Lue keskustelun säännöt.
Omaisten velvollisuudet liittyen vanhuksiin?
Sain puhelun liittyen tätiini. Hän on 87v ja kaaduttuaan hän on ollut leikkauksessa ja sen jälkeen siirtymässä ainakin toipumisen ajaksi palveluasumiseen. Kuulin nämä asiat fysioterapeutilta, joka soitti. Kun ihmettelin, onko hänellä lupa kertoa tätini terveystietoja minulle, hän sanoi minun olevan tätini kontaktihenkilönä terveystiedoissa. Ja hänen puhelunsa koski sitä, että omaisen velvollisuus on hakea tädille suunnitellut apuvälineet apuvälinelainaamosta ja viedä ne tädin asumisyksikköön ennen päivä x, jolloin hän tulee opastamaan tätiä niiden käytössä. Kerroin, että.olen kuullut tädistä viimeksi 7kk sitten, asun 250km päässä ja minulla ei ole aikomusta kuljetella apuvälineitä. Fysioterapeutti pahoitteli, että apuvälineiden noudot ja palautukset eivät kuulu fysioterapeutin, vaan omaisten vastuulle. Toistin, että en aio mitään noutaa ja haluan että tietoni poistetaan tädin terveystiedoista. Fysioterapeutti pahoitteli, että hän ei voi tehdä muutosta ja kysyi, että perutaanko fysioterapiakäynti tädin luo. Sanoin, että en aio kommentoida mitenkään etäisen tätini terveysasioita ja päätin puhelun.
Haluaisin kuulla, mitä kaikkea muuta voi kuulua "omaisen" vastuulle? Olin tästä aivan ällikällä lyöty ja pelkään, että pian tulee lisää yhteydenottoja.
Kommentit (616)
Tännekin on pesiytynyt viestienpoistajahäirikkö. Huomaa, kun ap viestiä on lainattu, eikä sitä ekaa viestiä löydykään enää. Häiritsee keskustelua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta ei voi hoitaa kaikkea. Jos ei mikään kiinnosta, niin hae täti edunvalvontaan. Hän voi sitten palkata tätisi rahoilla yksityisen tahon hoitamaan nämä asiat.
Omaisen tekemä työ tulee lisääntymään. Yt neuvottelujen myötä yhä huonokuntoisemmat kotitutetaan sairaalasta ja kotihoidon kriteerit nousee.
Tätisi on ilmoittanut sinut lähiomaiseksi. Se ei ole fysioterapeutin vika.
Ne on varman tädiltä kysyneet jossain tilanteessa terveydenhuollossa lähiomaisen nimeä ja täti on sanonut kuka hän on. On minultakin kysytty lähiomaisen nimeä ja sen sanoessani olen ajatellut, että sitä kysytään sen takia, että tiedetään kenelle ilmoitetaan esim. jos minulle tapahtuu jotain. En todellakaan ole ajatellut tämän henkilön joutuvan hoitamaan käytännön asioitani ellen itse häntä siihen erikseen pyydä. Tämä on juuri tällaista, kun itsekseen huonosti pärjääviä vanhuksia lähetetään kotiin ja oletetaan kaikilla olevan joku läheinen joka voi ryhtyä auttamaan kotona pärjäämistä.
Pari vuotta sitten oli uutisissa, että joku mies oli haudattu ilman ainoatakaan surijaa. Siunaustilaisuudessa ei ollut sukulaisia eikä tuttavia. Myöhemmin selvisi, että miehellä oli joitakin ystäviä tai sukulaisia. Kenellekään ei vain kerrottu kuolemasta sen tapahduttua, kun ei ollut tietoa heistä. Nämä henkilöt olivat pahoillaan tapahtuneesta.
Tämä on oikeasti aika kimurantti juttu. Yksikään viranomainen ei kuitenkaan voi tietää, kuka mahdollisesti on ystäväsi. Mitään valtakunnallista ystävärekisteriä kun ei ole olemassakaan ja todennäköisesti GDPR ei edes sallisi sellaisen perustamista. Yksikään viranomainen ei myöskään ala selvittämään, olisiko vainaja kenties pitänyt yhteyttä johonkin kumminkaimanserkkuunsa. Meillä koko tuo systeemi menee virallisesti lähinnä perintökaaren mukaan ja jos niitä perillisiä ei ole, niin sitten ei ole. Tähän olisi kyllä olemassa ratkaisukin. Siinä missä nyt voi oman hoitotahtonsa laittaa Omakantaan, niin voisiko ajatella, että sinne voisi laittaa myös hautaustestamenttinsa? Ja siihen hautaustestamenttiinsa voisi laittaa yhteystiedot sellaiseenkin ystävään tai muuhun läheiseen ihmiseen, joka ei kuitenkaan ole perintökaaren mukaisesti lähiomainen? Toki tuon henkilön kanssa pitäisi ennen hautaustestamentin tekemistä puhua siitä, että onko ok, jos nimeää hänet. Vähän siis siihen tyyliin, että tekee sen hautaustestamenttinsa ja kun sen on tallentanut, siitä lähtee viesti nimeämälleen henkilölle, joka sitten omilla verkkopankkitunnuksillaan vahvistaa asian. Tai jättää vahvistamatta, jos ei halua hommaan ryhtyä. Monissa muissakin asioissa on käytössä nykyisin sähköiset allerkirjoitukset Visman tai jonkun vastaavan kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää myös kun ovat 30 vuotta olleet eläkkeellä ja viettäneet aika aktiivista elämää eivätkä ole missään vaiheessa viitsineet opetella tietokoneen ja älykännyn käyttöä, vaikka mahdollisuuksia olisi ollut.
Nyt vingutaan lapsi apuun joka asiassa.
Tämä on alkanut kuormittaa lapsia potenssiin sata, kun pikkuhiljaa kaikki toiminta on siirtynyt nettiin sähköiseksi.
Nyt nämä jäärät kantturavanhukset ovat ihan pihalla kaikesta.
Minä en ole sellainen kantturavanhus, joka huutelee lapsia apuun. Olen 81 v. ja käyttänyt erilaisia tietokoneita jo parikymppisestä asti. Kännyköitä myös käyttänyt jo aivan niiden tulosta asti. Maksan laskuni ym. itse. Me vanhat emme ole samanlaisia, yrittäkää käsittää se. Ei tarvitse niputtaa yhteen.
Eiköhän kaikille ole selvää, että jokainen vanhus ei ole samanlainen. Mistä tuli tarve tulla kirjoittamaan itsestäänselvyyksiä? Täällä keskustelee iso joukko ihmisiä, joita vaikeahoitoiset omaiset kuormittavat ja jos et koe keskustelua omaksesi, ei siihen tarvitse osallistua.
Ennen ihmiset asuivat pitkään samalla paikkakunnalla. Usein sukukin oli melko lähellä. Samanlaista salassapitovelvollisuutta ei ollut. Kaikki, siis "kaikki" tunsivat toisensa, tieto sairauksista ja kuolemista levisi pian. Hyvä/huono? Nykyään et saa tietoja mistään, ellet ole nimetty. Kotikylälläni iäkkäästä lähinaapuristaan ei saanut naapurimies tietoja. Ei ollut tuo kotonaan, mies soitteli sairaalat yms. Ei anneta tietoa. Iäkäs mies kuoli, kesti viikkoja, ennenkuin tieto oli julkinen.
Vierailija kirjoitti:
Muista en tiedä, eikä kiinnosta, mut vanhemmat katteli mua ja mun toilailuja sen 19v ku elin heidän kanssaan, ni kyllä mä vastavuoroisesti huolehdin heistä muutaman viimeisen elinvuotensa.
Kun kyse olisikin muutamasta viimeisestä elinvuodesta, mutta kun tuppaa olemaan kyse muutamasta vuosikymmenestä.
Kun itse on joutunut hoitamaan kaikki asiansa itse 10-vuotiaasta alkaen niin koen todellakin aika kohtuuttomana tässä yli 20 vuotta hoitaa vanhemman asioita ikään kuin hänen huoltajanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunne mitään velvollisuuksia vanhempiini. Ovat täysin kotikuntiensa hoidettavina. Olen ainoa lapsi. Ukko lähti lätkiin, kun olin 4v. Äiti jätti viinan takia lastenkotiin, kun olin 6v.
- 52v
Minä purskahdin itkuun, kun sain syöpädiagnoosin. Olin niin onnellinen, että nyt saan tauon ja voin keskittyä omaan paranemiseeni. Kuulostaa järjettömältä, mutta niin vain oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä purskahdin itkuun, kun sain syöpädiagnoosin. Olin niin onnellinen, että nyt saan tauon ja voin keskittyä omaan paranemiseeni. Kuulostaa järjettömältä, mutta niin vain oli.
Ymmärrän hyvin. Muistan vuodelta 2020, kun moni läheiseni koki valtavaa helpotusta, kun vierailuita piti rajoittaa. Mua ei silloin vielä koskettanut vanhusten hoivataakka, se on tullut elämääni myöhemmin. Mutta välillä käy mielessä, että tulisipa uusi korona, että ei tarvisi lähteä huolehtimaan ja piikomaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä purskahdin itkuun, kun sain syöpädiagnoosin. Olin niin onnellinen, että nyt saan tauon ja voin keskittyä omaan paranemiseeni. Kuulostaa järjettömältä, mutta niin vain oli.
No saitko todella tauon?
Mä luulen, ettei onnistuisi sekään.
Toki siinä vaiheessa, kun olet itse ihan pois pelistä, pää kainalossa ja henkihieverissä niin sitten tietysti alkaa olla mahdollisuus olla ulkona tästä vanhussavotasta.
Luultavasti silloinkin pitäisi vielä hoidella vanhuksen mobiilipankki ym. netin kautta hoidettavia asioita. Ja kuunnella valitusta ja surkuttelua, kuinka hänellä itsellään on nyt niin vaikeaa ja raskasta, kun sinä menit tuollacravoin sairastumaan ja kukas hänet nyt hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vanhus ei osaa käyttää tietokonetta, pääsee paljon helpommalla, kun opastaa häntä käyttämään maksupalvelukuoria (jotka hänelle ovat todennäköisesti tuttuja ennestään) kuin yrittää hoitaa laskuja verkko- tai mobiilipankissa. Säännöllisesti toistuvat laskut kannattaa laittaa menemään suoraan e-laskuina ilman vahvistuspyyntöä.
Vierailija kirjoitti:
Jos vanhus ei osaa käyttää tietokonetta, pääsee paljon helpommalla, kun opastaa häntä käyttämään maksupalvelukuoria (jotka hänelle ovat todennäköisesti tuttuja ennestään) kuin yrittää hoitaa laskuja verkko- tai mobiilipankissa. Säännöllisesti toistuvat laskut kannattaa laittaa menemään suoraan e-laskuina ilman vahvistuspyyntöä.
Laskut on yksi asia, kaikki lääkärireissut, apteekkiasiat, kauppaostokset, etuushommat on vielä asia erikseen. Etuusasiat on niin mutkikkaat nuoremmillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse näkisi omaa äitiäni useammin, jos se äidin näkeminen ei olisi sellainen helvetin työleiri. Asioita mitä hän voisi aivan hyvin itsekkin tehdä, ei ole mitenkään estynyt, mutta jostain syystä haluaa jotain hemmottelua, tajuamatta, että ihan minä aikuisena joudun omassa arjessa ne asiat tekemään itse minäkin, sen lisäksi, että käyn vielä töissä.
Harmittaa ihan todella, että hän omilla vaatimuksillaan tekee tilanteesta sellaisen, että en vain jaksa hänen luona vierailla. Toki aina helpompi jos kutsuu kylään minun luokse/näkee jossain neutraalilla paikalla.Ja mun pitäis tehdä asioita, joiden tekemisestä maksan mielelläni muille omalla kohdallanikin. Esim. vaihdatan auton renkaat liikkeessä, mutta mun pitäis vaihtaa äidin autoon renkaat kuitenkin, että äidillä säästyisi rahaa.
Tai pitäisi auttaa mattojen pesussa, kun en saa omia mattojanikaan pestyä.
Ja lista tietysti jatkuu muillakin asioilla. Ja sitten suututaan kun kieltäydyn.
Äidillä ei ole parisuhdetta ja on tottunut sellaisessa elämään, niin hän ei ihan ymmärrä, ettei ihmiset normaalisti auta toisiaan ihan samalla tavalla, kuin miten parisuhteessa lähestulkoon samassa taloudessa eläessä tehdään. Meillä aikuisilla lapsilla on ihan omat elämät ja omat kotityöt yms. askareet mitä täytyy tehdä. Ja sitten voisi myöskin muuttaa pienempään asuntoon: En itsekkään jaksaisi asua niin isossa huushollissa kuin missä hän asuu, ja siivota sitä jne.
Että joo, vähän on ylisuuret odotukset nyt siitä, että mitä voi aikuisilta lapsilta vaatia. Mutta onneksi niihin ei tarvitse suostua.
Ja kun tästä helvetin työleiristä ei saa edes koskaan lomaa. Kun saisi edes yhden viikon olla joskus rauhassa ilman myös sitä, että puhelimella ahdistellaan turhilla jaarituksilla jatkuvalla soitolla. Kun saisi edes viikoksi nollata itse päänsä ja unohtaa koko kiviriipan, jota äidiksi kutsun. Kuukausi toki olisi parempi enkä välittäisi vaikka vuodenkin olisi taukoa.
Mulla helpotti kun vaan aloin asettamaan selkeät rajat asiassa. Kyllä, ihan hirveä draamahan siitä syntyi ensialkuun, mutta ei auttanut äidin kuin sopeutua tähän. Rauhassa perustelin pari kertaa että miksi en enää joka asiassa auta ja että toivoisin, että äiti vähän miettisi, missä asiassa oikesti tarvitsee apua.
Ja muutenkin puhuin esim.yhteydenotoista, siitä ettei mun ole pakko vastata puhelimeen/viesteihin ja muutenkin.
Nyt menee jo suhteellisen hyvin, toki itse olen vain niin tottunut stressaamaan siitä että äiti haluaisi nähdä useammin jne. mutta se on minun tehtäväni opetella pois siitä ajatuskesta.
Nytkin olen esim. sairastanut paljon, käynyt töissä ja sairastanut, jos nyt vihdoin olisin viikonloppuna terve, niin ei se tarkoita, että mun pitäisi se just äidin kanssa viettää, vaikka hän varmasti niin haluaisiki tapahtuvan.
Joten itse sanoisin, että rohkaistukaa vain laittamaan ne rajat: Ei tuo nyt sen äidinkään kannalta hyvä asia ole, jos tulee jo tuollaisia ajatuksia, (ihan ymmärrettävästi) että "äitini on riippakivi". Jos haluaa läheiset välit aikuiseen lapseen, niin täytyy kunnioittaa myös hänen rajojaan.
Vierailija kirjoitti:
Muista en tiedä, eikä kiinnosta, mut vanhemmat katteli mua ja mun toilailuja sen 19v ku elin heidän kanssaan, ni kyllä mä vastavuoroisesti huolehdin heistä muutaman viimeisen elinvuotensa.
Niin minäkin hoidan lapseni ja olen heistä vastuussa. Tähän mennessä 20 vuotta ja vielä on näitä vuosia edessäkin, koska lapsia on useampia.
Jos yhdenkään lapseni elämän pilaan samalla tavalla, kuin eräs vanhus tällä hetkellä pilaa perheeni elämän, olen täydellisesti epäonnistunut vanhempana ja ihmisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Velvollisuus on hassata perintö kaikkeen roskaa .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laita puhelu estoon viikoksi! Ei ole pakko olla koko ajan saatavilla.
Tietysti on vaikea olla tyly omalle äidille mutta omaa jaksamista on ajateltava myös.
Meillä puheluihin vastaamattomuus aiheuttaa hirveää sekoilua. Kortiton äiti on lähtenyt ajamaan autolla, mennyt soittelemaan parin kilometrin päässä asuvien naapureiden ovikelloja ilta-aikaan kävellen kylmässä säässä ja naapurit tietysti soitti mulle, soitellut läpi kaikkia viimeksi soitettuja numeroita puhelimestaan, jne. Ja se seuraava puhelu/vierailu tauon jälkeen on aivan kauhea!
En ole pitkään aikaan lähtenyt edes mihinkääm reissuun, kun äiti pilaisi ne kuitenkin. Enkä edes jaksa, kun lomat menevät vain pelkkään palautumiseen.
Äiti on aikuinen ihminen ja vastuussa omista tekemisistään. Ellei sitten ole jollain lailla sairas ettei enää ymmärrä omia tekemisiään ja silloinhan on vaan hyvä jos naapurit tekisi hänestä huoli-imoituksia jne.
Oli miten oli, et ole äitisi lapsenvahti kuitenkaan, että oli syy mikä hyvänsä tuolle käytökselle, se ei ole sinun vikasi, eikä sinun vastuu.
Mulle on käynyt jo niin, että tulee hirveän ahdistunut ja ärtynyt olo, jos edes näen että äiti on soittanut tai laittanut viestiä. Tämä on oikeastaan aika surullistakin, mutta äiti sen itse käytöksellään aiheuttaa.
Jos hän soittaa ja en vastaa, enkä soita takaisin, niin hän vaan soittelee uudestaan ja on muka hädissään, että mulle on sattunut jotakin. Joo, voihan ollakkin joku kerta sattunut jotakin, mutta en halua kyllä elämää elämääni niin, että mun pitää kerran vuorokaudessa ilmoitella itsestäni jossakin viestiketjussa/vastaamalla puheluun tms. tai on kohta joku tulossa oven taakse ahdistelemaan.
Kerroin jonkun tavan millä mut saa kiinni JOS HÄTÄ TULEE, niin arvatkaa vaan alkoiko äiti soitella jatkuvasti sillä tavalla, niin että nyt en sitten sitäkään voi pitää hätä-yhteyskanavana. Perustelut hällä oli että "kun et vastaa jos muuta kautta soittaa", NO SE OLI SE IDEAKI. Aaargh!
Ja varsinkin kun tuo on ihan epäloogista: Välillä on ihan fine, ettei viikkoon kukaan kuule minusta mitään ja sillon ei huolestuta. Ainoastaan sillon huolestutaan jos joku laittaa mulle viestiä/yrittää soittaa ja SIIHEN en sitten pakolla vastaa/soita takaisin. Ihan niinku en vois virua kuolleena kotona sillon ku kenelläkään ei vaan satu olemaan mitään asiaa mulle.
On tämä elämä välillä kyllä niin kuluttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laita puhelu estoon viikoksi! Ei ole pakko olla koko ajan saatavilla.
Tietysti on vaikea olla tyly omalle äidille mutta omaa jaksamista on ajateltava myös.
Meillä puheluihin vastaamattomuus aiheuttaa hirveää sekoilua. Kortiton äiti on lähtenyt ajamaan autolla, mennyt soittelemaan parin kilometrin päässä asuvien naapureiden ovikelloja ilta-aikaan kävellen kylmässä säässä ja naapurit tietysti soitti mulle, soitellut läpi kaikkia viimeksi soitettuja numeroita puhelimestaan, jne. Ja se seuraava puhelu/vierailu tauon jälkeen on aivan kauhea!
En ole pitkään aikaan lähtenyt edes mihinkääm reissuun, kun äiti pilaisi ne kuitenkin. Enkä edes jaksa, kun lomat menevät vain pelkkään palautumiseen.
Äiti on aikuinen ihminen ja vastuussa omista tekemisistään. Ellei sitten ole jollain lailla sairas ettei enää ymmärrä omia tekemisiään ja silloinhan on vaan hyvä jos naapurit tekisi hänestä huoli-imoituksia jne.
Oli miten oli, et ole äitisi lapsenvahti kuitenkaan, että oli syy mikä hyvänsä tuolle käytökselle, se ei ole sinun vikasi, eikä sinun vastuu.
Laillisesti aikuinen, henkisesti taapero. Ajattelen, että on melko inhimillistä ja tervettä pyrkiä reagoimaan läheisn ihmisen hätään, kun hänen omat kykynsä säädellä tunteitaan ovat lapsentasolla ja turvattomuus valtaa mielen tuon tuosta. Mutta enhän minä terveenä tule tätä menoa pysymään, sen tiedän. Eikä mikään ostettava palvelu voi vastata siihen hätäännykseen, joka on aivam samanlaista kuin pienen lapsen.
Onneksi tajusin itse irrotautua tuosta lähiomaisen roolista ajoissa. Äiti sitten sälyttikin sisaruksilleni niitä vastuita hänen asioiden hoitamisesta.
Kun tätä ketjua lukee, niin olen entistäkin tyytyväisempi mun päätökseen. Ja välit on silti äitiin kunnossa, en vain ole suostunut mihinkään palvelijan rooliin.
Jos ei ole lähiomaista, pistäkää paperiin vaikkapa Petteri Orpon (tai muun poliitikon) nimi. Voi inspiroida heitä muuttamaan tää systeemiä, että kenet vaan voi pistää lähiomaiseksi.
Tämä kertomus on kuin oman anopin huushollista.