Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtautua mökkiin, josta perijän puoliso on rajattu ulos?
09.09.2026 |
Jos puolison vanhemmat tekevät testamentin, jossa puoliso rajataan pois omistajana. Miten puolisona kannattaa suhtautua? Osallistutteko puolisona remontteihin ajallisesti ja rahallisesti?
Jos mökkeilyyn panostaminen on tavoitteissa, kannattaako tällöin (perintömökistä ulos jäävän) puolison ostaa oma mökki
Kommentit (284)
Peritty omaisuus on aina vain perijän, olipa jotain puolisoa sulkevia lausekkeita tai ei.
Ihan niikuin jokaisen tulot on omat, ihan verottajankin mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kukaan voi ottaa henkilökohtaisena loukkauksena jos on suljettu pois appivanhempien omaisuudesta? Pitäisi olla lakisääteisiä tällaiset. Appivanhempien mahdollinen omaisuus kuuluu lapsille ja lapsenlapsille.
Siksi, koska peritystä on usein juoksevia pakollisia kuluja. Ja ne kulut on pois YHTEISESTÄ taloudesta (perijä+ulkopuolelle rajattu+lapset). Se tarkoittaa esim. sitä, että lasten harrastuksiin ei ole varaa, koska toinen perheen aikuinen pistää rahaa oman perintönsä maksuihin. Moni lapsi tuskin syrjäytyneenä aikuisena (koska jäänyt harrastuksistakin ulkopuoliseksi ja kaverit sen tiimoilta saamatta) arvostaa sitä, kun EHKÄ saa sen toisen vanhempansa perityn 60 mökin jostain hevonkuusesta sen sijaan, että olisi aikanaan ollut rahaa niihin harrastuksiin.
Olisiko niitä kuluja vähemmän jos sinä omistaisit osan tästä perinnöstä? Ei yhtään vähempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minusta se riippuu täysin siitä haluaako mökillä viettää aikaa vai ei. Jos mökki on sellainen että siellä viihtyy niin miksi siihen ei käyttäisi myös aikaansa ja ehkä rahaakin jos se on tarpeen. Mielessä kannattaa toki pitää se että mökki ei ole sinun omaisuutta ja riitatilanteissa omistajan oikeus omaisuuteen on olemassa."
Siitä juuri on kyse. Itse ainakin pitäisin sen mielessä ensisijaisesti. Miehen mökki, miehen rempat ja kulut.
Mutta käytöstäkin aiheutuu kuluja jos mökillä todella viihtyy ja siellä vietää aikaa niin miksi ei osallistuisi myös kuluihin jos se on tarpeen ja niin sovitaan.
Vieraista koituu kuluja, eikä heiltä kysytä siitä rahaa. Itse tunnen itseni sukumökillä vieraaksi, miksi en enää edes käy siellä. Aika ei yksinkertaisesti riitä ja halu ajella toiselle puolelle maata vieraaksi ja elämään vapaa-aikaa toisten säännöillä ja tavoilla ei kiinnosta yhtään, miksi lopetin sukumökillä käymisen kokonaan.
Mihinkään muuhun kanssakäymiseen sukumökillä käymättömyys ei vaikuta. Koko idea, että toisen puolison vanhemmat määräävät pariskunnan asioista on aivan absurdi. Lisärajaaminen avioliiton sisällä pitääkseen puntit tasan eivät vahvista liittoa, vaan valmistavat avioeron. Sitäkö vanhemmat halusivat ehtoja laatiessaan?
En nyt ihan ymmärrä miten mökin omistaja hallitsee muiden elämää. Ei siellä toisen/toisten omistamalla mökillä ole mikään pakko viettää aikaa jos ei halua.
Eihän tuossa kommentissa niin sanottukaan että hallitsisi.
"Koko idea, että toisen puolison vanhemmat määräävät pariskunnan asioista on aivan absurdi."
Eihän ne puolison vanhemmat määrää kuin siitä omisuudesta joka perityy heidän perillisille.
No kyllä siinä määrätään pariskunnan asioista, kun annetaan mökki toiselle. Monesti tuollaiset sukumökkihomepommit kuitenkin vaikuttavat vähintäänkin välillisesti ja ainakin taloudellisesti pariskunnan elämään.
Sitä perintöä ei ole mikään pakko ottaa vastaan, lisäksi sitä puolison ulossulkemista ei ole pakko noudattaa jos sen mökin vastaan ottaa. Eron sattuessa voi aivan hyvin antaa sille toiselle puolet siitä mökistä, tai vaikkapa koko mökin.
Se, että testamentissa sulkee puolison pois perinnöstä ei määrää pariskunnan asioista yhtään mitenkään. Se koskee ainoastaan sitä, miten se perintö peritään. Sen perimisen jälkeen sille perinnölle saa tehdä miten haluaa. Joko pitää voimassa ulossulkevuuden, tai vaikkapa tehdä uuden avioehdon jossa tuo ulossulkevuus kumotaan. Tai myydä mökin tai laittaa puolison nimi omistusasiakirjoihin.
"Laittaa nimi omistusasiakirjoihin"
Tämä kertoikin kaiken minkä verran ymmärrät asioista. Onnea vaan kiinteistöjen siirtämisessä puolison nimiin noin ilman veroja :D
Ymmärrän oikein hyvin. Lahjavero on aika olematon summa jostain mökin puolikkaasta. Ja sitä ei edes ole pakko lahjoittaa yhdellä kertaa vaan lahjoituksia voi jakaa pidemmälle aikavälille verojen minimoimiseksi.
Ei kannata lukea rivien välistä sellaista jota sinne ei ole kirjoitettu.
"koko Suomen rantamökkien mediaanihinta on noin 90 000 euroa." https://www.maanmittauslaitos.fi/ajankohtaista/tilasto-mokkikauppa-vilk…
Puolikkaasta mökistä
Keskivertomökin puolikkaasta rantatontilla lahjaveroa menisi siis 3500€. Jos mökistä antaisi lahjana ensin neljänneksen, ja kolmen vuoden päästä toisen neljänneksen veroa menisi enää 2300€.
Jos lahjoittelun jakaa 15 vuoden ajalle, veroa ei mene lainkaan.
Ja aina hakee lainhuudon omistamaansa osaan.
Mikä ihme hinku teillä on puolison omaisuuteen? Lapsethan sen perivät vai turvaatteko oman lapsenne osuutta nyksän omaisuudesta?
Ei minulla ole mitään hinkua. Olen nimenomaan se, joka pyysi anoppiaan sulkemaan minun avio-oikeuteni ulos perinnöstä. Mistä keksit että olen jotain hinkumassa? 😄
Asioista voi keskustella aivan ilman mitään hinkumisia.
Ehkä toi tyyppi ei koskaan keskustele mistään muista asioista kuin sellaisista jotka saattavat häntä itseään hyödyttää?
Vierailija kirjoitti:
"Niin, ikään kuin lasten avioliittojen kestävyys riippuisi ainoastaan vanhempien "hyvästä kasvatuksesta" "
Ei se tietenkään vain siitä riipu. Mutta jos omilta vanhemmiltaan on saanut hyvän toimivan parisuhteen mallin niin kyllä ihan tilastollisestikin se oma liitto kestää todennäköisemmin. Samoin jos vanhemmat hyväksyvät ehdoitta miniät ja vävyt sukuun ja kohtelevat heitä kuin omia lapsiaan niin todennäköisyys sen liiton onnistumiselle on paljon suurempi kuin jos heitä epäillään ja kyräillään vuosikymmeniä.
Nyt on hyvä esimerkki siitä, kun tällaiset tavalliset juridiset asiat on keräilyä ja epäilyä. Otetaan asiat täysin tunteella. Jos ei peri puolta anopin sukutilasta, niin on epäilty ja on keräilty.
Mulla oli maailman paras appiukko, jolla oli iso sukutila. Hän luonnollisesti jätti sen kahdelle lapselleen, ei minulle. Ei se silti ollut epäluottamuslause. Eikä myöskään mitätöinyt meidän 30 vuoden hyvää suhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minusta se riippuu täysin siitä haluaako mökillä viettää aikaa vai ei. Jos mökki on sellainen että siellä viihtyy niin miksi siihen ei käyttäisi myös aikaansa ja ehkä rahaakin jos se on tarpeen. Mielessä kannattaa toki pitää se että mökki ei ole sinun omaisuutta ja riitatilanteissa omistajan oikeus omaisuuteen on olemassa."
Siitä juuri on kyse. Itse ainakin pitäisin sen mielessä ensisijaisesti. Miehen mökki, miehen rempat ja kulut.
Mutta käytöstäkin aiheutuu kuluja jos mökillä todella viihtyy ja siellä vietää aikaa niin miksi ei osallistuisi myös kuluihin jos se on tarpeen ja niin sovitaan.
Vieraista koituu kuluja, eikä heiltä kysytä siitä rahaa. Itse tunnen itseni sukumökillä vieraaksi, miksi en enää edes käy siellä. Aika ei yksinkertaisesti riitä ja halu ajella toiselle puolelle maata vieraaksi ja elämään vapaa-aikaa toisten säännöillä ja tavoilla ei kiinnosta yhtään, miksi lopetin sukumökillä käymisen kokonaan.
Mihinkään muuhun kanssakäymiseen sukumökillä käymättömyys ei vaikuta. Koko idea, että toisen puolison vanhemmat määräävät pariskunnan asioista on aivan absurdi. Lisärajaaminen avioliiton sisällä pitääkseen puntit tasan eivät vahvista liittoa, vaan valmistavat avioeron. Sitäkö vanhemmat halusivat ehtoja laatiessaan?
En nyt ihan ymmärrä miten mökin omistaja hallitsee muiden elämää. Ei siellä toisen/toisten omistamalla mökillä ole mikään pakko viettää aikaa jos ei halua.
Eihän tuossa kommentissa niin sanottukaan että hallitsisi.
"Koko idea, että toisen puolison vanhemmat määräävät pariskunnan asioista on aivan absurdi."
Eihän ne puolison vanhemmat määrää kuin siitä omisuudesta joka perityy heidän perillisille.
No kyllä siinä määrätään pariskunnan asioista, kun annetaan mökki toiselle. Monesti tuollaiset sukumökkihomepommit kuitenkin vaikuttavat vähintäänkin välillisesti ja ainakin taloudellisesti pariskunnan elämään.
Sitä perintöä ei ole mikään pakko ottaa vastaan, lisäksi sitä puolison ulossulkemista ei ole pakko noudattaa jos sen mökin vastaan ottaa. Eron sattuessa voi aivan hyvin antaa sille toiselle puolet siitä mökistä, tai vaikkapa koko mökin.
Se, että testamentissa sulkee puolison pois perinnöstä ei määrää pariskunnan asioista yhtään mitenkään. Se koskee ainoastaan sitä, miten se perintö peritään. Sen perimisen jälkeen sille perinnölle saa tehdä miten haluaa. Joko pitää voimassa ulossulkevuuden, tai vaikkapa tehdä uuden avioehdon jossa tuo ulossulkevuus kumotaan. Tai myydä mökin tai laittaa puolison nimi omistusasiakirjoihin.
"Laittaa nimi omistusasiakirjoihin"
Tämä kertoikin kaiken minkä verran ymmärrät asioista. Onnea vaan kiinteistöjen siirtämisessä puolison nimiin noin ilman veroja :D
Ymmärrän oikein hyvin. Lahjavero on aika olematon summa jostain mökin puolikkaasta. Ja sitä ei edes ole pakko lahjoittaa yhdellä kertaa vaan lahjoituksia voi jakaa pidemmälle aikavälille verojen minimoimiseksi.
Ei kannata lukea rivien välistä sellaista jota sinne ei ole kirjoitettu.
"koko Suomen rantamökkien mediaanihinta on noin 90 000 euroa." https://www.maanmittauslaitos.fi/ajankohtaista/tilasto-mokkikauppa-vilk…
Puolikkaasta mökistä
Keskivertomökin puolikkaasta rantatontilla lahjaveroa menisi siis 3500€. Jos mökistä antaisi lahjana ensin neljänneksen, ja kolmen vuoden päästä toisen neljänneksen veroa menisi enää 2300€.
Jos lahjoittelun jakaa 15 vuoden ajalle, veroa ei mene lainkaan.
Ja aina hakee lainhuudon omistamaansa osaan.
Mikä ihme hinku teillä on puolison omaisuuteen? Lapsethan sen perivät vai turvaatteko oman lapsenne osuutta nyksän omaisuudesta?
Ei minulla ole mitään hinkua. Olen nimenomaan se, joka pyysi anoppiaan sulkemaan minun avio-oikeuteni ulos perinnöstä. Mistä keksit että olen jotain hinkumassa? 😄
Asioista voi keskustella aivan ilman mitään hinkumisia.
Ehkä toi tyyppi ei koskaan keskustele mistään muista asioista kuin sellaisista jotka saattavat häntä itseään hyödyttää?
Eihän siinä ole mitään keskustelemista, lait, verotus säätelee taloudelliset asiat.
Se kertoo vaan avioliiton tilasta jos ruvetaan riitelemään toisen perintöä itselleen. Normaalit ihmiset elelee siellä toisen perintömökissä kesät tyytyväisenä vaikka sen lainhuuto vain perijällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minusta se riippuu täysin siitä haluaako mökillä viettää aikaa vai ei. Jos mökki on sellainen että siellä viihtyy niin miksi siihen ei käyttäisi myös aikaansa ja ehkä rahaakin jos se on tarpeen. Mielessä kannattaa toki pitää se että mökki ei ole sinun omaisuutta ja riitatilanteissa omistajan oikeus omaisuuteen on olemassa."
Siitä juuri on kyse. Itse ainakin pitäisin sen mielessä ensisijaisesti. Miehen mökki, miehen rempat ja kulut.
Mutta käytöstäkin aiheutuu kuluja jos mökillä todella viihtyy ja siellä vietää aikaa niin miksi ei osallistuisi myös kuluihin jos se on tarpeen ja niin sovitaan.
Vieraista koituu kuluja, eikä heiltä kysytä siitä rahaa. Itse tunnen itseni sukumökillä vieraaksi, miksi en enää edes käy siellä. Aika ei yksinkertaisesti riitä ja halu ajella toiselle puolelle maata vieraaksi ja elämään vapaa-aikaa toisten säännöillä ja tavoilla ei kiinnosta yhtään, miksi lopetin sukumökillä käymisen kokonaan.
Mihinkään muuhun kanssakäymiseen sukumökillä käymättömyys ei vaikuta. Koko idea, että toisen puolison vanhemmat määräävät pariskunnan asioista on aivan absurdi. Lisärajaaminen avioliiton sisällä pitääkseen puntit tasan eivät vahvista liittoa, vaan valmistavat avioeron. Sitäkö vanhemmat halusivat ehtoja laatiessaan?
En nyt ihan ymmärrä miten mökin omistaja hallitsee muiden elämää. Ei siellä toisen/toisten omistamalla mökillä ole mikään pakko viettää aikaa jos ei halua.
Eihän tuossa kommentissa niin sanottukaan että hallitsisi.
"Koko idea, että toisen puolison vanhemmat määräävät pariskunnan asioista on aivan absurdi."
Eihän ne puolison vanhemmat määrää kuin siitä omisuudesta joka perityy heidän perillisille.
No kyllä siinä määrätään pariskunnan asioista, kun annetaan mökki toiselle. Monesti tuollaiset sukumökkihomepommit kuitenkin vaikuttavat vähintäänkin välillisesti ja ainakin taloudellisesti pariskunnan elämään.
Sitä perintöä ei ole mikään pakko ottaa vastaan, lisäksi sitä puolison ulossulkemista ei ole pakko noudattaa jos sen mökin vastaan ottaa. Eron sattuessa voi aivan hyvin antaa sille toiselle puolet siitä mökistä, tai vaikkapa koko mökin.
Se, että testamentissa sulkee puolison pois perinnöstä ei määrää pariskunnan asioista yhtään mitenkään. Se koskee ainoastaan sitä, miten se perintö peritään. Sen perimisen jälkeen sille perinnölle saa tehdä miten haluaa. Joko pitää voimassa ulossulkevuuden, tai vaikkapa tehdä uuden avioehdon jossa tuo ulossulkevuus kumotaan. Tai myydä mökin tai laittaa puolison nimi omistusasiakirjoihin.
"Laittaa nimi omistusasiakirjoihin"
Tämä kertoikin kaiken minkä verran ymmärrät asioista. Onnea vaan kiinteistöjen siirtämisessä puolison nimiin noin ilman veroja :D
Ymmärrän oikein hyvin. Lahjavero on aika olematon summa jostain mökin puolikkaasta. Ja sitä ei edes ole pakko lahjoittaa yhdellä kertaa vaan lahjoituksia voi jakaa pidemmälle aikavälille verojen minimoimiseksi.
Ei kannata lukea rivien välistä sellaista jota sinne ei ole kirjoitettu.
"koko Suomen rantamökkien mediaanihinta on noin 90 000 euroa." https://www.maanmittauslaitos.fi/ajankohtaista/tilasto-mokkikauppa-vilk…
Puolikkaasta mökistä
Keskivertomökin puolikkaasta rantatontilla lahjaveroa menisi siis 3500€. Jos mökistä antaisi lahjana ensin neljänneksen, ja kolmen vuoden päästä toisen neljänneksen veroa menisi enää 2300€.
Jos lahjoittelun jakaa 15 vuoden ajalle, veroa ei mene lainkaan.
Ja aina hakee lainhuudon omistamaansa osaan.
Mikä ihme hinku teillä on puolison omaisuuteen? Lapsethan sen perivät vai turvaatteko oman lapsenne osuutta nyksän omaisuudesta?
Ei minulla ole mitään hinkua. Olen nimenomaan se, joka pyysi anoppiaan sulkemaan minun avio-oikeuteni ulos perinnöstä. Mistä keksit että olen jotain hinkumassa? 😄
Asioista voi keskustella aivan ilman mitään hinkumisia.
Ehkä toi tyyppi ei koskaan keskustele mistään muista asioista kuin sellaisista jotka saattavat häntä itseään hyödyttää?
Eihän siinä ole mitään keskustelemista, lait, verotus säätelee taloudelliset asiat.
Se kertoo vaan avioliiton tilasta jos ruvetaan riitelemään toisen perintöä itselleen. Normaalit ihmiset elelee siellä toisen perintömökissä kesät tyytyväisenä vaikka sen lainhuuto vain perijällä.
Tietysti on keskustelemista, ja keskustella kannattaakin. Tuossakin oli esitettynä tapoja, joilla verotusta voi vähentää jos halua omaisuuden siirtämiseen on. Joillakin on haluja, toisilla ei.
Molemmat tavat aivan normaaleja. Sinun tapasi ei ole ainoa oikea.
Vierailija kirjoitti:
"Niin, ikään kuin lasten avioliittojen kestävyys riippuisi ainoastaan vanhempien "hyvästä kasvatuksesta" "
Ei se tietenkään vain siitä riipu. Mutta jos omilta vanhemmiltaan on saanut hyvän toimivan parisuhteen mallin niin kyllä ihan tilastollisestikin se oma liitto kestää todennäköisemmin. Samoin jos vanhemmat hyväksyvät ehdoitta miniät ja vävyt sukuun ja kohtelevat heitä kuin omia lapsiaan niin todennäköisyys sen liiton onnistumiselle on paljon suurempi kuin jos heitä epäillään ja kyräillään vuosikymmeniä.
Lapsen puolison ulossulkemisen perinnöstä ei tarvitse aiheuttaa kyräilyä. Ei ainakaan omassa perheessäni aiheuttanut. Ihan normaali asia, tulevaa perinnönjakoa helpottava. Kyllähän ulossuljettu puoliso hyötyy puolisonsa perimistä rahoista myös, jos liitto on kunnossa. Silloin puhalletaan yhteen hiileen esim. kodin kunnostamisessa, niillä perintörahoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minusta se riippuu täysin siitä haluaako mökillä viettää aikaa vai ei. Jos mökki on sellainen että siellä viihtyy niin miksi siihen ei käyttäisi myös aikaansa ja ehkä rahaakin jos se on tarpeen. Mielessä kannattaa toki pitää se että mökki ei ole sinun omaisuutta ja riitatilanteissa omistajan oikeus omaisuuteen on olemassa."
Siitä juuri on kyse. Itse ainakin pitäisin sen mielessä ensisijaisesti. Miehen mökki, miehen rempat ja kulut.
Mutta käytöstäkin aiheutuu kuluja jos mökillä todella viihtyy ja siellä vietää aikaa niin miksi ei osallistuisi myös kuluihin jos se on tarpeen ja niin sovitaan.
Vieraista koituu kuluja, eikä heiltä kysytä siitä rahaa. Itse tunnen itseni sukumökillä vieraaksi, miksi en enää edes käy siellä. Aika ei yksinkertaisesti riitä ja halu ajella toiselle puolelle maata vieraaksi ja elämään vapaa-aikaa toisten säännöillä ja tavoilla ei kiinnosta yhtään, miksi lopetin sukumökillä käymisen kokonaan.
Mihinkään muuhun kanssakäymiseen sukumökillä käymättömyys ei vaikuta. Koko idea, että toisen puolison vanhemmat määräävät pariskunnan asioista on aivan absurdi. Lisärajaaminen avioliiton sisällä pitääkseen puntit tasan eivät vahvista liittoa, vaan valmistavat avioeron. Sitäkö vanhemmat halusivat ehtoja laatiessaan?
En nyt ihan ymmärrä miten mökin omistaja hallitsee muiden elämää. Ei siellä toisen/toisten omistamalla mökillä ole mikään pakko viettää aikaa jos ei halua.
Eihän tuossa kommentissa niin sanottukaan että hallitsisi.
"Koko idea, että toisen puolison vanhemmat määräävät pariskunnan asioista on aivan absurdi."
Eihän ne puolison vanhemmat määrää kuin siitä omisuudesta joka perityy heidän perillisille.
No kyllä siinä määrätään pariskunnan asioista, kun annetaan mökki toiselle. Monesti tuollaiset sukumökkihomepommit kuitenkin vaikuttavat vähintäänkin välillisesti ja ainakin taloudellisesti pariskunnan elämään.
Sitä perintöä ei ole mikään pakko ottaa vastaan, lisäksi sitä puolison ulossulkemista ei ole pakko noudattaa jos sen mökin vastaan ottaa. Eron sattuessa voi aivan hyvin antaa sille toiselle puolet siitä mökistä, tai vaikkapa koko mökin.
Se, että testamentissa sulkee puolison pois perinnöstä ei määrää pariskunnan asioista yhtään mitenkään. Se koskee ainoastaan sitä, miten se perintö peritään. Sen perimisen jälkeen sille perinnölle saa tehdä miten haluaa. Joko pitää voimassa ulossulkevuuden, tai vaikkapa tehdä uuden avioehdon jossa tuo ulossulkevuus kumotaan. Tai myydä mökin tai laittaa puolison nimi omistusasiakirjoihin.
"Laittaa nimi omistusasiakirjoihin"
Tämä kertoikin kaiken minkä verran ymmärrät asioista. Onnea vaan kiinteistöjen siirtämisessä puolison nimiin noin ilman veroja :D
Ymmärrän oikein hyvin. Lahjavero on aika olematon summa jostain mökin puolikkaasta. Ja sitä ei edes ole pakko lahjoittaa yhdellä kertaa vaan lahjoituksia voi jakaa pidemmälle aikavälille verojen minimoimiseksi.
Ei kannata lukea rivien välistä sellaista jota sinne ei ole kirjoitettu.
"koko Suomen rantamökkien mediaanihinta on noin 90 000 euroa." https://www.maanmittauslaitos.fi/ajankohtaista/tilasto-mokkikauppa-vilk…
Puolikkaasta mökistä
Keskivertomökin puolikkaasta rantatontilla lahjaveroa menisi siis 3500€. Jos mökistä antaisi lahjana ensin neljänneksen, ja kolmen vuoden päästä toisen neljänneksen veroa menisi enää 2300€.
Jos lahjoittelun jakaa 15 vuoden ajalle, veroa ei mene lainkaan.
Ja aina hakee lainhuudon omistamaansa osaan.
Mikä ihme hinku teillä on puolison omaisuuteen? Lapsethan sen perivät vai turvaatteko oman lapsenne osuutta nyksän omaisuudesta?
Ei minulla ole mitään hinkua. Olen nimenomaan se, joka pyysi anoppiaan sulkemaan minun avio-oikeuteni ulos perinnöstä. Mistä keksit että olen jotain hinkumassa? 😄
Asioista voi keskustella aivan ilman mitään hinkumisia.
Ehkä toi tyyppi ei koskaan keskustele mistään muista asioista kuin sellaisista jotka saattavat häntä itseään hyödyttää?
Eihän siinä ole mitään keskustelemista, lait, verotus säätelee taloudelliset asiat.
Se kertoo vaan avioliiton tilasta jos ruvetaan riitelemään toisen perintöä itselleen. Normaalit ihmiset elelee siellä toisen perintömökissä kesät tyytyväisenä vaikka sen lainhuuto vain perijällä.
Tietysti on keskustelemista, ja keskustella kannattaakin. Tuossakin oli esitettynä tapoja, joilla verotusta voi vähentää jos halua omaisuuden siirtämiseen on. Joillakin on haluja, toisilla ei.
Molemmat tavat aivan normaaleja. Sinun tapasi ei ole ainoa oikea.
Siis hirveä hinku saada se toisen perintö? Ymmärrän jos ei ole yhteisiä lapsia. Otetaan puolison lapsilta pois ja siirretään omille kun lirkuttelen lahjakirjat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhtautumisesi on oma ongelmasi. Perinnön jättäjä on halunnut, että mökki jää jälkeläiselle avioeronkin tapahtuessa. Itsehän sinä päätät osaltasi, eroatteko vai ette.
Entä jos ap laittaa mökin remppoihin ja uudistamiseen vaikka 10 tai 20 tuhatta euroa, ja mies lähtee nuoremman matkaan ensi vuonna?
Te sovitte puolison kanssa siitä huomioidaanko noi remontti/uudistamis kulut tuossa tilanteessa vai ei. Puolison kanssa siitä asiasta kannattaa keskustella jo siinä vaiheessa kun niitä remonttikuluja maksaa.
Ja tehdä siitä paperi niin kauan kun vielä ollaan väleissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minusta se riippuu täysin siitä haluaako mökillä viettää aikaa vai ei. Jos mökki on sellainen että siellä viihtyy niin miksi siihen ei käyttäisi myös aikaansa ja ehkä rahaakin jos se on tarpeen. Mielessä kannattaa toki pitää se että mökki ei ole sinun omaisuutta ja riitatilanteissa omistajan oikeus omaisuuteen on olemassa."
Siitä juuri on kyse. Itse ainakin pitäisin sen mielessä ensisijaisesti. Miehen mökki, miehen rempat ja kulut.
Mutta käytöstäkin aiheutuu kuluja jos mökillä todella viihtyy ja siellä vietää aikaa niin miksi ei osallistuisi myös kuluihin jos se on tarpeen ja niin sovitaan.
Vieraista koituu kuluja, eikä heiltä kysytä siitä rahaa. Itse tunnen itseni sukumökillä vieraaksi, miksi en enää edes käy siellä. Aika ei yksinkertaisesti riitä ja halu ajella toiselle puolelle maata vieraaksi ja elämään vapaa-aikaa toisten säännöillä ja tavoilla ei kiinnosta yhtään, miksi lopetin sukumökillä käymisen kokonaan.
Mihinkään muuhun kanssakäymiseen sukumökillä käymättömyys ei vaikuta. Koko idea, että toisen puolison vanhemmat määräävät pariskunnan asioista on aivan absurdi. Lisärajaaminen avioliiton sisällä pitääkseen puntit tasan eivät vahvista liittoa, vaan valmistavat avioeron. Sitäkö vanhemmat halusivat ehtoja laatiessaan?
Vanhempien velvollisuus on tehdä tuollainen rajaus, jos heidän lapsensa ei ole ymmärtänyt tehdä avio ehtoa. Jos pariskunnalla on lapsia, he tulevat sitten perimään sen mökin. Suvun omaisuus on hyvä pitää suvun hallussa eikä jättää kenenkään onnen onkijan ulottuville. Jos pariskunnan suhde on kunnossa eikä lapsia ole, voi perillinen tehdä hallintaoikeus testamentin puolisonsa hyväksi.
Se ei ole mikään velvollisuus, vaan tae tulevista ongelmista. Ellei luota lapsensa valintaan vielä vuosikymmenten jälkeenkään, ei luota. Kannattaa varautua siihen, että jää melko yksinäiseksi kuin tuollaisen rajauksen tekee. Miksi ulosrajattu tulisi edes vanhainkodissa käymään, kun epäluottamusta on osoitettu teoin viimeiset vuosikymmenet? Varaudu siihen ja huomaa, että kyse ei ole kosto, vaan teoillasi synnyttämäsi tunne yhtyeenkuulumattomuudesta.
No miksi puolison vanhempia sitten kuuluisi mennä katsomaan vanhainkotiin oli he rajanneet testamentissa pois puolisot tai ei?
No ei se perintö ole mikään maksu ihmissuhteen ylläpidosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minusta se riippuu täysin siitä haluaako mökillä viettää aikaa vai ei. Jos mökki on sellainen että siellä viihtyy niin miksi siihen ei käyttäisi myös aikaansa ja ehkä rahaakin jos se on tarpeen. Mielessä kannattaa toki pitää se että mökki ei ole sinun omaisuutta ja riitatilanteissa omistajan oikeus omaisuuteen on olemassa."
Siitä juuri on kyse. Itse ainakin pitäisin sen mielessä ensisijaisesti. Miehen mökki, miehen rempat ja kulut.
Mutta käytöstäkin aiheutuu kuluja jos mökillä todella viihtyy ja siellä vietää aikaa niin miksi ei osallistuisi myös kuluihin jos se on tarpeen ja niin sovitaan.
Vieraista koituu kuluja, eikä heiltä kysytä siitä rahaa. Itse tunnen itseni sukumökillä vieraaksi, miksi en enää edes käy siellä. Aika ei yksinkertaisesti riitä ja halu ajella toiselle puolelle maata vieraaksi ja elämään vapaa-aikaa toisten säännöillä ja tavoilla ei kiinnosta yhtään, miksi lopetin sukumökillä käymisen kokonaan.
Mihinkään muuhun kanssakäymiseen sukumökillä käymättömyys ei vaikuta. Koko idea, että toisen puolison vanhemmat määräävät pariskunnan asioista on aivan absurdi. Lisärajaaminen avioliiton sisällä pitääkseen puntit tasan eivät vahvista liittoa, vaan valmistavat avioeron. Sitäkö vanhemmat halusivat ehtoja laatiessaan?
En nyt ihan ymmärrä miten mökin omistaja hallitsee muiden elämää. Ei siellä toisen/toisten omistamalla mökillä ole mikään pakko viettää aikaa jos ei halua.
Eihän tuossa kommentissa niin sanottukaan että hallitsisi.
"Koko idea, että toisen puolison vanhemmat määräävät pariskunnan asioista on aivan absurdi."
Eihän ne puolison vanhemmat määrää kuin siitä omisuudesta joka perityy heidän perillisille.
No kyllä siinä määrätään pariskunnan asioista, kun annetaan mökki toiselle. Monesti tuollaiset sukumökkihomepommit kuitenkin vaikuttavat vähintäänkin välillisesti ja ainakin taloudellisesti pariskunnan elämään.
Sitä perintöä ei ole mikään pakko ottaa vastaan, lisäksi sitä puolison ulossulkemista ei ole pakko noudattaa jos sen mökin vastaan ottaa. Eron sattuessa voi aivan hyvin antaa sille toiselle puolet siitä mökistä, tai vaikkapa koko mökin.
Se, että testamentissa sulkee puolison pois perinnöstä ei määrää pariskunnan asioista yhtään mitenkään. Se koskee ainoastaan sitä, miten se perintö peritään. Sen perimisen jälkeen sille perinnölle saa tehdä miten haluaa. Joko pitää voimassa ulossulkevuuden, tai vaikkapa tehdä uuden avioehdon jossa tuo ulossulkevuus kumotaan. Tai myydä mökin tai laittaa puolison nimi omistusasiakirjoihin.
"Laittaa nimi omistusasiakirjoihin"
Tämä kertoikin kaiken minkä verran ymmärrät asioista. Onnea vaan kiinteistöjen siirtämisessä puolison nimiin noin ilman veroja :D
Ymmärrän oikein hyvin. Lahjavero on aika olematon summa jostain mökin puolikkaasta. Ja sitä ei edes ole pakko lahjoittaa yhdellä kertaa vaan lahjoituksia voi jakaa pidemmälle aikavälille verojen minimoimiseksi.
Ei kannata lukea rivien välistä sellaista jota sinne ei ole kirjoitettu.
"koko Suomen rantamökkien mediaanihinta on noin 90 000 euroa." https://www.maanmittauslaitos.fi/ajankohtaista/tilasto-mokkikauppa-vilk…
Puolikkaasta mökistä
Keskivertomökin puolikkaasta rantatontilla lahjaveroa menisi siis 3500€. Jos mökistä antaisi lahjana ensin neljänneksen, ja kolmen vuoden päästä toisen neljänneksen veroa menisi enää 2300€.
Jos lahjoittelun jakaa 15 vuoden ajalle, veroa ei mene lainkaan.
Ja aina hakee lainhuudon omistamaansa osaan.
Mikä ihme hinku teillä on puolison omaisuuteen? Lapsethan sen perivät vai turvaatteko oman lapsenne osuutta nyksän omaisuudesta?
Ei minulla ole mitään hinkua. Olen nimenomaan se, joka pyysi anoppiaan sulkemaan minun avio-oikeuteni ulos perinnöstä. Mistä keksit että olen jotain hinkumassa? 😄
Asioista voi keskustella aivan ilman mitään hinkumisia.
Ehkä toi tyyppi ei koskaan keskustele mistään muista asioista kuin sellaisista jotka saattavat häntä itseään hyödyttää?
Eihän siinä ole mitään keskustelemista, lait, verotus säätelee taloudelliset asiat.
Se kertoo vaan avioliiton tilasta jos ruvetaan riitelemään toisen perintöä itselleen. Normaalit ihmiset elelee siellä toisen perintömökissä kesät tyytyväisenä vaikka sen lainhuuto vain perijällä.
Tietysti on keskustelemista, ja keskustella kannattaakin. Tuossakin oli esitettynä tapoja, joilla verotusta voi vähentää jos halua omaisuuden siirtämiseen on. Joillakin on haluja, toisilla ei.
Molemmat tavat aivan normaaleja. Sinun tapasi ei ole ainoa oikea.
Siis hirveä hinku saada se toisen perintö? Ymmärrän jos ei ole yhteisiä lapsia. Otetaan puolison lapsilta pois ja siirretään omille kun lirkuttelen lahjakirjat.
Sinä nyt taas puhut jostain hingusta. Minä esim olen aivan omasta tahdostani siirtänyt miehelleni omaisuuttani. Ja hän taas minulle muuta omaisuutta. Meistä yhteisomistaminen on mukavaa, ja antaa toiselle turvaa myös. Avioehto meillä on, ja myös molemmat ovat poissuljettuja perinnöistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minusta se riippuu täysin siitä haluaako mökillä viettää aikaa vai ei. Jos mökki on sellainen että siellä viihtyy niin miksi siihen ei käyttäisi myös aikaansa ja ehkä rahaakin jos se on tarpeen. Mielessä kannattaa toki pitää se että mökki ei ole sinun omaisuutta ja riitatilanteissa omistajan oikeus omaisuuteen on olemassa."
Siitä juuri on kyse. Itse ainakin pitäisin sen mielessä ensisijaisesti. Miehen mökki, miehen rempat ja kulut.
Mutta käytöstäkin aiheutuu kuluja jos mökillä todella viihtyy ja siellä vietää aikaa niin miksi ei osallistuisi myös kuluihin jos se on tarpeen ja niin sovitaan.
Vieraista koituu kuluja, eikä heiltä kysytä siitä rahaa. Itse tunnen itseni sukumökillä vieraaksi, miksi en enää edes käy siellä. Aika ei yksinkertaisesti riitä ja halu ajella toiselle puolelle maata vieraaksi ja elämään vapaa-aikaa toisten säännöillä ja tavoilla ei kiinnosta yhtään, miksi lopetin sukumökillä käymisen kokonaan.
Mihinkään muuhun kanssakäymiseen sukumökillä käymättömyys ei vaikuta. Koko idea, että toisen puolison vanhemmat määräävät pariskunnan asioista on aivan absurdi. Lisärajaaminen avioliiton sisällä pitääkseen puntit tasan eivät vahvista liittoa, vaan valmistavat avioeron. Sitäkö vanhemmat halusivat ehtoja laatiessaan?
En nyt ihan ymmärrä miten mökin omistaja hallitsee muiden elämää. Ei siellä toisen/toisten omistamalla mökillä ole mikään pakko viettää aikaa jos ei halua.
Eihän tuossa kommentissa niin sanottukaan että hallitsisi.
"Koko idea, että toisen puolison vanhemmat määräävät pariskunnan asioista on aivan absurdi."
Eihän ne puolison vanhemmat määrää kuin siitä omisuudesta joka perityy heidän perillisille.
No kyllä siinä määrätään pariskunnan asioista, kun annetaan mökki toiselle. Monesti tuollaiset sukumökkihomepommit kuitenkin vaikuttavat vähintäänkin välillisesti ja ainakin taloudellisesti pariskunnan elämään.
Sitä perintöä ei ole mikään pakko ottaa vastaan, lisäksi sitä puolison ulossulkemista ei ole pakko noudattaa jos sen mökin vastaan ottaa. Eron sattuessa voi aivan hyvin antaa sille toiselle puolet siitä mökistä, tai vaikkapa koko mökin.
Se, että testamentissa sulkee puolison pois perinnöstä ei määrää pariskunnan asioista yhtään mitenkään. Se koskee ainoastaan sitä, miten se perintö peritään. Sen perimisen jälkeen sille perinnölle saa tehdä miten haluaa. Joko pitää voimassa ulossulkevuuden, tai vaikkapa tehdä uuden avioehdon jossa tuo ulossulkevuus kumotaan. Tai myydä mökin tai laittaa puolison nimi omistusasiakirjoihin.
"Laittaa nimi omistusasiakirjoihin"
Tämä kertoikin kaiken minkä verran ymmärrät asioista. Onnea vaan kiinteistöjen siirtämisessä puolison nimiin noin ilman veroja :D
Ymmärrän oikein hyvin. Lahjavero on aika olematon summa jostain mökin puolikkaasta. Ja sitä ei edes ole pakko lahjoittaa yhdellä kertaa vaan lahjoituksia voi jakaa pidemmälle aikavälille verojen minimoimiseksi.
Ei kannata lukea rivien välistä sellaista jota sinne ei ole kirjoitettu.
"koko Suomen rantamökkien mediaanihinta on noin 90 000 euroa." https://www.maanmittauslaitos.fi/ajankohtaista/tilasto-mokkikauppa-vilk…
Puolikkaasta mökistä
Keskivertomökin puolikkaasta rantatontilla lahjaveroa menisi siis 3500€. Jos mökistä antaisi lahjana ensin neljänneksen, ja kolmen vuoden päästä toisen neljänneksen veroa menisi enää 2300€.
Jos lahjoittelun jakaa 15 vuoden ajalle, veroa ei mene lainkaan.
Ja aina hakee lainhuudon omistamaansa osaan.
Mikä ihme hinku teillä on puolison omaisuuteen? Lapsethan sen perivät vai turvaatteko oman lapsenne osuutta nyksän omaisuudesta?
Ei minulla ole mitään hinkua. Olen nimenomaan se, joka pyysi anoppiaan sulkemaan minun avio-oikeuteni ulos perinnöstä. Mistä keksit että olen jotain hinkumassa? 😄
Asioista voi keskustella aivan ilman mitään hinkumisia.
Ehkä toi tyyppi ei koskaan keskustele mistään muista asioista kuin sellaisista jotka saattavat häntä itseään hyödyttää?
Eihän siinä ole mitään keskustelemista, lait, verotus säätelee taloudelliset asiat.
Se kertoo vaan avioliiton tilasta jos ruvetaan riitelemään toisen perintöä itselleen. Normaalit ihmiset elelee siellä toisen perintömökissä kesät tyytyväisenä vaikka sen lainhuuto vain perijällä.
Tietysti on keskustelemista, ja keskustella kannattaakin. Tuossakin oli esitettynä tapoja, joilla verotusta voi vähentää jos halua omaisuuden siirtämiseen on. Joillakin on haluja, toisilla ei.
Molemmat tavat aivan normaaleja. Sinun tapasi ei ole ainoa oikea.
Siis hirveä hinku saada se toisen perintö? Ymmärrän jos ei ole yhteisiä lapsia. Otetaan puolison lapsilta pois ja siirretään omille kun lirkuttelen lahjakirjat.
Sinä nyt taas puhut jostain hingusta. Minä esim olen aivan omasta tahdostani siirtänyt miehelleni omaisuuttani. Ja hän taas minulle muuta omaisuutta. Meistä yhteisomistaminen on mukavaa, ja antaa toiselle turvaa myös. Avioehto meillä on, ja myös molemmat ovat poissuljettuja perinnöistä.
Teillä noin. Mutta heillä jotka on poissuljettu näyttää olevan hinku. Ja kun asia on niin vaikkei mitään poissulkemisia ole niin loppupelissä kukin omistaa rekistereihin merkityn omaisuutensa ja merkitään perukirjaan omistajansa omaisuudeksi.
Vierailija kirjoitti:
Nuoripari oli miehen isovanhempien syntymäpäivillä, niin tämä nuorikko sanoi, että kun noista aika jättää niin me saadaan tuo kaappikello meille.
En usko. Nykyään kukaan ei halua isoa ja meluisaa kaappikelloa vapaaehtoisesti. Sellainen ei sovi kerros- eikä rivitaloon, se vaatii paljon tilaa ympärilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on yhteistalous ja yhteiset tilit. Kaikki rahat menevät samalle tilille, josta sitten siirtyvät yhteisille säästötileille ja molempien omiin sijoituksiin, joihin menee sama summa kuussa. Näin on ollut nyt 15 vuotta ja ollaan oltu 20 vuotta yhdessä.
Tänä aikana olen perinyt osuuden kesämökkiin ja testamentissa oli puolisot pois sulkeva lauseke. En halua olla osallisena missään yhteisomistusjutussa sukulaisteni kanssa ja myin osuuteni pois. Tämän rahan käytin puolisoni hoitovapaan ja yhteisen kotimme kylpyhuoneremontin rahoittamiseen yli 10 vuotta sitten. Koti on sen jälkeen myyty ja niillä rahoilla ostettu tämä yhteinen koti.
Olemme sopineet että emme kumpikaan jatkossakaan halua olla osallisena missään yhteisomistuskuviossa sukulaistemme kanssa, joten jos jompikumpi meistä jatkossa perisi osuuden mökistä, talosta, metsästä tai mistä vain, niin myisimme sen ja rahat käytettäisiin yhteiseen hyvään.
Meidän elämäämme ei sovi myöskään se, että toinen hankkisi kalliin harrastuksen tai mökin, jonka ylläpitokulut maksettaisiin yhteisistä varoista ilman että harrastuksen aloittamisesta yhdessä sovittaisiin tai mökki omistettaisiin puoliksi. Tämä ei sovi kaikille, mutta meidän elämässämme tämä on yksi pääperiaatteista. Samalla lailla suhtaudumme aikaan eli toinen ei voi aloittaa kaikki viikonloput vievää harrastusta ilman että siitä yhdessä keskustellaan, koska silloin toiselle jää viikonloppuisin huolehdittavaksi arki, lapset, siivoukset, lemmikit jne. Mökin ylläpitokulut olisivat pois jostain muusta ja meidän pitäisi yhdessä päättää mistä nuo rahat otetaan ja mitä jätetään vähemmälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minusta se riippuu täysin siitä haluaako mökillä viettää aikaa vai ei. Jos mökki on sellainen että siellä viihtyy niin miksi siihen ei käyttäisi myös aikaansa ja ehkä rahaakin jos se on tarpeen. Mielessä kannattaa toki pitää se että mökki ei ole sinun omaisuutta ja riitatilanteissa omistajan oikeus omaisuuteen on olemassa."
Siitä juuri on kyse. Itse ainakin pitäisin sen mielessä ensisijaisesti. Miehen mökki, miehen rempat ja kulut.
Mutta käytöstäkin aiheutuu kuluja jos mökillä todella viihtyy ja siellä vietää aikaa niin miksi ei osallistuisi myös kuluihin jos se on tarpeen ja niin sovitaan.
Vieraista koituu kuluja, eikä heiltä kysytä siitä rahaa. Itse tunnen itseni sukumökillä vieraaksi, miksi en enää edes käy siellä. Aika ei yksinkertaisesti riitä ja halu ajella toiselle puolelle maata vieraaksi ja elämään vapaa-aikaa toisten säännöillä ja tavoilla ei kiinnosta yhtään, miksi lopetin sukumökillä käymisen kokonaan.
Mihinkään muuhun kanssakäymiseen sukumökillä käymättömyys ei vaikuta. Koko idea, että toisen puolison vanhemmat määräävät pariskunnan asioista on aivan absurdi. Lisärajaaminen avioliiton sisällä pitääkseen puntit tasan eivät vahvista liittoa, vaan valmistavat avioeron. Sitäkö vanhemmat halusivat ehtoja laatiessaan?
En nyt ihan ymmärrä miten mökin omistaja hallitsee muiden elämää. Ei siellä toisen/toisten omistamalla mökillä ole mikään pakko viettää aikaa jos ei halua.
Eihän tuossa kommentissa niin sanottukaan että hallitsisi.
"Koko idea, että toisen puolison vanhemmat määräävät pariskunnan asioista on aivan absurdi."
Eihän ne puolison vanhemmat määrää kuin siitä omisuudesta joka perityy heidän perillisille.
No kyllä siinä määrätään pariskunnan asioista, kun annetaan mökki toiselle. Monesti tuollaiset sukumökkihomepommit kuitenkin vaikuttavat vähintäänkin välillisesti ja ainakin taloudellisesti pariskunnan elämään.
Sitä perintöä ei ole mikään pakko ottaa vastaan, lisäksi sitä puolison ulossulkemista ei ole pakko noudattaa jos sen mökin vastaan ottaa. Eron sattuessa voi aivan hyvin antaa sille toiselle puolet siitä mökistä, tai vaikkapa koko mökin.
Se, että testamentissa sulkee puolison pois perinnöstä ei määrää pariskunnan asioista yhtään mitenkään. Se koskee ainoastaan sitä, miten se perintö peritään. Sen perimisen jälkeen sille perinnölle saa tehdä miten haluaa. Joko pitää voimassa ulossulkevuuden, tai vaikkapa tehdä uuden avioehdon jossa tuo ulossulkevuus kumotaan. Tai myydä mökin tai laittaa puolison nimi omistusasiakirjoihin.
"Laittaa nimi omistusasiakirjoihin"
Tämä kertoikin kaiken minkä verran ymmärrät asioista. Onnea vaan kiinteistöjen siirtämisessä puolison nimiin noin ilman veroja :D
Ymmärrän oikein hyvin. Lahjavero on aika olematon summa jostain mökin puolikkaasta. Ja sitä ei edes ole pakko lahjoittaa yhdellä kertaa vaan lahjoituksia voi jakaa pidemmälle aikavälille verojen minimoimiseksi.
Ei kannata lukea rivien välistä sellaista jota sinne ei ole kirjoitettu.
"koko Suomen rantamökkien mediaanihinta on noin 90 000 euroa." https://www.maanmittauslaitos.fi/ajankohtaista/tilasto-mokkikauppa-vilk…
Puolikkaasta mökistä
Keskivertomökin puolikkaasta rantatontilla lahjaveroa menisi siis 3500€. Jos mökistä antaisi lahjana ensin neljänneksen, ja kolmen vuoden päästä toisen neljänneksen veroa menisi enää 2300€.
Jos lahjoittelun jakaa 15 vuoden ajalle, veroa ei mene lainkaan.
Ja aina hakee lainhuudon omistamaansa osaan.
Mikä ihme hinku teillä on puolison omaisuuteen? Lapsethan sen perivät vai turvaatteko oman lapsenne osuutta nyksän omaisuudesta?
Ei minulla ole mitään hinkua. Olen nimenomaan se, joka pyysi anoppiaan sulkemaan minun avio-oikeuteni ulos perinnöstä. Mistä keksit että olen jotain hinkumassa? 😄
Asioista voi keskustella aivan ilman mitään hinkumisia.
Ehkä toi tyyppi ei koskaan keskustele mistään muista asioista kuin sellaisista jotka saattavat häntä itseään hyödyttää?
Eihän siinä ole mitään keskustelemista, lait, verotus säätelee taloudelliset asiat.
Se kertoo vaan avioliiton tilasta jos ruvetaan riitelemään toisen perintöä itselleen. Normaalit ihmiset elelee siellä toisen perintömökissä kesät tyytyväisenä vaikka sen lainhuuto vain perijällä.
Tietysti on keskustelemista, ja keskustella kannattaakin. Tuossakin oli esitettynä tapoja, joilla verotusta voi vähentää jos halua omaisuuden siirtämiseen on. Joillakin on haluja, toisilla ei.
Molemmat tavat aivan normaaleja. Sinun tapasi ei ole ainoa oikea.
Siis hirveä hinku saada se toisen perintö? Ymmärrän jos ei ole yhteisiä lapsia. Otetaan puolison lapsilta pois ja siirretään omille kun lirkuttelen lahjakirjat.
Sinä nyt taas puhut jostain hingusta. Minä esim olen aivan omasta tahdostani siirtänyt miehelleni omaisuuttani. Ja hän taas minulle muuta omaisuutta. Meistä yhteisomistaminen on mukavaa, ja antaa toiselle turvaa myös. Avioehto meillä on, ja myös molemmat ovat poissuljettuja perinnöistä.
Teillä noin. Mutta heillä jotka on poissuljettu näyttää olevan hinku. Ja kun asia on niin vaikkei mitään poissulkemisia ole niin loppupelissä kukin omistaa rekistereihin merkityn omaisuutensa ja merkitään perukirjaan omistajansa omaisuudeksi.
Kyllähän sillä, joka mökin omistaa ja vaatii toista siihen rahojaan laittamaan on sitten hinku niihin toisen rahoihin aivan samalla tavalla. Kun molemmat hoitavat oman omaisuutensa niin silloin kaikki on reilua.
Tai sitten yhteisomistus jos molemmat paikkaa rahojaan laittavat.
Yhteisomistaminen tosiaan tuo myös turvaa molemmille osapuolille.
Totta kai puolisot suljetaan perinnöstä pois, se on täysin OK ja itsestään selvää. En minä kuulu mieheni suvussa yli 100 vuotta olleen mökin perijäksi, en sitten millään.
Mutta enhän minä sitten myöskään kuluihin osallistu. Eihän se minun omaisuuttani ole. Lattiat voin pestä ja grillin puhdistaa, kun niitä käytän. Laitureita en maksa, enkä osta paljua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhtautumisesi on oma ongelmasi. Perinnön jättäjä on halunnut, että mökki jää jälkeläiselle avioeronkin tapahtuessa. Itsehän sinä päätät osaltasi, eroatteko vai ette.
Entä jos ap laittaa mökin remppoihin ja uudistamiseen vaikka 10 tai 20 tuhatta euroa, ja mies lähtee nuoremman matkaan ensi vuonna?
Tässä tätä logiikkaa. Puolison rahat on puolison. Mutta puolison perimän mökin pitää olla yhteinen.
Ei pidä, mutta jos ei ole, ei toisen kannata maksaa sen remontteja. Siitä nyt on kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minusta se riippuu täysin siitä haluaako mökillä viettää aikaa vai ei. Jos mökki on sellainen että siellä viihtyy niin miksi siihen ei käyttäisi myös aikaansa ja ehkä rahaakin jos se on tarpeen. Mielessä kannattaa toki pitää se että mökki ei ole sinun omaisuutta ja riitatilanteissa omistajan oikeus omaisuuteen on olemassa."
Siitä juuri on kyse. Itse ainakin pitäisin sen mielessä ensisijaisesti. Miehen mökki, miehen rempat ja kulut.
Mutta käytöstäkin aiheutuu kuluja jos mökillä todella viihtyy ja siellä vietää aikaa niin miksi ei osallistuisi myös kuluihin jos se on tarpeen ja niin sovitaan.
Vieraista koituu kuluja, eikä heiltä kysytä siitä rahaa. Itse tunnen itseni sukumökillä vieraaksi, miksi en enää edes käy siellä. Aika ei yksinkertaisesti riitä ja halu ajella toiselle puolelle maata vieraaksi ja elämään vapaa-aikaa toisten säännöillä ja tavoilla ei kiinnosta yhtään, miksi lopetin sukumökillä käymisen kokonaan.
Mihinkään muuhun kanssakäymiseen sukumökillä käymättömyys ei vaikuta. Koko idea, että toisen puolison vanhemmat määräävät pariskunnan asioista on aivan absurdi. Lisärajaaminen avioliiton sisällä pitääkseen puntit tasan eivät vahvista liittoa, vaan valmistavat avioeron. Sitäkö vanhemmat halusivat ehtoja laatiessaan?
En nyt ihan ymmärrä miten mökin omistaja hallitsee muiden elämää. Ei siellä toisen/toisten omistamalla mökillä ole mikään pakko viettää aikaa jos ei halua.
Eihän tuossa kommentissa niin sanottukaan että hallitsisi.
"Koko idea, että toisen puolison vanhemmat määräävät pariskunnan asioista on aivan absurdi."
Eihän ne puolison vanhemmat määrää kuin siitä omisuudesta joka perityy heidän perillisille.
No kyllä siinä määrätään pariskunnan asioista, kun annetaan mökki toiselle. Monesti tuollaiset sukumökkihomepommit kuitenkin vaikuttavat vähintäänkin välillisesti ja ainakin taloudellisesti pariskunnan elämään.
Sitä perintöä ei ole mikään pakko ottaa vastaan, lisäksi sitä puolison ulossulkemista ei ole pakko noudattaa jos sen mökin vastaan ottaa. Eron sattuessa voi aivan hyvin antaa sille toiselle puolet siitä mökistä, tai vaikkapa koko mökin.
Se, että testamentissa sulkee puolison pois perinnöstä ei määrää pariskunnan asioista yhtään mitenkään. Se koskee ainoastaan sitä, miten se perintö peritään. Sen perimisen jälkeen sille perinnölle saa tehdä miten haluaa. Joko pitää voimassa ulossulkevuuden, tai vaikkapa tehdä uuden avioehdon jossa tuo ulossulkevuus kumotaan. Tai myydä mökin tai laittaa puolison nimi omistusasiakirjoihin.
"Laittaa nimi omistusasiakirjoihin"
Tämä kertoikin kaiken minkä verran ymmärrät asioista. Onnea vaan kiinteistöjen siirtämisessä puolison nimiin noin ilman veroja :D
Ymmärrän oikein hyvin. Lahjavero on aika olematon summa jostain mökin puolikkaasta. Ja sitä ei edes ole pakko lahjoittaa yhdellä kertaa vaan lahjoituksia voi jakaa pidemmälle aikavälille verojen minimoimiseksi.
Ei kannata lukea rivien välistä sellaista jota sinne ei ole kirjoitettu.
"koko Suomen rantamökkien mediaanihinta on noin 90 000 euroa." https://www.maanmittauslaitos.fi/ajankohtaista/tilasto-mokkikauppa-vilk…
Puolikkaasta mökistä
Keskivertomökin puolikkaasta rantatontilla lahjaveroa menisi siis 3500€. Jos mökistä antaisi lahjana ensin neljänneksen, ja kolmen vuoden päästä toisen neljänneksen veroa menisi enää 2300€.
Jos lahjoittelun jakaa 15 vuoden ajalle, veroa ei mene lainkaan.
Ja aina hakee lainhuudon omistamaansa osaan.
Mikä ihme hinku teillä on puolison omaisuuteen? Lapsethan sen perivät vai turvaatteko oman lapsenne osuutta nyksän omaisuudesta?
Ei minulla ole mitään hinkua. Olen nimenomaan se, joka pyysi anoppiaan sulkemaan minun avio-oikeuteni ulos perinnöstä. Mistä keksit että olen jotain hinkumassa? 😄
Asioista voi keskustella aivan ilman mitään hinkumisia.
Ehkä toi tyyppi ei koskaan keskustele mistään muista asioista kuin sellaisista jotka saattavat häntä itseään hyödyttää?
Eihän siinä ole mitään keskustelemista, lait, verotus säätelee taloudelliset asiat.
Se kertoo vaan avioliiton tilasta jos ruvetaan riitelemään toisen perintöä itselleen. Normaalit ihmiset elelee siellä toisen perintömökissä kesät tyytyväisenä vaikka sen lainhuuto vain perijällä.
"Eihän siinä ole mitään keskustelemista, lait, verotus säätelee taloudelliset asiat.
Se kertoo vaan avioliiton tilasta jos ruvetaan riitelemään toisen perintöä itselleen. Normaalit ihmiset elelee siellä toisen perintömökissä kesät tyytyväisenä vaikka sen lainhuuto vain perijällä. "
Säätelee säätelee. Miten säätelee. Verottaja ei huomioi avioliitossa määrättyä elatusvelvollisuutta täysikäisestä, vaan progressio keskituloisellakin on jäätävä. Valtio taas huomioi sen mökinomistajan varallisuuden, joka ei ole sen tosen joka tarvitsee jotain sosiaalista tulonsiirtoa elämäntilanteen takia, ja epää "ei omistajalta" siksi sen sosiaaliturvan. Kukaan tässä ole kenenkään perintöä kärkkymässä. Nämä koskee ihan keskiluokkaisia tavallisia ihmisiä. Jaa ettäkö olisi kivaa ja oikein, että esim. meidän pitäisi myydä yhdessä omistamamme ja ostamamme talo, että voisimme suoriutua tulevassa tilanteessa hänen omistukseensa yksin päätyvän kiinteistön perintöveroista ja muuttaa sinne, ja oma osuuteni myyntihinnasta sitten sulaisi sen ylläpitoon ja korjauksiin? Eipä tule kesää. Tulee ero. Koska tuo on siinä vaiheessa pakollinen kuvio. Ja sinne menee viemäriin minun osalta melkein 30v avioliitto ja tähän asti tehdyn työn tulokset. Että antaa mennä vaan. Ei tässä mitään riidellä. Vituttaa vaan lujaa. Ja sitten vielä enemmän kun sen toteutumisen aika on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minusta se riippuu täysin siitä haluaako mökillä viettää aikaa vai ei. Jos mökki on sellainen että siellä viihtyy niin miksi siihen ei käyttäisi myös aikaansa ja ehkä rahaakin jos se on tarpeen. Mielessä kannattaa toki pitää se että mökki ei ole sinun omaisuutta ja riitatilanteissa omistajan oikeus omaisuuteen on olemassa."
Siitä juuri on kyse. Itse ainakin pitäisin sen mielessä ensisijaisesti. Miehen mökki, miehen rempat ja kulut.
Mutta käytöstäkin aiheutuu kuluja jos mökillä todella viihtyy ja siellä vietää aikaa niin miksi ei osallistuisi myös kuluihin jos se on tarpeen ja niin sovitaan.
Vieraista koituu kuluja, eikä heiltä kysytä siitä rahaa. Itse tunnen itseni sukumökillä vieraaksi, miksi en enää edes käy siellä. Aika ei yksinkertaisesti riitä ja halu ajella toiselle puolelle maata vieraaksi ja elämään vapaa-aikaa toisten säännöillä ja tavoilla ei kiinnosta yhtään, miksi lopetin sukumökillä käymisen kokonaan.
Mihinkään muuhun kanssakäymiseen sukumökillä käymättömyys ei vaikuta. Koko idea, että toisen puolison vanhemmat määräävät pariskunnan asioista on aivan absurdi. Lisärajaaminen avioliiton sisällä pitääkseen puntit tasan eivät vahvista liittoa, vaan valmistavat avioeron. Sitäkö vanhemmat halusivat ehtoja laatiessaan?
En nyt ihan ymmärrä miten mökin omistaja hallitsee muiden elämää. Ei siellä toisen/toisten omistamalla mökillä ole mikään pakko viettää aikaa jos ei halua.
Eihän tuossa kommentissa niin sanottukaan että hallitsisi.
"Koko idea, että toisen puolison vanhemmat määräävät pariskunnan asioista on aivan absurdi."
Eihän ne puolison vanhemmat määrää kuin siitä omisuudesta joka perityy heidän perillisille.
No kyllä siinä määrätään pariskunnan asioista, kun annetaan mökki toiselle. Monesti tuollaiset sukumökkihomepommit kuitenkin vaikuttavat vähintäänkin välillisesti ja ainakin taloudellisesti pariskunnan elämään.
Sitä perintöä ei ole mikään pakko ottaa vastaan, lisäksi sitä puolison ulossulkemista ei ole pakko noudattaa jos sen mökin vastaan ottaa. Eron sattuessa voi aivan hyvin antaa sille toiselle puolet siitä mökistä, tai vaikkapa koko mökin.
Se, että testamentissa sulkee puolison pois perinnöstä ei määrää pariskunnan asioista yhtään mitenkään. Se koskee ainoastaan sitä, miten se perintö peritään. Sen perimisen jälkeen sille perinnölle saa tehdä miten haluaa. Joko pitää voimassa ulossulkevuuden, tai vaikkapa tehdä uuden avioehdon jossa tuo ulossulkevuus kumotaan. Tai myydä mökin tai laittaa puolison nimi omistusasiakirjoihin.
"Laittaa nimi omistusasiakirjoihin"
Tämä kertoikin kaiken minkä verran ymmärrät asioista. Onnea vaan kiinteistöjen siirtämisessä puolison nimiin noin ilman veroja :D
Ymmärrän oikein hyvin. Lahjavero on aika olematon summa jostain mökin puolikkaasta. Ja sitä ei edes ole pakko lahjoittaa yhdellä kertaa vaan lahjoituksia voi jakaa pidemmälle aikavälille verojen minimoimiseksi.
Ei kannata lukea rivien välistä sellaista jota sinne ei ole kirjoitettu.
"koko Suomen rantamökkien mediaanihinta on noin 90 000 euroa." https://www.maanmittauslaitos.fi/ajankohtaista/tilasto-mokkikauppa-vilk…
Puolikkaasta mökistä
Keskivertomökin puolikkaasta rantatontilla lahjaveroa menisi siis 3500€. Jos mökistä antaisi lahjana ensin neljänneksen, ja kolmen vuoden päästä toisen neljänneksen veroa menisi enää 2300€.
Jos lahjoittelun jakaa 15 vuoden ajalle, veroa ei mene lainkaan.
Ja aina hakee lainhuudon omistamaansa osaan.
Mikä ihme hinku teillä on puolison omaisuuteen? Lapsethan sen perivät vai turvaatteko oman lapsenne osuutta nyksän omaisuudesta?
Ei minulla ole mitään hinkua. Olen nimenomaan se, joka pyysi anoppiaan sulkemaan minun avio-oikeuteni ulos perinnöstä. Mistä keksit että olen jotain hinkumassa? 😄
Asioista voi keskustella aivan ilman mitään hinkumisia.
Ehkä toi tyyppi ei koskaan keskustele mistään muista asioista kuin sellaisista jotka saattavat häntä itseään hyödyttää?
Eihän siinä ole mitään keskustelemista, lait, verotus säätelee taloudelliset asiat.
Se kertoo vaan avioliiton tilasta jos ruvetaan riitelemään toisen perintöä itselleen. Normaalit ihmiset elelee siellä toisen perintömökissä kesät tyytyväisenä vaikka sen lainhuuto vain perijällä.
"Eihän siinä ole mitään keskustelemista, lait, verotus säätelee taloudelliset asiat.
Se kertoo vaan avioliiton tilasta jos ruvetaan riitelemään toisen perintöä itselleen. Normaalit ihmiset elelee siellä toisen perintömökissä kesät tyytyväisenä vaikka sen lainhuuto vain perijällä. "
Säätelee säätelee. Miten säätelee. Verottaja ei huomioi avioliitossa määrättyä elatusvelvollisuutta täysikäisestä, vaan progressio keskituloisellakin on jäätävä. Valtio taas huomioi sen mökinomistajan varallisuuden, joka ei ole sen tosen joka tarvitsee jotain sosiaalista tulonsiirtoa elämäntilanteen takia, ja epää "ei omistajalta" siksi sen sosiaaliturvan. Kukaan tässä ole kenenkään perintöä kärkkymässä. Nämä koskee ihan keskiluokkaisia tavallisia ihmisiä. Jaa ettäkö olisi kivaa ja oikein, että esim. meidän pitäisi myydä yhdessä omistamamme ja ostamamme talo, että voisimme suoriutua tulevassa tilanteessa hänen omistukseensa yksin päätyvän kiinteistön perintöveroista ja muuttaa sinne, ja oma osuuteni myyntihinnasta sitten sulaisi sen ylläpitoon ja korjauksiin? Eipä tule kesää. Tulee ero. Koska tuo on siinä vaiheessa pakollinen kuvio. Ja sinne menee viemäriin minun osalta melkein 30v avioliitto ja tähän asti tehdyn työn tulokset. Että antaa mennä vaan. Ei tässä mitään riidellä. Vituttaa vaan lujaa. Ja sitten vielä enemmän kun sen toteutumisen aika on.
Et missään tapauksessa peri appivanhempiesi taloa. Mitään yhteisperintää ei avioparilla ole.
Tietenkin peritty omaisuus myydään jos ei ole varaa ylläpitää. Nythän kai perintöverolla 10 vuoden maksuaika.
Nuoripari oli miehen isovanhempien syntymäpäivillä, niin tämä nuorikko sanoi, että kun noista aika jättää niin me saadaan tuo kaappikello meille.