Lapsia tai ei, vanhuus on yksinäistä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos elämä on yksinäistä niin miksi et yritä hankkia uusia frendejä muista vanhuksista? Heillä on varmaan enemmän aikaa ja kiinnostusta kanssakäymiseen kuin toisella puolella maata asuvilla ruuhkavuosi lapsillasi. Yksinäisiä seuraa kaipaavia vanhuksia on runsain mitoin.

Palveluita voi myös ostaa rahalla, kaikkea ei tarvitse tehdä itse

5-6-kymppiset ruuhkavuosissa?

Heillä on työ, jossa pitää jaksaa. Omassa terveydessäkin voi olla ongelmia, jos ei muuta, niin ainakin vaihdevuodet tai sitten puoliso sairastaa. Viisikymppisellä voi olla kotona asuvia lapsia. Osalla on lapsenlapsia, joiden elämässä haluaa olla mukana. Omaa elämääkin voi olla kiva elää niin, että keskittyy välillä itseen. Eikö mikään noista ollut sinulle tuttua noissa ikävuosissa?

Tähän elämään ei siis mahdu muuta, kuin minä, minun työ, minun isot lapset, minun lapsenlapset?

Ruuhkavuosilla tarkoitetaan pikkulapsiaikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne palvelutkin on hoidettava, valittava tekijä, sovittava ajat, tehtävä netissä ruokakaupan tilaus, maksettava laskut ja huolehdittava.

Siinä ei auta toisen mummun kanssa kahvittelu.

Ehkä moni tajuaa kun ikä alkaa kahdeksalla.

Ajan varaaminen, ruokakaupan tilaus, laskun maksaminen ja palveluntarjoajan valitseminen ovat ihan tavallisia arjen perustaitoja. Verkkopankkeja on Suomessa käytetty jo vuodesta 1996, joten harjoitteluaikaa on ollut noin 30 vuotta. Jos netissä muutaman napin painaminen muuttuu yhtäkkiä ylivoimaiseksi teknologiahaasteeksi, ongelma ei ehkä enää ole teknologian hurjassa kehitysvauhdissa.

Kun olet 83, osaat ne mutta hitaammin, koet ne raskaaksi asiaksi, tarkot ennen painamista että varmasti oikein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos elämä on yksinäistä niin miksi et yritä hankkia uusia frendejä muista vanhuksista? Heillä on varmaan enemmän aikaa ja kiinnostusta kanssakäymiseen kuin toisella puolella maata asuvilla ruuhkavuosi lapsillasi. Yksinäisiä seuraa kaipaavia vanhuksia on runsain mitoin.

Palveluita voi myös ostaa rahalla, kaikkea ei tarvitse tehdä itse

5-6-kymppiset ruuhkavuosissa?

Heillä on työ, jossa pitää jaksaa. Omassa terveydessäkin voi olla ongelmia, jos ei muuta, niin ainakin vaihdevuodet tai sitten puoliso sairastaa. Viisikymppisellä voi olla kotona asuvia lapsia. Osalla on lapsenlapsia, joiden elämässä haluaa olla mukana. Omaa elämääkin voi olla kiva elää niin, että keskittyy välillä itseen. Eikö mikään noista ollut sinulle tuttua noissa ikävuosissa?

Tähän elämään ei siis mahdu muuta, kuin minä, minun työ, minun isot lapset, minun lapsenlapset?

Ruuhkavuosilla tarkoitetaan pikkulapsiaikaa.

Pikkulasten tilalle on tullut muuta aikaa ja jaksamista vievää. Jotkut niistä on negatiivisia ja jotkut positiivisia. Viisi-kuusikymppisten elämässä soisi olevan myös niitä positiivisia juttuja kuten lapsenlapset, mieluummin heitä hoitaa mitä tyytymättömiä vanhuksia. Varsinkin, jos vanhukset jääräpäisesti ovat kieltäytyneet kaikesta, mikä helpottaisi heidän itsensäkin elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuolla iällä pitäisi jo osata ? Ollut 80- vuotta aikaa harjoitella. Lapsilla on omat elämänsä, näin minut on kasvatettu, ei niin että pitää lähteä kesken työpäivän ihmettelemään auton huoltoa joka onnistuu huollossa ilman katsojiakin.

Ensin pitää valita huolto joka tekee juuri sitä hommaa ja automerkkiä, sopia aika, viedä auto, hakea auto.  

Pitäisiköhän siitä autosta vain luopua jos pito on vaikeaa? Taksit ja julkisetkin keksitty. 

Ap tässä. Minua huvittaa tämä paasaus, käytin reikäkortilla ladattavaa tietokonetta ennenkuin osaajat ovat syntyneet.

Tiedän ettei kaikki ikäiseni enää halua esim maksaa laskuja tai heillä ei edes nettilaitteita. Liian moni on jo hautausmaalla. Mutta ei tässä saisi edes valittaa kun joskus tuntuu asiat väsyttäviltä hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuolla iällä pitäisi jo osata ? Ollut 80- vuotta aikaa harjoitella. Lapsilla on omat elämänsä, näin minut on kasvatettu, ei niin että pitää lähteä kesken työpäivän ihmettelemään auton huoltoa joka onnistuu huollossa ilman katsojiakin.

Ensin pitää valita huolto joka tekee juuri sitä hommaa ja automerkkiä, sopia aika, viedä auto, hakea auto.  

Pitäisiköhän siitä autosta vain luopua jos pito on vaikeaa? Taksit ja julkisetkin keksitty. 

Ap. Ei. Se on liikuntavammaiselle tärkeä elämisen laatua kohottava vaikka kallis ylläpidettävä. Vaikka taksia huoltopäivinä tarvitaankin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne palvelutkin on hoidettava, valittava tekijä, sovittava ajat, tehtävä netissä ruokakaupan tilaus, maksettava laskut ja huolehdittava.

Siinä ei auta toisen mummun kanssa kahvittelu.

Ehkä moni tajuaa kun ikä alkaa kahdeksalla.

Ajan varaaminen, ruokakaupan tilaus, laskun maksaminen ja palveluntarjoajan valitseminen ovat ihan tavallisia arjen perustaitoja. Verkkopankkeja on Suomessa käytetty jo vuodesta 1996, joten harjoitteluaikaa on ollut noin 30 vuotta. Jos netissä muutaman napin painaminen muuttuu yhtäkkiä ylivoimaiseksi teknologiahaasteeksi, ongelma ei ehkä enää ole teknologian hurjassa kehitysvauhdissa.

Kun olet 83, osaat ne mutta hitaammin, koet ne raskaaksi asiaksi, tarkot ennen painamista että varmasti oikein.

No voi kauhea, joutuu oikein katsomaan ennen kuin painaa nappia. Se ei edelleenkään tarkoita, että pitäisi olla joku IT-guru. Jos 83-vuotias osaa hoitaa asian itse, mutta tekee sen hitaammin ja tarkistaa ennen hyväksymistä, niin sehän nimenomaan todistaa, että homma onnistuu. Hitaus ei ole sama asia kuin osaamattomuus.

Ovatko palstan nuoret rouvat marttyyreja kun valittavat lastensa sitovuutta ja raskautta ja " kukaan ei auta".

Ei ne lapsetkaan ole ajatustenlukijoita. Jos et koskaan pyydä apua ja vain sinnittelet niin lapset myös olettavat ettet apua kaipaa ja olet edelleen kaiken itse hoitava ja jaksava. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne palvelutkin on hoidettava, valittava tekijä, sovittava ajat, tehtävä netissä ruokakaupan tilaus, maksettava laskut ja huolehdittava.

Siinä ei auta toisen mummun kanssa kahvittelu.

Ehkä moni tajuaa kun ikä alkaa kahdeksalla.

Ajan varaaminen, ruokakaupan tilaus, laskun maksaminen ja palveluntarjoajan valitseminen ovat ihan tavallisia arjen perustaitoja. Verkkopankkeja on Suomessa käytetty jo vuodesta 1996, joten harjoitteluaikaa on ollut noin 30 vuotta. Jos netissä muutaman napin painaminen muuttuu yhtäkkiä ylivoimaiseksi teknologiahaasteeksi, ongelma ei ehkä enää ole teknologian hurjassa kehitysvauhdissa.

Kun olet 83, osaat ne mutta hitaammin, koet ne raskaaksi asiaksi, tarkot ennen painamista että varmasti oikein.

No voi kauhea, joutuu oikein katsomaan ennen kuin painaa nappia. Se ei edelleenkään tarkoita, että pitäisi olla joku IT-guru. Jos 83-vuotias osaa hoitaa asian itse, mutta tekee sen hitaammin ja tarkistaa ennen hyväksymistä, niin sehän nimenomaan todistaa, että homma onnistuu. Hitaus ei ole sama asia kuin osaamattomuus.

Eihän tuon vanhuksen kommentissa osaamattomuutta valitettu vaan sitä että ruokatilaus, laskut ym vievät nekin aikaa juuri hitauden takia ja raskailta joskus tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuolla iällä pitäisi jo osata ? Ollut 80- vuotta aikaa harjoitella. Lapsilla on omat elämänsä, näin minut on kasvatettu, ei niin että pitää lähteä kesken työpäivän ihmettelemään auton huoltoa joka onnistuu huollossa ilman katsojiakin.

Kyllä on todella uskomattoman huono ulostulo sulla. Kyllä elämässäs joudut vielä karvasta kalkkia nielemään. En toivo, mutta tuo näyttää ihan ilmiselvältä.

Käyn äidilläni 3-4 krt viikossa :) Kiva jutustella, mutta en osaa sanoa onko yksinäinen. Kokeehan yksinäisyyttä myös nuoremmat mutta se on varmasti erityyppistä.

Vierailija kirjoitti:

Tuon ikäisten lapset on jostain syystä tosi itsekkäitä. Olen miettinyt tätä ennenkin, kun olen seuraillut 70-80-luvulla syntyneiden suhtautumista vanhempiinsa. Toki poikkeuksiakin on, jotkut huolehtivat paljonkin vanhemmistaan ja appivanhemmistaan. 70-luvun lopussa syntyneisiin ja 80-luvulla syntyneisiin mennessä alkaa näkymään naisissa ainakin sellainen minäminä-asenne. 
 

Boomerien ikäpolvi on aika kuuluisa siitä, että heidän lapsensa kulkivat avaimet kaulassa arkipäivät ja viettivät lomansa isovanhempien hoidossa. Arki pyöri vanhempien ehdoilla ja heidän menojensa mukaan. Lapsen tehtävä oli mukautua siihen. Boomerien vanhempien ikääntyessä tämä oli ensimmäinen sukupolvi, joka laittoi vanhempansa vanhainkotiin. Lapsenlapsia he näkivät, kun omilta menoiltaan ja matkoiltaan ehtivät. 70-80-luvulla syntyneet ovat tämän kasvatuksen tulos. Tämä on nyt yleistys, ja pahoittelen, jos joku tästä loukkaantuu sen takia.

Täysin yksin kotona voi tulla vastaan pieniä arjen tilanteita myös, joita ei saa itse tehtyä. Ja ei löydy ketään, joka auttaisi, kun ei varsinaisesti kuulu minkään palveluntarjoajan toimenkuvaan. Esim. jos pitäisi nostaa tai siirtää jotain huonekalua tai pitäisi saada rasvattua myös selkä. On iso kynnys pyytää naapuria apuun ja jos sukulaisia on, niin ne voi asua kaukana. Tai sitten tulee kohtuuttoman kalliiksi mennä terveyskeskuksen ensiapuun joka kerta suihkun jälkeen sen rasvatölkin kanssa tai tilata muuttofirma paikalle siirtämään ruokapöytää ikkunoiden pesun ajaksi. Jos siis saa itse kuitenkin pestyä ne ikkunat. Tai viemään puutarhakalusteita parvekkeelta varastoon tai mitä nyt onkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos elämä on yksinäistä niin miksi et yritä hankkia uusia frendejä muista vanhuksista? Heillä on varmaan enemmän aikaa ja kiinnostusta kanssakäymiseen kuin toisella puolella maata asuvilla ruuhkavuosi lapsillasi. Yksinäisiä seuraa kaipaavia vanhuksia on runsain mitoin.

Palveluita voi myös ostaa rahalla, kaikkea ei tarvitse tehdä itse

5-6-kymppiset ruuhkavuosissa?

Heillä on työ, jossa pitää jaksaa. Omassa terveydessäkin voi olla ongelmia, jos ei muuta, niin ainakin vaihdevuodet tai sitten puoliso sairastaa. Viisikymppisellä voi olla kotona asuvia lapsia. Osalla on lapsenlapsia, joiden elämässä haluaa olla mukana. Omaa elämääkin voi olla kiva elää niin, että keskittyy välillä itseen. Eikö mikään noista ollut sinulle tuttua noissa ikävuosissa?

Tähän elämään ei siis mahdu muuta, kuin minä, minun työ, minun isot lapset, minun lapsenlapset?

Ruuhkavuosilla tarkoitetaan pikkulapsiaikaa.

Pikkulasten tilalle on tullut muuta aikaa ja jaksamista vievää. Jotkut niistä on negatiivisia ja jotkut positiivisia. Viisi-kuusikymppisten elämässä soisi olevan myös niitä positiivisia juttuja kuten lapsenlapset, mieluummin heitä hoitaa mitä tyytymättömiä vanhuksia. Varsinkin, jos vanhukset jääräpäisesti ovat kieltäytyneet kaikesta, mikä helpottaisi heidän itsensäkin elämää.

Voin hyvin kuvitella miten lastesi elämä tulee myös muodostumaan minä-elämistä ja sinä tulet olemaan rasite heidän ininä-elämissään, joissa he soisivat olevan niitä positiivisiä juttuja, jotka poissulkevat sinut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne palvelutkin on hoidettava, valittava tekijä, sovittava ajat, tehtävä netissä ruokakaupan tilaus, maksettava laskut ja huolehdittava.

Siinä ei auta toisen mummun kanssa kahvittelu.

Ehkä moni tajuaa kun ikä alkaa kahdeksalla.

Ajan varaaminen, ruokakaupan tilaus, laskun maksaminen ja palveluntarjoajan valitseminen ovat ihan tavallisia arjen perustaitoja. Verkkopankkeja on Suomessa käytetty jo vuodesta 1996, joten harjoitteluaikaa on ollut noin 30 vuotta. Jos netissä muutaman napin painaminen muuttuu yhtäkkiä ylivoimaiseksi teknologiahaasteeksi, ongelma ei ehkä enää ole teknologian hurjassa kehitysvauhdissa.

Kun olet 83, osaat ne mutta hitaammin, koet ne raskaaksi asiaksi, tarkot ennen painamista että varmasti oikein.

No voi kauhea, joutuu oikein katsomaan ennen kuin painaa nappia. Se ei edelleenkään tarkoita, että pitäisi olla joku IT-guru. Jos 83-vuotias osaa hoitaa asian itse, mutta tekee sen hitaammin ja tarkistaa ennen hyväksymistä, niin sehän nimenomaan todistaa, että homma onnistuu. Hitaus ei ole sama asia kuin osaamattomuus.

Eihän tuon vanhuksen kommentissa osaamattomuutta valitettu vaan sitä että ruokatilaus, laskut ym vievät nekin aikaa juuri hitauden takia ja raskailta joskus tehdä.

Voivoi, mitäs sitten? Vanhana elämä nyt vain on hitaampaa ja raskaampaa. Pääasia on, että hommat saa hoidettua. Se, että laskun maksu tai ruokatilaus vie vähän enemmän aikaa ja energiaa, ei vielä tee siitä mitään kohtuutonta teknologista ongelmaa. Valittaminen ei muuta vanhuuden realiteetteja miksikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon ikäisten lapset on jostain syystä tosi itsekkäitä. Olen miettinyt tätä ennenkin, kun olen seuraillut 70-80-luvulla syntyneiden suhtautumista vanhempiinsa. Toki poikkeuksiakin on, jotkut huolehtivat paljonkin vanhemmistaan ja appivanhemmistaan. 70-luvun lopussa syntyneisiin ja 80-luvulla syntyneisiin mennessä alkaa näkymään naisissa ainakin sellainen minäminä-asenne. 
 

Boomerien ikäpolvi on aika kuuluisa siitä, että heidän lapsensa kulkivat avaimet kaulassa arkipäivät ja viettivät lomansa isovanhempien hoidossa. Arki pyöri vanhempien ehdoilla ja heidän menojensa mukaan. Lapsen tehtävä oli mukautua siihen. Boomerien vanhempien ikääntyessä tämä oli ensimmäinen sukupolvi, joka laittoi vanhempansa vanhainkotiin. Lapsenlapsia he näkivät, kun omilta menoiltaan ja matkoiltaan ehtivät. 70-80-luvulla syntyneet ovat tämän kasvatuksen tulos. Tämä on nyt yleistys, ja pahoittelen, jos joku tästä loukkaantuu sen takia.

Apn vanhemmat kuolivat suorilta jaloilta omassa kodissaan kumpikin 86 -vuotiaana.

Apn lapset eivät tuntiakaan ole olleet hoidossa kummassakaan mummolassa, yoista ei edes ollut.

Avain kaulassa kyllä olivat koulupäivän jälkeen

 Onneksi sulla kirjoittaja  on varaa hoitaa lapset täysi -ikäisiksi kotirouvana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuolla iällä pitäisi jo osata ? Ollut 80- vuotta aikaa harjoitella. Lapsilla on omat elämänsä, näin minut on kasvatettu, ei niin että pitää lähteä kesken työpäivän ihmettelemään auton huoltoa joka onnistuu huollossa ilman katsojiakin.

Ensin pitää valita huolto joka tekee juuri sitä hommaa ja automerkkiä, sopia aika, viedä auto, hakea auto.  

Pitäisiköhän siitä autosta vain luopua jos pito on vaikeaa? Taksit ja julkisetkin keksitty. 

Ap. Ei. Se on liikuntavammaiselle tärkeä elämisen laatua kohottava vaikka kallis ylläpidettävä. Vaikka taksia huoltopäivinä tarvitaankin.

Liikuntavammainen eläkeläinen saa kyllä Kela-taksikortin niin hoitokäyntejä, apteekkia kuin viriketoimintojakin varten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne palvelutkin on hoidettava, valittava tekijä, sovittava ajat, tehtävä netissä ruokakaupan tilaus, maksettava laskut ja huolehdittava.

Siinä ei auta toisen mummun kanssa kahvittelu.

Ehkä moni tajuaa kun ikä alkaa kahdeksalla.

Ajan varaaminen, ruokakaupan tilaus, laskun maksaminen ja palveluntarjoajan valitseminen ovat ihan tavallisia arjen perustaitoja. Verkkopankkeja on Suomessa käytetty jo vuodesta 1996, joten harjoitteluaikaa on ollut noin 30 vuotta. Jos netissä muutaman napin painaminen muuttuu yhtäkkiä ylivoimaiseksi teknologiahaasteeksi, ongelma ei ehkä enää ole teknologian hurjassa kehitysvauhdissa.

Kun olet 83, osaat ne mutta hitaammin, koet ne raskaaksi asiaksi, tarkot ennen painamista että varmasti oikein.

No voi kauhea, joutuu oikein katsomaan ennen kuin painaa nappia. Se ei edelleenkään tarkoita, että pitäisi olla joku IT-guru. Jos 83-vuotias osaa hoitaa asian itse, mutta tekee sen hitaammin ja tarkistaa ennen hyväksymistä, niin sehän nimenomaan todistaa, että homma onnistuu. Hitaus ei ole sama asia kuin osaamattomuus.

Eihän tuon vanhuksen kommentissa osaamattomuutta valitettu vaan sitä että ruokatilaus, laskut ym vievät nekin aikaa juuri hitauden takia ja raskailta joskus tehdä.

Voivoi, mitäs sitten? Vanhana elämä nyt vain on hitaampaa ja raskaampaa. Pääasia on, että hommat saa hoidettua. Se, että laskun maksu tai ruokatilaus vie vähän enemmän aikaa ja energiaa, ei vielä tee siitä mitään kohtuutonta teknologista ongelmaa. Valittaminen ei muuta vanhuuden realiteetteja miksikään.

Narisevia marttyyreja on vanhukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuolla iällä pitäisi jo osata ? Ollut 80- vuotta aikaa harjoitella. Lapsilla on omat elämänsä, näin minut on kasvatettu, ei niin että pitää lähteä kesken työpäivän ihmettelemään auton huoltoa joka onnistuu huollossa ilman katsojiakin.

Ensin pitää valita huolto joka tekee juuri sitä hommaa ja automerkkiä, sopia aika, viedä auto, hakea auto.  

Pitäisiköhän siitä autosta vain luopua jos pito on vaikeaa? Taksit ja julkisetkin keksitty. 

Ap. Ei. Se on liikuntavammaiselle tärkeä elämisen laatua kohottava vaikka kallis ylläpidettävä. Vaikka taksia huoltopäivinä tarvitaankin.

Liikuntavammainen eläkeläinen saa kyllä Kela-taksikortin niin hoitokäyntejä, apteekkia kuin viriketoimintojakin varten. 

En saanut edes invapysäköintilupaa kun lääkäriltä kysyin.  Saati nyt taksikortteja, heh.