Lue keskustelun säännöt.
Omaisten velvollisuudet liittyen vanhuksiin?
Sain puhelun liittyen tätiini. Hän on 87v ja kaaduttuaan hän on ollut leikkauksessa ja sen jälkeen siirtymässä ainakin toipumisen ajaksi palveluasumiseen. Kuulin nämä asiat fysioterapeutilta, joka soitti. Kun ihmettelin, onko hänellä lupa kertoa tätini terveystietoja minulle, hän sanoi minun olevan tätini kontaktihenkilönä terveystiedoissa. Ja hänen puhelunsa koski sitä, että omaisen velvollisuus on hakea tädille suunnitellut apuvälineet apuvälinelainaamosta ja viedä ne tädin asumisyksikköön ennen päivä x, jolloin hän tulee opastamaan tätiä niiden käytössä. Kerroin, että.olen kuullut tädistä viimeksi 7kk sitten, asun 250km päässä ja minulla ei ole aikomusta kuljetella apuvälineitä. Fysioterapeutti pahoitteli, että apuvälineiden noudot ja palautukset eivät kuulu fysioterapeutin, vaan omaisten vastuulle. Toistin, että en aio mitään noutaa ja haluan että tietoni poistetaan tädin terveystiedoista. Fysioterapeutti pahoitteli, että hän ei voi tehdä muutosta ja kysyi, että perutaanko fysioterapiakäynti tädin luo. Sanoin, että en aio kommentoida mitenkään etäisen tätini terveysasioita ja päätin puhelun.
Haluaisin kuulla, mitä kaikkea muuta voi kuulua "omaisen" vastuulle? Olin tästä aivan ällikällä lyöty ja pelkään, että pian tulee lisää yhteydenottoja.
Kommentit (616)
Vierailija kirjoitti:
Olin ystävällinen, mutta selkeä puhelussa ja pahoittelin, että emme voi auttaa toisiamme enempää asian suhteen. En tiedä, miksi tädin poika ei ole tädin terveystiedoissa yhteyshenkilönä. Yritin etsiä hyvinvointialueen sivuilta lomaketta, jolla voi poistaa itsensä toisen ihmisen terveystiedoista. En löytänyt sellaista. Alan ymmärtää, miksi sellaista ei laiteta tarjolle. Löysin huoli-ilmoituksen, joten täytin sen ja avasin tilanteen avoimeen tekstikenttään.
Ap
Olisit antanut tämän tädin pojan yhteystiedot fysioterapeutille ja sanonut että soittaa tälle tädin apuvälineitä ja fysioterapiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin ystävällinen, mutta selkeä puhelussa ja pahoittelin, että emme voi auttaa toisiamme enempää asian suhteen. En tiedä, miksi tädin poika ei ole tädin terveystiedoissa yhteyshenkilönä. Yritin etsiä hyvinvointialueen sivuilta lomaketta, jolla voi poistaa itsensä toisen ihmisen terveystiedoista. En löytänyt sellaista. Alan ymmärtää, miksi sellaista ei laiteta tarjolle. Löysin huoli-ilmoituksen, joten täytin sen ja avasin tilanteen avoimeen tekstikenttään.
Ap
Soitatko serkullesi? Annoitko fyssarille hänen numeronsa?
En tiedä hänen numeroaan. Tekemääni huoli-ilmoitukseen kirjoitin hänen nimensä ja parhaan arvaukseni hänen asuinkunnastaan.
Harmillista huomata, että kenelläkään ei ole tietoa miten käytännössä toimitaan, kun haluaa nimensä pois sukulaisen terveystiedoista. Yritän tätä selvittää viimeistään ensi viikolla. Asiaa voi hankaloittaa, että en tiedä hänen henkilöturvatunnustaan ja hänen nimensä on hyvin geneerinen ja kokokaimoja on varmaan runsaasti.
Oletan myös saavani puheluita liittyen muuttoon. En tiedä omistaako täti asuntonsa, mutta uskoisin hänen olevan vuokralla. Googletin asumisyksikön ja siellä asukkaat vuokraavat huoneensa ja kalustavat sen itse. Uskon, että tämä tarkoittaa paljon käytännön asioita, joita "omaisen" uskotaan hoitavan. Ikävää.
Ap
Eiköhän äitisi tiedä siskonsa syntymäajan? Vai etkö ole yhteydessä äitisi kanssa?
Löytyisivätkö nämä tiedot ap:n isovanhempien perukirjoista? Jos ovat edesmenneitä, vanhemmallasi lienee niistä kappaleet olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei fyssarilla ole mitään valtuuksia käskeä hakemaan apuvälineitä tai muutenkaan pakottamaan avuksi vanhukselle.
Ihan ymmärrettävää, että noinkin etäisen ja kaukana asuvan ihmisen kohdalla ei ole tarvetta, eikä halua auttaa.
Sen sijaan en ymmärrä sitä, jos lapset kokevat pakoksi auttaa ikääntyviä vanhempiaan. Jotenkin itse ajattelen sen olevan etuoikeus, että on saanut pitää vanhempansa niin pitkään, että ovat eläke- tai vanhuusiässä.
Luulenpa, että moni nykyihminen ei tajua itse vanhenevansa ja todennäköisesti tarvitsevansa apua lapsiltaan, jotka toki itse on kasvattanut juuri sellaisiksi, jollaisia ovat.
Jos on varaa maksaa yksityiselle, niin sitten nämä ei-auttavat lapset valittavat, kun perintö kuluu hoitomaksuihin.
Suo siellä, vetelä täällä, on vanha sanonta, joka edelleen pitää paikkansa, monessakin asiassa.
Nykyvanhukset eivät tajua tulleensa vanhoiksi, eivätkä tehneet nuorempina mitään järjestelyitä sen suhteen, että toimintakyky laskee. Eivätkä ole pitäneet huolta ihmissuhteistaan omiin aikuisiin lapsiinsa, tai muihin sukulaisiin. Tämä on iso 40-50-luvuilla syntyneiden helmasynti.
Nyt jo parikymppiset säästää eläkettään varten.
Itse olen 43-vuotias. Meille on päivänselvää, että vanhuutta varten säästetään palveluiden ostamista varten ja omakotitalosta luovutaan heti, kun ei saada tätä itse hoidettua. Mitään hiton mökkejä ei hommata vaivoiksi. Kunnossa on testamentti, hoitotahto. Turha lapsia on rankaista siitä, että ei vanhemmat ikääntyy. Se ei ole yllättävä asia, vaan tapahtuu ihan kaikille, jotka saavat elää pitkään.
omakotitalosta luovutaan heti, kun ei saada tätä itse hoidettua.
Se koska omakotitaloa ei saa enää itse hoidettua on aika liukuva käsite ja määritelmä tuntuu myös muuttuvan kun ikää tulee lisää.
Kyllä se määritelmän takaraja menee viimeistään siinä, jos tarvitsee omat lapset talon ja pihan huoltoon, lumitöihin jne. Liukumavaraa on vielä siinä, kauanko itse säästetty raha riittää näiden palveluiden ostamiseen.
Pihi vanhus ei maksa lumitöistä tai palveluista. Siinä joutuu lapset hommiin tai marttyyrivanhus itkee.
Antaa itkeä. Ei lapset ole ilmainen palvelu joka hoitaa kaiken.
Minä en usko, että enää tulee uutta sukupolvea, jolle palveluiden ostaminen on näin suuri myrkky. Minä tilaan ostokset kotiin ja haaveilen (vaikka haaveksi jääkin) siivouspalvelusta. Kaikki muutkin keski-ikäiset vaikuttavat ajattelevan samoin. Voisinko joku aamu herätä ja kokea, että ostopalvelut olisivat minulle suuri nöyryytys?
Kaikki eivät ole samanlaisia, tuntemani eläkeläiset pääsääntöisesti tilaavat ruokansa ja muut ostoksensa kotiinkuljetuksella ja siivoojakin käy parin viikon välein.
Vierailija kirjoitti:
Tätini, yli 90v, käytti kuulolaitetta. Sairaalassa suihkuttivat tädin kuulolaite päässä. Kuulolaite meni rikki. Kuulolaitteen huoltoon vieminen kuului sisaren lapsille, ei sairaalalle. Onneksi veljeni vaimolla oli auto.
Äitini ollessa sairaalassa hoitaja pyysi minua laittamaan äidilleni kuulolaitteen,hänellä ei kuulemma ollut koulutusta asiaan.Minullakaan ei ollut koulutusta eikä kokemustakaan,mutta laitoin kuulolaitteen äidilleni .
Vierailija kirjoitti:
Melko paljon kuuluu omaisillekin järjestää vanhuksen asioita vaikka olisi kotipalvelukin. Sisko kertoi kun äitimme oli palvelukodissa, hänelle oli lainattu siellä pyörätuoli niin soittivat siskolle että meidän pitäisi se palauttaa apuvälinelainaamoon, sisko sanoi emme tule palauttamaan, ei ole autoakaan emmekä me tienneet sen edes olevan laina pyörätuoli.
Asiakkaiden apuvälineet ja niiden kuljettelut eivät kuulu kotiHOIDOLLE. Kotipalvelua ei ole ollut olemassa enää vuosikymmeniin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin ystävällinen, mutta selkeä puhelussa ja pahoittelin, että emme voi auttaa toisiamme enempää asian suhteen. En tiedä, miksi tädin poika ei ole tädin terveystiedoissa yhteyshenkilönä. Yritin etsiä hyvinvointialueen sivuilta lomaketta, jolla voi poistaa itsensä toisen ihmisen terveystiedoista. En löytänyt sellaista. Alan ymmärtää, miksi sellaista ei laiteta tarjolle. Löysin huoli-ilmoituksen, joten täytin sen ja avasin tilanteen avoimeen tekstikenttään.
Ap
Soitatko serkullesi? Annoitko fyssarille hänen numeronsa?
En tiedä hänen numeroaan. Tekemääni huoli-ilmoitukseen kirjoitin hänen nimensä ja parhaan arvaukseni hänen asuinkunnastaan.
Harmillista huomata, että kenelläkään ei ole tietoa miten käytännössä toimitaan, kun haluaa nimensä pois sukulaisen terveystiedoista. Yritän tätä selvittää viimeistään ensi viikolla. Asiaa voi hankaloittaa, että en tiedä hänen henkilöturvatunnustaan ja hänen nimensä on hyvin geneerinen ja kokokaimoja on varmaan runsaasti.
Oletan myös saavani puheluita liittyen muuttoon. En tiedä omistaako täti asuntonsa, mutta uskoisin hänen olevan vuokralla. Googletin asumisyksikön ja siellä asukkaat vuokraavat huoneensa ja kalustavat sen itse. Uskon, että tämä tarkoittaa paljon käytännön asioita, joita "omaisen" uskotaan hoitavan. Ikävää.
Ap
Ei sinun tarvitse kuin ilmoittaa että et ole lähioainen.
Fysioterapeutti ei tietenkään voi omaista papereihin muuttaa, mutta sairaalan tietoihin sen voi ilmoittaa, ettei ole lähiomainen ts se joka tädin asioita hoitaa.
Potilastiedossa ei ole kohtaa suoraan lähiomaiseksi tarkoitetulle, vaan puhutaan yhteyshenkilöstä, joita voi olla useampia ja joista useimmiten yksi merkitään ns. ensisijaiseksi ja jos tarve tulee, ilmoitetaan tälle ensisijaiseksi merkitylle ensin ja jos ei hätätilanteessa tavoiteta, soitetaan seuraavalle jne. Yhteshenkilön tiedoissa on usein myös mainittuna suhde potilaaseen, esim. puoliso, lapsi, sisarus, vanhempi tai muu (joka voi tarkoittaa esim. miniää, vävyä, naapuria tai muuta henkilöä jolla ei ole mitään virallista sukulaisuussuhdetta potilaaseen mutta joka voi hoitaa tämän asioita esim. jos sukulaisia ei ole).
Tästä viisastuneena, ilmoittakaa teidän omien potilastietojenne yhteyshenkilö(i)nä olevalle asiasta että he tietävät mistä on kyse jos puhelu esim. sairaalasta joskus tuleekin. Kukaan ei varmaan lisää ketään tietoihinsa keskustelematta asiasta tämän henkilön kanssa. Ap:lle nyt oli niin käynyt, ilmeisesti ei ole tietoa onko tädin poika eli ap:n serkku edes enää elossa jotta täti olisi voinut ilmoittaa tämän yhteyshenkilökseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin ystävällinen, mutta selkeä puhelussa ja pahoittelin, että emme voi auttaa toisiamme enempää asian suhteen. En tiedä, miksi tädin poika ei ole tädin terveystiedoissa yhteyshenkilönä. Yritin etsiä hyvinvointialueen sivuilta lomaketta, jolla voi poistaa itsensä toisen ihmisen terveystiedoista. En löytänyt sellaista. Alan ymmärtää, miksi sellaista ei laiteta tarjolle. Löysin huoli-ilmoituksen, joten täytin sen ja avasin tilanteen avoimeen tekstikenttään.
Ap
Soitatko serkullesi? Annoitko fyssarille hänen numeronsa?
En tiedä hänen numeroaan. Tekemääni huoli-ilmoitukseen kirjoitin hänen nimensä ja parhaan arvaukseni hänen asuinkunnastaan.
Harmillista huomata, että kenelläkään ei ole tietoa miten käytännössä toimitaan, kun haluaa nimensä pois sukulaisen terveystiedoista. Yritän tätä selvittää viimeistään ensi viikolla. Asiaa voi hankaloittaa, että en tiedä hänen henkilöturvatunnustaan ja hänen nimensä on hyvin geneerinen ja kokokaimoja on varmaan runsaasti.
Oletan myös saavani puheluita liittyen muuttoon. En tiedä omistaako täti asuntonsa, mutta uskoisin hänen olevan vuokralla. Googletin asumisyksikön ja siellä asukkaat vuokraavat huoneensa ja kalustavat sen itse. Uskon, että tämä tarkoittaa paljon käytännön asioita, joita "omaisen" uskotaan hoitavan. Ikävää.
Ap
Ei sinun tarvitse kuin ilmoittaa että et ole lähioainen.
Eikä ap tarvitse siihen tätinsä puhelinmumeroita eikä muitakaan tietoja tädistään, vaan ap ilmoittaa suoraan sairaalaan, ettei halua olla tädin lähiomainen ja siihen ei edes tarvita tädin lupaa. Kenenkään ei tarvitse olla vastoin tahtoaan lähiomainen. Oikea sairaala/oikea osasto ja sinne soitto, ei muuta.
Jos joku käy muuttamassa tietoja niin kyllä silloin pitää olla hoitosuhde potilaaseen eli pitäisi tietää mikä taho hoitaa kyseistä ihmistä.
Ilmoituksen olisi voinut tehdä ihan sille fyssarille. Jos hän ei jostain syystä pysty muutosta tekemään (en oikein usko että oikeasti niin edes on) hän ilmoittaa esim. osastonsihteerille tiedon joka sitten korjaa tuon osalta yhteistiedot potilaan papeteihin.
Ei onnistu noin. Kyllä sen lähiomaisen pitää itse soittaa sinne osastolle, ei tuollaisia tietoja poistella tai muutella toisen käden tietojen kautta. Fyssari voi kyllä antaa omaiselle numeron, missä hän voi asiansa hoitaa, eli sen osaston mumeron, jossa potilas on.
Mutta joka tapauksessa edelleen. Lähiomaiseksi ilmoittaminen ei vaadi omaiselta mitään tekoja, jos hän ei halua niitä tehdä. Ja lähiomaiseksi ei ole kenenkään pakko alkaa, vaan sen voi sairaalaan ilmoittaa. Mutta ei jumpparille.
Järjestelmässä ei ole mitään tietoja siitä kuka on omainen kuka ei. Järjestelmässä on yhteystiedot kehkä otetaan yhteyttä tarvittaessa. Ja kyllä sen voi ihan itse ilmoittaa että minuun ei voi olla tässä asiassa yhteydessä.
Yhteyshenkilön tietoihin voidaan merkitä mikä tämän suhde potilaaseen on, esim. puoliso, lapsi, sisarus, vanhempi jne. Tietoihin voidaan myös laittaa merkintä kuka listalla on ensisijainen yhteyshenkilö jota tarvittaessa koitetaan ensimmäisenä tavoitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla laillista, että kuka tahansa saa ilman lupaa ilmoittaa lähiomaisekseen kenet vaan, etenkin jos mukana seuraa kaikenlaisia omaisen velvollisuuksia?
Jos joutuu asioimaan vaikka vain sairaalan poliklinikalla ja on siten sairaalan kirjoissa, aina on, nuorenkin potilaan, nimettävä joku "yhteyshenkilö". Ei tarvitse olla lähiomainen. Itsekin hädissäni annoin parhaan ystäväni äidin yhteystiedot, hän kun oli ainoa, joka asui samalla paikkakunnalla. Toki selitin hänelle jälkeenpäin, eikä hänellä ollut mitään asiaa vastaan. Eikä hänelle koitunut mitään velvollisuuksia. Mutta sairaalalla on oltava jonkun sellaisen henkilön tiedot, joka edes tuntee potilaan. Omaisia etsitään sitten myöhemmin. Ja jos potilaalla on jotakin omaisuutta, heitä usein kyllä ilmaantuukin.
Ei tarvitse laittaa ketään yhteyshenkilöksi. Olen 48 ja sain sairaskohtauksen kesällä ja nyt erikoissairaanhoidon potilaana. Jätin srn kohdan tyhjäksi ( Hus alue) . Olen yksinhuoltaja ja mulla ei ole ketään laittaa yhteyshenkilöksi.
Ei edes vanhempia, sisaruksia, lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei fyssarilla ole mitään valtuuksia käskeä hakemaan apuvälineitä tai muutenkaan pakottamaan avuksi vanhukselle.
Ihan ymmärrettävää, että noinkin etäisen ja kaukana asuvan ihmisen kohdalla ei ole tarvetta, eikä halua auttaa.
Sen sijaan en ymmärrä sitä, jos lapset kokevat pakoksi auttaa ikääntyviä vanhempiaan. Jotenkin itse ajattelen sen olevan etuoikeus, että on saanut pitää vanhempansa niin pitkään, että ovat eläke- tai vanhuusiässä.
Luulenpa, että moni nykyihminen ei tajua itse vanhenevansa ja todennäköisesti tarvitsevansa apua lapsiltaan, jotka toki itse on kasvattanut juuri sellaisiksi, jollaisia ovat.
Jos on varaa maksaa yksityiselle, niin sitten nämä ei-auttavat lapset valittavat, kun perintö kuluu hoitomaksuihin.
Suo siellä, vetelä täällä, on vanha sanonta, joka edelleen pitää paikkansa, monessakin asiassa.
Nykyvanhukset eivät tajua tulleensa vanhoiksi, eivätkä tehneet nuorempina mitään järjestelyitä sen suhteen, että toimintakyky laskee. Eivätkä ole pitäneet huolta ihmissuhteistaan omiin aikuisiin lapsiinsa, tai muihin sukulaisiin. Tämä on iso 40-50-luvuilla syntyneiden helmasynti.
Nyt jo parikymppiset säästää eläkettään varten.
Itse olen 43-vuotias. Meille on päivänselvää, että vanhuutta varten säästetään palveluiden ostamista varten ja omakotitalosta luovutaan heti, kun ei saada tätä itse hoidettua. Mitään hiton mökkejä ei hommata vaivoiksi. Kunnossa on testamentti, hoitotahto. Turha lapsia on rankaista siitä, että ei vanhemmat ikääntyy. Se ei ole yllättävä asia, vaan tapahtuu ihan kaikille, jotka saavat elää pitkään.
omakotitalosta luovutaan heti, kun ei saada tätä itse hoidettua.
Se koska omakotitaloa ei saa enää itse hoidettua on aika liukuva käsite ja määritelmä tuntuu myös muuttuvan kun ikää tulee lisää.
Kyllä se määritelmän takaraja menee viimeistään siinä, jos tarvitsee omat lapset talon ja pihan huoltoon, lumitöihin jne. Liukumavaraa on vielä siinä, kauanko itse säästetty raha riittää näiden palveluiden ostamiseen.
Pihi vanhus ei maksa lumitöistä tai palveluista. Siinä joutuu lapset hommiin tai marttyyrivanhus itkee.
Totta, mutta aina ei välttämättä ole kyse pihiydestä. Kyse voi olla siitäkin, että vanhus ei halua, että joku random Pertti tai Pirjo käy nopeasti tekemässä homman ja lähtee sitten pois. Vanhus haluaa seuraa ja mieluiten läheisistään ja siinä samalla sitten hoituu ne hommatkin. Eli kun lumityät on tehty, sen jälkeen voidaan istahtaa yhdessä kahville. Eli vaikka se random Pertti tai Pirjo tekisi homman ilmaiseksikin, niin vanhus ei halua sitäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se mikään velvollisuus ole mulle, vuorostani autan vanhempiani ihan luonnostaan, nyt tulevat vanhoiksi ja vaivatkin lisääntyy, mikä myös ihan luonnollista. Ja tämä vain oma mielipiteeni, ei tartte vetää herneitä kenenkään mihinkään.
Sama täällä. Toisen vanhempani olen jo aikanaan itse saattohoitanut, toisella se alkaa valitettavasti vähitellen lähestyä. Ei tulisi pieneen mieleenkään sysätä hänen asioidensa hoitamista tai avun antamista kenenkään toisen kontolle. Ei ikinä, hoidan hänet ja asiansa loppuun asti.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei fyssarilla ole mitään valtuuksia käskeä hakemaan apuvälineitä tai muutenkaan pakottamaan avuksi vanhukselle.
Ihan ymmärrettävää, että noinkin etäisen ja kaukana asuvan ihmisen kohdalla ei ole tarvetta, eikä halua auttaa.
Sen sijaan en ymmärrä sitä, jos lapset kokevat pakoksi auttaa ikääntyviä vanhempiaan. Jotenkin itse ajattelen sen olevan etuoikeus, että on saanut pitää vanhempansa niin pitkään, että ovat eläke- tai vanhuusiässä.
Luulenpa, että moni nykyihminen ei tajua itse vanhenevansa ja todennäköisesti tarvitsevansa apua lapsiltaan, jotka toki itse on kasvattanut juuri sellaisiksi, jollaisia ovat.
Jos on varaa maksaa yksityiselle, niin sitten nämä ei-auttavat lapset valittavat, kun perintö kuluu hoitomaksuihin.
Suo siellä, vetelä täällä, on vanha sanonta, joka edelleen pitää paikkansa, monessakin asiassa.
Nykyvanhukset eivät tajua tulleensa vanhoiksi, eivätkä tehneet nuorempina mitään järjestelyitä sen suhteen, että toimintakyky laskee. Eivätkä ole pitäneet huolta ihmissuhteistaan omiin aikuisiin lapsiinsa, tai muihin sukulaisiin. Tämä on iso 40-50-luvuilla syntyneiden helmasynti.
Nyt jo parikymppiset säästää eläkettään varten.
Itse olen 43-vuotias. Meille on päivänselvää, että vanhuutta varten säästetään palveluiden ostamista varten ja omakotitalosta luovutaan heti, kun ei saada tätä itse hoidettua. Mitään hiton mökkejä ei hommata vaivoiksi. Kunnossa on testamentti, hoitotahto. Turha lapsia on rankaista siitä, että ei vanhemmat ikääntyy. Se ei ole yllättävä asia, vaan tapahtuu ihan kaikille, jotka saavat elää pitkään.
omakotitalosta luovutaan heti, kun ei saada tätä itse hoidettua.
Se koska omakotitaloa ei saa enää itse hoidettua on aika liukuva käsite ja määritelmä tuntuu myös muuttuvan kun ikää tulee lisää.
Kyllä se määritelmän takaraja menee viimeistään siinä, jos tarvitsee omat lapset talon ja pihan huoltoon, lumitöihin jne. Liukumavaraa on vielä siinä, kauanko itse säästetty raha riittää näiden palveluiden ostamiseen.
Pihi vanhus ei maksa lumitöistä tai palveluista. Siinä joutuu lapset hommiin tai marttyyrivanhus itkee.
Totta, mutta aina ei välttämättä ole kyse pihiydestä. Kyse voi olla siitäkin, että vanhus ei halua, että joku random Pertti tai Pirjo käy nopeasti tekemässä homman ja lähtee sitten pois. Vanhus haluaa seuraa ja mieluiten läheisistään ja siinä samalla sitten hoituu ne hommatkin. Eli kun lumityät on tehty, sen jälkeen voidaan istahtaa yhdessä kahville. Eli vaikka se random Pertti tai Pirjo tekisi homman ilmaiseksikin, niin vanhus ei halua sitäkään.
Näin se varmaan on. Mutta sitä en ymmärrä, miksi seuraksi ei kelpaa kuin omat lapset. Mun tuntemat ikäihmiset ikäluokassa 75-90 haukkuu oman ikäisiään todella paljon. "Kylläpä oli Maurikin mennyt alaspäin, Aunekin on nykyään sellainen hourujen höpisijä, jo oli Salmellakin rollaattori". Mitään positiivista ei kuule koskaan. Vanhuksethan olisivat toisilleen parasta lääkettä yksinäisyyteen, kun heillä sitä aikaa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässähän on äkkinäisestä vammasta kyse, ei sitä ole edeltäkäsin voinut hoitaa.
Täti oli pärjännyt sen 7 kuukauden ajan nähtävästi hyvin, kun olit hänet tavannut.
On se ihme, ettei muuttofirnasta saa apua laitteiden hakemiseen. Ap ei ole mitenkään vastaantuleva, ja moni muukaan.
Ulkomailla asuvana haukuttiin, ettei tytär pidä huolta äidistään. Sitten omaisen kuoltua oli 3 päivää aikaa hakea omaisen tavarat palvelutalosta.
Vastahakoisia ovat suomalaiset ja syyttäväisiä.
Apnä olisin hommannut ne välineet tädille. SITTEN olisin ehdottomasti ottanut yhteyttä poikaan tai keitä läheisiä tädillä oli. Asia täytyy hoitaa, eikä molemminpuolinen holtittomuus auta.
Tavallaan samaa mieltä, mutta ymmärrän kyllä huolen siitä, että jos auttaa vähän niin joutuu seuraavaksi auttamaan paljon enemmänkin. Sinänsä joku apuvälineiden kuljetus, vaikka olisikin 250 km päässä ei ole kovin iso juttu, mutta siitä seuraa helposti oletus monesta muustakin asiasta.
Muuten samaa mieltä kansssasi, mutta missä päin Suomea ne apuvälinelainaamot ovat auki muulloinkin kuin virka-aikaan? Siis silloin, kun ihmiset ovat töissä? Täällä Vantaa-Kerava hyvinvointiaeella meidän lähin apuvälinelainaamo on auki ainoastaan ma-pe klo 8:00-11:00.
Mä mietin sitäkin, että kun tänä päivänä suunnilleen joka toisella on potkujen uhka ilmassa, niin miten työpaikoilla, joilla on yt:t menossa suhtaudutaan niihin työntekijöihin, jotka tarvitsee vapaata viedäkseen jollekin sukulaiselle apuvälineitä? Vaikka kyseessä olisikin työntekijän oma äiti, ei työnantajan silti tarvitse suostiua moiseen. Ja varsinkin, jos kyseessä on vain työntekijän täti, niin ei senkään vertaa. Työnantajan ei tarvitse antaa edes palkatonta vapaata työntekijän tädin hautajaisiinkaan.
Mutta noin muuten kanssasi samaa mieltä. Annat pirulle pikkusormen ja se vie sulta koko käden.Tätä olin juuri tulossa sanomaan, että eipä onnistuisi ainakaan meillä. Nyt kun syksy on alkanut, on hirveä ilmapiiri ongelma siitä, että lasten sairastumisten ja työntekijöiden sairastumisten vuoksi on poissaoloja. Väki käy sairaana töissä. Työkaveri itki tänään väsymystä vessassa, kun hänen korvakierteessä oleva lapsi valvottaa. Jokainen miettii ihan kaikkia poissaolojaan, lakisääteisiäkin, että miten vaikuttaa omaan asemaan seuraavissa yt:ssä tai kuluvalla viikolla omaan kertyvään työtaakkaan tai työkavereiden. Jos tässä joku ilmoittaisi, että otanpa vapaapäivän, että lähden tädin apuvälineitä kuljettelemaan, niin voisi kahvihuoneessa olla kolkko tunnelma. Ja takuulla ei vapaapäivää myönnettäisi palkattomanakaan, jos rehellisesti sanoisi tuollaisen syyksi.
Ovatko nykyvanhukset olleet työelämässä lainkaan aikanaan, kun kuvittelevat että arkisin työikäiset voivat hoidella heidän asioitaan? Onko muka niin voinut tehdä heidän työaikanaan?
Mun vanhemmat olivat yksityisyrittäjiä ja siten työnantajia joten heillä oli mahdollisuus hoitaa muitakin asioita kuin vain töitä työpäivänsä aikana, koska toinen heistä kuitenkin oli aina töissä paikalla. Minäkin olin töissä mukana kun en suostunut aamulla jäämään ilkeälle perhepäivähoitajalle niin äiti kurvasi kanssani takaisin kotiin, teki minulle eväät mukaan ja niin sitä sitten mentiin päiväksi firman konttorille.
Kunnia-asia huolehtia omista vanhemmistaan. Ei toki aina helppoa tai kivaa, mutta ei varmasti kaduta tulevaisuudessa että tuli hoidettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksin oot sinä ihminen
Yksin oot sinä, ihminen, kaiken keskellä yksin,
yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot.
Askelen, kaksi sa luulet kulkevas rinnalla toisen,
mutta jo eelläs hän on taikka jo jälkehes jäi,
hetken, kaksi sa itseäs vastaan painavas luulet
ihmisen, kaltaises – vierasta lämmititkin!
Silmää löytänyt et, joka vois sun katsehes kestää,
kättä sa et, joka ei liukunut luotasi pois.
Kylmä on ystävän mieli ja kylmä on armahan rinta,
huulet liikkuvat vain, rinta on liikkumaton.
Leikkeihin kumppanin löydät, et toden riemuun ja tuskaan.
Hiipua yksikseen tuntehes polttavin saa.
Ystävän, armaan vain oma kaipaus sulle on luonut,
houreen, jok’ katoaa, kun sitä kohti sa käyt.
Niin olet yksin, sa ihminen, yksin keskellä kaiken,
yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot,
yksin erhees kätket ja yksin kyyneles itket.
Ainoa uskollinen on oma varjosi vain.
-V.A. Koskenniemi (1918)
Vierailija kirjoitti:
Kunnia-asia huolehtia omista vanhemmistaan. Ei toki aina helppoa tai kivaa, mutta ei varmasti kaduta tulevaisuudessa että tuli hoidettua.
Meitä kaduttaa. Lapset oireilevat vieläkin.
Vierailija kirjoitti:
Kunnia-asia huolehtia omista vanhemmistaan. Ei toki aina helppoa tai kivaa, mutta ei varmasti kaduta tulevaisuudessa että tuli hoidettua.
Niin. Minä jäin töistäni vuoden vuorotteluvapaalle saattohoitaakseni toisen vanhempani. Viisi kuukautta siinä meni, sitten Luoja oli armelias ja otti kärsivän pois. Loppuaika vuorotteluvapaasta meni ns. toipuessa, mutta päivääkään en vaihtaisi pois. En ikinä. Se oli kaikesta huolimatta arvokasta ja kaiken sen arvoista.
Nykyään ihmisillä ei ole velvollisuuksia, on vain oikeuksia. Tämä ajatus taustana kannattaa miettiä omaa tulevaa vanhuutta. Tosin vanhusten oikeudet eivät näytä toteutuvan nykypäivänä, joten ikävässä tilanteessa ollaan. Täytyy tapahtua yhteiskunnassa jotakin hyvin radikaalia, että nykytilanne muuttuisi paremmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ihmisillä ei ole velvollisuuksia, on vain oikeuksia. Tämä ajatus taustana kannattaa miettiä omaa tulevaa vanhuutta. Tosin vanhusten oikeudet eivät näytä toteutuvan nykypäivänä, joten ikävässä tilanteessa ollaan. Täytyy tapahtua yhteiskunnassa jotakin hyvin radikaalia, että nykytilanne muuttuisi paremmaksi.
ainoat jäljellä olevat oikeudet tässä yhteiskunnassa ovat vanhusten oikeuksia. olet ihan oikeassa siinä, että tulevaisuudessa ei ole mitään seuraavan sukupolven vanhuksille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunnia-asia huolehtia omista vanhemmistaan. Ei toki aina helppoa tai kivaa, mutta ei varmasti kaduta tulevaisuudessa että tuli hoidettua.
Niin. Minä jäin töistäni vuoden vuorotteluvapaalle saattohoitaakseni toisen vanhempani. Viisi kuukautta siinä meni, sitten Luoja oli armelias ja otti kärsivän pois. Loppuaika vuorotteluvapaasta meni ns. toipuessa, mutta päivääkään en vaihtaisi pois. En ikinä. Se oli kaikesta huolimatta arvokasta ja kaiken sen arvoista.
5kk. Olipa lyhyt sitoumus. Tuollaisen minäkin voisin hyväksyä.
Mulla meneillään kahdeksas vuosi.
Minä en usko, että enää tulee uutta sukupolvea, jolle palveluiden ostaminen on näin suuri myrkky. Minä tilaan ostokset kotiin ja haaveilen (vaikka haaveksi jääkin) siivouspalvelusta. Kaikki muutkin keski-ikäiset vaikuttavat ajattelevan samoin. Voisinko joku aamu herätä ja kokea, että ostopalvelut olisivat minulle suuri nöyryytys?