Lue keskustelun säännöt.
Äh, onko mitään toivoa saada vyötäröläski vähenemään vaihdevuosi-ikäisenä
10.08.2026 |
Syön terveellisesti, liikun säännöllisesti. Käyn kuntosalilla pari kertaa viikossa ja muina päivinä jotain aerobista liikuntaa: kävelyä, pyöräilyä, jumppaa. En juurikaan syö herkkuja, karkkeja tai pikaruokaa. Syön kasviksia. Nukun riittävästi.
BMI on normaalin rajoissa, mutta hivuttautuu pikku hiljaa ylemmäs. Vyötärö on ainoa paikka, mihin läskiä kertyy ja vyötärönympärys onkin pari-kolme vaatekokoa isompi kuin muu kroppa. Onko oikeasti mitään toivoa saada viisikymppisenä enää vyötäröä takaisin alkamatta syömälakkoon tai ryhtymättä bodariksi?
Kommentit (463)
Karita Tykkä on viisikymppinen, eikä hänellä vaikuta olevan suurta vatsaa. Eli ei ole iästä kiinni, vaan elintavoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla se liittyi insuliiniin, koska estrogeenin aleneminen jotenkin muuttaa sitä.
Olen ihminen, joka on koko elämänsä ehkä viiden välein laihduttanut 3-5 kg. Aina kun on tullut ylimääräistä, olen ottanut pois. Tehokkainta oli kaloreiden laskeminen.
Sitten 50 v paino alkoi ihan toisella tavalla nousemaan ja otin käyttöön vanhat hyväksihavaitut tavat: kaloreiden laskemisen ja liikunnan lisäämisen. Kolme eri laihdutuskuuria yritin, mutta mikään ei tehonnut. Vaikka oikeasti tiedän vuosikymmenten _kokemuksesta_, että osaan jokaisen suupalan tarkkailun. Joka kuurilla vähensin kaloreita ja lisäsin liikuntaa. Paino tippui kolmessa kuukaudessa kilon ja tuli nopeasti takaisin.
Huhtikuussa aloitin vähähiilarisen. En laske kaloreita, vaan syön normaaleja määriä. Olen lähinnä-korvannut riisin ja pastan kukka- ja parsakaalilla
- leivän proteiininäkkärillä
- kaurapuuron kreikkalaisella jugurtilla ja manteleilla.
Nyt olen laihtunut 4 kg. Jihuu! Vaikka välillä syönkin pizzaa ja juon olutta. Jos vielä saisin 2 kg pois, niin olisin tyytyväinen.Mulla on samat muutokset tai kukkakaaliriisiä en ole vielä tehnyt 🙂
Varmasti ilahduttaa kun kiloja alkaa kadota.
Minulle on jäänyt kukkakaalista traumat jostain 90-luvulta, kun silloin tuputettiin sitä vähärasvaista ruokavaliota. Kukkakaali on vähän pliisun makuista, mutta kai siitä reippaasti maustamalla voisi saada esim. hyvän gratiinin. Parsakaalissa sen sijaan on omaakin makua, siitä saa ihan loistavan lisukkeen, kun laittaa vähän kermaa ja reilusti voita ja soseuttaa. Pestolohen kanssa ihan paras lisuke.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään toivoa, itse en vain laihdu vaikk olen muuttanut ruokavaliota ja jättänyt herkut kokonaan pois, kokoajan turvotusta sen jälkeen kun siirryin vegaaniruokavalioon
No missä yllätys? Kasviksissa on kaiken maailman kasvimyrkkyjä, koska ne eivät halua tulla syödyksi. Ei läheskään kaikki ihmiset pysty niitä syömään ilman vaivoja. Vielä jos ruokavaliossa on jotain prosessoituja ruokia, niin ei ihme jos turvottaa. Ruoka pitäisi tehdä sellaisista aineksista, mitä pystyy keittiössä valmistamaan.
Luin ketjun ja mietin, kumman valitsisin: kebakkomallin vartalo keski-iässä vai:
- kaikki hiilarit pois
- ei ruokaa klo 17 jälkeen
- kahvi, tee ja kaikki kofeiinipitoinen pois
- ei ikinä enää herkun herkkua
- ei purkkaa
- kaikki syömiset kalorilaskuriin
- kaloritavoite -200
- kävelylenkit pois
- kaikki hikoiluttava liikkuminen pois
- kuntosalilla pyöräily ja muu lämmittely pois
- kuntosalilla hauiskäännöt ja muut pikkulihakset pois
- pelkkää kyykkäystä ja maastavetoa salila lopun ikää
- hulavanteen pyöritys ok
- jooga ja pilates ok, kunhan ei tule hiki
- ei hengittämistä suun kautta
- ei stressitilaa keholle mistään toimesta
Taidan valita tasapaksun keski-ikävyötäröni ja lähteä töiden jälkeen maastopyöräilemään.
Vierailija kirjoitti:
Ei välttämättä ellei tosiaan vedä itseään ihan kuivaksi rasvojen osalta, mikä taas johtaa naaman rupsahtamiseen. Se vaan on niin, että kun naishormonit vähenee, niin rasva ohjautuu miestyyppisesti vyötärölle, ei enää tisseihin, takapuoleen ja reisiin.
Eikä sitä rasvaa siis tarvitse olla mitään suurta prosenttimäärää, että on jo ns. menopaussimaha. Itsellänikin on, olen 165 cm, 53 kg, treenaan salilla kahdesti viikossa ja juoksulenkki 2 kertaa viikossa. Olin tiimalasin mallinen nuorena, nykyään pötkylä pienellä kaljamahan poikasella. Eipä tuo haittaa, olen vaan opetellut pukeutumaan niin että ongelma peittyy.
Omg jos näilläkin painoilla tulee se saakelin maha. Olen samoissa mitoissa, teen painotreeniä ja kehonpainotreeniä kotona ja kunto hyvä. Nyt olen 40v ja maha vielä litteä (vaikka ylimääräistä nahkaa hieman jäi synnytyksistä) ja painajaiseni on, jos yhtäkkiä tulee se "mummomaha". Äidilleni tuli joskus yli 60v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Taidan valita tasapaksun keski-ikävyötäröni ja lähteä töiden jälkeen maastopyöräilemään."
Nostan käden virheen merkiksi. Ensimmäinen sääntö liikunnassa on tietenkin: Valitse sellainen liikuntamuoto, josta pidät, koska silloin varmimmin sitä tulee tehtyä.
Maastopyöräily kuulostaa siltä, että siinä unohtuu työstressit, joten ei tuota mitenkään voi tuomita, vaikka siinä tulisi suun kautta hengittelyä. Onko sinulla myös joku talvilaji vai vedetäänkö tuota talvellakin paksummilla renkailla? Jos ei, niin ehkäpä ensi talvena voisit salilta hakea vähän lisävoimaa reisiin ja pakaroihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyt jenkkakahvat. Röllykkä roikkuu sivuilta eteen p.llun päälle.
Miten sen saa pois?
Roikkuvaa vatsanahkaa ei mikään laihdutus poista. Jos nahka on niin venynyttä, että se ei palaudu enää entisiin mittoihin, niin siihen tarvitaan kirurgin veistä.
Kyllä paaston avulla sen voi ajan myötä saada pois. Tilanteesta riippuen voi kestää kuukausia tai vuosia. Järkevintä on paastota säännöllisesti samalla kun pudottaa painoa, niin kroppa syö sitä nahkaa matkan varrella.
Iho kuitenkin uusiutuu kerran kuukaudessa, ei se roikkuva vatsanahka mikään menetetty tapaus ole. Itse ainakin yrittäisin paastoa ennen riskialttiiseen leikkaukseen ryhtymistä. Leikkauksesta toipuminen on kuitenkin kivuliasta ja siitä jää arvet.
Vaihdevuosi-ikäiselle naiselle suosittelisin paastoa hyvin varovaisesti, siinä on riski, että kortisolitasot nousevat liikaa, jos paastot ovat kovin pitkiä, eikä se auta sen mahan pienentämisessä. Enintään 14 tunnin yöpaastoa pidetään sopivana.
https://denverholisticmedicine.com/blog/2026/3/11/perimenopause-and-wei…
Tuo on totta. Mutta vaihdevuosien jälkeen naiset sietävät paastoa varsin hyvin. Vaihdevuosien aikana kannattaa huomioida kuukausirytmi ja paastota vain tietyissä vaiheissa. En muista mitkä ne vaiheet on, kun olen tuosta jo ohi, mutta Mindy Pelz kirjoittaa tästä.
Mikä hemmetin kuukausirytmi 😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mindy Pelz itselleni sietämätön (saa tykätä hänestä jos haluaa), onneksi löytyy valtavasti valinnanvaraa tuosta skenestä.
Hormonikorvaushoito on sulattanut vatsarasvaa merkittävästi terveiden elintapojen ja maltillisen kalorimäärän kanssa. Nyt tajuan, mitä tarkoitetaan menopaussivatsalla - siis tiedätte sellaiset naiset joilla on tikkumaiset jalat ja valtava tynnyrimäinen yläosa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei välttämättä ellei tosiaan vedä itseään ihan kuivaksi rasvojen osalta, mikä taas johtaa naaman rupsahtamiseen. Se vaan on niin, että kun naishormonit vähenee, niin rasva ohjautuu miestyyppisesti vyötärölle, ei enää tisseihin, takapuoleen ja reisiin.
Eikä sitä rasvaa siis tarvitse olla mitään suurta prosenttimäärää, että on jo ns. menopaussimaha. Itsellänikin on, olen 165 cm, 53 kg, treenaan salilla kahdesti viikossa ja juoksulenkki 2 kertaa viikossa. Olin tiimalasin mallinen nuorena, nykyään pötkylä pienellä kaljamahan poikasella. Eipä tuo haittaa, olen vaan opetellut pukeutumaan niin että ongelma peittyy.
Omg jos näilläkin painoilla tulee se saakelin maha. Olen samoissa mitoissa, teen painotreeniä ja kehonpainotreeniä kotona ja kunto hyvä. Nyt olen 40v ja maha vielä litteä (vaikka ylimääräistä nahkaa hieman jäi synnytyksistä) ja painajaiseni on, jos yhtäkkiä tulee se "mummomaha". Äidilleni tuli joskus yli 60v.
Minusta tuo on rakenteellistakin. Kun olin nuorena anorektinen mahani oli silti ulkoneva.
On siinä silti eroa onko vyötäröllä vaikka 5 kiloa selvää rasvaa. Tai oikeastaan vatsassa, mulla vyötärö tursuaa vain vähän tiukoissa farkuissa. Edestäpäin ei näytä ikävältä.
Olen lähes saman ikäinen. Sain vyötärön takaisin ja 10 kg pois ihan vaan syömällä suositusten mukaan ja lisäämällä kyseiseen vatsan seutuun kohdistuvia jumppaliikkeitä.
Ruokavaliomuutoksista suurimmat oli sokerin ja vaaleiden jauhojen pois jättäminen.
Älä valitse sellaisia kuureja, joita et voi noudattaa. Jos pidät ruisleivästä niin älä jätä sitä kokonaan pois, vaan mieti mitä jatkossa laitat sen päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eniten tästä keskustelusta tulee mieleen, onko yleisissä suosituksissa ravitsemuksesta, liikunnasta ja kehon mitoista otettu edes huomioon sitä, että keho muuttuu keski-iässä. Kaikki tuo itsensä kurittaminen, jota on neuvottu tekemään, lähtee oletuksesta että nainen pysyy samanlaisena koko aikuisikänsä. Kuitenkin hormonitoiminnassa tapahtuu keski-iässä liki yhtä suuri mullistus kuin teini-iässä, ja kehon toiminta muuttuu tosi monella tavalla. Enkä tarkoita, että lihavuus olisi missään iässä ”vain hyväksyttävä”, se on ihan eri asia.
Kun tavoite on epärealistinen ja keskittyy itsensä kurittamiseen ja kontrollointiin, menettää sen vapauden jonka on juuri saamassa elämässään.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään toivoa, itse en vain laihdu vaikk olen muuttanut ruokavaliota ja jättänyt herkut kokonaan pois, kokoajan turvotusta sen jälkeen kun siirryin vegaaniruokavalioon
No ei ihmekään, että turvottaa. Miksi ihmeessä lähdit tuohon vegaanisekoiluun?
Ala syömään ravitsevaa ruokaa, niin laihtumistakin tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hormonikorvaushoito on sulattanut vatsarasvaa merkittävästi terveiden elintapojen ja maltillisen kalorimäärän kanssa. Nyt tajuan, mitä tarkoitetaan menopaussivatsalla - siis tiedätte sellaiset naiset joilla on tikkumaiset jalat ja valtava tynnyrimäinen yläosa.
Totta, tuo on oma vartalotyyppi ja käsittääkseni jo pidemmällä oleva esidiabetes. Mutta näillekin on tehtävissä paljon.
Moni hormonikorvausta käyttävä ei ole hoikka, kyllä hoikkuus ja lihakset vaativat vaivannäköä.
En pidä tästä nykynarratiivista että pyydät vain reseptin (voi olla läskilääkekin) niin kaikki ratkeaa sillä. No ei ratkea jos mitään muuta ei vaivauduta muuttamaan.
Siksi pätkäpaasto ja vhh ovat niin hyviä rutiineja koska ne vaativat oman kehollisen olon kuuntelua. Ja saat kokemaan onnistumisen iloa eri tavalla.
Itse olin liikunnallinen ennen viittäkymppiä mutta sitten meni täysin into. Toivon löytäväni tuon uusilla eväillä. Motivaatio syttyi hyvin lyhyessä ajassa ja tähän liittyi myös yhden ihmisen kannustus. Asian olen tiennyt jo pidempään: ei pitäisi lihoa enää tästä.
Vierailija kirjoitti:
Hormonikorvaushoito on sulattanut vatsarasvaa merkittävästi terveiden elintapojen ja maltillisen kalorimäärän kanssa. Nyt tajuan, mitä tarkoitetaan menopaussivatsalla - siis tiedätte sellaiset naiset joilla on tikkumaiset jalat ja valtava tynnyrimäinen yläosa.
Vartalon malli tulee geeneistä eikä siihen pysty hirveän paljon vaikuttamaan. Tuttavista löytyy noita iso maha, tikkujalat naisia, joilla ei ole ylipainoa. Moni keski-ikäinen mies on täysin samaa vartalomallia.
Ei minulla laastari auttanut yhtään painonhallinnassa. Vasta vhh auttoi. Kirjoitin tästä pitkän viestin edellisellä sivulla.
Vierailija kirjoitti:
Olen lähes saman ikäinen. Sain vyötärön takaisin ja 10 kg pois ihan vaan syömällä suositusten mukaan ja lisäämällä kyseiseen vatsan seutuun kohdistuvia jumppaliikkeitä.
Ruokavaliomuutoksista suurimmat oli sokerin ja vaaleiden jauhojen pois jättäminen.
Älä valitse sellaisia kuureja, joita et voi noudattaa. Jos pidät ruisleivästä niin älä jätä sitä kokonaan pois, vaan mieti mitä jatkossa laitat sen päälle.
Tämä ohje tärkein: älä valitse sellaista, jota et voi noudattaa.
Anorektikoilla on iso maha
T: sellainen
Tuo on totta. Mutta vaihdevuosien jälkeen naiset sietävät paastoa varsin hyvin. Vaihdevuosien aikana kannattaa huomioida kuukausirytmi ja paastota vain tietyissä vaiheissa. En muista mitkä ne vaiheet on, kun olen tuosta jo ohi, mutta Mindy Pelz kirjoittaa tästä.