Lapsia tai ei, vanhuus on yksinäistä

Käsitin nuo remppaneuvottelut että valikoi tekijää ja neuvottelee mitä tehdään ja hinnasta. Olisi kaivannut siihen tukea.

Ei kai nyt kukaan taas ehdota että maalatkoon itse seinänsä, minäkin 55 v maalaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen usein miettinyt miten outoa suomalaisessa kulttuurissa on vanhuksen tai vanhemman ihmise  kunnioittamisen puute.

 

Itselleni se on ollut aina sisäsyntyistä.

Sellaisia vanhuksia kunnioitetaan, jotka ovat sen ansainneet. Pelkkä korkea ikä ei tee ihmisestä automaattisesti viisasta tai kunnioituksen arvoista. 
Jatkuva turhista asioista valittaminen ei ainakaan lisää sitä kunnioitusta pätkän vertaa.

Asioista valittaminen voi vanhuksilla olla oire masennuksesta, kivuista tai alkavasta muistisairaudesta.  Armoa ja ymmärrystä olisi hyvä olla nuoremmalla polvella. 

Monesti valittaminen voi johtua myös siitä, että ihminen vain tykkää valittaa. Ei jokaiseen turhaan narinaan tarvitse jälkikäteen diagnosoida masennusta, kiputilaa tai alkavaa muistisairautta, jotta vanhuksesta saadaan automaattisesti kritiikin yläpuolella oleva pyhimys. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen usein miettinyt miten outoa suomalaisessa kulttuurissa on vanhuksen tai vanhemman ihmise  kunnioittamisen puute.

 

Itselleni se on ollut aina sisäsyntyistä.

Sellaisia vanhuksia kunnioitetaan, jotka ovat sen ansainneet. Pelkkä korkea ikä ei tee ihmisestä automaattisesti viisasta tai kunnioituksen arvoista. 
Jatkuva turhista asioista valittaminen ei ainakaan lisää sitä kunnioitusta pätkän vertaa.

Asioista valittaminen voi vanhuksilla olla oire masennuksesta, kivuista tai alkavasta muistisairaudesta.  Armoa ja ymmärrystä olisi hyvä olla nuoremmalla polvella. 

Tuo on ihan totta, mutta oman lapsen ei mun mielestä pitäisi olla mikään terapeutti. Mä olen ollut kipukroonikko jo yli 30 vuotta ja hyvin harvoin olen omille lapsilleni heitä näillä asioilla vaivannut. Sen sijaan juttelen kivuista kohtalotovereiden kanssa. Vertaistuki on ihan oikeasti monesti paljon arvokkaampaa kuin se, että joku nuori (oli sitten oma lapsi tai joku muu serkunpojankissankaimankummi) vaan kuuntelee ja nyökyttelee päätään. Muistisairauksien kohdalla sitten kyllä olisi hyvä, jos muutkin (esimerkiksi naapurit) olisivat hieman skarppina. Tekisivät ainakin huoli-ilmoituksen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon ikäisten lapset on jostain syystä tosi itsekkäitä. Olen miettinyt tätä ennenkin, kun olen seuraillut 70-80-luvulla syntyneiden suhtautumista vanhempiinsa. Toki poikkeuksiakin on, jotkut huolehtivat paljonkin vanhemmistaan ja appivanhemmistaan. 70-luvun lopussa syntyneisiin ja 80-luvulla syntyneisiin mennessä alkaa näkymään naisissa ainakin sellainen minäminä-asenne. 
 

Boomerien ikäpolvi on aika kuuluisa siitä, että heidän lapsensa kulkivat avaimet kaulassa arkipäivät ja viettivät lomansa isovanhempien hoidossa. Arki pyöri vanhempien ehdoilla ja heidän menojensa mukaan. Lapsen tehtävä oli mukautua siihen. Boomerien vanhempien ikääntyessä tämä oli ensimmäinen sukupolvi, joka laittoi vanhempansa vanhainkotiin. Lapsenlapsia he näkivät, kun omilta menoiltaan ja matkoiltaan ehtivät. 70-80-luvulla syntyneet ovat tämän kasvatuksen tulos. Tämä on nyt yleistys, ja pahoittelen, jos joku tästä loukkaantuu sen takia.

Vanhainkoteja oli jo 30-luvullakin. Päätalokin muistaakseni rakensi 50-luvulla Taivalkoskelle vanhainkotia.

Taisi olla enemmänkin vaivaistaloja, joihin laitettiin vain heikoimmassa asemassa olevat vanhukset. Ainakaan omista isoisovanhemmista kukaan ei ollut vanhainkodissa, vaan heitä hoidettiin kotona tai asuivat siinä lähellä. Rintamamiestaloihin usein tehtiin pieni asunto tai huone vanhukselle. Boomerit rikkoivat tämän perinteen ja siihen tietenkin on monia inhimillisiä syitä, kuten pidentyneet välimatkat, naisten työllistyminen yms. 

Bomerit on ahne sukupolvi, eivät hoitaneet vanhempiaan, lapset parikuisina hoitoon ja avain kaulassa saivat pärjätä kouluun mentyään.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen usein miettinyt miten outoa suomalaisessa kulttuurissa on vanhuksen tai vanhemman ihmise  kunnioittamisen puute.

 

Itselleni se on ollut aina sisäsyntyistä.

Sellaisia vanhuksia kunnioitetaan, jotka ovat sen ansainneet. Pelkkä korkea ikä ei tee ihmisestä automaattisesti viisasta tai kunnioituksen arvoista. 
Jatkuva turhista asioista valittaminen ei ainakaan lisää sitä kunnioitusta pätkän vertaa.

Ei ole ansaintakysymys.

On se ansaintakysymys. Ihmisarvo ja peruskäytöstavat kuuluvat kaikille, mutta kunnioitus ei ole mikään 80-vuotislahja, joka tipahtaa automaattisesti syliin. 
Jos käyttäydyt typerästi, itsekkäästi tai valitat jatkuvasti turhasta, korkea ikä ei tee siitä yhtään kunnioitettavampaa.

Joskus aikoinaan ihminen vanhaksi tultuaan yleensä muuttui nöyräksi ja oli kiitollinen vähästäkin avusta, mitä sai. Ei ollut vanhuksilla juurikaan vaatimuksia. Varsinkaan jotain sellaista, että pitäisi pitkän matkan takaa tulla viemään vanhuksen auto huoltoon. Mulla ei ole autoa koskaan ollutkaan, mutta käsittääkseni auton voi viedä huoltoon yleensä sellaiseen kellonaikaan, että työelämässä olevat ovat silloin töissä. 

Kenen auto pitäisi tulla pitkän matkan takaa viemään huoltoon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos elämä on yksinäistä niin miksi et yritä hankkia uusia frendejä muista vanhuksista? Heillä on varmaan enemmän aikaa ja kiinnostusta kanssakäymiseen kuin toisella puolella maata asuvilla ruuhkavuosi lapsillasi. Yksinäisiä seuraa kaipaavia vanhuksia on runsain mitoin.

Palveluita voi myös ostaa rahalla, kaikkea ei tarvitse tehdä itse

Jos on pieni eläke niin rahalla ei sit kyllä kaikkea osteta. Mutta tosiaan otetaampas nyt vaikka tietotekniikka joka menee harppauksin eteenpäin jatkuvasti eli pitäisi pysyä perässä jos aikoo itse maksaa laakut ja hoitaa muut asiat jotka tietysti kaikki hoidetaan nykyisin netissä. 

Tietokoneet ym. pitää päivittää ja uudet ohjelmistot oppia käyttämään koska ne ovat myös se suurin tietoturva ongelma samalla. 

Miten se onnistuu jos ett koskaan ole ollut erityinen it-guru? Siinäpä se ehkä suurin ongelma monelle ikääntyvälle nykyisin ja tietysti juuri tämä ryhmä on myös se kaikkien hakkereiden kohderyhmä tietomurtoihin ja huijauksiin. 

Ei tässä tarvitse mikään IT-guru olla. Laskujen maksaminen netissä, käyttöjärjestelmän päivittäminen ja perusasioiden hoitaminen eivät ole mitään rakettitiedettä. Näitä taitoja on voinut opetella jo noin 30 vuotta. Jos koko tämän ajan on tietoisesti jättänyt kaiken digiasioinnin opettelematta, niin ihan kaikkea ei voi enää selittää sillä, että “olen vanha enkä ymmärrä tietokoneita”. Aikaa harjoitteluun on ollut vuosikymmeniä.

Olen työskennellyt aikoinaan työikäisenä tietoliikenteen parissa tietoliikenneyrityksessä. Olin operaattori ja ATK-tukihenkilö esimerkiksi. Kun jäin eläkkeelle olin hyvin perillä kaikista senhetkisistä, mutta pikkuhiljaa laitteet ja toiminteet alkoivat muuttua jatkuvasti. Vaikka olin alan ammattilainen silloin niin nyt en välttämättä ole enää perillä kun jatkuvasti täytyy päivittää tai huomioida milloin mitäkin. Laitteet myös vanhenevat nopeasti ja uuden laitteen kanssa on aina oppimista ja ongelmia. Vaikka kuinka opettelisi ja olisi itsenäinen ja innokas oppimaan niin ei pysy kärryillä. Olen monesti sirut ni7tä, jotka työssään eivät ole tietotekniikkaa käyttäneet tai ovat hyvin arkoja sen suhteen. 

Se on helppoa sanoa kun on syntynyt miltei kännykkä räpylässä ja on itse vielä nuorehko. 

Olen yksineläviä ja hoidan kaikki asiat itse. Poikani on sanonut, kun joskus purnaan, että jonkun ikäiseni lapset hoitavat laskujen maksut ja muutkin asiat, että haluaisitko sitten itse niin. No en todellakaan. Poika juuri kannustaa, että pysyisin pitkään itsenäisenä, minut tuntien. Kyllä hän auttaakin kun on sellainen paikka. 

Auton katsastan ja hoidan huollot ja muutkin jutut tilaan itse. On vanha auto, ei ole tietokoneella juttuja pahemmin. Olen ulospäinsuuntautuva, ei ole vaikeaa kysyä neuvoa tai sopia aikoja. 

Jos on vain varaa niin pitää ottaa paljon palveluja kuin rahalla pystyy saamaan. Mihin asiaan vain. Itse mieluummin maksan palveluista kuin vaivaan lapsiani.  Se on ikävää jos ei ole varaa, ymmärrän senkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen usein miettinyt miten outoa suomalaisessa kulttuurissa on vanhuksen tai vanhemman ihmise  kunnioittamisen puute.

 

Itselleni se on ollut aina sisäsyntyistä.

Sellaisia vanhuksia kunnioitetaan, jotka ovat sen ansainneet. Pelkkä korkea ikä ei tee ihmisestä automaattisesti viisasta tai kunnioituksen arvoista. 
Jatkuva turhista asioista valittaminen ei ainakaan lisää sitä kunnioitusta pätkän vertaa.

Asioista valittaminen voi vanhuksilla olla oire masennuksesta, kivuista tai alkavasta muistisairaudesta.  Armoa ja ymmärrystä olisi hyvä olla nuoremmalla polvella. 

Se oikeastaan se ja sama mistä valittaminen johtuu mutta tehokkaasti sillä saa karkotettua ihmiset ympärilään. Yksinäisyyden syyt löytyy lähes poikeuksetta itsestä. Lapsia tai muita läheisiä siitä ei kannata syyttää. Ei varsinkaan jos haluaa olla heidän kanssaan tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Käsitin nuo remppaneuvottelut että valikoi tekijää ja neuvottelee mitä tehdään ja hinnasta. Olisi kaivannut siihen tukea.

Ei kai nyt kukaan taas ehdota että maalatkoon itse seinänsä, minäkin 55 v maalaan.

Eli kyse olikin siitä, että vanhus ei enää itse kykene selvittämään alueellaan toimivia remppafirmoja?  Ja valitsemaan niistä itselleen mieleisintä? Tuo on kieltämättä vähän huolestuttavaa. Autoa pystyy ajamaan, mutta ei etsimään netistä remppafirmaa. Pitäisiköhän puhelinluettelot keltaisine sivuineen ottaa takaisin kansalaisten käyttöön?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet noista ap:n mainitsemista asioista on sellaisia, että ne ovat ongelma vain sellaisille ihmisille, jotka ovat tottuneet että joku muu hoitaa. Vaikka itsekin olen nainen, niin aina olen hoitanut esim autoon liittyvät asiat itse.

Luuletko, että nuo asiat on tämän puolesta tehty 83 vuotta?

Anna kun veikkaan, aiemmin mies on hoitanut remontit ja auton huollot. Herää kyllä kysymys, että onko ihminen edes ajokuntoinen jos jo auton huoltoon vieminenkin tuntuu haastavalta? Harvemmin autoa täytyy jatkuvasti huoltaa. 

Kuka nuo asiat hoiti ennen kuin olit  80 v? 

Juuh, sukulaisen vaimo menehtyi heti kun pääsi eläkkeelle ja lähin lapsi asuu 300 km päässä.

Sitä vartenko niitä lapsia tehdään että ovat sitten omaishoitajia? Kaverini sanoi että lapsien tehtävä ei ole hoitaa vanhempiaan, vaan jokainen hoitaa vain omat lapsensa. Eihän luonnossakaan karhuemo hoida omia vanhempiaan. No, tämän kertoja oli lykännyt oman äitinsä jo varhain palvelutaloon. Itselläni ei ole lapsia, mutta siitä huolimatta koitan veljeni kanssa hoitaa äitin asioita. Minua saa hoitaa sitten vanhana vaikka robotti.

Olen 61 v.täysin toimintakykyinen ”vanhus”, joka pääsee senioritaloon asumaan. Ehkä aloittajankin pitäisi harkita sellaista.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsitin nuo remppaneuvottelut että valikoi tekijää ja neuvottelee mitä tehdään ja hinnasta. Olisi kaivannut siihen tukea.

Ei kai nyt kukaan taas ehdota että maalatkoon itse seinänsä, minäkin 55 v maalaan.

Eli kyse olikin siitä, että vanhus ei enää itse kykene selvittämään alueellaan toimivia remppafirmoja?  Ja valitsemaan niistä itselleen mieleisintä? Tuo on kieltämättä vähän huolestuttavaa. Autoa pystyy ajamaan, mutta ei etsimään netistä remppafirmaa. Pitäisiköhän puhelinluettelot keltaisine sivuineen ottaa takaisin kansalaisten käyttöön?

Olen käsittänyt että olet itseki. iäkäs ja aika vanhusvastainen. Kovin ylimielinen

Olen ap, ensin kyselin remppafirmoista, niissä niin paljon vanhuslisää että hirvitti. Olen huono tinkimään.

Nyt on käynyt yksi yksinyrittäjä arvioimassa ja yksi joka tekee ilta/vkl hommina pieniä remppoja.

Tässä pitää miettiä, kannattaako ottaa tekijä jonka työ kelpaa kotitalousvähennyksiin cai tekijä joka tekee halvemmalla.

En pidä keskustelutyylistä jossa iän mukaan ruvetaan aliarvioimaan ja "hävitä auto, muuta hoitokotiin jos koet jotain hankalaksi."

Vierailija kirjoitti:

Olen 61 v.täysin toimintakykyinen ”vanhus”, joka pääsee senioritaloon asumaan. Ehkä aloittajankin pitäisi harkita sellaista.

Asun nytkin kerrostalossa. Miksi muuttaisin kalliiseen seniortaloon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet noista ap:n mainitsemista asioista on sellaisia, että ne ovat ongelma vain sellaisille ihmisille, jotka ovat tottuneet että joku muu hoitaa. Vaikka itsekin olen nainen, niin aina olen hoitanut esim autoon liittyvät asiat itse.

Luuletko, että nuo asiat on tämän puolesta tehty 83 vuotta?

Anna kun veikkaan, aiemmin mies on hoitanut remontit ja auton huollot. Herää kyllä kysymys, että onko ihminen edes ajokuntoinen jos jo auton huoltoon vieminenkin tuntuu haastavalta? Harvemmin autoa täytyy jatkuvasti huoltaa. 

Tämä on kyllä muistutus kaikille, erityisesti naisille, joiden elinikäodote on pidempi. Pitäkää itsestänne huolta ja osallistukaa perusarkeen myös ns. perinteisten miesten töidenkin osalta. 

Vierailija kirjoitti:

Kuka nuo asiat hoiti ennen kuin olit  80 v? 

Minä itte tietysti. Nuorinkin lapsi on ollut melkein 30 vuotta kotoa pois ja mies 20 vuotta hautausmaalla. Ikä vaan alkaa tuntua kai.

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon ikäisten lapset on jostain syystä tosi itsekkäitä. Olen miettinyt tätä ennenkin, kun olen seuraillut 70-80-luvulla syntyneiden suhtautumista vanhempiinsa. Toki poikkeuksiakin on, jotkut huolehtivat paljonkin vanhemmistaan ja appivanhemmistaan. 70-luvun lopussa syntyneisiin ja 80-luvulla syntyneisiin mennessä alkaa näkymään naisissa ainakin sellainen minäminä-asenne. 
 

Boomerien ikäpolvi on aika kuuluisa siitä, että heidän lapsensa kulkivat avaimet kaulassa arkipäivät ja viettivät lomansa isovanhempien hoidossa. Arki pyöri vanhempien ehdoilla ja heidän menojensa mukaan. Lapsen tehtävä oli mukautua siihen. Boomerien vanhempien ikääntyessä tämä oli ensimmäinen sukupolvi, joka laittoi vanhempansa vanhainkotiin. Lapsenlapsia he näkivät, kun omilta menoiltaan ja matkoiltaan ehtivät. 70-80-luvulla syntyneet ovat tämän kasvatuksen tulos. Tämä on nyt yleistys, ja pahoittelen, jos joku tästä loukkaantuu sen takia.

Vanhainkoteja oli jo 30-luvullakin. Päätalokin muistaakseni rakensi 50-luvulla Taivalkoskelle vanhainkotia.

Taisi olla enemmänkin vaivaistaloja, joihin laitettiin vain heikoimmassa asemassa olevat vanhukset. Ainakaan omista isoisovanhemmista kukaan ei ollut vanhainkodissa, vaan heitä hoidettiin kotona tai asuivat siinä lähellä. Rintamamiestaloihin usein tehtiin pieni asunto tai huone vanhukselle. Boomerit rikkoivat tämän perinteen ja siihen tietenkin on monia inhimillisiä syitä, kuten pidentyneet välimatkat, naisten työllistyminen yms. 

Rintamamiestaloihin tehtiin pienet ylimääräiset huoneet ja/tai kahteen kerrokseen keittomahdollisuus ihan sen takia, että vuokraamalle niitä saatiin lisätuloja.

Se mikä tämän "perinteinen rikkoi" oli asumistukilaki, joka astui voimaan 1.7.1975. Tämä tyhjensi rintamamiestalot ja ihmiset muuttivat omiin taloihinsa/asumuksiinsa.

Olen asunut nyt noin vuoden 76-vuotiaan vanhempani kanssa. Meistä tämä on mukavaa.🙂 Hän keittää minulle aamulla kahvit ennen kuin lähden töihin ja osallistuu kotitöiden tekemiseen sen verran, kun jaksaa. Minä huolehdin muusta. 

Vauvapalsta yleensäkin vanhusvihamielinen, isot eläkkeet, eivät myy omaisuuttaan ja anna rahoja meille, eivät hoida lapsiamme, jne.

Tämä keskustelu on toistoa.