Miten suhtautua mökkiin, josta perijän puoliso on rajattu ulos?

Vierailija kirjoitti:

Normaalissa liitossa nautitaan mökkeilystä yhdessä lasten kanssa. Lapset perivät sitten mökin. Nykyaikana vaan ei ole normaaleja liittoja ja yhteisiä lapsia vaan aina on jalka oven välissä kohti parempia ja rahakkaampia liittoja. Uusia lapsia.

Kaikki eivät nauti mökkeilystä.

Keksin parempaa tekemistä vapaa-ajalle kuin loputtoman työnteon toisen omistamalla mökillä, ja parempaa käyttöä rahalleni kuin osallistua tämän mökin remppaamiseen.

Joten olisin oikeastaan vain iloinen, ettei minulla olisi mökistä mitään vastuuta :D

Vierailija kirjoitti:

Ei tuossa mitään ongelmaa ole.

Pidät Exceliä johon kirjaa kaikki käytetyt tunnit, mihin tunnit on käytetty, ostetut tarvikkeet ja tunnit jotka olet käyttänyt mökillä oleskeluun.

Erotilanteessa sitten ihan perus poistomekaniikalla lasketaan se summa mikä on sinun osuutesi mökin ylläpidosta ja siitä vähennetään käyttöarvo. Jos poistojen jälkeinen summa on käyttöarvoa suurempi, niin sitten puolisosi maksaa sinulle tasinkoa.

Mitä jos haluaa nauttia vapaa-ajastan, eikä suunnittele eroa, eikö silloin ole paljon tarkoituksenmukaisempaa unohtaa koko sukumökki ja panostaa omaan perheeseen?

Olisin huojentunut, koska en haluaisi olla minkäänlaisena osallisena minkäänlaiseen mökkiin. Ja mitä nyt miestäni yhtään tunnen, niin hän luopuisi perinnöstä tai myisi osuutensa sisaruksilleen, koska ei haluaisi hänkään, varsinkaan sisarustensa kanssa.

Toikin olis aika hyvä kun kolme sisarusta perii mökin. Sittenkään se ei olisi puolisoiden vaan matti möllyn perikunnan. Sitten jokainen kolme lahjottaisi puolisolleen puolet osuudestaan. He joutuisivat hakemaan lainhuudon 1/6 mökistä jotta suostuisivat tulemaan saunomaan.  Koska tod näköisesti  näillä olisi edellisen suhteen lapsi siirtyisi perimäoikeus sitten tälle ihan ulkopuoliselle siitä 1/6

Ihan tarpeeksi haastavaa on,  jos lapsia on useampia ja sisarusten tulee pystyä mökistä sopimaan, huolehtimaan ja viihtymään tasavertaisesti (taloudellisesti ja töiden puolesta). Jos siihen soppaan tulee vielä sisarusten puolisot omistussuhteineen mukaan saa olla kyllä esimerkillinen perhe todella hyvine perhesujteineen, että tässä onnistuu ilman suurta mielipahaa ja stressiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuossa mitään ongelmaa ole.

Pidät Exceliä johon kirjaa kaikki käytetyt tunnit, mihin tunnit on käytetty, ostetut tarvikkeet ja tunnit jotka olet käyttänyt mökillä oleskeluun.

Erotilanteessa sitten ihan perus poistomekaniikalla lasketaan se summa mikä on sinun osuutesi mökin ylläpidosta ja siitä vähennetään käyttöarvo. Jos poistojen jälkeinen summa on käyttöarvoa suurempi, niin sitten puolisosi maksaa sinulle tasinkoa.

Mitä jos haluaa nauttia vapaa-ajastan, eikä suunnittele eroa, eikö silloin ole paljon tarkoituksenmukaisempaa unohtaa koko sukumökki ja panostaa omaan perheeseen?

Ja kieltää lapsilta sukumökki, tuleva perintö ja kaikki siihen liittyvä?

Aika itsekeskeistä. Vihaatko lapsiasi?

Ne lapset sen sukumökin kuitenkin perii, oli siinä sinun ja puolison välisessä tilanteessa mitä tahansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi omaisuutta muka pitäisi jättää jollekin muulle kuin omalle lapselleen? Tyhmä ajatuskin, pitäisi olla laissa kirjattuna että puolisoilla ei ole toisen perintöihin oikeutta. 

Omat vanhemmat peritään, ei muiden. 

Se ei ole tämän keskustelun aihe. Aihe on sukumökit, joista puolisot ovat poissuljettuja heti päivästä yksi viimeiseen hengenvetoon. Huomaa monikko. Miksi poissuljetut rakentaisivat perheilleen yhteistä paikkaa tällaiseen järjestelyyn? Itse en keksi ensimmäistäkään syytä.

Niille, jotka kirjoittavat kuinka mukavaa on yhdessä ja sienimetsässä, kannattaa muistaa, että kaikki pitävät naamionsa, eivätkä pilaa yhteisiä hetkiä. Ovatko kaikki edes mukana siellä sienimetsässä, vai onko joillain kenties muuta puuhaa silloin ja jatkossa myös usein kun mökkiviikonloppua ehdotetaan?

Eihän se rahan laittaminen tietysti heille kuulukaan, aivan itse mökkini kulut maksan. Mutta ei myöskään kuulu omistaminenkaan sen enempää. Jokainen kuitenkin tekee mökillä töitä oman osansa aivan kuten muuallakin, ruoat, siivous jne tehdään yhdessä.  

Ei meillä ole ollut tapana kinuta rahaa muilta, me vanhemmat lahjoitamme lapsille rahaa aina kolmen vuoden välein. Nuoret pariskunnat saavat siis pitää omansa tietysti, ja hieman ylikin. 

Ja meillä ei kyllä mitään naamioita ole, kun kaikki toisistamme pidämme. Tuskin nuo soittelisivat, kyläilisivät ja pyytelisivät reissuun mukaan jos joistain naamioista kyse olisi. 

Sitten kun itse en enää mökkiä käytä niin lahjoitan tämän lapsilleni jos tästä yhä kiinnostuneita ovat. Puolisot tietysti poissulkien. Jos ei kiinnostusta ole niin sitten myyn. 

Oudon kyyninen ja rahanhimoinen asenne sinulla kyllä on. 

Tuo testamentti suojaa puolisoasi, jos teille tulee ero. Puolisosi voi kuitenkin tehdä testamentin, jossa olet mökin perijänä, kun hänestä aika jättää. Jos teillä on lapsia, niin lapsethan puolisosi perii, joten sinun ja minun omaisuudella ei suurta väliä ole. Voitte myös tehdä keskinäisen velkakirjan mökkiin sijoittamistasi rahoista. Jos tulee ero, niin mies maksaa sijoituksesi sinulle. On ihan oma asiasi, jos haluat ostaa oman mökin ja molemmat mökkeilette tahollanne, jos koet sen paremmaksi vaihtoehdoksi. Voit silti hävitä rahaa.

Meillä minulle perinnöksi tulevasta omaisuudesta on puoliso suljettu pois. On nykyään suositeltu käytäntö. Meillä on kuitenkin keskinäinen testamentti, jossa perimme toisemme ja toissijaisena saajana on yleishyödyllinen yhdistys, koska meillä ei ole lapsia.

Vaikka ei mitään poissulkevaa lauseketta ole ja henkilö perii kiinteää omaisuutta, se on vain hänen. Ei puolison. Rekistereissä on perijän nimi, ei yhteisomistusta.

Kun henkilö kuolee, mökki on edelleen vain hänen. Lesken omaisuus luetellaan erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaalissa liitossa nautitaan mökkeilystä yhdessä lasten kanssa. Lapset perivät sitten mökin. Nykyaikana vaan ei ole normaaleja liittoja ja yhteisiä lapsia vaan aina on jalka oven välissä kohti parempia ja rahakkaampia liittoja. Uusia lapsia.

Kaikki eivät nauti mökkeilystä.

Keksin parempaa tekemistä vapaa-ajalle kuin loputtoman työnteon toisen omistamalla mökillä, ja parempaa käyttöä rahalleni kuin osallistua tämän mökin remppaamiseen.

Joten olisin oikeastaan vain iloinen, ettei minulla olisi mökistä mitään vastuuta :D

Harmi vain, jos puoliso sitten syytää aikaa ja rahaa siihen mökkiin, kun se on sitten omalta perheeltä pois. Kun pitäisi vaikka kotona tehdä remontti A ja mökillä remontti B, mutta molempiin ei ole kerralla varaa, niin kumpi odottaa, varsinkin jos mökissä on muita osakkaita, jotka päsmäröivät ja vaativat milloin mitäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi omaisuutta muka pitäisi jättää jollekin muulle kuin omalle lapselleen? Tyhmä ajatuskin, pitäisi olla laissa kirjattuna että puolisoilla ei ole toisen perintöihin oikeutta. 

Omat vanhemmat peritään, ei muiden. 

Se ei ole tämän keskustelun aihe. Aihe on sukumökit, joista puolisot ovat poissuljettuja heti päivästä yksi viimeiseen hengenvetoon. Huomaa monikko. Miksi poissuljetut rakentaisivat perheilleen yhteistä paikkaa tällaiseen järjestelyyn? Itse en keksi ensimmäistäkään syytä.

Niille, jotka kirjoittavat kuinka mukavaa on yhdessä ja sienimetsässä, kannattaa muistaa, että kaikki pitävät naamionsa, eivätkä pilaa yhteisiä hetkiä. Ovatko kaikki edes mukana siellä sienimetsässä, vai onko joillain kenties muuta puuhaa silloin ja jatkossa myös usein kun mökkiviikonloppua ehdotetaan?

Eihän se rahan laittaminen tietysti heille kuulukaan, aivan itse mökkini kulut maksan. Mutta ei myöskään kuulu omistaminenkaan sen enempää. Jokainen kuitenkin tekee mökillä töitä oman osansa aivan kuten muuallakin, ruoat, siivous jne tehdään yhdessä.  

Ei meillä ole ollut tapana kinuta rahaa muilta, me vanhemmat lahjoitamme lapsille rahaa aina kolmen vuoden välein. Nuoret pariskunnat saavat siis pitää omansa tietysti, ja hieman ylikin. 

Ja meillä ei kyllä mitään naamioita ole, kun kaikki toisistamme pidämme. Tuskin nuo soittelisivat, kyläilisivät ja pyytelisivät reissuun mukaan jos joistain naamioista kyse olisi. 

Sitten kun itse en enää mökkiä käytä niin lahjoitan tämän lapsilleni jos tästä yhä kiinnostuneita ovat. Puolisot tietysti poissulkien. Jos ei kiinnostusta ole niin sitten myyn. 

Oudon kyyninen ja rahanhimoinen asenne sinulla kyllä on. 

Niin, ja ei ole kaikki lähdössä sienimetsään, miksi edes pitäisi? Sinne lähtevät ne jotka sinne haluavat. Miniä sitä minulle ehdotti ja lapset tietysti innostuivat. Lähdetään kunhan lasten ruoka-aika on ohi. 

Tyttärelläni ja miehellään on tuossa nikkarointiprojekti käynnissä ja sanoivat että jäävät papan ja vauvan kanssa touhuilemaan sen kanssa. Vauvan kanssa metsässä kun on hieman hankalaa. 

Miten näin uusliittojen aikaan kun avioidutaan henkilön kanssa jolla on ökömökki ihan omissa nimissään? 

Tämän keskustelun periaatteen mukaan uus puoliso ei mene mökille jos ei saa puolikasta lahjakirjalla itselleen?

Entä jos mökin omistaja vaatii avioehdon jotta mökki jää hänen lapsilleen aikoinaan eikä ajaudu vaikka lapsipuolille.

Mites sitten henkilöt jotka eivät mene mökille jota eivät omista?

Vierailija kirjoitti:

Ihan tarpeeksi haastavaa on,  jos lapsia on useampia ja sisarusten tulee pystyä mökistä sopimaan, huolehtimaan ja viihtymään tasavertaisesti (taloudellisesti ja töiden puolesta). Jos siihen soppaan tulee vielä sisarusten puolisot omistussuhteineen mukaan saa olla kyllä esimerkillinen perhe todella hyvine perhesujteineen, että tässä onnistuu ilman suurta mielipahaa ja stressiä. 

Kyllähän ne puolisot siellä taustalla ovat joka tapauksessa, omistivat tai eivät: jos mökille pitää ruveta suunnittelemaan jotakin kymppitonnien remppaa, niin meinaatko, etteivät puolisot ole asiasta mitään mieltä (paitsi jo perheessä on rahaa ihan ovista ja ikkunoista ulos heiteltäväksi)?

Saat viettää siellä ilmaiseksi aikaa? Eikös se ole hyvä?

Vierailija kirjoitti:

Saat viettää siellä ilmaiseksi aikaa? Eikös se ole hyvä?

Ja remonttikustannukset menee kaiken lisäksi puolison pussista. 

Minä suhtautuisin täydellisen välinpitämättömästi. Menisin vieraana, jos kutsuttaisiin. En osallistuisi rahallisesti, en talkoisiin. Voisin vielä tuliaisia, kuten vieraiden on tapana.

Voisiko joku selittää miksi kuvittelee olevansa puolisonsa omaisuuden omistaja jos ei olisi appivanhempien testamentissa tuota lausetta avioeron varalta?   

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuossa mitään ongelmaa ole.

Pidät Exceliä johon kirjaa kaikki käytetyt tunnit, mihin tunnit on käytetty, ostetut tarvikkeet ja tunnit jotka olet käyttänyt mökillä oleskeluun.

Erotilanteessa sitten ihan perus poistomekaniikalla lasketaan se summa mikä on sinun osuutesi mökin ylläpidosta ja siitä vähennetään käyttöarvo. Jos poistojen jälkeinen summa on käyttöarvoa suurempi, niin sitten puolisosi maksaa sinulle tasinkoa.

Mitä jos haluaa nauttia vapaa-ajastan, eikä suunnittele eroa, eikö silloin ole paljon tarkoituksenmukaisempaa unohtaa koko sukumökki ja panostaa omaan perheeseen?

Ja kieltää lapsilta sukumökki, tuleva perintö ja kaikki siihen liittyvä?

Aika itsekeskeistä. Vihaatko lapsiasi?

Ne lapset sen sukumökin kuitenkin perii, oli siinä sinun ja puolison välisessä tilanteessa mitä tahansa. 

Et taida ymmärtää, että sinä olet tässä yhtälössä sukumökkiosuutesi se ylimääräinen? Perhe on se tiimi joka tekee ja rakentaa. Syyttele toki lapsesi puolisoa itsekkyydestä tai vaikka mistä, mutta ränsistyvät sukumökit ympäri Suomen todistaa, miten asia on suuremmassa kuvassa kuin juuri sinun pääsi sisällä.

Vierailija kirjoitti:

Ihan tarpeeksi haastavaa on,  jos lapsia on useampia ja sisarusten tulee pystyä mökistä sopimaan, huolehtimaan ja viihtymään tasavertaisesti (taloudellisesti ja töiden puolesta). Jos siihen soppaan tulee vielä sisarusten puolisot omistussuhteineen mukaan saa olla kyllä esimerkillinen perhe todella hyvine perhesujteineen, että tässä onnistuu ilman suurta mielipahaa ja stressiä. 

Meillä mökki päätyi perunkirjoituksessa ihan sovussa veljelle, eikä yhteisomistukseen. 

Onko täällä sisarustensa kanssa mökkejä omistavia paikalla? Tilanteessa, jossa puolisoita ei ole rajattu testamentilla ulos, pitäisikö tällöin sisarusten periaatteessa keskenään sopia, että kaikki tekevät avioehdon puolisoidensa kanssa, jossa mökki on rajattu yhteisestä omaisuudesta ulos? Itsellä ehkä tällainen tilanne edessä ja vähän hirvittää, eihän nyt sisarusten avioehtoihin ole kellään ulkopuolisella mitään sanomista, mutta aika ikävä tilanne jos ero tulee jollekin sisaruksista ja mökkiä lähdetään osittamaan jollekin siskon e-miehelle (joka voi kieltäytyä myymästä tätä osuuttaan)?