Lue keskustelun säännöt.
Äitini yrittää estää aikuistumiseni
10.09.2021 |
Olen 16-vuotias ja hän kai alkaa tajuamaan etten parin vuoden päästä enää ole hänen valtansa alla. Haikailee kotileikin perään, haluaa itse shoppailla vaatteeni ja ostaa minulle välillä jotain lapsille tarkoitettuja leluja, kuten pehmoleluja tai jotain dubloja. Alkaa raivoamaan mielipuolisesti jos en ota näitä vastaan ja soittelee sukulaiset läpi kuinka se lapsi on taas ollut niin vaikea ja kuinka pienten lasten kanssa on niiiiin raskasta. Yöunetkin hänellä kuulemma menee minun itsekkyyteni takia, kun en suostu käyttämään hänen rakkaudella ostamaansa Winx-klubi -paitaa. Myös alkanut käyttää korostetun paljon sanaa ”lapsi” nimeni sijaan puhuessaan minusta: ”Se on pitkä aika lapselle olla yksin, koska lapset eivät kestä odottelua”, ”Voiko lasta päästää yksin sinne? Se voi lapselle olla aika vaikeaa”, ”Lapselle ehtii tulla varmasti jo kova nälkä masuun” -_-
Sai selville poikaystävästäni ja alkoi sen jälkeen uhkailemaan poliisilla, että alaikäisenä teen niin kuin hän sanoo ja jos olen yhdenkin yön poissa ja menen ”sen pojan luokse panetuttamaan itseä” niin hän soittaa poliisille ja ottaa kouluun yhteyttä. Tuskinpa ne mitään tekevät mutta *tuttaa se nolaaminen.
Mielenterveysongelmiahan hänellä on mutta hoidosta vihjailu saa aikaan vain lisää raivoamista ja huutoa.
Isä ei ole yhtä paha mutta innostuu joskus menemään mukaan lällättelyyn. Käyttää myös lapsi-sanaa ja perustelee miksen voi tehdä jotain normaaleja asioita sillä että minä olen lapsi. En voi olla poissa kotoa koska minä olen lapsi. En saa viikkorahaa koska minä olen lapsi. En voi seurustella vielä koska minä olen lapsi. Kumpikin myös ajaa lapsiparkkiin jos olen kyydissä -_-
Miten voin muuttaa jos en saa huoltajilta suostumusta eikä minulla ole varaa? Tahdon katkaista välit mutta joudun asumaan täällä.
Kommentit (6)
Jos tämä on totta olet harvinaisen selväjärkinen ja tasapainoinen nuori.
Tarvitset apua- näytä tuo tekstisi luotto-opettajallesi, koulukuraattorillesi,koulupsykologille niin että joku uskoo tarinasi. Jos niin ei tapahdu ota yhteys lastensuojeluun.
Äitisi tarvitsee apua, tuo käytös ei ole normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea tilanne, mutta hyvä että tunnistat,että tilanne on ihan vääristynyt ja pystyt siitä puhumaan edes täällä. On tärkeää,ettet kadota omaa ääntäsi, vaikkei tilanne varmaan nopeasti voi ratketakaan. Pystyisitkö puhua koulussa terveydenhoitajalle?
Onneksi kasvat ja olet fiksu.
Joudut varmaan aikuisuudessakin vielä tuota asiaa prosessoimaan, mutta ei se tee sinusta huonompaa. Onko ketään sukulaista,jonka kanssa voisit jutella asiasta?
Otan osaa. Oma äitini oli/on myös rajaton ja todella tökerö, edelleen vaikka olen jo itsekin keski-ikäinen.
Käy puhumassa terkkarille/kuraattorille. Tuo ei ole tervettä.
Oletko ainoa lapsi? Äiti varmaan pelkää sitä kun muutat pois parin vuoden päästä ja yrittää sabotoida itsenäistymisen.
Puolison vanhemmat oli ja ovat yhä jossain määrin tuollaisia. Se haitta näkyy yhä näin 40+ -vuotiaana. Tuo teini-ikäiselle leikki-ikäisen lelujen ostonkin hän on kokenut. Olet kyllä sinällään tiedätkö hyvissä lähtökohdissa, että ymmärrät vian olevan vanhemmissa, varsinkin äidissä. Oma puoluso nuorena luuli vian olevan itsessään. Mutta tuo toiminta on oikeasti ihan vanhemman omasta sisäisestä tyhjyydestä, riippuvuudesta muihin ihmisiin ja vallankäytöstä lähtevää. Tavoite on tosiaan estää se sinun kasvusi ja itsenäistymisesi, kun vanhempi tarvitsee itselleen sen lapsosen tuomaan sisältöä.
Harmi, etten voi varastaa sua meille. Ansaitsisit oikeasti supportiivisen aikuisen. Haet lasun kautta pois kotoa, jos tuntuu, ettei hermo enää kestä. Äitisi touhu on niin tuhoavaa, että huostaanoton kriteerit kyllä täyttyy, kun avaat kunnolla, miten kamalalta tuo tuntuu. Äläkä koskaan usko niitä, kun ne kertoo, miten et vaan voi pärjätä ilman heidän jatkuvaa apuaan.
Iso halaus. Olen pahoillani, ettet saanut terveitä vanhempia.
Mutta sinähän olet heidän lapsi ikuisesti. Siitä et pääse koskaan minnekään. Mutta mutta minunkin äitini oli tuollainen että osti jotain ja sitten raivosi jos se ei kelvannutkaan ja syyllisti jos johonkin minun juttuihin meni rahaa.