Lue keskustelun säännöt.
Äh, onko mitään toivoa saada vyötäröläski vähenemään vaihdevuosi-ikäisenä
10.08.2026 |
Syön terveellisesti, liikun säännöllisesti. Käyn kuntosalilla pari kertaa viikossa ja muina päivinä jotain aerobista liikuntaa: kävelyä, pyöräilyä, jumppaa. En juurikaan syö herkkuja, karkkeja tai pikaruokaa. Syön kasviksia. Nukun riittävästi.
BMI on normaalin rajoissa, mutta hivuttautuu pikku hiljaa ylemmäs. Vyötärö on ainoa paikka, mihin läskiä kertyy ja vyötärönympärys onkin pari-kolme vaatekokoa isompi kuin muu kroppa. Onko oikeasti mitään toivoa saada viisikymppisenä enää vyötäröä takaisin alkamatta syömälakkoon tai ryhtymättä bodariksi?
Kommentit (463)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edes laihoilla iäkkäillä naisilla ei ole kapea vyötärö siten kuin nuoremmilla. Eli vyötärön katoamiseen täytyy vaan tottua. Tietysti merkittävää ylipainoa kannattaa välttää ja vähentää, mutta se ei liity tähän asiaan.
Viiskymppinen ei ole iäkäs, aivan hyvin voi vielä olla teiniajan mitat. Aivan oivassa bikini-iässä edelleen. Jos tarkoitat ysikymppisiä, sitten pikkuisen ylimääräistärasvaa on vaan hyvä juttu.
Minä löysin vyötäröni 65-vuotiaana pudotettuani painoa 20 kg.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulisin hulluksi, jos elämä olisi yhtä kaloreiden kyttäämistä. Syön mitä lystään ja harrastan aktiivisesti pilatesta, joogaa ja barreeta. Vyötärö on alle 70cm. Ikää 53v
Sulla on sitten erilaiset geenit kuin mulla. Mun pitää rajoittaa hiilareita reippaasti alle 80 gramman, etten ala lihoa. Kaloreita en laske. Liikunnalla ei ole tässä mitään tekemistä, sitä olen harrastanut aina. Hulluksi ei auta tulla, kun täytyy yrittää pitää omasta terveydestä huolta.
Mä olen ollut lapsesta saakka sellainen, että mikään makea ei maistu. Voin syödä kaksi karkkia ja se on minulle enemmän kuin tarpeeksi. Myöskään leipää en ole tykännyt syödä juurikaan. Ehkä 2 palaa viikossa menee nykyisin. Moni suomalainen on tottunut siihen, että joka aterialla pitää olla leipää ja pelkästään siitä tulee hitokseen turhia kaloreita.
t. eri
En minäkään makeaa syönyt vaan ihan perusruokaa, perunaa, pastaa, riisiä jne. Niiden hiilarit vaan on liikaa mun haimalle. Olen aina tykännyt enemmän suolaisista herkuista., onneksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulisin hulluksi, jos elämä olisi yhtä kaloreiden kyttäämistä. Syön mitä lystään ja harrastan aktiivisesti pilatesta, joogaa ja barreeta. Vyötärö on alle 70cm. Ikää 53v
Sulla on sitten erilaiset geenit kuin mulla. Mun pitää rajoittaa hiilareita reippaasti alle 80 gramman, etten ala lihoa. Kaloreita en laske. Liikunnalla ei ole tässä mitään tekemistä, sitä olen harrastanut aina. Hulluksi ei auta tulla, kun täytyy yrittää pitää omasta terveydestä huolta.
Ei se geeneistä ole kiinni. Toisilla vain ei ole hiilarihimoa, kun on ruokarytmi ja aterioiden koostaminen hallussa. Silloin ei tarvitse rajoittaa mitään, kun ei yksinkertaisesti tee mieli määttää kahmalokaupalla hiilaria. Liikunnalla on paljonkin tekemistä sen kanssa, onko maha pömpöllään vain kiinteä.
Kyllä jos on diabetesta suvussa, geeneillä on merkitystä. En minä niitä hiilareita paljon syönyt, ihan saman määrän kuin lautasmallissa, mutta sekin oli liikaa. Normisti ihmiset kestää hyvin syödä perunaa, pastaa, riisiä ja leipää lihomatta, sokeritautiperimällä niillä lihoo helposti ja nopeasti.
Tämä liittyy näihin vaihtarimahoihin sillä tavalla, että estrogeenin vähentyessä insuliiniherkkyys vähenee samalla tavalla kuin diabeteksessakin tapahtuu. Samat neuvot hiilarivähennyksestä ja lihaskuntotreenistä toimii kummallekin ryhmälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi, että mitä ap ja muut, jotka sanovat käyvänsä salilla, oikein tekevät siellä. Sen on pakko käytännössä olla jotain semicardio-circuitia, jos maha vaan kasvaa. Siirtykää nostamaan oikeita painoja maastavedossa, kulmasoudussa, pystypunnerruksessa, penkissä ja takakyykyssä ja syökää proteiinia 1,5 grammaa painokiloa kohti, niin eiköhän kroppa ala muovautua.
Sivusta kun väkisinkin näkee keski-ikäisten naisten salitreeniä, niin onhan se usein ihan pelleilyä. Hauiskääntöä viidellä kilolla ja jollain stepperillä polkemista. Se ei ole oikeaa lihaskuntotreeniä. Eikä siinä mitään sinänsä, kaikki saavat tehdä, mitä haluavat. Mutta jos tarkoitus on saada lihasta ja muuttaa kehonkoostumusta, se on turhan touhuilua.
N55
Minulla on ohjelmassa yhtenä päivänä jalat-pakarat, toisena ja kolmantena päivänä yläkroppaa eri lihasryhmistä. On varmaankin sivusta katsottuna tyhmän näköistä, mutta teen niin isoilla painoilla kuin jaksan. Siksi käynkin ns. pappasalilla ja mieluiten sellaiseen aikaan ettei siellä ole muita. Koen silti itse että yläkroppatreenistä on hyötyä, vaikka se sisältääkin hauiskääntöjä 5-8 kg painoilla :) Jostainhan se on aloitettava, en minä ainakaan jaksa 20kg puntilla hauista tehdä. Varmasti on sinulla eri asia, kuulostaa että olet vuosia treenannut painoilla. Minä vasta nyt keski-iässä aloitin kuntosalin, koska en varsinaisesti pidä siitä mutta kun joka paikassa sanotaan että vanhemmiten pitäisi lisätä lihastreeniä. Pidän enemmän kunnon hikijumpista, niissä ei ole koskaan tylsää toisin kuin kuntosalilla.
Lisään tuosta tylsyydestä sen verran, että siihen auttaa kunnianhimoinen asenne. On todella hieno tunne, kun huomaa voivansa lisätä taas painoja. On kiva olla vahva. Jos siellä salilla käy vain aivottomasti vetämässä läpi sen saman setin kuin aina eikä kehity mitenkään, niin onhan se tylsää. Mutta jos lähdet kokeilemaan, pystytkö tänään nostamaan lisää ja tekemään ennätyksesi, niin fiilis on ihan erilainen.
N55
Sulla on jotenkin tosi tyly tapa kirjoittaa. Tavallaan toistat kyllä sitä stereotypiaa, mikä minulla on punttisalihirmuista: toisten arvostelemista, väheksymistä ja arvioimista oma itsesi mittapuuna, tietämättä toisesta yhtään mitään. Kyllähän siitäkin itselleen hyvän mielen varmaan saa, kun katselee toisia päästä varpaisiin ja arvostelee toiset itseään huonommiksi.
Kuntosali on minusta tylsää, koska tempo on hidas, on taukoja tekemisen välillä ja väännetään hampaat irvessä. Pidän hikijumpasta enemmän, koska siellä tehdään koko ajan, syke pysyy korkealla ja on iloinen meininki. Molemmat on ihan ok ja jälkeenpäin on hyvä olo, mutta minusta punttien nostelu on vain aika tylsää. Ei se omasta mielestäni mistään aivottomuudesta ja tavoitteiden puuttumisesta kerro.
Liikunta on terveellistä mutta se kuluttaa kaloreita yllättävän hitaasti. Sen sanoisin että jos haluat pudottaa painoa, älä tee äkkinäisiä muutoksia äläkä etenkään vähennyksiä syömisessä. Mutta yritä muuttaa ruokia vähempihiilihydraattisiksi. Jos tykkäät napostella jotain TV:tä katsellen, älä napostele karkkia tai sipsejä vaan kukkua, tomaatteja, porkkanoita, yms. Älä ota perunamuusia ruokalassa vaan mieluummin höyrytettyjä kasviksia, lautasesta pitäisi yli 50 % olla pelkän salaattia.
Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse aloin syömään hormonikorvausta vähän yli 50 vuotiaana mutta en tajunnut miettiä syömisiäni ja juomisiani (olut ja viini maistuivat viikonloppuna). En ole lihonut äkkiä hurjasti niinkuin jotkut mutta sanotaan että kymmenessä vuodessa kiloja on hiipinyt samalla kun into treenata vaikka lihaskuntoa on huvennut. Vielä jokin vuosi sitten nostin kotona painotankoa ja olin jotenkin pirteämpi, lihas erottui paremmin eikä nukuttanut aina töiden jälkeen niin että oli pakko vetää tirsat. Yö meni sitten vaihtelevasti.
Mietin sitäkin kuinka moni syö masennuslääkettä vaikka alakulo ja vetämättömyys johtuisi ihan vinoutuneesta syömisestä.
Kyllä nämä asiat täytyy itse keksiä ja kokeilla. Ei sen ylipainon tarvitse olla isoakaan kun energisyys laskee.
Vierailija kirjoitti:
Itse aloin syömään hormonikorvausta vähän yli 50 vuotiaana mutta en tajunnut miettiä syömisiäni ja juomisiani (olut ja viini maistuivat viikonloppuna). En ole lihonut äkkiä hurjasti niinkuin jotkut mutta sanotaan että kymmenessä vuodessa kiloja on hiipinyt samalla kun into treenata vaikka lihaskuntoa on huvennut. Vielä jokin vuosi sitten nostin kotona painotankoa ja olin jotenkin pirteämpi, lihas erottui paremmin eikä nukuttanut aina töiden jälkeen niin että oli pakko vetää tirsat. Yö meni sitten vaihtelevasti.
Mietin sitäkin kuinka moni syö masennuslääkettä vaikka alakulo ja vetämättömyys johtuisi ihan vinoutuneesta syömisestä.
Kyllä nämä asiat täytyy itse keksiä ja kokeilla. Ei sen ylipainon tarvitse olla isoakaan kun energisyys laskee.
Tai itse olen vielä normaalipainon ylärajalla. Mutta ei enää tunnu hyvinvointipainolta enkä tykkää peilikuvastaan kun vatsa pönköttää, käsivarret paksuuntuneet ja reidet myös. Viisi kiloa pois voisi näkyä jo hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keto varmaankin. Kylmästi hiilihydraatit sinne 20 g/ päivä.
Huh! Tosi vähän. Miten tuo onnistuu?
Minä jätin kylmästi kaikki kasvikunnan tuotteet pois. Hiilareita tulee joku 5-6g päivässä. Olen laihtunut 30 kiloa melko kivuttomasti, toki vielä on joku 20 kiloa ylimääräistä.
Mun kaloreista noin 20% tulee proteiineista ja 80% rasvasta. Syön pari kolme kertaa päivässä, en syö mitään välipaloja. Mitään keinomakeutusjuttuja en käytä, koska ne pitää vain addiktiota yllä.
Minulle tämä on ollut helppo ruokavalio. Syön yleensä kahta ruoka-ainesta kerrallaan. Tyyliin jauhelihaa + kananmunaa, savulohta + kananmunaa jne. Mausteena käytän suolaa. Ruokakaupassa selviää vähemmällä kiertelyllä ja keittiössä vähemmällä tiskaamisella, kun ruuat on simppelit.
Ei läskiä voi poistaa tietystä kohdasta, vaan laihduttaa kokonaisvaltaisesti. Toki voit aloittaa vatsaliikkeillävaikka heti.
Ensisijaisesti ruokavalio vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyt jenkkakahvat. Röllykkä roikkuu sivuilta eteen p.llun päälle.
Miten sen saa pois?
Roikkuvaa vatsanahkaa ei mikään laihdutus poista. Jos nahka on niin venynyttä, että se ei palaudu enää entisiin mittoihin, niin siihen tarvitaan kirurgin veistä.
Kyllä paaston avulla sen voi ajan myötä saada pois. Tilanteesta riippuen voi kestää kuukausia tai vuosia. Järkevintä on paastota säännöllisesti samalla kun pudottaa painoa, niin kroppa syö sitä nahkaa matkan varrella.
Iho kuitenkin uusiutuu kerran kuukaudessa, ei se roikkuva vatsanahka mikään menetetty tapaus ole. Itse ainakin yrittäisin paastoa ennen riskialttiiseen leikkaukseen ryhtymistä. Leikkauksesta toipuminen on kuitenkin kivuliasta ja siitä jää arvet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keto varmaankin. Kylmästi hiilihydraatit sinne 20 g/ päivä.
Huh! Tosi vähän. Miten tuo onnistuu?
Minä jätin kylmästi kaikki kasvikunnan tuotteet pois. Hiilareita tulee joku 5-6g päivässä. Olen laihtunut 30 kiloa melko kivuttomasti, toki vielä on joku 20 kiloa ylimääräistä.
Mun kaloreista noin 20% tulee proteiineista ja 80% rasvasta. Syön pari kolme kertaa päivässä, en syö mitään välipaloja. Mitään keinomakeutusjuttuja en käytä, koska ne pitää vain addiktiota yllä.
Minulle tämä on ollut helppo ruokavalio. Syön yleensä kahta ruoka-ainesta kerrallaan. Tyyliin jauhelihaa + kananmunaa, savulohta + kananmunaa jne. Mausteena käytän suolaa. Ruokakaupassa selviää vähemmällä kiertelyllä ja keittiössä vähemmällä tiskaamisella, kun ruuat on simppelit.
Minulla ei suoli toimisi ollenkaan tuolla ruokavaliolla. Etkö syö mitään kuitupitoista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rasvaimu on helppo ja toimiva, ellei rasva ole vatsaontelossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyt jenkkakahvat. Röllykkä roikkuu sivuilta eteen p.llun päälle.
Miten sen saa pois?
Roikkuvaa vatsanahkaa ei mikään laihdutus poista. Jos nahka on niin venynyttä, että se ei palaudu enää entisiin mittoihin, niin siihen tarvitaan kirurgin veistä.
Kyllä paaston avulla sen voi ajan myötä saada pois. Tilanteesta riippuen voi kestää kuukausia tai vuosia. Järkevintä on paastota säännöllisesti samalla kun pudottaa painoa, niin kroppa syö sitä nahkaa matkan varrella.
Iho kuitenkin uusiutuu kerran kuukaudessa, ei se roikkuva vatsanahka mikään menetetty tapaus ole. Itse ainakin yrittäisin paastoa ennen riskialttiiseen leikkaukseen ryhtymistä. Leikkauksesta toipuminen on kuitenkin kivuliasta ja siitä jää arvet.
Vaihdevuosi-ikäiselle naiselle suosittelisin paastoa hyvin varovaisesti, siinä on riski, että kortisolitasot nousevat liikaa, jos paastot ovat kovin pitkiä, eikä se auta sen mahan pienentämisessä. Enintään 14 tunnin yöpaastoa pidetään sopivana.
https://denverholisticmedicine.com/blog/2026/3/11/perimenopause-and-wei…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hormonaaliset muutokset saattavat vaikuttaa siihen mihin rasva kerääntyy ja ne vaikuttavat myös ruokahaluun ja liikunnan haluun.
Myös miehillä.
Mutta jos laskee kaloreitaan ohjelmallisesti ja liikkuu riittävästi niin tilanne on toki aivan toinen kuin jos ei niin tee. Eikö?
Koska tottumus on toinen luonto ja mukavuudenhalu muuttaa tottumusta, olen taistellut järein keinoin: ostin kännykkään sopivan älykellon jolla vahdin päivittäistä liikuntaani, ja lasken samaiseen kännykkään myös kalorikertymäni toisella ohjelmalla. Nuo ohjelmat - kännykän oma kelloon liitetty kunto- ja liikuntasofta sekä yazio kalorilaskuriohjleman keskustelevat ihan hyvin. Painan juuri sen verran kuin haluan. KÄyn salilla 1-2 kertaa viikossa ja kävelen useimpina päivinä riittävästi sekä itseni että koiran kannalta. .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keto varmaankin. Kylmästi hiilihydraatit sinne 20 g/ päivä.
Huh! Tosi vähän. Miten tuo onnistuu?
Minä jätin kylmästi kaikki kasvikunnan tuotteet pois. Hiilareita tulee joku 5-6g päivässä. Olen laihtunut 30 kiloa melko kivuttomasti, toki vielä on joku 20 kiloa ylimääräistä.
Mun kaloreista noin 20% tulee proteiineista ja 80% rasvasta. Syön pari kolme kertaa päivässä, en syö mitään välipaloja. Mitään keinomakeutusjuttuja en käytä, koska ne pitää vain addiktiota yllä.
Minulle tämä on ollut helppo ruokavalio. Syön yleensä kahta ruoka-ainesta kerrallaan. Tyyliin jauhelihaa + kananmunaa, savulohta + kananmunaa jne. Mausteena käytän suolaa. Ruokakaupassa selviää vähemmällä kiertelyllä ja keittiössä vähemmällä tiskaamisella, kun ruuat on simppelit.
Minulla ei suoli toimisi ollenkaan tuolla ruokavaliolla. Etkö syö mitään kuitupitoista?
Jos ruokavaliossa on 80% rasvaa, suoli kyllä toimii.
T. Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikä ja vaihdevuodet eivät estä naisen painon pudotusta. Itse tein elämäntaparemontin 65-vuotiaana 5 v. sitten, painoa putosi 20 kg, tupakan poltto loppui ja Europpan laiskin liikkuja alkoi harrastamaan liikuntaa joka oli ensin pelkkää kävelyä ja sitten mukaan tuli kuntosalitreenit 2 kertaa viikossa. Mitäön ihon roikkumistakasn ei laihtumisesta seurannut, kun pudotin ne ylimääräiset kilot pikkuhiljaa n. 12 kuukauden aikana ja pyrin kävelemään reipastahtisia runsaan tunnin kävelylenkkejä päivittäin. Kuntosalitreenit aloitin vasta, kun olin saavuttanut tavoitepainoni.
Ei estä, mutta entä kun ei ole ylipainoa, mutta kroppa on silti mennyt vyötäröltä suoraksi ja vähän makkaroille keskiosasta, samalla kun rinnat ja takapuoli on "kuihtuneet"? Painoindeksi on 22. En haluaisi laihtua lisää, koska sitten alan näyttämään surkean laihalta ja naama rupsahtaa.
No treenaa ne pakarat ja reidet vahvemmiksi, niin vyötärö alkaa näyttää kapeammalta.
Vierailija kirjoitti:
Ei läskiä voi poistaa tietystä kohdasta, vaan laihduttaa kokonaisvaltaisesti. Toki voit aloittaa vatsaliikkeillävaikka heti.
Ensisijaisesti ruokavalio vaikuttaa.
Ei, mutta pätkäpaaston ja vhh:n sanotaan tepsivän hyvin usein ikään liittyvään vatsarasvaan. Itse niin alussa että tuloksia ei vielä mutta ehkä jo kuukauden päästä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyt jenkkakahvat. Röllykkä roikkuu sivuilta eteen p.llun päälle.
Miten sen saa pois?
Roikkuvaa vatsanahkaa ei mikään laihdutus poista. Jos nahka on niin venynyttä, että se ei palaudu enää entisiin mittoihin, niin siihen tarvitaan kirurgin veistä.
Kyllä paaston avulla sen voi ajan myötä saada pois. Tilanteesta riippuen voi kestää kuukausia tai vuosia. Järkevintä on paastota säännöllisesti samalla kun pudottaa painoa, niin kroppa syö sitä nahkaa matkan varrella.
Iho kuitenkin uusiutuu kerran kuukaudessa, ei se roikkuva vatsanahka mikään menetetty tapaus ole. Itse ainakin yrittäisin paastoa ennen riskialttiiseen leikkaukseen ryhtymistä. Leikkauksesta toipuminen on kuitenkin kivuliasta ja siitä jää arvet.
Vaihdevuosi-ikäiselle naiselle suosittelisin paastoa hyvin varovaisesti, siinä on riski, että kortisolitasot nousevat liikaa, jos paastot ovat kovin pitkiä, eikä se auta sen mahan pienentämisessä. Enintään 14 tunnin yöpaastoa pidetään sopivana.
https://denverholisticmedicine.com/blog/2026/3/11/perimenopause-and-wei…
Eikö idea ole juuri kehon totuttamisessa uusiin rutiineihin? Oma olo on a ja o, jo olo on hyvä ja nälkä pysyy poissa voi huoletta kokeilla vaikka yhtä tai kahta ateriaa päivässä.
Kortisolihan juuri kerryttää läskiä, paaston pitäisi rauhoittaa elämää ja viedä kaikki koukutukset pois. Voihan tätä balanssia joutua vähän odottamaan.
En enää kaipaa uneliaisuutta ja helposti 12 tunnin sikeitä unia jotka seurasivat hiilarimässäystä. Ihan kauhistuttaa nyt jo tuo. Oliko niin että hiilarireseptorit liittyvät opioidireseptoreihin - tämä tukee kyllä täysin omaa kokemusta.
Tuokin on hyvä tietää että keho tottuu kaikkeen, myös paastorutiiniin. Siis JOS on tarkoitus puhottaa painoa reilusti niin voi joutua säätämään eri rytmien kanssa jotta laskusuunnan saa jatkumaan. Mutta tämähän on tuttu juttu laihdutuksessa, esim se ettei saa syödä liian vähän/rasvatonta.
Mä olen ollut lapsesta saakka sellainen, että mikään makea ei maistu. Voin syödä kaksi karkkia ja se on minulle enemmän kuin tarpeeksi. Myöskään leipää en ole tykännyt syödä juurikaan. Ehkä 2 palaa viikossa menee nykyisin. Moni suomalainen on tottunut siihen, että joka aterialla pitää olla leipää ja pelkästään siitä tulee hitokseen turhia kaloreita.
t. eri