Miten suhtautua mökkiin, josta perijän puoliso on rajattu ulos?

"Niin tätä tarkoitin. Jokainen avioliitto päättyy. Joko kuolemaan tai eroon. Ilman avioehtoa kaikki tasataan."

Tartuin tuohon aikaisemman tekstisi sanaan "yhteistä omaisuutta". Avioliitossa ei ole yhteistä omaisuutta vaan jokainen omaisuus on aina jonkun, joskus tietyllä osuudella. Esim. yhteinen asunto omistetaan usein 50/50. Se ei silti ole yhteistä omaisuutta vaan toisella on 50% ja toisella 50%.

Ja kuolemassa omaisuuksia tasataan muuten vain jos vainaja on leskeä varakkaampi. Leski ei koskaan maksa tasinkoa kuolinpesälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitte ostaa puolison kanssa ihan oman mökin jos ei sukumökki kiinnosta.

Mies voi myydä mökin ja rahoittaa sillä uutta yhteistä mökkiä.

Useimmiten on rajattu pois myös oikeus mökin tilalle tulevaan omaisuuteen. Eli jos mies rahoittaa mökin myynnistä saaduilla rahoilla uutta mökkiä, niin puolisolla ei ole oikeutta myöskään siihen osuuteen uudesta mökistä, mitä on rahoitettu mökkirahoilla. 

Mutta eihän tuolla rajaamisella käytännössä ole puolisolle merkitystä, jos pysyy yhdessä. Erotilanteessa se vaikuttaa. 

Vaikea uskoa. Kuinka pitkälle hamaan tulevaisuuteen ne rahat on korvamerkitty? 

Käytännössä ei kovin pitkälle. Sen verran että perintö on jaettu.

"Puhuimme lasten puolisoiden poissulkemisesta tetamentissa ja tässä mielestäni ohitit testamentin rajoitukset, perintömökki kasvattaa toisen osapuolen omaisuutta, joka lukemani perusteella vaikuttaisi tasinkoon.  Voisit ilmaista vähän tarkemmin, mitä tarkoitat ;)"

Tarkoitan että perintömökki vaikuttaa tasinkoon automaattisesti vain jos kummankin puolison omaisuudet ovat sitä ennen saman kokoiset eli siis perintö korottaa toisen omaisuuden toista suuremmaksi. Tämä ei ole läheskään aina se tilanne vaan toisella voi olla valmiiksi enemmän omaisuutta, perittyä varallisuutta tms. 

On siis ihan tapauskohtaista miten se vaikuttaa.

Jos siis lapsesi on vaikka naimisissa miljonäärin kanssa, voit ihan rauhassa jättää hänelle perintöä ilman ehtoja koska hän ei tule koskaan maksamaan miljonäärille tasinkoa vaan päinvastoin saamaan sitä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämä aiheuttaa näin paljon tunteita? 

Meillä on avioehto ja mökki rajattu pois testamentissa. Sisaruksellani ei ole avioehtoa, joten testamentti on sitä varten. 

Kummallekin ollut alusta asti selvää, että vanhempien jättämä perintö on omaa omaisuutta, miksi ei olisi? En minä koe olevani oikeutettu mieheni suvun omaisuuteen. Miksi olisin? 

Lapset perii sitten aikanaan meidät ja heille siirtyy sukujen omaisuutta. Omaisuus vaan suojataan avioeroilta ja muulta kieroilulta jo ennakkoon. 

Koska perinnönjako aiheuttaa paljon tunteita. Ihmiset mieltää sitä harvoin pelkäksi omaisuuden siirtämiseksi vaan siihen liitetään vanhoja tunteita, ehkä kaunoja, joskus hyvinkin kaukaa menneisyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitte ostaa puolison kanssa ihan oman mökin jos ei sukumökki kiinnosta.

Mies voi myydä mökin ja rahoittaa sillä uutta yhteistä mökkiä.

Useimmiten on rajattu pois myös oikeus mökin tilalle tulevaan omaisuuteen. Eli jos mies rahoittaa mökin myynnistä saaduilla rahoilla uutta mökkiä, niin puolisolla ei ole oikeutta myöskään siihen osuuteen uudesta mökistä, mitä on rahoitettu mökkirahoilla. 

Mutta eihän tuolla rajaamisella käytännössä ole puolisolle merkitystä, jos pysyy yhdessä. Erotilanteessa se vaikuttaa. 

Vaikea uskoa. Kuinka pitkälle hamaan tulevaisuuteen ne rahat on korvamerkitty? 

Ja miten hyvin niitä rahoja ja niiden alkuperää pystyy enää vuosikymmenten jälkeen selvittämään? Siis joo, jos ostaa mökkirahoilla toisen mökin, niin se nyt vielä on konkreettinen tilalle tullut omaisuus, mutta jos käyttää mökkirahoja elämiseen, pikkuremontteihin ja vaikka tavanomaisten huonekalujen hankintaan, niin kuka näitä setvii ja varsinkaan niille mitään arvoa pystyy enää myöhemmin laskemaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Minusta se riippuu täysin siitä haluaako mökillä viettää aikaa vai ei. Jos mökki on sellainen että siellä viihtyy niin miksi siihen ei käyttäisi myös aikaansa ja ehkä rahaakin jos se on tarpeen. Mielessä kannattaa toki pitää se että mökki ei ole sinun omaisuutta ja riitatilanteissa omistajan oikeus omaisuuteen on olemassa."

 

 

 

Siitä juuri on kyse. Itse ainakin pitäisin sen mielessä ensisijaisesti. Miehen mökki, miehen rempat ja kulut.

Mutta käytöstäkin aiheutuu kuluja jos mökillä todella viihtyy ja siellä vietää aikaa niin miksi ei osallistuisi myös kuluihin jos se on tarpeen ja niin sovitaan.

Vieraista koituu kuluja, eikä heiltä kysytä siitä rahaa. Itse tunnen itseni sukumökillä vieraaksi, miksi en enää edes käy siellä. Aika ei yksinkertaisesti riitä ja halu ajella toiselle puolelle maata vieraaksi ja elämään vapaa-aikaa toisten säännöillä ja tavoilla ei kiinnosta yhtään, miksi lopetin sukumökillä käymisen kokonaan.

Mihinkään muuhun kanssakäymiseen sukumökillä käymättömyys ei vaikuta. Koko idea, että toisen puolison vanhemmat määräävät pariskunnan asioista on aivan absurdi. Lisärajaaminen avioliiton sisällä pitääkseen puntit tasan eivät vahvista liittoa, vaan valmistavat avioeron. Sitäkö vanhemmat halusivat ehtoja laatiessaan?

Vanhempien velvollisuus on tehdä tuollainen rajaus, jos heidän lapsensa ei ole ymmärtänyt tehdä avio ehtoa. Jos pariskunnalla on lapsia, he tulevat sitten perimään sen mökin.  Suvun omaisuus on hyvä pitää suvun hallussa eikä jättää kenenkään onnen onkijan ulottuville. Jos pariskunnan suhde on kunnossa eikä lapsia ole, voi perillinen tehdä hallintaoikeus testamentin puolisonsa hyväksi.

Se ei ole mikään velvollisuus, vaan tae tulevista ongelmista. Ellei luota lapsensa valintaan vielä vuosikymmenten jälkeenkään, ei luota. Kannattaa varautua siihen, että jää melko yksinäiseksi kuin tuollaisen rajauksen tekee. Miksi ulosrajattu tulisi edes vanhainkodissa käymään, kun epäluottamusta on osoitettu teoin viimeiset vuosikymmenet? Varaudu siihen ja huomaa, että kyse ei ole kosto, vaan teoillasi synnyttämäsi tunne yhtyeenkuulumattomuudesta.

No miksi puolison vanhempia sitten kuuluisi mennä katsomaan vanhainkotiin oli he rajanneet testamentissa pois puolisot tai ei?

No ei se perintö ole mikään maksu ihmissuhteen ylläpidosta.

Eli miksi niitä puolison vanhempia sitten pitäisi käydä katsomassa ihan riippumatta onko heidän testamentti lasten puolisoiden avio-oikeuden poissulkeva vai ei?

Heitä käydään katsomassa jos haluaa heitä käydä katsomassa. Ei minkään perinnön toivossa. 

Minä ainakin mielelläni auttelen appea ja anoppia, ovat mukavia ihmisiä. Anopin kanssa käymme pari kertaa kuukaudessa kahdestaan lounaalla ja näin syksyisin sieni- ja puolukkametsässä. Enkä todellakaan mitään perintöä heiltä odota, mieheni heidät tietysti perii. Minä perin omat vanhempani. 

Molemmat poissuljettuja kuten olla kuuluukin. 

Miksi tuota asiaa sitten jankutetaan tässä ketjussa. Se ei millään tavalla liity siihen miten perintö jaetaan.

"Ja miten hyvin niitä rahoja ja niiden alkuperää pystyy enää vuosikymmenten jälkeen selvittämään? Siis joo, jos ostaa mökkirahoilla toisen mökin, niin se nyt vielä on konkreettinen tilalle tullut omaisuus, mutta jos käyttää mökkirahoja elämiseen, pikkuremontteihin ja vaikka tavanomaisten huonekalujen hankintaan, niin kuka näitä setvii ja varsinkaan niille mitään arvoa pystyy enää myöhemmin laskemaan?"

Jos kiinteään omaisuuteen liittyy avio-oikeuden poissulkeva ehto niin kyllä se raukeaa käytännössä heti jos sen omaisuuden myy ja muuttaa rahaksi. Näiden rajausten tarkoitus on vain ja ainoastaan estää jotain suvulle tärkeää kiinteää omaisuutta joutumasta aviopuolisolle. Se ei enää rajoita sen mahdollisen arvon siirtymistä jonnekin jos se on myyty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on mieheni kanssa testamentti, jossa on rajattu lastemme puolisot pois siten, että esim. jos tyttäremme eroaa miehestään niin tämä mies ei tule koskaan perimään mitään tyttäremme perintöosuudesta. Yleensäkin testamentissa on usein tapana rajata tällä tavalla perijöiden avo- ja aviopuolisto pois.

Tapa on tavallinen tyttärien kohdalla. Miksi vanhemmat eivät luota tyttäriinsä? Hyvää siinä varmasti halutaan, mutta sekaantumalla tällä tavoin lapsensa elämään ja perhe-elämään se tahto tekee vain hallaa. Ulosrajattu ei koskaan tule tuntemaan itseään sen suvun täysimääräisenä jäsenenä, josta hänet rajataan pois. Se kannattaa pitää mielessä.

Ei kannata ihmetellä, miksi tytär kovin usein saa aivan itse viettää sukunsa juhlia, hautajaisia ja muita asioita, jotka sisältävät rajauksen tehneet vanhemmat. Lasten asiat, kuten ripiltä pääsy, lakkiaiset yms. vietetään tietenkin aivan normaalisti yhdessä (toistenkin poisrajattujen kanssa). Nyt kun tuota miettii, huomaa, että ainoa rajaus mikä näissä oikeasti tapahtuu, on rajaavien vanhempien itsensä ulosrajaaminen lastensa perheistä.

Pelkkää alapeukkua tarkoittaa, että täällä on vanhempia kirjoittajia, jotka ehkä harrastavat rajaamista, eivätkä koskaan miettineet kolikon toista puolta. Hyvä, jos saitte ajattelemisen aihetta, mitä lapsenne tai heidän puolisonsa eivät ota puheeksi.

Päin vastoin. Alapeukuista saa sen kuvan, että täällä on nykyaikaisia ihmisiä jotka kohtelevat tyttäriään ja poikiaan tasa-arvoisesti. 

Lisäksi se avio-oikeuden poissulkeminen ei vaikuta sen perintöä saavan pariskunnan elämään mitenkään muuten kuin että se peritty omaisuus on suojassa avioeron sattuessa. Siis jos se pariskunta ei itse asiasta jotain muuta kirjallista sopimusta tee. 

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsia? Jos on lapsia kannattaa suhtautua niin että ne lapset aikanaan omistavat sen mökin. Jos ei ole lapsia, silloin suhtautumisella ei ole niin väliä.

Mun mies hengaili aina mökillä, kun oli aina jotain remppaa menossa, vaikka mikään ei edistynyt. Mä olin lasten kanssa kotona. Ero siitä sitten tuli ja olisi tullut, vaikka rempat olisi edistyneetkin, sillä ei olisi ollu ok, että mä hoidan yhteisiä lapsia miehen vaaliessa omaisuutta, johon mulla ei ole osaa, eikä arpaa. 

Vierailija kirjoitti:

"Jos lapsellasi tulee ero ennen puolison kuolemaa, tuo mökki katsotaan yhteiseen omaisuuteen kuuluvaksi. "

 

On yleinen väärinkäsitys että avioliitto jotenkin muuttaisi asioiden omistussuhteita. Mutta niin ei ole. Kaikki asiat ovat avioliitossakin juuri sen joka ne omistaa. Jos minä perin mökin, se on edelleen avioliitossa minun, ei yhteistä omaisuutta.

Ainoa ero on että jos eroan, se mökki lasketaan osaksi omaisuuttani jolloin voin joutua maksamaan exälle tasinkoa jos omaisuuteni arvo on hänen omaisuutensa arvoa suurempi vaikka juuri tuon mökin takia.

Tuskin on väärinkäsitys, eiköhän kaikki tuon tiedä. Itse ainakin pidän tuota niin itsestäänselvänä ettei sitä tarvitse erikseen mainita. 

Sen perinnön arvo kuitenkin lasketaan tasinkoon mukaan jollei avio-oikeutta ole suljettu erikseen pois. Lopputulos on siis sama. Jos perintö lasketaan avio-oikeuden piiriin, niin sitten se lasketaan mukaan tasinkoa laskiessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rajattu ulos? Lapsi perii vanhempansa. Puoliso ei ole vainajan lapsi.

Täällä tosiaan on kumma käsitys että aviopari perii kummankin vanhemmat. Ei, kyllä kumpikin perii omat vanhempansa.

Kummatkin perivät vanhempansa yhteiseen pesään. Sukumökki ei mahdu siihen kuvioon, sillä harvemmin sukumökin omistaja on pelkästään oma puoliso vanhempien kuoleman jälkeen vaan siinä on myös sisarukset ja heidän ulkopuolelle suljetut puolisot. Tuossa kohtaa on ainakin kaksi vaihtoehto, jotka ovat, että mökki jatkaa rapistumistaan, tai ulossulkeminen loppuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rajattu ulos? Lapsi perii vanhempansa. Puoliso ei ole vainajan lapsi.

Täällä tosiaan on kumma käsitys että aviopari perii kummankin vanhemmat. Ei, kyllä kumpikin perii omat vanhempansa.

Kummatkin perivät vanhempansa yhteiseen pesään. Sukumökki ei mahdu siihen kuvioon, sillä harvemmin sukumökin omistaja on pelkästään oma puoliso vanhempien kuoleman jälkeen vaan siinä on myös sisarukset ja heidän ulkopuolelle suljetut puolisot. Tuossa kohtaa on ainakin kaksi vaihtoehto, jotka ovat, että mökki jatkaa rapistumistaan, tai ulossulkeminen loppuu. 

Omistaja ei halua hoitaa mökkiä? Miksi hän ei myy osuuttaan pois?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Minusta se riippuu täysin siitä haluaako mökillä viettää aikaa vai ei. Jos mökki on sellainen että siellä viihtyy niin miksi siihen ei käyttäisi myös aikaansa ja ehkä rahaakin jos se on tarpeen. Mielessä kannattaa toki pitää se että mökki ei ole sinun omaisuutta ja riitatilanteissa omistajan oikeus omaisuuteen on olemassa."

 

 

 

Siitä juuri on kyse. Itse ainakin pitäisin sen mielessä ensisijaisesti. Miehen mökki, miehen rempat ja kulut.

Mutta käytöstäkin aiheutuu kuluja jos mökillä todella viihtyy ja siellä vietää aikaa niin miksi ei osallistuisi myös kuluihin jos se on tarpeen ja niin sovitaan.

Vieraista koituu kuluja, eikä heiltä kysytä siitä rahaa. Itse tunnen itseni sukumökillä vieraaksi, miksi en enää edes käy siellä. Aika ei yksinkertaisesti riitä ja halu ajella toiselle puolelle maata vieraaksi ja elämään vapaa-aikaa toisten säännöillä ja tavoilla ei kiinnosta yhtään, miksi lopetin sukumökillä käymisen kokonaan.

Mihinkään muuhun kanssakäymiseen sukumökillä käymättömyys ei vaikuta. Koko idea, että toisen puolison vanhemmat määräävät pariskunnan asioista on aivan absurdi. Lisärajaaminen avioliiton sisällä pitääkseen puntit tasan eivät vahvista liittoa, vaan valmistavat avioeron. Sitäkö vanhemmat halusivat ehtoja laatiessaan?

Vanhempien velvollisuus on tehdä tuollainen rajaus, jos heidän lapsensa ei ole ymmärtänyt tehdä avio ehtoa. Jos pariskunnalla on lapsia, he tulevat sitten perimään sen mökin.  Suvun omaisuus on hyvä pitää suvun hallussa eikä jättää kenenkään onnen onkijan ulottuville. Jos pariskunnan suhde on kunnossa eikä lapsia ole, voi perillinen tehdä hallintaoikeus testamentin puolisonsa hyväksi.

Se ei ole mikään velvollisuus, vaan tae tulevista ongelmista. Ellei luota lapsensa valintaan vielä vuosikymmenten jälkeenkään, ei luota. Kannattaa varautua siihen, että jää melko yksinäiseksi kuin tuollaisen rajauksen tekee. Miksi ulosrajattu tulisi edes vanhainkodissa käymään, kun epäluottamusta on osoitettu teoin viimeiset vuosikymmenet? Varaudu siihen ja huomaa, että kyse ei ole kosto, vaan teoillasi synnyttämäsi tunne yhtyeenkuulumattomuudesta.

Jos puolet avioliitoista päättyy eroon, mistä perintöä jättävä ihminen voi tietää, että juuri hänen vävynsä tai miniänsä aikoo jäädä ja jää, aviollisista vaikeuksista huolimatta.

Ei tiedäkään, miksi sukujärjestelyt yms. kannattaa tehdä vasta kun se on ajankohtaisempaa. Rajaamalla puolet perheestä ulkopuolelle, pikemminkin edistää eroa.

Höpön löpön. Sellaisen kanssa ei kannata naimisiin edes mennä joka on sitä vastaan että appivanhemmat saavat jättää perinnön niin kuin haluavat. Itse en ainakaan menisi. Molemmilla puolisoilla tulee eron sattuessa olla oikeus omiin perintöihinsä, sitä vartenhan ne vanhemmat ovat töitä tehneet että omille jälkeläisille jotain jäisi. Eivät siksi, että eron sattuessa osa menisi lapsen ex-puolisolle. 

Vierailija kirjoitti:

"Se ei ole mikään velvollisuus, vaan tae tulevista ongelmista. Ellei luota lapsensa valintaan vielä vuosikymmenten jälkeenkään, ei luota. Kannattaa varautua siihen, että jää melko yksinäiseksi kuin tuollaisen rajauksen tekee."

 

Minut on normaaliin tapaan suljettu pois puolisoni vanhempien mökin avio-oikeudesta mutta kyllä minulle on sitten kaikilla muilla tavoilla osoitettu vuosien varrella että minuun luotetaan ja että olen tervetullut sinne mökille ja sukuun. Aina toiveitani ja näkemyksiäni on kunnioitettu ja olen saanut pitää omaa "huushollia" siellä meidän perheelle omien tapojemme mukaan eikä siis ole tarvinnut olla vain appivanhemien vieraana.

Tämä on minulle satakertaisesti suurempi luottamuksen osoitus kun joku teoreettinen omistusoikeus joskus tulevaisuudessa. 

No, tulevaisuus näytää. 

Vierailija kirjoitti:

"Avioehto on yleisnimitys sopimukselle joka voi olla sisällöltään lähes millainen vain ja sulkea pois juuri vain ne asiat kuin halutaan."

 

Tätä moni ei ole tajunut. Avioehto voi olla erilainen koskien kuolemaa kuin avioeroa. Esim. oman perintömökkini olen sulkenut avioehdolla mieheltäni jos eroamme mutta se ei rajoita sitä jos minä kuolen. Mökki on hänelle hyvin rakas ja haluan että hän saa sen jos kuolen. Mutta jos eroamme niin tilanne on tietenkin ihan toinen.

Olemme siis lapseton pari joten mieheni perii minut jos kuolen.

Meillä mies saa kuolemani jälkeen hallintaoikeuden ilman lupaa lahjoittaa. 

Hänen kuolemansa jälkeen omaisuuteni menee veljeni lapsille. 

Erossa molemmat pitäisivät omansa. 

Mun on tosi vaikeaa ymmärtää tätä keskustelua. Kun puhutaan kuitenkin parisuhteesta, vakiintuneesta sellaisesta, avioliitosta ja perheestäkin. Ja lasketaan euroja, omaa työpanosta ja ajankäyttöä, kuin kyseessä olisi joku työ- tai vuokrasuhde??

Me asuimme miehen omistamassa talossa. Yhdessä tehtiin sinne iso remontti, joka yhdessä maksettiin. Ei laskettu työtunteja tai kieltäydytty käymästä maalikaupassa, "koska ei ole mun talo". Tietenkään. Hyvänen aika.

Nyt asutaan mun sukutalossa, johon miehellä ei ole omistusoikeutta. Mutta ihan samalla kaavalla mennään, tosin nyt rahakuviot ratkaistiin helpoimman kautta, eli mies maksoi tähän yhdessä tehdyn remontin, ja minä maksan kaiken muun. Minä maksan myös yhteiset asumiskulut. 

Ei olla rikkaita ei, mutta yhteinen elämä ja koti meillä on, ja yhteiseen hyvään menee rahat ja aika. Nytkin mies ajattelee kaikessa, että tämä menee lapsille perinnöksi, ja tästä tehdään hyvä. Se mitä hän on maksanut, menee lapsille, ja minusta tuo on vain ja ainoastaan hienosti ajateltu.

Vierailija kirjoitti:

"Niin tätä tarkoitin. Jokainen avioliitto päättyy. Joko kuolemaan tai eroon. Ilman avioehtoa kaikki tasataan."

 

Tartuin tuohon aikaisemman tekstisi sanaan "yhteistä omaisuutta". Avioliitossa ei ole yhteistä omaisuutta vaan jokainen omaisuus on aina jonkun, joskus tietyllä osuudella. Esim. yhteinen asunto omistetaan usein 50/50. Se ei silti ole yhteistä omaisuutta vaan toisella on 50% ja toisella 50%.

Ja kuolemassa omaisuuksia tasataan muuten vain jos vainaja on leskeä varakkaampi. Leski ei koskaan maksa tasinkoa kuolinpesälle.

Kyllä. Mutta tulee ottaa myös huomioon eron mahdollisuus! Kukaan ei voi taata ettei osu omalle kohdalle. Toinen vaikka sekoaa, alkaa holtittomasti elämään, päihteet, tai lyö päänsä pahasti jolloin alkaa sekoilla kunnolla. Tekee ehkä omia hulluja velkoja. Nekin lasketaan osituksessa yhteiseen pottiin! 

Tai kukaan meistä ei päätä ettei tule huijatuksi. Näinä päivinä juttuja riittää ja yhtä moni vaikenee. 

Tehdään ne testamentit ja avioehdot. Tai älkää tehkö mutta tiedostakaa mihin riskiin alatte älkääkä uskoko hevosmiesten juttuja siitä kuka perii mitäkin. 

Meillä on juuri noin. Omista perinnöistämme on puolisot rajattu pois, ja meidän testamentissamme olemme rajanneet lastemme puolisot pois. En näe tässä ongelmaa. Jos jonkun lapseni puoliso vaikka pettää ja jättää, hänellä ei ole mitään asiaa mökillemme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Minusta se riippuu täysin siitä haluaako mökillä viettää aikaa vai ei. Jos mökki on sellainen että siellä viihtyy niin miksi siihen ei käyttäisi myös aikaansa ja ehkä rahaakin jos se on tarpeen. Mielessä kannattaa toki pitää se että mökki ei ole sinun omaisuutta ja riitatilanteissa omistajan oikeus omaisuuteen on olemassa."

 

 

 

Siitä juuri on kyse. Itse ainakin pitäisin sen mielessä ensisijaisesti. Miehen mökki, miehen rempat ja kulut.

Mutta käytöstäkin aiheutuu kuluja jos mökillä todella viihtyy ja siellä vietää aikaa niin miksi ei osallistuisi myös kuluihin jos se on tarpeen ja niin sovitaan.

Vieraista koituu kuluja, eikä heiltä kysytä siitä rahaa. Itse tunnen itseni sukumökillä vieraaksi, miksi en enää edes käy siellä. Aika ei yksinkertaisesti riitä ja halu ajella toiselle puolelle maata vieraaksi ja elämään vapaa-aikaa toisten säännöillä ja tavoilla ei kiinnosta yhtään, miksi lopetin sukumökillä käymisen kokonaan.

Mihinkään muuhun kanssakäymiseen sukumökillä käymättömyys ei vaikuta. Koko idea, että toisen puolison vanhemmat määräävät pariskunnan asioista on aivan absurdi. Lisärajaaminen avioliiton sisällä pitääkseen puntit tasan eivät vahvista liittoa, vaan valmistavat avioeron. Sitäkö vanhemmat halusivat ehtoja laatiessaan?

En nyt ihan ymmärrä miten mökin omistaja hallitsee muiden elämää. Ei siellä toisen/toisten omistamalla mökillä ole mikään pakko viettää aikaa jos ei halua. 

Eihän tuossa kommentissa niin sanottukaan että hallitsisi.

"Koko idea, että toisen puolison vanhemmat määräävät pariskunnan asioista on aivan absurdi."

Eihän ne puolison vanhemmat määrää kuin siitä omisuudesta joka perityy heidän perillisille.

No kyllä siinä määrätään pariskunnan asioista, kun annetaan mökki toiselle. Monesti tuollaiset sukumökkihomepommit kuitenkin vaikuttavat vähintäänkin välillisesti ja ainakin taloudellisesti pariskunnan elämään.

Sitä perintöä ei ole mikään pakko ottaa vastaan, lisäksi sitä puolison ulossulkemista ei ole pakko noudattaa jos sen mökin vastaan ottaa. Eron sattuessa voi aivan hyvin antaa sille toiselle puolet siitä mökistä, tai vaikkapa koko mökin. 

Se, että testamentissa sulkee puolison pois perinnöstä ei määrää pariskunnan asioista yhtään mitenkään. Se koskee ainoastaan sitä, miten se perintö peritään. Sen perimisen jälkeen sille perinnölle saa tehdä miten haluaa. Joko pitää voimassa ulossulkevuuden, tai vaikkapa tehdä uuden avioehdon jossa tuo ulossulkevuus kumotaan. Tai myydä mökin tai laittaa puolison nimi omistusasiakirjoihin. 

Kaikki tuo on mahdollista. Siihen asti ulossuljettu ei tee paikalla mitään, ei laita siihen ropostakaan ja pitää huolen siitä, ettei puolisokaan laita yhteisistä varoista mitään likoon. Kun kaikki tekevät saman, Suomeen lahoaa jälleen yksi sukumökki joka ei ole kenenkään oma. Se mikä on nyt, on nyt ja sen mukaan eletään. Lupauksiin ei kannata laittaa senttiäkään.

Onpas nyt puolisot tossun alla. Ja yhä useammin on vain yksi lapsi joten sukumökit historiaa. Ja hölmöjen hommaa. Kyllä me jaettiin. 8 lasta, pesä toisenkin vanhemman kuoltua.ja se mitä perin, se oli verottajalla ja maanmittauslaitoksella vain minun.  Puolison kuollessakin. Lapset perivät minut kun minä kuolen 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käskisin puolison myydä osuuden mökistä. Ostettaisiin oma mökki tai joka kesä vuokramökki eri paikoista.

Sinä määräät, mies tottelee?

Sananvalinta kertoo paljon suomalaisesta nykynaisesta. "Käskisin!" Eivätkä ne itse edes huomaa, miten hallinnoivat miestään. nainen 69 v

Vähän asian sivusta; suomenkieliset ovat muutenkin todella kovia käskemään. Ette itse huomaa jokapäiväisessä elämissänne, miten äärettömän tyly suomenkielinen kielenkäyttö on. Anna suola! Ojenna sokeri! Tule tänne! Aivan tavallinen puhe on käskymuodossa. Suunnilleen kaikkien muiden korvissa se on erittäin töykeää. Onneksi kovin moni ei ymmärrä suomea.