Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtautua mökkiin, josta perijän puoliso on rajattu ulos?
09.09.2026 |
Jos puolison vanhemmat tekevät testamentin, jossa puoliso rajataan pois omistajana. Miten puolisona kannattaa suhtautua? Osallistutteko puolisona remontteihin ajallisesti ja rahallisesti?
Jos mökkeilyyn panostaminen on tavoitteissa, kannattaako tällöin (perintömökistä ulos jäävän) puolison ostaa oma mökki
Kommentit (258)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minusta se riippuu täysin siitä haluaako mökillä viettää aikaa vai ei. Jos mökki on sellainen että siellä viihtyy niin miksi siihen ei käyttäisi myös aikaansa ja ehkä rahaakin jos se on tarpeen. Mielessä kannattaa toki pitää se että mökki ei ole sinun omaisuutta ja riitatilanteissa omistajan oikeus omaisuuteen on olemassa."
Siitä juuri on kyse. Itse ainakin pitäisin sen mielessä ensisijaisesti. Miehen mökki, miehen rempat ja kulut.
Mutta käytöstäkin aiheutuu kuluja jos mökillä todella viihtyy ja siellä vietää aikaa niin miksi ei osallistuisi myös kuluihin jos se on tarpeen ja niin sovitaan.
Vieraista koituu kuluja, eikä heiltä kysytä siitä rahaa. Itse tunnen itseni sukumökillä vieraaksi, miksi en enää edes käy siellä. Aika ei yksinkertaisesti riitä ja halu ajella toiselle puolelle maata vieraaksi ja elämään vapaa-aikaa toisten säännöillä ja tavoilla ei kiinnosta yhtään, miksi lopetin sukumökillä käymisen kokonaan.
Mihinkään muuhun kanssakäymiseen sukumökillä käymättömyys ei vaikuta. Koko idea, että toisen puolison vanhemmat määräävät pariskunnan asioista on aivan absurdi. Lisärajaaminen avioliiton sisällä pitääkseen puntit tasan eivät vahvista liittoa, vaan valmistavat avioeron. Sitäkö vanhemmat halusivat ehtoja laatiessaan?
En nyt ihan ymmärrä miten mökin omistaja hallitsee muiden elämää. Ei siellä toisen/toisten omistamalla mökillä ole mikään pakko viettää aikaa jos ei halua.
Eihän tuossa kommentissa niin sanottukaan että hallitsisi.
"Koko idea, että toisen puolison vanhemmat määräävät pariskunnan asioista on aivan absurdi."
Eihän ne puolison vanhemmat määrää kuin siitä omisuudesta joka perityy heidän perillisille.
No kyllä siinä määrätään pariskunnan asioista, kun annetaan mökki toiselle. Monesti tuollaiset sukumökkihomepommit kuitenkin vaikuttavat vähintäänkin välillisesti ja ainakin taloudellisesti pariskunnan elämään.
Sitä perintöä ei ole mikään pakko ottaa vastaan, lisäksi sitä puolison ulossulkemista ei ole pakko noudattaa jos sen mökin vastaan ottaa. Eron sattuessa voi aivan hyvin antaa sille toiselle puolet siitä mökistä, tai vaikkapa koko mökin.
Se, että testamentissa sulkee puolison pois perinnöstä ei määrää pariskunnan asioista yhtään mitenkään. Se koskee ainoastaan sitä, miten se perintö peritään. Sen perimisen jälkeen sille perinnölle saa tehdä miten haluaa. Joko pitää voimassa ulossulkevuuden, tai vaikkapa tehdä uuden avioehdon jossa tuo ulossulkevuus kumotaan. Tai myydä mökin tai laittaa puolison nimi omistusasiakirjoihin.
"Laittaa nimi omistusasiakirjoihin"
Tämä kertoikin kaiken minkä verran ymmärrät asioista. Onnea vaan kiinteistöjen siirtämisessä puolison nimiin noin ilman veroja :D
Ymmärrän oikein hyvin. Lahjavero on aika olematon summa jostain mökin puolikkaasta. Ja sitä ei edes ole pakko lahjoittaa yhdellä kertaa vaan lahjoituksia voi jakaa pidemmälle aikavälille verojen minimoimiseksi.
Ei kannata lukea rivien välistä sellaista jota sinne ei ole kirjoitettu.
"koko Suomen rantamökkien mediaanihinta on noin 90 000 euroa." https://www.maanmittauslaitos.fi/ajankohtaista/tilasto-mokkikauppa-vilk…
Puolikkaasta mökistä
Keskivertomökin puolikkaasta rantatontilla lahjaveroa menisi siis 3500€. Jos mökistä antaisi lahjana ensin neljänneksen, ja kolmen vuoden päästä toisen neljänneksen veroa menisi enää 2300€.
Jos lahjoittelun jakaa 15 vuoden ajalle, veroa ei mene lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rajattu ulos? Lapsi perii vanhempansa. Puoliso ei ole vainajan lapsi.
Täällä tosiaan on kumma käsitys että aviopari perii kummankin vanhemmat. Ei, kyllä kumpikin perii omat vanhempansa.
Vierailija kirjoitti:
Rajattu ulos? Lapsi perii vanhempansa. Puoliso ei ole vainajan lapsi.
Käsitteet taitaa olla tässä ketjussa vähän sekaisin muutenkin. Puolisoa ei rajata pois mistään vain puolison avio-oikeuden voi rajata pois testamentilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suhtautumisesi on oma ongelmasi. Perinnön jättäjä on halunnut, että mökki jää jälkeläiselle avioeronkin tapahtuessa. Itsehän sinä päätät osaltasi, eroatteko vai ette.
Entä jos ap laittaa mökin remppoihin ja uudistamiseen vaikka 10 tai 20 tuhatta euroa, ja mies lähtee nuoremman matkaan ensi vuonna?
Tuollaisista voi tehdä paperille sopimukset että miten toimitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minusta se riippuu täysin siitä haluaako mökillä viettää aikaa vai ei. Jos mökki on sellainen että siellä viihtyy niin miksi siihen ei käyttäisi myös aikaansa ja ehkä rahaakin jos se on tarpeen. Mielessä kannattaa toki pitää se että mökki ei ole sinun omaisuutta ja riitatilanteissa omistajan oikeus omaisuuteen on olemassa."
Siitä juuri on kyse. Itse ainakin pitäisin sen mielessä ensisijaisesti. Miehen mökki, miehen rempat ja kulut.
Mutta käytöstäkin aiheutuu kuluja jos mökillä todella viihtyy ja siellä vietää aikaa niin miksi ei osallistuisi myös kuluihin jos se on tarpeen ja niin sovitaan.
Vieraista koituu kuluja, eikä heiltä kysytä siitä rahaa. Itse tunnen itseni sukumökillä vieraaksi, miksi en enää edes käy siellä. Aika ei yksinkertaisesti riitä ja halu ajella toiselle puolelle maata vieraaksi ja elämään vapaa-aikaa toisten säännöillä ja tavoilla ei kiinnosta yhtään, miksi lopetin sukumökillä käymisen kokonaan.
Mihinkään muuhun kanssakäymiseen sukumökillä käymättömyys ei vaikuta. Koko idea, että toisen puolison vanhemmat määräävät pariskunnan asioista on aivan absurdi. Lisärajaaminen avioliiton sisällä pitääkseen puntit tasan eivät vahvista liittoa, vaan valmistavat avioeron. Sitäkö vanhemmat halusivat ehtoja laatiessaan?
En nyt ihan ymmärrä miten mökin omistaja hallitsee muiden elämää. Ei siellä toisen/toisten omistamalla mökillä ole mikään pakko viettää aikaa jos ei halua.
Eihän tuossa kommentissa niin sanottukaan että hallitsisi.
"Koko idea, että toisen puolison vanhemmat määräävät pariskunnan asioista on aivan absurdi."
Eihän ne puolison vanhemmat määrää kuin siitä omisuudesta joka perityy heidän perillisille.
No kyllä siinä määrätään pariskunnan asioista, kun annetaan mökki toiselle. Monesti tuollaiset sukumökkihomepommit kuitenkin vaikuttavat vähintäänkin välillisesti ja ainakin taloudellisesti pariskunnan elämään.
Sitä perintöä ei ole mikään pakko ottaa vastaan, lisäksi sitä puolison ulossulkemista ei ole pakko noudattaa jos sen mökin vastaan ottaa. Eron sattuessa voi aivan hyvin antaa sille toiselle puolet siitä mökistä, tai vaikkapa koko mökin.
Se, että testamentissa sulkee puolison pois perinnöstä ei määrää pariskunnan asioista yhtään mitenkään. Se koskee ainoastaan sitä, miten se perintö peritään. Sen perimisen jälkeen sille perinnölle saa tehdä miten haluaa. Joko pitää voimassa ulossulkevuuden, tai vaikkapa tehdä uuden avioehdon jossa tuo ulossulkevuus kumotaan. Tai myydä mökin tai laittaa puolison nimi omistusasiakirjoihin.
"Laittaa nimi omistusasiakirjoihin"
Tämä kertoikin kaiken minkä verran ymmärrät asioista. Onnea vaan kiinteistöjen siirtämisessä puolison nimiin noin ilman veroja :D
Ymmärrän oikein hyvin. Lahjavero on aika olematon summa jostain mökin puolikkaasta. Ja sitä ei edes ole pakko lahjoittaa yhdellä kertaa vaan lahjoituksia voi jakaa pidemmälle aikavälille verojen minimoimiseksi.
Ei kannata lukea rivien välistä sellaista jota sinne ei ole kirjoitettu.
"koko Suomen rantamökkien mediaanihinta on noin 90 000 euroa." https://www.maanmittauslaitos.fi/ajankohtaista/tilasto-mokkikauppa-vilk…
Puolikkaasta mökistä
Keskivertomökin puolikkaasta rantatontilla lahjaveroa menisi siis 3500€. Jos mökistä antaisi lahjana ensin neljänneksen, ja kolmen vuoden päästä toisen neljänneksen veroa menisi enää 2300€.
Jos lahjoittelun jakaa 15 vuoden ajalle, veroa ei mene lainkaan.
Ja aina hakee lainhuudon omistamaansa osaan.
Mikä ihme hinku teillä on puolison omaisuuteen? Lapsethan sen perivät vai turvaatteko oman lapsenne osuutta nyksän omaisuudesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Se ei ole mikään velvollisuus, vaan tae tulevista ongelmista. Ellei luota lapsensa valintaan vielä vuosikymmenten jälkeenkään, ei luota. Kannattaa varautua siihen, että jää melko yksinäiseksi kuin tuollaisen rajauksen tekee."
Minut on normaaliin tapaan suljettu pois puolisoni vanhempien mökin avio-oikeudesta mutta kyllä minulle on sitten kaikilla muilla tavoilla osoitettu vuosien varrella että minuun luotetaan ja että olen tervetullut sinne mökille ja sukuun. Aina toiveitani ja näkemyksiäni on kunnioitettu ja olen saanut pitää omaa "huushollia" siellä meidän perheelle omien tapojemme mukaan eikä siis ole tarvinnut olla vain appivanhemien vieraana.
Tämä on minulle satakertaisesti suurempi luottamuksen osoitus kun joku teoreettinen omistusoikeus joskus tulevaisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"En nyt itse laittaisi omaisuuttani kiinni kauheasti myöskään mökkiin joka mahdollisesti tulee olemaan minun joskus myöhemmin kun saan sen perinnöksi. Suhtaudu siis asiaan sillä tavalla että en omista mökkiä. "
Kukin tavallaan. Minä taas nimenomaan sisustin ja laitoin paljon nykyistä mökkiämme jo silloin kun se oli vanhempieni omistuksessa. Hekin tykkäsivät kun laitoin sitä oman näköiseksi jo paljon ennen kuin se oli minun koska kokivat jättävänsä siinä sitten minulle ja perheelleni aikanaan arvokkaan perinnön jota tulisin arvostamaan paljon rahallista arvoa enemmän.
He siis eivät olleet itse mitään sisustajia joten he olivat vain tyytyväisiä että joku sisusti siellä. Tämä siis jo kommenttina niille jotka ihmettelevät että millä oikeudella sisustin muiden omistamaa mökkiä.
Sinulla on harvinaiset vanhemmat. Yleensä he kieltävät minkään muutoksen tekemisen mökeillä. Tehdä pitää, mutta tekemisen pitää olla vessan tyhjentämistä tai kasvimaan kitkemistä.
Mä en pidä tuota ihan harvinaisena että lapsilla (usein myös niillä lasten puolisoilla) on mahdollisuus vaikuttaa moniin asioihin. Harvinaisempaa on se että lapsilta vaaditaa taloudellista osallistumista mökin ylläpitoon tai remonttikuluihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori, aiheen vierestä osin tämä viesti. Puolisoni ja minun 40-50- luvulla syntyneet vanhempamme perivät sodan käyneiltä vanhemmiltaan täysin laissa säädetyn perintökaaren mukaan.
Nyt ovat laatineet kaikenmaailman kommenvärkkejä petintöön tuleville sukupolville ja näiden lapsille ja puolisoille.
Me ratkaistiin asia omalla avioehdoilla kun ei jaksettu perehtyä heidän touhuihinsa. Lakimiehet varmaan tulee tässä hyötymään loppuviimein eniten.
Mitä tulee meidän omiin nuoriin aikuisiin, mitään poissulkuja tai lisäyksiä ei meidän petinnössä tule olemaan.
Palaamme isovanhempiemme tyyliin. Luotamme siihen että lapsemme ovat niin hyvin kasvatettuja että osaavat itse hoitaa omat asiansa, ts puolisoiden valinnat, taloudenhoidon ja mahdolliset avioehdot.
Olette typeryksiä.
Niin, ikään kuin lasten avioliittojen kestävyys riippuisi ainoastaan vanhempien "hyvästä kasvatuksesta" Onpa omahyväistä! Ja tosielämälle vierasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minusta se riippuu täysin siitä haluaako mökillä viettää aikaa vai ei. Jos mökki on sellainen että siellä viihtyy niin miksi siihen ei käyttäisi myös aikaansa ja ehkä rahaakin jos se on tarpeen. Mielessä kannattaa toki pitää se että mökki ei ole sinun omaisuutta ja riitatilanteissa omistajan oikeus omaisuuteen on olemassa."
Siitä juuri on kyse. Itse ainakin pitäisin sen mielessä ensisijaisesti. Miehen mökki, miehen rempat ja kulut.
Mutta käytöstäkin aiheutuu kuluja jos mökillä todella viihtyy ja siellä vietää aikaa niin miksi ei osallistuisi myös kuluihin jos se on tarpeen ja niin sovitaan.
Vieraista koituu kuluja, eikä heiltä kysytä siitä rahaa. Itse tunnen itseni sukumökillä vieraaksi, miksi en enää edes käy siellä. Aika ei yksinkertaisesti riitä ja halu ajella toiselle puolelle maata vieraaksi ja elämään vapaa-aikaa toisten säännöillä ja tavoilla ei kiinnosta yhtään, miksi lopetin sukumökillä käymisen kokonaan.
Mihinkään muuhun kanssakäymiseen sukumökillä käymättömyys ei vaikuta. Koko idea, että toisen puolison vanhemmat määräävät pariskunnan asioista on aivan absurdi. Lisärajaaminen avioliiton sisällä pitääkseen puntit tasan eivät vahvista liittoa, vaan valmistavat avioeron. Sitäkö vanhemmat halusivat ehtoja laatiessaan?
En nyt ihan ymmärrä miten mökin omistaja hallitsee muiden elämää. Ei siellä toisen/toisten omistamalla mökillä ole mikään pakko viettää aikaa jos ei halua.
Eihän tuossa kommentissa niin sanottukaan että hallitsisi.
"Koko idea, että toisen puolison vanhemmat määräävät pariskunnan asioista on aivan absurdi."
Eihän ne puolison vanhemmat määrää kuin siitä omisuudesta joka perityy heidän perillisille.
No kyllä siinä määrätään pariskunnan asioista, kun annetaan mökki toiselle. Monesti tuollaiset sukumökkihomepommit kuitenkin vaikuttavat vähintäänkin välillisesti ja ainakin taloudellisesti pariskunnan elämään.
Sitä perintöä ei ole mikään pakko ottaa vastaan, lisäksi sitä puolison ulossulkemista ei ole pakko noudattaa jos sen mökin vastaan ottaa. Eron sattuessa voi aivan hyvin antaa sille toiselle puolet siitä mökistä, tai vaikkapa koko mökin.
Se, että testamentissa sulkee puolison pois perinnöstä ei määrää pariskunnan asioista yhtään mitenkään. Se koskee ainoastaan sitä, miten se perintö peritään. Sen perimisen jälkeen sille perinnölle saa tehdä miten haluaa. Joko pitää voimassa ulossulkevuuden, tai vaikkapa tehdä uuden avioehdon jossa tuo ulossulkevuus kumotaan. Tai myydä mökin tai laittaa puolison nimi omistusasiakirjoihin.
"Laittaa nimi omistusasiakirjoihin"
Tämä kertoikin kaiken minkä verran ymmärrät asioista. Onnea vaan kiinteistöjen siirtämisessä puolison nimiin noin ilman veroja :D
Ymmärrän oikein hyvin. Lahjavero on aika olematon summa jostain mökin puolikkaasta. Ja sitä ei edes ole pakko lahjoittaa yhdellä kertaa vaan lahjoituksia voi jakaa pidemmälle aikavälille verojen minimoimiseksi.
Ei kannata lukea rivien välistä sellaista jota sinne ei ole kirjoitettu.
"koko Suomen rantamökkien mediaanihinta on noin 90 000 euroa." https://www.maanmittauslaitos.fi/ajankohtaista/tilasto-mokkikauppa-vilk…
Puolikkaasta mökistä
Keskivertomökin puolikkaasta rantatontilla lahjaveroa menisi siis 3500€. Jos mökistä antaisi lahjana ensin neljänneksen, ja kolmen vuoden päästä toisen neljänneksen veroa menisi enää 2300€.
Jos lahjoittelun jakaa 15 vuoden ajalle, veroa ei mene lainkaan.
Ja aina hakee lainhuudon omistamaansa osaan.
Mikä ihme hinku teillä on puolison omaisuuteen? Lapsethan sen perivät vai turvaatteko oman lapsenne osuutta nyksän omaisuudesta?
Ei minulla ole mitään hinkua. Olen nimenomaan se, joka pyysi anoppiaan sulkemaan minun avio-oikeuteni ulos perinnöstä. Mistä keksit että olen jotain hinkumassa? 😄
Asioista voi keskustella aivan ilman mitään hinkumisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa lukea koko ketjua.
Miehen omistama, suvultansa saama siis, mökki on hä en ja hän päättää remonteista ja maksaa ne. Itse olisin voinut osallistua ylläpitokuluihin, suunnilleen sen verran mitä ole siellä, mutta meni maku kun appiukko alkoi vihjailla, että mimun pitäisi käyttää omat perintörahani siihen mökkiin.
"Niin, ikään kuin lasten avioliittojen kestävyys riippuisi ainoastaan vanhempien "hyvästä kasvatuksesta" "
Ei se tietenkään vain siitä riipu. Mutta jos omilta vanhemmiltaan on saanut hyvän toimivan parisuhteen mallin niin kyllä ihan tilastollisestikin se oma liitto kestää todennäköisemmin. Samoin jos vanhemmat hyväksyvät ehdoitta miniät ja vävyt sukuun ja kohtelevat heitä kuin omia lapsiaan niin todennäköisyys sen liiton onnistumiselle on paljon suurempi kuin jos heitä epäillään ja kyräillään vuosikymmeniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minusta se riippuu täysin siitä haluaako mökillä viettää aikaa vai ei. Jos mökki on sellainen että siellä viihtyy niin miksi siihen ei käyttäisi myös aikaansa ja ehkä rahaakin jos se on tarpeen. Mielessä kannattaa toki pitää se että mökki ei ole sinun omaisuutta ja riitatilanteissa omistajan oikeus omaisuuteen on olemassa."
Siitä juuri on kyse. Itse ainakin pitäisin sen mielessä ensisijaisesti. Miehen mökki, miehen rempat ja kulut.
Mutta käytöstäkin aiheutuu kuluja jos mökillä todella viihtyy ja siellä vietää aikaa niin miksi ei osallistuisi myös kuluihin jos se on tarpeen ja niin sovitaan.
Vieraista koituu kuluja, eikä heiltä kysytä siitä rahaa. Itse tunnen itseni sukumökillä vieraaksi, miksi en enää edes käy siellä. Aika ei yksinkertaisesti riitä ja halu ajella toiselle puolelle maata vieraaksi ja elämään vapaa-aikaa toisten säännöillä ja tavoilla ei kiinnosta yhtään, miksi lopetin sukumökillä käymisen kokonaan.
Mihinkään muuhun kanssakäymiseen sukumökillä käymättömyys ei vaikuta. Koko idea, että toisen puolison vanhemmat määräävät pariskunnan asioista on aivan absurdi. Lisärajaaminen avioliiton sisällä pitääkseen puntit tasan eivät vahvista liittoa, vaan valmistavat avioeron. Sitäkö vanhemmat halusivat ehtoja laatiessaan?
En nyt ihan ymmärrä miten mökin omistaja hallitsee muiden elämää. Ei siellä toisen/toisten omistamalla mökillä ole mikään pakko viettää aikaa jos ei halua.
Eihän tuossa kommentissa niin sanottukaan että hallitsisi.
"Koko idea, että toisen puolison vanhemmat määräävät pariskunnan asioista on aivan absurdi."
Eihän ne puolison vanhemmat määrää kuin siitä omisuudesta joka perityy heidän perillisille.
No kyllä siinä määrätään pariskunnan asioista, kun annetaan mökki toiselle. Monesti tuollaiset sukumökkihomepommit kuitenkin vaikuttavat vähintäänkin välillisesti ja ainakin taloudellisesti pariskunnan elämään.
Sitä perintöä ei ole mikään pakko ottaa vastaan, lisäksi sitä puolison ulossulkemista ei ole pakko noudattaa jos sen mökin vastaan ottaa. Eron sattuessa voi aivan hyvin antaa sille toiselle puolet siitä mökistä, tai vaikkapa koko mökin.
Se, että testamentissa sulkee puolison pois perinnöstä ei määrää pariskunnan asioista yhtään mitenkään. Se koskee ainoastaan sitä, miten se perintö peritään. Sen perimisen jälkeen sille perinnölle saa tehdä miten haluaa. Joko pitää voimassa ulossulkevuuden, tai vaikkapa tehdä uuden avioehdon jossa tuo ulossulkevuus kumotaan. Tai myydä mökin tai laittaa puolison nimi omistusasiakirjoihin.
"Sitä perintöä ei ole mikään pakko ottaa vastaan, lisäksi sitä puolison ulossulkemista ei ole pakko noudattaa jos sen mökin vastaan ottaa. Eron sattuessa voi aivan hyvin antaa sille toiselle puolet siitä mökistä, tai vaikkapa koko mökin.
Se, että testamentissa sulkee puolison pois perinnöstä ei määrää pariskunnan asioista yhtään mitenkään. Se koskee ainoastaan sitä, miten se perintö peritään. Sen perimisen jälkeen sille perinnölle saa tehdä miten haluaa. Joko pitää voimassa ulossulkevuuden, tai vaikkapa tehdä uuden avioehdon jossa tuo ulossulkevuus kumotaan. Tai myydä mökin tai laittaa puolison nimi omistusasiakirjoihin. "
Ja laittaa samalla se puoliso maksamaan siitä korkeaa lahjaveroa? Jolloin talouden lapsetkin kärsii ylimääräisestä rahanmenosta. Moni ei ole tajunnut lainkaan, että avioliitossa on myös elatusvelvollisuus lasten lisäksi siitä puolisosta, koska valtio on ulkoistanut sosiaaliturvan puolisolle. Jos puoliso näinä isoina työttömyysaikoina jää esim. työttömäksi, ei elatusvelvollinen voi laistaa ulosottokelpoisia mökin juoksevia kuluja sittenkään. Kun talouden rahat ei riitä. Siinä sitten toinen elää aliravittuna tai alihoidettuna (terveydenhuoltosektori maksaa), koska elatusvelvollinen huolehtii omaisuudesta, joka on yksin hänen. Joten perijän vanhemmat haamuallekirjoitti sen avioerohakemuksen aiemmin. Muutahan ei voi tehdä, koska jollain yleistuella pelkästään ei voi tulla toimeen. Ja perijät useimmiten on 50-60 vuotiaita, jotka työttömiksi päädyttyään ei ikäsyrjinnän takia työllisty ehkä enää koskaan. Tai sen ikäisillä voi olla työkyvyttömyyttä tai vaikka vakavia sairauksia, jotka estää työn teon. Joten yhteistaloudessa, jossa jo valtiotasolla on määritelty asioita, ei toisen puolison ulos rajattu periminen ole vain sen perijän yksityisasia.
Vaikka sinua ei olisi "ulosrajattu" se omaisuus olisi edelleen vain puolisosi. Siitä ei tule yhteistä omaisuutta ilman lahja/kauppakirjoja.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ainakaan puolison vanhempien omaisuus kiinnosta tippaakaan.
Jos mökillä ollaan yhdessä, niin tietysti kiinnostaa. Älä ole tyhmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten kukaan voi ottaa henkilökohtaisena loukkauksena jos on suljettu pois appivanhempien omaisuudesta? Pitäisi olla lakisääteisiä tällaiset. Appivanhempien mahdollinen omaisuus kuuluu lapsille ja lapsenlapsille.
Siksi, koska peritystä on usein juoksevia pakollisia kuluja. Ja ne kulut on pois YHTEISESTÄ taloudesta (perijä+ulkopuolelle rajattu+lapset). Se tarkoittaa esim. sitä, että lasten harrastuksiin ei ole varaa, koska toinen perheen aikuinen pistää rahaa oman perintönsä maksuihin. Moni lapsi tuskin syrjäytyneenä aikuisena (koska jäänyt harrastuksistakin ulkopuoliseksi ja kaverit sen tiimoilta saamatta) arvostaa sitä, kun EHKÄ saa sen toisen vanhempansa perityn 60 mökin jostain hevonkuusesta sen sijaan, että olisi aikanaan ollut rahaa niihin harrastuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Minua ei ole suljettu pois miehen kotitalosta ja kesämökistä, jotka on siis perikunnan hallussa, jakamaton kuolinpesä.
Mutta ei minulla mitään sanan sijaa niihin ole. Päätin heti, että mihinkään en puutukaan. Yhtä omenaa en puusta ota enkä marjaa pensaasta.
Eikä sen puoleen ne niin viihtyisiä paikkoja minusta olekaan. Mökinkin sisustaisin ihan eri tavalla, kun nyt se näyttää olevan vain sekalaisten vanhojen tavaroiden kaatopaikka, tyyliin "kyllä se vielä mökillä menee."
Miniät on aina miniöitä, vaikka periaatteessa välit ihan hyvät onkin. Ja hyvinä pysyvät, kun en sanaakaan sano.
Päätin heti, että mihinkään en puutukaan. Yhtä omenaa en puusta ota enkä marjaa pensaasta.
Miksi liioitella tuolla tavalla. Toki voi puusta omenan ottaa ja marjan pensaasta, se ei ole rikos perikuntaa kohtaan. Kommenttisi tekee katkeran vaikutelman, samoin kommenttisi miniöistä, joille et voi puhua oikeasti. Miten olet joutunut tuollaiseen paitsioon omassa elämässäsi?
Kannattaa suhtautua siihen kyräillen. Se voi puukottaa hetkenä minä hyvänsä.
Ne on ne mökit sellaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sori, aiheen vierestä osin tämä viesti. Puolisoni ja minun 40-50- luvulla syntyneet vanhempamme perivät sodan käyneiltä vanhemmiltaan täysin laissa säädetyn perintökaaren mukaan.
Nyt ovat laatineet kaikenmaailman kommenvärkkejä petintöön tuleville sukupolville ja näiden lapsille ja puolisoille.
Me ratkaistiin asia omalla avioehdoilla kun ei jaksettu perehtyä heidän touhuihinsa. Lakimiehet varmaan tulee tässä hyötymään loppuviimein eniten.
Mitä tulee meidän omiin nuoriin aikuisiin, mitään poissulkuja tai lisäyksiä ei meidän petinnössä tule olemaan.
Palaamme isovanhempiemme tyyliin. Luotamme siihen että lapsemme ovat niin hyvin kasvatettuja että osaavat itse hoitaa omat asiansa, ts puolisoiden valinnat, taloudenhoidon ja mahdolliset avioehdot.
Olette typeryksiä.
Niin, ikään kuin lasten avioliittojen kestävyys riippuisi ainoastaan vanhempien "hyvästä kasvatuksesta" Onpa omahyväistä! Ja tosielämälle vierasta.
En huomannut että alkuperäisen kommentin kirjoittaja olisi ottanut kantaa lapsiensa mahdollisten avioliittojen kestävyyteen. Hän luotti lastensa kykyyn hoitaa itse omat asiansa. Se voi toki osoittaa todellista typeryyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käskisin puolison myydä osuuden mökistä. Ostettaisiin oma mökki tai joka kesä vuokramökki eri paikoista.
Sinä määräät, mies tottelee?
Sananvalinta kertoo paljon suomalaisesta nykynaisesta. "Käskisin!" Eivätkä ne itse edes huomaa, miten hallinnoivat miestään. nainen 69 v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kukaan voi ottaa henkilökohtaisena loukkauksena jos on suljettu pois appivanhempien omaisuudesta? Pitäisi olla lakisääteisiä tällaiset. Appivanhempien mahdollinen omaisuus kuuluu lapsille ja lapsenlapsille.
Siksi, koska peritystä on usein juoksevia pakollisia kuluja. Ja ne kulut on pois YHTEISESTÄ taloudesta (perijä+ulkopuolelle rajattu+lapset). Se tarkoittaa esim. sitä, että lasten harrastuksiin ei ole varaa, koska toinen perheen aikuinen pistää rahaa oman perintönsä maksuihin. Moni lapsi tuskin syrjäytyneenä aikuisena (koska jäänyt harrastuksistakin ulkopuoliseksi ja kaverit sen tiimoilta saamatta) arvostaa sitä, kun EHKÄ saa sen toisen vanhempansa perityn 60 mökin jostain hevonkuusesta sen sijaan, että olisi aikanaan ollut rahaa niihin harrastuksiin.
Silloin pitää painostaa puolisoa myymään se rahanreikä. Mutta ihan " tavallisestikin " peritty mökki on vain perijän, ei puolison omaisuutta missään kohtaa. Erossa neuvotellaan ositushinnasta. Perukirjassa se taas on kohdassa vainajan omaisuus. Vainajan omaisuuden perii lapset, ei puoliso.
"Sinulla on harvinaiset vanhemmat. Yleensä he kieltävät minkään muutoksen tekemisen mökeillä."
Totta. Tiedän olleeni onnekas.