Miten suhtautua mökkiin, josta perijän puoliso on rajattu ulos?

Vierailija kirjoitti:

"Ja miten hyvin niitä rahoja ja niiden alkuperää pystyy enää vuosikymmenten jälkeen selvittämään? Siis joo, jos ostaa mökkirahoilla toisen mökin, niin se nyt vielä on konkreettinen tilalle tullut omaisuus, mutta jos käyttää mökkirahoja elämiseen, pikkuremontteihin ja vaikka tavanomaisten huonekalujen hankintaan, niin kuka näitä setvii ja varsinkaan niille mitään arvoa pystyy enää myöhemmin laskemaan?"

 

Jos kiinteään omaisuuteen liittyy avio-oikeuden poissulkeva ehto niin kyllä se raukeaa käytännössä heti jos sen omaisuuden myy ja muuttaa rahaksi. Näiden rajausten tarkoitus on vain ja ainoastaan estää jotain suvulle tärkeää kiinteää omaisuutta joutumasta aviopuolisolle. Se ei enää rajoita sen mahdollisen arvon siirtymistä jonnekin jos se on myyty.

Monesti noihin tietyn omaisuuden poissulkuihin liittyy kuitenkin klausuuli "ja sen tilalle tulevaan omaisuuteen", jolla pyritään siihen, ettei sitä suvun kiinteää omaisuutta käytetä rahoittamaan jotakin sellaista, missä se poissuljettu puoliso on osallisena. Toki klausuuli on järkeenkäypä vain siinä tapauksessa, että tilalle tulee yksittäinen kiinteä omaisuus, esim. kiinteistö, mutta jos omaisuus vaihtuu rahaksi ja kuluu vaikka mihin, niin on ihan hyödytön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Suomalaiset ovat vain rahan perään, avioehto miljonäärin kanssa koetaan loukkaukseksi."

 

Avioehto on yleisnimitys sopimukselle joka voi olla sisällöltään lähes millainen vain ja sulkea pois juuri vain ne asiat kuin halutaan.

Jos puolisoni olisi miljonääri, en pitäisi loukkauksena avioehtoa sinänsä. Mutta pitäisi loukkauksena avioehtoa joka vaikka 30 yhteisen vuoden jälkeen jättäisi puolison ihan puille paljaille jos hän on vaikka uhrannut oman uransa siihen että toinen on voinut tehdä ne miljoonat. Ahneus ja reiluus ovat eri asioita.

Jos on valinnut elää 30 vuotta ylläpidettynä ja tukenut vain toista tämän uralla, niin on aika tyhmä. Eikö? 

Tämän päivän maailmassa jokainen on omillaan, oli avioliitossa tai ei. Se on se hinta tytöt, jonka me tasa-arvosta maksamme. Ei voi vain poimia rusinoita pullasta. 

Riippuu aivan tilanteesta. Minä olen varmaan ns. ylläpidetty, mutta minulla on reilusti omaisuutta josta mieheni myös pääsee nauttimaan. 

Meille toimii tämä, ja molempien selustat ovat turvattuja jos joku pieleen menisikin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Niin, ikään kuin lasten avioliittojen kestävyys riippuisi ainoastaan vanhempien "hyvästä kasvatuksesta" "

 

Ei se tietenkään vain siitä riipu. Mutta jos omilta vanhemmiltaan on saanut hyvän toimivan parisuhteen mallin niin kyllä ihan tilastollisestikin se oma liitto kestää todennäköisemmin. Samoin jos vanhemmat hyväksyvät ehdoitta miniät ja vävyt sukuun ja kohtelevat heitä kuin omia lapsiaan niin todennäköisyys sen liiton onnistumiselle on paljon suurempi kuin jos heitä epäillään ja kyräillään vuosikymmeniä.

Lapsen puolison ulossulkemisen perinnöstä ei tarvitse aiheuttaa kyräilyä. Ei ainakaan omassa perheessäni aiheuttanut. Ihan normaali asia, tulevaa perinnönjakoa helpottava. Kyllähän ulossuljettu puoliso hyötyy puolisonsa perimistä rahoista myös, jos liitto on kunnossa. Silloin puhalletaan yhteen hiileen esim. kodin kunnostamisessa, niillä perintörahoilla.

Niinhän sinä uskot, eikä kukaan korjaa asiaa sinulle. Perheissä on sitten hieman erilaiset keskustelut aiheesta. Mökin käyttöasteesta ja kunnossapidosta voi päätellä miten oikeassa on ollut rajoituksineen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ja miten hyvin niitä rahoja ja niiden alkuperää pystyy enää vuosikymmenten jälkeen selvittämään? Siis joo, jos ostaa mökkirahoilla toisen mökin, niin se nyt vielä on konkreettinen tilalle tullut omaisuus, mutta jos käyttää mökkirahoja elämiseen, pikkuremontteihin ja vaikka tavanomaisten huonekalujen hankintaan, niin kuka näitä setvii ja varsinkaan niille mitään arvoa pystyy enää myöhemmin laskemaan?"

 

Jos kiinteään omaisuuteen liittyy avio-oikeuden poissulkeva ehto niin kyllä se raukeaa käytännössä heti jos sen omaisuuden myy ja muuttaa rahaksi. Näiden rajausten tarkoitus on vain ja ainoastaan estää jotain suvulle tärkeää kiinteää omaisuutta joutumasta aviopuolisolle. Se ei enää rajoita sen mahdollisen arvon siirtymistä jonnekin jos se on myyty.

Monesti noihin tietyn omaisuuden poissulkuihin liittyy kuitenkin klausuuli "ja sen tilalle tulevaan omaisuuteen", jolla pyritään siihen, ettei sitä suvun kiinteää omaisuutta käytetä rahoittamaan jotakin sellaista, missä se poissuljettu puoliso on osallisena. Toki klausuuli on järkeenkäypä vain siinä tapauksessa, että tilalle tulee yksittäinen kiinteä omaisuus, esim. kiinteistö, mutta jos omaisuus vaihtuu rahaksi ja kuluu vaikka mihin, niin on ihan hyödytön.

Klausuulia "ja sen tilalle tulevaan omaisuuteen" ei tarvita, koska se on oletus joka tapauksessa. Omaisuuden myyminen ei poista suojaa vaan se siirtyy automaattisesti myynnistä saatuihin varoihin.

"Jos puolison vanhemmat tekevät testamentin, jossa puoliso rajataan pois omistajana. Miten puolisona kannattaa suhtautua? Osallistutteko puolisona remontteihin ajallisesti ja rahallisesti?

Jos mökkeilyyn panostaminen on tavoitteissa, kannattaako tällöin (perintömökistä ulos jäävän) puolison ostaa oma mökki."

Suhtautuisinn asiaan siten että kyse on puolison vanhempien mökistä. Siihen miten siihen kannattaisi suhtautua en osaa vastata, sen päätäkööt jokainen omalta kohaltaa itse miten suhtautuu asiaan vai  suhtautuuko mitnekään. En osallistuisi rahallisesti remonteihin. Se miten paljon osallistuisin remonteihin ajallisesti riippuu vähän tilanteesta. Jos kokisin ajankäytön asiaan mielekääksi esim. sen vuoksi että vietän samalla aikaa mökillä niin miksi ei.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yhteistalous ja yhteiset tilit. Kaikki rahat menevät samalle tilille, josta sitten siirtyvät yhteisille säästötileille ja molempien omiin sijoituksiin, joihin menee sama summa kuussa. Näin on ollut nyt 15 vuotta ja ollaan oltu 20 vuotta yhdessä. 

Tänä aikana olen perinyt osuuden kesämökkiin ja testamentissa oli puolisot pois sulkeva lauseke. En halua olla osallisena missään yhteisomistusjutussa sukulaisteni kanssa ja myin osuuteni pois. Tämän rahan käytin puolisoni hoitovapaan ja yhteisen kotimme kylpyhuoneremontin rahoittamiseen yli 10 vuotta sitten. Koti on sen jälkeen myyty ja niillä rahoilla ostettu tämä yhteinen koti. 

 

Olemme sopineet että emme kumpikaan jatkossakaan halua olla osallisena missään yhteisomistuskuviossa sukulaistemme kanssa, joten jos jompikumpi meistä jatkossa perisi osuuden mökistä, talosta, metsästä tai mistä vain, niin myisimme sen ja rahat käytettäisiin yhteiseen hyvään. 

 

Meidän elämäämme ei sovi myöskään se, että toinen hankkisi kalliin harrastuksen tai mökin, jonka ylläpitokulut maksettaisiin yhteisistä varoista ilman että harrastuksen aloittamisesta yhdessä sovittaisiin tai mökki omistettaisiin puoliksi. Tämä ei sovi kaikille, mutta meidän elämässämme tämä on yksi pääperiaatteista. Samalla lailla suhtaudumme aikaan eli toinen ei voi aloittaa kaikki viikonloput vievää harrastusta ilman että siitä yhdessä keskustellaan, koska silloin toiselle jää viikonloppuisin huolehdittavaksi arki, lapset, siivoukset, lemmikit jne. Mökin ylläpitokulut olisivat pois jostain muusta ja meidän pitäisi yhdessä päättää mistä nuo rahat otetaan ja mitä jätetään vähemmälle. 

Systeemi on pitkälti sama, vaikka tilit eivät yhteisiä ole, kuten ei harrastuksetkaan. Alkuun voi tuntua vähän epäreilulta kun toinen tuo pesään paljon enemmän, mutta mikä onkaan lapsien hoitamisen ja opettamisen hinta? Siitä eteenpäin asiat tasoittuvat ja joka kerta kun miettii jotain tasapuolisuutta, voi todeta, että kaikki menee jatkuvasti samaan pottiin, eikä eri asioita ja kontribuutioita oikein voi arvottaa hintalapulla.

Jos asiat menisivät happamiksi, molemmille olisi aivan riittävästi. Pääasia on rakentaa sitä pesää, eikä jakaa sitä rakennushetkellä, eikä eteenkään ottaa ohjeita ja käskyjä ulkoa, miten se tehdään. Ulossulkeva sukumökki rikkoo sitä periaatetta, vaikka se ei taloudellisesti iso asia olekaan. Kaikessa hiljaisuudessa sitä toivoo, että joku suvun monista lapsista kykenisi ottamaan paikan itselleen. Miksei joku omistakin jos sille tuntuu ja rahkeet riittää? Sukumökkikin vaatii isännän (sukupuolineutraali ilmaisu).

Vierailija kirjoitti:

"Lapsen puolison ulossulkemisen perinnöstä ei tarvitse aiheuttaa kyräilyä. Ei ainakaan omassa perheessäni aiheuttanut."

 

Ei tietenkään mutta se arvostus pitää sitten osoittaa jollain toisella tavalla. Esim. meillä on äärimmäisen ahkera ja kätevä vävy joka on tehnyt mökillämme remontteja ja töitä kymmenien tuhansien eurojen työpanoksen arvosta aivan omasta halustaan ja koska viihtyy niin hyvin mökillämme. Olemmekin tehneet selväksi että hän voi aina pitää mökkiä kuin omaansa ja se tulee olemaan henkisellä tasolla aina yhtä lailla hänen kuin tyttäremmekin kun meistä aika jättää.

Jonain päivänä vävyäsi vituttaa, ja oikein kunnolla!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On täysin normaali käytäntö sulkea testamentinsaajan puoliso pois testamentista. Kaikki niin tekevät. Jos asia ei miellytä AP:tä, niin kannattaa erota. Se olisi AP:n puolisollekin parempi, sillä AP vaikuttaa ahneelta.

Naurattaa nämä vastaukset, kukaan ei lukenut kysymystä. Samaa asiaa olen pohdiskellut.

Olen tekeväinen ja maalipensseliä tykkään heiluttaa ja laittaa pihaa, kunnostaa terassia ja laituria. Kuitenkaan ei tunnu järkevältä laittaa rahaa ja arvokasta aikaa mökkiin, mikä ei ole oma.

Näinpä. Täällä on myös kyselty, että onko ap eroamassa. Entä jos se olisikin ap:n puoliso, joka ottaisi eron sen jälkeen kun ap olisi laittanut aikaa ja rahaa mökin kunnostukseen? 

Minulla lienee sama tilanne tulevaisuudessa ja aion kyllä laittaa aikaa ja vähän rahaakin mökin huoltamiseen, onhan siitä mökistä iloa minullekin. Mutta katson, että kaikki rahani eivät mene toisen mökkiin vaan jotain jää itsellenikin säästöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Hyvää siinä varmasti halutaan, mutta sekaantumalla tällä tavoin lapsensa elämään ja perhe-elämään se tahto tekee vain hallaa."

Siis sulkemalla puoliso pois perinnöstä? Eihän ihminen "sekaannu" lapsena perhe-elämään vaan hoitaa omaa omaisuuttaan oman tahtonsa mukaan. Jos miniä/vävy siitä suuttuu puolisolleen, niin onpa outoa. Eihän perinnönjättäjän toiminta liity millään lailla hänen lapsensa päätöksiin ja perhe-elämään. 

Nillittäjä puoliso tosin jättää asian hampaankoloon hautumaan vuosikymmeniksi eikä aikanaan tule appensa hautajaisiin. Mikä menetys apelle! :)

Isäni sulki perinnöstä pois sekä mieheni että veljeni vaimon, ja hyvä niin. Kun mieheni kuoli, ei tarvinnut osittaa isäni perintöä lapsille, vielä. Saavat aikanaan minulta, mitä jää. Remontoin taloa perintörahoilla. Sekin koituu heidän hyväkseen.

Et sitten ottanut huomioon sellaista mahdollisuutta, että toisen sukujärjestelyistä ulossuljettu saattaisi itse olla huomattavasti paremmin toimeentulevasta suvusta, josta jää paljon enemmän jaettavaa ja on päätetty, että kaikki on yhteistä? Ulossulkeminen on epäluottamuslause. Se, joka sellaisen antaa, kantaa itse siitä seuraukset. 

Se on sen toisen suvun päätettävissä tuo. Jokainen päättää itse minkälaisen testamentin tekee, eikä muiden tekemisten kuulu siihen antaa vaikuttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ja miten hyvin niitä rahoja ja niiden alkuperää pystyy enää vuosikymmenten jälkeen selvittämään? Siis joo, jos ostaa mökkirahoilla toisen mökin, niin se nyt vielä on konkreettinen tilalle tullut omaisuus, mutta jos käyttää mökkirahoja elämiseen, pikkuremontteihin ja vaikka tavanomaisten huonekalujen hankintaan, niin kuka näitä setvii ja varsinkaan niille mitään arvoa pystyy enää myöhemmin laskemaan?"

 

Jos kiinteään omaisuuteen liittyy avio-oikeuden poissulkeva ehto niin kyllä se raukeaa käytännössä heti jos sen omaisuuden myy ja muuttaa rahaksi. Näiden rajausten tarkoitus on vain ja ainoastaan estää jotain suvulle tärkeää kiinteää omaisuutta joutumasta aviopuolisolle. Se ei enää rajoita sen mahdollisen arvon siirtymistä jonnekin jos se on myyty.

Monesti noihin tietyn omaisuuden poissulkuihin liittyy kuitenkin klausuuli "ja sen tilalle tulevaan omaisuuteen", jolla pyritään siihen, ettei sitä suvun kiinteää omaisuutta käytetä rahoittamaan jotakin sellaista, missä se poissuljettu puoliso on osallisena. Toki klausuuli on järkeenkäypä vain siinä tapauksessa, että tilalle tulee yksittäinen kiinteä omaisuus, esim. kiinteistö, mutta jos omaisuus vaihtuu rahaksi ja kuluu vaikka mihin, niin on ihan hyödytön.

Jos sillä rahalla ostetaan vaikka auto, ei sillä tosiaan ole enää merkitystä.  Auto ei ole kiinteää omaisuutta.

Tai jos käytetään raha lomamatkoihin, siitä ei voi kukaan mihinkään valittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voitte ostaa puolison kanssa ihan oman mökin jos ei sukumökki kiinnosta.

Mies voi myydä mökin ja rahoittaa sillä uutta yhteistä mökkiä.

Useimmiten on rajattu pois myös oikeus mökin tilalle tulevaan omaisuuteen. Eli jos mies rahoittaa mökin myynnistä saaduilla rahoilla uutta mökkiä, niin puolisolla ei ole oikeutta myöskään siihen osuuteen uudesta mökistä, mitä on rahoitettu mökkirahoilla. 

Mutta eihän tuolla rajaamisella käytännössä ole puolisolle merkitystä, jos pysyy yhdessä. Erotilanteessa se vaikuttaa. 

Vaikea uskoa. Kuinka pitkälle hamaan tulevaisuuteen ne rahat on korvamerkitty? 

Usko pois, noin se vain voi mennä jos testamentin tekijä niin paperiin kirjoitettavaksi haluaa. 

Se perinnön saaja voi toki sitten jättää omassa testamentissaan tuon huomiotta jos niin haluaa toimia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yhteistalous ja yhteiset tilit. Kaikki rahat menevät samalle tilille, josta sitten siirtyvät yhteisille säästötileille ja molempien omiin sijoituksiin, joihin menee sama summa kuussa. Näin on ollut nyt 15 vuotta ja ollaan oltu 20 vuotta yhdessä. 

Tänä aikana olen perinyt osuuden kesämökkiin ja testamentissa oli puolisot pois sulkeva lauseke. En halua olla osallisena missään yhteisomistusjutussa sukulaisteni kanssa ja myin osuuteni pois. Tämän rahan käytin puolisoni hoitovapaan ja yhteisen kotimme kylpyhuoneremontin rahoittamiseen yli 10 vuotta sitten. Koti on sen jälkeen myyty ja niillä rahoilla ostettu tämä yhteinen koti. 

 

Olemme sopineet että emme kumpikaan jatkossakaan halua olla osallisena missään yhteisomistuskuviossa sukulaistemme kanssa, joten jos jompikumpi meistä jatkossa perisi osuuden mökistä, talosta, metsästä tai mistä vain, niin myisimme sen ja rahat käytettäisiin yhteiseen hyvään. 

 

Meidän elämäämme ei sovi myöskään se, että toinen hankkisi kalliin harrastuksen tai mökin, jonka ylläpitokulut maksettaisiin yhteisistä varoista ilman että harrastuksen aloittamisesta yhdessä sovittaisiin tai mökki omistettaisiin puoliksi. Tämä ei sovi kaikille, mutta meidän elämässämme tämä on yksi pääperiaatteista. Samalla lailla suhtaudumme aikaan eli toinen ei voi aloittaa kaikki viikonloput vievää harrastusta ilman että siitä yhdessä keskustellaan, koska silloin toiselle jää viikonloppuisin huolehdittavaksi arki, lapset, siivoukset, lemmikit jne. Mökin ylläpitokulut olisivat pois jostain muusta ja meidän pitäisi yhdessä päättää mistä nuo rahat otetaan ja mitä jätetään vähemmälle. 

Systeemi on pitkälti sama, vaikka tilit eivät yhteisiä ole, kuten ei harrastuksetkaan. Alkuun voi tuntua vähän epäreilulta kun toinen tuo pesään paljon enemmän, mutta mikä onkaan lapsien hoitamisen ja opettamisen hinta? Siitä eteenpäin asiat tasoittuvat ja joka kerta kun miettii jotain tasapuolisuutta, voi todeta, että kaikki menee jatkuvasti samaan pottiin, eikä eri asioita ja kontribuutioita oikein voi arvottaa hintalapulla.

Jos asiat menisivät happamiksi, molemmille olisi aivan riittävästi. Pääasia on rakentaa sitä pesää, eikä jakaa sitä rakennushetkellä, eikä eteenkään ottaa ohjeita ja käskyjä ulkoa, miten se tehdään. Ulossulkeva sukumökki rikkoo sitä periaatetta, vaikka se ei taloudellisesti iso asia olekaan. Kaikessa hiljaisuudessa sitä toivoo, että joku suvun monista lapsista kykenisi ottamaan paikan itselleen. Miksei joku omistakin jos sille tuntuu ja rahkeet riittää? Sukumökkikin vaatii isännän (sukupuolineutraali ilmaisu).

Sukumökkejä on nykyisin harvassa. Paljon yleisempää on että mökki/vapaa-ajan asunto on yhteisomistuksessa osakeyhtiössä tai vastaavassa. Se toki vaatii sitä että yksin et voi päättää siitä mitä muut tekevät tai jättävät tekemättä vaan asioista on sovittava yhdessä. Sitä parempi mitä yksityiskohtaisemmin asiat on sovittu kirjallisesti. Asioista pystyy päättämään "yhtiökokeuksessa" jossa joku toimii puheenjohtajana ja joku kirjaa tehdyt aloitteet ja asiat ylös.

Meillä oli tällainen tilanne, että mies omistaa puoliksi mökin ja puoliso on suljettu lahjakirjalla pois. Meillä oli kovasti mökkeilyintoa ja remppahaaveita, joten sinänsä sääli, kun sukumökki olisi näistä varmasti "hyötynyt". mutta minkäs tekee. Me ostimme oman tontin ja rakennutimme sinne mökin ja saunan. Ollaan molemmat tasavertaisia omistajia. Ilman muita yhteisomistajia. Mökit yhteisomistajuuksineen on loppujen lopuksi yksi helvetinmoinen kiviriippa monelle suomalaiselle. 

Vierailija kirjoitti:

Elää niin, ettei tarvitse erota? 

Minä varmaan sopisin miehen kanssa, että minun sijoittamani rahat merkitään ylös jotenkin. Jos huonosti käy, niin saan omani pois. Tosin niissäkin kannattaa olla vanhenemisaika. Esim. 15 vuotta vanha remontti on jo kulutettu loppuun. Joku sohva maksaa helposti 3000 eur, mutta vuoden päästä sillä on lähinnä käyttöarvo.  Eli vaikea sopia. 

Mökin eteen tehdyt työt ja muut sellaiset on ihan normaalia omaisuuden ylläpitämistä. Voihan sen ajatella vuokranakin. 

Tai sitten laita oma mökki. 

Sinällään ymmärrän vanhempia, että testamentilla on puoliso poissuljettu. Niin minäkin olen tehnyt ja veikkaan, että appivanhemmillani on myös vastaavat paperit tehtynä. Lisäksi meillä on avioehto, joka viimeistelee erilliset omaisuudet. Se on vain fiksumpaa niin. 

Mikä teidät pitää yhdessä kun kaikki on erikseen heti alussa ja suhteen jatkuessa?

Vierailija kirjoitti:

Miten mökin omistamattomuus vaikuttaa ap:n elämään?

Noh, tiedäthän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elää niin, ettei tarvitse erota? 

Minä varmaan sopisin miehen kanssa, että minun sijoittamani rahat merkitään ylös jotenkin. Jos huonosti käy, niin saan omani pois. Tosin niissäkin kannattaa olla vanhenemisaika. Esim. 15 vuotta vanha remontti on jo kulutettu loppuun. Joku sohva maksaa helposti 3000 eur, mutta vuoden päästä sillä on lähinnä käyttöarvo.  Eli vaikea sopia. 

Mökin eteen tehdyt työt ja muut sellaiset on ihan normaalia omaisuuden ylläpitämistä. Voihan sen ajatella vuokranakin. 

Tai sitten laita oma mökki. 

Sinällään ymmärrän vanhempia, että testamentilla on puoliso poissuljettu. Niin minäkin olen tehnyt ja veikkaan, että appivanhemmillani on myös vastaavat paperit tehtynä. Lisäksi meillä on avioehto, joka viimeistelee erilliset omaisuudet. Se on vain fiksumpaa niin. 

Mikä teidät pitää yhdessä kun kaikki on erikseen heti alussa ja suhteen jatkuessa?

Et voi olla tosissasi?! Mikä pitää sinun suhteesi kasassa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käskisin puolison myydä osuuden mökistä. Ostettaisiin oma mökki tai joka kesä vuokramökki eri paikoista.

Sinä määräät, mies tottelee?

Sananvalinta kertoo paljon suomalaisesta nykynaisesta. "Käskisin!" Eivätkä ne itse edes huomaa, miten hallinnoivat miestään. nainen 69 v

Vähän asian sivusta; suomenkieliset ovat muutenkin todella kovia käskemään. Ette itse huomaa jokapäiväisessä elämissänne, miten äärettömän tyly suomenkielinen kielenkäyttö on. Anna suola! Ojenna sokeri! Tule tänne! Aivan tavallinen puhe on käskymuodossa. Suunnilleen kaikkien muiden korvissa se on erittäin töykeää. Onneksi kovin moni ei ymmärrä suomea.

Ei meillä päin vaan. Ehkä et ole valinnut seuraasi riittävän huolella jos tuollainen on normaalia teillä? Meillä pyydetään kauniisti eikä minua ole kukaan oikeastaan koskaan käskenyt aikuisiällä. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli tällainen tilanne, että mies omistaa puoliksi mökin ja puoliso on suljettu lahjakirjalla pois. Meillä oli kovasti mökkeilyintoa ja remppahaaveita, joten sinänsä sääli, kun sukumökki olisi näistä varmasti "hyötynyt". mutta minkäs tekee. Me ostimme oman tontin ja rakennutimme sinne mökin ja saunan. Ollaan molemmat tasavertaisia omistajia. Ilman muita yhteisomistajia. Mökit yhteisomistajuuksineen on loppujen lopuksi yksi helvetinmoinen kiviriippa monelle suomalaiselle. 

Miksi te ostitte oman?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jos lapsellasi tulee ero ennen puolison kuolemaa, tuo mökki katsotaan yhteiseen omaisuuteen kuuluvaksi. "

 

On yleinen väärinkäsitys että avioliitto jotenkin muuttaisi asioiden omistussuhteita. Mutta niin ei ole. Kaikki asiat ovat avioliitossakin juuri sen joka ne omistaa. Jos minä perin mökin, se on edelleen avioliitossa minun, ei yhteistä omaisuutta.

Ainoa ero on että jos eroan, se mökki lasketaan osaksi omaisuuttani jolloin voin joutua maksamaan exälle tasinkoa jos omaisuuteni arvo on hänen omaisuutensa arvoa suurempi vaikka juuri tuon mökin takia.

Tuskin on väärinkäsitys, eiköhän kaikki tuon tiedä. Itse ainakin pidän tuota niin itsestäänselvänä ettei sitä tarvitse erikseen mainita. 

Sen perinnön arvo kuitenkin lasketaan tasinkoon mukaan jollei avio-oikeutta ole suljettu erikseen pois. Lopputulos on siis sama. Jos perintö lasketaan avio-oikeuden piiriin, niin sitten se lasketaan mukaan tasinkoa laskiessa. 

Tuollaisen perinnön arvoa ei lasketa tasinkoon eikä tarvita avioehtoa rajaamaan sitä pois. Riittää, että perinnönjättäjä on rajannut puolison pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli tällainen tilanne, että mies omistaa puoliksi mökin ja puoliso on suljettu lahjakirjalla pois. Meillä oli kovasti mökkeilyintoa ja remppahaaveita, joten sinänsä sääli, kun sukumökki olisi näistä varmasti "hyötynyt". mutta minkäs tekee. Me ostimme oman tontin ja rakennutimme sinne mökin ja saunan. Ollaan molemmat tasavertaisia omistajia. Ilman muita yhteisomistajia. Mökit yhteisomistajuuksineen on loppujen lopuksi yksi helvetinmoinen kiviriippa monelle suomalaiselle. 

Miksi te ostitte oman?

Samasta syystä kun ihmiset rakentaa vaikka oman talon. Oma tupa, oma lupa.

-ei halua jakaa mökkiä kenekään kanssa

-haluaa omistaa mökin ilman muita. 

-voi vaikuttaa sijaintiin itse

-yms-