Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtautua mökkiin, josta perijän puoliso on rajattu ulos?
09.09.2026 |
Jos puolison vanhemmat tekevät testamentin, jossa puoliso rajataan pois omistajana. Miten puolisona kannattaa suhtautua? Osallistutteko puolisona remontteihin ajallisesti ja rahallisesti?
Jos mökkeilyyn panostaminen on tavoitteissa, kannattaako tällöin (perintömökistä ulos jäävän) puolison ostaa oma mökki
Kommentit (1139)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten suhtautua ihmiseen, joka vetää pultit puolison vanhempien testamentista 😌
Luitko "Teposta ja Tiinasta"?
Myös köyhempi osapuoli joutuu maksamaan puolet omaisuudesta itseään rikkaammalle tietyissä vanhempien testamentti-tilanteissa.
On se ihan pulttien vetämisen paikka. Sen lisäksi ero voi olla muutenkin karmea tilanne.
No ei ole.
Sitä perintöä ei ole yhdessä hankittu, ja on täysin oikein että erossa se menee sille perijälle kokonaan, toisen köyhyydestä huolimatta.
Köyhempi siis voi joutua maksamaan puolet omastaan rikkaammalle. Myös saamastaan perinnöstä.
Kannattaa siis laittaa nuo asiat kuntoon. Vain typerys ei niin tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten suhtautua ihmiseen, joka vetää pultit puolison vanhempien testamentista 😌
Luitko "Teposta ja Tiinasta"?
Myös köyhempi osapuoli joutuu maksamaan puolet omaisuudesta itseään rikkaammalle tietyissä vanhempien testamentti-tilanteissa.
On se ihan pulttien vetämisen paikka. Sen lisäksi ero voi olla muutenkin karmea tilanne.
No ei ole.
Sitä perintöä ei ole yhdessä hankittu, ja on täysin oikein että erossa se menee sille perijälle kokonaan, toisen köyhyydestä huolimatta.
Köyhempi siis voi joutua maksamaan puolet omastaan rikkaammalle. Myös saamastaan perinnöstä.
Kannattaa siis laittaa nuo asiat kuntoon. Vain typerys ei niin tee.
Varmasti vaikea homma, jos on puolisona vastaava tyyppi kuin tuo tämän ketjun äänekkäin (aloittajako?). Ottaa edes puheeksi, niin toinen alkaa syytellä "Et siis rakasta minua, kun mietit tuollaista???" " En siis selvästi kuuluu sinusta perheeseen enkä sukuun?" "Annat vanhempien määräillä minun yli?" "Haluat siis avioeroa ja lyödä kapuloita meidän liittoon??" "Eikö niin? 😡😤"
sivusta
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä on keskustelu mennyt yleistuesta ja tt-tuesta keskusteluksi. Ehei nuo puolison rahoilla elävät ja puolison perintöä kuolaavat sellaisilla elä. Ei ne riittäis niiden elintasoonkaan. Nuo haluaa lähtökohtaisesti vähän hienompaa elämää, kun joku kituuttelu muutaman satasen yleistuella. Sen takia ne on valinneetkin puolison varojen ja tulevan perinnön mukaan. Eron voi ottaa korkeintaan sitten, kun on saamassa itselleen mukavan määrän varallisuutta loppuelämän elätykseen. Ettei tarvi kituutella jollain olemattomilla tukirahoilla.
Höpsis. Siksi on opiskeltu kunnon ammatti ka hakeuduttu hyväpalkkaisiin töihin, ihan itse. Ja sitten sijoitettu osa palkasta. Viisikymppisenä on se tilanne, ettei enää voi mitenkään joutua tukien varaan ja hyvä niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä on keskustelu mennyt yleistuesta ja tt-tuesta keskusteluksi. Ehei nuo puolison rahoilla elävät ja puolison perintöä kuolaavat sellaisilla elä. Ei ne riittäis niiden elintasoonkaan. Nuo haluaa lähtökohtaisesti vähän hienompaa elämää, kun joku kituuttelu muutaman satasen yleistuella. Sen takia ne on valinneetkin puolison varojen ja tulevan perinnön mukaan. Eron voi ottaa korkeintaan sitten, kun on saamassa itselleen mukavan määrän varallisuutta loppuelämän elätykseen. Ettei tarvi kituutella jollain olemattomilla tukirahoilla.
Höpsis. Siksi on opiskeltu kunnon ammatti ka hakeuduttu hyväpalkkaisiin töihin, ihan itse. Ja sitten sijoitettu osa palkasta. Viisikymppisenä on se tilanne, ettei enää voi mitenkään joutua tukien varaan ja hyvä niin.
Jos sulla on hyvä palkka ja hyvät sijoitukset, niin miksi sulle on niin tärkeää saada avioerossa omaksi joku miehen suvun perintömökin puolikas?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harvemmin ihminen perii mökin niin nuorena, että on lapset ruokittavana. Ja harvoin perii pelkän mökin, tulee rahaakin yleensä jos on mökki. Mökillä elelee edullisesti kesät. Voi kalastaa ja sienestää ja marjastaa sekä laittaa vaikka perunamaan.
Edullisesti kesät? Kalastaa toki voi jos on järvi jossa on syötävää kalaa tarpeeksi. Kaikista ei sellaista tule paljoakaan. Marjastuskausi on muutamia viikkoja ja taaskin oletetaan että mökin lähellä on metsiä joista löytyy reilusti marjoja, ja ihan joka vuosi. Nekin pitää sitten jonnekin säilöä jos meinaa niitä pidempään syödä. Perunamaan voi laittaa, mutta sitten kannattaa laittaa muutakin, porkkanaa, kaalia, kukkakaalia.
On aina hauskaa lukea näitä kaupunkilaisten unelmia siitä kuinka maalla voi elää "edullisesti". Juu, kyllä sen voi tehdä mutta vaatii investointeja, kovaa työtä ja suunnittelua sekin. Ja rahaa on kuitenkin tultava jostain, kaikkea ruokaa olisi tosi hankalaa itse kasvattaa.
Nimim pientilallisen tytär
No siksi en paljoa sitä perunamaata tuossa painottanut. Ei viljely ole helppoa eikä mökkiläisen kasvimaa tuota koko vuoden ruokia millään. Mutta omalla mökilläni on meressä kalaa ja metsässä marjoja, eikä se ole mitenkään harvinainen tilanne. Olen sinne ostanut pakastimen, jonne voi laittaa ylimääräiset. Pihassa on muutama hedelmäpuu ja kohtuullisella vaivalla saa marjapensaista satoa.
Perunat ja vihannekset ovat kesällä edullisia kaupassakin. Marjat ovat kalliita, ja sienet, niitä on kiva kerätä omasta metsästä. Minä en tosin ole työtön enkä köyhäkään, teen noita asioita huvikseni. Kesällä mökillä eläessä ei paljoa kulu rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ottaa kesämökin perinnöksi joutuu ottamaan myös omistusasunnon. Perintö täytyy ottaa kokonaan vastaan tai ei mitään.
Minkä omistusasunnon? Meillä oli omistusasunto myyty ja äiti muuttanut vuokralle kerrostaloon, kun ei enää jaksanut/halunnut siivota isoa taloa ja hoitaa pihaa.
-ohis
On muitakin eläkeläisiä kuin sun äiti.
Tietenkin on, monilla ei ole mökki ja omistusasunto-ongelmaa vaan ne hoidettu hyvissä ajoin.
Mikä siinä omistusasunnon ottamisessa on vikana? Onko joku oletus, että ne on kaikki jotain homemörskiä, jos on viime vuosituhannen puolella rakennettu? Mulla on useampi tuttu, joka asuu perheineen 80-luvun lapsuudenkodissaan, jonka on vanhemmiltaan saanut. Hyvillä paikoilla ovat kaupungeissa nuo omakotitalot.
Kyllä se vain mutkistaa monta asiaa, jos lapsia on useampi ja leskeksi jäänyt toinen vanhempi asuu siinä omistusasunnossa vaikka 20-30 vuotta. Ensin ylläpitokulut juoksevat koko sen ajan, ja tunnettuahan on, että useamman kokin soppa on, mitä on. Lopulta toisenkin vanhemman kuoltua pitäisi löytyä ostaja joko sisaruksista tai ulkopuolelta, eikä innokkaita ehkä ihan ruuhkaksi asti ole, kun leski ei sen 20-30 vuoden aikana ole juuri peruskorjauksia tehnyt ja ikää rakennukselle on joka tapauksessa tullut koko ajan lisää. Lisäksi saisi olla aika hyvä tuuri, että se omistusasunto olisi just jollekin sisarukselle passelissa paikassa, kun aika usein lapset ovat hajaantuneet kuka minnekin pois sieltä lapsuuden paikkakunnalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä on keskustelu mennyt yleistuesta ja tt-tuesta keskusteluksi. Ehei nuo puolison rahoilla elävät ja puolison perintöä kuolaavat sellaisilla elä. Ei ne riittäis niiden elintasoonkaan. Nuo haluaa lähtökohtaisesti vähän hienompaa elämää, kun joku kituuttelu muutaman satasen yleistuella. Sen takia ne on valinneetkin puolison varojen ja tulevan perinnön mukaan. Eron voi ottaa korkeintaan sitten, kun on saamassa itselleen mukavan määrän varallisuutta loppuelämän elätykseen. Ettei tarvi kituutella jollain olemattomilla tukirahoilla.
Höpsis. Siksi on opiskeltu kunnon ammatti ka hakeuduttu hyväpalkkaisiin töihin, ihan itse. Ja sitten sijoitettu osa palkasta. Viisikymppisenä on se tilanne, ettei enää voi mitenkään joutua tukien varaan ja hyvä niin.
Jos sulla on hyvä palkka ja hyvät sijoitukset, niin miksi sulle on niin tärkeää saada avioerossa omaksi joku miehen suvun perintömökin puolikas?
Ei olekaan. Mulla on oman suvun kokonainen mökki yksin omanani, avio-oikeudesta vapaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melkein aina näon tehdään, sillä taataan se, ettei eron tullen puoliso hyödy siitä.
Tuossa tilanteessa nauttisin mökin käytöstä sujuvasti, mutta jos kustantaisin siihen vaikka saunarempan tai uuden laiturin, jemmaisin kuitit talteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Melkein aina näon tehdään, sillä taataan se, ettei eron tullen puoliso hyödy siitä.
Tärkeintä avioliitossa on molemminpuolin jatkuasti valmistautua eroon? Ei ihme, että erotaan.
"Aivan. En minäkään aio tehdä niin. Lapsille olen neuvonut, että hyvä koulutus, asiallinen työura ja koko ajan pieni virta sijoituksiin. Näin vältetään tukiloukut."
Kukaan vain ei enää nykyään voi luottaa saavansa "asiallisen työuran". Se voi katketa esim. juuri silloin kun on hankittu perheelle velalla se omistusasunto tai jossain muussa mahdollisimman hankalassa vaiheessa.
Juuri se on ollut asiallisen kokoisen työttömyysturvan koko idea että silloin uskaltaa ottaa elämän isoja askeleita kun ei tarvitse niin jännittää että tuleeko ne YT:t kohdalle juuri pahimpaan aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ottaa kesämökin perinnöksi joutuu ottamaan myös omistusasunnon. Perintö täytyy ottaa kokonaan vastaan tai ei mitään.
Minkä omistusasunnon? Meillä oli omistusasunto myyty ja äiti muuttanut vuokralle kerrostaloon, kun ei enää jaksanut/halunnut siivota isoa taloa ja hoitaa pihaa.
-ohis
On muitakin eläkeläisiä kuin sun äiti.
Tietenkin on, monilla ei ole mökki ja omistusasunto-ongelmaa vaan ne hoidettu hyvissä ajoin.
Mikä siinä omistusasunnon ottamisessa on vikana? Onko joku oletus, että ne on kaikki jotain homemörskiä, jos on viime vuosituhannen puolella rakennettu? Mulla on useampi tuttu, joka asuu perheineen 80-luvun lapsuudenkodissaan, jonka on vanhemmiltaan saanut. Hyvillä paikoilla ovat kaupungeissa nuo omakotitalot.
Kyllä se vain mutkistaa monta asiaa, jos lapsia on useampi ja leskeksi jäänyt toinen vanhempi asuu siinä omistusasunnossa vaikka 20-30 vuotta. Ensin ylläpitokulut juoksevat koko sen ajan, ja tunnettuahan on, että useamman kokin soppa on, mitä on. Lopulta toisenkin vanhemman kuoltua pitäisi löytyä ostaja joko sisaruksista tai ulkopuolelta, eikä innokkaita ehkä ihan ruuhkaksi asti ole, kun leski ei sen 20-30 vuoden aikana ole juuri peruskorjauksia tehnyt ja ikää rakennukselle on joka tapauksessa tullut koko ajan lisää. Lisäksi saisi olla aika hyvä tuuri, että se omistusasunto olisi just jollekin sisarukselle passelissa paikassa, kun aika usein lapset ovat hajaantuneet kuka minnekin pois sieltä lapsuuden paikkakunnalta.
"Kyllä se vain mutkistaa monta asiaa, jos lapsia on useampi ja leskeksi jäänyt toinen vanhempi asuu siinä omistusasunnossa vaikka 20-30 vuotta. Ensin ylläpitokulut juoksevat koko sen ajan, ja tunnettuahan on, että useamman kokin soppa on, mitä on. Lopulta toisenkin vanhemman kuoltua pitäisi löytyä ostaja joko sisaruksista tai ulkopuolelta, eikä innokkaita ehkä ihan ruuhkaksi asti ole, kun leski ei sen 20-30 vuoden aikana ole juuri peruskorjauksia tehnyt ja ikää rakennukselle on joka tapauksessa tullut koko ajan lisää."
Mutta onko se leski, jonka ne pitäisi remontit pitäisi teettää ja maksaa? Ne kuluthan kuuluu osaltaan niille perillisille perikunnassa. Joten voi olla, että remontoimattomuus ei johdu leskestä ja lesken haluamisesta, vaan niiden perillisten haluttomuudesta/kyvyttömyydestä (ei ole varaa remontteihin, joihin leskellä ei yksin ole varaa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ottaa kesämökin perinnöksi joutuu ottamaan myös omistusasunnon. Perintö täytyy ottaa kokonaan vastaan tai ei mitään.
Minkä omistusasunnon? Meillä oli omistusasunto myyty ja äiti muuttanut vuokralle kerrostaloon, kun ei enää jaksanut/halunnut siivota isoa taloa ja hoitaa pihaa.
-ohis
On muitakin eläkeläisiä kuin sun äiti.
Tietenkin on, monilla ei ole mökki ja omistusasunto-ongelmaa vaan ne hoidettu hyvissä ajoin.
Mikä siinä omistusasunnon ottamisessa on vikana? Onko joku oletus, että ne on kaikki jotain homemörskiä, jos on viime vuosituhannen puolella rakennettu? Mulla on useampi tuttu, joka asuu perheineen 80-luvun lapsuudenkodissaan, jonka on vanhemmiltaan saanut. Hyvillä paikoilla ovat kaupungeissa nuo omakotitalot.
Kyllä se vain mutkistaa monta asiaa, jos lapsia on useampi ja leskeksi jäänyt toinen vanhempi asuu siinä omistusasunnossa vaikka 20-30 vuotta. Ensin ylläpitokulut juoksevat koko sen ajan, ja tunnettuahan on, että useamman kokin soppa on, mitä on. Lopulta toisenkin vanhemman kuoltua pitäisi löytyä ostaja joko sisaruksista tai ulkopuolelta, eikä innokkaita ehkä ihan ruuhkaksi asti ole, kun leski ei sen 20-30 vuoden aikana ole juuri peruskorjauksia tehnyt ja ikää rakennukselle on joka tapauksessa tullut koko ajan lisää. Lisäksi saisi olla aika hyvä tuuri, että se omistusasunto olisi just jollekin sisarukselle passelissa paikassa, kun aika usein lapset ovat hajaantuneet kuka minnekin pois sieltä lapsuuden paikkakunnalta.
"Kyllä se vain mutkistaa monta asiaa, jos lapsia on useampi ja leskeksi jäänyt toinen vanhempi asuu siinä omistusasunnossa vaikka 20-30 vuotta. Ensin ylläpitokulut juoksevat koko sen ajan, ja tunnettuahan on, että useamman kokin soppa on, mitä on. Lopulta toisenkin vanhemman kuoltua pitäisi löytyä ostaja joko sisaruksista tai ulkopuolelta, eikä innokkaita ehkä ihan ruuhkaksi asti ole, kun leski ei sen 20-30 vuoden aikana ole juuri peruskorjauksia tehnyt ja ikää rakennukselle on joka tapauksessa tullut koko ajan lisää."
Mutta onko se leski, jonka ne pitäisi remontit pitäisi teettää ja maksaa? Ne kuluthan kuuluu osaltaan niille perillisille perikunnassa. Joten voi olla, että remontoimattomuus ei johdu leskestä ja lesken haluamisesta, vaan niiden perillisten haluttomuudesta/kyvyttömyydestä (ei ole varaa remontteihin, joihin leskellä ei yksin ole varaa).
Usein leski omistaa puolet ja perilliset toisen puolikkaan. Remonttien maksaminen kuuluu omistajalle. Silti monessa tapauksessa leski maksaa remontit kokonaan ja siinähän ei ole mitään pahaa, jos perilliset ovat myös lesken perillisiä. Kuvio menee hankalammaksi, jos omistussuhteet ovat toisenlaiset ja jos perilliset eivät ole lesken perillisiä, tai jos on uusperhekuvioiden takia monimutkaisia omistus- ja perimyssuhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melkein aina näon tehdään, sillä taataan se, ettei eron tullen puoliso hyödy siitä.
Tärkeintä avioliitossa on molemminpuolin jatkuasti valmistautua eroon? Ei ihme, että erotaan.
Miksi valmistautuminen tai suunnitelmat eron varalle johtaisi eroon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melkein aina näon tehdään, sillä taataan se, ettei eron tullen puoliso hyödy siitä.
Tärkeintä avioliitossa on molemminpuolin jatkuasti valmistautua eroon? Ei ihme, että erotaan.
Miksi valmistautuminen tai suunnitelmat eron varalle johtaisi eroon?
Sellaista nyt kysytään, tyytyväisenä myhäillen kun erossa on onnistunut keplottelemaan muutaman ylimääräisen lusikan itselleen ja ennen kaikkea oman suvun laariin? Olinpa näppärä kun valmistauduin, eihän sitä koskaan voi tietää, eikä vara venettä kaada hölppölp. Eikä eron suunnittelu aiheuta eroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melkein aina näon tehdään, sillä taataan se, ettei eron tullen puoliso hyödy siitä.
Tärkeintä avioliitossa on molemminpuolin jatkuasti valmistautua eroon? Ei ihme, että erotaan.
Hyvä pitää järki mukana. Eron todennäköisyyttä pienentää se ettei sillä ole mahdollista rahastaa.
Tehdäänkö täällä muuta kuin valmistaudutaan pahimman varalle? Miten kukaan koskaan saa mitään aikaiseksi kun kaikki aika menee olemassa olevan suojelemiseen? Ai niin, tämä on Suomi, maa joka viimeiset kaksi vuosikymmentä on seissyt paikallaan kehityksessä ja pakittanut taloudessa.
Vierailija kirjoitti:
Minä tosiaan käytän miehen perimää mökkiä niin kuin omaani, mutta mihinkään kustannuksiin en osallistu, enkä pihatöitä tee. Jos ei omista, ei ole velvollisuuksiakaan.
Just näin. Minäkään en siivoa enkä hoida pihaa, en osta huonekaluja, verhoja, en paistinpannuja enkä pese vessaa koska mies omistaa meidän kodin.
Mukuloita hoidan joka toinen viikko koska ne on yhteisiä.
ps. Asun kyllä talossa.
(no tää oli sarkasmia)
Mikä siinä omistusasunnon ottamisessa on vikana? Onko joku oletus, että ne on kaikki jotain homemörskiä, jos on viime vuosituhannen puolella rakennettu? Mulla on useampi tuttu, joka asuu perheineen 80-luvun lapsuudenkodissaan, jonka on vanhemmiltaan saanut. Hyvillä paikoilla ovat kaupungeissa nuo omakotitalot.