Äh, onko mitään toivoa saada vyötäröläski vähenemään vaihdevuosi-ikäisenä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulisin hulluksi, jos elämä olisi yhtä kaloreiden kyttäämistä. Syön mitä lystään ja harrastan aktiivisesti pilatesta, joogaa ja barreeta. Vyötärö on alle 70cm. Ikää 53v

Sulla on sitten erilaiset geenit kuin mulla. Mun pitää rajoittaa hiilareita reippaasti alle 80 gramman, etten ala lihoa. Kaloreita en laske. Liikunnalla ei ole tässä mitään tekemistä, sitä olen harrastanut aina. Hulluksi ei auta tulla, kun täytyy yrittää pitää omasta terveydestä huolta.

Mä olen ollut lapsesta saakka sellainen, että mikään makea ei maistu. Voin syödä kaksi karkkia ja se on minulle enemmän kuin tarpeeksi. Myöskään leipää en ole tykännyt syödä juurikaan. Ehkä 2 palaa viikossa menee nykyisin. Moni suomalainen on  tottunut siihen, että joka aterialla pitää olla leipää ja pelkästään siitä tulee hitokseen turhia kaloreita.

t. eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edes laihoilla iäkkäillä naisilla ei ole kapea vyötärö siten kuin nuoremmilla. Eli vyötärön katoamiseen täytyy vaan tottua. Tietysti merkittävää ylipainoa kannattaa välttää ja vähentää, mutta se ei liity tähän asiaan.

Viiskymppinen ei ole iäkäs, aivan hyvin voi vielä olla teiniajan mitat. Aivan oivassa bikini-iässä edelleen. Jos tarkoitat ysikymppisiä, sitten pikkuisen ylimääräistärasvaa on vaan hyvä juttu. 

Minä löysin vyötäröni 65-vuotiaana pudotettuani painoa 20 kg.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulisin hulluksi, jos elämä olisi yhtä kaloreiden kyttäämistä. Syön mitä lystään ja harrastan aktiivisesti pilatesta, joogaa ja barreeta. Vyötärö on alle 70cm. Ikää 53v

Sulla on sitten erilaiset geenit kuin mulla. Mun pitää rajoittaa hiilareita reippaasti alle 80 gramman, etten ala lihoa. Kaloreita en laske. Liikunnalla ei ole tässä mitään tekemistä, sitä olen harrastanut aina. Hulluksi ei auta tulla, kun täytyy yrittää pitää omasta terveydestä huolta.

 

 

Mä olen ollut lapsesta saakka sellainen, että mikään makea ei maistu. Voin syödä kaksi karkkia ja se on minulle enemmän kuin tarpeeksi. Myöskään leipää en ole tykännyt syödä juurikaan. Ehkä 2 palaa viikossa menee nykyisin. Moni suomalainen on  tottunut siihen, että joka aterialla pitää olla leipää ja pelkästään siitä tulee hitokseen turhia kaloreita.

 

t. eri

En minäkään makeaa syönyt vaan ihan perusruokaa, perunaa, pastaa, riisiä jne.  Niiden hiilarit vaan on liikaa mun haimalle. Olen aina tykännyt enemmän suolaisista herkuista., onneksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulisin hulluksi, jos elämä olisi yhtä kaloreiden kyttäämistä. Syön mitä lystään ja harrastan aktiivisesti pilatesta, joogaa ja barreeta. Vyötärö on alle 70cm. Ikää 53v

Sulla on sitten erilaiset geenit kuin mulla. Mun pitää rajoittaa hiilareita reippaasti alle 80 gramman, etten ala lihoa. Kaloreita en laske. Liikunnalla ei ole tässä mitään tekemistä, sitä olen harrastanut aina. Hulluksi ei auta tulla, kun täytyy yrittää pitää omasta terveydestä huolta.

 

 

Ei se geeneistä ole kiinni. Toisilla vain ei ole hiilarihimoa, kun on ruokarytmi ja aterioiden koostaminen hallussa. Silloin ei tarvitse rajoittaa mitään, kun ei yksinkertaisesti tee mieli määttää kahmalokaupalla hiilaria. Liikunnalla on paljonkin tekemistä sen kanssa, onko maha pömpöllään vain kiinteä. 

Kyllä jos on diabetesta suvussa, geeneillä on merkitystä. En minä niitä hiilareita paljon syönyt, ihan saman määrän kuin lautasmallissa, mutta sekin oli liikaa. Normisti ihmiset kestää hyvin syödä perunaa, pastaa, riisiä ja leipää lihomatta, sokeritautiperimällä niillä lihoo helposti ja nopeasti.

Tämä liittyy näihin vaihtarimahoihin sillä tavalla, että estrogeenin vähentyessä insuliiniherkkyys vähenee samalla tavalla kuin diabeteksessakin tapahtuu. Samat neuvot hiilarivähennyksestä ja lihaskuntotreenistä toimii kummallekin ryhmälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi, että mitä ap ja muut, jotka sanovat käyvänsä salilla, oikein tekevät siellä. Sen on pakko käytännössä olla jotain semicardio-circuitia, jos maha vaan kasvaa.  Siirtykää nostamaan oikeita painoja maastavedossa, kulmasoudussa, pystypunnerruksessa, penkissä ja takakyykyssä ja syökää proteiinia 1,5 grammaa painokiloa kohti, niin eiköhän kroppa ala muovautua. 

Sivusta kun väkisinkin näkee keski-ikäisten naisten salitreeniä, niin onhan se usein ihan pelleilyä. Hauiskääntöä viidellä kilolla ja jollain stepperillä polkemista. Se ei ole oikeaa lihaskuntotreeniä. Eikä siinä mitään sinänsä, kaikki saavat tehdä, mitä haluavat. Mutta jos tarkoitus on saada lihasta ja muuttaa kehonkoostumusta, se on turhan touhuilua.

N55

Minulla on ohjelmassa yhtenä päivänä jalat-pakarat, toisena ja kolmantena päivänä yläkroppaa eri lihasryhmistä. On varmaankin sivusta katsottuna tyhmän näköistä, mutta teen niin isoilla painoilla kuin jaksan. Siksi käynkin ns. pappasalilla ja mieluiten sellaiseen aikaan ettei siellä ole muita. Koen silti itse että yläkroppatreenistä on hyötyä, vaikka se sisältääkin hauiskääntöjä 5-8 kg painoilla :) Jostainhan se on aloitettava, en minä ainakaan jaksa 20kg puntilla hauista tehdä. Varmasti on sinulla eri asia, kuulostaa että olet vuosia treenannut painoilla. Minä vasta nyt keski-iässä aloitin kuntosalin, koska en varsinaisesti pidä siitä mutta kun joka paikassa sanotaan että vanhemmiten pitäisi lisätä lihastreeniä. Pidän enemmän kunnon hikijumpista, niissä ei ole koskaan tylsää toisin kuin kuntosalilla.

Lisään tuosta tylsyydestä sen verran, että siihen auttaa kunnianhimoinen asenne. On todella hieno tunne, kun huomaa voivansa lisätä taas painoja. On kiva olla vahva. Jos siellä salilla käy vain aivottomasti vetämässä läpi sen saman setin kuin aina eikä kehity mitenkään, niin onhan se tylsää. Mutta jos lähdet kokeilemaan, pystytkö tänään nostamaan lisää ja tekemään ennätyksesi, niin fiilis on ihan erilainen. 

N55

Sulla on jotenkin tosi tyly tapa kirjoittaa. Tavallaan toistat kyllä sitä stereotypiaa, mikä minulla on punttisalihirmuista: toisten arvostelemista, väheksymistä ja arvioimista oma itsesi mittapuuna, tietämättä toisesta yhtään mitään. Kyllähän siitäkin itselleen hyvän mielen varmaan saa, kun katselee toisia päästä varpaisiin ja arvostelee toiset itseään huonommiksi.

Kuntosali on minusta tylsää, koska tempo on hidas, on taukoja tekemisen välillä ja väännetään hampaat irvessä. Pidän hikijumpasta enemmän, koska siellä tehdään koko ajan, syke pysyy korkealla ja on iloinen meininki. Molemmat on ihan ok ja jälkeenpäin on hyvä olo, mutta minusta punttien nostelu on vain aika tylsää. Ei se omasta mielestäni mistään  aivottomuudesta ja tavoitteiden puuttumisesta kerro.