Lue keskustelun säännöt.
Etäinen vaimo - voiko silti rakastaa
11.08.2026 |
Takana 20+ vuotta vaimon kanssa. Olen kaivannut suhteelta paljon enemmän suurimman osan ajasta, mutta jäänyt silti suhteeseen, koska rakastan puolisoani. Miten kohtalotoverit ovat asiaa käsitelleet? En usko että vaimon käytös muuttuu enää tässä vaiheessa. Minua kiinnostaa onko oma ajatusmaailmanne muuttunut ajan myötä niin, niin että olette tyytyväisiä ja onnellisia, vaikka rakkaus tuntuu yksipuoliselta? Vaimo on tyytyväinen suhteeseen ja minuun ja eikä kaipaa enempää. Murheeni ovat siis:
- En saa läheisyyttä. Ei spontaania pusua, halia tai kosketusta juuri koskaan. Minä kyllä annan niitä lähes päivittäin. Välillä kääntää poskea kun kuitan suudella. Ollaan tästä keskusteltu ja läheisyys ei kuulemma ole tapana.
- Seksiä vain kerran kuussa. Hän on tyytyväinen seksiimme ja laukeaa useimmiten.Vika ei kuulemma ole minussa, hän ei vain halua useammin. Seksiä on ollut yhtä harvoin toisesta vuodesta alkaen kun alkuhuuma hävisi. Minua on usein kehuttu komeaksi, huolehdin itsestäni ja olen urheilullinen, joten fyysisestä olemuksesta se ei ole kiinni.
- En saa kehuja tai positiivista palautetta. Minä kyllä kehun ja imartelen häntä usein ja tunnustan rakkauttani. Jos sanon rakastavani, niin usein hän vastaa "olet rakas."
- Mitään romanttistakaan hän ei ole 20 vuoteen tehnyt. Ei kuulemma ole romanttinen.
- Itse tykkään keskustella syvällisiä ja näitäkin asioita on paljon ruodittu. Hän ei pidä näistä keskusteluista ja kokee ne asioiden vatvomiseksi ja raskaiksi.
- Olen aina tehnyt osana kotitöistä ja huomioinut puolisoani. Hänkin on sen sanonut.
- Kumpikaan ei ole pettänyt ja toisia on kunnioitettu aina.
- Vaimon käytös on ollut suurinpiirtein koko suhteen ajan samaa. Eli kyseessä ei ole mikään tilapäinen häiriö tai ruuhkavuodet. Hän olisi itsekin voinut erota, jos ei rakastaisi minua, mutta jostain syystä ollaan yhdessä vuodessa toiseen, vaikka suhde on lähempänä kämppiksiä kuin parisuhdetta.
- Parisuhdeterapiaan hän ei ole halukas
- Minä olen vuosien varrella puhunut erosta useita kertoja, mutta mikään ei ole muuttunut
- Teen self help harjoituksia että itsetuntoni pysyisi kasassa ja pysyisin positiivisena ja pyrin kehittymään ihmisenä edelleen.
Tiedän että tapoja rakastaa on monia, mutta minusta tuntuu, että en saa vastarakkautta. Eroaminen olisi ollut helppoa ensimmäiset 15 vuotta, kun meillä ei ollut lapsia eikä yhteistä lainaa. Nyt on kaksi alle 8v lasta niin kynnys erota on vielä korkeampi. Minä tienaan hyvin ja hän on pienituloinen, joten hänen puolelta taloudellinen vaikutus olisi isompi, mutta en usko että hän rahan takia on kanssani.
Järki sanoo, että olisi fiksumpaa päästää irti, mutta sydän ei pysty.
M40+
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Itse taisin olla tuo sinun vaimosi tyyppinen nainen.erottiin pari vuotta sitten 25v liiton jälkeen.
Olen introvertti.muutenkin omien tunteiden sanoittaminen edes itselleni vaikeaa.joitakin tunnelukkoja.lapset itselle tärkeimmät.vuosien hitaasti uupuminen työ/kotityöt.
Ex-mies extrovertti.ei sitten lopulta sovittukaan yhteen.Itselle olisi riittänyt se,että lapsilla on asiat ok.talous kunnossa.mies halusi enemmän.
N51
Ei tuo ole introverttiutta.
Mainitsit tuossa suhteen kriteereiksi rahat ja lapsen, miestä et sanallakaan. Olit siis hyötysuhteessa, et parisuhteessa.
Oma vaimonikin on introvertti, eikä jaksa aina pitkiä keskusteluja kanssani. Ei kukaan voi kaikkiin tarpeisiin vastata, siksi molemmilla on ystäviä.
Hän on kuitenkin hellä, keksii yhteistä tekemistä ja ottaa kontaktia. Ja sängyssä hommat toimii.
Kaikkiin tarpeisiin ei kukaan voi vastata, mutta jos se puoliso ei vastaa oikein mihinkään tarpeeseen, voi hyvin kysyä, että mitä siinä liitossa oikein tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seksiä vaan kerran kuussa eikä spontaania läheisyyttä. Ja vuodesta toiseen sama tilanne. Eiköhän suurin osa miehistä ja naisista olisi tilanteeseen tyytymätön. Kuvailit tuossa niin täydellistä miestä, että jopa trollin mahdollisuus tuli mieleen. Iso osa naisista ajattelee nyt, että muuta meille...saat pusuja, seksiä ja keskusteluita. Kaikkea sitä, mitä moni nainen on vailla.
Minusta oleellisinta on nyt se, millä tavoin vaimosi tulee vastaan. Ymmärtääkö hän, että tilanne on sulle hankala. Rakastaako hän myös rakkauden teoin? Itse varmaan olisin vaimonasi jo pohtinut avointa suhdetta, kämppissuhdetta, jossa asutaan kotkanpesämallissa tms. ihan sinun hyvinvointisi takia. Rakkaus on myös sitä, että tahtoo toisen parasta ja yrittää löytää kummallekin sopivan kompromissin vaikeissa tilanteissa. Ja siinähän se avainsana tulikin: kompromissi.
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös mies haluaa enemmän läheisyyttä. Minä en vain tarvitse. Minulla on edellisestä suhteesta 8-vuotias lapsi, ja se on tosi raskasta että lapsi haluaa koko ajan halia ja olla kiinni ja kun siitä pääsee rauhaan niin puoliso olisi tulossa lähelle.
Joskus kyllä suostun läheisyyteen toisen mieliksi, ja hän vastaavasti antaa minulle tilaa kun sanon haluavani olla rauhassa. Rakastan miestäni, en vain tykkää olla jonkun lähellä koko ajan. Voisiko helpottaa kun lapset kasvaa? Tai voisiko puolisosi tulla vähän vastaan?
Toisaalta olet tiennyt koko ajan millainen puolisosi on, joten kannattaa myös miettiä haluatko olla suhteessa jossa et saa mitä haluat vai eroatko.
Ehkä sitä lasta voisi alkaa vierottamaan sylistä pois? Ei ole enää ihan pieni, joten pitäisi pikkuhiljaa saada sitä itsenäistymistä käyntiin.
Entisen naisystävän lapsi halusi nukkua äidin vieressä kerran kaksi viikossa vielä 12-vuotiaana ja muutenkin oli tottunut saamaan kaiken äidin huomion. Ei suhde siihen kaatunut, mutta vaikeutti sitä kyllä.
MTV:llä oli hyvä terapeuttien haastattelu aiheeseen liittyen. Viimeinen kommentti on erinomainen. Ihmiset roikkuvat toisinaan kamalassa ja huonoissa suhteissa ja tuhoavat sillä mahdollisuutensa onnellisuuteen. Suhde, jossa ei saa läheisyyttä voi olla kuin vankila.
- Sanoisin, että jos miettii, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ja jos kumppani ei kuulu omiin toiveisiin siitä, mihin suuntaan haluaa mennä. Tai se, että ei viihdy kumppanin seurassa, pohtii Miessakit ry:n seksuaaliterapeutti, kliininen seksologi Roni Grinberg MTV Uutiset Livessä.
– Kyllä ne rupeavat olemaan merkkejä, että ainakin keskustelu olisi hyvä käydä, että miten saataisiin muutettua sitä suhdetta siihen, että se olisi kummallekin hyvä ja olisi yhteinen tulevaisuus.
Toisaalta eroa ei kannata pelätäkään.
– On hyvä muistaa, että joskus ero saattaa olla aiheellinen. Se mahdollistaa mukavan, luotettavan, turvallisen parisuhteen löytämisen tulevaisuudessa. Eroa ei kannata demonisoida siinä mielessä.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/mista-tietaa-etta-on-oikea-aika-ero…
Vierailija kirjoitti:
Seksiä vaan kerran kuussa eikä spontaania läheisyyttä. Ja vuodesta toiseen sama tilanne. Eiköhän suurin osa miehistä ja naisista olisi tilanteeseen tyytymätön. Kuvailit tuossa niin täydellistä miestä, että jopa trollin mahdollisuus tuli mieleen. Iso osa naisista ajattelee nyt, että muuta meille...saat pusuja, seksiä ja keskusteluita. Kaikkea sitä, mitä moni nainen on vailla.
Minusta oleellisinta on nyt se, millä tavoin vaimosi tulee vastaan. Ymmärtääkö hän, että tilanne on sulle hankala. Rakastaako hän myös rakkauden teoin? Itse varmaan olisin vaimonasi jo pohtinut avointa suhdetta, kämppissuhdetta, jossa asutaan kotkanpesämallissa tms. ihan sinun hyvinvointisi takia. Rakkaus on myös sitä, että tahtoo toisen parasta ja yrittää löytää kummallekin sopivan kompromissin vaikeissa tilanteissa. Ja siinähän se avainsana tulikin: kompromissi.
Jep. Jos omassa suhteessaan ei saa seksiä ja läheisyyttä käytännössä lainkaan tai muutaman kerran vuodessa, tavallinen läheisyyttä kaipaava ihminen sairastuu pyrkiessään ymmärtämään ja miellyttämään. Suurin osa ihmisistä haluaa rakkaussuhteessaan läheisyyttä ja seksiä. Se on se ero muihin ihmissuhteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kenenkään tehtävä ei ole antaa myöskään mitään säälimunaa tai -pillua läheisyyttä kerjäävälle puolisolle. Tuossa ei nyt vain oikein mikään toimi. Erotkaa.
Vaimo näkee sinut kaverillisena. Hänellä on varmaan ihan hyvä olla suhteessa noin yleisesti ja saa siitä jotain mitä ei saisi sinkkuna. Sinun pitää päättää riittääkö tämä sinulle. Vaimo tuskin muuttuu tai lähtee, ellei löydä uutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin just tämän saman keskustelun oman miesystävän kanssa sillä hän on samanlainen kun sinun vaimo! Päätin juuri suhteen kun ei osoittanut mitään empatiaa kun olen kipeänä ja päälle oli vielä tyly. En kykenisi olemaan suhteessa, jossa ei ole läheisyyttä, pieniä halauksia, pusuja jne.. Olen muuten 39 v. Sovittais ap hyvin toisillemme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa introvertin ja ekstrovertin suhteelta. Introvertti ei kaipaa enempää ja on tyytyväinen tilanteeseen. Ekstrovertti tarvitsisi enemmän keskustelua, läheisyyttä, yhteistä tekemistä jne.
Olette olleet pitkään yhdessä ja olet jo huomannut että puolisosi ei muutu. Vaihtoehtoisia ovat 1) jatkaa näin, 2) sinä muutat itsesi introvertiksi tai 3) eroat ja etsit toisen ekstrovertin. Päätös on sinun.
Höpö höpö. Introvertti kyllä tarvitsee palautumiseen paljon omaa aikaa, mutta ei introvertti ole automaattisesti etäinen, läheisyyttä karttava jne. Introverttikin voi olla hyvin intensiivinen etenkin kahden kesken, kunhan tosiaan saa välillä ladata sosiaaliset akkunsa yksin.
Ihme käsityksiä ihmisillä.
T. Se, joka kirjoitti edellisellä sivulla kahden autistin suhteesta - sattumoisin olemme molemmat myös introverttejä
Olen itse etäinen introvertti ja en todellakaan kaipaa mitään tuollaista. Voisin hyvin olla aloittajan vaimo. Olen tyytyväinen tuohon tilanteeseen. Ei kaikki introvertit ole läheisyyshakuisia. Voi hyvä luoja miten kapea ajatusmaailma sinulla on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän on jo henkisesti lopettanut suhteenne. Jonain päivänä vain lähtee, kun on ensin valmistellut uuden elämänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa introvertin ja ekstrovertin suhteelta. Introvertti ei kaipaa enempää ja on tyytyväinen tilanteeseen. Ekstrovertti tarvitsisi enemmän keskustelua, läheisyyttä, yhteistä tekemistä jne.
Olette olleet pitkään yhdessä ja olet jo huomannut että puolisosi ei muutu. Vaihtoehtoisia ovat 1) jatkaa näin, 2) sinä muutat itsesi introvertiksi tai 3) eroat ja etsit toisen ekstrovertin. Päätös on sinun.
Höpö höpö. Introvertti kyllä tarvitsee palautumiseen paljon omaa aikaa, mutta ei introvertti ole automaattisesti etäinen, läheisyyttä karttava jne. Introverttikin voi olla hyvin intensiivinen etenkin kahden kesken, kunhan tosiaan saa välillä ladata sosiaaliset akkunsa yksin.
Ihme käsityksiä ihmisillä.
T. Se, joka kirjoitti edellisellä sivulla kahden autistin suhteesta - sattumoisin olemme molemmat myös introverttejä
Olen itse etäinen introvertti ja en todellakaan kaipaa mitään tuollaista. Voisin hyvin olla aloittajan vaimo. Olen tyytyväinen tuohon tilanteeseen. Ei kaikki introvertit ole läheisyyshakuisia. Voi hyvä luoja miten kapea ajatusmaailma sinulla on.
Hän kirjoitti ettei introvertti ole AUTOMAATTISESTI etäinen ja läheisyyttä karttava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hän on jo henkisesti lopettanut suhteenne. Jonain päivänä vain lähtee, kun on ensin valmistellut uuden elämänsä.
Todennäköisesti. Kannattaa kuitenkin lähteä mielummin nopeammin kuin myöhemmin. Kuolo voi korjata vaikka huomenna. Ei kannata elää puolikuollutta elämää kenenkään.
Itse olen juuri tuollainen nainen. Läheisyys on aina ollut jopa vastenmielistä tai ainakin vaikeaa. Lapsena en saanut vanhemmiltani rakkautta enkä läheisyyttä, joten johtuneeko sitten tuosta. Seksi toki maistui aikoinaan. Olen nyt ollut sinkkuna 15 vuotta ja viihdyn näin. Miehille tulisin aina olemaan pelkkä pettymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kuin sinä. Minulla oli samanlainen tilanne jokunen vuosi sitten. Erosin lasten äidistä, koska arki oli pelkkää suorittamista. Hän ei suhteen alustakaan pitäen ollut puheliain ja läheisyys ei juuri kiinnostanut häntä. Olisi pitänyt tajuta heti suhteen alussa:/ Muutama vuosi erosta löysin naisen, jota kiinnostaa nämä asiat enemmän, mutta ei tarpeeksi. Hän on taasen hankalempi tapaus. Huomautukseksi, etten ole mikään takiainen tai iilimato, joka tarvitsee paljon läheisyyttä, seksiä tai kommunikaatiota. Ihan "normaalimäärä". Mm. Huomioimista arjessa molemminpuolin.
Olen miettinyt useamman kerran eroa. Tiedän tarkalleen mitä haluan loppuelämän kumppanilta ja kriteerini eivät ole mitään mahdottomia. Ja pystyn tarjota parisuhteeseen/kumppanilleni todella paljon.
Keski-ikäinen mies
Samasta syystä erosin itsekin, kun ei koskaan mitään läheisyyttä tms. Vaihdoin mieheen jolta saa läheisyyttä liiankin kanssa, kehuu tms. huomio arjessa.
Mutta koska tahansa vaihtaisin takaisin siihen mitä oli aikaisemmin. Ensimmäinen mies oli rauhallinen, luotettava, turvallinen tämä toinen taas ei ole, vaikka esittääkin olevansa. Osaa käyttäytyä ja pitää itsestään huolta, mutta tuntuu että siellä pinnan alla piileskelee paholainen, mistään ei voi sanoa kun suuttuu heti ja alkaa inttämään/rähjäämään vastaan. Kuvittelee myös olevansa hyvä kumppani, mutta ei näe omia virheitään eikä ole valmis kasvamaan yhdessä ja luomaan molempia tyydyttävän parisuhteen. Luulee että se mitä hän tekee riittää ja on tarpeeksi. Tuollainen keski-ikäinen jumalan lahja kyseessä.
Minäkin tiedän että minulla olisi annettavaa kumppanilleni paljon, mutta odotan myös toiselta tiettyä sitoutumista, luonnollisesti peilaan takaisin sen minkä toinen antaa.
Tämä suhde ei siis vastaa sitä mitä odotin, mistä sovimme ja puhuimme ennen kuin tähän lähdettiin.
Kannattaa siis tarkkaan miettiä mitä haluaa elämästä ja mihin on tyytyväinen, ruoho ei välttämättä ole vihreämpää aidan toisella puolella.
Voi olla että saat jotain tilalle, mutta joudut luopumaan jostain muusta itsellesi tärkeästä, kuten minä, henkinen turvallisuus ja rauha on itselleni tärkeimpiä asioita ihmissuhteissa. Harmittaa joskus todella paljon ja ero käy mielessä viikottain, olisin valmis joustamaan paljonkin jotta tämä saadaan toimimaan, kun ne ongelmat ei ole niin isoja. Luulen että suuri osa ihmisistä on tyhmiä ja yksinkertaisia, eivätkä ymmärrä mitä ja miten hyvässä parisuhteessa toimitaan. Jos yksin oleminen on parempi kuin yhdessä oleminen, silloin eroaminen on paras ratkaisu, muutoin kannattaa yrittää monta kertaa ja muistaa, että vain itseään voi muuttaa, ei toista. Itse tein työtä yli 10 vuotta ensimmäisen suhteen eteen, kunnes totesin että yksin on parempi, harmittaa etten pitänyt siitä ajatuksesta kiinni ja nyt olen tällaisessa tilanteessa, jossa se yksin jääminen houkuttaa taas, vaikka miestä rakastankin.
Vierailija kirjoitti:
Kävin just tämän saman keskustelun oman miesystävän kanssa sillä hän on samanlainen kun sinun vaimo! Päätin juuri suhteen kun ei osoittanut mitään empatiaa kun olen kipeänä ja päälle oli vielä tyly. En kykenisi olemaan suhteessa, jossa ei ole läheisyyttä, pieniä halauksia, pusuja jne.. Olen muuten 39 v. Sovittais ap hyvin toisillemme.
Samanlainen miesystävä, empatia hyvin päälle liimattua, ei ole aitoa. Tylysti vastailee, arvostelellut ulkonäköä alusta alkaen. En jatka enää suhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vain itseään voi muuttaa!
Niin, mutta kasvaa voi yhdessä.
AP sanoo, että vaimo on alusta asti ollut tuollainen niin miksi ihmeessä kuvittelet, että hän sitten muuttuisi muuksi???
Et sinä toista ihmistä voi muuttaa. Voit ainoastaan muuttaa itseäsi. Ja jotenkin outoa, että edes odotat vaimon olevan jotakin muuta, kuin mitä hän on aina ollut.
Voi miesparkaa.
Luultavasti vaimosi vaan on tuollainen. Kysymys kuuluukin, miksi ihmeessä jatkoit suhteessa, missä seksiä on noinkin vähän ja teit vielä lapsia tilanteeseen?
Vaimosi tulot ovat tässä sivuseikka, älä anna sen vaikuttaa eropäätökseesi, vaikka selvästi olet hyvä mies kun ajattelet sitäkin asiaa. Koska kyllähän se lasten tulevaisuuteen vaikuttaa, millään elatustuen määrällä et pysty kompensoimaan sitä, että lasten kodeissa olisi eron jälkeen eri elintasot.
Kerro, tai ainakin kysy itseltäsi, miksi rakastat vaimoasi? Miksi rakastuit häneen? Rakastatko oikeasti tätä todellista vaimoasi, vai vain haavekuvaa? Kuvauksesi perusteella on vaikea nähdä mitään rakastettavaa noin kylmässä ja julmassa ihmisessä -ja julmuuttahan tuollainen tunnekylmyys on.
Se, että vaimo ei suostu pariterapiaan, on minusta ihan riittävä peruste erota. Jos ei tahdo edes yrittää ratkoa ongelmia, tai suostu keskustelemaan niistä, ei selvästikään tahdo suhdetta jatkaa. Ja se, että seksiä on vain kerran kuussa ON ongelma. Se, että ei osoita fyysistä hellyyttä toiselle, ON ongelma.
Kysymys: Osoittaako hän hellyyttä edes lapsillenne? Vai onko heillekin kylmä?
Minä olen itse autistinen nainen ja tarvitsen aivan tolkuttomasti omaa aikaa, ja välillä tunnen suoranaista fyysistä inhoa jos joku, jopa oma mies, istuu ihan vieressä (jos siis en ole saanut tarpeeksi sitä omaa aikaa, en muuten.) Ja SILTI meillä on seksiä 3 kertaa viikossa(koska tykkään seksistä) ollut viimeiset 20 vuotta ja todellakin halaan ja pussaan ja kehun.
Ja jos mies tahtoisi että mennään pariterapiaan, suostuisin, KOSKA JOS RAKASTAA TOISTA TAHTOO SEN OLEVAN ONNELLINEN.
Jos minäkin kykenen tuohon ja muijasi ei, naisessasi on jotain vähän helvetin pahasti vialla.
N47
Ap, miksi edelleen väität rakastavasi?
Mitä saat suhteessa vaimolta, jos et juttuseuraa, läheisyyttä, romantiikkaa tai seksiä?
Listaa vaikka viisi asiaa, mitä hän tuo suhteeseen.
Ja miksi päädyitte alun perin yhteen? Kumpi ihastui, kumpi teki aloitteen? Mikä silloin viehätti?