Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten te lapsen kautta eläneet selviätte lasten aikuistuttua?
14.08.2026 |
Miten siitä selviää, kun "omaan elämään" ei yhtäkkiä ole enää mitään kontaktia eikä kontrollia?
Kommentit (114)
Eikö teini-iän tarkoitus ole vituttaa sen verran paljon molempia osapuolia että irtautuminen on helpotus XD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämässä ei ole mitään. Kun lapset lähtivät elämältä putosi pohja jonka varaan olin itseni rakentanut. Romahdin mukana kuin korttitalo.
Vierailija kirjoitti:
Eivät nämä muutokset normaalin ihmisen elämää tuhoa. Löytyy aikaa omille harrastuksille ja lapsethan ovat edelleen olemassa ja lastenlapset.
Monet äidit pitävät kuitenkin normaalina sitä että palvelevat lukioikäisiäkin lapsiaan eivätkä vaadi näitä opettelemaan minkäänlaista elämänhallintaa, kuten oman huoneen siivoamista, vaan tekevät lapsilleen aamiaisenkin valmiiksi lautaselle. Opiskelijapojat raahaavat likapyykkinsä puolen Suomen halki mutsille pestäväksi. Eräs tuntemani teekkari muutti takaisin lapsuudenkotiinsa kun ei osannut olla opiskelija-asunnossaan yksin eikä huolehtia itsestään. Kotona oli parempi palvelu ja äidilläkin säilyi jokin funktio.
Samalla siirtyy tulevaisuuteen myös se vanhempien elämänvaihe jossa he joutuvat totuttelemaan olemaan kahdestaan, ilman että lapset tarvitsevat heitä päivittäin perusasioissa.
Vierailija kirjoitti:
No, varmaan osittain kriisin kautta. Yksi elämänvaihe on ohi, uutta kohti. Sen tiedän, että aiemmatkin suuret, myönteisetkin, elämänmuutokset ovat olleet kriisejä. Miksi ei siis tämäkin?
Mutta joo, onhan mulla työpaikka, sama joka on ollut kaikki nämä vuodet. Minulla on muutamia ystäviä, jotka ovat tunteneet minut jo ennen lapsia.
Uutta: toimin vapaaehtoistyössä, olen aloittanut opiskelut, minulla on uusi harrastus. Näille minulla on vihdoin aikaa. Elämäni näyttää itseasiassa kiireisemmältä kuin pari vuotta sitten kun "elin lapsieni kautta".
Sinä siis elät kriisistä toiseen? Et osaa suhtautua ihmisen normaaleihin elämänmuutoksiin kriisiytymättä? Eikö tuollainen katastrofiajattelu ole helvetin kuluttavaa?
Kun normalisoit kriisiytymisen, palat loppuun.
Jos en selviä niin sitten kuolen, ja jatkan kontrollointia kuoltuani vaikka kiristämällä perintöasioilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä auttaako mikään, itse koen lapsena vanhemman ainaisen takertuvuuden vaikka tässä ollaan jo vanhoja.
Tämä on yksi vaihtoehto. Mikään pakko ei ole vapaaehtoisesti kärsiä, vaan voi yrittää takertua ja manipuloida seuraansa.
Maaseudulla ympäri Suomen on lukuisia esimerkkejä kun poika on jäänyt emän helmoihin ja edelleen yli 80v muori pitää kynsin ja hampain kiinni.
No älähän nyt, kyllä osa muuttaa pois peräkammista ihan omaan kotiin sinne emänsä takapihalle.
Lastensa kautta elävät vanhemmat voivat olla myös äärimmäinen rasite ja taakka lapselle. Itselläni oli sellainen äiti.
Asuimme Lahdessa ja äiti ei päästänyt minua yliopistoon, kun halusin lääkäriksi. Hän ei olisi kuulemma pystynyt elämään, jos minä olisin ollut kaukana. Hain opiskelemaan kätilöksi, koska siihen aikaan kätilöksi pystyi Lahdessa opiskella (nykyään kai ei enää). Isäni epäili, olenko lesbo, koska kätilöt hänen mielestään ovat. Vaihdon opinnot sairaanhoitajan opintoihin.
Työskentelin vuosia sairaanhoitajana Päijät-Hämeen keskussairaalassa. Vuonna 2015 mieheni kannustuksesta hain lääkikseen ja pääsin Kuopioon, josta myöhemminvalmistuin.
Nyt olen 47-vuotias lääkäri ja olen iloinen siitä, että lapsillani on oma elämä ja minulla omani. Pidämme lasteni (21v. ja 23v.) kanssa tiiviisti yhteyttä, mutta elämäni ei mene millään tavalla pilalle, jos en puhu jomman kumman kanssa puhelimessa viikkoon tai näe kuukauteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirveää kuinka kauan kestää ennen kuin saa itse valita seuransa. 20v elämästä kankkulan kaivoon :(
Säälin lapsia jotka on hankittu kotileikintarpeeseen, hoivatarpeeseen, merkityksellisyyden tunteen kannattelemiseen ja eksistentiaalisen kriisin lääkkeeksi, ja sitten siirtävät saman taakan omillekin lapsilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos en selviä niin sitten kuolen, ja jatkan kontrollointia kuoltuani vaikka kiristämällä perintöasioilla.
Minua on kiristetty jopa vanhalla matolla ja muutamalla kympillä. Ihan melkein millä vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset hankitaan tarpeeseen. Olen ollut onnettomin lapsettomana. Lapseni nyt 16v, 12v, 10v, 9v, 7v, 5v, 3v ja 6kk.
N30
Kenen tarpeeseen? Ei ainakaan heidän tarpeeseensa syntyä juuri sinulle.
Omaan tarpeeseen.
Anoppi haluaa itse hyötyä pojastaan ja on katkera, kun tällä onkin oma elämä.
Meillä anoppi käskee poikaansa hätiin ihan kaikessa nyt heti välittömästi. On soittanut klo 1.30 yöllä, kun telkkarista katosi kuva. Suuttui, kun mies kertoi nukkuvansa. Pisti puhelimen äänettömälle kolmannen soiton jälkeen, oli soittanut yli 10 kertaa tämän jälkeen saman yön aikana. Näitä käskyjä tuli pahimmillaan joka ikinen päivä.
Haukut saa mies palkaksi, päin naamaa ja selän takana panetellaan koko perhettä. Haukkuu puolisoani jopa minulle, kun ei tottele äitiään.
Muutenkin anoppi on todella vaikea tapaus. On käynyt omin päin sisustamassa kotiamme, käynyt läpi papereitamme, kaivanut kuoppaa pihaan, aikoi istuttaa siihen männyntaimen ilman mun tai miehen lupaa. Minä en ole hänen kanssaan puheväleissä, ja viimeaikaisesta hiljaisuudesta päätellen mies on myös ottanut pientä hajurakoa. Ja hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vainonnut jo yli 20 vuotta aikuista lastani . Kyllähän minun pitää saada kontrolloida aikuista lastani ja määrätä hänen elämästä . Jokapäiväinen syyttely ja väkisen yhteydenpito on selvyys. Satoja kertoja lapsi on käskenyt jättää rauhaan mutta älä luulekaan että luovutan näin vähällä . Täältä pesee ja linkoaa !
Äiti 79v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset hankitaan tarpeeseen. Olen ollut onnettomin lapsettomana. Lapseni nyt 16v, 12v, 10v, 9v, 7v, 5v, 3v ja 6kk.
N30
Kenen tarpeeseen? Ei ainakaan heidän tarpeeseensa syntyä juuri sinulle.
Omaan tarpeeseen.
Anoppi haluaa itse hyötyä pojastaan ja on katkera, kun tällä onkin oma elämä.
Meillä anoppi käskee poikaansa hätiin ihan kaikessa nyt heti välittömästi. On soittanut klo 1.30 yöllä, kun telkkarista katosi kuva. Suuttui, kun mies kertoi nukkuvansa. Pisti puhelimen äänettömälle kolmannen soiton jälkeen, oli soittanut yli 10 kertaa tämän jälkeen saman yön aikana. Näitä käskyjä tuli pahimmillaan joka ikinen päivä.
Haukut saa mies palkaksi, päin naamaa ja selän takana panetellaan koko perhettä. Haukkuu puolisoani jopa minulle, kun ei tottele äitiään.
Muutenkin anoppi on todella vaikea tapaus. On käynyt omin päin sisustamassa kotiamme, käynyt läpi papereitamme, kaivanut kuoppaa pihaan, aikoi istuttaa siihen männyntaimen ilman mun tai miehen lupaa. Minä en ole hänen kanssaan puheväleissä, ja viimeaikaisesta hiljaisuudesta päätellen mies on myös ottanut pientä hajurakoa. Ja hyvä niin.
Tyhmentääkö vanhemmuus? Tuollainen tarvitsisi itse holhoajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, sitten tuli lapsenlapset välillä töissäkin ja edelleen hoidan lapsenlapsia, niitä kuopuksia, kohta ei nekään tarvitse minua.
Näinhän siinä kävi, tietysti on itse kasvettava vanhemmuuteen, ja oltava se jolta jossain vaiheessa tullaan kysymään kaikkea elämään ja elämiseen liittyvää! On tehtävä myöskin selväksi jälkeläisille, että heillä on tukijoukot olemassa, tapahtui sitten mitä tahansa!
Vierailija kirjoitti:
https://www.vauva.fi/keskustelu/5976063/aiti-ei-osaa-paasta-irti
https://www.vauva.fi/keskustelu/4300958/aitini-yrittaa-estaa-aikuistumi…
https://www.vauva.fi/keskustelu/4083893/kun-vanhemmat-eivat-paasta-aiku…
https://www.vauva.fi/keskustelu/4566368/ketju/ahdistaa_kun_aitini_on_ni…
Omankin kokemukseni mukaan vanhemmat, joilla ei ole mitään elämää, ovat lapsilleen paljon ahdistavampia kuin itselleen.
Miten te lapset selviätte, jos ette pääse eroon?
Vierailija kirjoitti:
Miten te lapset selviätte, jos ette pääse eroon?
Miksei pääsisi?
Ap ja kaltaisensa roikkuvat lapsissaan ja näiden perheissä, kun mitään omaa elämää ei ole. Sitä on säälittävää seurata ja voi vain kuvitella, millainen taakka he ovat lapsilleen.
Työn kautta elänminen vasta tyhjää onkin. Kun työpaikka menee alta tai eläköityy, jää koko elämän sisältö pois. Työkaverit eivät pidä yhteyttä pois potkittuun, eivätkä eläköityneeseen. Se, ettei olekaan enää elämässä ketään, yllättää työn kautta eläneen ihmisen aina.
Ei elämässä ole mitään järkeä.
Alue: Aihe vapaa
No, varmaan osittain kriisin kautta. Yksi elämänvaihe on ohi, uutta kohti. Sen tiedän, että aiemmatkin suuret, myönteisetkin, elämänmuutokset ovat olleet kriisejä. Miksi ei siis tämäkin?
Mutta joo, onhan mulla työpaikka, sama joka on ollut kaikki nämä vuodet. Minulla on muutamia ystäviä, jotka ovat tunteneet minut jo ennen lapsia.
Uutta: toimin vapaaehtoistyössä, olen aloittanut opiskelut, minulla on uusi harrastus. Näille minulla on vihdoin aikaa. Elämäni näyttää itseasiassa kiireisemmältä kuin pari vuotta sitten kun "elin lapsieni kautta".