Lue keskustelun säännöt.
Miten te lapsen kautta eläneet selviätte lasten aikuistuttua?
14.08.2026 |
Miten siitä selviää, kun "omaan elämään" ei yhtäkkiä ole enää mitään kontaktia eikä kontrollia?
Kommentit (120)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eksistentiaalinen kriisihän siitä tuli, sama mikä oli ennen lapsia. Tavallaan palasin takaisin siihen lähtöpisteeseen jossa sisäinen tyhjyys on paikkaamatta, mutta samalla tuli ahdistus siitä että oma elämä ei tällä kertaa olekaan alussa vaan lopussa. Valitettavasti johti häiriökäyttäytymiseen erityisesti nuoria naisia kohtaan, joilla oli kaikki se mitä itsekin tarvitsisin.
No sä oletkin mies ja häiriökäyttäydyt kaikkia naisia kohtaan.
Ok, Irmeli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset hankitaan tarpeeseen. Olen ollut onnettomin lapsettomana. Lapseni nyt 16v, 12v, 10v, 9v, 7v, 5v, 3v ja 6kk.
N30
Kenen tarpeeseen? Ei ainakaan heidän tarpeeseensa syntyä juuri sinulle.
Omaan tarpeeseen.
Eli lapsesi ovat olemassa vain tyydyttääkseen sinun tarpeitasi? Hyi helvetti miten itsekästä.
Ei lapsi ole sen takia olemassa, että hän sitä itse tarvitsi, vaan koska vanhempi tarvitsi.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole lapsia elää itsensä kautta tai jonkun muun kuin lapsen kautta.
Tämä. Sitä ei lapseton voi tajuta miltä tuntuu huomata, ettei mitään omaa elämää ole.
Jännä miten sanotaan, että naisen elämä alkaa kun saa lapsen kotiinsa ja lapsen elämä alkaa kun pääsee pois sieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opetelkaa tekemään omasta elämästänne mielekästä, sellaista jota ei lapsella tarvitse paikata niin tuollaista ongelmaa ei tule.
Miten muka? Ei elämässä itsessään ole järkeä.
Miksi ihmeessä teit lapsia tähän järjettömyyteen jos noin ajattelet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä auttaako mikään, itse koen lapsena vanhemman ainaisen takertuvuuden vaikka tässä ollaan jo vanhoja.
Tämä on yksi vaihtoehto. Mikään pakko ei ole vapaaehtoisesti kärsiä, vaan voi yrittää takertua ja manipuloida seuraansa.
Maaseudulla ympäri Suomen on lukuisia esimerkkejä kun poika on jäänyt emän helmoihin ja edelleen yli 80v muori pitää kynsin ja hampain kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole lapsia elää itsensä kautta tai jonkun muun kuin lapsen kautta.
Tämä. Sitä ei lapseton voi tajuta miltä tuntuu huomata, ettei mitään omaa elämää ole.
Jotkut osaavat rakentaa omaa elämää ja siihen sisältöä lasten lisäksi, tottakai se on iso muutos ja kriisikin kun pesä tyhjenee mutta ei koko elämän ole tarkoitus siihen kaatua muuttua tyhjäksi. On suurta itsekkyyttä kutistaa ja kuristaa elämä vain lasten ympärille. Kenties jopa jonkinlaista elämänpelkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eksistentiaalinen kriisihän siitä tuli, sama mikä oli ennen lapsia. Tavallaan palasin takaisin siihen lähtöpisteeseen jossa sisäinen tyhjyys on paikkaamatta, mutta samalla tuli ahdistus siitä että oma elämä ei tällä kertaa olekaan alussa vaan lopussa. Valitettavasti johti häiriökäyttäytymiseen erityisesti nuoria naisia kohtaan, joilla oli kaikki se mitä itsekin tarvitsisin.
Niinhän se luonnossa menee. Uusi sukupolvi on tärkein ja edellinen on olemassa enää hänen tarpeidensa tyydyttämistä varten, kunnes luonto korjaa lopullisesti pois.
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten sanotaan, että naisen elämä alkaa kun saa lapsen kotiinsa ja lapsen elämä alkaa kun pääsee pois sieltä.
🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset hankitaan tarpeeseen. Olen ollut onnettomin lapsettomana. Lapseni nyt 16v, 12v, 10v, 9v, 7v, 5v, 3v ja 6kk.
N30
Kenen tarpeeseen? Ei ainakaan heidän tarpeeseensa syntyä juuri sinulle.
Omaan tarpeeseen.
Anoppi haluaa itse hyötyä pojastaan ja on katkera, kun tällä onkin oma elämä.
Vaikea nähdä, että haluaisin edes elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät nämä muutokset normaalin ihmisen elämää tuhoa. Löytyy aikaa omille harrastuksille ja lapsethan ovat edelleen olemassa ja lastenlapset.
Vierailija kirjoitti:
Olen tietoisesti irtautunut lapsistani, lopettanut jatkuvan hyysäämisen ja antanut heille tilaa. Mutta vain siksi että he viihtyisivät kotona mahdollisimman kauan!!
Ovat nyt 17v ja 21v, eivätkä puhu kotoa muuttamisesta, vielä
Eiväthän sinun lapsesi ole vielä aikuistuneet, joten et tiedä tästä kysymyksenasettelusta mitään. Palataan asiaan sitten kun he ovat muuttaneet kotoa pois.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea nähdä, että haluaisin edes elää.
Minun lapseni teki nuorena aikuisena itsemurhan. Onko minun pakko haluta elää?
Hyvin olen selvinnyt kaikesta. Lopettakaa se lasten omistaminen ja kontrollointi. Elämää kannattaa elää koko ajan niin ei tule yllätyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Eivät nämä muutokset normaalin ihmisen elämää tuhoa. Löytyy aikaa omille harrastuksille ja lapsethan ovat edelleen olemassa ja lastenlapset.
No juurikin näin.
Sittenpä kontrolloidaan aikuisten lasten ja heidän perheidensä elämää. Pyritään päästä siellä kaiken keskipisteeksi.
Meillä ainakin kotiäiti-äitini kuvittelee että meidän perhe on hänen nukkekotinsa, jota ja jonka roolihahmoja hän kontrolloi.
No sä oletkin mies ja häiriökäyttäydyt kaikkia naisia kohtaan.