Lue keskustelun säännöt.
Lapsen huonous ärsyttää
10.08.2026 |
Minulla on viisi vuotias poika ja ajattelen hänen olevan huono tosi monessa asiassa ja se ärsyttää mua ihan hirveästi.
Hän ei osaa pirtää eikä askarrella. Hän ei ole vielä ikinä piirtänyt mitään, mikä näyttäisi joltain eikä hän osaa värittää edes kuvia viivojen sisältä. Okei, kaikki ei ole hyviä piirtämisessä.
Hän ei jaksa keskittyä mihinkään keskittymistä vaativaan kovin kauaa, ja jos joku on vaikeaa, hän huutaa heti vanhempia tai muita apuun ja lopettaa, jos kukaan ei tule. Hän ei osaa tyyliin edes legoilla rakentaa taloa. Huolettaa jo nyt koulun aloitus sen suhteen.
No usein ihmiset, jotka eivät ole akateemisesti mitenkään lahjakkaita, ovat sitten hyviä liikunnassa, mutta hän ei ole hyvä edes siinä. Hän on käynyt pienestä lähtien erilaisissa jumpissa, jotta hän oppisi liikkumaan, mutta hän ei halua opetella mitään taitoja. Muut samanikäiset tekee suurinpiirtein voltteja ja oma poika osaa hädintuskin tehdä kuperkeikan. Mä näen nuorempia lapsia pyöräilemässä omatoimisesti vanhempiensa kanssa, mutta oma lapsi ei saa edes pyörää liikkeelle kaatumatta ja ilman jatkuvaa valitusta.
Poika on ihana ja rakas, ja kannustan häntä aina harjoittelemaan ja sanon, että kyllä hän oppii, mutta sisäisesti ajattelen, että jösses mikä vässykkä hän on ja miten hänestä ikinä tulee mitään. Ja mulla on tosi syyllinen olo tunteistani.
Ja vaikka ajattelen hänen olevan huono, näen hänessä myös paljon hyvää. Hän on fiksu ja tykkää kuunnella tarinoita. Hän on nopea ja vahva, mutta tuo ettei hän jaksa harjoitella ja keskittyä, on niin ärsyttävää. Sitten kuulee miten muut lapset osaa vaikka mitä ja vaikka ei saisi vertailla, niin silti vertailee. Mä vihaan niin paljon sitä, että kaikki lapset kehittyy omassa tahdissaan, koska niin sanotaan vain silloin, kun se lapsi kehittyy hitaammin jossain tai on huonompi. Ei kukaan mene sanomaan taiteellisesti lahjakkaan lapsen vanhemmille, että niin se teidän lapsi vaan kehittyy omaan tahtiinsa. Se on varattu lohdutuksesi niille huonojen lasten vanhemmille, että toivoa paremmasta on.
Sori räntistä! Mä siis rakastan lastani ihan oikeasti, mutta on vaan vähän surkea olo.
Kommentit (135)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän tätä keskustelua luen niin sitä vahvemmin suosittelen lapselle hakeutumista niihin autismin/ADHD:n tutkimuksiin mielummin ennemmin kuin myöhemmin.
Voi Luoja, onneksi en ole tämän ketjun "kouluttajaäitien" lapsi. Aivan hirveää jos kotona olisi koko ajan paineet niskassa.
Ei vaan päinvastoin. Se on komeaa kun lapsi osaa paljon, on todella sosiaalinen ja empaattinen ja voi hyvin. Se tehdään kasvatuksella, eikä sillä että antaa vaan olla.
Tutustu Keltikangas-Järvisen kirjoihin. Hän ymmärtää miksi nykykasvatus tuottaa niin huonosti voivia, huonosti mitään osaavia lapsia. Meillä on sellainen tilanne, jossa oppimistulokseet laskevat koko ajan kuin lehmän häntä. Minusta on hyvin outoa, että ihmiset eivät ymmärrä tätä, vaikka tästä on tutkimusta olemassa vaikka kuinka. Mikä tässä on niin vaikeaa?
Tyhmyys on lisääntymisen edellytys, ja väestön ÄO laskeekin koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vasta pari vuotta vanhempi lapsi. Mutta itse tekisin näin: Panostaisin AIVAN hitokseen äidinkielen ja matikkaan. Sitten kun koulu alkaa, mutta ikätason mukaan jo nyt esimerkiksi lukemalla kirjoja ja laskemalla palikoita. Palkkaisin vaikka yksityisen opettajan siihen, jos pitäisi. Kun ne klaaraa, pääsee jo elämässä pitkälle ja ehkä pojalla on joku tietty kiinnostuksen aihe joka tulee esiin vasta vanhempana (historia, biologia, psykologia jne.).
Loppuajan käyttäisin opettelemalla sinnikkyyttä, käyttäytymistä, muiden huomioon ottamista ja jokapäiväisen liikunnan tärkeyttä.
Ymmärrän tuskan, kaikki haluavat lapsensa menestyvän (tavalla tai toisella). Viisivuotiaasta ei vielä osaa sanoa paljonkaan, mutta perusarvot ja tavat opitaan nyt, kun kavereiden vaikutus ei vielä ole merkittävä.
Meillä kanssa 7-vuotias ja homma hoidetaan aika lailla noin kuten kuvasit. Homma toimii ja poika on todella hyvävointinen.
Vierailija kirjoitti:
Tuosta liikunnallisuudesta tuli mieleen että saako lapsi ihan arkiliikuntaa? Pienillä lapsilla taidot kehittyy jopa paremmin ihan normaalissa arjessa, kaikki sohvalta hyppimiset, metsässä kävely yms kehittää tasapainoa ja koordinaatiota paljon monipuolisemmin kuin ohjatut jumpat.
Saa arkiliikuntaa. Tarhan jälkeen remutaan helposti pari tuntia ulkona, käydään syömässä ja mennään vielä ulos tunniksi ennen iltatoimia. Hän on vahva ja nopea, ja jaksaisi leikkiä hippaa varmaan tunteja. Tai vaikka sanoin, ettei hän ole hyvä liikunnassa, niin näen kyllä potentiaalia johonkin voimannostoon. Hän nostaa helposti parikymmentä kiloa painavan kaverinsa.
Ap
Se on mahtavaa, kun sattuu olemaan noin kusipäinen vanhempi jollain. Eihän lapset tarvitse tuolloin vihamiehiä, kun omat vanhemmat ovat suurimmat niistä.
Minkäs lapsi virheilleen voi, kun selvästi huonot geenit perinyt sinulta.
Ei lapsi tuolle Sialle mitään voi kun oma vanhempi on yhtä paska.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän tätä keskustelua luen niin sitä vahvemmin suosittelen lapselle hakeutumista niihin autismin/ADHD:n tutkimuksiin mielummin ennemmin kuin myöhemmin.
Voi Luoja, onneksi en ole tämän ketjun "kouluttajaäitien" lapsi. Aivan hirveää jos kotona olisi koko ajan paineet niskassa.
Ei vaan päinvastoin. Se on komeaa kun lapsi osaa paljon, on todella sosiaalinen ja empaattinen ja voi hyvin. Se tehdään kasvatuksella, eikä sillä että antaa vaan olla.
Tutustu Keltikangas-Järvisen kirjoihin. Hän ymmärtää miksi nykykasvatus tuottaa niin huonosti voivia, huonosti mitään osaavia lapsia. Meillä on sellainen tilanne, jossa oppimistulokseet laskevat koko ajan kuin lehmän häntä. Minusta on hyvin outoa, että ihmiset eivät ymmärrä tätä, vaikka tästä on tutkimusta olemassa vaikka kuinka. Mikä tässä on niin vaikeaa?
Ap vaatii kyllä nyt mielestäni huomattavasti enemmän kuin keskivertokasvattaja. Ap:lle niitä kasvatusoppaita voisi suositella luettavaksi.
Ilmeisesti poika on teidän ainoa lapsi. Tuo että antaa periksi eikä itse yritä voi hyvin olla luonteenpiirre. Se on myös sellainen ominaisuus mitä pystyy kyllä valitettavasti vahvistamaan kasvatuksella. Jos vanhemmat eivät ole antaneet lapsen yrittää oikeasti itse vaan ryntäävät pian kärsimättöminä auttamaan ja neuvomaan niin se lannistaa yrittämisen. Minulla on kaksi lasta, toinen on sellainen että hän menee vaikka läpi harmaan kiven jos hän haluaa oppia tai osata jotain. Toinen puolestaan yrittää mutta lannistuu todella nopeasti ja lyö hanskat tiskiin. Toinen on jo aikuinen ja toinenkin kohta. Nämä ominaisuudet ovat olleet heillä jo ihan vauvasta asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan yleisesti jonkinlaisten alkeellisten nepsytutkimuksien pitäisi olla pakolliset kaikille lapsille tietyssä iässä vaikka ihan neuvolassa.
Ei leikki-ikäisestä lapsesta vielä voi oikein arvioida nepsyoireita, kun ne voi olla ihan vaan energisiä lapsia. Mutta diagnoosia odotellessa, koska minäkin olen nepsy.
Ap
Eikö 5 vuotiaana jo pyydetä piirtämään ihminen.Toisilla kädet ja jalat tunnistettavina ja kroppa ja sitten kasvot melko yksityiskohtaisesti.Huonommillaan sitten juuri laatikko tikku ukkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrettävää ja on ihan ok sanoa näitäkin asioita ääneen täällä. Toki lapselle itselleen ei saa antaa vihiä näistä ajatuksista että hän olisi ns pettymys.
Lapsi on vielä niin pieni että ehtii moni taito ja asia kehittyä ja tilanne muuttua.
Halusin purkaa tuntoja, mutta en todellakaan käy sanomassa mitään saman suuntaistakaan lapselleni. Kuten sanottua hän on myös hyvä monissa asioissa. Hän on mielestäni tosi hauska, fiksu ja sosiaalinen.
Kyllä hän vielä löytää paikkansa.
Ap
Onko lapsen näkö tarkastettu? Tuli mieleen siitä, kun kerroit, ettei hän osaa edes värittää niin että kynä pysyisi viivojen sisällä. Jos näkö on huono, se haittaa liikkumistakin.
Omassa suvussa on tällaista että sukulainen ei meinannut oppia lukemaan ennen kuin sai silmälasit. Toinen kompasteli ulkona kävellessään kunnes sai silmälasit.
Lapsen näkö on tarkastettu ja kaikki oli hyvin. Testattiin vielä jollain 6-vuotiaan tasolla ja silläkin näki hyvin.
Ap
Jos tuo aikaisempi viesti on todella ap:n niin sittenhän ap:n pitäisi ymmärtää, että mistä on kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei 5 vuotiaat osaa piirtää tai värittää. Mene jonnekin ala-asteelle katsomaan lasten piirrustuksia. Aika kultaa muistot ja kun sattuu löytämään omia piirrustuksia mitä joskus 10 vuotiaana piirtänyt niin ei niissäkään ole mitään päätä eikä häntää vaikka toisin muisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta liikunnallisuudesta tuli mieleen että saako lapsi ihan arkiliikuntaa? Pienillä lapsilla taidot kehittyy jopa paremmin ihan normaalissa arjessa, kaikki sohvalta hyppimiset, metsässä kävely yms kehittää tasapainoa ja koordinaatiota paljon monipuolisemmin kuin ohjatut jumpat.
Saa arkiliikuntaa. Tarhan jälkeen remutaan helposti pari tuntia ulkona, käydään syömässä ja mennään vielä ulos tunniksi ennen iltatoimia. Hän on vahva ja nopea, ja jaksaisi leikkiä hippaa varmaan tunteja. Tai vaikka sanoin, ettei hän ole hyvä liikunnassa, niin näen kyllä potentiaalia johonkin voimannostoon. Hän nostaa helposti parikymmentä kiloa painavan kaverinsa.
Ap
Anteeksi nyt mutta tämä alkaa kuulostaa jo trollilta. 5v:llä potentiaalia voiman ostoon? Miksi hitossa tuon ikäisellä pitäisi olla potentiaalia yhtään mihinkään? Tuon ikäisen pitääkin purkaa energiaa ja riehua. Ja ei jaksa keskittyä mihinkään, mutta jaksaa leikkiä hippaa vaikka tuntikausia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistat lapsestasi hyviä piirteitä, mutta oletko vaivautunut etsimään sellaisia harrastuksia, jossa hän voisi taitojaan hyödyntää vai tyydytkö valittamaan, ettei hän olekaan motorisesti yhtä lahjakas kuin toivoit? Fiksuudella ja lukuhalukkuudella kun voi saada vaikka mitä aikaan!
Ei kaikkia lapsia kiinnosta himourheilu, varsinkin kun tuo poikasi ei ole vielä edes eskari-ikäinen ja vaikka hän ei sitä osaa täysin hahmottaa, niin saattaa aistia jollain tasolla, kuinka halveksut häntä.
Tai miksi häntä kiinnostaisi edes yrittää, kun et vaikuta olevan tippaakaan kannustava poikaasi kohtaan? Pikemminkin paras mahdollinen tapa tappaa se vähinkin halu yrittää yhtään mitään. Muistan itseltänikin tappaneen urheiluhalut juuri tuollaiset salaa/avoimesti halveksuvat mulkvistit niin valmennuksesta kuin joukkue"tovereistakin" jotka ei osaa kunnioittaa mitään muuta kuin olympiatason suorituksia (heidän omasta tasostaan piittaamatta, of course). Meni pitkälle aikuisuuteen ennen kuin onnistuin saamaan niitä vähänkään takaisin - ja se vaati tällaisten nirppanokkien kiertämisen niin kaukaa kuin mahdollista.
Tai no... Sanot kannustavasti, mutta kyllä lapsikin osaa jollain tasolla aistia, kun ajatukset/teot ja sanat poikkeavat toisistaan noin paljon. Sekä myös sen, että moni täälläkin pitää heitä niin tyhminä, "etteivät he kuitenkaan mitään aikuisten asioita ymmärtäisi".
Toivon, että joko saat tehtyä äärimmäisen suuren ryhtiliikkeen ihmisenä/vanhempana tai että poikasi löytää mahdollisimman nopeasti muita kannustavia yhteisöjä, jotta saisi edes jostain muutakin kokemusta kuin ettei kelpaa yhtään mihinkään, niin voitaisi pelastaa hänet aikuisiän ongelmilta vielä siltä osin, mikä pelastettavissa on.
Kummassakin tapauksessa poikasi tulee nimittäin muistamaan lopputuloksen läpi elämänsä, kun joskus odotat vanhainkodissa joululahjaa tai äitienpäiväkorttia.
Lapseni saa harrastaa, mitä hän haluaa, ja hänellä onkin ollut jo useita harrastuksia. Ne, joista hän ei ole välittänyt, on lopetettu, kun eihän siinä ole järkeä pakottaa lasta käymään harrastuksissa, joista hän ei pidä.
Kannustan ja kehun häntä, kun hän osaa jonkun jutun. Ja jos joku ei suju, niin sanon, että ei haittaa, ja jos jotain harjoittelee, niin sitten sen kyllä oppii. Noi piilotunteet on vähän vaikeita, koska mites muutat niitä.
Ap
Nämä ns. harrastuskokeilut ovat osaa samaa ongelmaa, mistä puhuin aiemmassa viestissä. Kun harrastuksessa tulee yksikin pieni asia mistä ei tykätä niin se lopetetaan - ja sitten uutta putkeen, jossa sama homma.
Korjaava toimenpide on se, että harrastukseen sitoudutaan esim. puoli vuotta, jotta oikeasti näkee mitä se on. Lapsi kyllä keksii helposti "en halua" -selityksiä, mutta sitten kun kysyt syytä, niin vastaus on vain "en vaan halua". Eli mitään syytä ei ole, muu kuin oppimisen epämukavuus (tekniikka, uudet ihmiset, yms), joka on luonnollinen osa harrastamista.
Neuvoisin myös, että jos joku asia ei suju, niin vaadit siinä harjoittelua. Toteat vaan, että nyt tätä harjoitellaan ja sillä selvä. Kun laittaa työtä sisään oikeastaan minkä tahansa asian suhteen niin tulosta alkaa tulla. Tämän tietää meistä jokainen, mutta jostain syystä lapsilta ei nykyisin osata kuitenkaan vaatia edes kunnon yritystä.
Samassa jumpassa ollaan käyty jo neljä vuotta. Aluksi se oli perhejumppaa, mutta nyt aikuiset eivät enää pääse mukaan. Sen lisäksi meillä on ollut toinen harrastus, jossa on ollut enemmän vaihtelua, mutta siinäkin on yleensä käytä puoli vuotta tai vuosi sitä yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Tänä kesänä kokeiltiin sellaista lyhyempää kurssia, joka kesti muutaman viikon ja siinä jätettiin pari vikaa kertaa väliin, kun ei enää haluttu mennä.
Mutta miten pakotat lapsen harjoittelemaan, jos se ei halua? Asettelen sen väkisin aloitusasentoon ja tönäisen liikkeelle? Uhkailemalla? Siinä sitä opitaankin sitten liikunnan iloa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta liikunnallisuudesta tuli mieleen että saako lapsi ihan arkiliikuntaa? Pienillä lapsilla taidot kehittyy jopa paremmin ihan normaalissa arjessa, kaikki sohvalta hyppimiset, metsässä kävely yms kehittää tasapainoa ja koordinaatiota paljon monipuolisemmin kuin ohjatut jumpat.
Saa arkiliikuntaa. Tarhan jälkeen remutaan helposti pari tuntia ulkona, käydään syömässä ja mennään vielä ulos tunniksi ennen iltatoimia. Hän on vahva ja nopea, ja jaksaisi leikkiä hippaa varmaan tunteja. Tai vaikka sanoin, ettei hän ole hyvä liikunnassa, niin näen kyllä potentiaalia johonkin voimannostoon. Hän nostaa helposti parikymmentä kiloa painavan kaverinsa.
Ap
Anteeksi nyt mutta tämä alkaa kuulostaa jo trollilta. 5v:llä potentiaalia voiman ostoon? Miksi hitossa tuon ikäisellä pitäisi olla potentiaalia yhtään mihinkään? Tuon ikäisen pitääkin purkaa energiaa ja riehua. Ja ei jaksa keskittyä mihinkään, mutta jaksaa leikkiä hippaa vaikka tuntikausia?
No käytin sitä voimannostoa nyt lähinnä kuvaamaan sitä, että lapseni on vahva ja roteva. Lapsen kaverissa on potentiaalia pitkänmatkanjuoksijaksi, kun hänellä on sellainen ruumiinrakenne. Jotkut ovat siroja ballerinoja. Jolla kulla on hartiat kuin uimarilla. Ei sitä nyt kaikkea kannata kirjaimellisesti ottaa.
Ap
Ei kannata lapsia vertailla toisiinsa.
Hän on varmasti hyvä jossain jos ei nyt niin ehkä myöhemmin.
Mikäs kiire lapsella osoittaa lahjakkuuttansa, aika näyttää mikä häntä kiinnostaa ja voi siinä sitten kehittyä.
Anna lapsen olla lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta liikunnallisuudesta tuli mieleen että saako lapsi ihan arkiliikuntaa? Pienillä lapsilla taidot kehittyy jopa paremmin ihan normaalissa arjessa, kaikki sohvalta hyppimiset, metsässä kävely yms kehittää tasapainoa ja koordinaatiota paljon monipuolisemmin kuin ohjatut jumpat.
Saa arkiliikuntaa. Tarhan jälkeen remutaan helposti pari tuntia ulkona, käydään syömässä ja mennään vielä ulos tunniksi ennen iltatoimia. Hän on vahva ja nopea, ja jaksaisi leikkiä hippaa varmaan tunteja. Tai vaikka sanoin, ettei hän ole hyvä liikunnassa, niin näen kyllä potentiaalia johonkin voimannostoon. Hän nostaa helposti parikymmentä kiloa painavan kaverinsa.
Ap
Anteeksi nyt mutta tämä alkaa kuulostaa jo trollilta. 5v:llä potentiaalia voiman ostoon? Miksi hitossa tuon ikäisellä pitäisi olla potentiaalia yhtään mihinkään? Tuon ikäisen pitääkin purkaa energiaa ja riehua. Ja ei jaksa keskittyä mihinkään, mutta jaksaa leikkiä hippaa vaikka tuntikausia?
Kyllä sen näkee pääpiirteissään. Omalla lapsella on kykyjä kehittyä esimerkiksi baletissa ja tanssissa. Voimannosto tai kilpauinti ei tule olemaan hänen lajinsa. Uimassa käydään silti ja kuntosalillekin vien, kun ikää on tarpeeksi.
Kuulostaa kyllä nyt vähän siltä että asetat ihan turhia paineita. Turha miettiä 5v:n kohdalla mihin hänellä on potentiaalia, anna lapsen olla lapsi. Käsittele mieluummin omat tunteesi ja se, miksi sinulle on niin tärkeää että lapsi on hyvä jossain. Fakta on se että suuri osa ihmisistä on keskivertoja ja osa sitten parempia ja osa huonompia, eikä siinä mitään pahaa ole. Ei se, että 5v:nä on vähän jäljessä määrittele elämän suuntaa. Päin vastoin huoleton, rauhallinen lapsiu takaa turvallisen henkisen kasvun ja lapsella riittää myöhemmin itseluottamusta kokeilla asioita omien kykyjensä mukaan.
Ylempänä ap sanoi olevansa itsekin nepsy. Se selittäisi oudot kirjoitukset.
Toiset vaan on tyhmempiä kuin toiset, ja yleensä se näkyy jo lapsena. Se on geenilottoa osin, kaksi normaalia lasta ja sitten tulee se maanantaikappale. Ei minusta asian pidä olla tabu josta ei saa edes puhua. Ei tuohon paljoa voi, voi patistaa ja palkita, mutta ei se perimää muuksi muuta. Mitään itsestään korjaantuvaa ihmettä en odottelisi, harvoin menee niin että lapsi muuttuu tyhmästä älykkääksi.
Sellaista se lisääntyminen on, parhaansa voi tehdä, mutta ei todella päättää mitä sieltä tulee.