Lue keskustelun säännöt.
Miksi nykyään joka toisella on ADHD? 90-luvulla ei ollut kellään.
Kommentit (178)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko ADHD on ihmisten keksintöä. Se ei ole mikään luonnonlaki, että tietynlaisia luonteenpiirteitä kutsutaan tuollaisella kirjainyhdistelmällä.
On se luonnon laki koska adhd aivot on kirjaimellisesti erilaiset kuin neurotyypillisen. Adhd ei ole kokonaisuus luonteenpiirteitä vaan pahimmillaan elämää merkittävästi vaikeuttava asia.
ADHD:n diagnosointi ei perustu mihinkään aivojen analysointiin vaan siihen, että katsotaan millaisia luonteenpiirteitä ihmisellä on, ja jos kriteereihin sopivien luonteenpiirteiden määrä ylittää tietyn rajan niin sitten diagnoosi annetaan. Tuota rajaa muuttamalla on mahdollista hyvin merkittävästi vaikuttaa siihen, että kuinka suuri osa ihmistä saa diagnoosin. Hyvin monet sellaiset jotka haluavat diagnoosin itselleen tai lapselleen antavat myös tahallaan harhaanjohtavaa tietoa niistä luonteenpiirteistä.
Ei perustu mihinkään luonteenpiirteisiin vaan arjen, työn ja sosiaalisten suhteiden sujumiseen mainittujen haasteiden kanssa. Luonteenpiirre on täysin eri asia kuin se mikä määrittää neuroepätyypillisyyden. Ja jos katson ADHD vs. Neurotyypillisen aivokuvia, niissä on havaittavia eroja, vaikka aivokuvia ei Suomessa diagnostiikassa käytetääkkään vaikka ehkä pitäisi.
Siis etukäteen päätetään, että diagnosoitavalla henkilöllä on jotain haasteita? Vai mitä tarkoitat sillä, että elämän sujuminen huonosti olisi merkki ADHD:sta?
Siis häh? Ihminen menee itse kertomaan haasteista lääkärille, mielellään neuropsykiatrille. Nämä haasteet häiritsevät ihmisen elämänlaatua. Haasteet esim. asioiden aloittamisessa tai loppuun saattamisessa, väsymys ja moni muut oireet voivat kertoa siitä että on ADHD. Tähän tehdään monia testejä ja haastatellaan potilaan läheisiäkin sillä ADHD oireita on pitänyt olla jo todistetusti lapsuudesta. Jos todetaan, saa lääkkeet ja ehkä terapiaa.
Pysytkö nyt kärryillä koska minä hädintuskin logiikkasi kanssa.Aika monilla ihmisillä on ongelmia asioiden aloittamisessa tai lopettamisessa tai väsymystä. Ennen se oli ihan normaalia, mutta nyt on päätetty, että kun kyseisten ongelmien määrä ylittää tietyn rajan niin sitten ihmisestä tulee ADHD.
No mutta näinhän se kuuluukin olla. Kun ongelma ylittää tietyn määrän, se lakkaa olemasta normaalia. Näitä ihmisiä on aina ollut olemassa, mutta heille ei vain ole ollut nimeä. Toki voidaan pohtia sitä, onko nykyisessä elämäntyylissämme asioita, jotka vaikkapa vaikeuttavat keskittymistämme ja sitä myötä voivat kärjistää piirteitä entisestään.
Oletetaanpa vaikkapa, että ADHD-piirteisyys pisteytetään skaalalla 0-100. Jos saa pistemäärän 0 niin ei ole yhtään ADHD-piirteinen ja jos saa pistemäärän 100 niin on täydellisen ADHD-piirteinen. Lähes kaikki ihmiset saavat korkeamman pistemäärän kuin 0 mikä tarkoittaa, että he ovat ainakin lievästi ADHD-piirteisiä. Joku komitea jossain on päättänyt, että ne jotka saavat vähintään 64 pistettä (esimerkki) ovat oikeutettuja diagnoosiin. Tästä päätellään sitten, että 64 pistettä saaneella on erilainen aivokemia kuin 63 pistettä saaneella, kun kerran hän on ADHD ja toinen ei. Siltä jolla on 63 pistettä voidaan myös vaatia asioita normaalisti ja esimerkiksi pitää hänelle kuria, mutta 64 pistettä saaneelle ei voi koska hänen aivokemiansa estää sen ja koska aivokemiaa vastaan taisteleminen on kuormittavaa maskaamista.
Kyllä, näin se menee. Ihan sama juttu on monissa mielenterveyden haasteissa, kuten vaikkapa masennuksessa, ahdistuksessa, persoonallisuushäiriöissä. Raja pitää vain vetää johonkin. Silti nämä haasteet ovat ihan todellisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin on adhd diagnoosi mutta ei oikeasti ole adhd :D ja tiedän etten ole ainoa.
Vierailija kirjoitti:
Adhd on ollut jo pienellä lapsella, se ei ilmaannu vasta aikuisena.
Tiedän erään äidin jonka mielestä hänen vasta 2 vuotta täyttäneellä lapsellaan on adhd koska lapsi ei jaksa keskittyä yhteen asiaan muutamaa minuuttia pidempään ja koska lapsi on koko ajan lähdössä omille teilleen.
90 luvulla sairautta ei tunnettu. Lapsi oli silloin huonosti kasvatettu, nyt sillä olis adhd.
Lääkefirmat on keksinyt adhd:n taatakseen toimintansa, syöttääkseen amfetamiinijohdannaisia vilkkaille lapsille. Ennen ne pistettiin erityisopetukseen ja monesta onkin tullut ihan kelpo kansalainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
H omous on muotioikku. Yhtäkkiä kaikkien pitää olla homoja. Ennen ei ollu niistäkää mitää vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
Lääkefirmat on keksinyt adhd:n taatakseen toimintansa, syöttääkseen amfetamiinijohdannaisia vilkkaille lapsille. Ennen ne pistettiin erityisopetukseen ja monesta onkin tullut ihan kelpo kansalainen.
Ja sitten niiden vanhemmat myy niitä katukaupassa tai syö niitä jopa itse. Ison ongelman ovat aiheuttaneet nämä lääkkeinä myytävät huumeet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta noita diagnosoidaan nykyään liikaa. Tuntuu, että joka toisella on adhd, vaikka henkilö olisi vain vähän tavallista vilkkaampi. Ajatellaan kai, että pilleri poskeen ja lapsi hiljaiseksi. Henkilö pystyy kuitenkin halutessaan keskittymään, eli oikeasti kyse ei ole tarkkaavaisuuden ongelmasta, vaan motivaatio- tai käytösongelmasta. Älylaitteiden jatkuva tuijotus aiheuttaa itse aiheutettua adhd:ta. Siitä pitäisi puhua paljon enemmän.
Olen nähnyt aika monta adhd-diagnosoitua ihmistä ja väittäisin, että suurin osa diagnooseista on tarpeettomia. Ovat tavallisia, vähän vilkkaampia ja puheliaampia lapsia. Vain muutaman teinin kohdalla lääkitys on oikeasti ollut tarpeellista, kun ihminen ei pysy hetkeäkään paikoillaan ja hiljaa.
Minusta ongelma ei ole lapsissa, vaan yhteiskunnassa. Ihmiselle, jolle suuressa ryhmässä keskittyminen on hankalaa, ja joka ei pysty olemaan hiljaa, pitäisi olla tarjolla pienryhmäpaikka. Ennen oli tarkkiksia, eikä kaikkia edes yritetty väkisin pitää koulun penkillä, vaan ohjattiin työelämäorientoituneet vauhdilla työelämään. Ennen tarjottiin tukea, ja häirikkö pois häiritsemästä toisten opiskelua, nykyään diagnoosi ja pillereitä, kun tukea ei ole tarjolla. Se on väärin kaikkia kohtaan.
Enemmän pitäisi mielestäni eriyttää opetusta. Taitavat ja motivoituneet omaan ryhmään, heikot toiseen ja häiriköt kolmanteen. Vauhti ryhmän tason ja motivaation mukaan. Tuki on oppilaan etu, ei rangaistus.
Ei tarvita kuin pätkä pyykkinarua ja muutama tukevampi solmu, niin myös ADHD-lapsi pystyy paikallaan luokassa. 2020-luvun Suomi on kuitenkin liian rikas ottaakseen vaarin yksinkertaisista ratkaisuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikoinaan oli tarkkis luokat, eikä noita tutkittu tai diagnosoitu. Varmaan silloinkin aika monella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko ADHD on ihmisten keksintöä. Se ei ole mikään luonnonlaki, että tietynlaisia luonteenpiirteitä kutsutaan tuollaisella kirjainyhdistelmällä.
On se luonnon laki koska adhd aivot on kirjaimellisesti erilaiset kuin neurotyypillisen. Adhd ei ole kokonaisuus luonteenpiirteitä vaan pahimmillaan elämää merkittävästi vaikeuttava asia.
ADHD:n diagnosointi ei perustu mihinkään aivojen analysointiin vaan siihen, että katsotaan millaisia luonteenpiirteitä ihmisellä on, ja jos kriteereihin sopivien luonteenpiirteiden määrä ylittää tietyn rajan niin sitten diagnoosi annetaan. Tuota rajaa muuttamalla on mahdollista hyvin merkittävästi vaikuttaa siihen, että kuinka suuri osa ihmistä saa diagnoosin. Hyvin monet sellaiset jotka haluavat diagnoosin itselleen tai lapselleen antavat myös tahallaan harhaanjohtavaa tietoa niistä luonteenpiirteistä.
Ei perustu mihinkään luonteenpiirteisiin vaan arjen, työn ja sosiaalisten suhteiden sujumiseen mainittujen haasteiden kanssa. Luonteenpiirre on täysin eri asia kuin se mikä määrittää neuroepätyypillisyyden. Ja jos katson ADHD vs. Neurotyypillisen aivokuvia, niissä on havaittavia eroja, vaikka aivokuvia ei Suomessa diagnostiikassa käytetääkkään vaikka ehkä pitäisi.
Siis etukäteen päätetään, että diagnosoitavalla henkilöllä on jotain haasteita? Vai mitä tarkoitat sillä, että elämän sujuminen huonosti olisi merkki ADHD:sta?
Siis häh? Ihminen menee itse kertomaan haasteista lääkärille, mielellään neuropsykiatrille. Nämä haasteet häiritsevät ihmisen elämänlaatua. Haasteet esim. asioiden aloittamisessa tai loppuun saattamisessa, väsymys ja moni muut oireet voivat kertoa siitä että on ADHD. Tähän tehdään monia testejä ja haastatellaan potilaan läheisiäkin sillä ADHD oireita on pitänyt olla jo todistetusti lapsuudesta. Jos todetaan, saa lääkkeet ja ehkä terapiaa.
Pysytkö nyt kärryillä koska minä hädintuskin logiikkasi kanssa.Aika monilla ihmisillä on ongelmia asioiden aloittamisessa tai lopettamisessa tai väsymystä. Ennen se oli ihan normaalia, mutta nyt on päätetty, että kun kyseisten ongelmien määrä ylittää tietyn rajan niin sitten ihmisestä tulee ADHD.
No mutta näinhän se kuuluukin olla. Kun ongelma ylittää tietyn määrän, se lakkaa olemasta normaalia. Näitä ihmisiä on aina ollut olemassa, mutta heille ei vain ole ollut nimeä. Toki voidaan pohtia sitä, onko nykyisessä elämäntyylissämme asioita, jotka vaikkapa vaikeuttavat keskittymistämme ja sitä myötä voivat kärjistää piirteitä entisestään.
Oletetaanpa vaikkapa, että ADHD-piirteisyys pisteytetään skaalalla 0-100. Jos saa pistemäärän 0 niin ei ole yhtään ADHD-piirteinen ja jos saa pistemäärän 100 niin on täydellisen ADHD-piirteinen. Lähes kaikki ihmiset saavat korkeamman pistemäärän kuin 0 mikä tarkoittaa, että he ovat ainakin lievästi ADHD-piirteisiä. Joku komitea jossain on päättänyt, että ne jotka saavat vähintään 64 pistettä (esimerkki) ovat oikeutettuja diagnoosiin. Tästä päätellään sitten, että 64 pistettä saaneella on erilainen aivokemia kuin 63 pistettä saaneella, kun kerran hän on ADHD ja toinen ei. Siltä jolla on 63 pistettä voidaan myös vaatia asioita normaalisti ja esimerkiksi pitää hänelle kuria, mutta 64 pistettä saaneelle ei voi koska hänen aivokemiansa estää sen ja koska aivokemiaa vastaan taisteleminen on kuormittavaa maskaamista.
Ei nepsydiagnoosi tarkoita, että kuria ei pidettäisi tai että se ihminen ei oppisi asioita, mukaanlukien sosiaalisissa tilanteissa käyttäytymistä. Diagnooseja tehdessä katsotaan piirteiden lisäksi myös sitä, kuinka paljon ne haittaavat normaalia elämää. Joku voi saada paperilla saman kuin toinen, mutta tarvita enemmän tukea. Niin hyvin en tunne adhd-diagnosointia, että osaisin sanoa, pisteytetäänkö kaikki osiot numeroin vai tehdäänkö myös ns. kokonaisharkintaa. Mutta vaikka jollekin kävisi niin, että ei saa varsinaista diagnoosia, voidaan kuitenkin huomata, että piirteisyyttä on. Tämäkin voi auttaa perhettä, kun voi oppia toimimaan niin, että lapsen kuormitus vähenee, jolloin asiat sujuu paremmin. Niissä tutkimuksissa on eri osioita ja vaikka kokonaisuus ei riittäisi diagnoosiin, jos saa tietoa, että osiossa x on selkeästi haasteita, voi tämäkin tieto auttaa hyvässä lykyssä myös koulun kanssa. Tukitoimien kun ei kuuluisi olla diagnoosista riippuvaisia. (Tiedän, että todellisuudessa usein valitettavasti ovat.)
Ei se, että nepsyyden raja ei ole yhtä selkeä kuin esim. syövän, tee siitä silti epätotta. On totta, että on ihmisiä, jotka asettuvat siihen rajalle. Riippuu paljon ympäristöstä (perhe, koulu, aikakausi ym.) miten he pärjäävät. Osa löytää oman polkunsa ilman suurempia ongelmia. Osa tarvitsee tai tarvitsisi tukea, osaa löytää sitä, osa ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykynuorten keskittymiskyky nolla kun aivot vaati jatkuvaa dopamiinia tik tak videoista.
Se oli silloin MBD, minimal brain dysfunction. Sellaista diagnoosia kukaan ei halunnut lapselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai ei ennen ollut adhd oppilaita? Sitä kutsuttiin tarkkisluokaksi ja aika monelta alkoi ihan kunnon syrjäytyminen siitä kun tuolle luokalle joutui. Onneksi nykyään tunnistetaan yksilöllisemmin oppilaiden haasteet.
Vierailija kirjoitti:
Se oli silloin MBD, minimal brain dysfunction. Sellaista diagnoosia kukaan ei halunnut lapselleen.
Vielä parikymmentä vuotta sitten diagnoosit olivat noloja eivätkä jotain mitä tavoitellaan.
En lainaa koko viestiä, kun on niin pitkä, mutta tähän haluan kommentoida:
"Henkilö pystyy kuitenkin halutessaan keskittymään, eli kyse ei ole tarkkaavaisuuden ongelmasta, vaan motivaatio- tai käytösongelmasta."
Yksi adhd:n piirre on hyperfokus eli ihminen kykenee uppoutumaan mielenkiintoiseen asiaan hyvin keskittyneesti ja pitkäksi aikaa. Adhd:ssa ei siis ole kyse siitä, että ei kykenisi keskittymään ollenkaan, vaan se on pikemminkin tarkkaavuuden säätelyn ongelma. Tämä liittyy aivojen dopamiinitasoihin. Tehtävän pitää olla joko erittäin mielenkiintoinen, jännittävä tai kiireellinen, jotta adhd-aivot tuottavat tarpeeksi dopamiinia, jotta keskittyminen pysyy yllä.
Oli 90-luvullakin silloin ei tunnistettu varsinkaan tyttöjen. Nykyään taas säästetään erotusdiagnostiikassa ja siksi tulee liikaa diagnooseja.
Tuon kommentin kirjoittajan käsitys maataloudesta perustuu kyllä Mummo-Ankan renkipoika Hansun toimintaan 🤣 oivoi