Lue keskustelun säännöt.
Äh, onko mitään toivoa saada vyötäröläski vähenemään vaihdevuosi-ikäisenä
10.08.2026 |
Syön terveellisesti, liikun säännöllisesti. Käyn kuntosalilla pari kertaa viikossa ja muina päivinä jotain aerobista liikuntaa: kävelyä, pyöräilyä, jumppaa. En juurikaan syö herkkuja, karkkeja tai pikaruokaa. Syön kasviksia. Nukun riittävästi.
BMI on normaalin rajoissa, mutta hivuttautuu pikku hiljaa ylemmäs. Vyötärö on ainoa paikka, mihin läskiä kertyy ja vyötärönympärys onkin pari-kolme vaatekokoa isompi kuin muu kroppa. Onko oikeasti mitään toivoa saada viisikymppisenä enää vyötäröä takaisin alkamatta syömälakkoon tai ryhtymättä bodariksi?
Kommentit (463)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyt jenkkakahvat. Röllykkä roikkuu sivuilta eteen p.llun päälle.
Miten sen saa pois?
Roikkuvaa vatsanahkaa ei mikään laihdutus poista. Jos nahka on niin venynyttä, että se ei palaudu enää entisiin mittoihin, niin siihen tarvitaan kirurgin veistä.
Itse painoin enimmillään 120 kg, ja iso vatsa riippui häpyalueen päälle ja yläreisille. Hitaasti olen laihduttanut siitä 65 kiloon. Ei roiku mitään röllyköitä enää. Kyllä se nahka palautui, mutta hitaammin kuin paino lähti. Pari vuotta laihdutuksen loputtua vielä tapahtui palautumista. Ja laihdutin 40+ iässä.
Onneksi olkoon. Aivan sama minulla. Laihduin vain 48 kg vähitellen ilman lääkkeitä. Kaurapuuro oli iltapalana. Nyt ovat röllykät kadonneet, mutta harva on reagoinut laihtumisen positiivisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Järkyt jenkkakahvat. Röllykkä roikkuu sivuilta eteen p.llun päälle.
Miten sen saa pois?
Sanokaa.
Vierailija kirjoitti:
Sinun ihmisarvosi ei ole kiinni yhdestä vatsamakkarasta.
Ymmärrän kyllä, jos ylipainosta laihdutetaan normaalipainoon, ja liikuntaa rakastan itsekin. Se harmittaa, että täysin normaalipainossa oleva, terveellistä elämää jo valmiiksi elävä nainen kokee itseinhoa vaan siksi, ettei vatsan alue ole yhtä timmi kuin kaksikymppisenä. Etkö haluaisi jo antaa itsellesi vähän armoa?
Mikä pahinta, tällaiset negatiiviset ajatukset nostavat kortisolia. Keho ei tee eroa sillä, onko se stressi henkistä vai fyysistä. Se omien vatsamakkaroiden ankara tuomitseminen ja niiden harmittelu on keholle stressi, joka nostaa kortisolia. Kortisoli ohjaa rasvan kertymään vatsan alueelle ja nostaa verensokeria. Pahimmillaan kortisoli saattaa siirtää rasvaa muualta kehosta sinne vatsan seudulle. Pitkittynyt koholla oleva kortisoli syö myös lihaksia, jolloin lopputuloksena on pallovatsa ja tikkujalat.
Viskeraalirasva on siitä piru, että se tuottaa itsekin lisää kortisolia, joka tuottaa lisää viskeraalirasvaa, joka tuottaa lisää kortisolia... Pelkkä ruokavalio ja oikeanlainen liikunta ei auta mitään, jos ei saa yöllä riittävästi laadukasta kuntoa ja jos stressinhallinta ei ole kunnossa. Sitä liikaa stressiä voi tulla liikunnastakin. Voimaharjoittelu nostaa kortisoleja, mutta salilla ei treenata kovin pitkään kerralla. Salitreenin rinnalla on hyvä harrastaa kävelyä, mutta ei sitäkään liian kovalla sykkeellä. Kevyt aerobinen pitää pystyä hoitamaan niin, että hengittää nenän kautta. Jos läähättää niin että joutuu suun kautta hengittämään, se on keholle taas viesti, että hätätilanne on päällä ja kortisoli nousee. Jos haluaa nostaa hapenottokykyä, niin lyhyt HIIT-treeni on siihen parempi kuin joku juoksulenkki, joka nostaa kortisolin pitkäksi aikaa.
Ylipäätään kaikki kovan sykkeen aerobiset on salilla saatavista tuloksista pois, joten kannattaa se HIIT pitää myös aisoissa. Kerta viikossa on ihan riittävä ja sekin kannattaa pitää lyhyenä, ihan vain muutama sellainen veto jolla saa sykkeet niin ylös kuin pystyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyt jenkkakahvat. Röllykkä roikkuu sivuilta eteen p.llun päälle.
Miten sen saa pois?
Sanokaa.
Jos läskiä, niin laihduttamalla.
Jos ihoa, niin kirurgin veitsellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keski-ikä tarkoittaa valitettavasti sitä, että pitää tehdä huomattavasti enemmän hommia pitääkseen painon kurissa. Parikymppisenä pystyi elämään käytännössä pelkällä pullamössöllä ja suklaalla lihomatta lainkaan. Enää ei onnistuisi mitenkään.
N52
Minä en parikymppisenäkään olisi pysynyt kuosissa pullalla ja suklaalla, jouduin jo silloin heittämään pahimmat hiilarit mäkeen pysyäkseni normipainoisena, perimässä on diabetesgeenejä. Mun metodi nyt viiskymppisenä on melkein jokapäiväinen kävelylenkki metsässä ja punttitreeni 2 kertaa viikossa. Kävely rentouttaa työpäivän jälkeen, metsässä kävely eritoten. En juokse enkä vedä täysillä, vaan rasvanpolttosykkeellä. Punttitreenin teen kotona Arnoldin kuuden kultaisen liikkeen ohjelmalla, johon olen lisännyt syvien vatsalihasten treenin pilateksesta/barresta. Hyvin on paino pysynyt kuosissa ja mahakin on ihan nätti, lihaksia ei kuitenkaan juurikaan näy, vaikka epäilemättä niitä jonkin verran on.
Toine N52
Tämä on oikeasti se, mitä tarvitaan. Kaksi kertaa viikossa punttitreeniä ja lisäksi rauhallisia kävelylenkkejä metsässä. Lihastreeniä ja rauhallista aerobista, joka poistaa stressiä ja polttaa rasvaa.
Moni nainen tekee sen virheen, että treenaa liikaa, mistä tulee keholle stressi. AP:llä oli salitreenin lisäksi kaiken maailman aerobista liikuntaa. Monella auttaa ihan se, että karsii ne jumpat ja hikilenkit ja vaihtaa ne kävelylenkeiksi. Samalla pitää katsoa, että kalorit ei ole liian alhaalla. Jos ne on jojoilun jälkeen liian alhaalla (joku mainitsi täällä 1500 kcal, mikä on ihan liian vähän), ne pitää nostaa hallitusti ylemmäs samalla kun treenaa lihaksia.
Itselläkin oli kalorit päässeet tipahtamaan 1400-1500 kcal tuntumaan, kun söin vain omien nälkätuntemusten mukaan ja välillä pidin paastopäivän. Samaan aikaan paino kuitenkin jumitti. Nostin kalorit hiljalleen ylemmäs 1900-2000 kcal tasolle ja kas, sain enemmän energiaa ja paino alkoi taas tippua. Noilla kaloreilla huomasin, että aloin spontaanisti puuhastella aiempaa enemmän, eli keho lisäsi arkiaktiivisuutta. Ei kannata jäädä jumittamaan liian alhaisille kaloreille, koska siitä tulee keholle uusi normaali, millä se tulee toimeen. Mitä alempana ne normaalikalorit on, sitä helpommin joku joulu tai lomamatka tuo reippaasti lisäkiloja. Korkeammat kalorit tuo enemmän joustoa niihin syömisiin.
Höpö höpöö nuo kortisoli-puheet siltä osin, että tietynlaista treeniä pitää välttää. Olennaista on se, että stressikuorma ei ole kokonaisuudessan koko ajan ” punaisella”. Hyvistä yöunista voi aloittaa ja se on yksi olennainen asia ennen muita terveystekoja.
Aerobinen kunto ei nouse, jos matelee eteenpäin liian matalilla sykkeillä. Samoin kuntosalitreenit pitää tehdä kovaa ja nousujohteisesti.
Eli jos käyt salilla säännöllisesti niin
vaihdevuosissa pitäisi pystyä
-etenemään 5km 40minuutissa
-vetää maasta oma paino
Kyykkäämään 3/4 omapainosta
penkistä 1/2 omasta painosta
Monet keski-ikäiset ovat huonossa kunnossa, portaissa puuskutetaan, lattialle istumaan istumaan meno vaikeaa, ei jakseta kävellä pitkiä matkoja jne…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On toki, mutta ei sinulla punkerolla.
Minulla se liittyi insuliiniin, koska estrogeenin aleneminen jotenkin muuttaa sitä.
Olen ihminen, joka on koko elämänsä ehkä viiden välein laihduttanut 3-5 kg. Aina kun on tullut ylimääräistä, olen ottanut pois. Tehokkainta oli kaloreiden laskeminen.
Sitten 50 v paino alkoi ihan toisella tavalla nousemaan ja otin käyttöön vanhat hyväksihavaitut tavat: kaloreiden laskemisen ja liikunnan lisäämisen. Kolme eri laihdutuskuuria yritin, mutta mikään ei tehonnut. Vaikka oikeasti tiedän vuosikymmenten _kokemuksesta_, että osaan jokaisen suupalan tarkkailun. Joka kuurilla vähensin kaloreita ja lisäsin liikuntaa. Paino tippui kolmessa kuukaudessa kilon ja tuli nopeasti takaisin.
Huhtikuussa aloitin vähähiilarisen. En laske kaloreita, vaan syön normaaleja määriä. Olen lähinnä
-korvannut riisin ja pastan kukka- ja parsakaalilla
- leivän proteiininäkkärillä
- kaurapuuron kreikkalaisella jugurtilla ja manteleilla.
Nyt olen laihtunut 4 kg. Jihuu! Vaikka välillä syönkin pizzaa ja juon olutta. Jos vielä saisin 2 kg pois, niin olisin tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi, että mitä ap ja muut, jotka sanovat käyvänsä salilla, oikein tekevät siellä. Sen on pakko käytännössä olla jotain semicardio-circuitia, jos maha vaan kasvaa. Siirtykää nostamaan oikeita painoja maastavedossa, kulmasoudussa, pystypunnerruksessa, penkissä ja takakyykyssä ja syökää proteiinia 1,5 grammaa painokiloa kohti, niin eiköhän kroppa ala muovautua.
Sivusta kun väkisinkin näkee keski-ikäisten naisten salitreeniä, niin onhan se usein ihan pelleilyä. Hauiskääntöä viidellä kilolla ja jollain stepperillä polkemista. Se ei ole oikeaa lihaskuntotreeniä. Eikä siinä mitään sinänsä, kaikki saavat tehdä, mitä haluavat. Mutta jos tarkoitus on saada lihasta ja muuttaa kehonkoostumusta, se on turhan touhuilua.
N55
Minulla on ohjelmassa yhtenä päivänä jalat-pakarat, toisena ja kolmantena päivänä yläkroppaa eri lihasryhmistä. On varmaankin sivusta katsottuna tyhmän näköistä, mutta teen niin isoilla painoilla kuin jaksan. Siksi käynkin ns. pappasalilla ja mieluiten sellaiseen aikaan ettei siellä ole muita. Koen silti itse että yläkroppatreenistä on hyötyä, vaikka se sisältääkin hauiskääntöjä 5-8 kg painoilla :) Jostainhan se on aloitettava, en minä ainakaan jaksa 20kg puntilla hauista tehdä. Varmasti on sinulla eri asia, kuulostaa että olet vuosia treenannut painoilla. Minä vasta nyt keski-iässä aloitin kuntosalin, koska en varsinaisesti pidä siitä mutta kun joka paikassa sanotaan että vanhemmiten pitäisi lisätä lihastreeniä. Pidän enemmän kunnon hikijumpista, niissä ei ole koskaan tylsää toisin kuin kuntosalilla.
Lisään tuosta tylsyydestä sen verran, että siihen auttaa kunnianhimoinen asenne. On todella hieno tunne, kun huomaa voivansa lisätä taas painoja. On kiva olla vahva. Jos siellä salilla käy vain aivottomasti vetämässä läpi sen saman setin kuin aina eikä kehity mitenkään, niin onhan se tylsää. Mutta jos lähdet kokeilemaan, pystytkö tänään nostamaan lisää ja tekemään ennätyksesi, niin fiilis on ihan erilainen.
N55
Sulla on jotenkin tosi tyly tapa kirjoittaa. Tavallaan toistat kyllä sitä stereotypiaa, mikä minulla on punttisalihirmuista: toisten arvostelemista, väheksymistä ja arvioimista oma itsesi mittapuuna, tietämättä toisesta yhtään mitään. Kyllähän siitäkin itselleen hyvän mielen varmaan saa, kun katselee toisia päästä varpaisiin ja arvostelee toiset itseään huonommiksi.
Kuntosali on minusta tylsää, koska tempo on hidas, on taukoja tekemisen välillä ja väännetään hampaat irvessä. Pidän hikijumpasta enemmän, koska siellä tehdään koko ajan, syke pysyy korkealla ja on iloinen meininki. Molemmat on ihan ok ja jälkeenpäin on hyvä olo, mutta minusta punttien nostelu on vain aika tylsää. Ei se omasta mielestäni mistään aivottomuudesta ja tavoitteiden puuttumisesta kerro.
Ne palautumistauot on ihan tarpeen, jotta jaksaa vetää seuraavan setin taas täysillä. Mutta tottahan se on, että se voi tuntua tylsältä, jos ei osaa olla yksin ajatustensa kanssa. En minäkään jaksa, olen vähän koukussa ulkoisiin ärsykkeisiin. Voimatreeneissä kuuntelen joko radiota tai jotain podcastia. Kävelylenkeillä metsässä sama juttu, kuuntelen podcastia tai äänikirjaa. Käytän luujohdinkuulokkeita, joten kuulen samalla myös ympäröivät äänet.
Treenaan salilla vain silloin, kun olen PT:n kanssa. En halua itselleni sitä kuormitusta, mikä tulee toisten ihmisten kanssa olemisesta. Viikon toisen treenin teen yksin kotona. Ei tarvitse miettiä mitään sosiaalisia sääntöjä eikä tarvitse odottaa, että joku toinen saa penkillä tehtävän sarjansa loppuun. Voin myös liikkua vapaammin, vaikka jammailla musiikin tahdissa palauttelun aikana.
Vierailija kirjoitti:
Jooga, pilates ja muu keskikehon hallintaa lisäävät lajit voi auttaa. Minulla on entinen työkaveri, jolla oli vielä eläkkeelle lähtiessään vyötärö, harrasti mm. pilatesta. En tiedä, johtuiko geeneistä vai harjoituksista, mutta ainakaan noista ei ole haittaa, jos kokeilee.
Johtui ihan sataprosenttisesti syömisen määrästä ja laadusta. Tuo kerrottiin jo peruskoulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liikunta on terveellistä mutta se kuluttaa kaloreita yllättävän hitaasti. Sen sanoisin että jos haluat pudottaa painoa, älä tee äkkinäisiä muutoksia äläkä etenkään vähennyksiä syömisessä. Mutta yritä muuttaa ruokia vähempihiilihydraattisiksi. Jos tykkäät napostella jotain TV:tä katsellen, älä napostele karkkia tai sipsejä vaan kukkua, tomaatteja, porkkanoita, yms. Älä ota perunamuusia ruokalassa vaan mieluummin höyrytettyjä kasviksia, lautasesta pitäisi yli 50 % olla pelkän salaattia.
Tsemppiä.
Yhtään mitään ei pitäisi napostella, vaan syödä ainoastaan aterioiden yhteydessä. Minkä tahansa syöminen nostaa insuliinia, koska jo pelkkä pureskelu aiheuttaa insuliinivasteen. Metabolisesti terveillä ei niinkään ole ongelmaa, mutta nythän puhutaan keski-ikäisistä, joilla on insuliiniresistenssiä ja vatsarasvaa. Ihan kaikki välipalat pitää jättää pois, myös purukumit ja keinotekoisesti makeutetut juomat. Aterioiden välillä pelkkää vettä - myös kahvi tai tee ilman lisukkeita on ok.
Juuri tuollaiset opitut mässyttelytavat (televisiota katsellessa) pitää kitkeä pois. Ennemmin ottaa tavaksi, että kävelee juoksumatolla rauhalliseen tahtiin sitä televisiota katsellessa, tai tekee rauhallisia venyttelyitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun ihmisarvosi ei ole kiinni yhdestä vatsamakkarasta.
Ymmärrän kyllä, jos ylipainosta laihdutetaan normaalipainoon, ja liikuntaa rakastan itsekin. Se harmittaa, että täysin normaalipainossa oleva, terveellistä elämää jo valmiiksi elävä nainen kokee itseinhoa vaan siksi, ettei vatsan alue ole yhtä timmi kuin kaksikymppisenä. Etkö haluaisi jo antaa itsellesi vähän armoa?
Mikä pahinta, tällaiset negatiiviset ajatukset nostavat kortisolia. Keho ei tee eroa sillä, onko se stressi henkistä vai fyysistä. Se omien vatsamakkaroiden ankara tuomitseminen ja niiden harmittelu on keholle stressi, joka nostaa kortisolia. Kortisoli ohjaa rasvan kertymään vatsan alueelle ja nostaa verensokeria. Pahimmillaan kortisoli saattaa siirtää rasvaa muualta kehosta sinne vatsan seudulle. Pitkittynyt koholla oleva kortisoli syö myös lihaksia, jolloin lopputuloksena on pallovatsa ja tikkujalat.
Viskeraalirasva on siitä piru, että se tuottaa itsekin lisää kortisolia, joka tuottaa lisää viskeraalirasvaa, joka tuottaa lisää kortisolia... Pelkkä ruokavalio ja oikeanlainen liikunta ei auta mitään, jos ei saa yöllä riittävästi laadukasta kuntoa ja jos stressinhallinta ei ole kunnossa. Sitä liikaa stressiä voi tulla liikunnastakin. Voimaharjoittelu nostaa kortisoleja, mutta salilla ei treenata kovin pitkään kerralla. Salitreenin rinnalla on hyvä harrastaa kävelyä, mutta ei sitäkään liian kovalla sykkeellä. Kevyt aerobinen pitää pystyä hoitamaan niin, että hengittää nenän kautta. Jos läähättää niin että joutuu suun kautta hengittämään, se on keholle taas viesti, että hätätilanne on päällä ja kortisoli nousee. Jos haluaa nostaa hapenottokykyä, niin lyhyt HIIT-treeni on siihen parempi kuin joku juoksulenkki, joka nostaa kortisolin pitkäksi aikaa.
Ylipäätään kaikki kovan sykkeen aerobiset on salilla saatavista tuloksista pois, joten kannattaa se HIIT pitää myös aisoissa. Kerta viikossa on ihan riittävä ja sekin kannattaa pitää lyhyenä, ihan vain muutama sellainen veto jolla saa sykkeet niin ylös kuin pystyy.
Kysehän on tottumisesta. Toki keho stressaa aluksi muutoksista mikä vaikka pätkäpaasto on.
Itse googlasin uneen apuja ja vinkeiksi sain: elektrolyyttijauhe, ennen nukahtamista magnesium, kahvi pois jo ennen 15sta. Aion kokeilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ei niin ne makkarat haittaa niin itsenään vaan nouseva verenpaine ja rasva-arvot (en tosin ihan tiedä missä mennään, olen vasta menossa) mikä johtuu vaikka lipittelytavasta. Tympii että kerään rasvaa tavoilla joista en saa mitään kestävää iloa. Ja kyllä vaatteiden mahtumisellakin on väliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keto varmaankin. Kylmästi hiilihydraatit sinne 20 g/ päivä.
Huh! Tosi vähän. Miten tuo onnistuu?
Minä jätin kylmästi kaikki kasvikunnan tuotteet pois. Hiilareita tulee joku 5-6g päivässä. Olen laihtunut 30 kiloa melko kivuttomasti, toki vielä on joku 20 kiloa ylimääräistä.
Mun kaloreista noin 20% tulee proteiineista ja 80% rasvasta. Syön pari kolme kertaa päivässä, en syö mitään välipaloja. Mitään keinomakeutusjuttuja en käytä, koska ne pitää vain addiktiota yllä.
Minulle tämä on ollut helppo ruokavalio. Syön yleensä kahta ruoka-ainesta kerrallaan. Tyyliin jauhelihaa + kananmunaa, savulohta + kananmunaa jne. Mausteena käytän suolaa. Ruokakaupassa selviää vähemmällä kiertelyllä ja keittiössä vähemmällä tiskaamisella, kun ruuat on simppelit.
Minulla ei suoli toimisi ollenkaan tuolla ruokavaliolla. Etkö syö mitään kuitupitoista?
Mistä tiedät, ettei vatsasi toimisi, jos et ole kokeillut? Ei vatsan toimintaan mitään kuituja tarvita, vatsa toimii minulla hyvin.
Eikä vatsan mikrobisto tällä ruokavaliolla mitenkään köyhdy. Se vain muuttuu erilaiseksi, kun mikrobeilla ei ole kasviksia syötäväksi. Tilalle tulee toisenlaisia mikrobeja, mutta ihan yhtä monipuolisesti.
Vierailija kirjoitti:
Minulla se liittyi insuliiniin, koska estrogeenin aleneminen jotenkin muuttaa sitä.
Olen ihminen, joka on koko elämänsä ehkä viiden välein laihduttanut 3-5 kg. Aina kun on tullut ylimääräistä, olen ottanut pois. Tehokkainta oli kaloreiden laskeminen.
Sitten 50 v paino alkoi ihan toisella tavalla nousemaan ja otin käyttöön vanhat hyväksihavaitut tavat: kaloreiden laskemisen ja liikunnan lisäämisen. Kolme eri laihdutuskuuria yritin, mutta mikään ei tehonnut. Vaikka oikeasti tiedän vuosikymmenten _kokemuksesta_, että osaan jokaisen suupalan tarkkailun. Joka kuurilla vähensin kaloreita ja lisäsin liikuntaa. Paino tippui kolmessa kuukaudessa kilon ja tuli nopeasti takaisin.
Huhtikuussa aloitin vähähiilarisen. En laske kaloreita, vaan syön normaaleja määriä. Olen lähinnä-korvannut riisin ja pastan kukka- ja parsakaalilla
- leivän proteiininäkkärillä
- kaurapuuron kreikkalaisella jugurtilla ja manteleilla.
Nyt olen laihtunut 4 kg. Jihuu! Vaikka välillä syönkin pizzaa ja juon olutta. Jos vielä saisin 2 kg pois, niin olisin tyytyväinen.
Mulla on samat muutokset tai kukkakaaliriisiä en ole vielä tehnyt 🙂
Varmasti ilahduttaa kun kiloja alkaa kadota.
Ei ole mitään toivoa, itse en vain laihdu vaikk olen muuttanut ruokavaliota ja jättänyt herkut kokonaan pois, kokoajan turvotusta sen jälkeen kun siirryin vegaaniruokavalioon
Vierailija kirjoitti:
Stressi saa rasvan pysymään vyötäröllä ja kerääntymään sinne. Liittyy kortisolin eritykseen. Eli vähennä stressiä! Voi olla helpommin sanottu kuin tehty.
No kuule just tämä!
Mulla on viime vuodesta alkaen ollut nyt jatkuvat vatsastressi, joka tuntuu lähes joka päivä. Vatsassa tuntuu inhottavalle ja se ärsyyntyy melkein mistä tahansa mitä syö. Kortisoliarvot huitelevat siellä ylärajoilla, mutta ei ihan hälytysrajan yli kuitenkaan. Kroppa on stressissä ihan vaikka vain sen takia että nukkuu aika usein parin tunnin pätkissä. Hormonilaastari on käytössä, mutta ei se unta ole paljoa parantanut.
N51
Vierailija kirjoitti:
Rasvaimu on helppo ja toimiva, ellei rasva ole vatsaontelossa.
Rasvaimu ei tee parannuksia metaboliseen tilaan. Päin vastoin, kun rasvasoluja imetään pois, elimistöllä on jatkossa entistä vaikeampaa varastoida rasvaa. Sitä rasvaa kuitenkin varastoidaan joka päivä, ja sitten puretaan niitä varastoja myöhemmin. Ei ne kaikki aterioilta saadut kalorit mene kertalaakista käyttöön.
Jos rasvasolujen määrää kehosta vähennetään, se pakottaa jäljellä olevat rasvasolut kasvamaan entistä enemmän. Insuliiniresistenssiä aiheuttavat juurikin ne suurentuneet rasvasolut, ei niiden määrä. Suurentuneet rasvasolut alkavat ennen pitkää tungeksia toisiaan vasten, jolloin osa niistä joutuu verisuonesta kauemmas ja alkaa lähettää hätävistinä tulehdussignaaleja, jotta verisuonet alkaisivat kasvaa rasvasoluun päin. Tämä tekee kehoon matala-asteista tulehdusta, mikä aiheuttaa insuliiniresistenssiä.
Ei kannata pilata terveyttää rasvaimulla.
Ketä se haittaa? Todellisuudessa ei ketään. Vaikka et edes yritä poistaa sitä, voit elää tasapainoista elämää. Kun lakkaat miettimästä, voit pikku hiljaa laihtuakin.