Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtautua mökkiin, josta perijän puoliso on rajattu ulos?
09.09.2026 |
Jos puolison vanhemmat tekevät testamentin, jossa puoliso rajataan pois omistajana. Miten puolisona kannattaa suhtautua? Osallistutteko puolisona remontteihin ajallisesti ja rahallisesti?
Jos mökkeilyyn panostaminen on tavoitteissa, kannattaako tällöin (perintömökistä ulos jäävän) puolison ostaa oma mökki
Kommentit (309)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minusta se riippuu täysin siitä haluaako mökillä viettää aikaa vai ei. Jos mökki on sellainen että siellä viihtyy niin miksi siihen ei käyttäisi myös aikaansa ja ehkä rahaakin jos se on tarpeen. Mielessä kannattaa toki pitää se että mökki ei ole sinun omaisuutta ja riitatilanteissa omistajan oikeus omaisuuteen on olemassa."
Siitä juuri on kyse. Itse ainakin pitäisin sen mielessä ensisijaisesti. Miehen mökki, miehen rempat ja kulut.
Mutta käytöstäkin aiheutuu kuluja jos mökillä todella viihtyy ja siellä vietää aikaa niin miksi ei osallistuisi myös kuluihin jos se on tarpeen ja niin sovitaan.
Vieraista koituu kuluja, eikä heiltä kysytä siitä rahaa. Itse tunnen itseni sukumökillä vieraaksi, miksi en enää edes käy siellä. Aika ei yksinkertaisesti riitä ja halu ajella toiselle puolelle maata vieraaksi ja elämään vapaa-aikaa toisten säännöillä ja tavoilla ei kiinnosta yhtään, miksi lopetin sukumökillä käymisen kokonaan.
Mihinkään muuhun kanssakäymiseen sukumökillä käymättömyys ei vaikuta. Koko idea, että toisen puolison vanhemmat määräävät pariskunnan asioista on aivan absurdi. Lisärajaaminen avioliiton sisällä pitääkseen puntit tasan eivät vahvista liittoa, vaan valmistavat avioeron. Sitäkö vanhemmat halusivat ehtoja laatiessaan?
Vanhempien velvollisuus on tehdä tuollainen rajaus, jos heidän lapsensa ei ole ymmärtänyt tehdä avio ehtoa. Jos pariskunnalla on lapsia, he tulevat sitten perimään sen mökin. Suvun omaisuus on hyvä pitää suvun hallussa eikä jättää kenenkään onnen onkijan ulottuville. Jos pariskunnan suhde on kunnossa eikä lapsia ole, voi perillinen tehdä hallintaoikeus testamentin puolisonsa hyväksi.
Se ei ole mikään velvollisuus, vaan tae tulevista ongelmista. Ellei luota lapsensa valintaan vielä vuosikymmenten jälkeenkään, ei luota. Kannattaa varautua siihen, että jää melko yksinäiseksi kuin tuollaisen rajauksen tekee. Miksi ulosrajattu tulisi edes vanhainkodissa käymään, kun epäluottamusta on osoitettu teoin viimeiset vuosikymmenet? Varaudu siihen ja huomaa, että kyse ei ole kosto, vaan teoillasi synnyttämäsi tunne yhtyeenkuulumattomuudesta.
Jos puolet avioliitoista päättyy eroon, mistä perintöä jättävä ihminen voi tietää, että juuri hänen vävynsä tai miniänsä aikoo jäädä ja jää, aviollisista vaikeuksista huolimatta.
Ei tiedäkään, miksi sukujärjestelyt yms. kannattaa tehdä vasta kun se on ajankohtaisempaa. Rajaamalla puolet perheestä ulkopuolelle, pikemminkin edistää eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Eihän perinnöksi saatu mökki, jossa lapsen puoliso on pois rajattu tarkasti, vaikuta omaisuuden arvoon ositukessa."
Ei niin. Mikä kirjoittamani saa sinut kuvittelemaan että ajattelisin niin?
"Oletkohan ihan tällä planeetalla näillä kommenteillasi Mitä hyötyä on rajata lasten puolisot pois testamentissa, jos tasingossa kuitenkin otettaisiin huomioon?"
Edelleen, mistä olet tullut käsitykseen että luulisin noin? Minä olen vain ja ainoastaan kertonut että vaikka perintöä ei suljettaisi avio-oikeuden ulkopuolelle, se perintö ei automaattisesti mene puoliksi erossa niin että puolet sen omistuksesta siirtyisi toiselle. Lopputulos riippuu ihan täysin molempien omaisuuksien arvosta ja siitä miten mahdollinen tasinko halutaan tai voidaan suorittaa.
Elää niin, ettei tarvitse erota?
Minä varmaan sopisin miehen kanssa, että minun sijoittamani rahat merkitään ylös jotenkin. Jos huonosti käy, niin saan omani pois. Tosin niissäkin kannattaa olla vanhenemisaika. Esim. 15 vuotta vanha remontti on jo kulutettu loppuun. Joku sohva maksaa helposti 3000 eur, mutta vuoden päästä sillä on lähinnä käyttöarvo. Eli vaikea sopia.
Mökin eteen tehdyt työt ja muut sellaiset on ihan normaalia omaisuuden ylläpitämistä. Voihan sen ajatella vuokranakin.
Tai sitten laita oma mökki.
Sinällään ymmärrän vanhempia, että testamentilla on puoliso poissuljettu. Niin minäkin olen tehnyt ja veikkaan, että appivanhemmillani on myös vastaavat paperit tehtynä. Lisäksi meillä on avioehto, joka viimeistelee erilliset omaisuudet. Se on vain fiksumpaa niin.
Vierailija kirjoitti:
Onko miehellä sisaruksia? Jos on, en laittaisi rahaa enkä aikaa remppoihin, kävisin kyllä mökillä "miehen vuorolla" jos se on kiva paikka. Jos mies on ainoa lapsi ja nautit mökkeilystä ja mökki on sellainen, jossa viihdyt, niin osallistuisin remontteihinkin.
Tämä. Tosin olen kyllä pannut jonkun verran rahaa miehen sukumökkiin, jonka se omistaa neljän muun osakkaan kanssa mutta johon minulla ei ole osaa eikä arpaa. Pihaa olen laitellut.
Lupasin myös maksaa uuden kaminan vanhan tilalle, kun vanha alkoi olla puhki ja hermot meni, mutta osakkaat sitten sentään maksoivat sen itse.
Ei avioliitossa kannata jokaista pennosta niin tarkkaan laskeskella. Eron sattuessa on muutakin murehdittavaa kuin saatko omasi pois kesämökistä vai et.
"Avioehto on yleisnimitys sopimukselle joka voi olla sisällöltään lähes millainen vain ja sulkea pois juuri vain ne asiat kuin halutaan."
Tätä moni ei ole tajunut. Avioehto voi olla erilainen koskien kuolemaa kuin avioeroa. Esim. oman perintömökkini olen sulkenut avioehdolla mieheltäni jos eroamme mutta se ei rajoita sitä jos minä kuolen. Mökki on hänelle hyvin rakas ja haluan että hän saa sen jos kuolen. Mutta jos eroamme niin tilanne on tietenkin ihan toinen.
Olemme siis lapseton pari joten mieheni perii minut jos kuolen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Suomalaiset ovat vain rahan perään, avioehto miljonäärin kanssa koetaan loukkaukseksi."
Avioehto on yleisnimitys sopimukselle joka voi olla sisällöltään lähes millainen vain ja sulkea pois juuri vain ne asiat kuin halutaan.
Jos puolisoni olisi miljonääri, en pitäisi loukkauksena avioehtoa sinänsä. Mutta pitäisi loukkauksena avioehtoa joka vaikka 30 yhteisen vuoden jälkeen jättäisi puolison ihan puille paljaille jos hän on vaikka uhrannut oman uransa siihen että toinen on voinut tehdä ne miljoonat. Ahneus ja reiluus ovat eri asioita.
Jos on valinnut elää 30 vuotta ylläpidettynä ja tukenut vain toista tämän uralla, niin on aika tyhmä. Eikö?
Tämän päivän maailmassa jokainen on omillaan, oli avioliitossa tai ei. Se on se hinta tytöt, jonka me tasa-arvosta maksamme. Ei voi vain poimia rusinoita pullasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minusta se riippuu täysin siitä haluaako mökillä viettää aikaa vai ei. Jos mökki on sellainen että siellä viihtyy niin miksi siihen ei käyttäisi myös aikaansa ja ehkä rahaakin jos se on tarpeen. Mielessä kannattaa toki pitää se että mökki ei ole sinun omaisuutta ja riitatilanteissa omistajan oikeus omaisuuteen on olemassa."
Siitä juuri on kyse. Itse ainakin pitäisin sen mielessä ensisijaisesti. Miehen mökki, miehen rempat ja kulut.
Mutta käytöstäkin aiheutuu kuluja jos mökillä todella viihtyy ja siellä vietää aikaa niin miksi ei osallistuisi myös kuluihin jos se on tarpeen ja niin sovitaan.
Vieraista koituu kuluja, eikä heiltä kysytä siitä rahaa. Itse tunnen itseni sukumökillä vieraaksi, miksi en enää edes käy siellä. Aika ei yksinkertaisesti riitä ja halu ajella toiselle puolelle maata vieraaksi ja elämään vapaa-aikaa toisten säännöillä ja tavoilla ei kiinnosta yhtään, miksi lopetin sukumökillä käymisen kokonaan.
Mihinkään muuhun kanssakäymiseen sukumökillä käymättömyys ei vaikuta. Koko idea, että toisen puolison vanhemmat määräävät pariskunnan asioista on aivan absurdi. Lisärajaaminen avioliiton sisällä pitääkseen puntit tasan eivät vahvista liittoa, vaan valmistavat avioeron. Sitäkö vanhemmat halusivat ehtoja laatiessaan?
En nyt ihan ymmärrä miten mökin omistaja hallitsee muiden elämää. Ei siellä toisen/toisten omistamalla mökillä ole mikään pakko viettää aikaa jos ei halua.
Eihän tuossa kommentissa niin sanottukaan että hallitsisi.
"Koko idea, että toisen puolison vanhemmat määräävät pariskunnan asioista on aivan absurdi."
Eihän ne puolison vanhemmat määrää kuin siitä omisuudesta joka perityy heidän perillisille.
No kyllä siinä määrätään pariskunnan asioista, kun annetaan mökki toiselle. Monesti tuollaiset sukumökkihomepommit kuitenkin vaikuttavat vähintäänkin välillisesti ja ainakin taloudellisesti pariskunnan elämään.
Sitä perintöä ei ole mikään pakko ottaa vastaan, lisäksi sitä puolison ulossulkemista ei ole pakko noudattaa jos sen mökin vastaan ottaa. Eron sattuessa voi aivan hyvin antaa sille toiselle puolet siitä mökistä, tai vaikkapa koko mökin.
Se, että testamentissa sulkee puolison pois perinnöstä ei määrää pariskunnan asioista yhtään mitenkään. Se koskee ainoastaan sitä, miten se perintö peritään. Sen perimisen jälkeen sille perinnölle saa tehdä miten haluaa. Joko pitää voimassa ulossulkevuuden, tai vaikkapa tehdä uuden avioehdon jossa tuo ulossulkevuus kumotaan. Tai myydä mökin tai laittaa puolison nimi omistusasiakirjoihin.
Kaikki tuo on mahdollista. Siihen asti ulossuljettu ei tee paikalla mitään, ei laita siihen ropostakaan ja pitää huolen siitä, ettei puolisokaan laita yhteisistä varoista mitään likoon. Kun kaikki tekevät saman, Suomeen lahoaa jälleen yksi sukumökki joka ei ole kenenkään oma. Se mikä on nyt, on nyt ja sen mukaan eletään. Lupauksiin ei kannata laittaa senttiäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tämä aiheuttaa näin paljon tunteita?
Meillä on avioehto ja mökki rajattu pois testamentissa. Sisaruksellani ei ole avioehtoa, joten testamentti on sitä varten.
Kummallekin ollut alusta asti selvää, että vanhempien jättämä perintö on omaa omaisuutta, miksi ei olisi? En minä koe olevani oikeutettu mieheni suvun omaisuuteen. Miksi olisin?
Lapset perii sitten aikanaan meidät ja heille siirtyy sukujen omaisuutta. Omaisuus vaan suojataan avioeroilta ja muulta kieroilulta jo ennakkoon.
Vierailija kirjoitti:
"Eihän perinnöksi saatu mökki, jossa lapsen puoliso on pois rajattu tarkasti, vaikuta omaisuuden arvoon ositukessa."
Ei niin. Mikä kirjoittamani saa sinut kuvittelemaan että ajattelisin niin?
"Oletkohan ihan tällä planeetalla näillä kommenteillasi Mitä hyötyä on rajata lasten puolisot pois testamentissa, jos tasingossa kuitenkin otettaisiin huomioon?"
Edelleen, mistä olet tullut käsitykseen että luulisin noin? Minä olen vain ja ainoastaan kertonut että vaikka perintöä ei suljettaisi avio-oikeuden ulkopuolelle, se perintö ei automaattisesti mene puoliksi erossa niin että puolet sen omistuksesta siirtyisi toiselle. Lopputulos riippuu ihan täysin molempien omaisuuksien arvosta ja siitä miten mahdollinen tasinko halutaan tai voidaan suorittaa.
"Riippuu ihan täysin siitä millaista muuta omaisuutta kummallakin on miten paljon. Osituksessa ei tehdä mitään muuta kuin tasataan omaisuuksien arvoa.
Perinnön arvo menee jakoon vain siltä osin kun jos se korottaa sen perijän omaisuuden arvon puolison omaisuuden arvoa suuremmaksi."
Puhuimme lasten puolisoiden poissulkemisesta tetamentissa ja tässä mielestäni ohitit testamentin rajoitukset, perintömökki kasvattaa toisen osapuolen omaisuutta, joka lukemani perusteella vaikuttaisi tasinkoon. Voisit ilmaista vähän tarkemmin, mitä tarkoitat ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ainakaan puolison vanhempien omaisuus kiinnosta tippaakaan.
Minua kiinnostaa sitten kun ajankohtaista. Se asettaa tämän talouden konkurssiin. Jos puoliso päättää pitää sen kiinteistön, niin minä menetän yhteisen kotimme, koska kahden ylläpitoon ei ole varaa. En halua muuttaa kodistani sinne ja myydä omaa kotiani. Joten luultavasti joutuisimme eroamaan pitkästä avioliitosta. JA joutuisin luopumaan kodistani sen lisäksi, koska yksin en tänne voisi myöskään jäädä.
Ei mökin ylläpito nyt niin valtavan kallista ole.
Voihan se ollakin jos puoliso haluaa sen mökin remontoida perusteellisesti, mutta eihän silloin asiasta määrää puolison vanhemmat vaan se miten puoliso haluaa tehdä peritylle omaisuudelle.
Mihin unohtui puolison toinen puoli, se ulkopuolinen omassa avioliitossaan?
Ulkopuolinen avioliitossa? Miksi kukaan jatkasi tuollaista parisuhdetta jossa on itse ulkopuolinen?
Ymmärrä lukemasi ennen kommentointia, kiitos.
Monet näistä testamenttiin laitetuista rajoituksista on juristien käsialaa. Useinkaan itse perinnön jättäjä ei ole sitä halunnut, eikä ymmärrä mitä näillä lauseilla testamentissa tarkoitetaan. Tai jos on kysynyt juristilta, juristilta tulee sellaista yleispätevää jargonia, joka ei huomioi ihmisen oikeaa tilannetta.
Vanhempieni testamentissa oli tuota samaa. Missä tilanteessa puolisoni voisi kärsiä näistä? Minut perii ensin viisi lastani. Heidän kaikkien pitäisi kuolla ensin, jotta puolisisoni saisi perittyä minut, tai puolisoni lapset mikäli hän eroaisi minusta. Sitten on lasten lapset, niitä tulee koko ajan lisää, niidenkin pitäisi kuolla ensin. Oikeastaan vain jos minä, kaikki lapseni ja lasten lapseni lähdettäisiin samalla lehtokoneella jonnekin ja lentokone tippuisi, näille virkkeille tulisi merkitystä. Sitä ei tapahdu, joten täysin merkityksettömiä virkkeitä, en ole niistä huolissaan ja tuskin on puolisonikaan.
Mutta saa siitä muut olla huolissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Hyvää siinä varmasti halutaan, mutta sekaantumalla tällä tavoin lapsensa elämään ja perhe-elämään se tahto tekee vain hallaa."
Siis sulkemalla puoliso pois perinnöstä? Eihän ihminen "sekaannu" lapsena perhe-elämään vaan hoitaa omaa omaisuuttaan oman tahtonsa mukaan. Jos miniä/vävy siitä suuttuu puolisolleen, niin onpa outoa. Eihän perinnönjättäjän toiminta liity millään lailla hänen lapsensa päätöksiin ja perhe-elämään.
Nillittäjä puoliso tosin jättää asian hampaankoloon hautumaan vuosikymmeniksi eikä aikanaan tule appensa hautajaisiin. Mikä menetys apelle! :)
Isäni sulki perinnöstä pois sekä mieheni että veljeni vaimon, ja hyvä niin. Kun mieheni kuoli, ei tarvinnut osittaa isäni perintöä lapsille, vielä. Saavat aikanaan minulta, mitä jää. Remontoin taloa perintörahoilla. Sekin koituu heidän hyväkseen.
Et sitten ottanut huomioon sellaista mahdollisuutta, että toisen sukujärjestelyistä ulossuljettu saattaisi itse olla huomattavasti paremmin toimeentulevasta suvusta, josta jää paljon enemmän jaettavaa ja on päätetty, että kaikki on yhteistä? Ulossulkeminen on epäluottamuslause. Se, joka sellaisen antaa, kantaa itse siitä seuraukset.
Vierailija kirjoitti:
Monet näistä testamenttiin laitetuista rajoituksista on juristien käsialaa. Useinkaan itse perinnön jättäjä ei ole sitä halunnut, eikä ymmärrä mitä näillä lauseilla testamentissa tarkoitetaan. Tai jos on kysynyt juristilta, juristilta tulee sellaista yleispätevää jargonia, joka ei huomioi ihmisen oikeaa tilannetta.
Vanhempieni testamentissa oli tuota samaa. Missä tilanteessa puolisoni voisi kärsiä näistä? Minut perii ensin viisi lastani. Heidän kaikkien pitäisi kuolla ensin, jotta puolisisoni saisi perittyä minut, tai puolisoni lapset mikäli hän eroaisi minusta. Sitten on lasten lapset, niitä tulee koko ajan lisää, niidenkin pitäisi kuolla ensin. Oikeastaan vain jos minä, kaikki lapseni ja lasten lapseni lähdettäisiin samalla lehtokoneella jonnekin ja lentokone tippuisi, näille virkkeille tulisi merkitystä. Sitä ei tapahdu, joten täysin merkityksettömiä virkkeitä, en ole niistä huolissaan ja tuskin on puolisonikaan.
Mutta saa siitä muut olla huolissaan.
Et tainut ymmärtää. Jos sinulla tulisi ero, joutuisit maksamaan tasinkoa perimästäsi omaisuudesta, todennäköisesti rahana. Eli vanhemmiltasi saamasi perintö ei menisikään kokonaan lapsille vaan puolisosi uudelle perheelle osittain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Hyvää siinä varmasti halutaan, mutta sekaantumalla tällä tavoin lapsensa elämään ja perhe-elämään se tahto tekee vain hallaa."
Siis sulkemalla puoliso pois perinnöstä? Eihän ihminen "sekaannu" lapsena perhe-elämään vaan hoitaa omaa omaisuuttaan oman tahtonsa mukaan. Jos miniä/vävy siitä suuttuu puolisolleen, niin onpa outoa. Eihän perinnönjättäjän toiminta liity millään lailla hänen lapsensa päätöksiin ja perhe-elämään.
Nillittäjä puoliso tosin jättää asian hampaankoloon hautumaan vuosikymmeniksi eikä aikanaan tule appensa hautajaisiin. Mikä menetys apelle! :)
Isäni sulki perinnöstä pois sekä mieheni että veljeni vaimon, ja hyvä niin. Kun mieheni kuoli, ei tarvinnut osittaa isäni perintöä lapsille, vielä. Saavat aikanaan minulta, mitä jää. Remontoin taloa perintörahoilla. Sekin koituu heidän hyväkseen.
Et sitten ottanut huomioon sellaista mahdollisuutta, että toisen sukujärjestelyistä ulossuljettu saattaisi itse olla huomattavasti paremmin toimeentulevasta suvusta, josta jää paljon enemmän jaettavaa ja on päätetty, että kaikki on yhteistä? Ulossulkeminen on epäluottamuslause. Se, joka sellaisen antaa, kantaa itse siitä seuraukset.
Iso kyynel lokille
Vierailija kirjoitti:
"Jos lapsellasi tulee ero ennen puolison kuolemaa, tuo mökki katsotaan yhteiseen omaisuuteen kuuluvaksi. Eli lapsesi tulee erossa maksaa puolet exälleen tuosta mökistä koska hänellä on siihen avio-oikeus vailkei omista siitä mitään. "
No ei. Eron jälkeen tehdään ositus jossa katsotaan paljonko kummallakin on omaisuutta. Nämä sitten tasataan niin että kummallakin olisi eron jälkeen yhtä paljon omaisuutta arvolla mitattuna. Tästä ei seuraa että kaikki omaisuus menisi puoliksi. Jos kumpikin on suunnilleen yhtä varakas, kumpikin pitää vain omansa.
Mahdollisen tasingon taas saa hoitaa miten vain. Ei siinä ole pakko antaa mitään toiselle vaan sen voi maksaa vaikka rahalla.
Niin siis tuota tarkoitin. Eli kummankin omaisuus lasketaan yhteen. Myös jakamattomat kuolinpesät. Sekä velat. Ja niiden tulos jaetaan kahdella. Rikkaampi maksaa sen tasingon köyhemmälle. Eli kyllä se asunnon saanut lapsi joutuu exälleen pulittamaan. Oli sitten rikkaampi tai köyhempi mutta se otetaan huomioon jolloin lahjan antajan ajatus ei toteudu.
Tehkää nyt hyvät ihmiset paperit kuntoon!
"Jos on valinnut elää 30 vuotta ylläpidettynä ja tukenut vain toista tämän uralla, niin on aika tyhmä. Eikö? "
Ei koska kyse oli juuri siitä millainen avioehto tehdään. Kuvasin juuri sitä että tuollaisessa tilanteessa voidaan tehdä sekä reilu että epäreilu avioehto. Jos puoliso tekee reilun avioehdon joka kompensoi riittävästi tuon tukemisen vaikka ei annakaan toiselle oikeutta kaikkeen, ei siinä ole mitään väärää.
"Tämän päivän maailmassa jokainen on omillaan, oli avioliitossa tai ei. Se on se hinta tytöt, jonka me tasa-arvosta maksamme. Ei voi vain poimia rusinoita pullasta."
Kuten jo sanoin, avioehdolla, testamenteilla jne. voi nimenomaan poimia rusinat pullasta ja saada aikaan juuri sellaisen tilanteen kuin haluaa ja kokee reiluksi. Ihmiset vain usein kuvittelevat että avioehto sulkee aina kaiken avio-oikeuden ulkopuolelle ilman mitään poikkeuksia ja ehtoja tilanteesta riippuen. Näin ei kuitenkaan ole.
Vierailija kirjoitti:
"Jos lapsellasi tulee ero ennen puolison kuolemaa, tuo mökki katsotaan yhteiseen omaisuuteen kuuluvaksi. "
On yleinen väärinkäsitys että avioliitto jotenkin muuttaisi asioiden omistussuhteita. Mutta niin ei ole. Kaikki asiat ovat avioliitossakin juuri sen joka ne omistaa. Jos minä perin mökin, se on edelleen avioliitossa minun, ei yhteistä omaisuutta.
Ainoa ero on että jos eroan, se mökki lasketaan osaksi omaisuuttani jolloin voin joutua maksamaan exälle tasinkoa jos omaisuuteni arvo on hänen omaisuutensa arvoa suurempi vaikka juuri tuon mökin takia.
Niin tätä tarkoitin. Jokainen avioliitto päättyy. Joko kuolemaan tai eroon. Ilman avioehtoa kaikki tasataan.
"Rikkaampi maksaa sen tasingon köyhemmälle. Eli kyllä se asunnon saanut lapsi joutuu exälleen pulittamaan. Oli sitten rikkaampi tai köyhempi mutta se otetaan huomioon jolloin lahjan antajan ajatus ei toteudu. "
Jos se vaikka asunnon tai mökin perinyt on senkin jälkeen edelleen toista vähemmän varakas, se varakas maksaa hänelle tasinkoa. Joten ei silloin mitään puliteta.
Ajattelet nyt että perinnön saanut on automaattisesti sitten se varakkaampi vaikka ei näin läheskään aina ole. Se toinen on voinut olla vaikka paljon hyvätuloisempi ja kerätä enemmän omaisuutta tai saada vaikka itse vielä isomman perinnön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitte ostaa puolison kanssa ihan oman mökin jos ei sukumökki kiinnosta.
Mies voi myydä mökin ja rahoittaa sillä uutta yhteistä mökkiä.
Useimmiten on rajattu pois myös oikeus mökin tilalle tulevaan omaisuuteen. Eli jos mies rahoittaa mökin myynnistä saaduilla rahoilla uutta mökkiä, niin puolisolla ei ole oikeutta myöskään siihen osuuteen uudesta mökistä, mitä on rahoitettu mökkirahoilla.
Mutta eihän tuolla rajaamisella käytännössä ole puolisolle merkitystä, jos pysyy yhdessä. Erotilanteessa se vaikuttaa.
Vaikea uskoa. Kuinka pitkälle hamaan tulevaisuuteen ne rahat on korvamerkitty?
"Suomalaiset ovat vain rahan perään, avioehto miljonäärin kanssa koetaan loukkaukseksi."
Avioehto on yleisnimitys sopimukselle joka voi olla sisällöltään lähes millainen vain ja sulkea pois juuri vain ne asiat kuin halutaan.
Jos puolisoni olisi miljonääri, en pitäisi loukkauksena avioehtoa sinänsä. Mutta pitäisi loukkauksena avioehtoa joka vaikka 30 yhteisen vuoden jälkeen jättäisi puolison ihan puille paljaille jos hän on vaikka uhrannut oman uransa siihen että toinen on voinut tehdä ne miljoonat. Ahneus ja reiluus ovat eri asioita.