Lapsia tai ei, vanhuus on yksinäistä
Sitä juuri tässä mietin olen taas hoitanut asioita jotka on yli osaamiseni. Auton huoktoa, sisäremppaneuvotteluja. Puhumattakaan muista arjen pärjäämisaaioista. Olen yli 80 nainen.
Lapset asuvat kaukana ja tuntuu ettei heille ole tullut mieleenkään etten enää ole kaiken osaava ja jaksava.
Meidän suvussa kyllä sinnitellään eikä heikkoutta myönnetä.
Kommentit (118)
Vierailija kirjoitti:
Käsitin nuo remppaneuvottelut että valikoi tekijää ja neuvottelee mitä tehdään ja hinnasta. Olisi kaivannut siihen tukea.
Ei kai nyt kukaan taas ehdota että maalatkoon itse seinänsä, minäkin 55 v maalaan.
Ei ne muualla asuvat lapset tiedä vanhempien kotipaikkakuntien remppafirmoja ja niiden laatua, heidän muutostahan voi olla vuosikymmeniä. Paras tapa on kysyä omasta tuttavapiiristä ja naapureilta heidän kokemuksistaan. Jos summamutikassa etsii jonkun, mutta jälki on huonoa ja hinta kallis, niin siitä kuulee sitten vanhemmilta koko loppuelämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka nuo asiat hoiti ennen kuin olit 80 v?
Minä itte tietysti. Nuorinkin lapsi on ollut melkein 30 vuotta kotoa pois ja mies 20 vuotta hautausmaalla. Ikä vaan alkaa tuntua kai.
Ap.
Sun on aika muuttaa lähemmäs palveluita ja ehkä voisit luopua autosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet noista ap:n mainitsemista asioista on sellaisia, että ne ovat ongelma vain sellaisille ihmisille, jotka ovat tottuneet että joku muu hoitaa. Vaikka itsekin olen nainen, niin aina olen hoitanut esim autoon liittyvät asiat itse.
Luuletko, että nuo asiat on tämän puolesta tehty 83 vuotta?
Anna kun veikkaan, aiemmin mies on hoitanut remontit ja auton huollot. Herää kyllä kysymys, että onko ihminen edes ajokuntoinen jos jo auton huoltoon vieminenkin tuntuu haastavalta? Harvemmin autoa täytyy jatkuvasti huoltaa.
Miten sun on noin vaikeaa sisäistää lukemaasi? Katsopa uudestaan sitä aloitusta ja ihan ajatuksella kattelet ja mietit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäisten lapset on jostain syystä tosi itsekkäitä. Olen miettinyt tätä ennenkin, kun olen seuraillut 70-80-luvulla syntyneiden suhtautumista vanhempiinsa. Toki poikkeuksiakin on, jotkut huolehtivat paljonkin vanhemmistaan ja appivanhemmistaan. 70-luvun lopussa syntyneisiin ja 80-luvulla syntyneisiin mennessä alkaa näkymään naisissa ainakin sellainen minäminä-asenne.
Boomerien ikäpolvi on aika kuuluisa siitä, että heidän lapsensa kulkivat avaimet kaulassa arkipäivät ja viettivät lomansa isovanhempien hoidossa. Arki pyöri vanhempien ehdoilla ja heidän menojensa mukaan. Lapsen tehtävä oli mukautua siihen. Boomerien vanhempien ikääntyessä tämä oli ensimmäinen sukupolvi, joka laittoi vanhempansa vanhainkotiin. Lapsenlapsia he näkivät, kun omilta menoiltaan ja matkoiltaan ehtivät. 70-80-luvulla syntyneet ovat tämän kasvatuksen tulos. Tämä on nyt yleistys, ja pahoittelen, jos joku tästä loukkaantuu sen takia.
Vanhainkoteja oli jo 30-luvullakin. Päätalokin muistaakseni rakensi 50-luvulla Taivalkoskelle vanhainkotia.
Taisi olla enemmänkin vaivaistaloja, joihin laitettiin vain heikoimmassa asemassa olevat vanhukset. Ainakaan omista isoisovanhemmista kukaan ei ollut vanhainkodissa, vaan heitä hoidettiin kotona tai asuivat siinä lähellä. Rintamamiestaloihin usein tehtiin pieni asunto tai huone vanhukselle. Boomerit rikkoivat tämän perinteen ja siihen tietenkin on monia inhimillisiä syitä, kuten pidentyneet välimatkat, naisten työllistyminen yms.
Rintamamiestaloihin tehtiin pienet ylimääräiset huoneet ja/tai kahteen kerrokseen keittomahdollisuus ihan sen takia, että vuokraamalle niitä saatiin lisätuloja.
Se mikä tämän "perinteinen rikkoi" oli asumistukilaki, joka astui voimaan 1.7.1975. Tämä tyhjensi rintamamiestalot ja ihmiset muuttivat omiin taloihinsa/asumuksiinsa.
Ja 70-luvulla oli kaupungeissa kova rakennusbuumi, vuokrakerrostaloalueita valmistui.
Tottakai perheetkin muuttivat mielellään kerrostaloon pois sieltä yläkerran asunnosta ja jättivät vuokraisännän asumaan keskenään taloonsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 61 v.täysin toimintakykyinen ”vanhus”, joka pääsee senioritaloon asumaan. Ehkä aloittajankin pitäisi harkita sellaista.
Asun nytkin kerrostalossa. Miksi muuttaisin kalliiseen seniortaloon?
Mitä pakollista remonttia siellä pitäisi tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka nuo asiat hoiti ennen kuin olit 80 v?
Minä itte tietysti. Nuorinkin lapsi on ollut melkein 30 vuotta kotoa pois ja mies 20 vuotta hautausmaalla. Ikä vaan alkaa tuntua kai.
Ap.
Sun on aika muuttaa lähemmäs palveluita ja ehkä voisit luopua autosta.
No kyllä minä asun ihan kaupungissa. Mikä hinku teiltä nyt on minulta auto ottaa pois? On sillä kiva ajella mökilläkin.
Olipas nyt pintaremontti tulevaa myyntiä varten moderoitava lause.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäisten lapset on jostain syystä tosi itsekkäitä. Olen miettinyt tätä ennenkin, kun olen seuraillut 70-80-luvulla syntyneiden suhtautumista vanhempiinsa. Toki poikkeuksiakin on, jotkut huolehtivat paljonkin vanhemmistaan ja appivanhemmistaan. 70-luvun lopussa syntyneisiin ja 80-luvulla syntyneisiin mennessä alkaa näkymään naisissa ainakin sellainen minäminä-asenne.
Boomerien ikäpolvi on aika kuuluisa siitä, että heidän lapsensa kulkivat avaimet kaulassa arkipäivät ja viettivät lomansa isovanhempien hoidossa. Arki pyöri vanhempien ehdoilla ja heidän menojensa mukaan. Lapsen tehtävä oli mukautua siihen. Boomerien vanhempien ikääntyessä tämä oli ensimmäinen sukupolvi, joka laittoi vanhempansa vanhainkotiin. Lapsenlapsia he näkivät, kun omilta menoiltaan ja matkoiltaan ehtivät. 70-80-luvulla syntyneet ovat tämän kasvatuksen tulos. Tämä on nyt yleistys, ja pahoittelen, jos joku tästä loukkaantuu sen takia.
Vanhainkoteja oli jo 30-luvullakin. Päätalokin muistaakseni rakensi 50-luvulla Taivalkoskelle vanhainkotia.
Taisi olla enemmänkin vaivaistaloja, joihin laitettiin vain heikoimmassa asemassa olevat vanhukset. Ainakaan omista isoisovanhemmista kukaan ei ollut vanhainkodissa, vaan heitä hoidettiin kotona tai asuivat siinä lähellä. Rintamamiestaloihin usein tehtiin pieni asunto tai huone vanhukselle. Boomerit rikkoivat tämän perinteen ja siihen tietenkin on monia inhimillisiä syitä, kuten pidentyneet välimatkat, naisten työllistyminen yms.
Rintamamiestaloihin tehtiin pienet ylimääräiset huoneet ja/tai kahteen kerrokseen keittomahdollisuus ihan sen takia, että vuokraamalle niitä saatiin lisätuloja.
Se mikä tämän "perinteinen rikkoi" oli asumistukilaki, joka astui voimaan 1.7.1975. Tämä tyhjensi rintamamiestalot ja ihmiset muuttivat omiin taloihinsa/asumuksiinsa.
Ja 70-luvulla oli kaupungeissa kova rakennusbuumi, vuokrakerrostaloalueita valmistui.
Tottakai perheetkin muuttivat mielellään kerrostaloon pois sieltä yläkerran asunnosta ja jättivät vuokraisännän asumaan keskenään taloonsa.
Tämän mahdollisti asumistukilaki, sitä ennen ei ihmisellä - hyvin usein - ollut mahdollisuutta vuokrata itse asuntoa.
Kannattaa ajoissa järjestää elämänsä niin, että hoidettavia asioita on mahdollisimman vähän, eikä ole riippuvainen jälkipolven tekemisistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäisten lapset on jostain syystä tosi itsekkäitä. Olen miettinyt tätä ennenkin, kun olen seuraillut 70-80-luvulla syntyneiden suhtautumista vanhempiinsa. Toki poikkeuksiakin on, jotkut huolehtivat paljonkin vanhemmistaan ja appivanhemmistaan. 70-luvun lopussa syntyneisiin ja 80-luvulla syntyneisiin mennessä alkaa näkymään naisissa ainakin sellainen minäminä-asenne.
Boomerien ikäpolvi on aika kuuluisa siitä, että heidän lapsensa kulkivat avaimet kaulassa arkipäivät ja viettivät lomansa isovanhempien hoidossa. Arki pyöri vanhempien ehdoilla ja heidän menojensa mukaan. Lapsen tehtävä oli mukautua siihen. Boomerien vanhempien ikääntyessä tämä oli ensimmäinen sukupolvi, joka laittoi vanhempansa vanhainkotiin. Lapsenlapsia he näkivät, kun omilta menoiltaan ja matkoiltaan ehtivät. 70-80-luvulla syntyneet ovat tämän kasvatuksen tulos. Tämä on nyt yleistys, ja pahoittelen, jos joku tästä loukkaantuu sen takia.
Vanhainkoteja oli jo 30-luvullakin. Päätalokin muistaakseni rakensi 50-luvulla Taivalkoskelle vanhainkotia.
Taisi olla enemmänkin vaivaistaloja, joihin laitettiin vain heikoimmassa asemassa olevat vanhukset. Ainakaan omista isoisovanhemmista kukaan ei ollut vanhainkodissa, vaan heitä hoidettiin kotona tai asuivat siinä lähellä. Rintamamiestaloihin usein tehtiin pieni asunto tai huone vanhukselle. Boomerit rikkoivat tämän perinteen ja siihen tietenkin on monia inhimillisiä syitä, kuten pidentyneet välimatkat, naisten työllistyminen yms.
Rintamamiestaloihin tehtiin pienet ylimääräiset huoneet ja/tai kahteen kerrokseen keittomahdollisuus ihan sen takia, että vuokraamalle niitä saatiin lisätuloja.
Se mikä tämän "perinteinen rikkoi" oli asumistukilaki, joka astui voimaan 1.7.1975. Tämä tyhjensi rintamamiestalot ja ihmiset muuttivat omiin taloihinsa/asumuksiinsa.
Ja 70-luvulla oli kaupungeissa kova rakennusbuumi, vuokrakerrostaloalueita valmistui.
Tottakai perheetkin muuttivat mielellään kerrostaloon pois sieltä yläkerran asunnosta ja jättivät vuokraisännän asumaan keskenään taloonsa.
Se tuli vielä mieleen tuosta sanasta "perhe", että lapsiperheitä koskeva asumistukilaki astui voimaan muistaakseni jo vuonna 1962.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 61 v.täysin toimintakykyinen ”vanhus”, joka pääsee senioritaloon asumaan. Ehkä aloittajankin pitäisi harkita sellaista.
Asun nytkin kerrostalossa. Miksi muuttaisin kalliiseen seniortaloon?
Monet muuttaa esim. juuri siksi että eivät viihdy yksin. Senioritlalossa on helppo löytää ikäistään seuraa ja harrastusmahdollisuudet on usein lähellä. Autoakaan ei ole pakko sen vuoksi myydä jos muuten on edelleen ajokykyinen.
Vierailija kirjoitti:
Olipas nyt pintaremontti tulevaa myyntiä varten moderoitava lause.
Pintaremontti pelkästään asunnon myynnin takia ei ole kovin kannattavaa, kun ostaja hyvin usein remppaa asunnon mieleisekseen. Ennemmin voi laskea asunnon myyntihintaa remppaan menevän summan verran. Eikä ne halvimmat materiaalit tee vaikutusta ostajiin.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsitin nuo remppaneuvottelut että valikoi tekijää ja neuvottelee mitä tehdään ja hinnasta. Olisi kaivannut siihen tukea.
Ei kai nyt kukaan taas ehdota että maalatkoon itse seinänsä, minäkin 55 v maalaan.
Eli kyse olikin siitä, että vanhus ei enää itse kykene selvittämään alueellaan toimivia remppafirmoja? Ja valitsemaan niistä itselleen mieleisintä? Tuo on kieltämättä vähän huolestuttavaa. Autoa pystyy ajamaan, mutta ei etsimään netistä remppafirmaa. Pitäisiköhän puhelinluettelot keltaisine sivuineen ottaa takaisin kansalaisten käyttöön?
Olen käsittänyt että olet itseki. iäkäs ja aika vanhusvastainen. Kovin ylimielinen
Olen ap, ensin kyselin remppafirmoista, niissä niin paljon vanhuslisää että hirvitti. Olen huono tinkimään.
Nyt on käynyt yksi yksinyrittäjä arvioimassa ja yksi joka tekee ilta/vkl hommina pieniä remppoja.
Tässä pitää miettiä, kannattaako ottaa tekijä jonka työ kelpaa kotitalousvähennyksiin cai tekijä joka tekee halvemmalla.
En pidä keskustelutyylistä jossa iän mukaan ruvetaan aliarvioimaan ja "hävitä auto, muuta hoitokotiin jos koet jotain hankalaksi."
Lopputulema siis sitten kuitenkin se, että ihan itse sait asiasi hoidettua? Joo ymmärrän sen, että kun ikää tulee, niin kaikki aiemmin viidessä minuutissa hoidetut asiat ei enää hoidukaan viidessä minuutissa. Mutta eläkkeellä olevalla on vuorokaudessa 24 tuntia vapaa-aikaa. Jäin itsekin just tämän kuukauden alussa eläkkeelle ja mitään muutahan ei nyt olekaan niin paljon kuin aikaa. Jos jonkin asian tekemiseen menee kauemmin kuin parikymmentä vuotta sitten, niin mikä on ongelma? Aikaahan on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuolla iällä pitäisi jo osata ? Ollut 80- vuotta aikaa harjoitella. Lapsilla on omat elämänsä, näin minut on kasvatettu, ei niin että pitää lähteä kesken työpäivän ihmettelemään auton huoltoa joka onnistuu huollossa ilman katsojiakin.
Ensin pitää valita huolto joka tekee juuri sitä hommaa ja automerkkiä, sopia aika, viedä auto, hakea auto.
Jos on todettu ajokuntoiseksi vielä yli 80-vuotiaana luulisi onnistuvan myös noiden mainittujen asioiden. Jos alkaa olemaan pää niin hatara, ettei osaa etsiä huoltoliikkeen yhteystietoja ja varata aikaa, ei ole tarpeen autolla enää ajaakaan.
Ei ole elämän eteenpäin menemisen kannalta hyvä, jos aikuiset lapset laittavat omien, vanhojen vanhempiensa edun etusijalle. Boomerien lapset tietysti keskittyvät omien lastensa hyvinvointiin eli heidän tulevaisuuden turvaamiseen mahdollisuuksiensa mukaan. Tässä työssä isovanhemmat voivat olla tukena terveytensä niin salliessa.
Vierailija kirjoitti:
Jos elämä on yksinäistä niin miksi et yritä hankkia uusia frendejä muista vanhuksista? Heillä on varmaan enemmän aikaa ja kiinnostusta kanssakäymiseen kuin toisella puolella maata asuvilla ruuhkavuosi lapsillasi. Yksinäisiä seuraa kaipaavia vanhuksia on runsain mitoin.
Palveluita voi myös ostaa rahalla, kaikkea ei tarvitse tehdä itse
Kaheksankymppisten lapset ovat viisi-kuuskymppisiä, eivät enää ruuhkavuosissaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole elämän eteenpäin menemisen kannalta hyvä, jos aikuiset lapset laittavat omien, vanhojen vanhempiensa edun etusijalle. Boomerien lapset tietysti keskittyvät omien lastensa hyvinvointiin eli heidän tulevaisuuden turvaamiseen mahdollisuuksiensa mukaan. Tässä työssä isovanhemmat voivat olla tukena terveytensä niin salliessa.
Tottakai vanhempien pitää jaksaa ja kyetä tukemaan 50 -60 - vuotiaita lapsia ja heidän lapsiaan.
Vanhemmuus ei lopu koskaan. Ihan turhaa marttyyriytta jos boomeri ei muka jaksa.
Mihin ikäluokkaan sinä uhrautuva ja palvelualtis kynnysmatto kuulut?