen mihin vastasit millää tavalla.
Kysymys on motivaatiosta rakentaa usean omistajan omaisuutta, josta ei koskaan tule olemaan osallinen, ja jossa aina tuntee itsensä ulkopuoliseksi. Siitä asetelmasta se oman perheen kesäpaikaan hankkiminen kumpuaa. Se oma paikka on tietenkin sellaisessa kohdassa joka miellyttää omaa perhettä ja itseä, toisin kuin toisten valitsema paikka.
No tietysti liittyy. Aivan mielellään nuo lasten puolisot täällä ovat ja osallistuvat vaikkeivat perintöön omistajiksi pääsekään. Omia lapsiaan tässä ajattelevat, eivätkä itsejään. Ne lapsenlapset kun sitten vuorollaan ovat jonossa perijöinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalissa liitossa nautitaan mökkeilystä yhdessä lasten kanssa. Lapset perivät sitten mökin. Nykyaikana vaan ei ole normaaleja liittoja ja yhteisiä lapsia vaan aina on jalka oven välissä kohti parempia ja rahakkaampia liittoja. Uusia lapsia.
Kaikki eivät nauti mökkeilystä.
Keksin parempaa tekemistä vapaa-ajalle kuin loputtoman työnteon toisen omistamalla mökillä, ja parempaa käyttöä rahalleni kuin osallistua tämän mökin remppaamiseen.
Joten olisin oikeastaan vain iloinen, ettei minulla olisi mökistä mitään vastuuta :D
Harmi vain, jos puoliso sitten syytää aikaa ja rahaa siihen mökkiin, kun se on sitten omalta perheeltä pois. Kun pitäisi vaikka kotona tehdä remontti A ja mökillä remontti B, mutta molempiin ei ole kerralla varaa, niin kumpi odottaa, varsinkin jos mökissä on muita osakkaita, jotka päsmäröivät ja vaativat milloin mitäkin.
Vähän sama kun minä päättäisin ostaa hevosen, jonka takia kaikki rahani menisivät tämän ylläpitoon, ja lisäksi kaikki vapaa-aikani tallilla.
Harrastuksia saa ja pitääkin olla, mutta jos parisuhteessa ja yhteisasumisessa elää, niin näitä pitäisi miettiä yhteensopiviksi. Tai sitten todeta, ettei yhteiselo nyt sitten vaan onnistu.
Siinä ei ole mitään samaa.
Kerrotko, mitä eroa tarkalleen ottaen näillä on?
Sen hevosen omistat sinä ja se on perheessäsi. Se sukutila ei.
Mieti asiaa näin: puolisosi haluaa ratsastaa. Hän päättää laittaa kakii rahat jonkun toisen hevoseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalissa liitossa nautitaan mökkeilystä yhdessä lasten kanssa. Lapset perivät sitten mökin. Nykyaikana vaan ei ole normaaleja liittoja ja yhteisiä lapsia vaan aina on jalka oven välissä kohti parempia ja rahakkaampia liittoja. Uusia lapsia.
Kaikki eivät nauti mökkeilystä.
Keksin parempaa tekemistä vapaa-ajalle kuin loputtoman työnteon toisen omistamalla mökillä, ja parempaa käyttöä rahalleni kuin osallistua tämän mökin remppaamiseen.
Joten olisin oikeastaan vain iloinen, ettei minulla olisi mökistä mitään vastuuta :D
Harmi vain, jos puoliso sitten syytää aikaa ja rahaa siihen mökkiin, kun se on sitten omalta perheeltä pois. Kun pitäisi vaikka kotona tehdä remontti A ja mökillä remontti B, mutta molempiin ei ole kerralla varaa, niin kumpi odottaa, varsinkin jos mökissä on muita osakkaita, jotka päsmäröivät ja vaativat milloin mitäkin.
Vähän sama kun minä päättäisin ostaa hevosen, jonka takia kaikki rahani menisivät tämän ylläpitoon, ja lisäksi kaikki vapaa-aikani tallilla.
Harrastuksia saa ja pitääkin olla, mutta jos parisuhteessa ja yhteisasumisessa elää, niin näitä pitäisi miettiä yhteensopiviksi. Tai sitten todeta, ettei yhteiselo nyt sitten vaan onnistu.
Siinä ei ole mitään samaa.
Kerrotko, mitä eroa tarkalleen ottaen näillä on?
Sen hevosen omistat sinä ja se on perheessäsi. Se sukutila ei.
Mieti asiaa näin: puolisosi haluaa ratsastaa. Hän päättää laittaa kakii rahat jonkun toisen hevoseen.
Kummassakin pohjimmiltaan kyse toisen vapaa-ajan harrasteesta. Joita toki saa ja pitääkin olla, mutta miten sitten vaikuttaa siihen yhteiselämään on toinen juttu.
En minä ainakaan jäisi yhteistalouteen, jossa olisin toisen harrasteen takia päävastuussa yhteisasunnon kuluista ja muista vastuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan tarpeeksi haastavaa on, jos lapsia on useampia ja sisarusten tulee pystyä mökistä sopimaan, huolehtimaan ja viihtymään tasavertaisesti (taloudellisesti ja töiden puolesta). Jos siihen soppaan tulee vielä sisarusten puolisot omistussuhteineen mukaan saa olla kyllä esimerkillinen perhe todella hyvine perhesujteineen, että tässä onnistuu ilman suurta mielipahaa ja stressiä.
Meillä mökki päätyi perunkirjoituksessa ihan sovussa veljelle, eikä yhteisomistukseen.
Hyvä teille, mutta puhuinkin tilanteesta jossa sisarukset haluavat kaikki osuuden mökistä myös säilyttää.
Siinä yhteydessä kannattaa jo etukäteen käydä läpi mitä yhteisomistusta tarkoittaa. Silloin ei olla milloin tahansa mökillä vaan sovitusti, jokaiselle yhtä paljon mökkipäiviä ja kustannuksia mökin huollosta.
Niinhän sitä pitäisi, mutta tämän edellytyksenä on hyvä keskusteluyhteys ja suht tasapuolinen taloudellinen tilanne. Jos nämä ei toteudu ei olekaan niin helppoa enää.
Erityisen mielenkiintoiseksi tilanne menee, kun omistajista varattomin onkin mökillä 24/7/365 ja muiden pitäisi ylläpitää mörskää, joka muuttuu kaatopaikaksi.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi omaisuutta muka pitäisi jättää jollekin muulle kuin omalle lapselleen? Tyhmä ajatuskin, pitäisi olla laissa kirjattuna että puolisoilla ei ole toisen perintöihin oikeutta.
Omat vanhemmat peritään, ei muiden.
Se ei ole tämän keskustelun aihe. Aihe on sukumökit, joista puolisot ovat poissuljettuja heti päivästä yksi viimeiseen hengenvetoon. Huomaa monikko. Miksi poissuljetut rakentaisivat perheilleen yhteistä paikkaa tällaiseen järjestelyyn? Itse en keksi ensimmäistäkään syytä.
Niille, jotka kirjoittavat kuinka mukavaa on yhdessä ja sienimetsässä, kannattaa muistaa, että kaikki pitävät naamionsa, eivätkä pilaa yhteisiä hetkiä. Ovatko kaikki edes mukana siellä sienimetsässä, vai onko joillain kenties muuta puuhaa silloin ja jatkossa myös usein kun mökkiviikonloppua ehdotetaan?
Eihän se rahan laittaminen tietysti heille kuulukaan, aivan itse mökkini kulut maksan. Mutta ei myöskään kuulu omistaminenkaan sen enempää. Jokainen kuitenkin tekee mökillä töitä oman osansa aivan kuten muuallakin, ruoat, siivous jne tehdään yhdessä.
Ei meillä ole ollut tapana kinuta rahaa muilta, me vanhemmat lahjoitamme lapsille rahaa aina kolmen vuoden välein. Nuoret pariskunnat saavat siis pitää omansa tietysti, ja hieman ylikin.
Ja meillä ei kyllä mitään naamioita ole, kun kaikki toisistamme pidämme. Tuskin nuo soittelisivat, kyläilisivät ja pyytelisivät reissuun mukaan jos joistain naamioista kyse olisi.
Sitten kun itse en enää mökkiä käytä niin lahjoitan tämän lapsilleni jos tästä yhä kiinnostuneita ovat. Puolisot tietysti poissulkien. Jos ei kiinnostusta ole niin sitten myyn.
Oudon kyyninen ja rahanhimoinen asenne sinulla kyllä on.
Huomaa monikko! Kirjoittelet omasta mökistäsi. Se on aivan eri asia. Minun jälkeen jäävä mökki menee lapsilleni, kuten myös perinnöksi saatava mökki. He puolestaan tekevät niillä mitä tekevät. Heillä on avioehdot, tai sitten ei, se on heidän asiansa. Sama koskee muutakin omaisuutta. Se ei liity siihen mihin vastasit millää tavalla.
Kysymys on motivaatiosta rakentaa usean omistajan omaisuutta, josta ei koskaan tule olemaan osallinen, ja jossa aina tuntee itsensä ulkopuoliseksi. Siitä asetelmasta se oman perheen kesäpaikaan hankkiminen kumpuaa. Se oma paikka on tietenkin sellaisessa kohdassa joka miellyttää omaa perhettä ja itseä, toisin kuin toisten valitsema paikka.
No tietysti liittyy. Aivan mielellään nuo lasten puolisot täällä ovat ja osallistuvat vaikkeivat perintöön omistajiksi pääsekään. Omia lapsiaan tässä ajattelevat, eivätkä itsejään. Ne lapsenlapset kun sitten vuorollaan ovat jonossa perijöinä.
Onko tätä jatkunut pitkäänkin ja monenko muun sukulaisen kanssa omistat kyseisen mökin? Mistä tiedät, mitä lapsesi tekee perinnöllään kuolemasi jälkeen? Paljonko rahaa ja työtä lapsesi puoliso laittaa mökkiisi?
Minäkin ajattelen omia lapsiani, miksi en ole sulkenut heidän puolisoita tulevaisuudessa pois heidän perinnöistään. Luotan lapsiini ja heidän valintoihinsa. Tuskin kadun, sillä olen silloin kuollut. Näyttämällä nyt epäluottamusta lasteni puolisoille, tekisin vain itselleni hallaa. Tämä on kokemus asiasta, ja kyllä pientä teatteria on pidetty yllä, ettei apeille tulisi pahaa olo ja rattaisiin turhaa hiekkaa. Sukutila rapistuu siitä huolimatta, omaa parannellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on netissä mökkiin varauslista! 😁
Jos joku haluaa olla oman perheensä kanssa joskus niin sinne merkitään päivämäärät...
Muuten sinne saa mennä olemaan miten haluaa, majoitustilaa on 16 henkilölle ja sopu antaa vielä hieman lisääkin tilaa. Joskus on telttojakin ollut pihalla kun nuoriso on halunnut tuoda kavereitaan...
Omistajina kolme sisarusta, koskaan ei ole mitään ongelmia ollut ylläpidon suhteen...
Osa nuorista miettii jo naapuritontin kimppahankintaa jotta serkukset voisivat sitten mökkeillä lähekkäin...
Ei ole merkitystä. Itse jouduin työttömänä käyttämään perintömökin myynnistä saadut rahat perheen ruokiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole merkitystä. Itse jouduin työttömänä käyttämään perintömökin myynnistä saadut rahat perheen ruokiin.
Eli myös puolison ruokiin ne meni myös.
Tehtiin testamentti niin, että perimme toisemme ja lasten( 10v ja 8v)lakiosuudet maksetaan rahana, lasten puolisot suljettiin pois. Otettiin myös kummallekin sen suuruiset vakuutukset, että toisen kuollessa vakuutuksesta voi maksaa pois velat ja lakiosuudet. Tästä on nyt 10 vuotta ja velat on kohta maksettu ja vakuutuksiakin on vastaavasti pienennetty.
Toisen kuollessa sekä asunto että mökki ovat lesken, lasten lakiosuudet maksetaan rahana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tehtiin testamentti niin, että perimme toisemme ja lasten( 10v ja 8v)lakiosuudet maksetaan rahana, lasten puolisot suljettiin pois. Otettiin myös kummallekin sen suuruiset vakuutukset, että toisen kuollessa vakuutuksesta voi maksaa pois velat ja lakiosuudet. Tästä on nyt 10 vuotta ja velat on kohta maksettu ja vakuutuksiakin on vastaavasti pienennetty.
Toisen kuollessa sekä asunto että mökki ovat lesken, lasten lakiosuudet maksetaan rahana.
Omistusoikeustestamentti onkin paljon järkevämpi kuin hallintaoikeustestamentti. Eipä tule kiistaa lesken ja lasten välillä. Leski joutuu tietenkin maksamaan veron puolisoltaan saamasta perinnöstä. Kuitenkin leski voi periä 120.000€ ilman perintöveroa.
Vierailija kirjoitti:
Tehtiin testamentti niin, että perimme toisemme ja lasten( 10v ja 8v)lakiosuudet maksetaan rahana, lasten puolisot suljettiin pois. Otettiin myös kummallekin sen suuruiset vakuutukset, että toisen kuollessa vakuutuksesta voi maksaa pois velat ja lakiosuudet. Tästä on nyt 10 vuotta ja velat on kohta maksettu ja vakuutuksiakin on vastaavasti pienennetty.
Toisen kuollessa sekä asunto että mökki ovat lesken, lasten lakiosuudet maksetaan rahana.
Ihan kamala veropommi. Ehkä tyhmintä ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehtiin testamentti niin, että perimme toisemme ja lasten( 10v ja 8v)lakiosuudet maksetaan rahana, lasten puolisot suljettiin pois. Otettiin myös kummallekin sen suuruiset vakuutukset, että toisen kuollessa vakuutuksesta voi maksaa pois velat ja lakiosuudet. Tästä on nyt 10 vuotta ja velat on kohta maksettu ja vakuutuksiakin on vastaavasti pienennetty.
Toisen kuollessa sekä asunto että mökki ovat lesken, lasten lakiosuudet maksetaan rahana.
Omistusoikeustestamentti onkin paljon järkevämpi kuin hallintaoikeustestamentti. Eipä tule kiistaa lesken ja lasten välillä. Leski joutuu tietenkin maksamaan veron puolisoltaan saamasta perinnöstä. Kuitenkin leski voi periä 120.000€ ilman perintöveroa.
Testamentteihin on lasten syntymässä jo laitettu puolisoiden poissulku.
Normaali toimenpide, ja käytännössä kaikki joilla mitään omaisuutta on, lisäyksen tekevät.
Ja on vähintäänkin epäilyttävää jos jonkun puoliso siitä pahastuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehtiin testamentti niin, että perimme toisemme ja lasten( 10v ja 8v)lakiosuudet maksetaan rahana, lasten puolisot suljettiin pois. Otettiin myös kummallekin sen suuruiset vakuutukset, että toisen kuollessa vakuutuksesta voi maksaa pois velat ja lakiosuudet. Tästä on nyt 10 vuotta ja velat on kohta maksettu ja vakuutuksiakin on vastaavasti pienennetty.
Toisen kuollessa sekä asunto että mökki ovat lesken, lasten lakiosuudet maksetaan rahana.
Omistusoikeustestamentti onkin paljon järkevämpi kuin hallintaoikeustestamentti. Eipä tule kiistaa lesken ja lasten välillä. Leski joutuu tietenkin maksamaan veron puolisoltaan saamasta perinnöstä. Kuitenkin leski voi periä 120.000€ ilman perintöveroa.
Suurimmalla osalla omaisuutta on vanhana reilusti enemmän kuin tuo verran. Ei mitään järkeä siis. Niiden lasten tilanne kannattaa miettiä testamentissa niin ettei rahaongelmia tule.
Vaikeita asioita. Sisarusten yhteisomistus on alussa näppärän tuntuinen ajatus, mutta aiheuttaa isoja ongelmia pitkän päälle. Sisarukset ehkä vielä pystyvät sopimaan mökillä olemisesta ja töistä ja kustannuksista. Sisarusten puolisoille tilanne on kiperämpi, heille se puolison siskon tai veljen perhe ei ole ihan niin läheinen, että haluaisi kaikesta neuvotella tai viettää lomia yhdessä koko ajan. Ja serkusten kohdallahan homma sitten lakoaa täysin pitemmän päälle. Lopulta omistus on hajautunut niin, ettei oikein kellään ole mahdollisuutta lunastaa toisia pois, korjausvelkaa on liikaa jotta voisi yhtaikaa lunastaa omistusoikeuden ja laittaa paikat kuntoon, ja joku omistajista on aina se lokki, joka tavalla tai toisella siipeilee.
Mökin omistuksen rajaaminen vain omalle lapselle eikö ollenkaan tämän puolisolle edes avio-oikeuden kautta on luontevan tuntuinen ajatus periaatteessa. Mutta siinäkin sitten törmätään ylläpitokulujen määrään. Viimeistään, kun mökille pitää tehdä isoja remontteja, alkaa puoliso kyseenalaistaa, kannattaako hänen käyttää asiaan omia palkkarahojaan. Vaikkei käyttäisi, maksamaan joutuu silti, jos omistava puoliso käyttää rahansa mökkiin eikä siksi pysty osallistumaan perheen muuhun talouteen entiseen tapaan.
Eli mikään ei ole yksiselitteisesti oikein. Helpoimmalla ehkä päästään, jos mökillä on yksi selkeä omistaja, jolla on myös varaa ylläpitoon, mutta puolison asema on jotenkin huomioitu myös.
Itse olen vastustanut aikanaan mökin siirtämistä miehelle ja hänen veljelleen, koska yhteisomistus vaikutti raskaalta ja miehen veli oli pienituloinen, mutta ah niin näppärä käsistään, jolloin mökin taloudellinen taakka olisi tullut meidän kannettavaksi, mutta henkinen omistajuus helposti mennyt miehen veljelle, joka olisi puuhaillut mökillä jatkuvasti. Ei huvittanut ryhtyä sponsoriksi, jolla ei ole mitään sananvaltaa asioihin.
Meillä on sisaruksista yksi sulkenut puolison pois perinnöstä; heillä ei ole lapsia joten me sisarukset perimme. Aviopuolisolla on omat perinnöt ja mökki; nekin suljettu hänen suvulle. Ihan selkeä jako.
Käytännössä jakavat rahat ja ajan kahden mökin välille. Ei optimaalia mutta tällä mennään, kumpikaan ei halua luopua omastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalissa liitossa nautitaan mökkeilystä yhdessä lasten kanssa. Lapset perivät sitten mökin. Nykyaikana vaan ei ole normaaleja liittoja ja yhteisiä lapsia vaan aina on jalka oven välissä kohti parempia ja rahakkaampia liittoja. Uusia lapsia.
Kaikki eivät nauti mökkeilystä.
Keksin parempaa tekemistä vapaa-ajalle kuin loputtoman työnteon toisen omistamalla mökillä, ja parempaa käyttöä rahalleni kuin osallistua tämän mökin remppaamiseen.
Joten olisin oikeastaan vain iloinen, ettei minulla olisi mökistä mitään vastuuta :D
Harmi vain, jos puoliso sitten syytää aikaa ja rahaa siihen mökkiin, kun se on sitten omalta perheeltä pois. Kun pitäisi vaikka kotona tehdä remontti A ja mökillä remontti B, mutta molempiin ei ole kerralla varaa, niin kumpi odottaa, varsinkin jos mökissä on muita osakkaita, jotka päsmäröivät ja vaativat milloin mitäkin.
Vähän sama kun minä päättäisin ostaa hevosen, jonka takia kaikki rahani menisivät tämän ylläpitoon, ja lisäksi kaikki vapaa-aikani tallilla.
Harrastuksia saa ja pitääkin olla, mutta jos parisuhteessa ja yhteisasumisessa elää, niin näitä pitäisi miettiä yhteensopiviksi. Tai sitten todeta, ettei yhteiselo nyt sitten vaan onnistu.
Siinä ei ole mitään samaa.
Kerrotko, mitä eroa tarkalleen ottaen näillä on?
Sen hevosen omistat sinä ja se on perheessäsi. Se sukutila ei.
Mieti asiaa näin: puolisosi haluaa ratsastaa. Hän päättää laittaa kakii rahat jonkun toisen hevoseen.
Kummassakin pohjimmiltaan kyse toisen vapaa-ajan harrasteesta. Joita toki saa ja pitääkin olla, mutta miten sitten vaikuttaa siihen yhteiselämään on toinen juttu.
En minä ainakaan jäisi yhteistalouteen, jossa olisin toisen harrasteen takia päävastuussa yhteisasunnon kuluista ja muista vastuista.
Ja se suvun yhteinen mökki on vielä pahempi, kun siitä ei voi luopua, toisin kuin puolison hevosesta, jos homma käy ylivoimaiseksi. Siis jos se mökin nykyinen omistaja aka perinnön jättäjä on elossa, et voi luopua osuudestasi millään maailman tavalla, ja jos muut osalliset kinuavat rahaa tai aikaa, niin olet *ulkku, jos et suostu, vaikka et olisi tippaakaan kiinnostunut koko mökistä, nyt kuin tulevaisuudessakaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä suhtautuisin täydellisen välinpitämättömästi. Menisin vieraana, jos kutsuttaisiin. En osallistuisi rahallisesti, en talkoisiin. Voisin vielä tuliaisia, kuten vieraiden on tapana.
Tulisit siis vieraana/vieraaksi perheesi kesänviettopaikkaan, jossa kaikki muutkin puolisosi sisarusten puolisot tuntevat samoin? Mikä voisi mennä pitkässä juoksussa pieleen tällaisessa paikassa?
Sehän suojelee kaikkien osapuolten lapsia siltä, että mökille tulee liikaa omistajia, tai serkusten ulkopuolisia tuntemattomia. Ota asia esiin siltä kannalta, kenellekään ei pitäisi asiasta olla valittamista.