Lue keskustelun säännöt.
Oikein havahduin miettimään kuinka tyhjää elämän täytyy olla kun on ikää 50--> ja on lapseton
15.08.2026 |
Koska siinä vaiheessa kun alkaa ikää tulla ja kremppoja, reissutkaan enää kiinnosta samalla tavalla, ystävyyssuhteita ei saa luotua yhtä helposti kuin nuorempana ja elämä kutistuu yhä enemmän kotiin ja ei ole ketään jos ei ole puolisoakaan. Aika yksin alkaa olla siinä vaiheessa. Silloin se katkeruus helposti valtaa mielen. Enkä sano tätä pilkatakseen lapsettomia, vaan enemmän vain on pohdiskelun tulos. Koska lastenlapset tuovat niin paljon iloa elämään ja tuntuisi elämä tyhjältä ilman heitä.
Kommentit (254)
Vierailija kirjoitti:
No mä olen vanhempieni ainoa lapsi, ikää nyt itselläni 45 eikä lapsia ole/tule joten ei tule vanhemmilleni lastenlastakaan. Lisäksi asun toisella mantereella, joten Suomessa käyn noin kerran vuodessa. Pari kertaa viikossa toki puhun molempien vanhempien kanssa puhelimitse. Vanhempani ovat eronneet ja molemmat asuvat itsekseen.
Eivät siis ole lapsettomia, mutta kyllä heidän täytyy ihan itse tehdä arjestaan ja elämästään mielekästä. Varmaan mun olemassaolo antaa heille iloa ja jotain merkitystä, mutta eihän kukaan voi käytännössä rakentaa elämän mielekkyyttä pelkästään sen varaan, että tekee lapsia ja sitten toivoo saavansa lastenlapsia.
petit vanhempasi
et edes yhtä lapsenlasta saanut aikaiseksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai kaikilla niillä on lastenlapsia tai lapsia jotka pitävät yhteyttä?
Vanhainkodeissa ainakin näkyy aivan toisenlainen ilmiö.
Sielöä näkyy ilmiö jossa vanhempi on todennäköisesti ollut hirviö elämässään lapsiaan kohtaan. Ei kaikista ole vanhemmiksi.
Aikamoinen hirviölinna oli sit ilmeisesti se hoivakoti jossa mun äitini oli todella pitkään. Tosi harvoin siellä näkyi kellään vierailijoita muulloin kuin jonain omaistenpäivänä, pikkujouluissa tms.
Olen 57 ja kaksi lasta. Miten nuo lapset nyt auttaisi? Omat lapseni elävät omaa elämäänsä, en todellakaan oleta heistä ystävää, reissukaveria, omaishoitajaa tms. Lapsenlapset, en tajua ihmisiä, joilla oma elämä pysähtyy lastelasten takia.
Vierailija kirjoitti:
Nauran täällä ääneen velojen epätoivoisia selittelyjä.
Kun naurultasi tokenet niin poimipa esimerkiksi muutama epätoivoinen kommentti, kiitos. Senkin provo. tai toivon että oelt provo, ettet oikeasti oel kutistanut itseäsi ja elämääsi pelkkään (iso)vanhemmuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan kaikenlaista harrastus ja vapaaehtoistoimintaa. Voi olla vaikka sijaisäiti, tukihenkilö, avustaja jne, jos itsellä ei ole lapsia.
On eläkeläisten liittoja, kansalaisopiston kursseja tm tarjontaa yksielävillekin
Miksi ihmeen mummoiksi ja vaareiksi kuvittelet viisikymppisiä?
Itse käyn edelleenkin elektronisen musiikin klubeilla, festivaaleilla, matkustelen ja vietän viikonloppuja ystävien kanssa.
Ei minun elämänlaatuni ole muuttunut miksikään.
Puolison kanssa tutustutaan uusiin samanhenkisiin ihmisiin ja pidetään hauskaa ilman jälkikasvun aiheuttamaa huolta, kun muut samanikäiset voivottelevat lapsiaan ja murheitaan.
En voisi kuvitella mitään karseampaa kuin käydä yhä viisikymppisenä elektronisen musiikin klubeilla teinien pilkankohteena koska elämässä ei ole muuta sisältöä...
Minulla on lapsia ja olen 45v. Käyn minäkin elektronisen musiikin festareilla. En siksi että elämässä ei olisi muuta sisältöä, vaan koska nautin siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi 50-vuotiaan lapsettoman pitäisi etsiä ystäviä? Katoaako ne aiemmat ystävät jonnekin, kun täyttää 50?
Itselläni on lapsia, ja olen yli 50v. Lapset asuvat omillaan, ja niin kaukana, että ei edes joka kuukausi nähdä. Kyllä elämä olisi tyhjää, jos ei mitään muuta olisi kuin lapset.
Minulla on harrastuksia kotona, joten ei ole mitään syytä lähteä mihinkään. Toki joskus käyn konserteissa yms. Ihan itsekseni käyn, joten ei tarvitse kenenkään kanssa neuvotella, mihin menen, eikä jälkeen päin kuunnella kritiikkiä siitä, kuinka huono esiintyjä oli. Nautinnon maksimointia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei oo mulla kremppoja, on ystäviä, reissaan.
Vierailija kirjoitti:
Ap ja kaltaisensa ilmeisesti roikkuvat lapsissaan ja näiden perheissä, kun mitään omaa elämää ei ole. Sitä on säälittävää seurata ja voi vain kuvitella, millainen taakka he ovat lapsilleen.
Minulla on sekä lapsia että omassa elämässä paljon kivoja asioita ja ystäviä enkä näe mitään syytä kuvitella, etteikö lapsettomillakin olisi hyvä ja täysinäinen elämä vielä vanhemmalla iälläkin.
On paljon ap:n kaltaisia jotka yksinkertaisesti eivät ole osanneet katkaista sitä napanuoraa ja elävät vain jälkikasvun kautta ja tätä varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nauran täällä ääneen velojen epätoivoisia selittelyjä.
Jos sinä oikeasti uskot, että kaikki velat ovat pohjimmiltaan onnettomia ja katuvat tyhjää elämäänsä, niin tuskin olet valmis kuuntelemaan kenenkään ajatuksia avoimin mielin. Tarkoituksesi on siis vain olla epäystävällinen ja vähättelevä veloja kohtaan. Tuskin tätä asennetta kukaan voi muuttaa, mutta mistä se oikein kumpuaa?
Elämässä on monenlaista sisältöä ja kiinnostava asioita. Harvoin kai se on noin jäykkää ja mustavalkoista mitä kuvaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vain mammanpojat soittelee kotiin ja käyvät jatkuvasti kylässä.
Moni käy kotona syömässä äidin/mummon lihapatojen ääressä, helppoa kun ei tarvitse itse kokata ja voi mennä valmiiseen pöytään. Säästyy rahaa, ja vielä parempi jos rahaakin tyrkytetään vielä aterian päälle.
Luulen, että joidenkin mielikuva viisikymppisyydestä syntyy niistä lapsuuden valokuvissa jossa se mummi istui lahjaksi saadussa keinutuolissa ruusujen ympärillä, kun hän oli saavuttanut niinkin suuren iän, kuin 50. Tutkijoidenkin mukaan tarvitaan uusi määritelmä ikävaiheelle, jota on aiemmin pidetty vanhuusiän alkamisena . Homeiset ja menneeseen jämähtäneet ikävaihemääritelmät kannatta päivittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meneepä veloilla taas tunteisiin
Minulle riittää
veljeni jälkikasvun
seuraaminen.
Ymmärrän kuitenkin
todella hyvin Aapeen
näkemyksen. Moni
komppaa, varmasti.
Koen, että juuri
tämä inkarnaatio ja
sielunsopimus - tällä
kertaa - ei sisällä
perinteistä perhettä/
lasten tekemistä,
vaan dominoivasti
muita teemoja.
Olen ikimuinainen sielu,
ollut äiti ja isä
lukemattomia kertoja
aiemmin. Tuttu rooli.
En haikaile lapsia, vaan
ihmiskunnan sydänten
yhteyttä ja kòrruption
huomattavaa vähenemistä.
Epstéin-sotku oli minulle
viimeinen niitti. It is much
worse than thought.
Even iconic Oprah is
in the gang..
Dr. Deepak Chopra.
No way but yes.
En namedroppaa enempää.
Olen
sanoinkuvaamattoman
pettynyt ja järkyttynyt.
Minun ajatukseni
ja intressini pakertavat
kaiken aikaa
laajoissa kokonaisuuksissa.
#Inter_galactic_mode.
Hyvää viikonloppua,
sinisen pallon asukkaat. E
Vierailija kirjoitti:
Vain mammanpojat soittelee kotiin ja käyvät jatkuvasti kylässä.
Heh
Mieheni sairauden vuoksi jäimme lapsettomiksi. Emme myöskään olisi sen kaiken päälle jaksaneet ramppaamista lapsettomuushoidoissa saati yrittäneet adoptiolasta. Me vain hyväksyimme tilanteemme ja sillä selvä. Voisiko tällainen olla mitenkään mahdollista ymmärtää, että ihmiset ottavat elämän vastaan sellaisena kuin se tulee? On omaa avuttomuutta, jos ei kykene keksimään muuta tilalle. Lapsi ei ole saavutus, vaan lahja, joka annetaan hetkeksi lainaksi kasvamaan vanhempiensa luona. Ihminen itsessään on ja pysyy, joten jos ei opi löytämään itsestään merkitystä ja arvoaan elääkseen elämäänsä se on kovin tyhjää elämää- ja myös hyvin väärin läheisiäkin kohtaan. Kukaan meistä ei halua äitiä tai isää, joka roikkuisi meissä saadakseen elämälleen niin tarkoituksensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mä olen vanhempieni ainoa lapsi, ikää nyt itselläni 45 eikä lapsia ole/tule joten ei tule vanhemmilleni lastenlastakaan. Lisäksi asun toisella mantereella, joten Suomessa käyn noin kerran vuodessa. Pari kertaa viikossa toki puhun molempien vanhempien kanssa puhelimitse. Vanhempani ovat eronneet ja molemmat asuvat itsekseen.
Eivät siis ole lapsettomia, mutta kyllä heidän täytyy ihan itse tehdä arjestaan ja elämästään mielekästä. Varmaan mun olemassaolo antaa heille iloa ja jotain merkitystä, mutta eihän kukaan voi käytännössä rakentaa elämän mielekkyyttä pelkästään sen varaan, että tekee lapsia ja sitten toivoo saavansa lastenlapsia.
petit vanhempasi
et edes yhtä lapsenlasta saanut aikaiseksi
No en mä ole sitoutunut mihinkään sopimukseen vanhempieni kanssa. He tekivät minut ihan omasta aloitteestaan, minulla ei siihen prosessiin ollut osaa eikä arpaa. Olen toki iloinen, että olen olemassa, mutta siihen ei liity velvoitetta asua vanhempieni lähistöllä tai tehdä heille lapsenlapsia. Jos tämä sitten on vanhempieni pettämistä, niin minkäs sille sitten voi. Välillä elämässä joku pettää ja joku pettyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mä olen vanhempieni ainoa lapsi, ikää nyt itselläni 45 eikä lapsia ole/tule joten ei tule vanhemmilleni lastenlastakaan. Lisäksi asun toisella mantereella, joten Suomessa käyn noin kerran vuodessa. Pari kertaa viikossa toki puhun molempien vanhempien kanssa puhelimitse. Vanhempani ovat eronneet ja molemmat asuvat itsekseen.
Eivät siis ole lapsettomia, mutta kyllä heidän täytyy ihan itse tehdä arjestaan ja elämästään mielekästä. Varmaan mun olemassaolo antaa heille iloa ja jotain merkitystä, mutta eihän kukaan voi käytännössä rakentaa elämän mielekkyyttä pelkästään sen varaan, että tekee lapsia ja sitten toivoo saavansa lastenlapsia.
petit vanhempasi
et edes yhtä lapsenlasta saanut aikaiseksi
Kaikki sukulinjat päättyvät aikanaan tyhjiin. Maapallon biosfäärin ja ihmiskunnan elinikä on rajallinen.
Jos perustaa koko elämäntyytyväisyytensä lapsiin ja lastenlapsiin, niin siinä tapauksessa on onneton aina, kun ei ole tekemisissä lasten kanssa. Eli sellaisen 80% - 100% valveillaoloajastaan.
Jotkut varmaan optimoivat unennäkönsäkin päiväsajan käyttäytymisellään siihen malliin, ettei tarvitse öisinkään olla erossa lapsista, ja ettei näkisi painajaisiakaan heistä, vaan ainoastaan onnellisia unia.