teillä jolla lapsilla noin 3-4-vuotta ikäeroa

Meillä on 4v2kk ikäeroa pojilla (nyt ovat 5v11kk ja 1v9kk) ja kyllä pojat leikkivät yhdessä paljon. Nyt kakkonen hermostui, palaan paremmalla ajalla kommentoimaan paremmin



Mareilá+Pojat

Meidän tytöillä on kolme vuotta ikäeroa ja kyllä heistä on seuraa toisillensa. Kuopus on tosin vasta vuosikas, joten 4-vuotiaan leikkeihin osallistuminen on vielä vähän niin ja näin. Mutta uskoisin, että tulevaisuudessa tytöistä on tosi paljon seuraa toisillensa.



Yksi hyvä puoli näin isolla ikäerolla on se, että vanhempi sisarus toimii hyvänä apurina äidille vauvan hoidossa : ). Ja ymmärtää selityksen, miksi välillä pitää odottaa, miksi äiti ei heti ehdi apuun tms. tms. Itsekin aiemmin toivon lapsillemme pientä ikäeroa, mutta eihän kaikki tosiaan aina mene niinkuin suunnittelee : /.

Minulla taas on suunnitelmissa nimenomaan tuollainen 4v ikäeroa lapsille. Tämä siksi, että haluan " toipua" ensimmäisen vauvavuoden järkytyksestä ja tehdä vähän töitä tässä välillä.



Olen ajatellut, että toista lasta voisi alkaa koittamaan sitten kun esikoisen uhmaikä on ohitettu... tai jossain siinä 3v nurkilla...



Itse uskon, että lapsista on seuraa toisilleen. Veljeni tytöt ovat 3v ikäerolla ja leikkineet yhdessä alusta asti (tosin nyt on selvästi havaittavissa, että 10v tyttö on hieman lapsellinen ja 7v tyttö ikäistään " kypsempi" eli tasoittavat ikäeroa sitten vissiin käytöksellään?).



Myös oma perheeni eli minä ja 2 veljeäni olemme syntyneet 4v ikäeroilla. Vanhemmat veljeni ovat olleet hyviä kavereita alusta asti, minä ehkä enemmän " omassa sarjassa" kun ikäeroa vanhimpaan veljeen on 8,5v -tosin siinä 20v nurkilla alkoi sitä synergiaa taas löytyä ja nykyisin ollaan vanhimman veljeni kanssa tosi läheisiä vaikka ikäeroa reilusti.



Eli uskon kyllä näiden ja muidenkin esimerkkien valossa, että se " isokaan" ikäero ei ole este sille, etteivätkö lapset leikkisi/viihtyisi yhdessä.

Kotonani on siis 4-vuotias esikoispoika sekä 7-kuinen tyttövauva. Tähän asti minulla on vain hyvää sanottavaa tästä ikäerosta.



Vielä en pysty juurikaan ottamaan kantaa tuohon leikkimisasiaan, sillä eihän 7-kuinen vielä osaa varsinaisesti leikkiä. Mutta kyllä lapsista toisilleen seuraa on. Vauva hakeutuu aina isoveljensä luokse, seuraa innoissaan hänen leikkejään ja esikoinen taas mielellään leikittää vauvaa helistimillä ja erilaisilla vauvaleluilla. Varmasti yhteisleikitkin sujuu, kunhan vauva vähän kasvaa.



Tässä ikäerossa on parhainta se, että esikoinen on jo niin omatoiminen ja hoitaa itse vessakäynnit, pukemiset, syömiset ja riisumiset. Hän osaa myös leikkiä itsekseen, eikä ihan koko ajan tarvitse äidin leikkiseuraa. Meillä esikoinen ei ole juuri mustasukkainenkaan, lähinnä väsyneenä on mustis isän seurasta ja sylistä. Minusta ei ole mustis, onhan meillä arkisin niin paljon yhteistä aikaa vauvan nukkuessa päikkäreitä. Esikoisen pahin uhmakausi ehti mennä ohi ennen vauvan syntymään. Toki meillä edelleenkin uhmaillaan, mutta nykyisin asioista pystyy jo hänen kanssaan neuvottelemaan. Lisäksi tällaisesta 4-vuotiaasta on tosi paljon seuraa myös minulle ja toimii myös äidin pikkuapurina vauvan hoidossa ja muutenkin.

ihan tarkoituksellisesti halusin vähän rakoa, että kumpikin saa oman vauva-ajan, se että meni noin tasan 3v tavoitteen kanssa oli ihan sattuman kauppaa.



Pojat nyt 5v ja 2v ja nyt alkaa leikit löytyä yhdessä: painia, jumppaa, pallopelejä.. kaikkea pientä pikkuhiljaa. Pienempi menee isomman perässä ja matkii kaiken mitä toinen tekee, se tietty vielä kannustaa tätä idolia kaikennäköisiin " hauskuuksiin" . Tuntuu, että päivä päivältä keksivät enemmän ja enemmän yhteisiä juttuja. Miehellä ja hänen veljellään on 4v ikäeroa ja kyllä kumpikin muistaa, että yhdessäkin on lapsena leikitty lomilla ja muutenkin.

...meidän veljeksillä ja hyvin viihtyvät toistensa kanssa...isoveli on ylpeä huolehtija...leikittää ja opettaa...

Pikkuveli menee isoveljen perässä ja yhdyn samaan kuin aikaisempi, että meillä ei mustasukkaisuutta tunneta kummemmin. Ja kummatkin nauttivat selkeästi jo toistensa seurasta (yhteisiä " omia juttuja" ...kiljutaan vuorotellen autossa ym..).



Isoveli 4v pikkuveli 8,5kk ja niin mahtava parivaljakko, että seuraavan ja tämän kakkosen ikäeroksi meillä tulee ainakin saman verran jos luoja niin suo...=)



Jokainen kuitenkin taplaa tyylillään ja tämä on toiminut meidän perheessä hyvin...kummallakin vauva-aika ihan rauhassa ja oloa helpottaa isovelin omatoimisuus syömisessä, pukemisessa, wc-käynnissä ym...NÄYTTÄÄ MAHTAVAA ESIMERKKIÄ uudelle pottailijalle=)

helposti porukasta sillä niin hyvin noilla kahdella leikit osuvat yhteen. Eli en pitäisi huonona ikäerona ollenkaan vaikka ei tuota yhtä välissä olisikaan. Eli seuraa on toisilleen vaikka ikäeroa onkin tuon verran.

Tyttö on syntynyt elokuussa -03 ja poika kesäkuussa -06 eli jotakuinkin kolmen vuoden ikäerolla. Nyt pojan ollessa 8kk, on lapset alkaneet leikkimään ja viihtymään paremmin yhdessä. Sisko levittä barbit ja veikka auttaa pukemaan niitä syömällä hameita ja imeskelemällä hiuksia. Välillä heillä on niin hauskaa kimpassa, ettei tarvitse kuin katsoa toista niin nauru pääsee molemmilta. On se ihanaa katseltavaa.<3

Veikka ryömii sinne, missä sisko on ja huutelee perään!

Alussa isosisko oli ihan ihastunut pikkuveljeen kun oli söpö vauva (tämä kesti noin siihen asti kunnes poika oli jotain 1v8kk. Sitten oli vähän ehkä sellanen kausi että poika häiritsi siskoaan ja mikä kurjinta, ei halunnut halittavaksi ja pussailtavaksi, mikä suretti kauheasti isosiskoa. Ovat kuitenkin aina tulleet hyvin juttuun ja pikkunen on päässyt melkeen aina mukaan leikkeihin.



Nyt keskimmäinen on 3,5v ja taas leikkivät ihan hirveästi yhdessä ja jotenkin eri tavalla kun ennen. Pikkuveli palvoo nyt siskoaan ja heti ekana aamulla haluaa siskon luo, ja vikana illalla. Heillä on ihan omat jutut ja salaisuudet ja nyt kun esikoinen huomaa miten tärkeä hän on pikkuveljelleen niin ei edes henno kieltää tämän tulemista huoneeseen, vaikka oikeammin haluaisikin olla rauhassa =)

Kahdella ensimmäisellä 3v6kk ja kahdella seuraavalla 3v11kk. Nuorin on vasta 5kk, mutta kaksi vanhempaa leikkivät paljon yhdessä ja heillä on kovasti yhteisiä juttuja. Paljon toki vaikuttaa se, että ovat samaa sukupuolta eli mielenkiinnon kohteet ovat samat. Isoveljet on innokkaita hoitamaan ja halimaan kuopusta, nyt heistä on jo oikeastikin apua vauvanhoidossa.



Muutenkin minusta nämä ikäerot ovat olleet tosi hyviä, olen ehtinyt äitiyslomien välillä töihin (olen hoitanut lapset yli 2 vuotiaiksi kotona) minkä jälkeen on ollut mukava taas jäädä kotiin :) Isommat ovat olleet omatoimisia vauvan tullessa perheeseen, eikä ole ollut kahta vaipatettavaa samaan aikaan. Toisaalta myös loppuraskauden vaivojen ja liitoskipujen kanssa pääsin helpommalla kun ei ollut kannatettavaa ja nosteltavaa pientä jaloissa.

ja hyvin on toiminut koko ajan. Nyt leikkivät kovasti keskenään (2 ja 5v), ihan yhteisiä leikkejä on paljon, nukkeleikit, prinsessajutut, majaleikit jne. Alkuun oli ihanaa itselle, kun ei ollut kahta vaippaikäistä yhtäaikaa, isompi osasi jo odottaa vuoroaan, leikki yms. kun imetin tai nukutin pienempää, söi ja puki jo itse ja selviytyi monesta kivasti. Toki isompaa tarvii huomioida yhtä lailla, aikä saa saa liikaa vastuuttaa missään vaiheessa pienemmästään, vaan saa olla lapsi ja huomiota tarpeeksi, mutta on myös samalla jo iso apu pikkuisen perään katsomisessa, leikittämisessä, avustamisessa jne. myös! Itse ajattelen, että 2-3v. ikäero on se paras, etenkin jos on sama sukupuoli niin yhteinen leikki löytyy, mutta saa myös olla omassa jutussaan pätevä kumpikin.