Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtautua mökkiin, josta perijän puoliso on rajattu ulos?
09.09.2026 |
Jos puolison vanhemmat tekevät testamentin, jossa puoliso rajataan pois omistajana. Miten puolisona kannattaa suhtautua? Osallistutteko puolisona remontteihin ajallisesti ja rahallisesti?
Jos mökkeilyyn panostaminen on tavoitteissa, kannattaako tällöin (perintömökistä ulos jäävän) puolison ostaa oma mökki
Kommentit (309)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhtautumisesi on oma ongelmasi. Perinnön jättäjä on halunnut, että mökki jää jälkeläiselle avioeronkin tapahtuessa. Itsehän sinä päätät osaltasi, eroatteko vai ette.
Entä jos ap laittaa mökin remppoihin ja uudistamiseen vaikka 10 tai 20 tuhatta euroa, ja mies lähtee nuoremman matkaan ensi vuonna?
Tässä tätä logiikkaa. Puolison rahat on puolison. Mutta puolison perimän mökin pitää olla yhteinen.
Ei pidä, mutta jos ei ole, ei toisen kannata maksaa sen remontteja. Siitä nyt on kysymys.
Vaikka ei mitään poissulkevaa ole puolison saama perintö on puolison. Poissulkevan määräyksen puuttuminen ei tee siitä yhteistä.
Vain avioerossa se otetaan silloin jakoon. Kuolemassa sen perii vainajan lapset. Peritty omaisuus on vainajan 1/1 jos ei muita asiakirjoja ( lahja, kauppa) ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Lapsen puolison ulossulkemisen perinnöstä ei tarvitse aiheuttaa kyräilyä. Ei ainakaan omassa perheessäni aiheuttanut."
Ei tietenkään mutta se arvostus pitää sitten osoittaa jollain toisella tavalla. Esim. meillä on äärimmäisen ahkera ja kätevä vävy joka on tehnyt mökillämme remontteja ja töitä kymmenien tuhansien eurojen työpanoksen arvosta aivan omasta halustaan ja koska viihtyy niin hyvin mökillämme. Olemmekin tehneet selväksi että hän voi aina pitää mökkiä kuin omaansa ja se tulee olemaan henkisellä tasolla aina yhtä lailla hänen kuin tyttäremmekin kun meistä aika jättää.
Vierailija kirjoitti:
Minä lahjoitin aikuiselle lapselleni asunnon, enkä sulkenut hänen puolisoaan pois. Vaikka eroaisivatkin (tuskin), heillä on lapsi, joka perii asunnon/sen tilalle tulleen omaisuuden. Muita lapsia ei enää tule (ikä). Vastuullisia ihmisiä molemmat.
Jos lapsellasi tulee ero ennen puolison kuolemaa, tuo mökki katsotaan yhteiseen omaisuuteen kuuluvaksi. Eli lapsesi tulee erossa maksaa puolet exälleen tuosta mökistä koska hänellä on siihen avio-oikeus vailkei omista siitä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minusta se riippuu täysin siitä haluaako mökillä viettää aikaa vai ei. Jos mökki on sellainen että siellä viihtyy niin miksi siihen ei käyttäisi myös aikaansa ja ehkä rahaakin jos se on tarpeen. Mielessä kannattaa toki pitää se että mökki ei ole sinun omaisuutta ja riitatilanteissa omistajan oikeus omaisuuteen on olemassa."
Siitä juuri on kyse. Itse ainakin pitäisin sen mielessä ensisijaisesti. Miehen mökki, miehen rempat ja kulut.
Mutta käytöstäkin aiheutuu kuluja jos mökillä todella viihtyy ja siellä vietää aikaa niin miksi ei osallistuisi myös kuluihin jos se on tarpeen ja niin sovitaan.
Vieraista koituu kuluja, eikä heiltä kysytä siitä rahaa. Itse tunnen itseni sukumökillä vieraaksi, miksi en enää edes käy siellä. Aika ei yksinkertaisesti riitä ja halu ajella toiselle puolelle maata vieraaksi ja elämään vapaa-aikaa toisten säännöillä ja tavoilla ei kiinnosta yhtään, miksi lopetin sukumökillä käymisen kokonaan.
Mihinkään muuhun kanssakäymiseen sukumökillä käymättömyys ei vaikuta. Koko idea, että toisen puolison vanhemmat määräävät pariskunnan asioista on aivan absurdi. Lisärajaaminen avioliiton sisällä pitääkseen puntit tasan eivät vahvista liittoa, vaan valmistavat avioeron. Sitäkö vanhemmat halusivat ehtoja laatiessaan?
Vanhempien velvollisuus on tehdä tuollainen rajaus, jos heidän lapsensa ei ole ymmärtänyt tehdä avio ehtoa. Jos pariskunnalla on lapsia, he tulevat sitten perimään sen mökin. Suvun omaisuus on hyvä pitää suvun hallussa eikä jättää kenenkään onnen onkijan ulottuville. Jos pariskunnan suhde on kunnossa eikä lapsia ole, voi perillinen tehdä hallintaoikeus testamentin puolisonsa hyväksi.
Se ei ole mikään velvollisuus, vaan tae tulevista ongelmista. Ellei luota lapsensa valintaan vielä vuosikymmenten jälkeenkään, ei luota. Kannattaa varautua siihen, että jää melko yksinäiseksi kuin tuollaisen rajauksen tekee. Miksi ulosrajattu tulisi edes vanhainkodissa käymään, kun epäluottamusta on osoitettu teoin viimeiset vuosikymmenet? Varaudu siihen ja huomaa, että kyse ei ole kosto, vaan teoillasi synnyttämäsi tunne yhtyeenkuulumattomuudesta.
No miksi puolison vanhempia sitten kuuluisi mennä katsomaan vanhainkotiin oli he rajanneet testamentissa pois puolisot tai ei?
No ei se perintö ole mikään maksu ihmissuhteen ylläpidosta.
Eli miksi niitä puolison vanhempia sitten pitäisi käydä katsomassa ihan riippumatta onko heidän testamentti lasten puolisoiden avio-oikeuden poissulkeva vai ei?
Jos kyseessä on yhteisomistusmökki, jonka omistavat puoliso ja tämän sisarukset, en sijoittaisi siihen aikaa, enkä rahaa ollenkaan. Jos puoliso omistaa 100-prosenttisesti ja mökki on minullekin mieluisa, voin auttaa remonteissa ja ylläpidossa, mutten osallistu rahallisesti. Tai jos osallistun, haluan mustaa valkoiselle siitä, että erotilanteessa saan takaisin joka centin, jonka olen mökkiin käyttänyt.
Itse jos perisin mökin ja olisin puolisoni kanssa sellaista ollut muutenkin hankkimassa, joko lahjoittaisin puolisolle perintömökistä osuuden tai myisin perintömökin ja ostaisimme yhdessä uuden. Perinnönjättäjähän saa testamenttiin kirjoitella mitä tahansa. Sen jälkeen, kun perintö on siirtynyt perijälle, hän on vapaa tekemään sillä mitä huvittaa. Ymmärrän kyllä tuon lausekkeen, sillä halutaan varmistaa, ettei suvun kiinteä omaisuus päädy eron sattuessa "vieraalle" ihmiselle, ja se on ihan ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sori, aiheen vierestä osin tämä viesti. Puolisoni ja minun 40-50- luvulla syntyneet vanhempamme perivät sodan käyneiltä vanhemmiltaan täysin laissa säädetyn perintökaaren mukaan.
Nyt ovat laatineet kaikenmaailman kommenvärkkejä petintöön tuleville sukupolville ja näiden lapsille ja puolisoille.
Me ratkaistiin asia omalla avioehdoilla kun ei jaksettu perehtyä heidän touhuihinsa. Lakimiehet varmaan tulee tässä hyötymään loppuviimein eniten.
Mitä tulee meidän omiin nuoriin aikuisiin, mitään poissulkuja tai lisäyksiä ei meidän petinnössä tule olemaan.
Palaamme isovanhempiemme tyyliin. Luotamme siihen että lapsemme ovat niin hyvin kasvatettuja että osaavat itse hoitaa omat asiansa, ts puolisoiden valinnat, taloudenhoidon ja mahdolliset avioehdot.
Tuo kuvaa tarkalleen omaa ajatusmaailmaa.
"Jos lapsellasi tulee ero ennen puolison kuolemaa, tuo mökki katsotaan yhteiseen omaisuuteen kuuluvaksi. Eli lapsesi tulee erossa maksaa puolet exälleen tuosta mökistä koska hänellä on siihen avio-oikeus vailkei omista siitä mitään. "
No ei. Eron jälkeen tehdään ositus jossa katsotaan paljonko kummallakin on omaisuutta. Nämä sitten tasataan niin että kummallakin olisi eron jälkeen yhtä paljon omaisuutta arvolla mitattuna. Tästä ei seuraa että kaikki omaisuus menisi puoliksi. Jos kumpikin on suunnilleen yhtä varakas, kumpikin pitää vain omansa.
Mahdollisen tasingon taas saa hoitaa miten vain. Ei siinä ole pakko antaa mitään toiselle vaan sen voi maksaa vaikka rahalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Jos puoliso omistaa 100-prosenttisesti ja mökki on minullekin mieluisa, voin auttaa remonteissa ja ylläpidossa, mutten osallistu rahallisesti. Tai jos osallistun, haluan mustaa valkoiselle siitä, että erotilanteessa saan takaisin joka centin, jonka olen mökkiin käyttänyt. "
Olet selvästi se tyyppi joka pyytää eron jälkeen takaisin puolisolle annetut joulu- ja syntymäpäivälahjatkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä lahjoitin aikuiselle lapselleni asunnon, enkä sulkenut hänen puolisoaan pois. Vaikka eroaisivatkin (tuskin), heillä on lapsi, joka perii asunnon/sen tilalle tulleen omaisuuden. Muita lapsia ei enää tule (ikä). Vastuullisia ihmisiä molemmat.
Tuossa on se vaara, että jos eroavatkin, ja puolison vanhemmat ovat siltä puolelta tulevan perinnön rajanneet pois puolisolta, eli sinun lapseltasi.
Tai jos heidän lapsi jostain syystä kuolee ennen vanhempiansa, niin voi käydä niinkin, että asunto menee sitten kokonaan toiseen sukuun.
Jälleen kerran lainaamastasi kommentista ilmenee ettei tavallinen tallaaja ymmärrä perimyksistä mitään. Tehkää nyt hyvät ihmiset paperit kuntoon lakitoimistolla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Lapsen puolison ulossulkemisen perinnöstä ei tarvitse aiheuttaa kyräilyä. Ei ainakaan omassa perheessäni aiheuttanut."
Ei tietenkään mutta se arvostus pitää sitten osoittaa jollain toisella tavalla. Esim. meillä on äärimmäisen ahkera ja kätevä vävy joka on tehnyt mökillämme remontteja ja töitä kymmenien tuhansien eurojen työpanoksen arvosta aivan omasta halustaan ja koska viihtyy niin hyvin mökillämme. Olemmekin tehneet selväksi että hän voi aina pitää mökkiä kuin omaansa ja se tulee olemaan henkisellä tasolla aina yhtä lailla hänen kuin tyttäremmekin kun meistä aika jättää.
No ei tule olemaan jos omistajansa niin päättää.
Vierailija kirjoitti:
"Jos lapsellasi tulee ero ennen puolison kuolemaa, tuo mökki katsotaan yhteiseen omaisuuteen kuuluvaksi. Eli lapsesi tulee erossa maksaa puolet exälleen tuosta mökistä koska hänellä on siihen avio-oikeus vailkei omista siitä mitään. "
No ei. Eron jälkeen tehdään ositus jossa katsotaan paljonko kummallakin on omaisuutta. Nämä sitten tasataan niin että kummallakin olisi eron jälkeen yhtä paljon omaisuutta arvolla mitattuna. Tästä ei seuraa että kaikki omaisuus menisi puoliksi. Jos kumpikin on suunnilleen yhtä varakas, kumpikin pitää vain omansa.
Mahdollisen tasingon taas saa hoitaa miten vain. Ei siinä ole pakko antaa mitään toiselle vaan sen voi maksaa vaikka rahalla.
Voit selittää miten haluat, mutta käytännössä perinnön arvo menee rahallisesti jakoon. Pahimmillaan arvokas perintömökki menee pakkomyyntiin tämän takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on mieheni kanssa testamentti, jossa on rajattu lastemme puolisot pois siten, että esim. jos tyttäremme eroaa miehestään niin tämä mies ei tule koskaan perimään mitään tyttäremme perintöosuudesta. Yleensäkin testamentissa on usein tapana rajata tällä tavalla perijöiden avo- ja aviopuolisto pois.
Tapa on tavallinen tyttärien kohdalla. Miksi vanhemmat eivät luota tyttäriinsä? Hyvää siinä varmasti halutaan, mutta sekaantumalla tällä tavoin lapsensa elämään ja perhe-elämään se tahto tekee vain hallaa. Ulosrajattu ei koskaan tule tuntemaan itseään sen suvun täysimääräisenä jäsenenä, josta hänet rajataan pois. Se kannattaa pitää mielessä.
Ei kannata ihmetellä, miksi tytär kovin usein saa aivan itse viettää sukunsa juhlia, hautajaisia ja muita asioita, jotka sisältävät rajauksen tehneet vanhemmat. Lasten asiat, kuten ripiltä pääsy, lakkiaiset yms. vietetään tietenkin aivan normaalisti yhdessä (toistenkin poisrajattujen kanssa). Nyt kun tuota miettii, huomaa, että ainoa rajaus mikä näissä oikeasti tapahtuu, on rajaavien vanhempien itsensä ulosrajaaminen lastensa perheistä.
Pelkkää alapeukkua tarkoittaa, että täällä on vanhempia kirjoittajia, jotka ehkä harrastavat rajaamista, eivätkä koskaan miettineet kolikon toista puolta. Hyvä, jos saitte ajattelemisen aihetta, mitä lapsenne tai heidän puolisonsa eivät ota puheeksi.
"Jos lapsellasi tulee ero ennen puolison kuolemaa, tuo mökki katsotaan yhteiseen omaisuuteen kuuluvaksi. "
On yleinen väärinkäsitys että avioliitto jotenkin muuttaisi asioiden omistussuhteita. Mutta niin ei ole. Kaikki asiat ovat avioliitossakin juuri sen joka ne omistaa. Jos minä perin mökin, se on edelleen avioliitossa minun, ei yhteistä omaisuutta.
Ainoa ero on että jos eroan, se mökki lasketaan osaksi omaisuuttani jolloin voin joutua maksamaan exälle tasinkoa jos omaisuuteni arvo on hänen omaisuutensa arvoa suurempi vaikka juuri tuon mökin takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Voit selittää miten haluat, mutta käytännössä perinnön arvo menee rahallisesti jakoon. "
Riippuu ihan täysin siitä millaista muuta omaisuutta kummallakin on miten paljon. Osituksessa ei tehdä mitään muuta kuin tasataan omaisuuksien arvoa.
Perinnön arvo menee jakoon vain siltä osin kun jos se korottaa sen perijän omaisuuden arvon puolison omaisuuden arvoa suuremmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on mieheni kanssa testamentti, jossa on rajattu lastemme puolisot pois siten, että esim. jos tyttäremme eroaa miehestään niin tämä mies ei tule koskaan perimään mitään tyttäremme perintöosuudesta. Yleensäkin testamentissa on usein tapana rajata tällä tavalla perijöiden avo- ja aviopuolisto pois.
Tapa on tavallinen tyttärien kohdalla. Miksi vanhemmat eivät luota tyttäriinsä? Hyvää siinä varmasti halutaan, mutta sekaantumalla tällä tavoin lapsensa elämään ja perhe-elämään se tahto tekee vain hallaa. Ulosrajattu ei koskaan tule tuntemaan itseään sen suvun täysimääräisenä jäsenenä, josta hänet rajataan pois. Se kannattaa pitää mielessä.
Ei kannata ihmetellä, miksi tytär kovin usein saa aivan itse viettää sukunsa juhlia, hautajaisia ja muita asioita, jotka sisältävät rajauksen tehneet vanhemmat. Lasten asiat, kuten ripiltä pääsy, lakkiaiset yms. vietetään tietenkin aivan normaalisti yhdessä (toistenkin poisrajattujen kanssa). Nyt kun tuota miettii, huomaa, että ainoa rajaus mikä näissä oikeasti tapahtuu, on rajaavien vanhempien itsensä ulosrajaaminen lastensa perheistä.
Pelkkää alapeukkua tarkoittaa, että täällä on vanhempia kirjoittajia, jotka ehkä harrastavat rajaamista, eivätkä koskaan miettineet kolikon toista puolta. Hyvä, jos saitte ajattelemisen aihetta, mitä lapsenne tai heidän puolisonsa eivät ota puheeksi.
Et taida tietää edes mikä avioehto on? Samaa vastaa kuin lahjassa/testamentissa lapsen puolison poissulkeminen. Suomalaiset ovat vain rahan perään, avioehto miljonäärin kanssa koetaan loukkaukseksi. Vai onko palstalle pesiytynyt vain se ahne aines?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minusta se riippuu täysin siitä haluaako mökillä viettää aikaa vai ei. Jos mökki on sellainen että siellä viihtyy niin miksi siihen ei käyttäisi myös aikaansa ja ehkä rahaakin jos se on tarpeen. Mielessä kannattaa toki pitää se että mökki ei ole sinun omaisuutta ja riitatilanteissa omistajan oikeus omaisuuteen on olemassa."
Siitä juuri on kyse. Itse ainakin pitäisin sen mielessä ensisijaisesti. Miehen mökki, miehen rempat ja kulut.
Mutta käytöstäkin aiheutuu kuluja jos mökillä todella viihtyy ja siellä vietää aikaa niin miksi ei osallistuisi myös kuluihin jos se on tarpeen ja niin sovitaan.
Vieraista koituu kuluja, eikä heiltä kysytä siitä rahaa. Itse tunnen itseni sukumökillä vieraaksi, miksi en enää edes käy siellä. Aika ei yksinkertaisesti riitä ja halu ajella toiselle puolelle maata vieraaksi ja elämään vapaa-aikaa toisten säännöillä ja tavoilla ei kiinnosta yhtään, miksi lopetin sukumökillä käymisen kokonaan.
Mihinkään muuhun kanssakäymiseen sukumökillä käymättömyys ei vaikuta. Koko idea, että toisen puolison vanhemmat määräävät pariskunnan asioista on aivan absurdi. Lisärajaaminen avioliiton sisällä pitääkseen puntit tasan eivät vahvista liittoa, vaan valmistavat avioeron. Sitäkö vanhemmat halusivat ehtoja laatiessaan?
Vanhempien velvollisuus on tehdä tuollainen rajaus, jos heidän lapsensa ei ole ymmärtänyt tehdä avio ehtoa. Jos pariskunnalla on lapsia, he tulevat sitten perimään sen mökin. Suvun omaisuus on hyvä pitää suvun hallussa eikä jättää kenenkään onnen onkijan ulottuville. Jos pariskunnan suhde on kunnossa eikä lapsia ole, voi perillinen tehdä hallintaoikeus testamentin puolisonsa hyväksi.
Se ei ole mikään velvollisuus, vaan tae tulevista ongelmista. Ellei luota lapsensa valintaan vielä vuosikymmenten jälkeenkään, ei luota. Kannattaa varautua siihen, että jää melko yksinäiseksi kuin tuollaisen rajauksen tekee. Miksi ulosrajattu tulisi edes vanhainkodissa käymään, kun epäluottamusta on osoitettu teoin viimeiset vuosikymmenet? Varaudu siihen ja huomaa, että kyse ei ole kosto, vaan teoillasi synnyttämäsi tunne yhtyeenkuulumattomuudesta.
No miksi puolison vanhempia sitten kuuluisi mennä katsomaan vanhainkotiin oli he rajanneet testamentissa pois puolisot tai ei?
No ei se perintö ole mikään maksu ihmissuhteen ylläpidosta.
Eli miksi niitä puolison vanhempia sitten pitäisi käydä katsomassa ihan riippumatta onko heidän testamentti lasten puolisoiden avio-oikeuden poissulkeva vai ei?
Heitä käydään katsomassa jos haluaa heitä käydä katsomassa. Ei minkään perinnön toivossa.
Minä ainakin mielelläni auttelen appea ja anoppia, ovat mukavia ihmisiä. Anopin kanssa käymme pari kertaa kuukaudessa kahdestaan lounaalla ja näin syksyisin sieni- ja puolukkametsässä. Enkä todellakaan mitään perintöä heiltä odota, mieheni heidät tietysti perii. Minä perin omat vanhempani.
Molemmat poissuljettuja kuten olla kuuluukin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on mieheni kanssa testamentti, jossa on rajattu lastemme puolisot pois siten, että esim. jos tyttäremme eroaa miehestään niin tämä mies ei tule koskaan perimään mitään tyttäremme perintöosuudesta. Yleensäkin testamentissa on usein tapana rajata tällä tavalla perijöiden avo- ja aviopuolisto pois.
Tapa on tavallinen tyttärien kohdalla. Miksi vanhemmat eivät luota tyttäriinsä? Hyvää siinä varmasti halutaan, mutta sekaantumalla tällä tavoin lapsensa elämään ja perhe-elämään se tahto tekee vain hallaa. Ulosrajattu ei koskaan tule tuntemaan itseään sen suvun täysimääräisenä jäsenenä, josta hänet rajataan pois. Se kannattaa pitää mielessä.
Ei kannata ihmetellä, miksi tytär kovin usein saa aivan itse viettää sukunsa juhlia, hautajaisia ja muita asioita, jotka sisältävät rajauksen tehneet vanhemmat. Lasten asiat, kuten ripiltä pääsy, lakkiaiset yms. vietetään tietenkin aivan normaalisti yhdessä (toistenkin poisrajattujen kanssa). Nyt kun tuota miettii, huomaa, että ainoa rajaus mikä näissä oikeasti tapahtuu, on rajaavien vanhempien itsensä ulosrajaaminen lastensa perheistä.
Ulosrajattu on siis eroamassa jos ottaa noin raskaasti asian. Kärkyllä omaisuuden perään.
Monet tekevät avioehdonkin jos on omaisuutta.
Mistä niin päättelet? Vanhoilla tapaa olla harha, että he ovat edelleen puikoissa, vaikkeivät enää aikoihin sitä ovat olleet. On vain parempi hyväksyä realiteetti, jossa nuoret rakentavat omaa elämää, yrittämättä ohjata sitä ulkoa ja puuttua siihen. Kaikki ohjaaminen aiheuttaa tavallisesti päinvastaisen reaktion haluttuun reaktioon.
Vierailija kirjoitti:
"Voit selittää miten haluat, mutta käytännössä perinnön arvo menee rahallisesti jakoon. "
Riippuu ihan täysin siitä millaista muuta omaisuutta kummallakin on miten paljon. Osituksessa ei tehdä mitään muuta kuin tasataan omaisuuksien arvoa.
Perinnön arvo menee jakoon vain siltä osin kun jos se korottaa sen perijän omaisuuden arvon puolison omaisuuden arvoa suuremmaksi.
Eihän perinnöksi saatu mökki, jossa lapsen puoliso on pois rajattu tarkasti, vaikuta omaisuuden arvoon ositukessa. Oletkohan ihan tällä planeetalla näillä kommenteillasi Mitä hyötyä on rajata lasten puolisot pois testamentissa, jos tasingossa kuitenkin otettaisiin huomioon?
Heh, taisi tulla sinulle vikatikki, jos tämän vuoksi menit avioliittoon :)
Meillä on tällainen tilanne. Osallistun töihin ja remontteihin silloin kun olen mökillä, samoin tekee mieheni siskon puoliso. Osallistun käyttökuluihin, mutta en esimerkiksi remonttikuluihin, niistä huolehtivat omistajat.
"Mulla oli maailman paras appiukko, jolla oli iso sukutila. Hän luonnollisesti jätti sen kahdelle lapselleen, ei minulle. Ei se silti ollut epäluottamuslause. Eikä myöskään mitätöinyt meidän 30 vuoden hyvää suhdetta. "
En puhunut omassa tekstissäni mitään omaisuudesta vaan hyvästä parisuhdemallista ja miniöiden ja vävyjen kohtelemisesta hyvin. Ei kannata vastata sellaisiin asioihin joita toisen tekstissä ei lainkaan ole.