Etäinen vaimo - voiko silti rakastaa

Takana 20+ vuotta vaimon kanssa. Olen kaivannut suhteelta paljon enemmän suurimman osan ajasta, mutta jäänyt silti suhteeseen, koska rakastan puolisoani. Miten kohtalotoverit ovat asiaa käsitelleet? En usko että vaimon käytös muuttuu enää tässä vaiheessa. Minua kiinnostaa onko oma ajatusmaailmanne muuttunut ajan myötä niin, niin että olette tyytyväisiä ja onnellisia, vaikka rakkaus tuntuu yksipuoliselta? Vaimo on tyytyväinen suhteeseen ja minuun ja eikä kaipaa enempää. Murheeni ovat siis:

- En saa läheisyyttä. Ei spontaania pusua, halia tai kosketusta juuri koskaan. Minä kyllä annan niitä lähes päivittäin. Välillä kääntää poskea kun kuitan suudella. Ollaan tästä keskusteltu ja läheisyys ei kuulemma ole tapana. 

- Seksiä vain kerran kuussa. Hän on tyytyväinen seksiimme ja laukeaa useimmiten.Vika ei kuulemma ole minussa, hän ei vain halua useammin. Seksiä on ollut yhtä harvoin toisesta vuodesta alkaen kun alkuhuuma hävisi. Minua on usein kehuttu komeaksi, huolehdin itsestäni ja olen urheilullinen, joten fyysisestä olemuksesta se ei ole kiinni.

- En saa kehuja tai positiivista palautetta. Minä kyllä kehun ja imartelen häntä usein ja tunnustan rakkauttani. Jos sanon rakastavani, niin usein hän vastaa "olet rakas."

- Mitään romanttistakaan hän ei ole 20 vuoteen tehnyt. Ei kuulemma ole romanttinen.

- Itse tykkään keskustella syvällisiä ja näitäkin asioita on paljon ruodittu. Hän ei pidä näistä keskusteluista ja kokee ne asioiden vatvomiseksi ja raskaiksi.

- Olen aina tehnyt osana kotitöistä ja huomioinut puolisoani. Hänkin on sen sanonut.

- Kumpikaan ei ole pettänyt ja toisia on kunnioitettu aina.

- Vaimon käytös on ollut suurinpiirtein koko suhteen ajan samaa. Eli kyseessä ei ole mikään tilapäinen häiriö tai ruuhkavuodet. Hän olisi itsekin voinut erota, jos ei rakastaisi minua, mutta jostain syystä ollaan yhdessä vuodessa toiseen, vaikka suhde on lähempänä kämppiksiä kuin parisuhdetta.

- Parisuhdeterapiaan hän ei ole halukas

- Minä olen vuosien varrella puhunut erosta useita kertoja, mutta mikään ei ole muuttunut

- Teen self help harjoituksia että itsetuntoni pysyisi kasassa ja pysyisin positiivisena ja pyrin kehittymään ihmisenä edelleen.

Tiedän että tapoja rakastaa on monia, mutta minusta tuntuu, että en saa vastarakkautta. Eroaminen olisi ollut helppoa ensimmäiset 15 vuotta, kun meillä ei ollut lapsia eikä yhteistä lainaa. Nyt on kaksi alle 8v lasta niin kynnys erota on vielä korkeampi. Minä tienaan hyvin ja hän on pienituloinen, joten hänen puolelta taloudellinen vaikutus olisi isompi, mutta en usko että hän rahan takia on kanssani.

Järki sanoo, että olisi fiksumpaa päästää irti, mutta sydän ei pysty.

M40+