Lue keskustelun säännöt.
Vanhempien ymmärtäminen psykoterapiassa
16.08.2026 |
Psykoterapia ei tuntunut tuottavan kummoisia tuloksia. Meni aika kauan siihen, että ymmärsin missä mentiin vikaan: terapeutti koki yrittävänsä laajentaa asiakkaan näkökulmaa, kun ohjasi usein pohtimaan vanhempien elämää ja heidän käytöstään siihen nähden.
Käytännössä se vain kuitenkin johti siihen, että sinne terapiaan hakeutuneet asiakas jäi omien tunteidensa kanssa taas kerran kovin yksin: eihän lapsuus mitään muuta ollutkaan kuin sitä, että jotenkin yrittää ymmärtää sekavasti käyttäytyviä vanhempia ja sovittaa käytöksensä sellaiseksi, että tulisi mahdollisimman vähän konflikteja. Pois perheestä ei lapsi pääse joten siinäpä sitten pieni lapsi yritää parhaansa mukaan kokkailla ja siivota, jotta sitä vaikeaa lapsuuttaan toistuvasti valittava isä ei hajoaisi.
Enemmän terapiasta olisi varmasti ollut hyötyä jos yhdessä olisi pohdittu miten tämä kaikki on vaikuttanut ja miten tästä eteenpäin. Vanhempiensa uskotulle muiden ymmärtäminen oli turhankin tuttua, ei siihen olisi enää ulkopuolista tarvittu luomaan vieä lisäpainetta henkiseen itsensä sivuttamiseen.
Psykoterapia on asiakkaalle niin kallis ja aikaa vievä sijoitus, että on harmillista että on täysin kuun ja tähtien asennosta kiinni saako siitä jotain apua vai onko terapia pahimmassa tapauksessa jopa asiakkaalle haitaksi.
Varmaan muillakin on tällaisia psykoterapiakokemuksia vaikkei niistä mielellään ihmisille kerro.
Kommentit (526)
Vierailija kirjoitti:
Haluan kertoa tapahtuman kun olin n 26 v. Lähdin kuskiksi äidilleni kirpparilierrokselle. Isäni sanoi että laittaa heidän kortiltaan bensarahat. Menin äidin kanssa tankille. Äiti kieltäytyi nousemasta tankkaamaan. Antoi mulle pankkikortin. Kysyin pinkoodia, äiti sanoi 1111. Laitoin 1111, väärä koodi. Kysyin uudestaan, sanoi saman 1111, laitoin sen, väärä koodi. Sanoin etten uskalla laittaa tuota samaa väärää koodia enää ettei korttia imaista. Äitini sanoi että lähdetään hakemaan isältä seteli. Mennessä äitini huudahti että hän sanoi ihan väärän koodin, se olikin 2222! Olimme 1km päässä heiltä joten haimme setelin. Isäni kun tuli seteliä antamaan niin äitini sanoi ihan pokalla että minä näppäilin koodin väärin niin monta kertaa vaikka hän sanoi koko ajan oikean koodin. Selitin isälleni miten asia oikeasti meni, ja äitini huusi minun valehtelevan.
Tällaista se oli silloin, eikä nykyään ole yhtään paremmin. Lapsuudessa vielä tympeämpää.
Varmasti turhautti, mutta älä tuon takia ala psykoterapiasta maksamaan. Ens kerralla sit koodi oikein ja elämässä etiäppäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluan kertoa tapahtuman kun olin n 26 v. Lähdin kuskiksi äidilleni kirpparilierrokselle. Isäni sanoi että laittaa heidän kortiltaan bensarahat. Menin äidin kanssa tankille. Äiti kieltäytyi nousemasta tankkaamaan. Antoi mulle pankkikortin. Kysyin pinkoodia, äiti sanoi 1111. Laitoin 1111, väärä koodi. Kysyin uudestaan, sanoi saman 1111, laitoin sen, väärä koodi. Sanoin etten uskalla laittaa tuota samaa väärää koodia enää ettei korttia imaista. Äitini sanoi että lähdetään hakemaan isältä seteli. Mennessä äitini huudahti että hän sanoi ihan väärän koodin, se olikin 2222! Olimme 1km päässä heiltä joten haimme setelin. Isäni kun tuli seteliä antamaan niin äitini sanoi ihan pokalla että minä näppäilin koodin väärin niin monta kertaa vaikka hän sanoi koko ajan oikean koodin. Selitin isälleni miten asia oikeasti meni, ja äitini huusi minun valehtelevan.
Tällaista se oli silloin, eikä nykyään ole yhtään paremmin. Lapsuudessa vielä tympeämpää.Varmasti turhautti, mutta älä tuon takia ala psykoterapiasta maksamaan. Ens kerralla sit koodi oikein ja elämässä etiäppäin.
Kaasuvalottaja saapui paikalle.
Terapiasta ei juuri ole hyötyä, ellei asiakas osaa edes äidinkieltään. Ihmisten motiivien YMMÄRTÄMINEN on aivan eri asia kuin niiden HYVÄKSYMINEN. Ymmärrys tarkoittaa oivaltamista, oppimista, syvää tietoa asioiden syistä.
Ap ei muutenkaan sovellu psykoterapiaan, koska on muita syyttelevä ja itseään uhriuttava narsisti.
Psykoterapiassa pitäisi kasvaa ja kypsyä, nähdä OMAT HAITALLISET ajatus- ja toimintatapansa.
Nyt, oletettavasti ap toistaa samaa kaavaa kuin vanhempansa mutta tuomitsee vain heidät ja sallii itsensä sikailla.
Veetit voisitte mennä päälääkäriin eikä tänne.
Vierailija kirjoitti:
Terapiasta ei juuri ole hyötyä, ellei asiakas osaa edes äidinkieltään. Ihmisten motiivien YMMÄRTÄMINEN on aivan eri asia kuin niiden HYVÄKSYMINEN. Ymmärrys tarkoittaa oivaltamista, oppimista, syvää tietoa asioiden syistä.
Ap ei muutenkaan sovellu psykoterapiaan, koska on muita syyttelevä ja itseään uhriuttava narsisti.
Psykoterapiassa pitäisi kasvaa ja kypsyä, nähdä OMAT HAITALLISET ajatus- ja toimintatapansa.
Nyt, oletettavasti ap toistaa samaa kaavaa kuin vanhempansa mutta tuomitsee vain heidät ja sallii itsensä sikailla.
Ihmeellistä spekulointia. Terapia ei ole kovin hyödyllistä jos asiakkaan itsetuntemuksen lisääminen on siinä aivan sivuosassa ja huomio pääosin siinä mitä vanhemmat tekivät ja miksi. Eihän sitä kukaan muu voi edes varmasti tietää mitä joku muu on jossain tilanteessa ajatellut ja miksi on tietyllä tavalla päätynyt toimimaan. Kallis terapia jää silloin arvuutteluleikiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Veetit voisitte mennä päälääkäriin eikä tänne.
Oletko kuullut miten resursseja on karsittu? Jos hoitoon kovalla työllä pääsee, ei siellä pysty kovin pitkään käymään ennen kuin asiakas kirjataan ulos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että monet mt-potilaat kritisoivat hoidossaan sitä, että heitä ei ymmärretä, koska terapeuttilta puuttuu omakohtaiset kokemukset aiheista, joista hän muita terapioi. Ei turhaan sanota vertaistuen olevan parasta tukea. Jos joku muun on jo käynyt läpi saman niin miksi en kääntyisi hänen puoleen. Toimii loistavasti mm henkirikoksen uhrien omaisten kesken, tukinaisissa..
Vertaistuki ei välttämättä toimi jos kokemus on erilainen, vaikka tapahtuma olisikin periaatteessa sama, kokemukset kun ovat aina subjektiivisia. Olen lapsena menettänyt läheisiäni Kaakkois-Aasian tsunamissa ja ainakaan omalla kohdallani vertaistuki ei ole ollut toimivaa, omat kokemukseni tähän liittyen on olleet ihan erilaisia kuin toisten.
Näinkin voi olla, mutta jos olisit ainoa suomalainen tai ainoa ihminen maailmassa, joka menettänyt läheisiään tsunamissa tuntuisi susta todennäköisesti vielä enemmän siltä, ettei kukaan ymmärrä mitä oot käynyt läpi. Nyt on ollut muitakin joiden läheisten ruumiit jäi mereen tai tuotiin lentokoneilla Suomeen, etkä ollut yksin kentän laidalla seisomassa. Tietty on niitäkin, jotka olisivat mieluummin olleet yksin, mutta väitän sen joukon olevan pienempi kuin sen jotka olisivat mieluummin osa suurempaa ryhmää, vaikka katastrofi kaikessa laajuudessaan olikin hirveä, eikä kellekkään toivoisi samaa kohtaloa. Yleisesti ottaen vertaistuki on hyödyllistä johan sen paljastaa Tik Tok videoiden suosio, joissa ihminen esittelee miten joku pulma ratkaistaan.
En sanonut että kukaan ei ymmärtäisi mitä olen käynyt läpi, vaan että meidän kokemukset tästä asiasta oli vaan niin erilaisia ja siksi vertaistuki ei ollut toimivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että monet mt-potilaat kritisoivat hoidossaan sitä, että heitä ei ymmärretä, koska terapeuttilta puuttuu omakohtaiset kokemukset aiheista, joista hän muita terapioi. Ei turhaan sanota vertaistuen olevan parasta tukea. Jos joku muun on jo käynyt läpi saman niin miksi en kääntyisi hänen puoleen. Toimii loistavasti mm henkirikoksen uhrien omaisten kesken, tukinaisissa..
Vertaistuki ei välttämättä toimi jos kokemus on erilainen, vaikka tapahtuma olisikin periaatteessa sama, kokemukset kun ovat aina subjektiivisia. Olen lapsena menettänyt läheisiäni Kaakkois-Aasian tsunamissa ja ainakaan omalla kohdallani vertaistuki ei ole ollut toimivaa, omat kokemukseni tähän liittyen on olleet ihan erilaisia kuin toisten.
Näinkin voi olla, mutta jos olisit ainoa suomalainen tai ainoa ihminen maailmassa, joka menettänyt läheisiään tsunamissa tuntuisi susta todennäköisesti vielä enemmän siltä, ettei kukaan ymmärrä mitä oot käynyt läpi. Nyt on ollut muitakin joiden läheisten ruumiit jäi mereen tai tuotiin lentokoneilla Suomeen, etkä ollut yksin kentän laidalla seisomassa. Tietty on niitäkin, jotka olisivat mieluummin olleet yksin, mutta väitän sen joukon olevan pienempi kuin sen jotka olisivat mieluummin osa suurempaa ryhmää, vaikka katastrofi kaikessa laajuudessaan olikin hirveä, eikä kellekkään toivoisi samaa kohtaloa. Yleisesti ottaen vertaistuki on hyödyllistä johan sen paljastaa Tik Tok videoiden suosio, joissa ihminen esittelee miten joku pulma ratkaistaan.
En sanonut että kukaan ei ymmärtäisi mitä olen käynyt läpi, vaan että meidän kokemukset tästä asiasta oli vaan niin erilaisia ja siksi vertaistuki ei ollut toimivaa.
Ihmiset käyttävät myös erilaisia selvitymiskeinoja. Joku saattaa esimerkiksi idealisoida vaikka kuinka kauheaa tapahtumaa tai ihmistä ja vaatia muitakin olemaan kiitollisia siitä, että hekin ovat kokeneet jotain, mikä on laittanut elämän uusiksi. Toinen kokee olevansa kriisissä, mutta joku muu edellyttää silloin kiitollisuutta tilaisuudesta valaistua tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että monet mt-potilaat kritisoivat hoidossaan sitä, että heitä ei ymmärretä, koska terapeuttilta puuttuu omakohtaiset kokemukset aiheista, joista hän muita terapioi. Ei turhaan sanota vertaistuen olevan parasta tukea. Jos joku muun on jo käynyt läpi saman niin miksi en kääntyisi hänen puoleen. Toimii loistavasti mm henkirikoksen uhrien omaisten kesken, tukinaisissa..
Vertaistuki ei välttämättä toimi jos kokemus on erilainen, vaikka tapahtuma olisikin periaatteessa sama, kokemukset kun ovat aina subjektiivisia. Olen lapsena menettänyt läheisiäni Kaakkois-Aasian tsunamissa ja ainakaan omalla kohdallani vertaistuki ei ole ollut toimivaa, omat kokemukseni tähän liittyen on olleet ihan erilaisia kuin toisten.
Näinkin voi olla, mutta jos olisit ainoa suomalainen tai ainoa ihminen maailmassa, joka menettänyt läheisiään tsunamissa tuntuisi susta todennäköisesti vielä enemmän siltä, ettei kukaan ymmärrä mitä oot käynyt läpi. Nyt on ollut muitakin joiden läheisten ruumiit jäi mereen tai tuotiin lentokoneilla Suomeen, etkä ollut yksin kentän laidalla seisomassa. Tietty on niitäkin, jotka olisivat mieluummin olleet yksin, mutta väitän sen joukon olevan pienempi kuin sen jotka olisivat mieluummin osa suurempaa ryhmää, vaikka katastrofi kaikessa laajuudessaan olikin hirveä, eikä kellekkään toivoisi samaa kohtaloa. Yleisesti ottaen vertaistuki on hyödyllistä johan sen paljastaa Tik Tok videoiden suosio, joissa ihminen esittelee miten joku pulma ratkaistaan.
En sanonut että kukaan ei ymmärtäisi mitä olen käynyt läpi, vaan että meidän kokemukset tästä asiasta oli vaan niin erilaisia ja siksi vertaistuki ei ollut toimivaa.
Ihmiset käyttävät myös erilaisia selvitymiskeinoja. Joku saattaa esimerkiksi idealisoida vaikka kuinka kauheaa tapahtumaa tai ihmistä ja vaatia muitakin olemaan kiitollisia siitä, että hekin ovat kokeneet jotain, mikä on laittanut elämän uusiksi. Toinen kokee olevansa kriisissä, mutta joku muu edellyttää silloin kiitollisuutta tilaisuudesta valaistua tms.
Terveydenhuollon ammattihenkilöllä on aivan erilainen vastuu toiminnastaan kuin sillä joka säätää vapaaehtoisena, vaikka olisi kyse yhtä lailla haavoittuvassa asemassa olevista ihmisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuokin on totta että ihmisillä on erilaisia selviytymiskeinoja. Ei tietenkään ole olemassa mitään yhtä oikeaa tapaa, mutta ne kokemukset ei välttämättä tässäkään oikein kohtaa. Jotkut saattoivat olla Suomeen tultuaan sairaalassa tai muuten poissa koulusta, minulla taas ei ole kokemuksia tällaisesta. Oikeastaan päinvastoin, halusin että kaikki olisi mahdollisimman normaalia, tuntui tärkeältä aloittaa taas koulu samaan aikaan kuin toisetkin ja nähdä kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että monet mt-potilaat kritisoivat hoidossaan sitä, että heitä ei ymmärretä, koska terapeuttilta puuttuu omakohtaiset kokemukset aiheista, joista hän muita terapioi. Ei turhaan sanota vertaistuen olevan parasta tukea. Jos joku muun on jo käynyt läpi saman niin miksi en kääntyisi hänen puoleen. Toimii loistavasti mm henkirikoksen uhrien omaisten kesken, tukinaisissa..
Vertaistuki ei välttämättä toimi jos kokemus on erilainen, vaikka tapahtuma olisikin periaatteessa sama, kokemukset kun ovat aina subjektiivisia. Olen lapsena menettänyt läheisiäni Kaakkois-Aasian tsunamissa ja ainakaan omalla kohdallani vertaistuki ei ole ollut toimivaa, omat kokemukseni tähän liittyen on olleet ihan erilaisia kuin toisten.
Ihan eri asia menettää molemmat vanhemmat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että monet mt-potilaat kritisoivat hoidossaan sitä, että heitä ei ymmärretä, koska terapeuttilta puuttuu omakohtaiset kokemukset aiheista, joista hän muita terapioi. Ei turhaan sanota vertaistuen olevan parasta tukea. Jos joku muun on jo käynyt läpi saman niin miksi en kääntyisi hänen puoleen. Toimii loistavasti mm henkirikoksen uhrien omaisten kesken, tukinaisissa..
Vertaistuki ei välttämättä toimi jos kokemus on erilainen, vaikka tapahtuma olisikin periaatteessa sama, kokemukset kun ovat aina subjektiivisia. Olen lapsena menettänyt läheisiäni Kaakkois-Aasian tsunamissa ja ainakaan omalla kohdallani vertaistuki ei ole ollut toimivaa, omat kokemukseni tähän liittyen on olleet ihan erilaisia kuin toisten.
Ihan eri asia menettää molemmat vanhemmat
Eivätkö vanhemmat voi olla nämä läheiset? Tämä on palsta, en itsekään haluaisi tulla täällä tunnistetuksi, joten yksityiskohtia en välttämättä lähde avaamaan tai muutan niitä hiukan. En ymmärrä kenen etu on se, että tunnistaa täällä sen Pekan Tuusulasta, joka silloin viisivuotiaana menetti vanhempansa.
Itse käyn psykoterapiassa, mutta yhtä hyvin voisin hoitaa asiat myös poliisin kanssa ja juristin avustuksella. Itse en miellä itseäni potilaaksi millään tavalla.
Vanhempani eivät jätä minua ja perhettäni rauhaan, vaikka olen kohta 50. Usein terapiassa käydään toisten mielenterveysongelmien vuoksi, että vältyttäisiin omilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse käyn psykoterapiassa, mutta yhtä hyvin voisin hoitaa asiat myös poliisin kanssa ja juristin avustuksella. Itse en miellä itseäni potilaaksi millään tavalla.
Vanhempani eivät jätä minua ja perhettäni rauhaan, vaikka olen kohta 50. Usein terapiassa käydään toisten mielenterveysongelmien vuoksi, että vältyttäisiin omilta.
Ei siinä ole mitään hävettävää, että käy psykoterapiassa. On vastuullista hoitaa itseään eikä vain siirtää kaikkea kokemaansa muiden kannettavaksi. Usein juuri niillä kaikista hoitokielteisimmillä ihmisillä on eniten niitä ongelmia ja sitten muut ympärillä joutuvat niistä kärsimään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapiasta ei juuri ole hyötyä, ellei asiakas osaa edes äidinkieltään. Ihmisten motiivien YMMÄRTÄMINEN on aivan eri asia kuin niiden HYVÄKSYMINEN. Ymmärrys tarkoittaa oivaltamista, oppimista, syvää tietoa asioiden syistä.
Ap ei muutenkaan sovellu psykoterapiaan, koska on muita syyttelevä ja itseään uhriuttava narsisti.
Psykoterapiassa pitäisi kasvaa ja kypsyä, nähdä OMAT HAITALLISET ajatus- ja toimintatapansa.
Nyt, oletettavasti ap toistaa samaa kaavaa kuin vanhempansa mutta tuomitsee vain heidät ja sallii itsensä sikailla.
Ihmeellistä spekulointia. Terapia ei ole kovin hyödyllistä jos asiakkaan itsetuntemuksen lisääminen on siinä aivan sivuosassa ja huomio pääosin siinä mitä vanhemmat tekivät ja miksi. Eihän sitä kukaan muu voi edes varmasti tietää mitä joku muu on jossain tilanteessa ajatellut ja miksi on tietyllä tavalla päätynyt toimimaan. Kallis terapia jää silloin arvuutteluleikiksi.
Miten itsetuntemus lisääntyy siitä, jos puhuu tunteistaan, jotka koskevat tapahtumaa, joka ei ehkä ole edes totta? Tai joiden olosuhteet ovat olleet sellaiset, että lapsi tai jopa teini on voinut käsittää tilanteen väärin? Hyvä, ensimmäisellä avautumisella voi olla tarpeen se "hyväksyvä katse", mutta sen jälkeen olisi jo parempi yrittää hahmottaa, mitä todella tapahtui.
Ihmisen muisti ei ole luotettava. Tyypillisimmin asiat varmasti muistaa itselleen edullisimmassa valossa. Voi olla myös täysiä valemuistoja. Muistikuvat ja niihin liittyvät tunnetilat eivät siis koskaan ole objektiivisia tallenteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapiasta ei juuri ole hyötyä, ellei asiakas osaa edes äidinkieltään. Ihmisten motiivien YMMÄRTÄMINEN on aivan eri asia kuin niiden HYVÄKSYMINEN. Ymmärrys tarkoittaa oivaltamista, oppimista, syvää tietoa asioiden syistä.
Ap ei muutenkaan sovellu psykoterapiaan, koska on muita syyttelevä ja itseään uhriuttava narsisti.
Psykoterapiassa pitäisi kasvaa ja kypsyä, nähdä OMAT HAITALLISET ajatus- ja toimintatapansa.
Nyt, oletettavasti ap toistaa samaa kaavaa kuin vanhempansa mutta tuomitsee vain heidät ja sallii itsensä sikailla.
Ihmeellistä spekulointia. Terapia ei ole kovin hyödyllistä jos asiakkaan itsetuntemuksen lisääminen on siinä aivan sivuosassa ja huomio pääosin siinä mitä vanhemmat tekivät ja miksi. Eihän sitä kukaan muu voi edes varmasti tietää mitä joku muu on jossain tilanteessa ajatellut ja miksi on tietyllä tavalla päätynyt toimimaan. Kallis terapia jää silloin arvuutteluleikiksi.
Miten itsetuntemus lisääntyy siitä, jos puhuu tunteistaan, jotka koskevat tapahtumaa, joka ei ehkä ole edes totta? Tai joiden olosuhteet ovat olleet sellaiset, että lapsi tai jopa teini on voinut käsittää tilanteen väärin? Hyvä, ensimmäisellä avautumisella voi olla tarpeen se "hyväksyvä katse", mutta sen jälkeen olisi jo parempi yrittää hahmottaa, mitä todella tapahtui.
Ihmisen muisti ei ole luotettava. Tyypillisimmin asiat varmasti muistaa itselleen edullisimmassa valossa. Voi olla myös täysiä valemuistoja. Muistikuvat ja niihin liittyvät tunnetilat eivät siis koskaan ole objektiivisia tallenteita.
Narsisti haluaa saada muut uskomaan siihen, että he muistavat asiat väärin ja heissä on jotain vikana, kun tuntuu pahalta. Näin narsisti voi jatkaa haitallista toimintaansa ilman seurauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluan kertoa tapahtuman kun olin n 26 v. Lähdin kuskiksi äidilleni kirpparilierrokselle. Isäni sanoi että laittaa heidän kortiltaan bensarahat. Menin äidin kanssa tankille. Äiti kieltäytyi nousemasta tankkaamaan. Antoi mulle pankkikortin. Kysyin pinkoodia, äiti sanoi 1111. Laitoin 1111, väärä koodi. Kysyin uudestaan, sanoi saman 1111, laitoin sen, väärä koodi. Sanoin etten uskalla laittaa tuota samaa väärää koodia enää ettei korttia imaista. Äitini sanoi että lähdetään hakemaan isältä seteli. Mennessä äitini huudahti että hän sanoi ihan väärän koodin, se olikin 2222! Olimme 1km päässä heiltä joten haimme setelin. Isäni kun tuli seteliä antamaan niin äitini sanoi ihan pokalla että minä näppäilin koodin väärin niin monta kertaa vaikka hän sanoi koko ajan oikean koodin. Selitin isälleni miten asia oikeasti meni, ja äitini huusi minun valehtelevan.
Tällaista se oli silloin, eikä nykyään ole yhtään paremmin. Lapsuudessa vielä tympeämpää.Varmasti turhautti, mutta älä tuon takia ala psykoterapiasta maksamaan. Ens kerralla sit koodi oikein ja elämässä etiäppäin.
Onpa ollut kortiton ja rahaton perheen naisväki. Isiltä rahaa pitää hakea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapiasta ei juuri ole hyötyä, ellei asiakas osaa edes äidinkieltään. Ihmisten motiivien YMMÄRTÄMINEN on aivan eri asia kuin niiden HYVÄKSYMINEN. Ymmärrys tarkoittaa oivaltamista, oppimista, syvää tietoa asioiden syistä.
Ap ei muutenkaan sovellu psykoterapiaan, koska on muita syyttelevä ja itseään uhriuttava narsisti.
Psykoterapiassa pitäisi kasvaa ja kypsyä, nähdä OMAT HAITALLISET ajatus- ja toimintatapansa.
Nyt, oletettavasti ap toistaa samaa kaavaa kuin vanhempansa mutta tuomitsee vain heidät ja sallii itsensä sikailla.
Ihmeellistä spekulointia. Terapia ei ole kovin hyödyllistä jos asiakkaan itsetuntemuksen lisääminen on siinä aivan sivuosassa ja huomio pääosin siinä mitä vanhemmat tekivät ja miksi. Eihän sitä kukaan muu voi edes varmasti tietää mitä joku muu on jossain tilanteessa ajatellut ja miksi on tietyllä tavalla päätynyt toimimaan. Kallis terapia jää silloin arvuutteluleikiksi.
Miten itsetuntemus lisääntyy siitä, jos puhuu tunteistaan, jotka koskevat tapahtumaa, joka ei ehkä ole edes totta? Tai joiden olosuhteet ovat olleet sellaiset, että lapsi tai jopa teini on voinut käsittää tilanteen väärin? Hyvä, ensimmäisellä avautumisella voi olla tarpeen se "hyväksyvä katse", mutta sen jälkeen olisi jo parempi yrittää hahmottaa, mitä todella tapahtui.
Ihmisen muisti ei ole luotettava. Tyypillisimmin asiat varmasti muistaa itselleen edullisimmassa valossa. Voi olla myös täysiä valemuistoja. Muistikuvat ja niihin liittyvät tunnetilat eivät siis koskaan ole objektiivisia tallenteita.
Joistakin tapahtumista on omalla kohdallani esimerkiksi terveydenhuollon ja muun viranomaistaho dokumentit. Kaikki tahot eivät voi muistaa väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluan kertoa tapahtuman kun olin n 26 v. Lähdin kuskiksi äidilleni kirpparilierrokselle. Isäni sanoi että laittaa heidän kortiltaan bensarahat. Menin äidin kanssa tankille. Äiti kieltäytyi nousemasta tankkaamaan. Antoi mulle pankkikortin. Kysyin pinkoodia, äiti sanoi 1111. Laitoin 1111, väärä koodi. Kysyin uudestaan, sanoi saman 1111, laitoin sen, väärä koodi. Sanoin etten uskalla laittaa tuota samaa väärää koodia enää ettei korttia imaista. Äitini sanoi että lähdetään hakemaan isältä seteli. Mennessä äitini huudahti että hän sanoi ihan väärän koodin, se olikin 2222! Olimme 1km päässä heiltä joten haimme setelin. Isäni kun tuli seteliä antamaan niin äitini sanoi ihan pokalla että minä näppäilin koodin väärin niin monta kertaa vaikka hän sanoi koko ajan oikean koodin. Selitin isälleni miten asia oikeasti meni, ja äitini huusi minun valehtelevan.
Tällaista se oli silloin, eikä nykyään ole yhtään paremmin. Lapsuudessa vielä tympeämpää.Varmasti turhautti, mutta älä tuon takia ala psykoterapiasta maksamaan. Ens kerralla sit koodi oikein ja elämässä etiäppäin.
Onpa ollut kortiton ja rahaton perheen naisväki. Isiltä rahaa pitää hakea.
Tämä on aivan ihmeellistä miten joku voi sukupuolittaa aina kaikki muut kirjoittajat palstalla naisiksi paitsi itsensä vaikkei kukaan kirjoittajista olisi sanallakaan maininnut sukupuoltaan.
Nykyään vain tuntuvat kaikki netin vertaistukiryhmät olevan täynnä ties mitä aiheeseen liittymätöntä tekoälyspämmiä. Ne sitten kiertävät moneen kertaan ryhmästä toiseen, kun joku on ne kerran tehnyt ja se aito ihmisten välinen keskustelu tyrehtyy.