Lue keskustelun säännöt.
Vanhempien ymmärtäminen psykoterapiassa
16.08.2026 |
Psykoterapia ei tuntunut tuottavan kummoisia tuloksia. Meni aika kauan siihen, että ymmärsin missä mentiin vikaan: terapeutti koki yrittävänsä laajentaa asiakkaan näkökulmaa, kun ohjasi usein pohtimaan vanhempien elämää ja heidän käytöstään siihen nähden.
Käytännössä se vain kuitenkin johti siihen, että sinne terapiaan hakeutuneet asiakas jäi omien tunteidensa kanssa taas kerran kovin yksin: eihän lapsuus mitään muuta ollutkaan kuin sitä, että jotenkin yrittää ymmärtää sekavasti käyttäytyviä vanhempia ja sovittaa käytöksensä sellaiseksi, että tulisi mahdollisimman vähän konflikteja. Pois perheestä ei lapsi pääse joten siinäpä sitten pieni lapsi yritää parhaansa mukaan kokkailla ja siivota, jotta sitä vaikeaa lapsuuttaan toistuvasti valittava isä ei hajoaisi.
Enemmän terapiasta olisi varmasti ollut hyötyä jos yhdessä olisi pohdittu miten tämä kaikki on vaikuttanut ja miten tästä eteenpäin. Vanhempiensa uskotulle muiden ymmärtäminen oli turhankin tuttua, ei siihen olisi enää ulkopuolista tarvittu luomaan vieä lisäpainetta henkiseen itsensä sivuttamiseen.
Psykoterapia on asiakkaalle niin kallis ja aikaa vievä sijoitus, että on harmillista että on täysin kuun ja tähtien asennosta kiinni saako siitä jotain apua vai onko terapia pahimmassa tapauksessa jopa asiakkaalle haitaksi.
Varmaan muillakin on tällaisia psykoterapiakokemuksia vaikkei niistä mielellään ihmisille kerro.
Kommentit (536)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika turhaa verrata omia kuolleita vanhempia joita itse ikävöi toisten ihmisten vanhempiin. Varmasti orvotkin ovat saaneet uudet huoltajat, ja eiköhän sosiaaliviranomaiset ole olleet sijoitusta harkitessaan tarkempia siitä että millaiset kotiolot näiden uusien huoltajien kanssa on, ihan turhaa siis vertailla kun itselle on varmistettu normaalit kotiolot.
Sijoitusta varmaan myös seurataan, ennen ainakin käytiin juttelemassa sosiaalitoimessa, lastensuojelussa ja perheneuolassa. Vanhempiensa kanssa asuvan kotioloja ei sen sijaan valvo kukaan tai mikään taho jos ei asiakkuutta sosiaalitoimeen.
Onhan noista lasten sijoituksista uutisissa aika karmeita juttujakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika turhaa verrata omia kuolleita vanhempia joita itse ikävöi toisten ihmisten vanhempiin. Varmasti orvotkin ovat saaneet uudet huoltajat, ja eiköhän sosiaaliviranomaiset ole olleet sijoitusta harkitessaan tarkempia siitä että millaiset kotiolot näiden uusien huoltajien kanssa on, ihan turhaa siis vertailla kun itselle on varmistettu normaalit kotiolot.
Sijoitusta varmaan myös seurataan, ennen ainakin käytiin juttelemassa sosiaalitoimessa, lastensuojelussa ja perheneuolassa. Vanhempiensa kanssa asuvan kotioloja ei sen sijaan valvo kukaan tai mikään taho jos ei asiakkuutta sosiaalitoimeen.
Onhan noista lasten sijoituksista uutisissa aika karmeita juttujakin.
Orvoksi jääneiden sijoittaminen tapahtuu vähän eri tavalla, orvoille etsitään huoltajat, jotka yleensä ovat lapselle tavalla tai toisella tuttuja ennalta, toisin kuin vanhempiensa luota sijoitetuille tai huostaanotetuille joiden huoltajuus pysyy vanhemmilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika turhaa verrata omia kuolleita vanhempia joita itse ikävöi toisten ihmisten vanhempiin. Varmasti orvotkin ovat saaneet uudet huoltajat, ja eiköhän sosiaaliviranomaiset ole olleet sijoitusta harkitessaan tarkempia siitä että millaiset kotiolot näiden uusien huoltajien kanssa on, ihan turhaa siis vertailla kun itselle on varmistettu normaalit kotiolot.
Sijoitusta varmaan myös seurataan, ennen ainakin käytiin juttelemassa sosiaalitoimessa, lastensuojelussa ja perheneuolassa. Vanhempiensa kanssa asuvan kotioloja ei sen sijaan valvo kukaan tai mikään taho jos ei asiakkuutta sosiaalitoimeen.
Onhan noista lasten sijoituksista uutisissa aika karmeita juttujakin.
Orvoksi jääneiden sijoittaminen tapahtuu vähän eri tavalla, orvoille etsitään huoltajat, jotka yleensä ovat lapselle tavalla tai toisella tuttuja ennalta, toisin kuin vanhempiensa luota sijoitetuille tai huostaanotetuille joiden huoltajuus pysyy vanhemmilla.
En tiedä mikä kommentoijan tilanne on ollut, mutta sukulaisuussuhde ei automaattisesti tarkoita sitä että henkilö välttämättä olisi hyvä valinta kenenkään huoltajaksi (esim. Auerin lasten sijoitus).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika turhaa verrata omia kuolleita vanhempia joita itse ikävöi toisten ihmisten vanhempiin. Varmasti orvotkin ovat saaneet uudet huoltajat, ja eiköhän sosiaaliviranomaiset ole olleet sijoitusta harkitessaan tarkempia siitä että millaiset kotiolot näiden uusien huoltajien kanssa on, ihan turhaa siis vertailla kun itselle on varmistettu normaalit kotiolot.
Sijoitusta varmaan myös seurataan, ennen ainakin käytiin juttelemassa sosiaalitoimessa, lastensuojelussa ja perheneuolassa. Vanhempiensa kanssa asuvan kotioloja ei sen sijaan valvo kukaan tai mikään taho jos ei asiakkuutta sosiaalitoimeen.
Onhan noista lasten sijoituksista uutisissa aika karmeita juttujakin.
Orvoksi jääneiden sijoittaminen tapahtuu vähän eri tavalla, orvoille etsitään huoltajat, jotka yleensä ovat lapselle tavalla tai toisella tuttuja ennalta, toisin kuin vanhempiensa luota sijoitetuille tai huostaanotetuille joiden huoltajuus pysyy vanhemmilla.
En tiedä mikä kommentoijan tilanne on ollut, mutta sukulaisuussuhde ei automaattisesti tarkoita sitä että henkilö välttämättä olisi hyvä valinta kenenkään huoltajaksi (esim. Auerin lasten sijoitus).
Eihän kukaan sellaista väittänytkään että tarkoittaisi. Mutta esimerkiksi lastensuojelulla taitaa olla ihan velvollisuus tehdä orvoksi jääneen lapsen lähipiirin kartoitus, että josko sielt löytyisi sopivia huoltajia. Käytännössä siis tarkoittaa sitä, että on velvollisuus selvittää lapsen sukulaisten mahdollisuudet ryhtyä huoltajiksi. Lopullisen päätöksen huoltajuudesta tekee toki tuomioistuin, mutta yleensä sosiaaliviranomaisten tehtävä on tuo kartoitus ja oikeus tekee sitten ratkaisunsa niiden selvitysten perusteella.
Mitä tuohon mainitsemaasi tapaukseen tulee, niin eihän se liity tähän millään tavalla, he kun ei tainneet olla lasten huoltajia vaan sijaisvanhempia. Ne ovat täysin eri asioita.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän vaikean lapsuuden kokeneita jos taustalla on esimerkiksi väkivaltaa tai päihteidenkäyttöä vanhempien taholta, mutta mielestäni ihmisten pitäisi enemmän arvostaa sitä että heillä on sentään ollut perhe ja vanhemmat. Olen menettänyt molemmat vanhempani lapsena ja se on ollut kauheampaa kuin kukaan osaisi kuvitella, yhtäkkiä ne omat tärkeät ja rakkaat vanhemmat onkin poissa eikä turvana. Varsinkin lapsena ja nuorena ärsytti se kun muut puhuivat vanhemmistaan, ajattelin että ettekö ymmärrä miten onnekkaita te olette, kukaan vanhemmista ei ole varmaan täydellinen mutta ei ole tarkoituskaan.
Etkö itse osaa arvostaa perhettäsi? Vanhempia sekä niitä jotka määrättiin huoltajiksesi. Kaikilla ihmillä kun ei ole ollut yhtä helppoa kuin sinulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua kiinnostaa tietää miks ihmiset hakeutuu terapioihin ylipäätään? Äkillisen trauman jälkeisen asian puinnin vielä ymmärrän esim. että olet ollut vakavassa onnettomuudessa, läheisesi on kuollut, sinua kohtaan tehty vakava rikos jne. tai että joku tietty menneisyyden asia käsitellään terapiassa läpi. Sitten taas sellasta ikuusta uhrisyndroomaa, jossa ravataan vuodesta toiseen terapiassa voivottelemassa yhtä sun toista en ymmärrä laisinkaan. Kasvakaa aikuisiksi. Menneisyyttä ei voi muuttaa ja tulevaisuuteen pystyy loppujen lopuks vaikuttaa hyvin vähän. Ylipäätään ihmettelen ihmisiä, jotka jaksaa voivotella vielä jotain 20 vuotta sitten tapahtuneita juttuja. Suomalaiset on uhriutuja kansa..uli uli
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän vaikean lapsuuden kokeneita jos taustalla on esimerkiksi väkivaltaa tai päihteidenkäyttöä vanhempien taholta, mutta mielestäni ihmisten pitäisi enemmän arvostaa sitä että heillä on sentään ollut perhe ja vanhemmat. Olen menettänyt molemmat vanhempani lapsena ja se on ollut kauheampaa kuin kukaan osaisi kuvitella, yhtäkkiä ne omat tärkeät ja rakkaat vanhemmat onkin poissa eikä turvana. Varsinkin lapsena ja nuorena ärsytti se kun muut puhuivat vanhemmistaan, ajattelin että ettekö ymmärrä miten onnekkaita te olette, kukaan vanhemmista ei ole varmaan täydellinen mutta ei ole tarkoituskaan.
Etkö itse osaa arvostaa perhettäsi? Vanhempia sekä niitä jotka määrättiin huoltajiksesi. Kaikilla ihmillä kun ei ole ollut yhtä helppoa kuin sinulla.
Sivusta: en menisi itse kirjoittamaan noin ilman tietoa siitä millaista tuon henkilön elämä on ollut. Varmasti orvoksi jääneillä ja adoptoiduilla lapsilla on omat henkiset kipuilunsa, jotka ovat minulle aivan vieraita. Vaikka yrittäisin samaistua, en kovin hyvin pysty tavoittamaan toisen tunnekokemusta. Hän kun elää sitä päivästä ja vuodesta toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostaa tietää miks ihmiset hakeutuu terapioihin ylipäätään? Äkillisen trauman jälkeisen asian puinnin vielä ymmärrän esim. että olet ollut vakavassa onnettomuudessa, läheisesi on kuollut, sinua kohtaan tehty vakava rikos jne. tai että joku tietty menneisyyden asia käsitellään terapiassa läpi. Sitten taas sellasta ikuusta uhrisyndroomaa, jossa ravataan vuodesta toiseen terapiassa voivottelemassa yhtä sun toista en ymmärrä laisinkaan. Kasvakaa aikuisiksi. Menneisyyttä ei voi muuttaa ja tulevaisuuteen pystyy loppujen lopuks vaikuttaa hyvin vähän. Ylipäätään ihmettelen ihmisiä, jotka jaksaa voivotella vielä jotain 20 vuotta sitten tapahtuneita juttuja. Suomalaiset on uhriutuja kansa..uli uli
Tuollaisen kommentin jälkeen saat ihmetellä itseksesi asiaa jatkossakin.
Tämäki keskustelu alkaa uli uli olen psykoterapeuttini uhri, joka pyytää, vaatii, käskee, toivoo, enkä halua. Vaikee ja kivinen polku edessä ap:lla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämäki keskustelu alkaa uli uli olen psykoterapeuttini uhri, joka pyytää, vaatii, käskee, toivoo, enkä halua. Vaikee ja kivinen polku edessä ap:lla.
Et ymmärrä hoitovirheen käsitettä? Lääkäri tekee virheen, sairaanhoitaja tekee virheen, psykoterapeutti tekee virheen... Ei ehkä kannata sitten käyttää terveydenhuollon palveluita lainaan ettei tule sinulle ikäviä yllätyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäki keskustelu alkaa uli uli olen psykoterapeuttini uhri, joka pyytää, vaatii, käskee, toivoo, enkä halua. Vaikee ja kivinen polku edessä ap:lla.
Et ymmärrä hoitovirheen käsitettä? Lääkäri tekee virheen, sairaanhoitaja tekee virheen, psykoterapeutti tekee virheen... Ei ehkä kannata sitten käyttää terveydenhuollon palveluita lainaan ettei tule sinulle ikäviä yllätyksiä.
En niitä muutenkaan käytä. En anna oman elämäni lankoja vieraiden käsiin. Etenkään sellasten, jotka tekee työtä rahan, eikä aidon välittämisen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäki keskustelu alkaa uli uli olen psykoterapeuttini uhri, joka pyytää, vaatii, käskee, toivoo, enkä halua. Vaikee ja kivinen polku edessä ap:lla.
Et ymmärrä hoitovirheen käsitettä? Lääkäri tekee virheen, sairaanhoitaja tekee virheen, psykoterapeutti tekee virheen... Ei ehkä kannata sitten käyttää terveydenhuollon palveluita lainaan ettei tule sinulle ikäviä yllätyksiä.
En niitä muutenkaan käytä. En anna oman elämäni lankoja vieraiden käsiin. Etenkään sellasten, jotka tekee työtä rahan, eikä aidon välittämisen vuoksi.
Onnea vain sitten sinulle jos pumppu joskus pettää. Kai olet jo kirjannut Kantaan hoitokiellon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäki keskustelu alkaa uli uli olen psykoterapeuttini uhri, joka pyytää, vaatii, käskee, toivoo, enkä halua. Vaikee ja kivinen polku edessä ap:lla.
Et ymmärrä hoitovirheen käsitettä? Lääkäri tekee virheen, sairaanhoitaja tekee virheen, psykoterapeutti tekee virheen... Ei ehkä kannata sitten käyttää terveydenhuollon palveluita lainaan ettei tule sinulle ikäviä yllätyksiä.
En niitä muutenkaan käytä. En anna oman elämäni lankoja vieraiden käsiin. Etenkään sellasten, jotka tekee työtä rahan, eikä aidon välittämisen vuoksi.
Viittasin siis psykoterapiapalveluihin, jotka ovat mielestäni huu haata, en muihin lääkäripalveluihin, jotka perustuvat todelliseen näyttöön ja tieteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäki keskustelu alkaa uli uli olen psykoterapeuttini uhri, joka pyytää, vaatii, käskee, toivoo, enkä halua. Vaikee ja kivinen polku edessä ap:lla.
Et ymmärrä hoitovirheen käsitettä? Lääkäri tekee virheen, sairaanhoitaja tekee virheen, psykoterapeutti tekee virheen... Ei ehkä kannata sitten käyttää terveydenhuollon palveluita lainaan ettei tule sinulle ikäviä yllätyksiä.
En niitä muutenkaan käytä. En anna oman elämäni lankoja vieraiden käsiin. Etenkään sellasten, jotka tekee työtä rahan, eikä aidon välittämisen vuoksi.
Viittasin siis psykoterapiapalveluihin, jotka ovat mielestäni huu haata, en muihin lääkäripalveluihin, jotka perustuvat todelliseen näyttöön ja tieteeseen.
Hohhoijaa, mitä maalitolppien siirtelyä taas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän vaikean lapsuuden kokeneita jos taustalla on esimerkiksi väkivaltaa tai päihteidenkäyttöä vanhempien taholta, mutta mielestäni ihmisten pitäisi enemmän arvostaa sitä että heillä on sentään ollut perhe ja vanhemmat. Olen menettänyt molemmat vanhempani lapsena ja se on ollut kauheampaa kuin kukaan osaisi kuvitella, yhtäkkiä ne omat tärkeät ja rakkaat vanhemmat onkin poissa eikä turvana. Varsinkin lapsena ja nuorena ärsytti se kun muut puhuivat vanhemmistaan, ajattelin että ettekö ymmärrä miten onnekkaita te olette, kukaan vanhemmista ei ole varmaan täydellinen mutta ei ole tarkoituskaan.
Etkö itse osaa arvostaa perhettäsi? Vanhempia sekä niitä jotka määrättiin huoltajiksesi. Kaikilla ihmillä kun ei ole ollut yhtä helppoa kuin sinulla.
Sivusta: en menisi itse kirjoittamaan noin ilman tietoa siitä millaista tuon henkilön elämä on ollut. Varmasti orvoksi jääneillä ja adoptoiduilla lapsilla on omat henkiset kipuilunsa, jotka ovat minulle aivan vieraita. Vaikka yrittäisin samaistua, en kovin hyvin pysty tavoittamaan toisen tunnekokemusta. Hän kun elää sitä päivästä ja vuodesta toiseen.
Hänen juttunsa ovat ihan ristiriitaisia, hänen mielestään toisten pitäisi arvostaa vanhempiaan ihan vain siksi että nämä sattuvat olemaan ne vanhemmat, mutta itse hän ei kuitenkaan vaikuta niin tekevän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän vaikean lapsuuden kokeneita jos taustalla on esimerkiksi väkivaltaa tai päihteidenkäyttöä vanhempien taholta, mutta mielestäni ihmisten pitäisi enemmän arvostaa sitä että heillä on sentään ollut perhe ja vanhemmat. Olen menettänyt molemmat vanhempani lapsena ja se on ollut kauheampaa kuin kukaan osaisi kuvitella, yhtäkkiä ne omat tärkeät ja rakkaat vanhemmat onkin poissa eikä turvana. Varsinkin lapsena ja nuorena ärsytti se kun muut puhuivat vanhemmistaan, ajattelin että ettekö ymmärrä miten onnekkaita te olette, kukaan vanhemmista ei ole varmaan täydellinen mutta ei ole tarkoituskaan.
Etkö itse osaa arvostaa perhettäsi? Vanhempia sekä niitä jotka määrättiin huoltajiksesi. Kaikilla ihmillä kun ei ole ollut yhtä helppoa kuin sinulla.
Sivusta: en menisi itse kirjoittamaan noin ilman tietoa siitä millaista tuon henkilön elämä on ollut. Varmasti orvoksi jääneillä ja adoptoiduilla lapsilla on omat henkiset kipuilunsa, jotka ovat minulle aivan vieraita. Vaikka yrittäisin samaistua, en kovin hyvin pysty tavoittamaan toisen tunnekokemusta. Hän kun elää sitä päivästä ja vuodesta toiseen.
Hänen juttunsa ovat ihan ristiriitaisia, hänen mielestään toisten pitäisi arvostaa vanhempiaan ihan vain siksi että nämä sattuvat olemaan ne vanhemmat, mutta itse hän ei kuitenkaan vaikuta niin tekevän.
Käytös on kieltämättä ristiriitaista, mutta en silti menisi itse vähättelemään muiden traumoja kun en tilanteesta mitään tiedä. Käytös on ollut ikävää, mutta siihen lienee hyödytöntä vastata samalla mitalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän vaikean lapsuuden kokeneita jos taustalla on esimerkiksi väkivaltaa tai päihteidenkäyttöä vanhempien taholta, mutta mielestäni ihmisten pitäisi enemmän arvostaa sitä että heillä on sentään ollut perhe ja vanhemmat. Olen menettänyt molemmat vanhempani lapsena ja se on ollut kauheampaa kuin kukaan osaisi kuvitella, yhtäkkiä ne omat tärkeät ja rakkaat vanhemmat onkin poissa eikä turvana. Varsinkin lapsena ja nuorena ärsytti se kun muut puhuivat vanhemmistaan, ajattelin että ettekö ymmärrä miten onnekkaita te olette, kukaan vanhemmista ei ole varmaan täydellinen mutta ei ole tarkoituskaan.
Etkö itse osaa arvostaa perhettäsi? Vanhempia sekä niitä jotka määrättiin huoltajiksesi. Kaikilla ihmillä kun ei ole ollut yhtä helppoa kuin sinulla.
Sivusta: en menisi itse kirjoittamaan noin ilman tietoa siitä millaista tuon henkilön elämä on ollut. Varmasti orvoksi jääneillä ja adoptoiduilla lapsilla on omat henkiset kipuilunsa, jotka ovat minulle aivan vieraita. Vaikka yrittäisin samaistua, en kovin hyvin pysty tavoittamaan toisen tunnekokemusta. Hän kun elää sitä päivästä ja vuodesta toiseen.
Miksi tulla tähän keskusteluun kertomaan siitä että itse on jäänyt orvoksi? Ai niin, sillä saa kivasti vähäteltyä toisten kokemuksia, että eihän nuo teidän jutut mitään, olisitte vaan kiitollisia vanhemmistanne, minulla ei ole vanhempia. Kyynel.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän vaikean lapsuuden kokeneita jos taustalla on esimerkiksi väkivaltaa tai päihteidenkäyttöä vanhempien taholta, mutta mielestäni ihmisten pitäisi enemmän arvostaa sitä että heillä on sentään ollut perhe ja vanhemmat. Olen menettänyt molemmat vanhempani lapsena ja se on ollut kauheampaa kuin kukaan osaisi kuvitella, yhtäkkiä ne omat tärkeät ja rakkaat vanhemmat onkin poissa eikä turvana. Varsinkin lapsena ja nuorena ärsytti se kun muut puhuivat vanhemmistaan, ajattelin että ettekö ymmärrä miten onnekkaita te olette, kukaan vanhemmista ei ole varmaan täydellinen mutta ei ole tarkoituskaan.
Etkö itse osaa arvostaa perhettäsi? Vanhempia sekä niitä jotka määrättiin huoltajiksesi. Kaikilla ihmillä kun ei ole ollut yhtä helppoa kuin sinulla.
Sivusta: en menisi itse kirjoittamaan noin ilman tietoa siitä millaista tuon henkilön elämä on ollut. Varmasti orvoksi jääneillä ja adoptoiduilla lapsilla on omat henkiset kipuilunsa, jotka ovat minulle aivan vieraita. Vaikka yrittäisin samaistua, en kovin hyvin pysty tavoittamaan toisen tunnekokemusta. Hän kun elää sitä päivästä ja vuodesta toiseen.
Miksi tulla tähän keskusteluun kertomaan siitä että itse on jäänyt orvoksi? Ai niin, sillä saa kivasti vähäteltyä toisten kokemuksia, että eihän nuo teidän jutut mitään, olisitte vaan kiitollisia vanhemmistanne, minulla ei ole vanhempia. Kyynel.
Käsittelemättömät asiat saavat ihmisen toimimaan ulkopuolisen näkökulmasta epäloogisesti. Joissain tilanteissa voi olla vaikea nähdä mitään muuta kuin se oma menetys.
Vierailija kirjoitti:
Terapiasta ei ole omaa kokemusta, joten kommenttini on vähän ohis, mutta tätä vanhempien ymmärtämistä vaaditaan kyllä paljon muutenkin.
Mullakin oli ja on edelleen itsekkäät ja itsekeskeiset vanhemmat ja lapsuus oli varsin kuormittava. Jo lapsena vaadittiin ymmärrystä vanhemmille ja piti olla näkymätön, hiljainen, ahkera ja kaikin tavoin helppo lapsi.
Jos aikuisena on puolella sanallakaan viitannut kuormittavaan lapsuuteen, saa kuulla kuinka vanhempia pitää ymmärtää, kuinka ovat tehneet parhaansa ja sulla oli sentään vanhemmat ja blaa blaa.
Jos toimisin itse samoin omien lapsieni kanssa, samaa ymmärrystä ei minulle jaettaisi. Syystäkään, mutta ihmettelen tätä kaksinaismoralismia.
Olen se kamala vanhempi, joka käskee /pyytää lastaan ymmärtämään vanhempiaan. Siiboamaan jälkeensä, oleman ajattelvaisempi/huomaavaisempi, siistimpi, ahkerampi.
Minulla on vain sanat. Äänenpainot. Tämä on niin kuormittavaa! Kulkea perässä ja siihen mun päivä sulaa. Kasvatus on niin hienosäätöä ja väkisin oma lapsuus tunkee väliin. Minä en saanut huomiota, annan liikaa. Minulle ei paistettu lettuja, paistan niitä kun vähän vinkaisee.
Minun lapsuus oli puutteellinen- henkisesti- fyysisesti. Ehkä ei oikeasti, mutta muistan yksinäisyyden en muuta. En muista hetkiä, kun en ollut yksin.
Ja siinä ei terapia auta. Muisti on valikoiva ja muisti valehtelee. Terapia on kuin rikkinäinen tekoäly, joka ohjaa valmtsemaasi polkua potkin ja hokee samoja asioita.
Hienoa että vanhempasi kykenevät toimimaan normaalisti lastenlasten seurassa ja keskustelemaan menneistä asioista muutenkin kuin kieltämällä mitään ikävää koskaan tapahtuneen ja väittämällä lapsen kuvittelevan omiaan. Läheskään kaikilla ei ole noin hyvä tilanne.