Lue keskustelun säännöt.
Lapsia tai ei, vanhuus on yksinäistä
19.08.2026 |
Sitä juuri tässä mietin olen taas hoitanut asioita jotka on yli osaamiseni. Auton huoktoa, sisäremppaneuvotteluja. Puhumattakaan muista arjen pärjäämisaaioista. Olen yli 80 nainen.
Lapset asuvat kaukana ja tuntuu ettei heille ole tullut mieleenkään etten enää ole kaiken osaava ja jaksava.
Meidän suvussa kyllä sinnitellään eikä heikkoutta myönnetä.
Kommentit (107)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäisten lapset on jostain syystä tosi itsekkäitä. Olen miettinyt tätä ennenkin, kun olen seuraillut 70-80-luvulla syntyneiden suhtautumista vanhempiinsa. Toki poikkeuksiakin on, jotkut huolehtivat paljonkin vanhemmistaan ja appivanhemmistaan. 70-luvun lopussa syntyneisiin ja 80-luvulla syntyneisiin mennessä alkaa näkymään naisissa ainakin sellainen minäminä-asenne.
Boomerien ikäpolvi on aika kuuluisa siitä, että heidän lapsensa kulkivat avaimet kaulassa arkipäivät ja viettivät lomansa isovanhempien hoidossa. Arki pyöri vanhempien ehdoilla ja heidän menojensa mukaan. Lapsen tehtävä oli mukautua siihen. Boomerien vanhempien ikääntyessä tämä oli ensimmäinen sukupolvi, joka laittoi vanhempansa vanhainkotiin. Lapsenlapsia he näkivät, kun omilta menoiltaan ja matkoiltaan ehtivät. 70-80-luvulla syntyneet ovat tämän kasvatuksen tulos. Tämä on nyt yleistys, ja pahoittelen, jos joku tästä loukkaantuu sen takia.
Apn vanhemmat kuolivat suorilta jaloilta omassa kodissaan kumpikin 86 -vuotiaana.
Apn lapset eivät tuntiakaan ole olleet hoidossa kummassakaan mummolassa, yoista ei edes ollut.
Avain kaulassa kyllä olivat koulupäivän jälkeen
Onneksi sulla kirjoittaja on varaa hoitaa lapset täysi -ikäisiksi kotirouvana.
Kuten sanoin, tämä on yleistys, enkä kohdistanut sanojani juuri sinulle. Boomerien ikäluokkaan kuuluu tietenkin kaikenlaisia vanhempia. Tiedän myös 70-80-luvulla syntyneitä, jotka pistävät vanhempansa oman perheensä edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko yksinäisyys sitä että ei voi teettää omia velvollisuuksiaan toisella?
Sitä ettei voi yhdessä puhua ja suunnitella ja saada neuvoa.
Tuohon asiaan auttaa kyllä ystävät ja kaveritkin. Joskus jopa joku ikätoveri ymmärtää toimintakyvyn heikkenemisen paremmin kuin nuorempi ihminen. Mutta noin muuten olet ihan oikeassa ja jokaisen kannattaa hyvissä ajoin miettiä, millaisten palveluiden äärellä asuu ja miten pitkään niiden palveluiden varassa on mahdollista asua siellä. Sitten muutto jonnekin muualle, kun ei enää pärjää. Ja vaikka nyt muuttaisikin ajoissa lastensa lähelle, niin heitäkin voi elämä viedä jonnekin ihan muualle. Vaikka maapallon toiselle puolelle.
Tulevaisuudessa hyvinvointialueilla on yhä vähemmän rahaa tarjota palveluita ja yhä useamman palvelun vanhus joutuu ostamaan yksityiseltä. Todella surullista niille, joilla rahaa mihinkään palveluun ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Olen usein miettinyt miten outoa suomalaisessa kulttuurissa on vanhuksen tai vanhemman ihmise kunnioittamisen puute.
Itselleni se on ollut aina sisäsyntyistä.
Sellaisia vanhuksia kunnioitetaan, jotka ovat sen ansainneet. Pelkkä korkea ikä ei tee ihmisestä automaattisesti viisasta tai kunnioituksen arvoista.
Jatkuva turhista asioista valittaminen ei ainakaan lisää sitä kunnioitusta pätkän vertaa.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja on oikeassa. Olen itse vähän nuorempi, mutta kukaan ei enää nykyajassa osaa kaikkea. Tarvitaan muita ihmisiä avuksi. Itse yritän auttaa sekä itseäni vanhempia että nuorempia. Yksi osaa yhtä, toinen toista asiaa. Yhdessä osaamme paljon.
Yksin pärjätäkseen joutuu osaamaan kaiken ja iän myötä kaikki vaikeutuu entisestään.
Eikai ennenkään osattu. Palveluja on vain nykyään monella varaa ostaa, ei tarvita vastavuoroista talkootyötä samalla tavalla kuin aikaisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen usein miettinyt miten outoa suomalaisessa kulttuurissa on vanhuksen tai vanhemman ihmise kunnioittamisen puute.
Itselleni se on ollut aina sisäsyntyistä.
Sellaisia vanhuksia kunnioitetaan, jotka ovat sen ansainneet. Pelkkä korkea ikä ei tee ihmisestä automaattisesti viisasta tai kunnioituksen arvoista.
Jatkuva turhista asioista valittaminen ei ainakaan lisää sitä kunnioitusta pätkän vertaa.
Ei ole ansaintakysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen usein miettinyt miten outoa suomalaisessa kulttuurissa on vanhuksen tai vanhemman ihmise kunnioittamisen puute.
Itselleni se on ollut aina sisäsyntyistä.
Sellaisia vanhuksia kunnioitetaan, jotka ovat sen ansainneet. Pelkkä korkea ikä ei tee ihmisestä automaattisesti viisasta tai kunnioituksen arvoista.
Jatkuva turhista asioista valittaminen ei ainakaan lisää sitä kunnioitusta pätkän vertaa.Ei ole ansaintakysymys.
On se ansaintakysymys. Ihmisarvo ja peruskäytöstavat kuuluvat kaikille, mutta kunnioitus ei ole mikään 80-vuotislahja, joka tipahtaa automaattisesti syliin.
Jos käyttäydyt typerästi, itsekkäästi tai valitat jatkuvasti turhasta, korkea ikä ei tee siitä yhtään kunnioitettavampaa.
Pitääkin kysyä lapsiltani miten kovat traumat on äipän töissäkäymisestä kun kotiavaimen kanssa joutuivat iltapäivät olemaan ilman äippää.
Onneksi nykylapsilla on toisin.
Olipa taas hyvä muistutus jos tulisi mieleen jotain neuvoa tai apua pyytää, oineus siihen meni kun oli avaimet kaulassa heillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuolla iällä pitäisi jo osata ? Ollut 80- vuotta aikaa harjoitella. Lapsilla on omat elämänsä, näin minut on kasvatettu, ei niin että pitää lähteä kesken työpäivän ihmettelemään auton huoltoa joka onnistuu huollossa ilman katsojiakin.
Ensin pitää valita huolto joka tekee juuri sitä hommaa ja automerkkiä, sopia aika, viedä auto, hakea auto.
Pitäisiköhän siitä autosta vain luopua jos pito on vaikeaa? Taksit ja julkisetkin keksitty.
Ap. Ei. Se on liikuntavammaiselle tärkeä elämisen laatua kohottava vaikka kallis ylläpidettävä. Vaikka taksia huoltopäivinä tarvitaankin.
Liikuntavammainen eläkeläinen saa kyllä Kela-taksikortin niin hoitokäyntejä, apteekkia kuin viriketoimintojakin varten.
En saanut edes invapysäköintilupaa kun lääkäriltä kysyin. Saati nyt taksikortteja, heh.
Ja vaikka lääkärinlausunnon saisikin KELAa varten, taksikortissa on tulo- ja omaisuusrajat! Been there, done that. Onneksi kaveri kulkee VALTAVAn perusteella, joten hänelle ei ongelmaa. Btw. miksi ihmeessä monet kuvittelevat, että 'ilmainen taksi' on olemassa - EI OLE! KELA-taksinkin omavastuu on hemmetin korkea, se tuli äsken täyteen, joten nyt ilmainen lääkäriin, sairaalaan jne. Mutta eihän sillä muualle kuljeta. En ymmärrä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen usein miettinyt miten outoa suomalaisessa kulttuurissa on vanhuksen tai vanhemman ihmise kunnioittamisen puute.
Itselleni se on ollut aina sisäsyntyistä.
Sellaisia vanhuksia kunnioitetaan, jotka ovat sen ansainneet. Pelkkä korkea ikä ei tee ihmisestä automaattisesti viisasta tai kunnioituksen arvoista.
Jatkuva turhista asioista valittaminen ei ainakaan lisää sitä kunnioitusta pätkän vertaa.Ei ole ansaintakysymys.
On se ansaintakysymys. Ihmisarvo ja peruskäytöstavat kuuluvat kaikille, mutta kunnioitus ei ole mikään 80-vuotislahja, joka tipahtaa automaattisesti syliin.
Jos käyttäydyt typerästi, itsekkäästi tai valitat jatkuvasti turhasta, korkea ikä ei tee siitä yhtään kunnioitettavampaa.
Joskus aikoinaan ihminen vanhaksi tultuaan yleensä muuttui nöyräksi ja oli kiitollinen vähästäkin avusta, mitä sai. Ei ollut vanhuksilla juurikaan vaatimuksia. Varsinkaan jotain sellaista, että pitäisi pitkän matkan takaa tulla viemään vanhuksen auto huoltoon. Mulla ei ole autoa koskaan ollutkaan, mutta käsittääkseni auton voi viedä huoltoon yleensä sellaiseen kellonaikaan, että työelämässä olevat ovat silloin töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäisten lapset on jostain syystä tosi itsekkäitä. Olen miettinyt tätä ennenkin, kun olen seuraillut 70-80-luvulla syntyneiden suhtautumista vanhempiinsa. Toki poikkeuksiakin on, jotkut huolehtivat paljonkin vanhemmistaan ja appivanhemmistaan. 70-luvun lopussa syntyneisiin ja 80-luvulla syntyneisiin mennessä alkaa näkymään naisissa ainakin sellainen minäminä-asenne.
Boomerien ikäpolvi on aika kuuluisa siitä, että heidän lapsensa kulkivat avaimet kaulassa arkipäivät ja viettivät lomansa isovanhempien hoidossa. Arki pyöri vanhempien ehdoilla ja heidän menojensa mukaan. Lapsen tehtävä oli mukautua siihen. Boomerien vanhempien ikääntyessä tämä oli ensimmäinen sukupolvi, joka laittoi vanhempansa vanhainkotiin. Lapsenlapsia he näkivät, kun omilta menoiltaan ja matkoiltaan ehtivät. 70-80-luvulla syntyneet ovat tämän kasvatuksen tulos. Tämä on nyt yleistys, ja pahoittelen, jos joku tästä loukkaantuu sen takia.
Vanhainkoteja oli jo 30-luvullakin. Päätalokin muistaakseni rakensi 50-luvulla Taivalkoskelle vanhainkotia.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen usein miettinyt miten outoa suomalaisessa kulttuurissa on vanhuksen tai vanhemman ihmise kunnioittamisen puute.
Itselleni se on ollut aina sisäsyntyistä.
Sellaisia vanhuksia kunnioitetaan, jotka ovat sen ansainneet. Pelkkä korkea ikä ei tee ihmisestä automaattisesti viisasta tai kunnioituksen arvoista.
Jatkuva turhista asioista valittaminen ei ainakaan lisää sitä kunnioitusta pätkän vertaa.Ei ole ansaintakysymys.
On se ansaintakysymys. Ihmisarvo ja peruskäytöstavat kuuluvat kaikille, mutta kunnioitus ei ole mikään 80-vuotislahja, joka tipahtaa automaattisesti syliin.
Jos käyttäydyt typerästi, itsekkäästi tai valitat jatkuvasti turhasta, korkea ikä ei tee siitä yhtään kunnioitettavampaa.Joskus aikoinaan ihminen vanhaksi tultuaan yleensä muuttui nöyräksi ja oli kiitollinen vähästäkin avusta, mitä sai. Ei ollut vanhuksilla juurikaan vaatimuksia. Varsinkaan jotain sellaista, että pitäisi pitkän matkan takaa tulla viemään vanhuksen auto huoltoon. Mulla ei ole autoa koskaan ollutkaan, mutta käsittääkseni auton voi viedä huoltoon yleensä sellaiseen kellonaikaan, että työelämässä olevat ovat silloin töissä.
Aloittaja ei taitanut odottaa sieltä kaukaa lapsiaan viemään autoa huoltoon.
Täällä nyt kirjoittelee ihmiset jotka vanhanakin pärjäävät ihan itte joka asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet noista ap:n mainitsemista asioista on sellaisia, että ne ovat ongelma vain sellaisille ihmisille, jotka ovat tottuneet että joku muu hoitaa. Vaikka itsekin olen nainen, niin aina olen hoitanut esim autoon liittyvät asiat itse.
Nykyään monet ovat muuttaneet kauaskin, opiskeluiden ja töiden perässä. En minä ainakaan pääsisi viemään vanhempieni autoa huoltoon satojen kilometrien päähän. Täytyisi ottaa töistä palkatonta vapaata, jos edes saisi. Toki voin ajan soittaa ja joistain paikoista onnistuu haku kotipihalta (taajamissa toki). Kauppatilauksen voin tehdä jos toinen kertoo puhelimessa mitä tarvitsee ja samalla näpyttelen sen kaupan appiin. Mutta eipä se ehkä tule itselle oikein mieleen, millaisissa asioissa apua tarvitsee. Kannattaa rohkeasti kysyä. Minun vanhempani ovat olleet ikänsä tekeviä ihmisiä, suunnilleen vievät työkalut ja soppakauhat kädestä jos jotain yrittää tehdä. Niin ei se ole niin helppo väkisin mennä päsmäröimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monet noista ap:n mainitsemista asioista on sellaisia, että ne ovat ongelma vain sellaisille ihmisille, jotka ovat tottuneet että joku muu hoitaa. Vaikka itsekin olen nainen, niin aina olen hoitanut esim autoon liittyvät asiat itse.
Eikö aloittaja hoida vieläkin, taisi 83 kertoa iäkseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen usein miettinyt miten outoa suomalaisessa kulttuurissa on vanhuksen tai vanhemman ihmise kunnioittamisen puute.
Itselleni se on ollut aina sisäsyntyistä.
Sellaisia vanhuksia kunnioitetaan, jotka ovat sen ansainneet. Pelkkä korkea ikä ei tee ihmisestä automaattisesti viisasta tai kunnioituksen arvoista.
Jatkuva turhista asioista valittaminen ei ainakaan lisää sitä kunnioitusta pätkän vertaa.Ei ole ansaintakysymys.
On se ansaintakysymys. Ihmisarvo ja peruskäytöstavat kuuluvat kaikille, mutta kunnioitus ei ole mikään 80-vuotislahja, joka tipahtaa automaattisesti syliin.
Jos käyttäydyt typerästi, itsekkäästi tai valitat jatkuvasti turhasta, korkea ikä ei tee siitä yhtään kunnioitettavampaa.
Kuinka moni epäkunnioittava kommentti tässä ketjussa on oikeutettu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen usein miettinyt miten outoa suomalaisessa kulttuurissa on vanhuksen tai vanhemman ihmise kunnioittamisen puute.
Itselleni se on ollut aina sisäsyntyistä.
Sellaisia vanhuksia kunnioitetaan, jotka ovat sen ansainneet. Pelkkä korkea ikä ei tee ihmisestä automaattisesti viisasta tai kunnioituksen arvoista.
Jatkuva turhista asioista valittaminen ei ainakaan lisää sitä kunnioitusta pätkän vertaa.
Asioista valittaminen voi vanhuksilla olla oire masennuksesta, kivuista tai alkavasta muistisairaudesta. Armoa ja ymmärrystä olisi hyvä olla nuoremmalla polvella.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen usein miettinyt miten outoa suomalaisessa kulttuurissa on vanhuksen tai vanhemman ihmise kunnioittamisen puute.
Itselleni se on ollut aina sisäsyntyistä.
Sellaisia vanhuksia kunnioitetaan, jotka ovat sen ansainneet. Pelkkä korkea ikä ei tee ihmisestä automaattisesti viisasta tai kunnioituksen arvoista.
Jatkuva turhista asioista valittaminen ei ainakaan lisää sitä kunnioitusta pätkän vertaa.Ei ole ansaintakysymys.
On se ansaintakysymys. Ihmisarvo ja peruskäytöstavat kuuluvat kaikille, mutta kunnioitus ei ole mikään 80-vuotislahja, joka tipahtaa automaattisesti syliin.
Jos käyttäydyt typerästi, itsekkäästi tai valitat jatkuvasti turhasta, korkea ikä ei tee siitä yhtään kunnioitettavampaa.Joskus aikoinaan ihminen vanhaksi tultuaan yleensä muuttui nöyräksi ja oli kiitollinen vähästäkin avusta, mitä sai. Ei ollut vanhuksilla juurikaan vaatimuksia. Varsinkaan jotain sellaista, että pitäisi pitkän matkan takaa tulla viemään vanhuksen auto huoltoon. Mulla ei ole autoa koskaan ollutkaan, mutta käsittääkseni auton voi viedä huoltoon yleensä sellaiseen kellonaikaan, että työelämässä olevat ovat silloin töissä.
Aloittaja ei taitanut odottaa sieltä kaukaa lapsiaan viemään autoa huoltoon.
Täällä nyt kirjoittelee ihmiset jotka vanhanakin pärjäävät ihan itte joka asiassa.
Aloittaja kyllä mainitsi ongelmakseen auton huollonkin. Ehkä kannattaisi muuttaa paikkaan, missä autoa ei edes tarvitse, jos auton huolto tuottaa ongelmia? Puhui myös sisäremppaneuvotteluista. Eikös noista ole järkevintä keskustella ihan vaan ammattilaisen kanssa? Ammattilaisellahan sen rempan joutuu teettämäänkin? Mä jäin just eläkkeelle ja olen remppaillut kaikennäköistä itsekin, mutta sellaiset, mitä en osaa tai mihin en pysty, tietenkin joudun sopimaan jonkun remppafirman kanssa. Joo, tämä asunto jää aikanaan lapsilleni perinnöksi, mutta ei mun heidän kanssaan tarvitse mitään remppaneuvotteluja käydä. Niin kauan, kun olen elossa ja asun tässä, niin minähän sen päätän, millaista remppaa tänne tehdään. Siinä tapauksessa nuo remppaneuvottelut ymmärrän, jos ap asuu asunnossa, josta lapset on jo perineet osansa. Yhteisomistuksessa on aina haasteensa. Äidin kuoltua mä omistin 1/4 vanhempieni asunnosta, mutta ei mulla ollut mitään mielenkiintoa kertoa isälle, miten sitä asuntoa saa rempata ja miten ei. Vaikka olisi maalauttanut koko huushollin pinkiksi, mulle ja siskolleni se olisi ollut ihan ok.
Vierailija kirjoitti:
Monet noista ap:n mainitsemista asioista on sellaisia, että ne ovat ongelma vain sellaisille ihmisille, jotka ovat tottuneet että joku muu hoitaa. Vaikka itsekin olen nainen, niin aina olen hoitanut esim autoon liittyvät asiat itse.
Luuletko, että nuo asiat on tämän puolesta tehty 83 vuotta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäisten lapset on jostain syystä tosi itsekkäitä. Olen miettinyt tätä ennenkin, kun olen seuraillut 70-80-luvulla syntyneiden suhtautumista vanhempiinsa. Toki poikkeuksiakin on, jotkut huolehtivat paljonkin vanhemmistaan ja appivanhemmistaan. 70-luvun lopussa syntyneisiin ja 80-luvulla syntyneisiin mennessä alkaa näkymään naisissa ainakin sellainen minäminä-asenne.
Boomerien ikäpolvi on aika kuuluisa siitä, että heidän lapsensa kulkivat avaimet kaulassa arkipäivät ja viettivät lomansa isovanhempien hoidossa. Arki pyöri vanhempien ehdoilla ja heidän menojensa mukaan. Lapsen tehtävä oli mukautua siihen. Boomerien vanhempien ikääntyessä tämä oli ensimmäinen sukupolvi, joka laittoi vanhempansa vanhainkotiin. Lapsenlapsia he näkivät, kun omilta menoiltaan ja matkoiltaan ehtivät. 70-80-luvulla syntyneet ovat tämän kasvatuksen tulos. Tämä on nyt yleistys, ja pahoittelen, jos joku tästä loukkaantuu sen takia.
Vanhainkoteja oli jo 30-luvullakin. Päätalokin muistaakseni rakensi 50-luvulla Taivalkoskelle vanhainkotia.
Taisi olla enemmänkin vaivaistaloja, joihin laitettiin vain heikoimmassa asemassa olevat vanhukset. Ainakaan omista isoisovanhemmista kukaan ei ollut vanhainkodissa, vaan heitä hoidettiin kotona tai asuivat siinä lähellä. Rintamamiestaloihin usein tehtiin pieni asunto tai huone vanhukselle. Boomerit rikkoivat tämän perinteen ja siihen tietenkin on monia inhimillisiä syitä, kuten pidentyneet välimatkat, naisten työllistyminen yms.
Olen usein miettinyt miten outoa suomalaisessa kulttuurissa on vanhuksen tai vanhemman ihmise kunnioittamisen puute.
Itselleni se on ollut aina sisäsyntyistä.