Lue keskustelun säännöt.
Oikein havahduin miettimään kuinka tyhjää elämän täytyy olla kun on ikää 50--> ja on lapseton
15.08.2026 |
Koska siinä vaiheessa kun alkaa ikää tulla ja kremppoja, reissutkaan enää kiinnosta samalla tavalla, ystävyyssuhteita ei saa luotua yhtä helposti kuin nuorempana ja elämä kutistuu yhä enemmän kotiin ja ei ole ketään jos ei ole puolisoakaan. Aika yksin alkaa olla siinä vaiheessa. Silloin se katkeruus helposti valtaa mielen. Enkä sano tätä pilkatakseen lapsettomia, vaan enemmän vain on pohdiskelun tulos. Koska lastenlapset tuovat niin paljon iloa elämään ja tuntuisi elämä tyhjältä ilman heitä.
Kommentit (175)
Oma ilo ja onni ei voi olla pelkästään muiden ihmisten, kuten lastenlasten varassa. Kyllä se täytyy ihan itse järjestää omaan elämään eikä odottaa, että muut pyöräyttää sulle viihdykettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jokainen tekee omat valintansa ja elämä menee omaa tahtiaan, mitä tästä turhaan aina vääntämään. En lähtis provoilemaan. Eipäs juupas.
Aika ankeaa jos lapset ja lapsenlapset ovat elämän ainoa sisältö ja ihmissuhteet.
Vierailija kirjoitti:
Onhan kaikenlaista harrastus ja vapaaehtoistoimintaa. Voi olla vaikka sijaisäiti, tukihenkilö, avustaja jne, jos itsellä ei ole lapsia.
On eläkeläisten liittoja, kansalaisopiston kursseja tm tarjontaa yksielävillekin
Miksi ihmeen mummoiksi ja vaareiksi kuvittelet viisikymppisiä?
Itse käyn edelleenkin elektronisen musiikin klubeilla, festivaaleilla, matkustelen ja vietän viikonloppuja ystävien kanssa.
Ei minun elämänlaatuni ole muuttunut miksikään.
Puolison kanssa tutustutaan uusiin samanhenkisiin ihmisiin ja pidetään hauskaa ilman jälkikasvun aiheuttamaa huolta, kun muut samanikäiset voivottelevat lapsiaan ja murheitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä lapseton 50v olet saavuttanut elämässäsi?
No mulla on nää harrastukset niinku.
Voisiko ap tai joku toinen samoin ajatteleva kertoa ihan selkeästi miksi ne lapset/lapsenlapset ovat saavutus elämässä ja miksi niillä pitää päteä?
Apkin kun kertoo niiden olevan vain väline oman yksinäisyyden tunteen poistoon. Toiset eivät tarvitse siihen jälkeläisiä niin ovat jotenkin epäonnistuneita?
Lapsia tehdään silkasta itsekkyydestä tyydyttämään niitä omia narsistisia tarpeita. Poistamaan yksinäisyyttä, tyydyttämään läheisyyden kaipuuta, jne.
Ja kenen jääkaappia ei ketään nyt kukaan täytä ja kuka on nyt yksinkin, kun olit vanhemmillesi se riippakivi, joka rikkoi heidän suhteen? Isä sentään oli armollinen ja pysyi pois katkeruutensa kanssa.#ällöperhemyytti#ällöäitimyytti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai kaikilla niillä on lastenlapsia tai lapsia jotka pitävät yhteyttä?
Vanhainkodeissa ainakin näkyy aivan toisenlainen ilmiö.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä lapseton 50v olet saavuttanut elämässäsi?
No mulla on nää harrastukset niinku.
Ihminen on onnistunut elämässään jos on itse siihen tyytyväinen, jopa onnellinen. Oli lapsia tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä lapseton 50v olet saavuttanut elämässäsi?
No mulla on nää harrastukset niinku.
Voisiko ap tai joku toinen samoin ajatteleva kertoa ihan selkeästi miksi ne lapset/lapsenlapset ovat saavutus elämässä ja miksi niillä pitää päteä?
Apkin kun kertoo niiden olevan vain väline oman yksinäisyyden tunteen poistoon. Toiset eivät tarvitse siihen jälkeläisiä niin ovat jotenkin epäonnistuneita?
Lastenlapset ovat ihan omia persoonia joita on ihana seurata, ei mitään saavutuksia. Niitä saa ihastella ja on ihanaa kun vilpitön 4-vuotias sanoo kuinka tykkää mummosta ja pyytää leikkeihin. En olisi uskonut, kuinka paljon lastenlapset merkitsee ennen kuin heidät sai. On melkein kuin näissä somesketseissä, joissa isovanhempi juoksee aikuisen lspasen ohi kun tulee käymään ja rientää suoraan lapsenlapsen luo 😅.
Ei mikään ole automaatio. Äidilläni on 9 ihanaa lastenlasta, mutta on silti pääosin katkera siitä, miten hänen elämänsä on mennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseton 50v on periaatteessa täysin tarpeeton.
Mitkä ovat tarpeet joihin ihmistä nyt ollaan sovittamassa?
Veronmaksajana tämähän on mitä parhain, ei käytä verovaroja esim. lasten päivähoitoon, koulutukseen/kouluruokailuun ja työssäkäyvänä tuottaa paljon. Poissaoloja ei työelämässä kerry vanhempinvapaiden takia yhtään, eikä sairauspoissaoloja tule kipeiden lasten vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Hyh hyh, hirveää olisi olla mummotettavien kautta elävä tantta. 50+ ikäisellä on elämää jäljellä vuosikymmeniä. Siinä ehtii matkailla, harrastaa, deittailla, jne.
Kai se mummokin nyt noita kaikkia voi tehdä. Lapset ja lapsenlapset vaan bonus siihen päälle. Jotain jää sinusta elämään kun olet poissa. Ettei elämä ole ollut vain rahan ansaitsemista ja tuhlaamista kunnes kuolet. Kyllä minusta lapset luo merkityksen. Töissä sua ei kukaan muista kun olet eläkkeelle jäänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huvipuistohullu kirjoitti:
Reissaaminen ei oo kiinnostanu koskaan, kavereiksi riittää sisarukset ja Kuhis 😍 Tämä on ihan täydellistä, oon aina viihtyny yksin kotona 😎
Sisarukset ja kuhafile?
Vierailija kirjoitti:
Ai kaikilla niillä on lastenlapsia tai lapsia jotka pitävät yhteyttä?
Vanhainkodeissa ainakin näkyy aivan toisenlainen ilmiö.
Sielöä näkyy ilmiö jossa vanhempi on todennäköisesti ollut hirviö elämässään lapsiaan kohtaan. Ei kaikista ole vanhemmiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mihin ne olemassaolovat ystävyyssuhteet noin vain katoaisivat viisikymppisenä?
Osa niistä katoaa, jostain kumman syystä. Ihmisistä tulee väsyneempiä pitämään yhteyttä, lähtemään minnekään. Ja joillain alkaa terveyskin vaikuttamaan tekemisiin.
Ap ja kaltaisensa ilmeisesti roikkuvat lapsissaan ja näiden perheissä, kun mitään omaa elämää ei ole. Sitä on säälittävää seurata ja voi vain kuvitella, millainen taakka he ovat lapsilleen.
Minulla on sekä lapsia että omassa elämässä paljon kivoja asioita ja ystäviä enkä näe mitään syytä kuvitella, etteikö lapsettomillakin olisi hyvä ja täysinäinen elämä vielä vanhemmalla iälläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpsis.
Eipä olekaan. Jos oikein kunnolla mietit, niin se on juurikin noin. Päivät yksin, ei lapsia, ei lastenlapsia, vain yksin. Mahdollisilla ystävillä omat perheet, lastenlapset jne.
Ei se noin ole. Monilla on sisältöä. Ja toivoa. Opittavaa.
Osa lapsellisista voi menettää lapsensa ennen kuin ehtii isovanhemmaksi. Ehkä hekin sitten oppivat jotain olennaista tästä elämästä, jos sellaisen läksyn karma toi heidän eteensä. Juuri juttelin yli 50v. naisen kanssa, jonka pojat kuolivat parikymppisinä onnettomuudessa, hänestä ei tule koskaan mummoa, mutta oli kiitollinen niistä vuosista, jolloin lapsensa olivat elossa.
Ehkä tärkein taito elämässä on taito olla yksin. Silloin ei täytä omaa sisäistä tyhjyyttään toisilla ihmisillä, eikä silloin tarvitse muita lähinnä oman heikon itsetunnon tukemiseen.
Luonnosta kiinnostuneella ei ole koskaan tylsää. Luontoa on kaikki ilma ympärillämme jota hengitämme, myös se asunnon sisätila on luontoa, missä voi tehdä useita eläinhavaimtoja, saati heti ulos menemällä, asui sitten kaupungissa tai maalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä lapseton 50v olet saavuttanut elämässäsi?
No mulla on nää harrastukset niinku.
Onko sulle lapset joku saavutus? Oletko ihan tosissasi?
T.mies, kaksi lasta
Jos saan omani kasvatettua niin, että ovat onnellisia ja menestyneitä, niin se on saavutus. Eri.
Mitkä ovat tarpeet joihin ihmistä nyt ollaan sovittamassa?