MIKSI kolmekymppinen tytär taantuu vanhempiensa luona käydessään murrosikäisen tasolle???

Jos hän kerran haluaa olla noin, niin kohdelkaa häntä sen mukaisesti. Huoneeseen arestiin kunnes on iloisempaa ilmettä tarjota.

Mä joudun asumaan tuollaisen tyttären kanssa toistaiseksi, etsii asuntoa. Sotkee, mitään ei siivoa, korkeintaan käy kaupassa, joskus töistä tullessani väsyneenä saan ryöpyn niskaani, arvostelee tapaani olla äiti. Toivon, että asunto löytyy pian. Minulla on psyykkisesti ja fyysisesti raskas työ, en jaksaisi tätä vapaa-ajallani. Sanonut olen nätisti ja vähemmän nätisti kotitöiden jakamisesta, mutta ei. Kunpa olisi vaikka joku pieni huone työpaikan lähellä ihan itselleni, rauhallinen soppi. Tältä joinakin päivinä tuntuu. 

Onko teillä kaksoset?

Tytär voi olla omassa kodissaan myrskynmerkkinä, älä ota yöksi. Pitäisikö hänen nukkua pitempään. Sano jos häiritsee hujan hajan olevat vaatteet tai tavarat, että mihin laittaa ne. Jos ei ole omaa kotia, hankkikaa se.

Millainen hänen murrosikänsä oli, saiko hän silloin murkkuilla? Mulla se vanhemmille kiukuttelu tuli yllättäen vasta yli parikymppisenä, kun ollessani murrosikäinen meillä oli perheessä monenlaista vaikeutta ja oli parempi olla taustalla hiljaa ja käyttäytyä hyvin. Kai se elämätön vaihe pitää jossakin vaiheessa elää.

Heittäisin pihalle. Ihan kirjaimellisesti.

Oletko kysynyt, että mikä sitä vaivaa? Vai onko aina ollut samanlainen?

Oisko peiliin katsomisen paikka. Miksi tytöstä on tullut tuollainen ja pojasta erilainen?

Olisiko poika nauttinut etuoikeuksista

Olen äitini kanssa tuollainen. Se johtuu siitä että kaikkialla muualla minä olen se aikuinen ja vastuussa aivan kaikesta ja ihan yksin yli uupumuksen. Kun mene kotiini, äitini luo se on ainoa ihminen kenen seurassa voin taantua lapseksi jälleen eikä minun tarvitse esittää jotain lehmänhermoista madonnaa jolla on ratkaisu kaikkeen ja kaikkiin maailman ongelmiin.

Olet saattanut hieman suosia poikalastasi.

Eli äitijuttuja.

Vierailija kirjoitti:

Oisko peiliin katsomisen paikka. Miksi tytöstä on tullut tuollainen ja pojasta erilainen?

Olisiko poika nauttinut etuoikeuksista

Koska sen poika on niin kuin muutkin miehet, passattava ja hoivattava kaikkialla ilman vastuuta mistään.

Jos olettaa vanhempiensa käyttäytyvän itseään kohtaan kuin aikuista kohtaan käyttäydytään, ei voi myöskään itse tuittuilla kuin keskenkasvuinen teini. Keskustelkaa asiasta. Voi olla että omassa köytöksessäsikin on muutettavaa tai sitten ei. Esim oma äitini huomautteli painosta jne, epäasiallista ketä tahansa aikuista ihmistä kohtaan, vaikka olisikin oma tytär. (Olen painoindeksin mukaan normaalipainoinen, äitini huomaa jo parin kilon muutokset mutta osaa nykyään pitää havaintonsa omana tietonaan).

Vierailija kirjoitti:

Olen äitini kanssa tuollainen. Se johtuu siitä että kaikkialla muualla minä olen se aikuinen ja vastuussa aivan kaikesta ja ihan yksin yli uupumuksen. Kun mene kotiini, äitini luo se on ainoa ihminen kenen seurassa voin taantua lapseksi jälleen eikä minun tarvitse esittää jotain lehmänhermoista madonnaa jolla on ratkaisu kaikkeen ja kaikkiin maailman ongelmiin.

Äitisi pitää olla se lehmänhermoinen Madonna? Ota myös hänet huomioon.

Mä olen 30v+ ja huomaan että oman äidin kanssa tunteet kuohahtaa helposti ja käyttäydyn kuin keskenkasvuinen. Varsinkin puhelimessa, kun ei tarvitse olla kasvotusten. Ajattelen että omalla kohdalla se johtuu siitä, nuorempana ei ollut tilaa ns. kiukutella, koska äiti itse oli niin ahdistunut ja kuormittunut ja heikko että minä päädyin kannattelijan ja kiltin tytön rooliin. Joskus jos roolista lipsui, syyllistettiin ja häpäistiin. Teininä kyllä kapinoin ja siihen reagoitiin mitätöimällä ja ohittamalla. Kai minussa edelleen on pieni tyttö joka haluaisi kirkua äidille ja odottaa että äiti ymmärtäisi ja hyväksyisi. Tai edes näkisi, että minulla on tunteita ja niillä on väliä.

Muille olen ulospäin joustava ja kiltti, mutta sisimmässäni hyvin usein ärtynyt ja vihainen, ja kaipaan läheisimmiltä kavereilta validointia sille että saan olla vihainen koska x ja että on normaalia että harmittaa koska y. Joskus vasta sitten pystyn päästämään tunteesta irti. Ja kyllä, ihan oma kasvunpaikka, omat tunteet, oma käytös, joista itse pitää aikuisena ottaa vastuu. Mutta jotenkin en jaksa ihan hirveästi potea huonoa omaatuntoa siitä jos en enää jaksa olla äidille aina niin kiltti ja helppo, jotta hän pysyisi kasassa. Pyrin kyllä asiallisuuteen, vaihtelevalla menestyksellä.

Huonoa kohtelua ei tarvitse sietää kenenkään. Ei aloittajankaan.

Vierailija kirjoitti:

Oisko peiliin katsomisen paikka. Miksi tytöstä on tullut tuollainen ja pojasta erilainen?

Olisiko poika nauttinut etuoikeuksista

Tai sitten ihmiset nyt ovat eriluonteisia sukulaisuudesta riippumatta.

Tuon ikäisellä tytölle pitäisi olla jo oma perhe, sitä se kipuilee. Luonnon tapa kertoa asia.

Näin se taitaa mennä että että mamma passaa pojalle voikkulit ja kaakaon eteen ja pesee pyykit ja on aina niin mukavaa ja seesteistä että.

Kelle muullekaan kuin äidilleen voi näyttää huonotkin tunteensa? Mä huomaan välillä taantuvani murkkuikäiseksi äitini seurassa ja ollaan äidin kanssa naurettukin sitä, että kelle muullekaan voisin kiukutella. Äiti osuu sydämessä liian lähelle ja saa kaikki tunteet pintaan. Onneksi äiti on vahvaa tekoa ja kestää mua yli kolmekymppistä. Sanoo kyllä mulle suoraan ja käskee lopettamaan aina kun alkaa menee yli. Mäkin aina pahoittelen käytöstäni jälkikäteen.

Eli tyttärellä on kuitenkin omakin kotinsa, jossa asuu vakituisesti? Sinun luonasi käydessään käyttäytyy kuten teini. Ilmeisesti välimatkaa on, kun hän kerran viettää luonasi pidempiäkin aikoja, ja ehtii sotkea paikat ja kiukutella aamuisin?

Ei sinun omassa kodissasi pidä varoa sanojasi, saati kävellä munankuorilla. Tyttäresi on jo sen ikäinen, että hänelle voi myös sanoa napakasti huonosta käytöksestä. Saattaahan olla, että tytär on ollut pienestä asti veljensä varjossa, ja katkerana etsii nyt tarkoituksella syytä konfliktille, kun ei kehtaa aloittaa ns. tyhjästä. Etäisyyttäkään hän ei voi ottaa, koska silloin menisi tilaisuus tasata tilit, jos näin raadollisesti ajattelee. Jos kilahdat, häneltä voi tulla syytösten ryöppy, kuinka sinä aina, ja sinä et koskaan. On vain ajan kysymys, milloin se tapahtuu. 

Vierailija kirjoitti:

Olet saattanut hieman suosia poikalastasi.

Eli äitijuttuja.

Näin meilläkin. Veljeni hyväntuulinen mammanpoika, joka aina äidin kanssa samaa mieltä, minua taas äidin käytös ärsyttää. En kuitenkaan kiukuttele kuin pikkulapsi, mutta en pelkää sanoa mielipidettäni.