Lue keskustelun säännöt.
Vanhempien ymmärtäminen psykoterapiassa
16.08.2026 |
Psykoterapia ei tuntunut tuottavan kummoisia tuloksia. Meni aika kauan siihen, että ymmärsin missä mentiin vikaan: terapeutti koki yrittävänsä laajentaa asiakkaan näkökulmaa, kun ohjasi usein pohtimaan vanhempien elämää ja heidän käytöstään siihen nähden.
Käytännössä se vain kuitenkin johti siihen, että sinne terapiaan hakeutuneet asiakas jäi omien tunteidensa kanssa taas kerran kovin yksin: eihän lapsuus mitään muuta ollutkaan kuin sitä, että jotenkin yrittää ymmärtää sekavasti käyttäytyviä vanhempia ja sovittaa käytöksensä sellaiseksi, että tulisi mahdollisimman vähän konflikteja. Pois perheestä ei lapsi pääse joten siinäpä sitten pieni lapsi yritää parhaansa mukaan kokkailla ja siivota, jotta sitä vaikeaa lapsuuttaan toistuvasti valittava isä ei hajoaisi.
Enemmän terapiasta olisi varmasti ollut hyötyä jos yhdessä olisi pohdittu miten tämä kaikki on vaikuttanut ja miten tästä eteenpäin. Vanhempiensa uskotulle muiden ymmärtäminen oli turhankin tuttua, ei siihen olisi enää ulkopuolista tarvittu luomaan vieä lisäpainetta henkiseen itsensä sivuttamiseen.
Psykoterapia on asiakkaalle niin kallis ja aikaa vievä sijoitus, että on harmillista että on täysin kuun ja tähtien asennosta kiinni saako siitä jotain apua vai onko terapia pahimmassa tapauksessa jopa asiakkaalle haitaksi.
Varmaan muillakin on tällaisia psykoterapiakokemuksia vaikkei niistä mielellään ihmisille kerro.
Kommentit (526)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluan kertoa tapahtuman kun olin n 26 v. Lähdin kuskiksi äidilleni kirpparilierrokselle. Isäni sanoi että laittaa heidän kortiltaan bensarahat. Menin äidin kanssa tankille. Äiti kieltäytyi nousemasta tankkaamaan. Antoi mulle pankkikortin. Kysyin pinkoodia, äiti sanoi 1111. Laitoin 1111, väärä koodi. Kysyin uudestaan, sanoi saman 1111, laitoin sen, väärä koodi. Sanoin etten uskalla laittaa tuota samaa väärää koodia enää ettei korttia imaista. Äitini sanoi että lähdetään hakemaan isältä seteli. Mennessä äitini huudahti että hän sanoi ihan väärän koodin, se olikin 2222! Olimme 1km päässä heiltä joten haimme setelin. Isäni kun tuli seteliä antamaan niin äitini sanoi ihan pokalla että minä näppäilin koodin väärin niin monta kertaa vaikka hän sanoi koko ajan oikean koodin. Selitin isälleni miten asia oikeasti meni, ja äitini huusi minun valehtelevan.
Tällaista se oli silloin, eikä nykyään ole yhtään paremmin. Lapsuudessa vielä tympeämpää.Varmasti turhautti, mutta älä tuon takia ala psykoterapiasta maksamaan. Ens kerralla sit koodi oikein ja elämässä etiäppäin.
Onpa ollut kortiton ja rahaton perheen naisväki. Isiltä rahaa pitää hakea.
Tämä on aivan ihmeellistä miten joku voi sukupuolittaa aina kaikki muut kirjoittajat palstalla naisiksi paitsi itsensä vaikkei kukaan kirjoittajista olisi sanallakaan maininnut sukupuoltaan.
Yleisimmin äidit on naisia ja myös terapioissa kävijät, äidistään riippuvaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapiasta ei juuri ole hyötyä, ellei asiakas osaa edes äidinkieltään. Ihmisten motiivien YMMÄRTÄMINEN on aivan eri asia kuin niiden HYVÄKSYMINEN. Ymmärrys tarkoittaa oivaltamista, oppimista, syvää tietoa asioiden syistä.
Ap ei muutenkaan sovellu psykoterapiaan, koska on muita syyttelevä ja itseään uhriuttava narsisti.
Psykoterapiassa pitäisi kasvaa ja kypsyä, nähdä OMAT HAITALLISET ajatus- ja toimintatapansa.
Nyt, oletettavasti ap toistaa samaa kaavaa kuin vanhempansa mutta tuomitsee vain heidät ja sallii itsensä sikailla.
Ihmeellistä spekulointia. Terapia ei ole kovin hyödyllistä jos asiakkaan itsetuntemuksen lisääminen on siinä aivan sivuosassa ja huomio pääosin siinä mitä vanhemmat tekivät ja miksi. Eihän sitä kukaan muu voi edes varmasti tietää mitä joku muu on jossain tilanteessa ajatellut ja miksi on tietyllä tavalla päätynyt toimimaan. Kallis terapia jää silloin arvuutteluleikiksi.
Miten itsetuntemus lisääntyy siitä, jos puhuu tunteistaan, jotka koskevat tapahtumaa, joka ei ehkä ole edes totta? Tai joiden olosuhteet ovat olleet sellaiset, että lapsi tai jopa teini on voinut käsittää tilanteen väärin? Hyvä, ensimmäisellä avautumisella voi olla tarpeen se "hyväksyvä katse", mutta sen jälkeen olisi jo parempi yrittää hahmottaa, mitä todella tapahtui.
Ihmisen muisti ei ole luotettava. Tyypillisimmin asiat varmasti muistaa itselleen edullisimmassa valossa. Voi olla myös täysiä valemuistoja. Muistikuvat ja niihin liittyvät tunnetilat eivät siis koskaan ole objektiivisia tallenteita.
Narsisti haluaa saada muut uskomaan siihen, että he muistavat asiat väärin ja heissä on jotain vikana, kun tuntuu pahalta. Näin narsisti voi jatkaa haitallista toimintaansa ilman seurauksia.
Niin, se narsisti voi olla myös se terapiapotilas, joka valemuistoillaan manipuloi perhettään, läheisiään ja muita ihmisiä. Käy sieltä terapiasta hakemassa vähän vahvistusta valemuistoilleen. Siinä sitten muut kävelevät niillä kuuluisilla låasinsiruilla.
Potilastiedot ovat harvoin mielikuvituksen tuotetta. Vai väitätkö, että terveydenhuollon henkilöstö manipuloi tahallaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapiasta ei juuri ole hyötyä, ellei asiakas osaa edes äidinkieltään. Ihmisten motiivien YMMÄRTÄMINEN on aivan eri asia kuin niiden HYVÄKSYMINEN. Ymmärrys tarkoittaa oivaltamista, oppimista, syvää tietoa asioiden syistä.
Ap ei muutenkaan sovellu psykoterapiaan, koska on muita syyttelevä ja itseään uhriuttava narsisti.
Psykoterapiassa pitäisi kasvaa ja kypsyä, nähdä OMAT HAITALLISET ajatus- ja toimintatapansa.
Nyt, oletettavasti ap toistaa samaa kaavaa kuin vanhempansa mutta tuomitsee vain heidät ja sallii itsensä sikailla.
Ihmeellistä spekulointia. Terapia ei ole kovin hyödyllistä jos asiakkaan itsetuntemuksen lisääminen on siinä aivan sivuosassa ja huomio pääosin siinä mitä vanhemmat tekivät ja miksi. Eihän sitä kukaan muu voi edes varmasti tietää mitä joku muu on jossain tilanteessa ajatellut ja miksi on tietyllä tavalla päätynyt toimimaan. Kallis terapia jää silloin arvuutteluleikiksi.
Miten itsetuntemus lisääntyy siitä, jos puhuu tunteistaan, jotka koskevat tapahtumaa, joka ei ehkä ole edes totta? Tai joiden olosuhteet ovat olleet sellaiset, että lapsi tai jopa teini on voinut käsittää tilanteen väärin? Hyvä, ensimmäisellä avautumisella voi olla tarpeen se "hyväksyvä katse", mutta sen jälkeen olisi jo parempi yrittää hahmottaa, mitä todella tapahtui.
Ihmisen muisti ei ole luotettava. Tyypillisimmin asiat varmasti muistaa itselleen edullisimmassa valossa. Voi olla myös täysiä valemuistoja. Muistikuvat ja niihin liittyvät tunnetilat eivät siis koskaan ole objektiivisia tallenteita.
Joistakin tapahtumista on omalla kohdallani esimerkiksi terveydenhuollon ja muun viranomaistaho dokumentit. Kaikki tahot eivät voi muistaa väärin.
En nyt tarkoittanut sinua, kuka oletkaan. Ihan yleisellä tasolla kirjoitin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapiasta ei juuri ole hyötyä, ellei asiakas osaa edes äidinkieltään. Ihmisten motiivien YMMÄRTÄMINEN on aivan eri asia kuin niiden HYVÄKSYMINEN. Ymmärrys tarkoittaa oivaltamista, oppimista, syvää tietoa asioiden syistä.
Ap ei muutenkaan sovellu psykoterapiaan, koska on muita syyttelevä ja itseään uhriuttava narsisti.
Psykoterapiassa pitäisi kasvaa ja kypsyä, nähdä OMAT HAITALLISET ajatus- ja toimintatapansa.
Nyt, oletettavasti ap toistaa samaa kaavaa kuin vanhempansa mutta tuomitsee vain heidät ja sallii itsensä sikailla.
Ihmeellistä spekulointia. Terapia ei ole kovin hyödyllistä jos asiakkaan itsetuntemuksen lisääminen on siinä aivan sivuosassa ja huomio pääosin siinä mitä vanhemmat tekivät ja miksi. Eihän sitä kukaan muu voi edes varmasti tietää mitä joku muu on jossain tilanteessa ajatellut ja miksi on tietyllä tavalla päätynyt toimimaan. Kallis terapia jää silloin arvuutteluleikiksi.
Miten itsetuntemus lisääntyy siitä, jos puhuu tunteistaan, jotka koskevat tapahtumaa, joka ei ehkä ole edes totta? Tai joiden olosuhteet ovat olleet sellaiset, että lapsi tai jopa teini on voinut käsittää tilanteen väärin? Hyvä, ensimmäisellä avautumisella voi olla tarpeen se "hyväksyvä katse", mutta sen jälkeen olisi jo parempi yrittää hahmottaa, mitä todella tapahtui.
Ihmisen muisti ei ole luotettava. Tyypillisimmin asiat varmasti muistaa itselleen edullisimmassa valossa. Voi olla myös täysiä valemuistoja. Muistikuvat ja niihin liittyvät tunnetilat eivät siis koskaan ole objektiivisia tallenteita.
Joistakin tapahtumista on omalla kohdallani esimerkiksi terveydenhuollon ja muun viranomaistaho dokumentit. Kaikki tahot eivät voi muistaa väärin.
En nyt tarkoittanut sinua, kuka oletkaan. Ihan yleisellä tasolla kirjoitin
Niinpä tietysti. Mitä muuta tykkää tehdä maalitolppien siirtelyn lisäksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapiasta ei juuri ole hyötyä, ellei asiakas osaa edes äidinkieltään. Ihmisten motiivien YMMÄRTÄMINEN on aivan eri asia kuin niiden HYVÄKSYMINEN. Ymmärrys tarkoittaa oivaltamista, oppimista, syvää tietoa asioiden syistä.
Ap ei muutenkaan sovellu psykoterapiaan, koska on muita syyttelevä ja itseään uhriuttava narsisti.
Psykoterapiassa pitäisi kasvaa ja kypsyä, nähdä OMAT HAITALLISET ajatus- ja toimintatapansa.
Nyt, oletettavasti ap toistaa samaa kaavaa kuin vanhempansa mutta tuomitsee vain heidät ja sallii itsensä sikailla.
Ihmeellistä spekulointia. Terapia ei ole kovin hyödyllistä jos asiakkaan itsetuntemuksen lisääminen on siinä aivan sivuosassa ja huomio pääosin siinä mitä vanhemmat tekivät ja miksi. Eihän sitä kukaan muu voi edes varmasti tietää mitä joku muu on jossain tilanteessa ajatellut ja miksi on tietyllä tavalla päätynyt toimimaan. Kallis terapia jää silloin arvuutteluleikiksi.
Miten itsetuntemus lisääntyy siitä, jos puhuu tunteistaan, jotka koskevat tapahtumaa, joka ei ehkä ole edes totta? Tai joiden olosuhteet ovat olleet sellaiset, että lapsi tai jopa teini on voinut käsittää tilanteen väärin? Hyvä, ensimmäisellä avautumisella voi olla tarpeen se "hyväksyvä katse", mutta sen jälkeen olisi jo parempi yrittää hahmottaa, mitä todella tapahtui.
Ihmisen muisti ei ole luotettava. Tyypillisimmin asiat varmasti muistaa itselleen edullisimmassa valossa. Voi olla myös täysiä valemuistoja. Muistikuvat ja niihin liittyvät tunnetilat eivät siis koskaan ole objektiivisia tallenteita.
Joistakin tapahtumista on omalla kohdallani esimerkiksi terveydenhuollon ja muun viranomaistaho dokumentit. Kaikki tahot eivät voi muistaa väärin.
En nyt tarkoittanut sinua, kuka oletkaan. Ihan yleisellä tasolla kirjoitin
Monilta vanhempiensa kiusaamilta löytyy tietoja lapsuuden kaltoinkohtelusta ja ulkopuolisten huolesta. Ei ole mitenkään harvinaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kerran on niin hyödyllistä että asiakas spekuloi terapeutin kanssa löikö isä lapsia kun oli ahdistunut yt-neuvotteluista vai johtuiko se ärsyttävistä lapsista, niin onko yhtä hyödyllistä myös että terapeutti pohtii siellä muiden asiakkaidensa asioita?
Käynneillä tuli terapeutin aloitteesta puhetta kuinka jollain asiakkaalla oli samanlainen tilanne ja pidettiin perhekokous jonne hän tuli ja se meni niin ja näin... Osa terapeutti ei ymmärrä lainkaan ettei terapia ole paikka missä hölötetään mitä sylki suuhun tuo. Asiakkaiden yksityisyyden loukkaaminen on törkeää.
Vierailija kirjoitti:
Jos kerran on niin hyödyllistä että asiakas spekuloi terapeutin kanssa löikö isä lapsia kun oli ahdistunut yt-neuvotteluista vai johtuiko se ärsyttävistä lapsista, niin onko yhtä hyödyllistä myös että terapeutti pohtii siellä muiden asiakkaidensa asioita?
Käynneillä tuli terapeutin aloitteesta puhetta kuinka jollain asiakkaalla oli samanlainen tilanne ja pidettiin perhekokous jonne hän tuli ja se meni niin ja näin... Osa terapeutti ei ymmärrä lainkaan ettei terapia ole paikka missä hölötetään mitä sylki suuhun tuo. Asiakkaiden yksityisyyden loukkaaminen on törkeää.
Sama kokemus, terapeutti puhui muista asiakkaista tai sitten itsestään, omasta taustastaan. Kerran terapeutti oli punasilmäisenä vastassa kun menin vastaanotolle ja alkoi itkeä kesken vastaanoton. Minä sitten häntä lohduttelin, koska pyyteli itkuaan anteeksi - iso mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekoälyn kanssa juttelu auttaa ihan oikeasti. Ei ihme että terapeuteilla on asiakkaat vähentyneet. Suosittelen myös erilaisia kehoterapioita kuten Rosen-terapiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapiasta ei juuri ole hyötyä, ellei asiakas osaa edes äidinkieltään. Ihmisten motiivien YMMÄRTÄMINEN on aivan eri asia kuin niiden HYVÄKSYMINEN. Ymmärrys tarkoittaa oivaltamista, oppimista, syvää tietoa asioiden syistä.
Ap ei muutenkaan sovellu psykoterapiaan, koska on muita syyttelevä ja itseään uhriuttava narsisti.
Psykoterapiassa pitäisi kasvaa ja kypsyä, nähdä OMAT HAITALLISET ajatus- ja toimintatapansa.
Nyt, oletettavasti ap toistaa samaa kaavaa kuin vanhempansa mutta tuomitsee vain heidät ja sallii itsensä sikailla.
Ihmeellistä spekulointia. Terapia ei ole kovin hyödyllistä jos asiakkaan itsetuntemuksen lisääminen on siinä aivan sivuosassa ja huomio pääosin siinä mitä vanhemmat tekivät ja miksi. Eihän sitä kukaan muu voi edes varmasti tietää mitä joku muu on jossain tilanteessa ajatellut ja miksi on tietyllä tavalla päätynyt toimimaan. Kallis terapia jää silloin arvuutteluleikiksi.
Miten itsetuntemus lisääntyy siitä, jos puhuu tunteistaan, jotka koskevat tapahtumaa, joka ei ehkä ole edes totta? Tai joiden olosuhteet ovat olleet sellaiset, että lapsi tai jopa teini on voinut käsittää tilanteen väärin? Hyvä, ensimmäisellä avautumisella voi olla tarpeen se "hyväksyvä katse", mutta sen jälkeen olisi jo parempi yrittää hahmottaa, mitä todella tapahtui.
Ihmisen muisti ei ole luotettava. Tyypillisimmin asiat varmasti muistaa itselleen edullisimmassa valossa. Voi olla myös täysiä valemuistoja. Muistikuvat ja niihin liittyvät tunnetilat eivät siis koskaan ole objektiivisia tallenteita.
Joistakin tapahtumista on omalla kohdallani esimerkiksi terveydenhuollon ja muun viranomaistaho dokumentit. Kaikki tahot eivät voi muistaa väärin.
En nyt tarkoittanut sinua, kuka oletkaan. Ihan yleisellä tasolla kirjoitin
Niinpä tietysti. Mitä muuta tykkää tehdä maalitolppien siirtelyn lisäksi?
Kuule Maalitolppa, sinähän niitä tolppia tässä siirtelet eli muuntelet toisten viestejä. Puolisollani oli tapana jokaisessa "keskustelussa" vääristellä puheitani. Yhdessä vaiheessa päädyin nauhoittamaan salaa keskustelut, muuten oisin seonnut.
Mutta muistatko sinä kaiken oikein? Minä en?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapiasta ei juuri ole hyötyä, ellei asiakas osaa edes äidinkieltään. Ihmisten motiivien YMMÄRTÄMINEN on aivan eri asia kuin niiden HYVÄKSYMINEN. Ymmärrys tarkoittaa oivaltamista, oppimista, syvää tietoa asioiden syistä.
Ap ei muutenkaan sovellu psykoterapiaan, koska on muita syyttelevä ja itseään uhriuttava narsisti.
Psykoterapiassa pitäisi kasvaa ja kypsyä, nähdä OMAT HAITALLISET ajatus- ja toimintatapansa.
Nyt, oletettavasti ap toistaa samaa kaavaa kuin vanhempansa mutta tuomitsee vain heidät ja sallii itsensä sikailla.
Ihmeellistä spekulointia. Terapia ei ole kovin hyödyllistä jos asiakkaan itsetuntemuksen lisääminen on siinä aivan sivuosassa ja huomio pääosin siinä mitä vanhemmat tekivät ja miksi. Eihän sitä kukaan muu voi edes varmasti tietää mitä joku muu on jossain tilanteessa ajatellut ja miksi on tietyllä tavalla päätynyt toimimaan. Kallis terapia jää silloin arvuutteluleikiksi.
Miten itsetuntemus lisääntyy siitä, jos puhuu tunteistaan, jotka koskevat tapahtumaa, joka ei ehkä ole edes totta? Tai joiden olosuhteet ovat olleet sellaiset, että lapsi tai jopa teini on voinut käsittää tilanteen väärin? Hyvä, ensimmäisellä avautumisella voi olla tarpeen se "hyväksyvä katse", mutta sen jälkeen olisi jo parempi yrittää hahmottaa, mitä todella tapahtui.
Ihmisen muisti ei ole luotettava. Tyypillisimmin asiat varmasti muistaa itselleen edullisimmassa valossa. Voi olla myös täysiä valemuistoja. Muistikuvat ja niihin liittyvät tunnetilat eivät siis koskaan ole objektiivisia tallenteita.
Joistakin tapahtumista on omalla kohdallani esimerkiksi terveydenhuollon ja muun viranomaistaho dokumentit. Kaikki tahot eivät voi muistaa väärin.
En nyt tarkoittanut sinua, kuka oletkaan. Ihan yleisellä tasolla kirjoitin
Niinpä tietysti. Mitä muuta tykkää tehdä maalitolppien siirtelyn lisäksi?
Kuule Maalitolppa, sinähän niitä tolppia tässä siirtelet eli muuntelet toisten viestejä. Puolisollani oli tapana jokaisessa "keskustelussa" vääristellä puheitani. Yhdessä vaiheessa päädyin nauhoittamaan salaa keskustelut, muuten oisin seonnut.
Mutta muistatko sinä kaiken oikein? Minä en?
Terapian tarkoitus on, että potilas voi paremmin. Joskus tämä tarkoittaa haitallisista ihmissuhteista irtautumista.
Vierailija kirjoitti:
Terapiasta ei ole omaa kokemusta, joten kommenttini on vähän ohis, mutta tätä vanhempien ymmärtämistä vaaditaan kyllä paljon muutenkin.
Mullakin oli ja on edelleen itsekkäät ja itsekeskeiset vanhemmat ja lapsuus oli varsin kuormittava. Jo lapsena vaadittiin ymmärrystä vanhemmille ja piti olla näkymätön, hiljainen, ahkera ja kaikin tavoin helppo lapsi.
Jos aikuisena on puolella sanallakaan viitannut kuormittavaan lapsuuteen, saa kuulla kuinka vanhempia pitää ymmärtää, kuinka ovat tehneet parhaansa ja sulla oli sentään vanhemmat ja blaa blaa.
Jos toimisin itse samoin omien lapsieni kanssa, samaa ymmärrystä ei minulle jaettaisi. Syystäkään, mutta ihmettelen tätä kaksinaismoralismia.
Mitä tarkoitat:
samaa ymmärrystä ei minulle jaettaisI
?
tarkoitatko lastesi empaattisuutta vai mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kerran on niin hyödyllistä että asiakas spekuloi terapeutin kanssa löikö isä lapsia kun oli ahdistunut yt-neuvotteluista vai johtuiko se ärsyttävistä lapsista, niin onko yhtä hyödyllistä myös että terapeutti pohtii siellä muiden asiakkaidensa asioita?
Käynneillä tuli terapeutin aloitteesta puhetta kuinka jollain asiakkaalla oli samanlainen tilanne ja pidettiin perhekokous jonne hän tuli ja se meni niin ja näin... Osa terapeutti ei ymmärrä lainkaan ettei terapia ole paikka missä hölötetään mitä sylki suuhun tuo. Asiakkaiden yksityisyyden loukkaaminen on törkeää.
Sama kokemus, terapeutti puhui muista asiakkaista tai sitten itsestään, omasta taustastaan. Kerran terapeutti oli punasilmäisenä vastassa kun menin vastaanotolle ja alkoi itkeä kesken vastaanoton. Minä sitten häntä lohduttelin, koska pyyteli itkuaan anteeksi - iso mies.
Tuo on totta että terapeutti voi mielellään käyttää osan vastaanottoajasta siihen, että puhuu itsestään. Mikäs siinä kun palkka juoksee.
"Juu, on nämä ja nämä ammatit, melkein täysillä pisteillä pääsi vuosikymmeniä sitten opiskelemaan, hiihto se vasta pitääkin kunnossa jne."
Nice to know, mutta eikö tässä niihin asiakkaan haasteisiin pitänyt keskittyä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapiasta ei juuri ole hyötyä, ellei asiakas osaa edes äidinkieltään. Ihmisten motiivien YMMÄRTÄMINEN on aivan eri asia kuin niiden HYVÄKSYMINEN. Ymmärrys tarkoittaa oivaltamista, oppimista, syvää tietoa asioiden syistä.
Ap ei muutenkaan sovellu psykoterapiaan, koska on muita syyttelevä ja itseään uhriuttava narsisti.
Psykoterapiassa pitäisi kasvaa ja kypsyä, nähdä OMAT HAITALLISET ajatus- ja toimintatapansa.
Nyt, oletettavasti ap toistaa samaa kaavaa kuin vanhempansa mutta tuomitsee vain heidät ja sallii itsensä sikailla.
Ihmeellistä spekulointia. Terapia ei ole kovin hyödyllistä jos asiakkaan itsetuntemuksen lisääminen on siinä aivan sivuosassa ja huomio pääosin siinä mitä vanhemmat tekivät ja miksi. Eihän sitä kukaan muu voi edes varmasti tietää mitä joku muu on jossain tilanteessa ajatellut ja miksi on tietyllä tavalla päätynyt toimimaan. Kallis terapia jää silloin arvuutteluleikiksi.
Miten itsetuntemus lisääntyy siitä, jos puhuu tunteistaan, jotka koskevat tapahtumaa, joka ei ehkä ole edes totta? Tai joiden olosuhteet ovat olleet sellaiset, että lapsi tai jopa teini on voinut käsittää tilanteen väärin? Hyvä, ensimmäisellä avautumisella voi olla tarpeen se "hyväksyvä katse", mutta sen jälkeen olisi jo parempi yrittää hahmottaa, mitä todella tapahtui.
Ihmisen muisti ei ole luotettava. Tyypillisimmin asiat varmasti muistaa itselleen edullisimmassa valossa. Voi olla myös täysiä valemuistoja. Muistikuvat ja niihin liittyvät tunnetilat eivät siis koskaan ole objektiivisia tallenteita.
Joistakin tapahtumista on omalla kohdallani esimerkiksi terveydenhuollon ja muun viranomaistaho dokumentit. Kaikki tahot eivät voi muistaa väärin.
En nyt tarkoittanut sinua, kuka oletkaan. Ihan yleisellä tasolla kirjoitin
Niinpä tietysti. Mitä muuta tykkää tehdä maalitolppien siirtelyn lisäksi?
Kuule Maalitolppa, sinähän niitä tolppia tässä siirtelet eli muuntelet toisten viestejä. Puolisollani oli tapana jokaisessa "keskustelussa" vääristellä puheitani. Yhdessä vaiheessa päädyin nauhoittamaan salaa keskustelut, muuten oisin seonnut.
Mutta muistatko sinä kaiken oikein? Minä en?
Jotkut lähtevät menemään jos suhde ei toimi, toiset nauhoittavat salaa keskustelut. Jokainen voi itse valita mikä tuntuu järkevältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapiasta ei juuri ole hyötyä, ellei asiakas osaa edes äidinkieltään. Ihmisten motiivien YMMÄRTÄMINEN on aivan eri asia kuin niiden HYVÄKSYMINEN. Ymmärrys tarkoittaa oivaltamista, oppimista, syvää tietoa asioiden syistä.
Ap ei muutenkaan sovellu psykoterapiaan, koska on muita syyttelevä ja itseään uhriuttava narsisti.
Psykoterapiassa pitäisi kasvaa ja kypsyä, nähdä OMAT HAITALLISET ajatus- ja toimintatapansa.
Nyt, oletettavasti ap toistaa samaa kaavaa kuin vanhempansa mutta tuomitsee vain heidät ja sallii itsensä sikailla.
Ihmeellistä spekulointia. Terapia ei ole kovin hyödyllistä jos asiakkaan itsetuntemuksen lisääminen on siinä aivan sivuosassa ja huomio pääosin siinä mitä vanhemmat tekivät ja miksi. Eihän sitä kukaan muu voi edes varmasti tietää mitä joku muu on jossain tilanteessa ajatellut ja miksi on tietyllä tavalla päätynyt toimimaan. Kallis terapia jää silloin arvuutteluleikiksi.
Miten itsetuntemus lisääntyy siitä, jos puhuu tunteistaan, jotka koskevat tapahtumaa, joka ei ehkä ole edes totta? Tai joiden olosuhteet ovat olleet sellaiset, että lapsi tai jopa teini on voinut käsittää tilanteen väärin? Hyvä, ensimmäisellä avautumisella voi olla tarpeen se "hyväksyvä katse", mutta sen jälkeen olisi jo parempi yrittää hahmottaa, mitä todella tapahtui.
Ihmisen muisti ei ole luotettava. Tyypillisimmin asiat varmasti muistaa itselleen edullisimmassa valossa. Voi olla myös täysiä valemuistoja. Muistikuvat ja niihin liittyvät tunnetilat eivät siis koskaan ole objektiivisia tallenteita.
Joistakin tapahtumista on omalla kohdallani esimerkiksi terveydenhuollon ja muun viranomaistaho dokumentit. Kaikki tahot eivät voi muistaa väärin.
En nyt tarkoittanut sinua, kuka oletkaan. Ihan yleisellä tasolla kirjoitin
Niinpä tietysti. Mitä muuta tykkää tehdä maalitolppien siirtelyn lisäksi?
Kuule Maalitolppa, sinähän niitä tolppia tässä siirtelet eli muuntelet toisten viestejä. Puolisollani oli tapana jokaisessa "keskustelussa" vääristellä puheitani. Yhdessä vaiheessa päädyin nauhoittamaan salaa keskustelut, muuten oisin seonnut.
Mutta muistatko sinä kaiken oikein? Minä en?
Jotkut lähtevät menemään jos suhde ei toimi, toiset nauhoittavat salaa keskustelut. Jokainen voi itse valita mikä tuntuu järkevältä.
Ja toiset voivat lähteä kävelemään sen jälkeen kun ovat kuunnelleet ne nauhoitteet tai syöttää ne nauhoitteet sille puolisolle ja antaa mahdollisuus korjata käytöksensä. Miten sitä nyt mt-ongelmaisen kanssa kuuluu toimia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapiasta ei juuri ole hyötyä, ellei asiakas osaa edes äidinkieltään. Ihmisten motiivien YMMÄRTÄMINEN on aivan eri asia kuin niiden HYVÄKSYMINEN. Ymmärrys tarkoittaa oivaltamista, oppimista, syvää tietoa asioiden syistä.
Ap ei muutenkaan sovellu psykoterapiaan, koska on muita syyttelevä ja itseään uhriuttava narsisti.
Psykoterapiassa pitäisi kasvaa ja kypsyä, nähdä OMAT HAITALLISET ajatus- ja toimintatapansa.
Nyt, oletettavasti ap toistaa samaa kaavaa kuin vanhempansa mutta tuomitsee vain heidät ja sallii itsensä sikailla.
Ihmeellistä spekulointia. Terapia ei ole kovin hyödyllistä jos asiakkaan itsetuntemuksen lisääminen on siinä aivan sivuosassa ja huomio pääosin siinä mitä vanhemmat tekivät ja miksi. Eihän sitä kukaan muu voi edes varmasti tietää mitä joku muu on jossain tilanteessa ajatellut ja miksi on tietyllä tavalla päätynyt toimimaan. Kallis terapia jää silloin arvuutteluleikiksi.
Miten itsetuntemus lisääntyy siitä, jos puhuu tunteistaan, jotka koskevat tapahtumaa, joka ei ehkä ole edes totta? Tai joiden olosuhteet ovat olleet sellaiset, että lapsi tai jopa teini on voinut käsittää tilanteen väärin? Hyvä, ensimmäisellä avautumisella voi olla tarpeen se "hyväksyvä katse", mutta sen jälkeen olisi jo parempi yrittää hahmottaa, mitä todella tapahtui.
Ihmisen muisti ei ole luotettava. Tyypillisimmin asiat varmasti muistaa itselleen edullisimmassa valossa. Voi olla myös täysiä valemuistoja. Muistikuvat ja niihin liittyvät tunnetilat eivät siis koskaan ole objektiivisia tallenteita.
Joistakin tapahtumista on omalla kohdallani esimerkiksi terveydenhuollon ja muun viranomaistaho dokumentit. Kaikki tahot eivät voi muistaa väärin.
En nyt tarkoittanut sinua, kuka oletkaan. Ihan yleisellä tasolla kirjoitin
Niinpä tietysti. Mitä muuta tykkää tehdä maalitolppien siirtelyn lisäksi?
Kuule Maalitolppa, sinähän niitä tolppia tässä siirtelet eli muuntelet toisten viestejä. Puolisollani oli tapana jokaisessa "keskustelussa" vääristellä puheitani. Yhdessä vaiheessa päädyin nauhoittamaan salaa keskustelut, muuten oisin seonnut.
Mutta muistatko sinä kaiken oikein? Minä en?
Jotkut lähtevät menemään jos suhde ei toimi, toiset nauhoittavat salaa keskustelut. Jokainen voi itse valita mikä tuntuu järkevältä.
Ja toiset voivat lähteä kävelemään sen jälkeen kun ovat kuunnelleet ne nauhoitteet tai syöttää ne nauhoitteet sille puolisolle ja antaa mahdollisuus korjata käytöksensä. Miten sitä nyt mt-ongelmaisen kanssa kuuluu toimia
Et ehkä ole kuullut ennen tätä, mutta parisuhteiden ei kuuluisi olla outoja valtapelejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapiasta ei juuri ole hyötyä, ellei asiakas osaa edes äidinkieltään. Ihmisten motiivien YMMÄRTÄMINEN on aivan eri asia kuin niiden HYVÄKSYMINEN. Ymmärrys tarkoittaa oivaltamista, oppimista, syvää tietoa asioiden syistä.
Ap ei muutenkaan sovellu psykoterapiaan, koska on muita syyttelevä ja itseään uhriuttava narsisti.
Psykoterapiassa pitäisi kasvaa ja kypsyä, nähdä OMAT HAITALLISET ajatus- ja toimintatapansa.
Nyt, oletettavasti ap toistaa samaa kaavaa kuin vanhempansa mutta tuomitsee vain heidät ja sallii itsensä sikailla.
Ihmeellistä spekulointia. Terapia ei ole kovin hyödyllistä jos asiakkaan itsetuntemuksen lisääminen on siinä aivan sivuosassa ja huomio pääosin siinä mitä vanhemmat tekivät ja miksi. Eihän sitä kukaan muu voi edes varmasti tietää mitä joku muu on jossain tilanteessa ajatellut ja miksi on tietyllä tavalla päätynyt toimimaan. Kallis terapia jää silloin arvuutteluleikiksi.
Miten itsetuntemus lisääntyy siitä, jos puhuu tunteistaan, jotka koskevat tapahtumaa, joka ei ehkä ole edes totta? Tai joiden olosuhteet ovat olleet sellaiset, että lapsi tai jopa teini on voinut käsittää tilanteen väärin? Hyvä, ensimmäisellä avautumisella voi olla tarpeen se "hyväksyvä katse", mutta sen jälkeen olisi jo parempi yrittää hahmottaa, mitä todella tapahtui.
Ihmisen muisti ei ole luotettava. Tyypillisimmin asiat varmasti muistaa itselleen edullisimmassa valossa. Voi olla myös täysiä valemuistoja. Muistikuvat ja niihin liittyvät tunnetilat eivät siis koskaan ole objektiivisia tallenteita.
Joistakin tapahtumista on omalla kohdallani esimerkiksi terveydenhuollon ja muun viranomaistaho dokumentit. Kaikki tahot eivät voi muistaa väärin.
En nyt tarkoittanut sinua, kuka oletkaan. Ihan yleisellä tasolla kirjoitin
Niinpä tietysti. Mitä muuta tykkää tehdä maalitolppien siirtelyn lisäksi?
Kuule Maalitolppa, sinähän niitä tolppia tässä siirtelet eli muuntelet toisten viestejä. Puolisollani oli tapana jokaisessa "keskustelussa" vääristellä puheitani. Yhdessä vaiheessa päädyin nauhoittamaan salaa keskustelut, muuten oisin seonnut.
Mutta muistatko sinä kaiken oikein? Minä en?
Jotkut lähtevät menemään jos suhde ei toimi, toiset nauhoittavat salaa keskustelut. Jokainen voi itse valita mikä tuntuu järkevältä.
Ja toiset voivat lähteä kävelemään sen jälkeen kun ovat kuunnelleet ne nauhoitteet tai syöttää ne nauhoitteet sille puolisolle ja antaa mahdollisuus korjata käytöksensä. Miten sitä nyt mt-ongelmaisen kanssa kuuluu toimia
Et ehkä ole kuullut ennen tätä, mutta parisuhteiden ei kuuluisi olla outoja valtapelejä.
Mielenterveysongelmaisen puolison kanssa ne voivat mennä sellaisiksi. Vai pitääkö puoliso jättää heti, kun sillä puhkeaa mt-ongelma?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapiasta ei juuri ole hyötyä, ellei asiakas osaa edes äidinkieltään. Ihmisten motiivien YMMÄRTÄMINEN on aivan eri asia kuin niiden HYVÄKSYMINEN. Ymmärrys tarkoittaa oivaltamista, oppimista, syvää tietoa asioiden syistä.
Ap ei muutenkaan sovellu psykoterapiaan, koska on muita syyttelevä ja itseään uhriuttava narsisti.
Psykoterapiassa pitäisi kasvaa ja kypsyä, nähdä OMAT HAITALLISET ajatus- ja toimintatapansa.
Nyt, oletettavasti ap toistaa samaa kaavaa kuin vanhempansa mutta tuomitsee vain heidät ja sallii itsensä sikailla.
Ihmeellistä spekulointia. Terapia ei ole kovin hyödyllistä jos asiakkaan itsetuntemuksen lisääminen on siinä aivan sivuosassa ja huomio pääosin siinä mitä vanhemmat tekivät ja miksi. Eihän sitä kukaan muu voi edes varmasti tietää mitä joku muu on jossain tilanteessa ajatellut ja miksi on tietyllä tavalla päätynyt toimimaan. Kallis terapia jää silloin arvuutteluleikiksi.
Miten itsetuntemus lisääntyy siitä, jos puhuu tunteistaan, jotka koskevat tapahtumaa, joka ei ehkä ole edes totta? Tai joiden olosuhteet ovat olleet sellaiset, että lapsi tai jopa teini on voinut käsittää tilanteen väärin? Hyvä, ensimmäisellä avautumisella voi olla tarpeen se "hyväksyvä katse", mutta sen jälkeen olisi jo parempi yrittää hahmottaa, mitä todella tapahtui.
Ihmisen muisti ei ole luotettava. Tyypillisimmin asiat varmasti muistaa itselleen edullisimmassa valossa. Voi olla myös täysiä valemuistoja. Muistikuvat ja niihin liittyvät tunnetilat eivät siis koskaan ole objektiivisia tallenteita.
Joistakin tapahtumista on omalla kohdallani esimerkiksi terveydenhuollon ja muun viranomaistaho dokumentit. Kaikki tahot eivät voi muistaa väärin.
En nyt tarkoittanut sinua, kuka oletkaan. Ihan yleisellä tasolla kirjoitin
Niinpä tietysti. Mitä muuta tykkää tehdä maalitolppien siirtelyn lisäksi?
Kuule Maalitolppa, sinähän niitä tolppia tässä siirtelet eli muuntelet toisten viestejä. Puolisollani oli tapana jokaisessa "keskustelussa" vääristellä puheitani. Yhdessä vaiheessa päädyin nauhoittamaan salaa keskustelut, muuten oisin seonnut.
Mutta muistatko sinä kaiken oikein? Minä en?
Jotkut lähtevät menemään jos suhde ei toimi, toiset nauhoittavat salaa keskustelut. Jokainen voi itse valita mikä tuntuu järkevältä.
Ja toiset voivat lähteä kävelemään sen jälkeen kun ovat kuunnelleet ne nauhoitteet tai syöttää ne nauhoitteet sille puolisolle ja antaa mahdollisuus korjata käytöksensä. Miten sitä nyt mt-ongelmaisen kanssa kuuluu toimia
Et ehkä ole kuullut ennen tätä, mutta parisuhteiden ei kuuluisi olla outoja valtapelejä.
Mielenterveysongelmaisen puolison kanssa ne voivat mennä sellaisiksi. Vai pitääkö puoliso jättää heti, kun sillä puhkeaa mt-ongelma?
Tarjoat herkullisen tilaisuuden pohtia miksiköhän puolisosi mielenterveys heikkeni hänen ollessaan yhdessä kanssasi. Jätän sen kuitenkin käyttämättä. Sinulla taitaa olla tarpeeksi haasteita käsiteltävänä muutenkin.
Sairaan ihmisen kanssa nyt ei ainakaan tule pelata mitään valtapelejä. Jos oma puoliso sairastuu ja suhde on ollut hyvä, yleensä se terve puoliso on toisen tukena silloin.
Jos taas mieleltään sairastunut ihminen alkaa käyttäytyä terveelle puolisolle haitallisella tavalla, panostetaan vielä enemmän avun hakemiseen ja hoitoon sitoutumiseen. Ja jos sairastunut puoliso ei näihin ole valmis, silloin otetaan etäisyyttä, eikä pelata pelejä toisen kustannuksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapiasta ei juuri ole hyötyä, ellei asiakas osaa edes äidinkieltään. Ihmisten motiivien YMMÄRTÄMINEN on aivan eri asia kuin niiden HYVÄKSYMINEN. Ymmärrys tarkoittaa oivaltamista, oppimista, syvää tietoa asioiden syistä.
Ap ei muutenkaan sovellu psykoterapiaan, koska on muita syyttelevä ja itseään uhriuttava narsisti.
Psykoterapiassa pitäisi kasvaa ja kypsyä, nähdä OMAT HAITALLISET ajatus- ja toimintatapansa.
Nyt, oletettavasti ap toistaa samaa kaavaa kuin vanhempansa mutta tuomitsee vain heidät ja sallii itsensä sikailla.
Ihmeellistä spekulointia. Terapia ei ole kovin hyödyllistä jos asiakkaan itsetuntemuksen lisääminen on siinä aivan sivuosassa ja huomio pääosin siinä mitä vanhemmat tekivät ja miksi. Eihän sitä kukaan muu voi edes varmasti tietää mitä joku muu on jossain tilanteessa ajatellut ja miksi on tietyllä tavalla päätynyt toimimaan. Kallis terapia jää silloin arvuutteluleikiksi.
Miten itsetuntemus lisääntyy siitä, jos puhuu tunteistaan, jotka koskevat tapahtumaa, joka ei ehkä ole edes totta? Tai joiden olosuhteet ovat olleet sellaiset, että lapsi tai jopa teini on voinut käsittää tilanteen väärin? Hyvä, ensimmäisellä avautumisella voi olla tarpeen se "hyväksyvä katse", mutta sen jälkeen olisi jo parempi yrittää hahmottaa, mitä todella tapahtui.
Ihmisen muisti ei ole luotettava. Tyypillisimmin asiat varmasti muistaa itselleen edullisimmassa valossa. Voi olla myös täysiä valemuistoja. Muistikuvat ja niihin liittyvät tunnetilat eivät siis koskaan ole objektiivisia tallenteita.
Joistakin tapahtumista on omalla kohdallani esimerkiksi terveydenhuollon ja muun viranomaistaho dokumentit. Kaikki tahot eivät voi muistaa väärin.
En nyt tarkoittanut sinua, kuka oletkaan. Ihan yleisellä tasolla kirjoitin
Niinpä tietysti. Mitä muuta tykkää tehdä maalitolppien siirtelyn lisäksi?
Kuule Maalitolppa, sinähän niitä tolppia tässä siirtelet eli muuntelet toisten viestejä. Puolisollani oli tapana jokaisessa "keskustelussa" vääristellä puheitani. Yhdessä vaiheessa päädyin nauhoittamaan salaa keskustelut, muuten oisin seonnut.
Mutta muistatko sinä kaiken oikein? Minä en?
Jotkut lähtevät menemään jos suhde ei toimi, toiset nauhoittavat salaa keskustelut. Jokainen voi itse valita mikä tuntuu järkevältä.
Ja toiset voivat lähteä kävelemään sen jälkeen kun ovat kuunnelleet ne nauhoitteet tai syöttää ne nauhoitteet sille puolisolle ja antaa mahdollisuus korjata käytöksensä. Miten sitä nyt mt-ongelmaisen kanssa kuuluu toimia
Et ehkä ole kuullut ennen tätä, mutta parisuhteiden ei kuuluisi olla outoja valtapelejä.
Mielenterveysongelmaisen puolison kanssa ne voivat mennä sellaisiksi. Vai pitääkö puoliso jättää heti, kun sillä puhkeaa mt-ongelma?
Tarjoat herkullisen tilaisuuden pohtia miksiköhän puolisosi mielenterveys heikkeni hänen ollessaan yhdessä kanssasi. Jätän sen kuitenkin käyttämättä. Sinulla taitaa olla tarpeeksi haasteita käsiteltävänä muutenkin.
No jos nyt henkilökohtaisuuksiin mennään, niin arvelen sinun sairastavan 2-tyypin narsismia
Niin, se narsisti voi olla myös se terapiapotilas, joka valemuistoillaan manipuloi perhettään, läheisiään ja muita ihmisiä. Käy sieltä terapiasta hakemassa vähän vahvistusta valemuistoilleen. Siinä sitten muut kävelevät niillä kuuluisilla låasinsiruilla.