Lue keskustelun säännöt.
Muita joilla luottamus- tai muita ongelmia parisuhteessa, mutta tässä iässä ei enää viitsi erotakaan?
18.08.2026 |
Sitä keskittyy vaan suhteen hyviin puoliin vaikka välillä huonot ahdistaakin. Pääasiassa kuitenkin ihan rauhallista tasaista elämää. En haikaile enää uutta suhdetta kuitenkaan ja nykyisestä suhteesta kuitenkin molemmat jollain tapaa hyötyy, plus tottumus. Niin miksipä tästä enää lähteä.
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mistä te ihmiset oikeen puhutte? Ja minkä ikäisiä oikein olette, jos ei muka voi lähteä?
Sanoisin että ero ja terapiaa. Se on ihanaa olla yksin ja vapaa. Löytää uusia puolia ja asioita elämästä. Rakastukaa itseenne, se on kaikkein helpointa. Meillä on vain tämä yksi elämä, en heittäisi sitä hukkaan, edes 80-vuotiaana.Taloudellinen tuki. Lapsi/lapset tai lemmikki( monesti aikuista ihmistä tärkeämpi)
Harvalla 50v on lapset siinä jamassa että heidän TAKIAAN pitäisi olla parisuhteessa, ei kai kukaan sentään lemmikin takia parisuhteeseen jää :D Taloudellinen asia on lähinnä säälittävä jos yhä viiskymppisenä on niin riippuvainen toisesta ettei ole varaa olla yksin.
Tiedän tapauksen jossa nainen ei voinut erota miehestään, koska olisi joutunut samalla luopumaan koirasta.
😂😭
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noh, puoliso jätti kertomatta edellisistä suhteistaan. Tässä oltu yhdessä plus kakskytvuotta. Miten voi luottaa, jos ei tunne sittenkään toista. Mitä muuta hän salailee. Tullu ystäviä.
Miten ne mihinkään liittyy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mistä te ihmiset oikeen puhutte? Ja minkä ikäisiä oikein olette, jos ei muka voi lähteä?
Sanoisin että ero ja terapiaa. Se on ihanaa olla yksin ja vapaa. Löytää uusia puolia ja asioita elämästä. Rakastukaa itseenne, se on kaikkein helpointa. Meillä on vain tämä yksi elämä, en heittäisi sitä hukkaan, edes 80-vuotiaana.53 olen ja tottakai voisin lähteä, mutta en siinä nyt niin järkeäkään enää näe. Tilannehan olisi eri, jos sitä haikailisi uutta elämän rakkautta vielä, mutta kun ei ole tarvetta. Plussat voittaa miinukset.
Enää?
Voit elää vielä sellaiset 35 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mistä te ihmiset oikeen puhutte? Ja minkä ikäisiä oikein olette, jos ei muka voi lähteä?
Sanoisin että ero ja terapiaa. Se on ihanaa olla yksin ja vapaa. Löytää uusia puolia ja asioita elämästä. Rakastukaa itseenne, se on kaikkein helpointa. Meillä on vain tämä yksi elämä, en heittäisi sitä hukkaan, edes 80-vuotiaana.Taloudellinen tuki. Lapsi/lapset tai lemmikki( monesti aikuista ihmistä tärkeämpi)
Harvalla 50v on lapset siinä jamassa että heidän TAKIAAN pitäisi olla parisuhteessa, ei kai kukaan sentään lemmikin takia parisuhteeseen jää :D Taloudellinen asia on lähinnä säälittävä jos yhä viiskymppisenä on niin riippuvainen toisesta ettei ole varaa olla yksin.
Tiedän tapauksen jossa nainen ei voinut erota miehestään, koska olisi joutunut samalla luopumaan koirasta.
Ja se koira elää yhtä kauan kuin ihmiset?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mistä te ihmiset oikeen puhutte? Ja minkä ikäisiä oikein olette, jos ei muka voi lähteä?
Sanoisin että ero ja terapiaa. Se on ihanaa olla yksin ja vapaa. Löytää uusia puolia ja asioita elämästä. Rakastukaa itseenne, se on kaikkein helpointa. Meillä on vain tämä yksi elämä, en heittäisi sitä hukkaan, edes 80-vuotiaana.53 olen ja tottakai voisin lähteä, mutta en siinä nyt niin järkeäkään enää näe. Tilannehan olisi eri, jos sitä haikailisi uutta elämän rakkautta vielä, mutta kun ei ole tarvetta. Plussat voittaa miinukset.
Enää?
Voit elää vielä sellaiset 35 vuotta.
Niin. En tarkoita "enää" ikäni puolesta, vaan tämän parisuhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsittämätöntä ajattelua. Viisikymppinen on parhaassa iässä!
Asia ei ole ajankohtainen mutta olen joskus miettinyt etten voisi erota, koska minun rakkaimmat läheiseni ovat puolison sukulaisia. Heistä on tullut kuin omia siskoja ja vanhemmat. Jos eroaisimme, se väkisinkin vaikuttaisi ja todennäköisesti välit katkeaisi ja en kestäisi sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En voi luottaa en. Niin kauan valehdellut asioista, lähinnä naisiin liittyen, etten koskaan enää luota hänen sanoihinsa ollenkaan. En tiedä onko pettänyt ihan sängyssä asti, mutta ainakin kovaa kiinnostusta, kosketuksia, nojailuja, sylissä olemista. Ihan omin silmin siis olen nähnyt. Minulle tuollainen ei missään nimessä olisi ollut sallittua.
Olisi pitänyt lähteä jo kauan sitten, enkä tajua miksen saanut sitä tehtyä, en todellakaan.
Nyt kuitenkin jo koen olevan myöhäistä.
Miksi? Sama kysymys kaikille muillekin: miksi on liian myöhäistä? Oletteko kaikki lähemmäs 90-vuotiaita toinen jalka haudassa?
Toki ymmärrän, jos ihminen valitsee materian hyvän parisuhteen sijaan. Se on ihan normaalia myös, vaikkakin kertoo arvomaailmasta. Toisaalta osa myös alistuu miehen huonoon käytökseen saadakseen pitää statuksen, sosiaaliset piirit, pysyä perheenä jne. Osa sulkee silmänsä ja valitsee olla ympäriinsä don juanina elelevän miehen vaimo. Valinta sekin. Mutta ikään tai myöhässä olemiseen ei kannata vedota ennenkuin on vaipoissa.
Vierailija kirjoitti:
Asia ei ole ajankohtainen mutta olen joskus miettinyt etten voisi erota, koska minun rakkaimmat läheiseni ovat puolison sukulaisia. Heistä on tullut kuin omia siskoja ja vanhemmat. Jos eroaisimme, se väkisinkin vaikuttaisi ja todennäköisesti välit katkeaisi ja en kestäisi sitä.
Tuskin katkeaisi jos olette aidosti ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tuommoseen voi kukaan ulkopuolinen vastata. Kukin tuntee tilanteensa ja itsensä parhaiten. Kehottaisin kysymään siltä "epäluotettavalta" osapuolelta suoraan mitä ajattelisi jos erottaisiin, sillä tavalla ettei syytä mutta toteaa ettei ole onnellinen ja miettii eroa.
Usein erot tulevat miehille yllätyksenä, naisille eivät. Itse olen ottanut tavaksi puhua puolisolle suoraan kaikesta, olen huomannut että se herättää karhun talviunesta.
Arvaapa miksi tulevat yllätyksenä? Tulevat sellaisille miehille, jotka sinnikkäästi kieltäytyvät ottamasta vastaan palautetta tai puolison toiveita ja ajatuksia. Ehkä jopa tykkäävät kun saavat päihittää puolison tilanteessa, jossa hän yrittää kertoa ettei kaikki ole hyvin. sinä olet onnekas, jos mies suostuu kuuntelemaan ja ottamaan puheesi vastaan. Ehkä jopa keskustelemaan!
On iso määrä etenkin vanhempien ikäluokkien miehiä, jotka eivät vain ymmärrä mistä parisuhteessa on kyse: se on vapaaehtoinen. Jos haluaa toisen haluavan olla suhteessa, hänen on myös oltava onnellinen. Kun sinnikäs kieltäminen ja kuurous ovat estäneet varoitukset, ero on aina suunnaton yllätys ja järkytys.
Säälittävää olla viiskumppisenä taloudellisesti riippuvainen? Sen ikäisenähän onkin helppoa löytää uusi työpaikka vai? Säälittävää, jos on vaikkapa ollut niin toksisessa suhteessa , että siinä on työpaikkakin mennyt alta ? Kas, kun ei suorastaan naurettavaa. Tuollaista voi sanoa vain ihminen, joka ei ole k.o. tilanteessa koskaan joutunut olemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi luottaa en. Niin kauan valehdellut asioista, lähinnä naisiin liittyen, etten koskaan enää luota hänen sanoihinsa ollenkaan. En tiedä onko pettänyt ihan sängyssä asti, mutta ainakin kovaa kiinnostusta, kosketuksia, nojailuja, sylissä olemista. Ihan omin silmin siis olen nähnyt. Minulle tuollainen ei missään nimessä olisi ollut sallittua.
Olisi pitänyt lähteä jo kauan sitten, enkä tajua miksen saanut sitä tehtyä, en todellakaan.
Nyt kuitenkin jo koen olevan myöhäistä.
Miksi? Sama kysymys kaikille muillekin: miksi on liian myöhäistä? Oletteko kaikki lähemmäs 90-vuotiaita toinen jalka haudassa?
Toki ymmärrän, jos ihminen valitsee materian hyvän parisuhteen sijaan. Se on ihan normaalia myös, vaikkakin kertoo arvomaailmasta. Toisaalta osa myös alistuu miehen huonoon käytökseen saadakseen pitää statuksen, sosiaaliset piirit, pysyä perheenä jne. Osa sulkee silmänsä ja valitsee olla ympäriinsä don juanina elelevän miehen vaimo. Valinta sekin. Mutta ikään tai myöhässä olemiseen ei kannata vedota ennenkuin on vaipoissa.
"Toki ymmärrän, jos ihminen valitsee materian hyvän parisuhteen sijaan."
Ensinnäkin, kuka on sanonut valitsevansa materian? Toisekseen, sinäkö sellaiselle ihmiselle annat tai lupaat hyvän parisuhteen toiseksi vaihtoehdoksi, vai miten tuo valinta käytännössä tehdään?? 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia ei ole ajankohtainen mutta olen joskus miettinyt etten voisi erota, koska minun rakkaimmat läheiseni ovat puolison sukulaisia. Heistä on tullut kuin omia siskoja ja vanhemmat. Jos eroaisimme, se väkisinkin vaikuttaisi ja todennäköisesti välit katkeaisi ja en kestäisi sitä.
Tuskin katkeaisi jos olette aidosti ystäviä.
Harva vanhempi tai sisaruskaan jatkaa yhteydenpitoa aikuisen lapsensa puolisoon eron jälkeen, vaikka olisi kuinka tärkeä. Kyllä se oma lapsi menee näissä edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun miehen kans on hyvä olla, vaikka ollaankin köyhiä. Mitään rikkautta ei ole, mutta rakkautta ja huolenpitoa. Ehkä tämä on sitten sitä ystävyyttä. En usko että löytäisin parempaa miestä, enkä yksinkään haluaisi olla. Jotkut niin kehuu pärjäävänsä yksin. Olen ollut 30 v.saman puolison kanssa. Helppohan se on sanoa että ota ero. Miksi? Ei mikään suhde ole täydellinen. Ja varmasti se yksinäisyys alkaisi sylettämään jossakin vaiheessa. Jotkut kaipaa niin vapautta. Eihän hyvä suhde ole mikään vankila. Jos kokee olevansa vankilassa niin silloin on parempi lähteä. Mieheni sanoi: ikkunoissa ei ole kaltereita. Jos haluat vapautta niin tervemenoa. Mutta en halunnut. Minusta on hyvä näin. Jotkut ovat kateellisia meille, yllätys yllätys, sinkut. Tai sellaiset, joilla ei mene kovinkaan hyvin puolisonsa kanssa.
Tiedän tapauksen jossa nainen ei voinut erota miehestään, koska olisi joutunut samalla luopumaan koirasta.