Lue keskustelun säännöt.
Muita joilla luottamus- tai muita ongelmia parisuhteessa, mutta tässä iässä ei enää viitsi erotakaan?
18.08.2026 |
Sitä keskittyy vaan suhteen hyviin puoliin vaikka välillä huonot ahdistaakin. Pääasiassa kuitenkin ihan rauhallista tasaista elämää. En haikaile enää uutta suhdetta kuitenkaan ja nykyisestä suhteesta kuitenkin molemmat jollain tapaa hyötyy, plus tottumus. Niin miksipä tästä enää lähteä.
Kommentit (55)
Ei tuommoseen voi kukaan ulkopuolinen vastata. Kukin tuntee tilanteensa ja itsensä parhaiten. Kehottaisin kysymään siltä "epäluotettavalta" osapuolelta suoraan mitä ajattelisi jos erottaisiin, sillä tavalla ettei syytä mutta toteaa ettei ole onnellinen ja miettii eroa.
Usein erot tulevat miehille yllätyksenä, naisille eivät. Itse olen ottanut tavaksi puhua puolisolle suoraan kaikesta, olen huomannut että se herättää karhun talviunesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tuommoseen voi kukaan ulkopuolinen vastata. Kukin tuntee tilanteensa ja itsensä parhaiten. Kehottaisin kysymään siltä "epäluotettavalta" osapuolelta suoraan mitä ajattelisi jos erottaisiin, sillä tavalla ettei syytä mutta toteaa ettei ole onnellinen ja miettii eroa.
Usein erot tulevat miehille yllätyksenä, naisille eivät. Itse olen ottanut tavaksi puhua puolisolle suoraan kaikesta, olen huomannut että se herättää karhun talviunesta.
Ei tässä haettu ulkopuolisilta vastauksia, vaan kysyttiin samassa tilanteessa olevia. Vertaistueksi kutsuvat.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole itselle ajankohtaista, mutta en tiedä ketään vanhempana eronnutta, joka olisi katunut. Jätettykin on nykyään ikionnellinen kun pääsi eroon täysin epäluotettavasta puolisosta.
Jos kaikki on hyvin eikä ole pahoja riitoja ja pahaa oloa, mutta ei myöskään tunteiden paloa, niin silloin on hivenen ymmärrettävämpää, ettei tule eronneeksi. Mutta jos on koko ajan paha olla, niin.....
Jos nainen on epätyydyttävässä liitossa, se on tutkitusti terveydelle haitallista, kun taas miehelle huonokin avioliitto on parempi kuin elää vanhuus sinkkuna. Näin kertovat asiasta tehdyt tutkimukset. Syiksi on arveltu naisen hoivaavaa roolia ja miehen osalta sitä, että aviossa olevien elämäntavat ovat paremmat. Syövät kenties naisen kokkaamaa terveellisempää ruokaa, menevät tutkimuksiin ajoissa jne. Nainen taas huolehtii toisesta enemmän kuin itsestään.
Mistä pelko yksin elämiseen oikein tulee? Jos kyse on rahasta tai terveyssyistä, on se ymmärrettävää, mutta muuten ei. Miinuksen puolelle menee isosti.
En minä ainakaan pelkää yksin elämistä ollenkaan. Pärjäisin henkisesti ja taloudellisestikin oikein hyvin. Nytkin asun puolet ajasta yksin. Mutta pitkäaikaissairaana pärjään omakotitalossa paljon paremmin, kun on mies auttamassa raskaammissa talon töissä. Se merkitsee aika paljon.
Mies saa siis pettää pitkässä liitossa?
Vierailija kirjoitti:
Mies saa siis pettää pitkässä liitossa?
Ei tietenkään saa. Enkä tiedä pettääkö edes. Mutta valehtelee monesta asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitään järkeä. Edessä voisi olla onnelliset vuodet mutta te valitsette toisin.
Erosin 46-vuotiaana. Paras päätös. Uuteen suhteeseen en enää halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
SIIS MIKSI TE OOTTE TOLLASISSA SUHTEISSA? Jestas ettei ihmiset pärjää itekseen, raha on kaikki kaikessa, tai joku "turva". Tosi turva jos luottamus tuolla tasolla :D
Vierailija kirjoitti:
Niinhän siinä yleensä tahtoo käydä, että kaverisuhteeksi pitkä liitto( 30+), helposti kallistuu. Vanhana on hyvä, että on joku jakamassa murheet ym. ja jos se kaveri on tuttuakin tutumpi, on helpompaa vanheta. Syitä yhdessäolemiselle löytyy monia ja kun plussat ja miinukset laskee yhteen, niin ilmeisesti plussaa löytyy kuitenkin enemmän. Ärsyttää kuitenkin pitkien liittojen hehkutus mediassa, koska mitään reseptiä ei ole, jokainen tapaus on omanlaisensa.
Kuinka vanhana tämä vanha kaveriliitto sitten on jees? Tuntuu hullulta kun 50 vuotias puhuu ettei kannata enää erota, että on vanhana hyvä kun joku jakaa murheet. Ihan kuin elämä olis jo ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinhän siinä yleensä tahtoo käydä, että kaverisuhteeksi pitkä liitto( 30+), helposti kallistuu. Vanhana on hyvä, että on joku jakamassa murheet ym. ja jos se kaveri on tuttuakin tutumpi, on helpompaa vanheta. Syitä yhdessäolemiselle löytyy monia ja kun plussat ja miinukset laskee yhteen, niin ilmeisesti plussaa löytyy kuitenkin enemmän. Ärsyttää kuitenkin pitkien liittojen hehkutus mediassa, koska mitään reseptiä ei ole, jokainen tapaus on omanlaisensa.
Mitä muuta patisuhde sitten pitäisi olla?
Rakkautta ja onnellisuutta että vierellä on juuri se jonka haluaa siinä olevan. Aika onnettomia syitä on että "pitää olla JOKU" ja "talous on parempi" ja "juttukaveri kotona". Kuinka yksin ihmiset oikeasti on!!??
Vierailija kirjoitti:
Siis mistä te ihmiset oikeen puhutte? Ja minkä ikäisiä oikein olette, jos ei muka voi lähteä?
Sanoisin että ero ja terapiaa. Se on ihanaa olla yksin ja vapaa. Löytää uusia puolia ja asioita elämästä. Rakastukaa itseenne, se on kaikkein helpointa. Meillä on vain tämä yksi elämä, en heittäisi sitä hukkaan, edes 80-vuotiaana.
Olen samaa mieltä enkä tippaakaan ymmärrä ainakaan naisena miksi yksinolo olisi kamalaa. Nautin suunnattomasti, menen ja teen mitä lystää, näen ketä haluan tai olen näkemättä, kotona saan olla rauhassa tai kutsua kotiini ketä tahdon. IHANAA! Erikoisia nämä en voi lähteä. Kuinka riippuvaisia sitä oikein ollaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin missä iässä ei enää kannata erota? Oletko 100-vuotias?
Vierailija kirjoitti:
jos puoliso on ihan kiva ja elämä mallillaan, niin miksi pitäisi erota? Helpottuuko se arki eron myötä?
Luottamus ym. ongelmia, niin miten silloin on kiva ja elämä mallillaan????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mistä te ihmiset oikeen puhutte? Ja minkä ikäisiä oikein olette, jos ei muka voi lähteä?
Sanoisin että ero ja terapiaa. Se on ihanaa olla yksin ja vapaa. Löytää uusia puolia ja asioita elämästä. Rakastukaa itseenne, se on kaikkein helpointa. Meillä on vain tämä yksi elämä, en heittäisi sitä hukkaan, edes 80-vuotiaana.53 olen ja tottakai voisin lähteä, mutta en siinä nyt niin järkeäkään enää näe. Tilannehan olisi eri, jos sitä haikailisi uutta elämän rakkautta vielä, mutta kun ei ole tarvetta. Plussat voittaa miinukset.
Minä lähdin kun olin 51. En todellakaan haikaile rakkautta, mutta en myöskään kaverisuhdetta avoliittoon. On IHANAA ja vapauttavaa ollut olla yksin ja moni ystäväni on samassa tilanteessa. Ei kaikki halua uutta suhdetta kun lapsetkin tehty.
Vierailija kirjoitti:
Uuteen ihmiseen tutustuminen ja ns. tavoille oppiminen puolin sun toisin vie aikaa ja on vaivalloista puuhaa. Laiskana ihmisenä en jaksaisi vaivautua kuin pakon edessä eli leskenä eli kaikki otettu huomioon.
Siis en ihan ymmärrä MIKSI pitää tutustua uuteen ihmiseen ja oppia tavoille??? Ei kai mikään pakko ole olla jonkun kanssa, miten joku ei osaa olla yksin vaan on noin pakkomielteinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uuteen ihmiseen tutustuminen ja ns. tavoille oppiminen puolin sun toisin vie aikaa ja on vaivalloista puuhaa. Laiskana ihmisenä en jaksaisi vaivautua kuin pakon edessä eli leskenä eli kaikki otettu huomioon.
Miksi pitää aina väkisin hankkia uusi? Elää voi ihan itsenäisestikkin. Itse en ainakaan edes haaveile mistään miesriesasta.
Sama mulla!!! En ymmärrä tätä uuden "hankkimista", eikö ihmiset osaa nauttia omasta elämästä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mistä te ihmiset oikeen puhutte? Ja minkä ikäisiä oikein olette, jos ei muka voi lähteä?
Sanoisin että ero ja terapiaa. Se on ihanaa olla yksin ja vapaa. Löytää uusia puolia ja asioita elämästä. Rakastukaa itseenne, se on kaikkein helpointa. Meillä on vain tämä yksi elämä, en heittäisi sitä hukkaan, edes 80-vuotiaana.Taloudellinen tuki. Lapsi/lapset tai lemmikki( monesti aikuista ihmistä tärkeämpi)
Harvalla 50v on lapset siinä jamassa että heidän TAKIAAN pitäisi olla parisuhteessa, ei kai kukaan sentään lemmikin takia parisuhteeseen jää :D Taloudellinen asia on lähinnä säälittävä jos yhä viiskymppisenä on niin riippuvainen toisesta ettei ole varaa olla yksin.
Vierailija kirjoitti:
On meillä parisuhde, ei kaverisuhdetta. Vaikka ei luottamusta olekaan.
En kutsu kaveriksi henkilöä, joka pettää luottamukseni toistuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos puoliso on ihan kiva ja elämä mallillaan, niin miksi pitäisi erota? Helpottuuko se arki eron myötä?
Luottamus ym. ongelmia, niin miten silloin on kiva ja elämä mallillaan????
Niin se elämä vaan on ihmeellistä. Kaikkeen tottuu ja pitkässä suhteessa on syvää välittämistä kyllä ja mukavaa yhdessäoloa paljon. Hyödyt voittaa haitat, täydellistä suhdetta tai elämää ei ole. Olen kuitenkin oikein tyytyväinen elämääni tällä hetkellä.
Ei ole itselle ajankohtaista, mutta en tiedä ketään vanhempana eronnutta, joka olisi katunut. Jätettykin on nykyään ikionnellinen kun pääsi eroon täysin epäluotettavasta puolisosta.
Jos kaikki on hyvin eikä ole pahoja riitoja ja pahaa oloa, mutta ei myöskään tunteiden paloa, niin silloin on hivenen ymmärrettävämpää, ettei tule eronneeksi. Mutta jos on koko ajan paha olla, niin.....
Jos nainen on epätyydyttävässä liitossa, se on tutkitusti terveydelle haitallista, kun taas miehelle huonokin avioliitto on parempi kuin elää vanhuus sinkkuna. Näin kertovat asiasta tehdyt tutkimukset. Syiksi on arveltu naisen hoivaavaa roolia ja miehen osalta sitä, että aviossa olevien elämäntavat ovat paremmat. Syövät kenties naisen kokkaamaa terveellisempää ruokaa, menevät tutkimuksiin ajoissa jne. Nainen taas huolehtii toisesta enemmän kuin itsestään.
Mistä pelko yksin elämiseen oikein tulee? Jos kyse on rahasta tai terveyssyistä, on se ymmärrettävää, mutta muuten ei. Miinuksen puolelle menee isosti.