Ihminen, joka ei soittele itse. Oletko sellainen? Miksi?

Ei vaan ole puhelun verran asiaa kenellekään.

Inhoan puhelimessa puhumista. Täysin riippumatta siitä, onko henkilö vieras vai rakas ystävä tai sukulainen. Tapaan mieluummin kasvokkain tai lähetän sähköpostia tai kirjeitä.

Ei ole asiaa enkä pikkuasia vuoksikaan kehtaa häiritä muita.

Emmä jaksa

-Introvertti, en kaipaa juttuseuraa enkä muutakaan seuraa kovin usein.

-Keskittymishäiriö: puhelinkeskustelu on erityisen raskasta, koska joudun pinnistelemään koko ajan, jotta aivoni eivät lähtisi harhailemaan ihan muihin juttuihin - sitten hävettää, kun niin käy, enkä ole yhtään kartalla keskustelun kulusta.

-Omat tekemiset vievät niin paljon aikaa, ettei ehdi rimputella puhelimella.

Pidän silti ystävistäni ja näen heitä mielelläni livenä silloin tällöin. Kyllä he tietävät, että minulle saa soittaa, jos on kiireellistä asiaa (esim. tarvitsee nopeasti apua jossain asiassa). Muuten kommunikoin mielelläni kirjoittamalla. 

Ei siitä hyödy mitään? Miksi puhuisin paskaa sinulle? Elämä on liian kiireistä vain jutellakseen turhia.

Olen pikkuhiljaa muuttumassa sellaiseksi. Itse olen se osapuoli, joka pitää yhteyttä silloin tällöin soittamalla, mutta en enää.. jos tykätä, niin ei tupata, sanoi mummuvainaa, ja sitä oppia olen alkanut soveltamaan. Vastavuoroisuutta pitää olla.

Iäkäs sukulainen soittaa silloin tällöin. Minulla on usein mielessä,että pitäisi minunkin soittaa. Joskus soitan, se vaan on jotenkin vaikeaa. En tykkää puhua puhelimessa.

Olen. Huomasin jossain vaiheessa, että ihmiset ei usein jaksa/kerkeä/halua jutella, ainakaan niitä näitä. Ja tuntui, ettei kukaan kerennyt tavata minua. Lopetin siis soittelun. Nykyään kaikki soittavat minulle. Minulla on aikaa ja jaksan kuunnella muiden juttuja

Pelkään soittavani väärään aikaan. Silloin, kun toisella on muuta tekemistä ja menoa, mutta ei kehtaa sanoa. Kännykkä säteilee, pitää miettiä kuulokkeet valmiiksi ja ne on aina hukassa. On helpompi tekstiviestillä keskustella, ja sitten vaikka livenä.

Em viitsi häitäritä jossei ole asiaa. Pikkuasioista, millä ei ole kiire, riittää viestiä Kuulumiset muuten vaan, miksi? Vanhuksia käyn katsomassa, kun voin. Siitä he ilahtuu enemmän että käy vaikka olisi hiljaa kuin soittelusta.

sosiaalisten tilanteiden pelko

En tykkää puhelimessa puhumisesta. Iäkkäille sukulaisille soitan, joskus siskolle. Puhelimessa puhuminen vie aikaa. Lähdet kaverille soittamaan vaikka jotain nopeaakin asiaa niin yhtäkkiä ollaan jaariteltu vartti, puoli tuntia. On paljon helpompi viestitellä. Se ei sido niin paljon.

Soittelen aikuiselle lapselleni pari kertaa kuukaudessa (tai useammin, jos on jotain akuuttia sovittavaa), viestittelen vähän useammin, sekä puolisolleni, jos jompikumpi meistä on reissussa. Ja vanhalle kummitädilleni jouluna ja hänen syntymäpäivänään.

Läheisimmät ystäväni eivät onneksi tykkää soittelusta vaan pidämme yhteyttä viestittelemällä ja tapaamalla. Muiden kanssa en keksi mitään syytä, miksi pitäisi soitella.

Koska olen alle 50-vuotias. Ei me soitella vaan viestitellään. Raivostuttaa ihmiset, jotka haaskaa muiden aikaa soittamalla "ihan muuten vaan". Sitten olet niiden kanssa jumissa puhelimessa tunnin vaikka pitäis tehdä kaikkea. Jos laitat puhelun kuulokkeisiin saadaksesi kädet vapaaksi, alkaa ikinä huonosta äänenlaadusta ja taustahälystä. "Mikä toi kolina on? Tiskaatko sä? Kuulostaa tosi häiritsevältä." Kerran yks tuttu setämies soitti mulle joristakseen turhia ja valitti metelistä kun olin parhaillaan liikenteessä. Sellaisia järjen jättiläisiä.

Up

Soittele? Kyseleekö kukaan alle eläkeikäinen tällaisia?

Minulla ei ole sellaista asiaa, joka edellyttää soittamista. Itseä inhottaa porukka, joka soittelee ihan vain jutellakseen enkä halua olla samanlainen.

Minä en soittele kuin vanhalle äidilleni, ja jos en ole kahta parasta ystävääni nähnyt moneen kuukauteen, niin sitten heille.

Ei minua kiinnosta jutella niitä näitä. Mitä kuuluu, mitä teit lomalla tms. Ennemmin näen ihmisen sitten kans.

En ehdi kun ystävät soittaa kokoajan. Mulla on 2 ystävää, rakkaita, mutta soittavat ihan joka päivä. Mulla ei ole uutta puhuttavaa ihan joka päivä.