Lue keskustelun säännöt.
Muita joilla luottamus- tai muita ongelmia parisuhteessa, mutta tässä iässä ei enää viitsi erotakaan?
18.08.2026 |
Sitä keskittyy vaan suhteen hyviin puoliin vaikka välillä huonot ahdistaakin. Pääasiassa kuitenkin ihan rauhallista tasaista elämää. En haikaile enää uutta suhdetta kuitenkaan ja nykyisestä suhteesta kuitenkin molemmat jollain tapaa hyötyy, plus tottumus. Niin miksipä tästä enää lähteä.
Kommentit (55)
Noh, puoliso jätti kertomatta edellisistä suhteistaan. Tässä oltu yhdessä plus kakskytvuotta. Miten voi luottaa, jos ei tunne sittenkään toista. Mitä muuta hän salailee. Tullu ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi luottaa en. Niin kauan valehdellut asioista, lähinnä naisiin liittyen, etten koskaan enää luota hänen sanoihinsa ollenkaan. En tiedä onko pettänyt ihan sängyssä asti, mutta ainakin kovaa kiinnostusta, kosketuksia, nojailuja, sylissä olemista. Ihan omin silmin siis olen nähnyt. Minulle tuollainen ei missään nimessä olisi ollut sallittua.
Olisi pitänyt lähteä jo kauan sitten, enkä tajua miksen saanut sitä tehtyä, en todellakaan.
Nyt kuitenkin jo koen olevan myöhäistä.
Niinhän siinä yleensä tahtoo käydä, että kaverisuhteeksi pitkä liitto( 30+), helposti kallistuu. Vanhana on hyvä, että on joku jakamassa murheet ym. ja jos se kaveri on tuttuakin tutumpi, on helpompaa vanheta. Syitä yhdessäolemiselle löytyy monia ja kun plussat ja miinukset laskee yhteen, niin ilmeisesti plussaa löytyy kuitenkin enemmän. Ärsyttää kuitenkin pitkien liittojen hehkutus mediassa, koska mitään reseptiä ei ole, jokainen tapaus on omanlaisensa.
Vierailija kirjoitti:
En voi luottaa en. Niin kauan valehdellut asioista, lähinnä naisiin liittyen, etten koskaan enää luota hänen sanoihinsa ollenkaan. En tiedä onko pettänyt ihan sängyssä asti, mutta ainakin kovaa kiinnostusta, kosketuksia, nojailuja, sylissä olemista. Ihan omin silmin siis olen nähnyt. Minulle tuollainen ei missään nimessä olisi ollut sallittua.
Olisi pitänyt lähteä jo kauan sitten, enkä tajua miksen saanut sitä tehtyä, en todellakaan.
Nyt kuitenkin jo koen olevan myöhäistä.
Miksi olisi liian myöhäistä? Jos sinua on petetty, voit alkaa elää omaa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Niinhän siinä yleensä tahtoo käydä, että kaverisuhteeksi pitkä liitto( 30+), helposti kallistuu. Vanhana on hyvä, että on joku jakamassa murheet ym. ja jos se kaveri on tuttuakin tutumpi, on helpompaa vanheta. Syitä yhdessäolemiselle löytyy monia ja kun plussat ja miinukset laskee yhteen, niin ilmeisesti plussaa löytyy kuitenkin enemmän. Ärsyttää kuitenkin pitkien liittojen hehkutus mediassa, koska mitään reseptiä ei ole, jokainen tapaus on omanlaisensa.
Mitä muuta patisuhde sitten pitäisi olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On meillä parisuhde, ei kaverisuhdetta. Vaikka ei luottamusta olekaan.
Siis mistä te ihmiset oikeen puhutte? Ja minkä ikäisiä oikein olette, jos ei muka voi lähteä?
Sanoisin että ero ja terapiaa. Se on ihanaa olla yksin ja vapaa. Löytää uusia puolia ja asioita elämästä. Rakastukaa itseenne, se on kaikkein helpointa. Meillä on vain tämä yksi elämä, en heittäisi sitä hukkaan, edes 80-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos puoliso on ihan kiva ja elämä mallillaan, niin miksi pitäisi erota? Helpottuuko se arki eron myötä?
Vierailija kirjoitti:
jos puoliso on ihan kiva ja elämä mallillaan, niin miksi pitäisi erota? Helpottuuko se arki eron myötä?
Puolisoon ei voi luottaa ja välillä ahdistaa = ihan kiva ja elämä mallillaan? Seeeelvä. On kyllä ihmisillä rimat alhaalla, sanoisin että olemattomat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis mistä te ihmiset oikeen puhutte? Ja minkä ikäisiä oikein olette, jos ei muka voi lähteä?
Sanoisin että ero ja terapiaa. Se on ihanaa olla yksin ja vapaa. Löytää uusia puolia ja asioita elämästä. Rakastukaa itseenne, se on kaikkein helpointa. Meillä on vain tämä yksi elämä, en heittäisi sitä hukkaan, edes 80-vuotiaana.
53 olen ja tottakai voisin lähteä, mutta en siinä nyt niin järkeäkään enää näe. Tilannehan olisi eri, jos sitä haikailisi uutta elämän rakkautta vielä, mutta kun ei ole tarvetta. Plussat voittaa miinukset.
Juuri näin että kyllä ne positiiviset asiat huomioi ja niillä kestää negatiiviset asiat. Elämä ja yksikään suhde ei ole täydellisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla bi-mies ja luultavasti grindr.ssä on. En jaksa enää olla kiinnostunut, kirjoitelkoot fantasioitaan, jos sikseen. Sanoo ettei ole, mutta kun vielä jaksoin narauttaa niin usein sieltä löytyi.
Hyi vttu
Uuteen ihmiseen tutustuminen ja ns. tavoille oppiminen puolin sun toisin vie aikaa ja on vaivalloista puuhaa. Laiskana ihmisenä en jaksaisi vaivautua kuin pakon edessä eli leskenä eli kaikki otettu huomioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mistä te ihmiset oikeen puhutte? Ja minkä ikäisiä oikein olette, jos ei muka voi lähteä?
Sanoisin että ero ja terapiaa. Se on ihanaa olla yksin ja vapaa. Löytää uusia puolia ja asioita elämästä. Rakastukaa itseenne, se on kaikkein helpointa. Meillä on vain tämä yksi elämä, en heittäisi sitä hukkaan, edes 80-vuotiaana.53 olen ja tottakai voisin lähteä, mutta en siinä nyt niin järkeäkään enää näe. Tilannehan olisi eri, jos sitä haikailisi uutta elämän rakkautta vielä, mutta kun ei ole tarvetta. Plussat voittaa miinukset.
Mitä V..ttua. Itse jätin täysin narsistin miehen 52 vuotiaana ja hullu olisin ollut, jos olisin jäänyt kuuntelemaan hänen huutoaan; kuinka tämän ikäisenä ei kannata enää erota. Sitä aivopesua hoki aina kun tilanne kärjistyi hänelle tukalaksi (lähes viikoittain). Totta hlv..tissä kannattaa erota. Nyt 3.5 vuotta ihanaa ja täysin muuttunutta elämää.
Vierailija kirjoitti:
Uuteen ihmiseen tutustuminen ja ns. tavoille oppiminen puolin sun toisin vie aikaa ja on vaivalloista puuhaa. Laiskana ihmisenä en jaksaisi vaivautua kuin pakon edessä eli leskenä eli kaikki otettu huomioon.
Miksi pitää aina väkisin hankkia uusi? Elää voi ihan itsenäisestikkin. Itse en ainakaan edes haaveile mistään miesriesasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mistä te ihmiset oikeen puhutte? Ja minkä ikäisiä oikein olette, jos ei muka voi lähteä?
Sanoisin että ero ja terapiaa. Se on ihanaa olla yksin ja vapaa. Löytää uusia puolia ja asioita elämästä. Rakastukaa itseenne, se on kaikkein helpointa. Meillä on vain tämä yksi elämä, en heittäisi sitä hukkaan, edes 80-vuotiaana.53 olen ja tottakai voisin lähteä, mutta en siinä nyt niin järkeäkään enää näe. Tilannehan olisi eri, jos sitä haikailisi uutta elämän rakkautta vielä, mutta kun ei ole tarvetta. Plussat voittaa miinukset.
Mitä V..ttua. Itse jätin täysin narsistin miehen 52 vuotiaana ja hullu olisin ollut, jos olisin jäänyt kuuntelemaan hänen huutoaan; kuinka tämän ikäisenä ei kannata enää erota. Sitä aivopesua hoki aina kun tilanne kärjistyi hänelle tukalaksi (lähes viikoittain). Totta hlv..tissä kannattaa erota. Nyt 3.5 vuotta ihanaa ja täysin muuttunutta elämää.
Totta heIvetissä kannattaa erota jos haluaa. Jos ei halua, niin eihän se nyt mikään pakko ole 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mistä te ihmiset oikeen puhutte? Ja minkä ikäisiä oikein olette, jos ei muka voi lähteä?
Sanoisin että ero ja terapiaa. Se on ihanaa olla yksin ja vapaa. Löytää uusia puolia ja asioita elämästä. Rakastukaa itseenne, se on kaikkein helpointa. Meillä on vain tämä yksi elämä, en heittäisi sitä hukkaan, edes 80-vuotiaana.53 olen ja tottakai voisin lähteä, mutta en siinä nyt niin järkeäkään enää näe. Tilannehan olisi eri, jos sitä haikailisi uutta elämän rakkautta vielä, mutta kun ei ole tarvetta. Plussat voittaa miinukset.
Mitä V..ttua. Itse jätin täysin narsistin miehen 52 vuotiaana ja hullu olisin ollut, jos olisin jäänyt kuuntelemaan hänen huutoaan; kuinka tämän ikäisenä ei kannata enää erota. Sitä aivopesua hoki aina kun tilanne kärjistyi hänelle tukalaksi (lähes viikoittain). Totta hlv..tissä kannattaa erota. Nyt 3.5 vuotta ihanaa ja täysin muuttunutta elämää.
Totta heIvetissä kannattaa erota jos haluaa. Jos ei halua, niin eihän se nyt mikään pakko ole 😂
Tämä tässä on ketjun aiheenakin. Henkilöt, jotka eivät katso tarpeelliseksi enää erota, vaikka suhde ei yleisellä tasolla olisikaan hyvä.
Niin, mikä sinun mielestäsi on se "ikä" kun ei viitsi erota? Minä erosin 57 vuotiaana, kun selvisi että mieheni huiteli muitten naisten kanssa. Voi kun olisin tajunnut tämän aikaisemmin, elämä valui ihan hukkaan huonossa parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Siis mistä te ihmiset oikeen puhutte? Ja minkä ikäisiä oikein olette, jos ei muka voi lähteä?
Sanoisin että ero ja terapiaa. Se on ihanaa olla yksin ja vapaa. Löytää uusia puolia ja asioita elämästä. Rakastukaa itseenne, se on kaikkein helpointa. Meillä on vain tämä yksi elämä, en heittäisi sitä hukkaan, edes 80-vuotiaana.
Taloudellinen tuki. Lapsi/lapset tai lemmikki( monesti aikuista ihmistä tärkeämpi)
Mulla bi-mies ja luultavasti grindr.ssä on. En jaksa enää olla kiinnostunut, kirjoitelkoot fantasioitaan, jos sikseen. Sanoo ettei ole, mutta kun vielä jaksoin narauttaa niin usein sieltä löytyi.