Miten te lapsen kautta eläneet selviätte lasten aikuistuttua?

Vierailija kirjoitti:

Samaa mietin kun kuuntelen sikiäjien juttuja. Mitäs sitten kun eivät voikaan enää kertoa lastensa asioita kaikille, kun eivät tiedä niitä...? Katoaa 100% puheenaiheista.

Duunarinaiset puhuvat lastensa kouluista ja keskiluokan naiset itse käymistään.

Miten voi ihmisellä olla elämä niin tyhjää, että ainoa merkitys tulee lapsista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, varmaan osittain kriisin kautta. Yksi elämänvaihe on ohi, uutta kohti. Sen tiedän, että aiemmatkin suuret, myönteisetkin, elämänmuutokset ovat olleet kriisejä. Miksi ei siis tämäkin?

Mutta joo, onhan mulla työpaikka, sama joka on ollut kaikki nämä vuodet. Minulla on muutamia ystäviä, jotka ovat tunteneet minut jo ennen lapsia. 

Uutta: toimin vapaaehtoistyössä, olen aloittanut opiskelut, minulla on uusi harrastus. Näille minulla on vihdoin aikaa. Elämäni näyttää itseasiassa kiireisemmältä kuin pari vuotta sitten kun "elin lapsieni kautta".

Sinä siis elät kriisistä toiseen? Et osaa suhtautua ihmisen normaaleihin elämänmuutoksiin kriisiytymättä? Eikö tuollainen katastrofiajattelu ole helvetin kuluttavaa?

Kun normalisoit kriisiytymisen, palat loppuun.

Muutoksiin kuuluvat kaikki tunteet. Positiiviset ja negatiiviset. Eikä tunteita tarvitse tukahduttaa. Saa olla aidosti surullinen lasten lähdöstä, vaikka se kuuluu asiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Miten voi ihmisellä olla elämä niin tyhjää, että ainoa merkitys tulee lapsista?

Sitä on vaikea selittää sellaiselle joka ei koe niin. Lapsen kasvatus on niin konkreettista ja mahtavaa, ettei siinä joku työ, harrastukset tai matkat tunnu samalta. Ei se tarkoita ettei elämässä olisi mitään muuta, niiden muiden asioiden tärkeys on vaan kaukana lasten takana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mietin kun kuuntelen sikiäjien juttuja. Mitäs sitten kun eivät voikaan enää kertoa lastensa asioita kaikille, kun eivät tiedä niitä...? Katoaa 100% puheenaiheista.

Duunarinaiset puhuvat lastensa kouluista ja keskiluokan naiset itse käymistään.

Keskiluokka siirtyy lastenhankinnan jälkeen miettimään lasten kouluja. Itse sijoitan alakoululaisen mahdollisia yliopisto-opintoja varten, että voi lähteä halutessaan vaikka ulkomaille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi ihmisellä olla elämä niin tyhjää, että ainoa merkitys tulee lapsista?

Sitä on vaikea selittää sellaiselle joka ei koe niin. Lapsen kasvatus on niin konkreettista ja mahtavaa, ettei siinä joku työ, harrastukset tai matkat tunnu samalta. Ei se tarkoita ettei elämässä olisi mitään muuta, niiden muiden asioiden tärkeys on vaan kaukana lasten takana. 

Tämä. Häiriökäyttäytymistä on vaikea selittää asiallisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset hankitaan tarpeeseen. Olen ollut onnettomin lapsettomana. Lapseni nyt 16v, 12v, 10v, 9v, 7v, 5v, 3v ja 6kk.

N30

Kenen tarpeeseen? Ei ainakaan heidän tarpeeseensa syntyä juuri sinulle.

Omaan tarpeeseen. 

Eli lapsesi ovat olemassa vain tyydyttääkseen sinun tarpeitasi? Hyi helvetti miten itsekästä.

Ei lapsi ole sen takia olemassa, että hän sitä itse tarvitsi, vaan koska vanhempi tarvitsi.

Naiset poikivat lisää ja lisää vaikka valmiiksi ylikansoitetulle saastuneelle pallolle kuolemaan, ja miehet tekevät tarpeensa emättimeen ilman kortsua vaikkeivat lapsia halua.

Pelkkiä vaistojemme orjuuttamia elukoita me olemme kaikki tyynni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi ihmisellä olla elämä niin tyhjää, että ainoa merkitys tulee lapsista?

Sitä on vaikea selittää sellaiselle joka ei koe niin. Lapsen kasvatus on niin konkreettista ja mahtavaa, ettei siinä joku työ, harrastukset tai matkat tunnu samalta. Ei se tarkoita ettei elämässä olisi mitään muuta, niiden muiden asioiden tärkeys on vaan kaukana lasten takana. 

Tämä. Häiriökäyttäytymistä on vaikea selittää asiallisille.

Voihan se joillain mennä sinne asti. Mutta joillain äidinrakkauden on niin vahvaa, että lasten pois muutto aiheuttaa jopa masennusta. Se ei tarkoita etteikö lasten annettaisi elää omaa elämäänsä. 
 

Mutulla veikkaan, että voipi olla raskaampaa lähempänä keski-ikää synnyttäneille. Lasten poismuutto tuo selvemmin esiin oman ikääntymisen ja siinä on mukana vaihdevuosia ja keski-iän kriisiä. Jos on vasta kolme-nelikymppinen, saattaa uusi nuoruus paikata aukon. 

Sen verran sairasta ettei oikeastaan kiinnosta miten selviävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voi ihmisellä olla elämä niin tyhjää, että ainoa merkitys tulee lapsista?

Sitä on vaikea selittää sellaiselle joka ei koe niin. Lapsen kasvatus on niin konkreettista ja mahtavaa, ettei siinä joku työ, harrastukset tai matkat tunnu samalta. Ei se tarkoita ettei elämässä olisi mitään muuta, niiden muiden asioiden tärkeys on vaan kaukana lasten takana. 

Tämä. Häiriökäyttäytymistä on vaikea selittää asiallisille.

Voihan se joillain mennä sinne asti. Mutta joillain äidinrakkauden on niin vahvaa, että lasten pois muutto aiheuttaa jopa masennusta. Se ei tarkoita etteikö lasten annettaisi elää omaa elämäänsä. 
 

Mutulla veikkaan, että voipi olla raskaampaa lähempänä keski-ikää synnyttäneille. Lasten poismuutto tuo selvemmin esiin oman ikääntymisen ja siinä on mukana vaihdevuosia ja keski-iän kriisiä. Jos on vasta kolme-nelikymppinen, saattaa uusi nuoruus paikata aukon. 

Joo on kyllä ollut auvoista päästä osalliseksi siihen nelikymppisten mummukoiden ja pappuloiden "nuoruus"sekoiluun 😑

Vierailija kirjoitti:

Eikö teini-iän tarkoitus ole vituttaa sen verran paljon molempia osapuolia että irtautuminen on helpotus XD 

Odotan jo innolla että pääsen eroon tuosta. On jo minua isompi ja saattaa vihoissaan käydä käsiksi kuten me aikoinaan. Mutta silloin hän oli pieni. Enää ei niin vain onnistu vaan pelottaa että jään itse alakynteen.

Vierailija kirjoitti:

Säälin lapsia jotka on hankittu kotileikintarpeeseen, hoivatarpeeseen, merkityksellisyyden tunteen kannattelemiseen ja eksistentiaalisen kriisin lääkkeeksi, ja sitten siirtävät saman taakan omillekin lapsilleen.

Leikkinukella leikkimisestä pitäisi tehdä sosiaalisesti hyväksyttävämpää. Sitä ei tarvitse saattohoitaa eikä haudata, se ei kärsi, kuole eikä muuta pois, mutta emä pääsee silti tuuppaamaan vankkureita ja terhakkaasti huoltamaan.

Kaikki kolme lastani muuttivat pois Suomesta. Ei tullut mitään kriisiä. Nykyään on Whatsapp ja voi soittaa videopuheluita. Hyvä syy myös matkustaa hieman enemmän. 

Jos elää ja hengittää muiden kautta niin sitten varmaan kuolee 🤷