Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Etäinen vaimo - voiko silti rakastaa
11.08.2026 |
Takana 20+ vuotta vaimon kanssa. Olen kaivannut suhteelta paljon enemmän suurimman osan ajasta, mutta jäänyt silti suhteeseen, koska rakastan puolisoani. Miten kohtalotoverit ovat asiaa käsitelleet? En usko että vaimon käytös muuttuu enää tässä vaiheessa. Minua kiinnostaa onko oma ajatusmaailmanne muuttunut ajan myötä niin, niin että olette tyytyväisiä ja onnellisia, vaikka rakkaus tuntuu yksipuoliselta? Vaimo on tyytyväinen suhteeseen ja minuun ja eikä kaipaa enempää. Murheeni ovat siis:
- En saa läheisyyttä. Ei spontaania pusua, halia tai kosketusta juuri koskaan. Minä kyllä annan niitä lähes päivittäin. Välillä kääntää poskea kun kuitan suudella. Ollaan tästä keskusteltu ja läheisyys ei kuulemma ole tapana.
- Seksiä vain kerran kuussa. Hän on tyytyväinen seksiimme ja laukeaa useimmiten.Vika ei kuulemma ole minussa, hän ei vain halua useammin. Seksiä on ollut yhtä harvoin toisesta vuodesta alkaen kun alkuhuuma hävisi. Minua on usein kehuttu komeaksi, huolehdin itsestäni ja olen urheilullinen, joten fyysisestä olemuksesta se ei ole kiinni.
- En saa kehuja tai positiivista palautetta. Minä kyllä kehun ja imartelen häntä usein ja tunnustan rakkauttani. Jos sanon rakastavani, niin usein hän vastaa "olet rakas."
- Mitään romanttistakaan hän ei ole 20 vuoteen tehnyt. Ei kuulemma ole romanttinen.
- Itse tykkään keskustella syvällisiä ja näitäkin asioita on paljon ruodittu. Hän ei pidä näistä keskusteluista ja kokee ne asioiden vatvomiseksi ja raskaiksi.
- Olen aina tehnyt osana kotitöistä ja huomioinut puolisoani. Hänkin on sen sanonut.
- Kumpikaan ei ole pettänyt ja toisia on kunnioitettu aina.
- Vaimon käytös on ollut suurinpiirtein koko suhteen ajan samaa. Eli kyseessä ei ole mikään tilapäinen häiriö tai ruuhkavuodet. Hän olisi itsekin voinut erota, jos ei rakastaisi minua, mutta jostain syystä ollaan yhdessä vuodessa toiseen, vaikka suhde on lähempänä kämppiksiä kuin parisuhdetta.
- Parisuhdeterapiaan hän ei ole halukas
- Minä olen vuosien varrella puhunut erosta useita kertoja, mutta mikään ei ole muuttunut
- Teen self help harjoituksia että itsetuntoni pysyisi kasassa ja pysyisin positiivisena ja pyrin kehittymään ihmisenä edelleen.
Tiedän että tapoja rakastaa on monia, mutta minusta tuntuu, että en saa vastarakkautta. Eroaminen olisi ollut helppoa ensimmäiset 15 vuotta, kun meillä ei ollut lapsia eikä yhteistä lainaa. Nyt on kaksi alle 8v lasta niin kynnys erota on vielä korkeampi. Minä tienaan hyvin ja hän on pienituloinen, joten hänen puolelta taloudellinen vaikutus olisi isompi, mutta en usko että hän rahan takia on kanssani.
Järki sanoo, että olisi fiksumpaa päästää irti, mutta sydän ei pysty.
M40+
Kommentit (41)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on kyseessä eri "rakkauden kielet" niin mikä on se kieli jolla ap:n vaimo rakkauttaan osoittaa? Mulla on itselläkin se tilanne, että "kielet" eivät täysin mätsää kun mulle sanat on tärkeitä ja miehelle vaikeaa puhua tunteista. Se harmittaa välillä, mutta samalla pystyn näkemään hänen käyttämistä rakkauskielistä, että kyllä hän musta kovasti välittää. Hän ilmaisee sitä kosketuksella, joka on myös mulle luontevaa, ja käytännön teoilla, joka taas on mulle todella vaikea aihe, kun mulle ei helposti edes tule mieleen mikä voisi olla sellainen rakkautta ilmaiseva teko häntä kohtaan. Eli toiseenkin suuntaan on tietynlaista mätsäämättömyyttä tässä. Ap taas ei vaikuta mainitsevan mitään siitä osoittaako vaimo rakkautta jollain muulla tavalla. Ehkä voisit miettiä tätä asiaa ja havainnoida rakkauden ilmaisutapoja, löytyykö niitä?
Olet vuosien varrella puhunut erosta useita kertoja, ja ihmettelet, miksi vaimo on etäinen..? Ei kuulosta turvalliselta suhteelta naiselle.
Vierailija kirjoitti:
Voiko olla, että vaimosi kärsii peräsuolen laskeumasta?
Itselläni oli vaimon kanssa samantyyppinen tilanne, jonka aiheuttajaksi paljastui lopulta lääkärissä juurikin tuo.
Nyt on kyllä pakko kommentoida. Olen itse tuollainen vaimo, tosin haluan seksiä useammin ja nautin kyllä siitä. Olen alko perheestä ja aika rankkoja juttuja nähnyt. En oikein osaa antaa huomiota oma-aloitteisesti. Osaltaan se johtuu siitä, että en vain pysty päästämään miestä lähelle sillä aikoinaan, kun olisin itse ollut aivan rakastunut, kohtasin häneltä torjuntaa. Suhde on aika ok mutta rehellisesti sellainen kädenlämmin. En oikein arvosta kaikkia mieheni juttuja, sillä hän ei osattain jaa samaa arvomaailmaa. Minua itseäni häiritsee, etten osaa heittäytyä mutta toisella haluan olla itselleni rehellinen. En siis ole pätkääkään romanttinen, koska en koe romanttisia tunteita. Mies on ihan ok, arvostan häntä ihmisenä, ei valittamista siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ihmisestä pitäisi huomata ettei susta välitä. Toi tulee vaan pahenemaan. Kylmä ja köyhä vaimo, mitä vielä mietit. Sano nyt vielä, että teet kaikki työt ja maksat laskut ja samaan aikaan vaimo makaa sohvalla sipsiä syöden yrittääessään päästä seuravaan painoluokkaan.
Tekstistä päätellen vaimo ei rakasta sinua eikä ole kiinnostunut sinusta. Miettisin nyt hyvin tarkkaan haluatko tuota suhdetta jatkaa. On olemassa ihmisiä joilla varmasti olisi samanlaiset tarpeet kuin sinulla. Nyt vain päätät hyväksytkö kohtalosi hänen kanssaan vai et.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan kuin meillä- mutta toisinpäin!
Mies on se läheisyyskammoinen, torjuva ja minä hellyydenkipeä joka kaipaan kosketusta.
Tasan ei nallekarkit mene elämässä...
Vierailija kirjoitti:
Ei pussa eikä koskettele, koska tulkitset sen aina seksiin liittyväksi? Poltat tupakkaa, pakko kääntää pää pois, ettei tukehdu (tupakan hsju säilyy tunteja)?
Ei, olen aina kosketellut ilman taka-ajatuksia.
En ole koskaan tupakoinut.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta, toista ei voi muuttaa. Toki toinen voisi omaa käytöstään muuttaa mikäli se hänen arvojaan ja luonnetta vastaan ei sodi.
Siksi kysyinkin aloituksessa että onko siitä kärsivästä osapuolesta kuitenkin tullut tyytyväinen tai jopa onnellinen esim. hyväksymällä asian ja keskittymällä perheeseen.
Ap
Käyttäydyt yli-innokkaasti joka vie toiselta halun edes koskea. Ehkä suhde on ohi tai sitten ei. Naisen pitäisi kai halata. Pusu tahmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä sun vaimon kannattaisi kyllä suostua pariterapiaan, jos haluaa suhteen säilyttää. Sinä kuulostat siltä, että olet valmis eroamaan, muttet vain uskalla tehdä sitä liikettä. Erotessa voi olla aina tunteita, vaikka se tuntuisikin oikealta ratkaisulta. Enpä silti kannusta eroamaan ketään, ennen kuin kaikki keinot on kokeiltu.
Ihmettelen nyt vaan, että mistä sitten pidät vaimossasi?! Onko hänessä siis jotain hyvääkin? Ei syvällisiä keskusteluja, ei läheisyyttä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että vaimollasi on haasteita tunteiden ilmaisussa, kun hän toimii noin lattealla tyylillä. Mun puoliso on samankaltainen kuin vaimosi, mutta onneksi seksiä on usein ja puolisoni tykkää hellyydestä
Sama neuvo kuin naisille. Jos elämä on puolinaista, niin lähde. Jos jatkuvasti tulee torjunnan kokemuksia tai ei tunne itseään rakastetuksi, niin kyllähän tuo syö sielun pidemmän päälle. Mukavampi sitten olla vaikka yksin, eipähän tule koko aikaa niitä vaille jäämisen kokemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Aivan kuin meillä- mutta toisinpäin!
Mies on se läheisyyskammoinen, torjuva ja minä hellyydenkipeä joka kaipaan kosketusta.
Tasan ei nallekarkit mene elämässä...
Kummallista, että päädytte näiden vastakohtien kanssa yhteen. Sitten vielä jäätte kärvistelemään vuosikymmeniksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan kuin meillä- mutta toisinpäin!
Mies on se läheisyyskammoinen, torjuva ja minä hellyydenkipeä joka kaipaan kosketusta.
Tasan ei nallekarkit mene elämässä...
Kummallista, että päädytte näiden vastakohtien kanssa yhteen. Sitten vielä jäätte kärvistelemään vuosikymmeniksi.
Nyt tiedetään enemmän autismin kirjoista, ennen tyydyttiin tuollaisiin liittoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan kuin meillä- mutta toisinpäin!
Mies on se läheisyyskammoinen, torjuva ja minä hellyydenkipeä joka kaipaan kosketusta.
Tasan ei nallekarkit mene elämässä...
Kummallista, että päädytte näiden vastakohtien kanssa yhteen. Sitten vielä jäätte kärvistelemään vuosikymmeniksi.
Nyt tiedetään enemmän autismin kirjoista, ennen tyydyttiin tuollaisiin liittoihin.
Ensinnäkään eivät kaikki autistit karta romantiikkaa ja läheisyyttä. Minä olen pitkässä parisuhteessa toisen autistin kanssa, ja väitän, että meillä on romantiikkaa ja läheisyyttä runsaasti keskimääräistä enemmän, etenkin suhteen pituuden huomioon ottaen.
Toiseksi ei siinä mitään erityistä tietoutta pitäisi tarvita, ihan maalaisjärkeä vain: kannattaa ryhtyä suhteeseen vain sellaisen ihmisen kanssa, josta oikeasti tykkäät ja joka oikeasti tykkää sinusta ja myös näyttää sen. Jos toisen kanssa ei ole kiva olla, ei se siitä ainakaan paremmaksi muutu.
Vierailija kirjoitti:
Olet rakas on tyypillinen kiertoilmaisu, kun ei suoraan kehtaa valehdellakaan, vaikka kovin syviä tunteita ei vain ole. Olet rakas on sen verran neutraali, että niin voi sanoa vaikka lemmikistä, koira on minulle rakas. Laukeamisen hän todennäköisesti näyttelee, harva mies sitä huomaa.
Ei välttämättä. Sanon lapselleni "olet rakas" ja rakastan häntä enemmän kuin mitään ja ketään.
Alue: Aihe vapaa
Tosi inhottava tilanne kyllä. Ilmeisesti teillä on eri rakkauden kielet (sinulla ainakin kosketus ja sanat) ja eritasoinen libido. Ja kuulostaa myös siltä, että vaimosi ei ole erityisen rakastunut sinuun eikä myöskään erityisen kiinnostunut sinusta ihmisenä. Ilmeisesti on vain tyytynyt, kun ei ole parempaakaan tullut vastaan.
Mutta itse olet tuon hyväksynyt, jos kerran tilanne on ollut sama jo vuosikausia ennen lapsia. Tekojensa seuraukset täytyy kantaa kunnialla - varsinkin, kun kyse ei ole vain aikuisista, vaan myös viattomista lapsista.