G: Paljonko tienaa " hyvätuloinen" ?

Mieleeni on iskostunut sanonta: ei ne suuret tulot vaan pienet menot.



Täällä kaksi akateemista pärjää ihan hyvin omassa asunnossaan pääkaupunkiseudulla kahden lapsen kanssa käytössään 2600¿ netto / kk. TAi siis nuo oli tulot ennen hoitovapaa. Hoitovapaallahan tulot ei tunnetusti ainakaan lisäänny.



Siis pärjätään ihan hyvin, ei tartte ihan kaikessa pihistellä. Mökkiä tai ulkomaanmatkoja ei ole, olisi kyllä jos tulot olisi isommat, mutta niinhän se on, että sillä on pärjättävä mitä saa.

että asialle pitäisi tehdä jotain. Eihän siinä voi olla mitään tolkkua että esim 100 euron hammaslääkärilaskusta saa noin 13 euroa korvausta - wow! (esimerkki ei siis ollut prikuulleen oikea, mutta sinne päin).

qvasi:

Ja toisaalta vaikka minäkin käytän yksityisiä terveyspalveluita niin niitäkin tukee Suomen valtio ja kela eikä niitä itse makseta kokonaan. En halua missään nimessä hyökätä täällä ketään vastaan, mutta ainakin minun ystävä ja perhepiirissä kuulee usein sitä, että hyvätuloiset maksavat kaiken itse. Ikäänkuin heidän verovaroillaan maksettaisiin kaikkien loisien etuudet ;)

Pistänpä minäkin lusikani tähän soppaan.



Tässä tuntuu unohtuvan tyystin se, että eihän se ole keneltäkään pois, jos joku toinen tienaa enemmän kuin itse. Tämä on kai vaan tämä suomalainen luonne, että jos itsellä ei ole niin ei toisillakaan saa olla, sen sijaan että mietittäisiin miten itsellekin saisi...



Itsekin lukeudun varmaan noihin hyvätuloisiin, mutta töitä sen eteen on saanut todellakin tehdä ja pitää tehdä koko ajan. Vähemmälläkin varmasti tulisi toimeen, mutta nämä ovat itse kunkin valintoja mihin haluaa panostaa ja kuinka paljon.

Emme silti ole rikkaita, ei ole suvun rahaa eikä perintöjä - ei ole kertynyt omaisuutta. Talo on ja siitä rutkasti lainaa.

Oletan siis, että tällä palstalla keskustelijat on suurimmaksi osaksi naisia. Miehet, ainakin meidän kaveripiirissä, juttelevat ja vertailevat palkkojaan saunareissuilla. Ja välillä joku innostuu pyytämään lisää palkkaa tällaisen myötä. Naiset usein (eli ei toki kaikki) välttevät aihetta ja ansiokkaampaa on pärjätä vähällä kuin tienata enemmän. Ja eipä niitä palkankorotuksia tai uusia tehtäviä sitten pyydetä eikä anneta.



Meidän perhe on hyvätuloinen, kun minäkin käyn töissä. ap:n kysymykseen vastatakseni 5000/kk on keskituloinen ja siinä 6000-7000e on minun mielestäni hyvätuloisen perheen raja. Olen yksinhuoltajaäidin lapsi, joten lapsuudessani olen tottunut rahattomuuteen. Opiskeluaika meni jo helposti (muutkin oli huonotuloisia) ja sen jälkeen ei ole tullut mieleenkään valittaa tuloista. Tällä hetkellä meidän tulot ja menot on omia ratkaisuja ja niihin voi vaikuttaa, enkä edes kehtaisi valittaa esimerkiksi äidilleni meidän suurta asuntolainaa. Lapsille minusta on ihan tervettä opettaa, ettei kaikkea vaan osteta kun ei ole rahaa.

että miten muka suurituloisilla on suuret menot.



Tuloja voi vertailla ihan puhtaasti sen mukaan, miten paljon kullakin perheellä jää kuussa käteen, eli siis nettotuloja. Jos meillä on perhe 1, joka tienaa 2000, perhe 2, joka tienaa 5000 ja perhe 3, joka tienaa 7000 kuussa käteen, jää perheelle 3 5000 euroa enemmän hassattavaa kuussa verrattuna perheeseen 1. Ja jos oletetaan, että tuolla parilla tonnillakin on asuttava, liikuttava, pukeuduttava ja syötävä, on perheellä 3 mahdollisuus käyttää näihin perusjuttuihin tuo ekstra 5000 tai sitten vaikka matkusteluun, sijoittamiseen tai mihin ikinä. Jos perhe haluaa ison talon, se on sen perheen valinta.



Jos ajattelee, että palkankorotuksen jälkeen on jotenkin vähän fiinimpi ja tarvitsee hienomman asunnon, hienomman auton ja hienommat vaatteet, on se yksilön oma valinta, ei välttämätön pakko.



Mutta johonkinhan se raha pitää pistää, ei täältä mitään mukaansa saa. Eli jos onnistuu hommaamaan hyväpalkkaisen työpaikan, saa sitä rahaa minun puolestani käyttääkin. Jos jollain on tarve kovasti näyttää menestymistään ulkoisin merkein, niin siitä vaan. Minä en tosin kyllä erota, maksaako laukku kympin vai tonnin, mutta ehkä se on selvää muille samanlaisille :)

Hyvätuloinen kahden palkansaajan perhe tienaa yli 6 000¿/kk netto. Eikös keskituloinen tienaa n. 2500 ¿, miehet hieman enemmän ja naiset vähemmän.



Ja kun aiheena ovat tarvikkeet ja vaatteet, niin:lasten myötä olen oppinut huomattavasti kulutusrajoitteisemmaksi - ihan pakon edessäkin, kun olen ollut vuorotellen äitiyslomalla ja hoitovapaalla kahdesta lapsesta. Shoppailussa nykyisin (kun rahaa on vähemmän kuin ennen lapsia) mielihyvää tuovat täsmäostokset, eli harkitsen ostokseni tarkkaan.

Siis mielestäni hyvätuloinen perhe tienaa BRUTTONA sen yli 6 000¿.



Ja olen hieman eri mieltä, että älykkyydestä ja lahjakkuudesta väistämättä seuraa hyvät tulot. Ammatinvalinnassa vaikuttavat monet muutkin tekijät kuin palkkaus; esimerkiksi tutkijan työssä pitää olla älykäs, analyyttinen ja vähintään maisterin tutkinto takataskussa, silti työn vaativuuteen nähden monet tutkijat ovat alipalkattuja. Ts.kaikki eivät tee ammatinvalintaa ainoastaan taloudellisiin arvoihin perustuen.

saan koulutuksensa puitteissa mahdollisuus tehdä muutakin kuin toimia tutkijana eli ei ole noin mustavalkoista.



Samoin kun usein esimerkkinä käytetään hoitoalan huonoa palkkausta, josta olen aivan samaa mieltä kyllä, mutta ihmettelen miksi niin harva esim. sairaanhoitaja tai terveydenhoitaja myy osaamistaan suoraan kuluttajille? Luulisi, että varsinkin suurissa kaupungeissa olisi kysyntää myös yksityisille kotisairaanhoito/vanhustenhoitopalveluille. Lisäksi tuon tyyppiseen yrittäjyyteen liittyvä riski on niin pieni ja alkupääomaa ei juurikaan tarvita.



Miten sitten menot vaikuttavat tuloihin ?



Siten, että jos henkilön nettotulot ovat 5000¿/kk, niin on toki eri asia, onko se yhden aikuisen käyttöön vai onko sitä jakamassa esim. 5 perheenjäsentä?



Siksi minusta taloudessa ei voi puhua pelkästään tuloista. Myös perheen reaalivarallisuus on olennaista. Varallisuus voi tuottaa lisää tuloja, mutta pelkästään se, että omistaa itse asuntonsa on iso etu niihin nähden, jotka ovat joutuneet ottamaan asuntolainaa (nimenomaan ilman huomattavaa omaa rahoitusta) tai asuvat vuokralla - koska ainakin pääkaupunkiseudulla molemmat vaihtoehdot, sinänsä asumismuodosta riippumatta, ovat suhteellisen kalliita = suhteellisen suuria kiinteitä kuluja /kk.

Johtuu siitä työstäni maksetaan alalla yleisesti reilusti enemmän kuin tuo keskivertosuomalaisen palkka 30¿/h.



Toisaalta vaikka tykkään työstäni, todella, ja vaikka siitä maksetaankin hyvin, en olisi valmis tässä elämänvaiheessa - kun ei ole mikään pakko ja lapset ovat pieniä - tekemään enempää kuin 40h/vko.



Tällä hetkellä yritän myös välttää työmatkustamista kokonaan ja teen töitä max.30h/vko. Tuo on minulle ja meidän perheelle sopiva määrä, jää aikaa muuhunkin!

Itse olen sitä mieltä, että jokaisen kannattaisi keskittyä enemmän miettimään miten parhaiten tulee toimeen omilla tuloillaan kuin siihen mitä joku toinen tienaa tai mitkä ovat hyvä- ja huonotuloisten rajoja. Etenkin, kun tuntuu, että monen suomalaisen - tuloista huolimatta - naapurilla sattuu aina olemaan se hienompi ruohonleikkuri :). Ja tosiasiassa Suomessakin tulee aina olemaan tuloeroja ihmisten välillä. Toisilla on paremmat valmiudet opiskeluun, toiset taas ovat ahkerampia, periksiantamattomia, luovempia ja ehkä hitusen onnekkaampiakin...



Toisaalta olen itse ainakin suurituloisten suuria menoja huolestuneempi siitä, miten nykyään monet ihmiset elävät kulutusluotoilla, pikalainoilla tms. ihan vaan sen takia, että ollaan luotu itselle joitain ihme standardeja, jotka jokaisen perheen tulisi täyttää. Eli ostellaan hienoa ja liian kallista kodintekniikkaa, lastenvaatetta, autoja ja muuta tavallaan turhaa ihan vaan siksi, että sellaista " pitää olla" . Vaikkakaan rahat eivät siihen riitä! Saati, että osattaisiin tyytyä siihen mihin perheen tulot ja varallisuus riittävät. Tarkoittaa se sitten pienempää laajakuvatelevisiota tai vanhempaa autoa.



Näiden yli varojensa eläneidän määrä nousee huolestuttavasti varsinkin pääkaupunkiseudulla. Se ei taas voi olla vaikuttamatta vaikkapa ihmisten terveyteen ja lasten hyvinvointiin.

Kultuintopiin juttu oli täyttä asiaa :)

...mutta olen huomannut, että yleensä ne, joilla on pienimmät tulot (vähän koulutetut nuoret perheet) ovat ne, joilla pitää olla viimeisen päälle vehkeet ja vermeet. Lapsille ei mitään käytettyä ja viimeisen muodin mukaiset vaunut. Vaikka sitten Hobby Hallin tai muun luotolla, jos rahat ei muuten riitä.



Me normituloiset hieman vanhemmat perheet ymmärrämme useimmiten jo vähänkäytettyjen lasten tavaroiden ja kierrätyksen järkevyyden päälle.

kun pieni- tai keskituloinen ostaa velaksi ja hyvätuloinen kuluttaa niin ettei talouden 6000:n euron bruttotulojen koeta oikein riittävän ja/tai niistä ei jää säästöön? Molemmat elävät kädestä suuhun. Jos menee työpaikka alta eli tulot pienenevät, kulutusvelkainen on pulassa, hyvätuloinen luultavasti vaihtaa asuntonsa ja lainansa pienempään ja joutuu muuttamaan kulutustottumuksiaan. Ongelmana tuntuisi olevan monessakin tuloluokassa juuri tämä Kultuintopiinkin mainitsema tavaroiden haaliminen ja oman elintason vertaaminen toisiin.



Pienituloinen pyrkii hyvätuloisen elintasoon, ja hyvätuloinen haluaa samat asiat kuin rikkailla. Ja ei juuri kukaan kyseenlaista näitä kulutustottumuksiaan.. tai niin kuin tuossa kalliit vaatteet keskustelussa kävi ilmi, monet kuluttavat koska rahaa on (olen, siis kulutan (harrastuksia, autoja, vaatteita jne.)... tai pahimmillaan, alitajunnassa, kulutan, siis olen)

Pompelmon kanssa olen kyllä vähän samoilla linjoilla.



Reippaasti yleistäen voisi sanoa, että jos ei ole rahaa niin pitää ainakin näyttää siltä kuin sitä olisi paljon. Vaikka se tarkoittaisi kaiken ostamista kulutusluotoilla jne.



Eikö jotain kerro se, että jos asuntolainan korkoprosentti nousee 1% niin velkaneuvontaan tulee jo ekat asiakkaat... Mun mielestä aika huolestuttavaa, jos perheen tulot ja menot on laskettu noin tiukalle.

Tämä menee varmaan nyt vähän ohi alkuperäisestä aiheesta, mutta olen ihan samaa mieltä, että pelottavan suuria lainoja ihmiset ilmeiseti ottavat verrattuna omiin tuloihin. Viime talvenahan julkaistiin joku tutkimus, jonka mukaan jo 50 euron nousu lainan kuukausierässä saisi tietyn prosentin (en nyt muista %lukua) perheistä taloudellisiin vaikeuksiin. Herranen aika, 50 euron ylimääräinen menohan voi syntyä mistä tahansa, lääkkeistä, pesukoneen hajoamisesta tai mistä vaan! Jo yksi ylimääräinen ruokakauppareissu tekee tuon 50 eur. Jos noin tiukoille on vedetty talous lainan vuoksi, niin varmasti tulee helposti ongelmia kun korot nousevat varmasti vielä jonkin aikaa. Tarkoitan nyt siis niitä, jotka ovat vapaaehtoisesti ottaneet niin ison lainan tai kulutusluoton - ymmärrän että on olemassa todella paljon perheitä joilla oikeasti tuo 50 eur ja enemmänkin puuttuu kassasta joka kuukausi.



Meillä itselläkin on hirmuisen iso asuntolaina, myönnetään. Mutta olemme ainakin yrittäneet laskea sen niin, että suurikaan (siis useiden satojen eurojen) kuukausierän nousu ei vielä romahduta taloutta. Tietysti täytyy toivoa että työtä ja työkykyä riittää. Työtä uskon riittävän, mutta yllättävä työkyvyn menetys tai avioero tietysti toisivat äkkiä isoja ongelmia. Kaikkia riskejä ei voi välttää.



Ja palatakseni alkuperäiseen kysymykseen, olemme varmaankin hyvätuloisia näillä mittareilla mitä tässäkin keskustelussa on tullut esiin. Perheen bruttotulot n. 8700 eur/kk. Mutta tähän voi myös samaan hengenvetoon todeta, että töitäkin tehdään kyllä enemmän kuin se normaali viikkotyöaika. Minulla henkilökohtaisesti ei ole työaikaa ollenkaan (ns. " kokonaistyöaika" ), ja hyvin usein olen töissä iltaisin ja viikonloppuisin, ja niitä tunteja ei siis noteerata missään.

Finetelle heitän vaan kommenttina, että totta hemmetissä jokainen ottaisi vaikka 5000 euroa 10 tunnin työviikosta, mutta jos oikeasti haluaa ottaa kantaa siihen, että mikä on perheen arvovalinta ja laskeutuu sinne " tavallisten duunareitten maailmaan" niin, että kuvittelee vaikka molemmat perheen aikuiset sille 15 euron normaalipalkalle, niin mikä silloin olisi teidän perheen valinta. Paljonko tekisitte töitä?



Sinänsä olen kyllä samaa mieltä että monella on kulutus pahasti vinoutunut tuloihin nähden ja aika harvassa taitaa olla toisaalta meitä, jotka eivät jaksa mammonasta kiinnostua. Huomaan itsekin ihan selvästi, että muiden mielestä meissä on jotain vikaa, kun meinataan neljästään mahtua tänne kolmioon, vaikka rahat (omat ja lainatut) varmasti riittäisi myös 4h+k asuntoon. Onneksi kai tämmöisestä ei voi lastensuojeluun tehdä ilmoitusta ;-)

Valitettavasti tuolla kadunpäässä on liki 400 neliöinen kivitalo, josta vanhemmat ovat aina töissä ja pieni poika yksinään jatkuvasti :( Siinä talossa ei ainakaan asu onnellinen lapsi, eli onkohan se työnteko sitten sen arvoista... Ja ennenkuin joku viisastelee, että mistä tiedän tämän, niin vastauksena että poika on ollut useamman kerran meilläkin leikkimässä ( tosin 1v ja 3v lasten kanssa, kun ei ole muutakaan seuraa...), ettei tarvitse olla yksin kotona.

melba:

Sinänsä olen kyllä samaa mieltä että monella on kulutus pahasti vinoutunut tuloihin nähden ja aika harvassa taitaa olla toisaalta meitä, jotka eivät jaksa mammonasta kiinnostua. Huomaan itsekin ihan selvästi, että muiden mielestä meissä on jotain vikaa, kun meinataan neljästään mahtua tänne kolmioon, vaikka rahat (omat ja lainatut) varmasti riittäisi myös 4h+k asuntoon. Onneksi kai tämmöisestä ei voi lastensuojeluun tehdä ilmoitusta ;-)

Työnnämpä lusikan syvemmälle soppaan ;) Eli tuosta yksityispyolelle myymisestä olisin kommentoinut sen verran, että näin minäkin olen tässä viime vuosina toiminut ja rahallisestihan tuo keikkailu on kannnattavaa, mutta valitettavasti jos yksityispuolella olisi vakituisena, olisi palkkaus sama kuin kunnalla. Minun kohdallani syy siihen miksi olen kunnalla mieluummin töissä, on se että olen pitkälle erikoistunut ja kouluttanut itseäni työssäollessa ja ollut siis alalla kohta 15 vuotta. Jos haluaa oppia tietyt asiat, sitä ei voi tehdä muuta kunnallisella puolella, koska ne kaikista sairaimmat potilaat ( esim. tehohoito, suuret leikkaukset, neonatalogia ) hoidetaan siellä. Yksityispuoli ns. kuorii kermat päältä potilasvalinnoissaan ja hoitaa " terveemmät" potilaat. Kaikki kompikaatiot hoitaa kunta, mikä on mielestäni eräs ihmeellisyys. Että jos yksityispuolella tulee vaikka haavainfektio niin kunnalinen puoli hoitaa sitten " ilmaiseksi" eli verovaroilla kuntoon. Ammattitaitoa haaliessa ja ennenkaikkea ylläpitäessä täytyy hoitaa muutakin kuin suonikohjuja rahvaanomaisesti sanottuna ja siis lähinnä ammatillisesta kuunainhimosta sitä raataa kunnalisella puolella =) Mutta nyt tämä keskustelu lähti lopullisesti käsistä ja toisille urille ;))



Samoin kun usein esimerkkinä käytetään hoitoalan huonoa palkkausta, josta olen aivan samaa mieltä kyllä, mutta ihmettelen miksi niin harva esim. sairaanhoitaja tai terveydenhoitaja myy osaamistaan suoraan kuluttajille? Luulisi, että varsinkin suurissa kaupungeissa olisi kysyntää myös yksityisille kotisairaanhoito/vanhustenhoitopalveluille. Lisäksi tuon tyyppiseen yrittäjyyteen liittyvä riski on niin pieni ja alkupääomaa ei juurikaan tarvita.



Totta! Osalla varmaan täälläkin on sitä saatua/hankittua pääomaa ollut asuntoa tm hankittaessa. Me 70-luvulla syntyneet olemme myös ensimmäinen sukupolvi, joka on köyhempi kuin omat vanhempansa vaikkei sitä nykymenolla uskoisi... Itse olen varmaan ikuisesti saanut lama-ajan muistiini, kun valmistuin pahimpaan aikaan ja se ehkä säätelee omaa käyttäytymistäni rahan suhteen.



Siksi minusta taloudessa ei voi puhua pelkästään tuloista. Myös perheen reaalivarallisuus on olennaista. Varallisuus voi tuottaa lisää tuloja, mutta pelkästään se, että omistaa itse asuntonsa on iso etu niihin nähden, jotka ovat joutuneet ottamaan asuntolainaa (nimenomaan ilman huomattavaa omaa rahoitusta) tai asuvat vuokralla - koska ainakin pääkaupunkiseudulla molemmat vaihtoehdot, sinänsä asumismuodosta riippumatta, ovat suhteellisen kalliita = suhteellisen suuria kiinteitä kuluja /kk.

[/quote]

Viimeiseen kirjoitukseen olisin sanonut kliseenomaisesti, että raha ei todellakaan tuo onnea (vaikka taatusti sitä on helpompi nukkua yönsä, jos ei rahahuolia ole!)ja on erittäin surullista kuinka paljon lapset voivat nyky-yhteiskunnassa pahoin. Minäkin olen työnikin puolesta törmännyt näihin surusilmäisiin lapsiin, joita tutkitaan kaikenmaailman vaivojen puolesta " hyvintoimeentulevien vanhempien vaatimuksesta" ja taustalta löytyy sitten lapsen yksinäisyys, kiusaaminen, perheen ongelmat tms. kun lapseen enemmän tutustuu. Ja joista vanhemmilla ei välttämättä tunnu olevan mitään käsitystä. Valitettavasti myös kuulee sitä, että vanhemmat ovat aina työssä =(



Itselle tulee kyllä aina välillä paha olo,kun katselee meidänkin lasten tavara ja vaatemäärää, kun ajattelee mitä kaikkea silläkin rahalla olsi voinut tarjota jollekin, jolla ei ole edes kattoa päänsä päällä tai ruokaa syötäväksi. Ja välillä tuolee myös mieleen, että koska on itse saanut paljon pitäisi aina muistaa myös hyvän kiertää ja antaa muillekin =) Aurinkoista viikonloppua kakille joka tapauksessa!

Teen työkseni asuntolainoja ihmisille. Käyn päivittäin useiden perheiden tulot ja menot läpi ja sanoisin, että jos perheellä on reilut 4000e/kk yhteiset nettotulot, niin se riittää useimmille hyvin ja tätä pidän jo hyvätuloisuutena, että pärjää helposti.



Todella usein kun tulot kasvavat, niin lainamäärät ja lainanhoitomenot kasvavat vähintään samassa suhteessa. Monesti keskituloisilla (ehkä noin 3-4 te/kk netto yht) on vähiten kulutusluottoja. Niitä löytyy eniten pienituloisilta (perus elämiseen) ja sitten, yllätys yllätys, hyvinkin suurituloisilta. Suurituloiset ihmiset ovat tottuneet käyttämään rahaa vapaammin kun keskituloiset ja siksi turvautuvat isoihinkin kulutusluottoihin. Jos hyvätuloiselta parilta menee esim 1500e/kk asuntolainaan ja 1000e/kk visaan ja kulutusluottoon ja 500e/kk autolainaan. Niin ei sitä rahaa jää juurikaan käyttöön yhtään enempää kun keskituloisiltakaan. He matkustelevat vähän useammin ja vähän pidemmälle ja ostavat sen hieman kalliimman rosterisen kiertoilmauunin. Ja autolainaa voi olla se 50 te helposti..



Eri asia on ihmiset, joilla on " aina" siis suvussa ollut rahaa. Uskon todella vahvasti heidän käyttävän aivan eritavalla rahaa, mutta heihinhän en juuri töissäni törmää, koska he säästävät usein ansin sen auton ja sitten vasta marssivat kauppaan.



Ja mielestäni on hyvin tärkeää ottaa huomioon juuri nämä viikottaiset työtunnit. Minä ja mieheni teemme tasan 9-17 ja 8-16 duuneja ja tulomme ovat varmasti aivan sitä keskitasoa (n. 2500e/kk brutto/hlö). Emme olisi kumpikaan valmiit panostamaan työhön yhtään tuntiakaan lisää. Tottakai vaativammat työt lisäisivät palkkaa ja vaatisivat enemmän aikaa perheeltä pois, mutta ainakaan tässä elämänvaiheessa raha ei mene perheen edelle.



Anteeksi kaikki yleistykset, mutta useasti asiat menevät näin.