Lue keskustelun säännöt.
Oikein havahduin miettimään kuinka tyhjää elämän täytyy olla kun on ikää 50--> ja on lapseton
15.08.2026 |
Koska siinä vaiheessa kun alkaa ikää tulla ja kremppoja, reissutkaan enää kiinnosta samalla tavalla, ystävyyssuhteita ei saa luotua yhtä helposti kuin nuorempana ja elämä kutistuu yhä enemmän kotiin ja ei ole ketään jos ei ole puolisoakaan. Aika yksin alkaa olla siinä vaiheessa. Silloin se katkeruus helposti valtaa mielen. Enkä sano tätä pilkatakseen lapsettomia, vaan enemmän vain on pohdiskelun tulos. Koska lastenlapset tuovat niin paljon iloa elämään ja tuntuisi elämä tyhjältä ilman heitä.
Kommentit (175)
Se on juuri näin. Elämän sisältö pitää etsiä asioista, mitä pystyy tekemään..
Viisikymppisenä on hyväksyttävä se fakta, että jäi lapsettomaksi, vaikka olisi halunnut oman perheen.
Sivusta on saanut seurata, miten toiset löysivät kumppanin ja saivat lapsia. Ei heidänkään elämä ole helppoa ollut. Mutta heidän elämällä on merkitys, lapsettoman ihmisen elämä on täysin merkityksetöntä. Kunhan nyt teet duunia, maksat laskut ja verot ja yrität olla onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihin ne olemassaolovat ystävyyssuhteet noin vain katoaisivat viisikymppisenä?
kohta velat herää panikissa selittelemään ja haukkumaan
Hyh hyh, hirveää olisi olla mummotettavien kautta elävä tantta. 50+ ikäisellä on elämää jäljellä vuosikymmeniä. Siinä ehtii matkailla, harrastaa, deittailla, jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyh hyh, hirveää olisi olla mummotettavien kautta elävä tantta. 50+ ikäisellä on elämää jäljellä vuosikymmeniä. Siinä ehtii matkailla, harrastaa, deittailla, jne.
Lisään vielä, että minulla on siis lapsi
Aika tyhjää on ihmisen elämä ellei siinä ole muuta sisältöä kuin lapsissaan kiinni roikkuminen. Antaisit heidän elää omaa elämäänsä ja elä sinä omaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Höpsis.
Eipä olekaan. Jos oikein kunnolla mietit, niin se on juurikin noin. Päivät yksin, ei lapsia, ei lastenlapsia, vain yksin. Mahdollisilla ystävillä omat perheet, lastenlapset jne.
En ole katkera lapsettomana yli 50 v. Miten se katkeruus ja katumus omasta valinnasta nyt tulisi, kun ei ole tullut aiemminkaan. Ajoittain olen yksinäinen, mutta en ole ajatellut, että lapset sen poistaisi. Heillä olisi kuitenkin oma elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että itse on tehnyt lapsia ei vielä takaa sitä, että saisi lapsenlapsia. Tai vaikka saisi, he voivat asua niin kaukana, että nähdään vain muutaman kerran vuodessa. Niillä lapsillakin on vapaus valita oma asuinpaikka vaikka toiselta puolelta maapalloa.
Avaus kertoo täydellisesti varmuudesta omien valintojen sopineen aloittajalle. Huokuu se tyytyväisyys ja onnellisuus..
T.perheellinen mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipa taas provo. Itse elän elämäni parasta aikaa, vaikka ikää on jo 60+.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpsis.
Eipä olekaan. Jos oikein kunnolla mietit, niin se on juurikin noin. Päivät yksin, ei lapsia, ei lastenlapsia, vain yksin. Mahdollisilla ystävillä omat perheet, lastenlapset jne.
Ei se noin ole. Monilla on sisältöä. Ja toivoa. Opittavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olipa taas provo. Itse elän elämäni parasta aikaa, vaikka ikää on jo 60+.
Ei ole provo. Valitettavasti seurqnnut vierestä tällaista irl.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpsis.
Eipä olekaan. Jos oikein kunnolla mietit, niin se on juurikin noin. Päivät yksin, ei lapsia, ei lastenlapsia, vain yksin. Mahdollisilla ystävillä omat perheet, lastenlapset jne.
Ainakaan kaikilla minun ystävilläni ei ole lapsenlapsia. Heidänkin lapsista osa on muuttanut muualle. Ja vaikka he asuisivat tässä samalla paikkakunnalla, heillä on omat elämät omine ystävineen eikä he vietä kaikkea aikaa vanhempiensa kanssa. Viisikymppisilläkin on omia ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Mihin ne olemassaolovat ystävyyssuhteet noin vain katoaisivat viisikymppisenä?
Ja kaikki muu mikä on kiinnostanut ja tuonut sisältöä elämään?
Musta pahempaa kuin lapsettomuus on tämä lapsellisten voivottelu asiasta. Kyllähän sitä olisi kiva jos olisi lapsi ja lapsenlapsi kun pääsee eläkkeelle, mutta kun ei ole niin enpä sille mitään voi enkä aio antaa sen estää elämääni. Toisaalta olen niin vieraantunut siitä maailmasta missä lapsiperheet elää, että aina ihmettelen miten ihmiset jaksaa sellaista jatkuvaa mekkalaa ja hulinaa sekä oppii pitämään sitä jotenkin normaalina että ei ole hetken rauhaa. Introverttina en kaipaa jatkuvasti ihmisiä lähelle. Viihdyn vallan mainiosti pitkiäkin aikoja yksinäni. Puolisoni on samanlainen. Saatetaan olla kotonakin niin että ollaan eri huoneissa ihan tyytyväisenä tekemässä omia juttuja. Ja toki meillä on tiivis suku ja nähdään heidän kanssa noin kerran kuussa kun vietämme kaikkien lähisuvun ihmisten synttäreitä aina yhdessä, myös aikuisten. Ystäviä olisi enemmänkin, mutta en oikein ehdi tai jaksa pitää yhteyttä. Heilläkin monella lapsia eli toisin sanoen aina kiire enkä tykkää viettää aikaa sillä tavalla hötkyillen. Onneksi muutamalla ystävällä ei lapsia ole. Heidän kanssa voi nähdä ajan kanssa rauhassa keskustellen.
Onhan kaikenlaista harrastus ja vapaaehtoistoimintaa. Voi olla vaikka sijaisäiti, tukihenkilö, avustaja jne, jos itsellä ei ole lapsia.
On eläkeläisten liittoja, kansalaisopiston kursseja tm tarjontaa yksielävillekin
Reissaaminen ei oo kiinnostanu koskaan, kavereiksi riittää sisarukset ja Kuhis 😍 Tämä on ihan täydellistä, oon aina viihtyny yksin kotona 😎